Yksi murtunut varvas

Maanantai- iltana käytiin Jan Räihän luona näyttämässä Sentin tassua.  Oltiinkin asiantuntevissa käsissä, kun Räihän lisäksi myös Lotta Silfverberg oli Senttiä hoitamssa.Ihan säikähdyksellä me emme valitettavasti selvineet. Räihä totesi Sentillä vasemman etujalan uloimman 5. varpaan sisäpinnalla avulsiomuruman. Ilmeisesti sivusiteet (?) olivat repineet luunsirun murtumakohdasta irti, joka näkyi viimeksi röntgenkuvissa. Eläinlääkärissä testattessa käynti oli puhdasta, mutta liike vielä epäpuhdasta ravissa ja laukassa.

Hyvä uutinen on, että varvasta ei tarvitse leikata. Mikäli murtuma olisi rikkonainen tai murtuneet palat eivät olisi kohdakkain varvas yleensä leikattaisiin, mutta Sentin tapauksessa murtuma on melko siisti sekä niin hankalassa paikassa, että siihen ei leikkauksessa olisi edes mahdollista päästä käsiksi.

Koira pitäisi saada pysymään todella rauhassa eikä varvas saisi päästä yhtään liikkumaan, jotta murtuma ikinä paranee. Vaarana on, että varvas joudutaan amputoimaan, jos se ei lähde luutumaan. Parantumisaika riippuu pitkälti murtuman tasosta ja kuinka hyvin saamme varpaan pidettyä liikkumattomana. Lähtökohtaisesti ainakin kolme-neljä viikkoa tassu tulee olla paketissa ja koiraa liikutetaan vain kontrolloidusti remmilenkeillä. 

Ulkona käyminen onkin mielenkiintoista näissä kosteissa keleissä. Tähän asti olemme pukeneet useita pusseja sekä sukkia tassuun, jotta se ei saa yhtään kosteutta. Tänään saamme onneksi pari lasten kurahanskaa kaveriltani, toivottavasti ne helpottavat meidän ulkoilua. Omasta mielestään Sentti on täysin terve. Se ei millään voi ymmärtää miksi se ei pääse pitkille lenkeille mukaan saati juoksemaan vapaana. 

Muisteltiin eläinlääkärissä Sentin edellistä jalkaleikkausta, jossa Räihä korjasi vasemman polven ristisiteet kuntoon sekä kaikkia muita Sentille tapahtuneita "onnettomuuksia". Näihin Räihä totesikin "ihme, että koira kävelee edes enää." Janne halusi jo ensi viikolla kuvata tassun uudelleen, joten seuraava aika onkin jo ensi keskiviikkona. Toivotaan, että paranemista on silloin jo näkyvissä. Mikäli Teillä on kokemuksia murtuneista varpaista ja niiden paranemisista niin kaikki tieto otetaan mielellään vastaan.

Täydellinen lauantai

Aamulla heräsin uutisen kaverin pienen pojan syntymisestä, herätyksen jälkeen kunnon hikijumppaan, päivällä hyvin sujuneet agilitytreenit sekä lenkkeilyä aurinkoisessa säässä. Iltapäivällä koirat hoitoon yöksi ja illaksi kavereiden kanssa hyvin ulos syömään ja juomaan. 

Mutta itse treeneihin. Sporttiksella mukana Domi ja Tosca, joka on ollut meillä taas hoidossa. Tosca pääsi hieman tokoilemaan ja juoksemaan siivekkeiden välistä Domin tauoilla. Aloitettiin juoksu A treeneillä. Taukoa on ollut muutama viikko, joten en yhtään tiennyt miten tällä kertaa sujuisi.  Ihan hyvin kuitenkin sujui, eikä kertaakaan loikannut. Vähän se kyllä edelleen kuikuilee ohjaajaa kohti, mutta ei kovinkaan enää himmaile alastulossa. Viimeinen veto näytti jo oikein hyvältä. Ensi kerralla treenataan niin, että koira lähtee eteen ja ohjaaja jää taakse, tämä toki vaatii apuohjaajan palkkaamaan sekä tarkastamaan mitä siellä edessä tapahtuu. Saa nähdä miten rytmi tuosta muuttuu kun A-estettä ruvetaan nostamaan. 

Treenattiin myös keppejä sekä keinua. Pitäisi vaan paljon rohkeammin poistaa noita ohjureita. Niin kuin huomaa, niin virheitä tuskin koskaan tulee. Takaaleikkaukset sujuu hyvin kepeille. Seuraavaksi työn alle sylkkäri ja poispäinkäännökset kepeille. Enää ihan pieni hetki niin saadaan kepit omalle pihalle, se helpottaa huomattavasti. Jeeee :)

Keinu näyttääkin oikein hyvältä vähäisellä treenillä. Teimme medipöydältä ilman apuja ja ilman pöytää vielä niin, että Juha hieman hidasti alastuloa. Olen pitänyt Domia kuitenkin edelleen remmissä, sillä sen 2on2off on niin vahva, että todella helposti tarjoaa sitä loppuun. Ja tätähän emme halua vaan keinulla pitäisi pysyä kaikki tassut keinulla. Paljon toistoja toki vielä tarvitaan. Helposti ensimmäisellä kerralla luulee vielä keinua puomiksi. 

Kädetöntä ja äänetöntä menoa

Viime maanantaina Domin kanssa Niinun treeneissä radalla oli mm. kepit pariin otteeseen ja keinu niin tehtiin rataa pienemmissä osissa. Ohjaajalla oli vaikeuksia pakkovalssin kanssa. Mikä siinä nyt voi olla niin vaikeeta. Selkeä merkkaus ja liikkeellelähtö. Miksi mä kuitenkin lähden liikkeelle ennen selkeää merkkausta. Tai vaihtoehtoisesti en luota koiraan ja lähden turhaan myöhään liikkeelle. Pyh.

Koiralle taas pientä päänvaivaa  tuotti seinää kohti olevat hypyt. Eipä varmaan ole näitä vielä oikein kunnolla treenattukaan vielä. Puomi oli näissä treeneissä oikein hyvä. Noin joka viidennellä kerralla vapauttaa kyllä itse itsensä.Treenilistalle pakkovalssi (ohjaajalle!!), hypyt seinää kohti sekä tiukat takaaleikkaukset varsinkin muurille.

Keskiviikon treeneissä Jenni oli askerrellut meille oheisen radan. Domi tuurasi Senttiä. Treenien teemana oli kädetön sekä äänetön ohjaus. Me teimme pätkissä Domin kanssa. Ensin 1-4 pätkää, 4-10, 12-15 sekä lopuksi 15-20 pätkiä. Kädet taskussa ohjaaminen tuntui itselle todella luonnottomalta. Myöskin täysin hiljaa oleminen oli itselleni todella vaikeaa. Kun ohjaaja sisäisti tämän kädettömän ja äänettömän menon niin koira kulki selvästi paremmin. Tuntui jopa, että koira kääntyi tiukemmin kädet taskussa ohjaamisella kuin käsien kera.

Varmaan myös vähemmän stressaavaa koiralle kun ohjaaja ei huido taikka huutele mitä sattuu, joskus jopa vääriä esteitä :) Meidän meno tuntui mahtavalta, se oli sulavaa ja  hiljaista yhdessä tekemistä. Kaunista menoa. Ihan mieletöntä. Hyvä muistutus siitä, että ohjauksessa tärkeintä on liike, rintakehä ja jalat, vasta sitten tulee kädet ja ääni.

PS: Sentin jalka on todella paljon parempi, varaa sille jo oikein hyvin. Käynnissä kävelee jo aivan normaalisti, ravissa ja laukassa on vielä hieman epäpuhdas. Tänä iltana mennään ortopedille. Voi olla että tästä selvittiin säikähdyksellä. Peukut pystyyn. että niin kävi.

Sairastuvalta, iltaa

    

Sentti voi jo selkeästi paremmin. Valitettavasti vain mielellisesti, yhtä kolmijalkainen se edelleen on. Pari ekaa päivää vaikutti melko masentuneelta, mutta nyt haluisi jo leikkiä. Niin ja komentaa taas pikkusia tuttuun tapaan. Maanantai-iltana vaihdoin siteen ja tutkailin varvasta hieman tarkemmin. Varvas on mustansininen sekä todella turvonnut. Aika ilkeen näköinen. Niin ja varmasti kipeä. Ei edelleenkään yhtään varaa jalalle, vaikka pidin vähän aikaa ilman sidettä tassua. 

Onneksi koira pärjää melko hyvin kolmellakin jalalla. Sentti ainakin pinkoo menemään täysillä kolmella jalalla. On me yritetty, ettei se menis portaita tai hyppelis sängylle mutta helpommin sanottu kuin tehty.  Sentti on vaan nopea ja liukas kuin saippua, että sitä on melko vaikea estää.

Sentti vietiin eilen mummin luokse hoitoon. Siellä sen ei tarvitse olla lähes yhtään yksin ja sitä hellitään siellä varmaan kaiken aikaa. Saa nähdä haluaako se sieltä kotiin ollenkaan. Mummin sanoin Sentti on aikamoinen nautiskelija. Ihana sellainen.

Mummi oli myös sitä mieltä, että Sentti olisi tänään jo vähän varannut jalalle. Toivottavasti. Vaikee sanoo. Täytyy vaan jaksaa odottaa maanantaihin asti kun mennään Räihän vastaanotolle ja varvas kuvataan uudestaan. Ainakin hyvissä käsissä ollaan. Leikkasihan Räihä Sentin vasemman takajalan kuntoon viimeksikin. Eiköhän se hoida nyt vasemman etujalankin kuntoon.

Kisakalenteri on nyt tyhjennetty kevään osalta ja Domi pääsee tuuraamaan Senttiä treeneissä. Domi ei varmaan pane tästä yhtään pahakseen. Toivottavasti kesään mennessä myös Sentti pääsisi vielä agilityn pariin edes mielen virkistämiseksi. Pääasia kuitenkin että jalka saataisiin pian kuntoon ja Sentti mukaan normaaliin lenkkielämään ja viillettämään taas pitkin metsiä.

Epäonnen soturi

Ei voi oikeesti yhdellä koiralla olla näin huono tuuri. Johan siitä vierähtikin melkein kolme kuukautta edellisestä sairaalareissusta Sentin kanssa. Tänään käytiin Espoon Eläinsairaalan päivystyksessä kuvauttamassa Sentin jalka. Jalka tutkittiin ensin ulkoisesti. Sentti aristi selkeästi vasemman etujalan ulointa varvasta. Myös hauisjänteitä painettaessa Sentti inahti, mutta ne on varmaankin kipeytynyt kolmella jalalla klinkkaamisesta.

Jalasta otettiin röntgenkuvat ja kuvissa näkyi pieni luun tiheyden omaava siru 5.varpaan distaalisimman varvasluun vieressä. Varpaan iholla ei todettu minkäänlaista haavaumaa, joten mikään vierasesine ei tassussa voinut olla. Varpaassa todettiin myös turvotusta sekä iso mustelma.  Viikon päästä maanantaille on varattu kontrolliaika Ortopedi Jan Räihälle. Siihen asti koira pidetään täysin levossa. Viikon päästä selviää tarvitaanko leikkausta vai saataisiinko tassu kuntoon ilman sitä. Räihä katsoo kuvat jo huomenna ja mikäli hoitoon tulee muutosta soitetaan meille heti huomenna.

Sentti oli todella reipas potilas. Röntgenistä selvittiin ilman rauhoitusta. Vasta kun varpaiden välejä piti tutkia tarkemmin, jotta voitiin poissulkea mahdollinen vierasesine, Sentti rauhoitettiin. Kun tassu oli tutkittu ja paketoitu niin Sentti sai herätyspistoksen. Eipä meinannut herätä poika herätyksestä ollenkaan. 

Kipulääkettä syödään nyt ainakin kontrollikäyntiin saakka. Toivottavasti kipulääke hellittää jalan kipua. Ilmeisesti juuri luun sirpin terävyydestä johtuen varvas on niin kipeä ja kosketusarka. Sentti on nukkunut koko päivän ja tuntuu ihan levolliselta. Side jalassa selvästi masentaa. Loppulasku sunnuntai korotuksen kanssa reilusti yli viisisataa euroa. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi on vakuutus. 

Sentti ei tänään itse päässytkään kisaamaan mutta hyvin silti edusti kisoissa

Kuulumisia kiireisestä elämästä sekä huonoja uutisia

Taas yksi kiireinen viikko takana. Ja yksi viikko jälleen lähempänä kevättä. Tuleeko se koskaan? Aamuisin ei ainakaan tunnu siltä kun meidän mittari on monena aamuna näyttänyt yli kahdenkymmenen asteen pakkasia. Hrrrr. Pakkasin jo pari viikkoa sitten koirien toppatakit kaappiin toivoen että niitä ei enään tarvitsisi. On muuten ollut pakko kaivaa na takaisin esiin. Vaikka agility ja muu aktivointi on jäänyt vähemmälle niin pitkillä metsälenkeillä on joka päivä käyty. Ja vielä upeissa keleissä. Ihanaa. 

Tänään sitten viimein päästiin treenaamaankin jotain. Juhan ollessa töissä otin koko kolmikon mukaan.  Alkuun hyppytekniikkaa Kevinin ja Domin kanssa. Tehtiin set point harjoitusta sekä pituuden- ja korkeuden arviointia. Sitten vielä molempien kanssa radanpätkää jossa oli mm. rengas radan osana, putken umpikulmaa, putkijarrutusta sekä takaaleikkauksia ja myös suoria vauhtipätkiä. Molemmat pojat olivat oikeinkin taitavia tänään. 

Rengas on osoittautunut hitusen hankalaksi esteeksi Domille, niin kuin toki monelle muullekin koiralle. Tänään rengas sujui hyvin. Tilasin meille kuitenkin oman renkaan, jotta päästään vahvistamaan rengasta myös omalla pihalla. Domin kanssa radanpätkän lisäksi treenattiin keppejä vain muutamilla   ohjureilla, alkuun jätti pari viimeistä pujottelematta, mutta parin muistutuksen jälkeen pujotteli hienosti Ilman apuohjaajaa en valitettavasti päässyt A:ta enkä keinua tänään treenaamaan. 

Sitten niihin huonompiin uutisiin. Tarkoitus oli myös Sentin kanssa ottaa vähän treeniä, mutta Sentin agilityt vaihtuivat autossa nukkumiseen. Sentti loukkasi alkuveryttelyssä vasemman etujalkansa. En oikein nähnyt mitä tapahtui, sillä koirat olivat vapaana. Ehkä Sentti liukastui tai törmäsi toiseen koiraan. En tiedä mutta täysin kolmijalkainen se oli. 

Olin tänään jo yhteydessä Espoon Eläinsairaalaan ja huomenna käydään kuvauttamassa jalka siellä päivystyksessä. Siihen asti koira pitäisi pitää täysin levossa. Helppoa- ei todellakaan. Onneksi se nukkuu levollisesti ja söikin oikein hyvin, niin ainakaan voimakasta kipua jalassa ei ole. Alkuun epäilin uloimmalle varpaalle käyneen jotain, kun siihen ei antanut koskea. Ehkäpä varpaan murtuneen tai nivelsiteiden menneen. Nyt sitä muutaman tunnin katelleena niin voisin epäillä polvessa olevan jotain . En tiedä. Huomennahan se selviää. Toivottavasti se ei vaan olisi mitään mikä vaatisi leikkausta, eiköhän kaksi leikkausta yhden koiran eliniälle riittäisi. 

Domi 18 kk

Tämä on niin vanha virsi, mutta miten tuo pieni ihana karvapallo on kasvanut jo puolentoista vuoden ikään.  Ja vaikka Juha sanoi että ei puolitoista vuotta ole mikään onnittelun aihe niin silti onnea rakas Domi. Niin ja hui. Domi on jo kisa-ikäinen. Meiltä onkin jo paljon kyselty, että koska startataan kisoissa. Ei vielä, mutta toivottavasti pian. Kun olemme varmasti kisavalmiita ja tarpeeksi möllikisa startteja saatu alle. Kyllähän sitä itsekin kädet syyhyää jo kisaamaan. Olen katsellut ykkösten ratoja vähän jo sillä silmällä. Ihan kuin ne olisi mennyt vaikeammaksi.

Tällä treenimäärällä me ei kyllä olla koskaan kisavalmiita. Pari viikkoa tulee taas taukoa Domin kanssa. Työkiireet ja varsinkin hääjärjestelyt vie kamalasti aikaa ja haittaa harrastamista. Onneksi pian nuo lumet sulavat ja tämä konkkaronkka ajaa vaikka aamuisin ennen töitä Ojankoon treenaamaan, jos ei muuten meinaa aikaa löytyä treenaamiselle. 

Kepit ja keinu on ne eniten kesken olevat esteet. Myös rengasta, muuria ja pituutta haluan vahvistaa. Juoksu A projekti on pahasti vaiheissa ja sekin täytyy tietenkin saada valmiiksi ennen kisoissa starttaamista. Vaikka itse pääsisin hallille niin juoksu A treeneihin tarvitsen aina apuohjaajan, sillä en saa yksin edes A-estettä laskettua. Kotona vahvistetaan boxin läpi juoksua vahvaksi niin, että se fokus olisi aina vain eteen palkalle, riippumatta ohjaajan paikasta.

Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että ollaan näin maltilla treenattu, vaikka helposti sitä lähtee ahnehtimaan nuoren koiran kanssa. Varsinkin tuollaisen työmyyrän kanssa, joka tekisi vaikka maailman tappiin töitä. Eilisellä Oreniuksen Juhan luennolla kävi ilmi Juhan olevan oli sitä mieltä, että agilitykoira on fyysisesti parhaimmillaan neljän- kahdeksan vuoden iässä. Meillä on siis vielä paaaaaljon aikaa.

Back to basics

 

 

Keskiviikon treeneissä Sentin kanssa tehtiin Total Agility Foundationin 1-treeniä. Ensimmäisessä treenissä tehtiin vauhtiympyrää hyppy-hyppy-hyppy ja taas suoraan hyppy-hyppy-hyppy putkeen. Sentti ei ole kovin irtoavaa sorttia, joten sen kanssa sai toden totta juosta tässä tehtävässä. Tässä harjoiteltiin sitä milloin koira lukitsee putken, eli kuinka pitkään ohjaajan kannattaa kiihdyttää ja missä kohden voi alkaa jarrutttaa ja koira silti irtoaa putkeen. Parin kierroksen jälkeen kun ohjaajalla rupsesi jo jaloissa tuntumaan niin Sentti tajus, että nyt pääsee luukuttamaan ja rupesi toden teolla kiihdyttämään. Ihana russeli.

Tokassa treenissä otettiin päädyssä olevan putken jälkeen aina kaksi hyppyä ja käännös ja taas putken jälkeen kaksi hyppyä ja käännös. Harjoitus tehtiin käyttäen takaaleikkausta. Ideana harjoitella, missä vaiheessa tulee jarruttaa, jotta koira saadaan kääntymään optimaalisella linjalla. Sentti kääntyi todella hyvin pienellä rytminmuutoksella vaikka edellisessä tehtävässä olikin päässyt kaahottamaan suoraan. Olin hieman liian edellä näissä takaaleikkauksissa, jolloin koiran linja ei ollut kaikista optimaalisin.

Kolmannessa treenissä otettiin päädyssä olevan putken jälkeen aina yksi hyppy ja käännös, hyppy ja käännös ja hyppy ja käännös. Tämäkin tehtiin käyttäen takaaleikkausta samalla idealla kuin treeni kaksi, mutta tässä käännökset tulivat tiheämmin. Aivan selkeästi meille oli helpompaa kolmannen treenin tiukat takaaleikkaukset kuin kakkos treenin hieman "löysemmät" takaaleikkaukset.

Valaisevat treenit. Tulipa taas opittua lisää rytmityksen tärkeydestä. Ja muistutuksena taas että minikoiraa ohjataan jaloilla ei kädellä. Se on aika sama mihin kädet huitoo jos jalat ohjaa eri suuntaan. Tälläisiä vauhtiympyroitä kannattaisi kyllä muistaa useammin ottaa treeneissä. Vähän liikaa treenataan aina tiukkoja tekniikkatreenejä. Täytyisi muistaa treenata tarpeeksi usein myös irtoamista sekä estehakuisuutta. Kyllä kasvaa koiran itseluottamuskin.

Tuplahylly

Onneksi otsikko ei todellakaan kerro koko totuutta kisoista. Agility on vain niin pienestä kiinni. Sentin kanssa käytiin eilen kisaamaassa Hyvinkäällä kahden radan verran. Tuomarina radoilla oli Anne Savioja. Annen radat on kyllä kovin meidän mieleen. Haastavia paikkoja löytyy, mutta myös paikkoja missä pääsee kunnolla etenemään. 

Ekalta radalta TODELLA HARMITTAVA hylly. Ohjaaja sekunnin liian aikaisin käskytti putkeen jolloin koira livahti selän takaa väärään putken päähän. Päheetä menoa siihen asti, paljon parannettavaakin aina löytyy, mutta me tehtiin sujuvaa ja vauhdikasta rataa yhdessä. Maalissakin oltiin selkeästi alle ihanneajan ja vaikka parin metrin etu saatiin väärällä putken päällä niin aika olisi varmasti rittänyt myös oikealla putken pään valinnalla.

Agilityradalla meidän meno kosahti jo kakkosesteelle. Ohjasin kakkoshypyn takakierto persjätöllä, selkeästi erittäin huonolla sellaisella, kun koira hypppäsi saman hypyn takaisin. Aulikki hyllytti aivan samalla tavalla muutama koirakko ennen meitä ja varoitteli kohdasta, mutta en halunnut lähteä ottamaan kohtaa varman päälle hitaammalla pyörityksellä. Jälkeenpäin on hyvä jossitella, että olis kannattanut. Lukemattomia kertoja treneissä tuollainen kuvio on onnistunut, oiva esimerkki taas siitä miten ohjaaja ohjaa eri tavalla kioissa. Kakkoselle hyllyttämisen jälkeen homma levisikin sitten vähän käsiin. Radalla oli kaksi putki-A erottelua, josta molemmista selvittiin puhtaasti, yes. Positiivista oli myös loistava keppien haku sekä sivuttaisirtoaminen  kepeillä ja hyvä A:n alastulo. 

Meidän kamera on ruvennut reistailemaan ja katkoo videoita oman mielen mukaan, joten enpä saanut taaskaan kunnon videota radoista. Ärsyttävää. Täytyy ehkäpä investoida kunnon videokameraan.  Ohjaajan täytyy myöskin ruveta oikeasti nostamaan juoksukuntoa, jotta on mahdollista tulevaisuudessa myös pysyä tuon taskuraketin vauhdissa kisaradoilla. Senpä vuoksi nyt on ostettu GoExpo messuilta kolmen kuukauden salikortti Esport Centeriin, jolla pääsee myös areenaan 800 metriä pitkälle juoksuradalle treenaamaan juoksua. Jippii!! 

Kisojen jälkeen jätin Sentin kotiin nukkumaan BOT-loimen sisään ja nappasin pikkuset sekä kameran matkaan ja lähdimme pitkälle metsälenkille mahtavassa säässä. 

Mami, tääl on jotain..

Oh hoh, ei ollutkaan..

Kysymyshaaste

Kiitos Mialle ja russeleille haasteesta

1. Elämäsi koira?
Apua aika helpolla alkoi. Kevin tai Domi. Argh, en pysty valita. Molemmat omalla tavallaan. Kevin vaan on maailman paras pikku russeli ja Domin kanssa meille on muodostunut aivan erityinen side kun tehdään niin paljon yhdessä.

2. Jos sinulla ei olisi russelia, niin mikä koira sitten?
Sheltti :) Okei, jos ei olisi russelia eikä shelttiä niin sitten varmaan australianpaimenkoira.

3. Mieluisin laji koirien kanssa?
Agility tieteskin. Ja paimennus on kyllä myös todella lähellä sydäntä, vielä kun ohjaaja oppisi vähän enemmän siitä lajista. Keväällä onneksi päästään taas paimentamaan.

4. Himokisaaja vai sunnuntaiharrastaja, kumpaan kallistut?
No en kyllä suostu kallistumaan kumpaankaan. Treenataan ja kisataan sopivassa suhteessa. Hauskaa pitäen, ei veren maku suussa.

5. Oletko treenajana pikkutarkka nysvääjä vai sinne päin- tekijä?
Tottakai on asioita mitä pitää tehdä tarkasti ja on asioita mistä ei saa lipsua, mutta en silti sanoisi itseäni pikkutarkaksi nysvääjäksi. Mieluummin sitten vähän sinne päin- tekijä, vaikka liikaa ei voikaan lähteä säveltämään. Kyse on kuitenkin elävän olennon kanssa treenaamisesta, joten melko pitkälti koiran ehdoilla mennään.

6. Jos koirallasi olisi ammatti, mikä se olisi ja miksi?
Sentti olisi poliisi, kunnon päällepäsmäri poliisi. Sen täytyy aina valvoa kaikkea ja päästä komentelemaan.  Kevin olisi insinööri tai joku keksijä. Se on vaan niin järjettömän fiksu kaveri. Domi voisi olla esimerkiksi liikunnanohjaaja. Energiaa riittää vaikka muille jakaa ja tekemistä pitäisi olla koko ajan.

7. Mikä on asia josta olisit valmis tinkimään ensimmäisenä koiran kasvatuksessa (esim. joku osa luonteesta, terveydestä, ulkonäöstä) ja mistä et tingi missään tapauksessa?
Apua, en onneksi kasvata koiria nyt enkä varmaan tulevaisuudessakaan. Värivirheet tai rotumääritelmän mukaiset kokovirheet ei varmasti ainakaan koiran elämää haittane. Terveydestä en tinkisi. Ja kyllä ihmetyttää miksi niin moni kasvattaja siitä kuitenkin tinkii. Onneksi ei kaikki.

8. Jos russeliin pitäisi risteyttää toista rotua, mikä se olisi ja miksi?
No en uskaltais parssonia pidemmälle lähteä. Sieltä hitusen jalkaa ja pomppua. Ihan hitusen.

9. Nimeä maailmalta koira, joka sykähdyttää (jos sellaista on.)
Aikas moni koira kyllä on sykähdyttänyt, mutta vaikea yhtä nimetä. Ainakin maailman älykkäimmäksi koiraksikin tituleeratun bordercollienartttu Chaserin videot ovat aika sykähdyttäviä.

10. Ohjaaja/kouluttaja, jonka menoa ihailet (jos sellaista on).
Ehdottomasti Niinu. Kovasti myös tykkään Satu Hillin sekä tsekkiläisen Eva Lacknakovan menosta sekä tavasta kouluttaa. :)

11. Ihanne vapaapäivä koiran kanssa, mitä ja missä?
Mökillä kauniissa säässä. Voitais tehdä vähän mökkiagilitya, kulkea koirien kanssa vapaana pitkin loputtomia metsäteitä, heitellä keppejä, käydä uimassa omassa järvessämme ja hyvää ruokaa grillistä.

Me haastetaan Penny sekä Jekku-russelit samaisin kysymyksin.

Taas mennään!!

Viime viikolla vielä paistoi aurinko, ei enää.

Pikku hiljaa täällä ollaan taas elävien kirjoissa. Kuusi päivää meni kuumeessa ja yli 39 asteenkin käytiin. Tarkkaa diagnoosia ei tullut, sillä kausi-influenssa testit näyttivät negatiivista. Ehkä sikainfluenssa tai keuhkokuume. Mitä näitä nyt on. Eipä kai sillä nimellä  mitään väliä, kunhan on poissa ja pysyy. Kiitos. Koirat siis melko lailla lepäilivät mun kanssa koko viikon. Onneksi Juha lenkitti niitä ahkerasti, kun en itse päässyt liikkumaan sohva-sänky väliä pidemmälle. Pari ekaa päivää koirat yrittivät aktivoitua, kun vähänkin liikuin, mutta pian ne tajusi että oon aivan tajuttoman tylsää seuraa ja rupesivat vain odottamaan Juhaa kotiin. 

Eilen onneksi päästiin Domin kanssa treeneihin. Tehtiin oheista valssipätkää (suuntaa antava kuva). Pätkä oli ilmeisesti viikonlopun kisoista. Olisi ihana oppia valssaamaan kunnolla. Tai osaanhan mä valssata Sentin kanssa, mutta tahdon oppia valsssaamaan sujuvasti myös Domin kanssa ja vielä monta kertaa peräkkäin.

Ykköselle takaalähetys ja kakkosesta vitoselle valssaten. Ekan pätkän jälkeen hiottiin ennakoivaa valssia kuntoon kakkos- ja kolmoshypyillä. Kyllä rupesi kaarteet tulemaan olemattomiksi kun ohjaajaa opastettiin. Mikä ero olikaan ensimmäisellä radanpätkän "yrityksellä" ja viimeisellä. Oh hoh. Molemmat puhtaasti, mutta mikä ero. Vaude. Jonkinlainen lamppukin syttyi taas. Kääntymisen tärkeydestä ja ohjaavasta kädestä. Oon kääntynyt liian myöhään ennakoivassa valssissa koiraa kohti, jolloin kurvi tietenkin valuu. 

Täytyy vaan uskaltaa ruveta luottamaan siihen, että koira ottaa hypyn, vaikka itse jo lähdenkin kohti seuraavaa "hyppyä" alta pois. Pitää itse myös kuiva treenata näitä ilman koiraa. Heti kun lumet sulaa niin rakennan itselleni pienen kuivaharjoittelu radan, jossa on monta ennakoivaa valssia putkeen. Ainakin naapurit saa hymyn huulille, jos ei muuta :)

  

Ensimmäiset treenit A-esteellä

Projekti juoksu A jatkuu. Viikko sitten lauantaina viimein uskallettiin viedä opit A-esteelle, madalletulle  A-esteelle toki. Otettiin viisi toistoa. Saldona kolme hyvää juoksua, yksi hieman epämääräinen osuma ja yksi härski hyppy. Vielä enemmän koiran fokus pitäisi olla eteenpäin, Domi vähän kääntyy vielä ohjaajaa kohti liikkeessä, joten lisää vahvistusta eteenpäin fokusoimisella.

Ennen kuin rupeamme häivyttämään kehikkoa tai jyrkentämään A-estettä niin ohjaajan liike pitäisi saada vielä eri kohtiin. Pitäisi saada vedätys A eli ohjaaja selkeästi koiran edellä (helpommin sanottu kuin tehty kun tuntuu, että tuossakin juoksen täysia) ja sitten pitää tehdä niitä harjoituksia, joissa koira  lähtee eteen suorittamaan A-estettä ja ohjaaja jää selkeästi taakse. Satu huomasi myös, että suhteessa koiran laukkaan kehikon yläreuna voisi olla ihan kontaktin rajalla. Ensi kerralla nostetaan siis kehikkoa hieman ylemmäs. Viedään myös palkkaa kauemmaksi esim. hypyn taakse tai putken jälkeen. Ensimmäisiksi treeneiksi hyvältä näyttää.

Ruokapostaus

Saimme loistavan tilaisuuden uuden mahdollisen yhteistyökuvion myötä hakea koirille testiin Pro Pac koiranruokaa. Onkin ollut tarkoitus pistää tuo RC:n ruoka vaihtoon. Tähän mennessä koirat ovat siis syöneet Royal Caninin Mini Adult pipanoita. Valitettavasti Royal Caninin ruoissa taitaa vasta kolmantena tai neljäntenä raaka-aineena olla liha (??!)  Hinta on kuitenkin jälleen noussut. Valitettavaa. 

Kohta viikon verran meillä on siis syöty Pro Pac Small Breed Adult- nappuloita. Pro Pac on superpremium koiran ruoka, joka valmistetaan USA:ssa. Suomeen pipanoita maahan tuo Valens Oy. Nappuloissa pohjana käytetään joko kanaa tai lammasta ja ne sisältävät paljon proteiinia. Ne eivät sisällä vehnää, eläinten sivutuotteita eikä kemiallisia säilöntäaineita. 

Pakko sanoa, että me ollaan ihan myytyjä. Pojat tuntuu tykkäävän, toki vaihtelu varmasti virkistää, mutta ei niille kyllä mikään nappula näin hyvin ole ennen maistunut. Nyt voin käyttää pelkkiä nappuloita treeninameina, kun noin herkkuja näyttää olevan. Meidän koirat myös tykkää erityisesti siitä, että nappulat ovat pieniä. Pro Pacin valikoiman ja tarkemmat tuoteselosteet löydätte täältä. 

Mutta mutta, vaikka nappulat hyviä ovatkin niin tarjotaan meillä toki muutakin koirille kuin pelkkiä nappuloita. Kerran parissa kuukaudessa meillä haetaan pakastin täyteen lihaa Kennel-Rehun autosta. Lihoja vaihtelen jonkun verran, mutta yleensä pakastimeen päätyy naudan- lampaan- hevosen- tai broilerinjauhelihaa. Kennel-Rehulta löytyy valikoimasta vaikka ja mitä, joten jos kotoa vain tarpeeksi iso pakastin löytyy niin suosittelen ehdottomasti ainakin testaamaan heidän valikoimastaan ruokia. 

Broilerin jauhelihaa

Naudan jauhelihaa

Raejuustoa ja porkkanaraastetta

Nutrolin- öljy ja valkosipulia

Sentin maha ei kestä raakaruokia, joten meillä sulatetaan liha ja paistetaan se pannulla kypsäksi. Valmistusvaiheessa lisään joukkoon yhden tai kaksi kananmunaa sekä kasvista raasteena, useimmiten porkkanaa. Varsinkin Domi on meillä ihan hulluna porkkanaan. Lihaseoksen joukkoon lisätään myös Nutrolin öljyä sekä Kennel-Rehun valkosipulirouhetta. Jos ihmetyttää, että miksi senioreille tarkoitutettua niin työ- ja urheilukoirille Nutrolin Seniorista on hyötyä, sillä se vaimentaa kovaan rasitukseen liittyviä nivelten tulehdusreaktioita. Valmiiseen annokseen lisäämme usein joukkoon myös hieman raejuustoa tai kermaviiiliä.

Namit meillä vaihtelevat aika paljon, joskus on juustoa, lihapullia tai kaupan valmiita koiran nameja tai HauHaun kanafileitä tai ihan vain nappuloita. Pitäisi myös aktivoitua ja paistaa useammin kanafileitä koirille ja pilkkoa ne nameiksi, se vasta herkkua onkin. Agilityssa meillä käytetään lähes ainoastaan lelupalkkaa, toki mukana on aina myös nameja, mutta lelu toimii paljon paremmin. Iltapalaksi kaikki koirat saavat vielä melkein joka ilta Pedigreen Dentastixit. Eipä löydy hammaskivea meidän koirilta ja hengityskin tuoksuu kutakuinkin aina hyvältä.

Panosta jalkoihisi

Meidän perheessä sattuneesta syystä ollaan todella tarkkoja millä kengillä askelletaan. Olen tämän lyhyen agility- uran aikana juossut pelkästään Inoveilla, tarkemmin sanottuna Inov-8 X-talon 160 kengissä. Olen ollut niihin aivan yyyyber tyytyväinen. Aivan loistavat kengät. Ihanan kevyet ja mukavan tuntuiset jalassa, mutta silti todella pitävät. Pari vuotta on näillä jo tullut juostua (kuten kuvasta voi päätellä). 

Reilu kuukausi sitten sain käyttööni kuitenkin Icebugin Anima kengät. Merkin maahantuoja PYKA markkinoi niitä lauseella "Kevyt ja pitävä uutuus vauhdikkaaseen juoksuun". Näin ollen siis juurikin sopivat kengät agilityharrastajalle. Ajattelin, että ei ole Inovien voittanutta, mutta olin positiivisesti yllättynyt miten hyvät kengät kyseessä onkaan. Kenkä on kevyt jalassa ja siinä on erittäin pitävä ja kimmoisa pohja. Kengät myös kestävät hyvin käyttöä ja pitävät muotonsa. Itselleni on ainakin todella tärkeää, että voin luottaa kenkieni pitoon radalla ja että ne ovat kevyet ja hengittävät. Normaaleissa juoksulenkkareissa (sileäpohjaisissa, ilman kuviontia) en itse uskaltaisi ainakaan yhtään tekonurmella tai hiekalla juosta.

Samaisista Icebug Anima kengistä on muuten saatavilla myös nastalliset versiot talvijuoksuun. Kengissä on 19 kpl hiiliteräsnastoja sekä runsas pohjan kuviointi lisäämässä pitoa. Täytyy hankkia ne ensi talveksi niin ei voi ainakaan liukkauteen vedoten jättää juoksemista talveksi. Kengät tietenkin viimeistelen 100% oman jalan mukaan räätälöidyillä Footbalance pohjallisilla. Pohjalliset korjaavat tai ennaltaehkäisevät jalan mahdollisia virheasentoja ja kaiken lisäksi ne ovat erittäin mukavat käyttää. Kenkä kuin kenkä tuntuu aina istuvalta ja juuri omalle jalalle tehdyltä. Voin lämpimästi suositella! 

Tunnen paljon liikkujia sekä agility-harrastajia ketkä eivät löydä oikeaa ja hyvin istuvaa kenkää ja mm. siitä syystä kärsivät erinäisistä ongelmista. Agility on erittäin vauhdikas laji, jolloin välineet kannattavat ehdottomasti olla paremmat kuin hyvät. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jalkoihin liittyviin välineisiin kannattaa panostaa sillä jaloillahan teemme sen kaiken työn mikä liittyy liikkumiseen ja seisomiseen. Siksi esimerkiksi alansa parhaat kengät tai pohjalliset ovat mielestäni ehdottomat.