keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vähän girlpoweria taloon


Pojat sai naisseuraa taloon, kun bordecollie Rauni vietti meillä viikon kun Raunin omistajat Niinu ja Teemu viettivät viikon Englannnissa WAO:ssa. Ja kuinka loistavin tuloksin ja isoin ruusukkein Niinu reissusta palasikin. Raunia on toki nähty ennenkin ja tyttö olikin kyllä heti kuin kotonaan ja tuli loistavasti toimeen poikien kanssa. Varsinkin Shokin kanssa ne tuntuu olevan niin samalla aaltopituudella. Ne jaksoi painaa aamusta iltaan. Vaikka Rauni on vielä alle vuoden ikäinen niin melkoisen nätisti se osaa leikkiä pienempien kanssa. Välillä myös tällä kaksikolla karkasi myös hieman mopo käsistä ja menoa joutui hieman rauhottelemaan.



Luulin Domin olevan sieltä ahneimmasta päästä koiria, mutta kyllä Rauni vei kirkkaasti voiton. Miten koira voikaan syödä niin nopeasti, siinä ei kyllä kovinkaan ehdi ruoasta nauttia. Meillähän ei kumpikaan Domi eikä Shokki nuku sängyssä tai sohvalla, joten olikin outoa, kun Rauni halusi todella nukkua lähellä, mieluiten jopa tyynyllä. Sohvallakin se hyökkäsi kainaloon heti kun vain joku sohvalla oleskeli. Bordercollie aina silloin töllöin hoidossa on kyllä loistava tapa juoksuttaa ja kehittää poikien kuntoa. Shokki juoksee toki ihan ittekseenkin paljon, mutta onhan se nyt aivan eri asia kun on tuollainen kirittäjä. Viikko oli muutenkin hyvin aktiivinen koiralenkkien osalta ja iltaisin olikin aina väsyneita mutta onnellisia nelijalkaisia talo täynnä.



keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Summertime, and the livin' is easy

Viime päivinä lämpöasteiden hipoessa hellerajoja on fiilis ollut aivan katossa. Miten paljon helpommaksi elämä muuttuukaan kesälämpötilojen saavuttua. Ovi voi olla sepposen selällään ja koirat voivat aivan itse päätää loikoilevatko pihalla, terassilla vai sisällä. Ei valtavaa kerrospuketumista aamulenkille lähtiessä, ei koirien pukemista, ei palelevia varpaita, ei jatkuvaa kuratassujen pyyhkimistä. Luksusta. Rakastan kesäaamuja ja tietenkin myös lämpimiä ja valoisia kesäiltoja. Pysythän kesä pitkään ilonamme!




lauantai 7. toukokuuta 2016

Vappupäivän aamureenit ja ajatuksia reenaamisesta

Kun aika on kortilla ja treenaamaan pitäisi päästä niin vappupäivän aikainen aamu saa kelvata. Eipä ollut hallilla ruuhkaa. Lähiaikoina ei olla kovinkaan paljoa hallilla tullut omien koirien kanssa vietettyä aikaa. Domi edelleen kuntoutuu viime syksystä ja tekee hallilla vain hyppytekniikkaa ja kehonhallintaa. Shokki luojan kiitos on pysynyt koko ajan treenikunnossa. 

Suoraan sanottuna ne hetket, jolloin olisi ollut aikaa treenata ja ajaa hallille olen mieluummin ajanut vaikkapa talllille koirien kanssa tai lähtenyt miehen kanssa brunssille keskustaan tai pitkille metsälenkeille kavereiden kanssa. Olen keväällä kouluttanut paljon hyppytekniikkaa ja antanut aikaani myös videoiden katselun muodossa muille koirakoille. Muiden ohjaaminen ja auttaminen vie minun tapauksessani intoa ja aikaa siltä omalta harrastamiselta. Arvostan suuresti, kyllä heitä jotka oman kouluttajatyön lisäksi jaksavat käyttää vapaa-ajan agilitykentällä omia koiria treenaten ja kisaten.

Koirille on tärkeintä, että niiden kanssa tehdään ja tarjotaan virikkeitä sekä työtä, ei se että ne pääsevät juuri agilityhallille. Vaikke emme paljoakaan hallilla käy treenaamassa niin se ei missään nimessä tarkoita sitä että emme harjoittelisi agilityyn valmistavia taitoja. Teemme paljon kehonhallintaa, teemme pari-kolme kertaa kuussa hyppyteknikkaa, käymme kerran viikossa vesijuoksemassa ja silloin tällöin jopa innostumme tekemään hieman metsäagilitya. Ja kyllähän me hallilla käymme, mutta emme tarpeeksi, jotta voisin vaatia koiralta kovinkaan nopeaa kehittymistä. 

Shokki ei ole nähnytkään vielä yhtään kontaktia eikä keppejäkään ole ollenkaan aloitettu. Kepit ja puomi on tavoitteena aloittaa kesän aikana. A-este ja keinu jätetään suosiolla myöhemmäksi, varsinkin A:n ollessa sen verran raju este, joten sille ei tarvitse ennen 18 kk ikää mennä. Toiveena on toki koiran pysyessä terveenä saada Shokki kisavalmiiksi koiraksi, mutta minkäänlaista kiirettä emme halua pitää vaan panostamme pohjatöihin ja kehon rakentamiseen. Shokki on 14 kk ja vaikka on tehnyt melko paljon kehonhallintaa ja takapäätä työstetty on se vielä hyvin keskeneräinen lihaksiston osalta. Valitettavasti moni tuon ikäinen treenaa jo kovaa vielä keskeneräisemmälläkin lihaksistolla.

Voisin tuntea huonoa omatuntoa asiasta, että emme ole treenanneet tarpeeksi, itselleni tärkeintä on kuitenkin, että koirani ovat onnellisia ja onneksi on niin paljon muitakin tapoja tehdä ne onnelliseksi kuin agilityn treenaaminen. Ja olisihan se ihanaa ehtiä treenata, mutta jos en ole 100 % mukana treeneissä niin mieluummin teemme jotain muuta. Se ei vaan ole reilua koiraa kohtaan treenata, jollei ole itse täysillä mukana.

Vappupäivän reenit, joissa harjoittelimme päällejuoksuja