All good everything

Arki alkaa pikkuhiljaa palaamaan meidän poppoolle. Huhhuh mikä kesä ollut. Vieläkin puuskuttaa ja ihmetyttää, että miten me on kaikesta ees selvitty. Häät juhlittiin heinäkuun viimeisenä viikonlopuuna Kirkkonummella. Raksalla on vietetty kaikki mahdollinen vapaa-aika. Onneksi kesällä on valoisaa ja päivätkin onkin venynyt yöhän. Häiden jälkeen karattiin hetkeksi Espanjaan  tästä härdellistä pois, häämatkalle sitten vasta vuonna 2019 kun elämä hieman rauhoittunut ja uusi koti (toivottavasti ) valmis. Pojat on viettäneet pitkää kesälomaa ja olleet hoidossa muutamia viikkoja kesän aikana. Niillä on niin loistavat hoitopaikat, että ne ei kyllä taida pistää pahakseen ollenkaan vaikka saisivat pidempäänkin olla hoidossa. Nyt onkin vähän semmoinen olo, että en halua niitä piiiitkään aikaan hoitoon antaa, ei onneksi ole aikomuskaan. Ennen kuin koti valmistuu ei ole minkäänlaista tarvetta lomailulle. 

Shokki lomaili kuuden viikon verran totaalisesti agilitysta. Heinäkuun lopussa pari ekaa viikkoa teimme vain hyppytekniikkaa ja keskityimme jumppaamiseen. Sen jälkeen hoidossa ollessaan Shokki oli tehnyt muutaman helpon ratatreenin ja tällä viikolla päästiin pitkästä aikaa ihan ohjattuihin treeneihin. Raksa vie edelleen kevääseen asti valtavan siivun meidän vapaa-ajasta, mutta kyllä sinne on yritetty sovittaa myös kisoja ja valmennuksia. Treenilista on valtavan pitkä ja sen kimppuun innolla tartumme. Tällä hetkellä tärkeimpänä on fyysisen kunnon kasvattaminen- molemmille. Shokki on jo hyvällä mallilla, ohjaaja valitettavasti ei, mutta kyllä täältä noustaan.

Yöttömän yön juhlintaa

Meidän juhannuksen juhlinta jäi tänä vuonna hieman lyhyeksi, mikä sapetti toden teolla, mutta meidän pääprioriteetti tälle vuodelle on kodin rakentaminen, joten oli pakko viettää juhannus raksalla. Käytiin kuitenkin pikainen visiitti mökillä ja lauantaina kukonlaulun aikaan suunnattiin takaisin raksalle. Kuten perinteisestikin pojilla oli juhannusseurana kultainennoutaja Hipsu, joka ei tapansa mukaan vilkaisekaan poikiin, vaikka molemmat yrittää kaiken mailman muuveilla huomiota Hipsulta saada. Tuttuun tapaan myös Shokki tippui useamman kerran suppilaudalta ja laiturilta järveen, se ei ikinä opi. Hyvää ruokaa, juomaa, seuraa eikä tullut lunta, niin mitäpä sitä muuta voi juhannukselta toivoa.

Lappeenranta viikonloppu vaihtui vapaa viikonloppuun

Meidän piti Shokin veljen kanssa olla perjantaina ja lauantaina starttiviivalla sm-kisoissa, mutta ei päästykään osallistumaan, joten sain kauan kaivatun vapaan. Vapaa viiikonloppu tuli kyllä todella tarpeeseen. Meillä talon rakentaminen on kuumimmillaan ja siinä samalla tasapainoilee kahden työn ja häävalmistelujen kesken. Voin mielestäni todella hyvin, mutta kyllähän sitä tajuaa että näin tukka putkella ei vaan kukaan voi kovin kauaa vetää. Onneksi on nuo karvakorvat, jotka tauottaa elämää ja päiviä. 

Ei tarvinnut miettiä kauaa mitä tekee vapaaviikonloppuna. Suunnattiin yhdeksi yöksi ensimmäistä kertaa tänä kesänä mökille, valitettavasti toiseksi yöksi ei ollut mahdollisuutta jäädä vaan sunnuntaina piti olla kotona maalipensselin. Kun tässä ei muuten olisi tarpeeksi hommaa, niin tehdään vielä nykyisessä asunnossa pientä remonttia. 

Keli oli aivan täydellinen mökkeilylle, parempaa ei olisi voinut toivoa. Jos jossain rentoutuu ja unohtaa hässäkät ja stressit niin mökillä. Siellä tulee varmasti nukuttuakin paremmin. Ja mikä ihaninta pojat nauttii niin paljon mökillä olosta. Ne saavat pörrätä aamusta iltaan kahden mökin väliä ja käydä uimassa, kun siltä tuntuu. Domin löytää siltä mökiltä missä tehdään ruokaa ja Shokin siltä mökiltä missä on enemmän actionia. Onneksi pääsemme kahden yön päästä takaisin mökkimaisemiin rentoutumaan. 

Koiraihmisen koti

Kirjoitin viime viikolla raksablogin puolelle mitä otamme huomioon rakentaessamme uutta kotiamme näin koirien näkökulmasta ja ajattelin jakaa tekstin myös täällä. Meillä on viimein rakennuslupa-asiat edennyt ottaen hieman vauhtia juristin palkkaamisen ja hallinto-oikeudessa käynnin kautta ja näyttää siltä että meillä on kovin kovin kiireinen raksa-kesä tulossa. Toivottavasti jopa vietämme joulun uudessa kodissa.

Meidän taloudessa kun tällä hetkellä asuu kaksi shetlantilaista ja  varmasti myös tulevaisuudessa tulee aina pari nelijalkaista perheeseen kuulumaan, joten uuden kodin suunnittelussa on myös otettu alusta asti huomioon karvakorvat. Jo tonttia etsiessä oli tärkeätä löytää tontti sijainnilla missä on loistavat lenkkimaastot ympärillä ja koirilla tilaa temmeltää pihalla. Myös tontin koko oli ratkaiseva sillä rakennammehan unelmiemme taloa ja siihen pakettiinhaan kuuluu aksakenttä eikös? ;) Eli mahdollisuus sen verta isoon ja tasaiseen pihaan, jossa pääsee pihalla aksaamaan. Tontilla on nyt kokoa 1,2 hehtaaria, joten sille rakentaisi useammankin agilitykentän. Mun aksakenttä on kuulemma tämän kesän vielä raksakäytössä ja isojen kuorma-autojen kääntöpaikkana,  joten valitettavasti joudun odottamaan kunnon kenttää vielä reilun vuoden verran, törkeää :)

Lattiamateriaalissa emme sen suuremmin huomioi koiria. Meille tulee laminaatti ja eteiseen laattalattia, näin olisi tullut myös ilman koiria. Meillä on melko pieniä koiria, molemmat alle kahdeksankiloisia ja laminaatti on toiminut ja kestänyt aivan loistavasti edellisissä kodeissa. Osan mielestä laminaatti on lattiamateriaalina liian liukas varsinkin isommille koirille, mutta omalla kokemuksella nuo kyllä liukastelee innostuessaan aivan yhtä lailla parketilla tai laattalattialla. Sisällä meillä riehuminen on joka tapauksessa kiellettyä, joten pärjäämme laminaatin kanssa vaikka se onkin hieman liukkaampi kuin parketti-, korkki-, tai vinyylilattia.

Sävyä mietin kylläkin melko tarkasti siinä mielessä, että siinä ei saa näkyä jokaikinen pienen pieni likaläntti. Koirat kyllä saavat niitä länttejä lattiaan aikaiseksi. Niissä on meinaan selvästi eroja lattian sävyissä. Juuri vaihdoimme nykyisessä kodissa tumman wenge sävyisen lattian enemmän harmahtavaan wenge kyoto sävyyn ja on ollut kyllä melko valtava ero, kuinka likaa näkyy lattiassa. Voin kertoa, että on tullut pestyä vähän harvemmin lattiaa, tiedä onko sekään nyt sitten hyvä asia. Tietää siis suunnilleen minkälaista lattiasävyä suunnittelemme myös uuteen kotiin.

Seuraava hyvin hyvin tärkeä aihe on kuran poistaminen. Suomen oloissa ja kahden pitkäturkkisen koiran kanssa eläessä ja ulkoillessa kuralta ei voi välttyä. Itse pidän ehdottoman tärkeänä omaa sisäänkulkua pesuhuoneeseen, ettei tarvitse eteisen kautta pesuhuoneeseen kuraisena kävellä. En myöskään toivo, että meidän ihmisten suihkuista löytyy koirankarvoja tai hiekkaa. Näin ollen meillä koirat kulkevat kuraisina suoraan kodinhoitohuoneeseen oman oven kautta. Heti kodinhoituhuoneenseen astuessa vasemmalta löytyy oma "koirien suihku". Näin ollen koiria ei tarvitse kuljettaa eikä pestä pesuhuoneessa. Koirien suihkun viereen tai yläpuolelle tulee sitten kaappi missä säilytetään iso läjä koirien pyyhkeitä.

Kolmas iso asia tulee olemaan koirien ruokailu paikka. Itse en hirveästi tykkää, että koirat parveilevat keittiössä. Meillä asustaa myös hyvin hyvin ahne pieni possu, joka kovin mielellään hinaisi itseään keittiön puolelle, kun siellä kokkaillaan. On siis helpompi, ettei niiden koskaan tarvitsisi sinne hengailemaan tulla. Näin olleen koirien vesikippojen paikka täytyy miettiä, sillä jollemme toivo koiria keittiöön ei niiden vesikipotkaan siellä voi olla. Koiran ruoat sijoitetaan kodinhoitohuoneen kaappeihin jossa on valtavasti tilaa erilaisille koiranruoille. Olen myös ajatellut, että koirat ruokittaisiin kodinhoitohuoneessa. Toki jääkapilta vähintäänkin öljyt koiran ruokaan tulee, mutta toivoisin että niiden ruokailu silti olisi muualla kuin keittiössä Näitä nyt ehtii onneksi vielä moneen kertaan miettimään, ainut asia mikä tuli pohjapiirrustusvaiheessa  sekä lvi-suunitelmassa jo ottaa huomioon oli tuo koirien suihkun paikka. Myös muita pieniä huomioita suunnittelussa ja varsinkin sisustuksessa tulemme ottamaan huomioon koiria ajatellen, mutta palataan niihin kun saamme syksyllä (toivottavasti) talon pystyyn.

Dream your own dreams, achieve your own goals. Your journey is your own and unique.

Kuten aikaisempinakin vuosina meidän tärkein tavoite ja toive on pysyä terveenä. Tää vuosi tulee olemaan meidän kaksilahkeisten elämässä todella merkityksellinen ja niin ihanan huikeita asioita tulee tapahtumaan, että välillä saa ihan nipistää itseänsä ja miettiä että tapahtuuko nämä asiat oikeasti. Me alamme rakentamaan meidän unelmien kotia ja heinäkuussa juhlitaan meidän häitä. Fiksumpi ei ehkä olisi ajoittanut näitä samalle vuodelle eikä se oikeastaan ollut meidänkään tarkoitus, mutta kiitos Kirkkonummen kunnan meidän rakennusluvan saaminen vaan venyi ja venyi ja kävi hallinto-oikeudessa asti. Nyt näyttää sen verran hyvältä, että keväällä meillä pitäisi olla rakennuslupa ja välittömästi luvan saatuamme alkaa hommat etenemään rytinällä. Me on suunniteltu niin ihana koti, että en vaan malttaisi odottaa.

Tämän vuoksi esimerkiksi agilityn saralle meillä ei ole vielä sen suurempia tavoitteita tälle vuodelle. Töiden lisäksi rakennusprojekti ja häät tulee viemään valtavasti aikaa, energiaa ja panostusta. Se ei tarkoita ettemme tule treenaamaan tai että meillä ei olisi tavoitteita tälle vuodelle. On tavoitteita ja kyllä aiomme reenata. Tuleva koti ja häät on kuitenkin prioritettilistalla ehdottomasti paljon korkeammalla. 

Koirien päivittäiseen elämään raksa ei varmastikaan tule sen suuremmin vaikuttamaan. Lähes aina kun olemme tontilla puuhaamassa, pojat saavat olla mukana. Tontti on aivan valtavan iso ja tielle matkaa, joten saavat huolettomasti painaa mukana tontilla. Vaikka tulisi kuinka hektiset hetket koirien pitkistä metsälenkeistä ja koirakavereiden kanssa lenkkeilystä ei tulla missään vaiheessa tinkimään. Ne on vähintään yhtä tärkeitä itselleni kuin koirille hässäkän keskellä.

Domi:

 Terveyttä ja onnellisuutta

Paimentamassa käyminen

Uusi kahdenkeskinen harrastus; Toko? Nose Work? 

Pitkät juoksulenkit heti keväästä alkaen 

Shokki:

Terveyttä ja onnellisuutta

Kehonhallintatreenit aktiivisena osana arkea

Yhteistyön parantaminen agilityssa

Kisavalmiiksi saaminen -> möllikisoissa kisaavien radalle

Uskaltaisimmeko paimentamaan?

Vuosi 2016 pikakelauksella

Otsikko on kyllä hyvin kuvaava, kun puhutaan meidän vuodesta. Varmasti kiireisin vuosi tähänastisesta elämästäni. Jotenkin tuntuu että tämä vuosi ei voi olla yhtä kiireinen, mutta kun miettii mitä kaikkea tänä vuonna on tiedossa ja jotta ne kaikki on mahdollista toteuttaa niin siihen tarvitsee rahaa, mikä tarkoittaa paljon töitä. Niin huoh, tahti ei taida hellittää. Nautitaan siis hetkestä. Mutta takaisin vuoteen 2016.

Vaikka aina tärkeimpänä toiveena on, että koirat pysyisivät mahdollisimman terveenä niin vuoden 2016 aloitimme heti alkuun Shokin sairaskertomuksella. Shokki jäi hevosen alle kiitos kaahailijan autonratissa ja leikkauspöydälle myöhemmin tammikuussa. Ja leikkaus tietenkin tuli eteen, kun lomailimme kaukana Dubaissa. Alkuvuosi meni myös Domin polven revähdysvammaa parannellessa. Helmikuussa yhden postauksen otsikko olikin "Toiveena kaksi tervettä koiraa" ja nyt ajateltuna toiveena myös hieman vähemmän tapaturma-alttiita koiria.

Helmikuussa on kirjoiteltu Shokin kurinpalautuksesta ja juhlittu Shokin yksivuotissynttäreitä. Koira nyt toki edelleenkin on hyvin itsetietoinen, mutta tuossa reilun vuoden iässä sillä oli melkoinen murkkuikä päällä. Teki jopa protestipissoja tai kakkoja hetken aikaa, jollei pitänyt meidän toimista (kunnon pikku mulkku). Hahhah! Tästä onneksi päästiin hyvin nopeasti eroon. Maaliskuussa oli varsinaiset bileet, sillä Shokki tutkittiin päästä varpaisiin hyvin terveeksi koiraksi. Kennelliitostakin saimme hieman myöhemmin loistavia uutisia.

Hyvien uutisten jälkeen uskalsimme aloittaa hieman aktiivisemmin agilitytreenit. Kiitos lähellä olevan agilityhallin, käytiin tekemässä keväällä ihan lyhyitä treenejä hallilla, Shokin vire oli liian kova tuolloin (hmm... on vieläkin ajoittain) ja sen myötä pidimme treenit noin viiden minuutin pituisina maksimissaan. Panostimme paljon meidän yhteistyöhön, leikkimiseen sekä vireenhallintaan. Pääsiäisenä Shokki sai jäädä hoitoon ja Domi pääsi yksinoikeutetusti mukaan Tahkolle kanssamme. Kevät oli omalta osaltani hyvin kiireistä aikaa töiden osalta. Onneksi oli hyvä tukiverkosto koirien kanssa, joten koirat olivat kokoajan hyvässä hoidossa, vaikka omat työpäivät venyikin.

Kesällä korkkasimme muutamat supermöllit Shokin kanssa. Lenkkeilimme paljon koirakavereiden kanssa ja meillä oli myös pidemmillä hoitojaksoilla kaksi ihanaa bordercollieita, jotka vielä entisestäänkin aktivoivat poikia. Kesäkuussa saimme vielä huippuuutisia geenitestien tuloksien osalta. Täysin terve koira myös tutkittujen CEA, DM ja MDR1 osalta. Domilta lähti jo kesäkuussa karvat edelliskesän ihotulehdusta peläten. Shokilta ei ollut tarkoitus ajaa karvoja, mutta elokuussa sai hampaan jäljet takareiteen ja koko takareisi oli ajettava paljaaksi, joten tulikin ajettua koko koira. 

Elokuussa Shokki tuli kisaikään ja kävimme omistajan mielenrauhan vuoksi mittatikun alla. Täysin turhaan stressasin sillä päivänselvä minihän se oli. Urpoili mittaustilanteessa joten kovin tarkkaa mittaa siitä ei saatu, mutta luulisin sen olevan noin 33,8 cm korkea. Muuten kesään kuului perinteisesti mökkeilyä ja tallilla kävimme myös paljon. Tulihan sitä ihan lomailtuakin pari viikkoa, mikä tuntuu enää vain kaukaiselta muistolta. Mä en edes suoraan sanottuna muista oliko viime kesä edes lämmin? Jonkinlaisessa sumussa kiireiden vuoksi selkeästi vuosi mennyt, kun noinkin tärkeä asia on päässyt unohtumaan.

Syksyllä tuli jälleen koulutettua paljon hyppytekniikkaa ja sai tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin koiraharrastuksen parissa. Jatkokouluttauduin myös hyppytekniikkakouluttajien jatkopäivillä sekä heinäkuussa sekä lokakuussa. Myös parille hyvin kiinnostavalle luennolle pääsin osallistumaan (Riitta Kempe: Urheilukoiran valmennuksen jaksotus ja Tiiu Toijalan: Rasitusvammat ja niiden ehkäisy agiliytykoirilla)

Ja marraskuussa hyvät uutiset Shokin terveyden osalta vain jatkuivat. Priimat silmät, polvet ja sydän. Marraskuussa korkkasimme myös mölliradat. Kontaktien osalta olen supertyytyväinen, mutta vireen kanssa edelleen painitaan. Helmikuussa kun pääsemme toivottavasti tauon jälkeen taas treenien pariin niin reenit sen osalta jatkuu. Loppuvuodesta taukoilimme Shokin riehuttua omat anturansa auki jäisellä hiekkapihalla. Luojan kiitos, tästäkin haaverista paranimme yllättävän nopeasti vajaassa kuukaudessa. Paljon tärkeitä asioita jäi varmasti kertaamatta, koska kuten sanottua vuosi tuntui jotenkin vilisevän silmieni edessä. Shokin terveystulokset olivat kyllä ehdottomia kohokohtia. 

L-O-M-A

Ihanat neljä kirjainta, itse vain tuntuu, että mitä tuo sana edes tarkoittaa? Onko se jotain syötävää? Minulla ei siis todellakaan ole lomaa. Mutta Shokki on lomalla. Se saa pitää totaalitaukoa agilitystä. Se ei myöskään mene lähellekään halleja edes käymään, jotta ei kierrokset varmastikaan nousisi. Sillä nyt toki nousee kierrokset tuhannesta muustakin asiasta, mutta varsinkin agilityhallit nostavat molempien poikien kierrokset tappiin.

Onhan me tässä paria viikkoa kerrallaan syksylläkin ja anturoiden vuoksi joulukuussakin lomailtu, mutta haluan pitää fyysistä sekä henkistä lomaa vähintään sen 2 kuukautta vuodessa, yleensä toinen kuukausi kesällä ja toinen kuukausi kylminä talvikuukausina. Ja meille se totaalitauko meinaa mahdollisimman stressitöntä elämää. 

Kauhulla välillä kuuntelen töideni puolesta koirien vuosikelloja ja niitä olemattomia taukopätkiä, joten muistakaahan kaikki pitää pari kertaa vuodessa totaalitauko agilitysta ja hallilla käynnistä. Taukoa ei ole jos käydään ihan vain vähäsen hallilla vahvistamassa keppejä tai kontakteja, vaan tauolla todella pysytään pois agilityn parista. Jos se tuntuu vaikealta, niin jaksottakaa vuosi treenipäiväkirjaan ja sen mukaan suunnitelkaa treenikausi. Väitän myös, että totaalitauot tekee yhtälailla hyvää myös ohjaajalle.

Itse lensin viikonloppuna Espanjaan tekemään etätöitä. Onni on työ, jota voi tehdä vaikkapa Espanjassa. Tässäkin ihan vieressä näyttäisi olevan melko houkuttelevan hyvässä kunnossa oleva agilitykenttä. Ehkäpä joku kerta täytyy ottaa Shokki mukaan matkaan tänne. Koirat ovat onneksi hyvässä hoidossa, ikävä on jo nyt, mutta onneksi aika menee nopeasti. Ihan yhtä paljon pojat ei todella aktivointia nyt saa, mutta uskon heidän tottuvan myös siihen nopeasti, tai ainakin se sopii Domille, saa nähdä kuinka ärsyttävä Shokista tulee. Pääseväthän ne pitkille metsälenkeille myös poissa ollessani. Kehonhallintreenit taitavat myös olla enemmän tai vähemmän valitettavasti tauolla. Palataan sitten agilityn, hyppytekniikan ja kropan treenaamiseen pariin taas helmikuusta alkaen.

Lavatansseja ja lettuja

Kuva: Joni O.

Juhannus oli ja meni. Kaikki hyvä valitettavasti loppuu aikanaan. Olipas taas ihana päästä perheen ja kavereiden kanssa mökille rentoutumaan ja nautiskelemaan hyvästä ruoasta, juomasta ja tietenkin perinteisistä lavatansseista. Ja mikä hienointa, hellettä riitti kolmelle päivälle. Koirille mökkiviikonloput ei taida olla sieltä rentouttavammasta päästä. Ainakaan silloin, kun mökillä on noinkin paljon porukkaa. Täytyy olla kokojan hereillä ja kärryillä mitä tapahtuu ja missä. Silmät menee väkisin jo iltaisin kiinni, mutta on vain taisteltava hereillä. 

Poikien seurana juhannuksena oli myös kultainennoutaja Hipsu. Hipsu alkaa vaan olemaan jo niinvanha ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa poikien leikkiinkutsut vaan se ignooraa aivan täysin Shokin ja Domin. Shokki on aivan huumassa SUP-lautailusta. Kun joku on lähdossä suppailemaan Shokin löytää varmasti ensimmäisenä laudan päältä odottamasta kyytiä. Ja mikäli kyytiin ei pääse niin Shokki lähtee uimalla mukaan tai jää rääkymään laiturille.

Meidän aksatauko jatkuu näköjään edelleen. Viikko vielä töitä ja alkaisi kunnon kesäloma ja siitä kesälomasta on tarkoitus pyhittää aikaa treenaamiselle. Kesäloma itseasiassa alkaa parin päivän intensiivisellä hyppytekniikkakoulutuksella, sillä hyppytekniikkakouluttaja porukan kesken kokoonnumme pariksi päiväksi Vapun luo Siuntioon. Shokki pääsee projektikoiraksi, hävettävän vähän se on hyppytekniikkaa treenannutkin lähiaikoina. Hieman olisi pakko ehtiä ensi viikolla esteillä käydä sillä Shokin olisi tarkoitus startata ensi viikonloppuna agirodussa ALO radalla. Hups. Mihin sitä on lupautunutkaan. 

Mitä tapahtuu jos lähden minne tuulet vie, sinne mis on puhtaan taivaan alla uusi tie

Kaikki ovat varmasti huomannet kevään tulleen, paitsi minä. Vietimme pääsiästä Tahkolla ja takaisin tullessamme pääosa lumista oli sulanut ja lämpötila noussut yhtäkkiä kymmenen astetta. Edelleen puen joka aamu pitkät kalsarit, pipon ja hanskat lenkille lähtiessä. Voin kertoa, että kuuma tulee joka kerta ja silti en ole näköjään osannut niistä vielä luopua. Koirat ei ole välttämättä ole olleet yhtä innoissaan lämmön tulosta. Ne kyllä kierii jokaisessa pienessä jäljellä olevassa lumikasassa. Molemmat taitanee olla aika talvikoiria. Nyt kun ollaan jo selvästi plussan puolella niin molemmat viihtyy pihalla paljon enemmän kuin sisällä.

Domi pääsi meidän mukaan pääsiäisenä Tahkolle. Siellä oli lunta ja paljon. Domi nautti ihan suunnattomasti suuresta lumimäärästä. Muutenkin toinen oli aivan innoissaan, kun siellä oli kaksi mökillistä ihmisiä ja kaikki vain Domia rapsuttamassa. Domi pääsi myös poroja katsomaan. Mä en tiedä miksikä Domi poroja luuli, mutta oli aivan innoissan niistä. Ja niin olivat porotkin Domista. Yksikin poro antoi Domin nuolla turpaansa. Yllättäen tässä kohtaa kamera oli tietenkin autossa eikä mukana ikuistamassa tilannetta. Shokki ei sattuneesta syystä päässyt mukaan Tahkolle. Sen kanssa ei vaan voi olla sataprosenttisen varma, että se ei olisi vaikka tuhonnut jonkun kenkiä tai jotain mutta tavaraa, joten sitä riskiä en halunnut ottaa. Domi on maailman helpoin matkakoira, joten on aina tervetullut mukaan kaikkialle.

Viimeiset pari viikkoa on ollut hieman huono koiran omistaja fiilis. Kehonhallintaharjoituksia ei tehty ollenkaan pariin viikkoon eikä oikein muitakaan treenejä. Tällä viikolla on taas akivoiduttu ja  päästy normaalin arkeen loman jälkeen kiinni. Kehonhallinnan lisäksi on käyty vesijuoksemassa sekä tekemässä hyppytekniikkatreeniä. Onneksi tauot tekee aina hyvää. Mutta nyt loppuu laiskottelut- siis eikun vain ylös, ulos ja lenkille. Mitään tekosyitä ei enää ole. 

Meidän joulu

Meidän joulu meni ohi ihan hujauksessa. Tärkeintä itselleni oli kuitenkin pysähtyä ja viettää laatuaikaa rakkaimpieni kanssa. Vietimme ihanat neljä päivää läheistemme seurastamme nauttien, syöden, juoden, saunoen, lenkkeillen ja lautapelejä pelaen. Koirat saivat varmasti myös omasta mielestään ihanat joulun pyhät. Aattona kävimme aamulla tekemässä hallilla pienet hyppyteknikka ja kehonhallintatreenit, joulupäivänä sekä tapaninpäivänä koirat saivat nauttia päivät tallilla hevosten kanssa kirmatessa. Ja kuten jouluun kuuluu myös koirat saivat herkutella hieman kinkkua.

Hei Hei Kesä

Otsikon mukainen fiilis iski eilen aamulla kyllä päin kasvoja. Mamban "Vielä on kesää jäljellä" kappaleen voi heittää jo romukoppaan, sillä syksy on jo ovella. Eilen oli kolme astetta lämmintä aamulla, kun lähdin poikien kanssa lenkille ja iltalenkkejä on jo joutunut suorittamaan pimeässä. Pimeys ahdistaa, mutta muuten kyllä odotan jo syksyä. Meillä on ollut niin hektinen kesä ja kaiken maailman kissanristiäisiä ja häitä ollut todella paljon. Nyt tuntuu, että juhlimiset on juhlittu ja on ihana vain rentoutua sekä panostaa terveellisiin elämäntapoihin ja liikuntaan. Onhan syksy myös tunnelmallista aikaa ja pääsee polttelemaan kynttilöitä.

Viimeisen "kesäviikonlopun" koirat saivat viettää hoidossa, sillä perjantai ja lauantai meni häähommissa ja sunnuntaina alkoi NAS:n valmennuspilotti, joten päivä meni kouluttaessa hyppytekniikkaa. Muutos korkeista koroista ja kiharista hiuksista lenkkareihin ja trikoisiin on tänä kesänä sujunut jo hyvin näppärästi. On ollut kyllä sellasta juoksemista paikasta toiseen. Ei siis tunnu pahalta toivottaa syksy tervetulleeksi. 

What`s up

Reissusta kotiuduttu ja kun kiirettä ei muuten tässä perheessä ole tarpeeksi niin päätin vielä järkätä miehelleni yllätyssynttärit viikonlopulle sekä pihatalkoot sunnuntaille. Tänään siis palattu melkein kahden viikon lomalta oikeasti sorvin ääreen työpaikalle. Varmasti ihan hyvä päästä taas arkeen kunnolla kiinni. Tässä on nyt puolentoista kuukauden ajan enenmmän tai vähemmän lomailtu, kun oli Lapin reissua, pentulomaa sekä etätyöpäiviä pennun vuoksi ja vielä Espanjan loma. Ja mikä pelottavinta, näin lomaillessa ja epämääräisessä arjessa tulee myös syötyä aika paljon eikä varmastikaan kuntoiltua yhtä paljon kuin normaalisti. Not good. 

Loma oli ihana ja hellettä totisesti riitti. Voisin tottua tuohon elämään tuolla Espanjassa. Oli  kyllä melkoinen ikävä koiria. Mutta mikä parasta koirat olivat voineet aivan loistavasti täällä. Shokki ja veljensä Yodi eivät olleet nähneet kuin toisensa koko hoidossa olo aikana. Domi oli taas juossut sydämensä kyllyydestä russeli Chocon kanssa. Domi myös piipahti viikonloppuna edustamassa FitDogissa. Aikasmoisia paineensieto treenejä ja intervallijuoksuja ratatreeneissä oli ollut eikä lähellekään helpoimmasta päästä noin uudelle parille mutta varsinkin toisena päivänä oli jo todella hyviä pätkiä mukana. 

Nyt alkaa arki ja tiukka kuntotreeni sekä mulla että Domilla. Domi piipahti tänään eläinlääkärillä ja vaa´an lukeman perusteella myös sille oli tullut hieman "lomakiloja".