perjantai 28. maaliskuuta 2014

Jalat painaa

Jei, tiistaina ehdittiin ja päästiin ihan treeneihin asti. Maanantaina oli jo kova yritys päästä Niinulle treeneihin, mutta rakas autoni päätti viikonloppuna toisin kun se "räjäytti" jäähdytinnesteensä pitkin konepellin alustaa ja jätti tien päälle. Näin bemari lähti hinausauton kyydissä kohti korjaamoa. Auton puolustukseksi sanottava, että ihan kuskin itseaiheutettu vahinko, kun yrittää lumimyrskyssä väkisin pusertaa autoa lumivallista ylös. Valitettavasti kallis vahinko.

Otsikkoon viitaten on KAMALA treenata agilitya, kun jalat tuntuu painavan sata kiloa. Maaliskuun kyykkyhaaste, juoksulenkit ja juuri ennen treenejä tehty tunnin jalkaprässi aiheutti sitten sen, että mä jäin täysin telineisiin ja koira meni jo. Muillekin kesäkuntoon veren maku suussa treenaville ihan vinkkinä, että muistakaa se lepo. Parhaisiin tuloksiin päästään kun on tasapaino treenin, levon ja ruoan välillä.

Agility on nopeus ja taitolaji, mutta ohjaajalta puuttui siis näissä treeneissä nopeus kokonaan. Siitä huolimatta lopputulos ei ollut aivan karmiva sillä mukana matkassa pätevä koiruli. Satu oli askarrellut meille mukavan pätkän jossa koira sai irtoilla. Yllättävän hyvin tuo pieni shetlantilainen irtoili, vaikka ohjaaja ei tainnutkaan ihan luottaa siihen. HIRMUISESTI treenattavaakin nousi taas mieleen, mutta ollaan aurinkoisen perjantain kunniaksi superpositivisia ja kirjataan vain ne hienot onnistumiset.

Kakkoshypylle päällejuoksu ja neloselle päällejuoksu-persjättö onnistui hyvin. Koira ei kertaakaan ollut ysiputkessa vaikka näin olisin ehkäpä voinut veikata.  Keinu oli hyvä ja koira irtosi, joka kerta hienosti ysiputkeen. Kauempaakin varmasti olisi irronnut, joten lisää luottoa pitäisi olla koiraan. Neljätoista hypylle meinasi näillä jaloilla tulla melkoinen kiirus, mutta kun merkkauksella lähdin AJOISSA liikkeelle kakstoista hypyltä niin sekin sujui mainiosti. Kontaktit oli oikein hyvät, A-este jätettiin välistä, sillä on ollut NIIN vähäisellä treenillä ja pari kertaa tehnyt hieman kyseenalaisen juoksun alastulolle, joten treenataan ja muistutellaan sitä ittekseen. Loppusuora sujui hyvin etupalkalla.

 
Satu Tuomela 25.3
 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Let spring begin

Viime viikon lauantaina olin Sporttiksella koko kolmikon kanssa. Viimeksi onkin ehditty treenaamaan omien koirien kanssa Sporttikselle tammi-helmikuun vaihteessa. Hyppytekniikkaan paneuduttiin Domin kanssa ja russelit pääsi putkirallittelemaan. Järjestelmällisestä treenauksesta tuntuu olevan aikaa näinpä palauttelin koirien kanssa mieleen ihan niinkin yksinkertaisia ohajuksia kuten valsseja ja takaaleikkauksia. Mun koirieni vahvuus ei ole kyllä koskaan ollut takaaleikkaukset ja se varmasti kuuluu keväällä paljon treeniohjelmaan.




Eilen taas Sporttiksella treenaamaassa hyppytekniikkaa Katrin ja Tujun kanssa. Treenattiin etäisyyden arviointia kahdella eri treenillä. Paikalla Tuju joka teki melko oppikirjamaiset arvionnit ja huomasi että pääkopassa tapahtuu jotain ja Domi joka on aina yhtä hoomoilasena etäisyyden arviointi treenissä kun viimeinen hyppy liikkuu koko ajan, eikä pääkopassa taida hirveästi mitään tapahtua. Tavoitteena Domin kanssa olisi saada venytystä ja laukka-askelien vähentämistä. Mitä vähemmän laukka-askelia sen nopeammin radasta suoriutuu. Siitä haluanko vielä lujempaa vauhtia Domille voidaankin olla montaa eri mieltä.Treenien päätteeksi pääsi shetlantilaiset kirmaamaan keväisiin maisemiin.






Ei muuta kuin keväistä viikkoa!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Nothing worth having comes easy





Viime viikolla sai taas viettää pari päivää mahtavassa seurassa hyppytekniikkaa opiskellessa Lohjalla KirSu hallissa. Näiden päivien harjoitteet olivat etäisyyden arviointi sekä taipuminen. Kuvamateriaalia emme ole vielä kuvaajalta saaneet, joten sen tarkempia analyyseja en vielä ilman videoita ja hidastuksia osaa sanoa. Toki muiden kurssilaisten ja Vapun kommentit Domi jo saikin paikan päällä. Normaalisti nämä harjoitukset toteutettaisiin järjestyksessä etäisyyden arviointi ja sen jälkeen taipumisharjoitus. Meillä oli kuitenkin kuvaaja paikalla vain toisena päivänä tällä kertaa, näimpä kuvausaikatauluista johtuen aloitimme kuitenkin taipumisella. 

Domin kanssa emme ole koskaan vielä tehneetkään taipumisharjoitusta. Vaikka Domi luuleekin olevansa tosi kova jätkä niin hieman tuntui jännittävän tällä kertaa uusi tehtävä, varsinkin kun tehtävässä vaaditaan vielä aivojen käyttöä. Parin kerran jälkeen Domi sai juonen päästä kiinni ja suoritus rupesi selvästi rentoutumaan ja rytmi kaarella löytymään. Muuten Domin meno ei ollut kyllä mallikkaimmasta päästä. 

Domi valui liikaa ulos loppukaarteessa eikä taipunut tarpeeksi kyljistä. Myöskin puolieroa oli havaittavissa, vasen puoli oli helpompi koiralle. Tämä voi toki johtua kokemattomuudesta tai selän syvien lihasten puuttumisesta tai vaikkapa selän jäykkyydestä. Domi kuitenkin kääntyy melko hyvin radalla ja siinä käyttää kroppaa melko hyvin. Tämän vuoksi jäimme miettimään voisiko selästä löytyä jäykkyyttä. Varmuuden vuoksi varasin meille kuitenkin heti taas fysioterapia ajan, jotta voin olla varma ettei kropassa mitään isompia jumeja vaan ole. Teimme perussarjaa taipumisen jälkeen, jotta koira suoristuu taipumistreenin jälkeen ja siinä Domi käytti selkeästi paremmin kroppaa, mikä onneksi kertoo ettei siellä luultavammin suurempaa ole ja näin jatkammekin menoa tavalliseen tapaan fyssarikäyntiin asti. 

kuva: Marjo Heino

Tokana kurssipäivänä projektikoirat pääsivät treenaaman etäisyyden arviointia. Aloitimme kasvavalla sarjalla ja iltapäivällä treenasimme "6-6-9" harjoitteella jossa siis viimeisen välin etäisyys vaihtuu jokaisella kerralla. Domin kanssa olemme tehneet kasvavaa sarjaa vain puolen jalan kasvulla, mutta Vappu halusi nähdä Domin tekevän sen kokonaisella jalan kasvulla. Kaksi ekaa kertaa Domi otti pienen töpöaskeleen ennen hyppyä mutta kolmannella kerralla venytti laukkaa ja hyppäsi hienosti ilman töpöaskelta koko sarjan. Siihen suoritukseen olimme tyytyväisiä ja lopetimme siihen.

Iltapäivällä toisessa etäisyyden arviointi tehtävässä samaan tapaan Domi paransi jokaisella toistolla. Muutenkin sen meno näytti tässä tehtävässä jo paljon paremmalta. Puhuimmekin Vapun kanssa että Domin kanssa voisi jättää perussarjan vähäksi aikaa kokonaan pois. Melko paljon sitä onkin harjoiteltu ja voi myös olla että se alkaa tuntumaan jo koirastakin tylsältä, kun siinä ei riitä enää haastetta. Etäisyyden arviointi tehtävässä koira oli kuitenkin teki töitä taas oikein motivoituneesti ja innolla. Meidän hyppytekniikkatreenit jatkuu siis etäisyyden arvioinnilla, korkeuden arvioinnilla sekä taipumistreenillä.

Domi jaksoi mielettömän hyvin taas, edes toisen päivän viimeisissä harjoitteissakaan ei näkynyt pienintäkään väsymisen merkkiä. Kyllä noi kaksi täyttäpäivää hallilla hengailua ja pari-kolme treenipätkää päivässä vie aikalailla mehut. Useasta koirasta näkikin jo toisena päivänä, että tuli raja jaksamisessa vastaan ja niiden kanssa oli toki pakko keventää ja lopettaa. Näiden päivien jälkeen Domi saakin aina kaksi-kolme palauttelupäivää, jolloin ei kunnon kävelylenkkejä lukuunottamatta puuhailla muuta.

Projektikoiraharjotteiden lisäksi kävimme läpi ja keskustelimme useista seikoista kuten esimerkiksi motivoinnista ja palkitsemisesta sekä hyppyjen katsomisesta ja analysoimisesta. Kovasti odottelen treenipäivien videoiden valmistumista. Ja kyllä sormet syyhyää taas päästä kouluttamaan omia projektiryhmäläisiä. 



Paras projektikoira <3

torstai 13. maaliskuuta 2014

There are seven days in the week and someday isn`t one of them

Mä en pääse yli tästä ihanasta auringonpaisteesta. Monilla tulee ehkä jo korvista ulos tämä kevään hehkuttaminen, mutta mä jaksan ylistää tätä joka päivä. Ja iloita jokaisesta auringonpaisteellla alkavasta aamusta. Tässä kohtaa joku pessimisti varmasti ajattelee että ensi viikoksi on luvattu takatalvea- tai ei kai se mikään takatalvi ole vaan pikemminkin on ollut etukevät. Kävi miten kävi niin me nautitaan ainakin vielä huomisesta lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä täysin rinnoin. Ehkäpä se lumisade ei tulisi tänne etelään vaan ainoastaan tuonne hieman pohjosempaan. Let`s hope so.


Jokatapauksessa nyt alkaa olla ainakin omasta mielestäni pian paras aika vuodesta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Pimeä aika alkaa olla ylitetty. Töihin lähdettäessä ja töistä tullessa on valosaa ja koirienkin kanssa ehtii oikein hyvin metsään valosan aikaan. Aurinko rupeaa jo pilkistämään pilvien takaa. Pimeä, harmaa, synkkä talvi (voiko tätä talvea edes siksi kutsua) alkaa taas olla selätetty. Ojangon agilitykentätkin ovat jo täysin sulat, joten odotan innolla lisää aurinkoisia ja keväisiä viikonloppupäiviä niin pakkaan varmasti koirat autoon ja menemme treenaamaan agilitya ulos.


Tää kevät tuntuu välillä vähän liiankin järjettömän kiireiseltä, kuten voi ehkä huomata bloginkin päivitystahdista. Töissä on melkoinen kiirus lanseerata yritykselle uusia nettisivuja ja messuja sekä työreissuillekin pitäisi ehtiä lähtemään. Hyppytekniikkakoulutus painaa päälle ja vie kovasti aikaa, mutta se on onneksi mukavaa touhuamista. Uskon kuitenkin, että lopussa kiitos seisoo. Opin myös ehkä ettei kannata kaikkea mahduttaa samalle keväälle. Ensi kuussa on tiedossa taas viikon lepoloma Espanjassa, joten siellä varmasti saa akut taas ladattua.


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Ny jumpataan!


Me ollaan vähän sellaisia kausijumppaajia. Hyi hyi. Välillä saan hirveän inspiraation koirien jumppaamiselle ja teen sitä vähän aikaa ahkerasti ja sitten se taas jää joskus vähemmälle. Se on siis aika aaltoilevaa, mutta parempi sekin kuin ei jumppaamista ollenkaan. Vappu on sanonut parinkiin otteseen, kun aina poden sille hieman huonoa omatuntoa, kun pitäisi jumpata koiria enemmän, että jokainen pienikin jumppatuokio on hyvästä. Koirien kanssa pidettävät jumppahetket on pidettävä lyhyinä, jottei koira väsy niissä liikaa. Sen vuoksi näitä ei kyllä pitäisi pystyä selittelemään edes sillä ettei muka riitä aika. 

Nyt on taas se aika kun ollaan aktivoiduttu jumppaamaan, varsinkin Domin kanssa. Suuria pinnallisia lihaksia Domilta löytyy hyvin, mutta syviä lihaksia, tasapainoa, kropan hallintaa sekä koordinointikykyä siltä saisi selvästi enemmän löytyä. Erityisesti nyt lähiaikoina olen keskittynyt takapään jumppaamiseen sekä selän syviin lihaksiin. 


Jumppaaminen on myös loistavaa puuhaa tuollaiselle ad/hd tapaukselle kuin Domi on. Jumppaaminen vaatii useimmiten paljon keskittymistä, joten ne hyödyttävät vilkkaimpiakin tapauksia rauhoittumaan. Tehtävissä se alituinen sählääminen ja koheltaminen on vain pakko lopettaa. Usein tässä onnistutaan koettelemaan aikamoisesti myös ohjaajan hermoja ennen kuin päästään itse asiaan. Koirien kanssa on tullut kärsivällisyyttä kyllä melkoisesti. Voisin luonnehtia itseäni melko kärsimättömäksi ihmiseksi, mutta varsinkin Domin kanssa sitä kärsivällisyyttä on löydyttävä ja vaikka välillä kiehuisikin niin sitä ei totisesti saa näyttää. Jumppaaminen myös parantaa koiran itseluottamusta. 



  • Kehonhallintaa olemme treenanneet niinkin yksinkertaisesti kuin asentojen vaihtelemisella, seiso-istu-maahan jne. Tähän täytyy alustan olla pitävä, joten treenaammekin aina maton päällä. Tässä harjoitteessa on pidettävä huoli että koira seisoo, istuu ja makaa oikein. Istuessa koiran polvien, etu-ja takatassujen tulee osoittaa eteenpäin, polvien tulee olla samalla tasolla sekä kyynärpäiden tulee olla vartalon myötäisesti eikä ulospäin. Koiran tulee myös istua ryhdikkäästi  eikä esimerkiksi lonkallaan. Makuuasennonnassa koiran tulee pystyä makaamaan suorassa takajalkojensa päällä lonkat ja polvet koukussa. Asentojen vaihtoa voi myös harjoitella korokkeen tai tasapainotyynyn kanssa, joka tekee siitä astetta haastavampaa
  • Tasapainoharjoituksena olen tehnyt omien koirieni kanssa jalkojen nostelua. Kun yhden jalan nostelu sujui hyvin niin nopeasti siirryin nostamaan ristikkäisiä raajoja
  • Takapään lihaksia ja tasapainoa harjoittelemme myös niin että otan koiran jalkojeni väliin ja työnnän kevyesti takapäätä sivulle vuorotellen molemmilta puolilta. Tässä harjoituksessa oikein hyvin tuntee kun koira hakee tasapainoa ja laittaa takapäätä töihin
  • Takapään hallintaa treenaamme myös peruuttamalla ja jo edistyneemmät treenaavat peruuttamista portaita ylöspäin
  • Hyvä treeni on myös laatikon päälle astuminen ja alas tulo yksi jalka kerrallaan. Samaisen laatikon kanssa teemme myös etuosa- sekä takaosakäännöksiä. Etosakäännöksessä etujalat ovat korokkeella ja takapää kiertää kun taas takaosakäännöksessä takajalat ovat korokkeella ja etupää kiertää
  • "Tikapuukävelyä" treenaamme niin että istuessa omat jalkani ovat edessä suoraan ja koira nostelee rauhassa jalkojaan yksi kerrallaan jalkojeni yli
Hyppytekniikkakoulutukseen kuuluva fysioterapeutti Tanjan ohjausaika on itseltäni vielä käyttämättä, ja silloin aionkin kysyä lisää hyviä vinkkejä takapään ja syvien selkälihasten treenaamiseen.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hyppytekniikan tärkeydestä

Olemme hyppytekniikan kouluttajien koulutuksessa onnellisessa asemassa sillä meillä on tukena myös pätevä eläinfysioterapeutti Tanja Kotti. Anu on koonnut ohjauspuheluistaan kolmiosaisen haastattelun, josta osa 1 on julkaistu.

Käykäähän lukemassa haastattelu täältä. Kiitos Anu ja Tanja!