tiistai 30. kesäkuuta 2015

Nyt kurkotetaan tähtiin!!!

Nyt saa viimeinkin hehkuttaa ihan kaikille mitä tässä on kulisseissa puuhailtu. Nimittäin aivan mieletöntä valmennuskokonaisuutta ensi kaudelle. Todistetusti huippulaadukas FitDog leiri saa jatkoa. Viime kaudesta on opittu ja kehitetty konseptia entistä paremmaksi. Valmennusryhmien kokoa on selvästi pienennetty, jolloin pystytään paljon yksilöllisempään valmennukseen. Koulutuksellisesti sisältö on varmasti johdonmukaisempaa sekä kokonaisvaltaisempaa. Mukana on monen eri osa-alueen huippuvalmentajia. Ja mikä itselleni on hyvin tärkeää valmennuskokonaisuus suunnitellaan täysin koiran hyvinvoinnin ehdoilla sekä positiivisten koulutusmenetelmien kautta. Ensimmäisenä Suomessa mukana on myös henkilökohtaisen valmennuksen pilotti, joka täyttyi välittömästi ilmoittautumisen avauduttua.

Ja mikä parasta saan itse olla mukana tässä upeassa kokonaisuudessa yhtenä valmentajana ja olla edesauttamassa sekä todistamassa koirakoiden kasvua aitiopaikalta. Mukana myös 2000-luvuin menestyksekkäin valmentaja Jarmo Riski. Mieletön kunnia olla osa noin loisteliasta valmennustiimia. En malta odottaa syksyä ja treenien alkamista. 


Lisäohjeet ja ilmoittautuminen täällä
Lisää voit lukea täältä

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kuusitoista viikkoa

Shokki ehti täyttää jo täsmälleen kaksi viikkoa sitten neljä kuukautta. Hän on täysin varastanut meidän sydämet. Ei vain minun vaan myös mieheni ja Domin. Kaikessa ihanuudessaan osaa se myös vihastuttaa. On rikottu mun kenkiä, huiveja sekä rintsikoita. Ja nyt parina iltana on lähtenyt vähän käsistä tuo sisään pissaaminen kun saattaa ruikkia taas hepuloidessaan minuutin välein. Muuten kyllä on melko sisäsiisti. Nyt on myös tarvittavat rokotukset käyty hakemassa ja eläinlääkäriin toivottavasti vasta vuoden päästä seuraavan kerran.


16 viikon mitat
paino: 3950 g
säkä: 27,2 cm

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Keskikesän juhla



Keskikesän juhla on taas vietetty. Anteeksi, mutta mikä keskikesän juhla? Valollisesti ehkä mutta noin lämpötilojen puolesta juhannus ei onneksi ole keskikesää. Ei voi muuta ajatella kuin että onneksi en ole lomalla tällä hetkellä. Positiivisesti ajatellen eikös hellepäivien määrä ole vakio niin kaikki hellepäivät ovat siis vielä edessäpäin. Juhannuksen sää Kaakkois-Suomessa oli kyllä yllättävän hyvä. Torstaina värjöteltiin vielä villasukissa ja sateessa, mutta muina päivinä ei satanut ja viikonloppuna oli jo täysin shortsikelit. 



Meillä oli jälleen kerran aivan ihana juhannus, meni vain liian nopeasti. Kuten suomalaisiin perinteisiin meidän juhannukseen kuului juhannussauna, juhannuskoivut, juhannuskokko sekä juhannustanssit. Tämän lisäksi meidän juhannukseen kuului mielettömäm herkulliset ruoat ja perinteiset juhannus olympialaiset. Tänä vuonna seurana oli myös järjetön määrä hyttysiä. Olympialaislajeina oli mm. ammuntaa, suppailua, tikanheittoa, golfmailalla puttausta ja mölkkyä. 



Pennusta on nyt parin mökkikerran aikana kuoriutunut varsinainen uimapeto. Ekalla kerralla vain kahlattiin, mutta nyt uitiin jo oikein mielellään. Pari molskahdusta järveen myös tapahtui sekä lauturilta että suppilaudalta. Ei ollut tilanteista moksiskaan ja mikä parasta osasi hyvin uida itsenäisesti takaisin rantaan eikä yrittänyt esim. laiturille tai suppilaudalle takaisin. Sen verran mitä koirien uimisesta tiedän niin tekniikka vaikuttaa todella hyvältä. Selkä pysyy kuivana uidessa. Pikku suppailumestari pennusta myös kuoriutui.



Koirat ovat nyt parin mökkikeikan aikana saaneet totutella ampumiseen. On ammuttu niiden läsnä ollessa haulikolla, kiväärillä ja myös ilmakiväärillä. Aivan loistavaa paukkutreeniä on siis molemmat saanut. Pentu ei arista tippaakaan mitään ääniä. Domi säilyttää kyllä toimintakykynsä hyvin ja häntäkin pysyy ylhäällä, mutta siitä ehkä huomaa että ei kovinkaan pidä tilanteesta. Juhannuksena paukkui myös ukkonen muutaman kerran. Pentu oli vain ajamassa ukkosta pois eikä pelännyt ukkosen ääniä ollenkaan.



Pentu sai juhannuksen aikana paljon uusia kokemuksia ja tapahtumia. Pentuhan ei olisi omasta mielestään tarvinnut unta ollenkaan, mutta muutaman kerran se oli pakotettava kevythäkkiinsä nukkumaan, kun ei itse malttanut unille jäädä vaan yritti väkisin touhuta mukana, vaikka tuntui ettei jalat enää kunnolla kantaneet. Myös koirat saivat herkutella juhannuksena kuten me ihmisetkin. Koirien lautaselta löytyi mm. nieriää, lammasta ja pulled porkkia. Tästä herkuttelusta johtuen avasimme Domin kanssa viikkomme käymällä sekä maanantaina että tiistaina kunnon juoksulenkillä.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

HoxHoxHox!!

Kaverini Anu Rikkilä, joka on myöskin valmistunut Vapun opeista hyppytekniikkakouluttajaksi on tehnyt kyselyn syistä miksi koirat pudottavat rimoja hypätessään. Käykäähän agilitya harrastavat vastaamassa kyselyyn!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tulevat äsam kisailijat?

En varmaan ollut ainut, joka vietti viime viikonlopun joko Oulussa Sm-kisoissa tai livestreamin äärellä agilityn sm-kisoja katsellen. Viimeiset kolme vuotta olen ollut päikan päällä kisoja katsomassa, joten tuntui kyllä oudolta tällä kertaa katsoa kisoja kotisohvalta. Päätin jo pari kuukautta sitten olla menemättä,  kun kesäviikonloput muutenkin tuntuvat olevan aivan tupaten täynnä. Lähempänä alkoi kyllä päätös harmittaa varsinkin, kun minulle mökkipaikkakin oli jo varattuna oletuksena, että kisoihin kuitenkin tulen. Olin kuitenkin lupautunut jo kouluttamaan hyppytekniikkaa täällä, jota ei tietenkään voinut enään perua. 

Ehkä ihan hyvä, sillä olen ollut loppuviikosta lähtien kohta jo viikon hyvin hyvin ärsyttävässä flunssassa. Ääni on poissa ja voimat ehtyneet. Koirat ovat kyllä päässeet kunnon lenkeille, mutta kaikki muu liikunta on kyllä pannassa, joka ärsyttää suuresti. SM-kisoja katsellessa oli hyvä myös aktivoida omia koiria. Shokin sheippaustreenit ovat lähteneet ihan loistavasti käyntiin. Domi on saanut myös opetella sheippaamisen maailmaa. Ei ehkä ihan yhtä hyvällä menestyksellä vielä kuin Shokki, mutta kyllähän vanha koirakin oppii temput. Emmiina ajoi lauantaina tekemään hyppytekniikkaa koiriensa kanssa meille ja näin pääsi tehokaksikko taas vauhtiin <3. Ehkäpä tämä tehokaksikko nähdään muutamien vuosien päästä Sm-kisoissa. 





sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Laidallinen hyppytekniikkaa

Koulutin torstain ja perjantain hyppytekniikkaa Niinulla pennuille sekä nuorille koirille. Mukana oli useita älyttömän hienoja pentuja. Onneksi on oma pentu kotona, muuten olisi voinut nousta pentukuume. Nuorien koirien ja varsinkin pentujen opettaminen on aivan mahtavaa. Pennut oppivat tekniikan nopeasti ja itseluottamus omiin taitoihin kasvaa vauhdilla. Kehityskaaren voi nähdä jo yhden treenin aikana. Toisin kuin aikuisilta koirilta pennuilta ei löydy valmiita lihaksia vaan niitten on etsittävä teknisesti oikea suorintatapa suoriutuakseen hypyistä. Tavoitteena on kehittää pennun vartalonhallintaa sekä arviointi- ja ongelmanratkaisukykyä. 

Pentujen kanssa voi aloittaa neljän-kuuden kuukauden iässä. Harjoitteet tulee kuitenkin tehdä täysin pennun ehdoilla sekä pidettävä treenituokiot hyvin lyhyinä. Treenit täytyy aloittaa ja päättää leikkiin. Pentu ei edes huomaa treenaavansa hyppytekniikkaa ja kehonhallintaa. Näiden lisäksi hyppytekniiikkaharjoitteet ovat myös hyviä irtoamisharjoituksia. Pennun kanssa hyppytreenit kerran kuussa riittävät ja toistot pidetään hyvin pienenä. Pentua ei saa missään nimessä hypyttää matalien rimojen tai maahan aseteltujen rimojen yli (loukkaantumisvaara) vaan speedpumpien yli.

Shokinkin ollessa jo neljä kuukautta kävimme eilen hallilla tekemässä hänen ensimmäiset hyppytekniikkatreenit. Meillä oli pienoisia lähtö-ongelmia. Ideanahan on, että pentu oppii heti alusta alkaen oikean toimintamallin lähtötilanteessa. Koiran tulisi osata jatkossa istua ryhdikkäästi vartalon paino takajalkojen päällä. Shokki kuitenkin vetää niin kovasti mun luokse, ettemme oikein saaneet sille painonsiirtoa taakse. Ja ylityksetkin olivat enemmän ylös-kuin eteenpäin. Pennun kanssa ei saa jäädä kuitenkaan yhtä asiaa hiomaan. Positiivista kuitenkin, että loikat kuitenkin paranivat ja tärkeimpänähän näiden tuokioiden tehtävänä on rakentaa ja vahvistaa Shokin ja minun välistä suhdetta. Hauskaa meillä oli ja teimme yhdessä, vaikka harjoitus ei teknisesti täysin ekalla kerralla onnistunutkaan.



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ihka ensimmäisissä treeneissä

Viime sunnuntaina pääsi Shokki isoihin saappaisiin, kun tuurasi Domia Jennan treeneissä viimeisellä FitDogleirillä. Nämä olivat sille ihka ensimmäiset treenit ja tarkoituksena oli Jennalta hakea hieman vinkkejä, kuinka rupeamme iän karttuessa asioita opettamaan. Tätä treeniä ei ollut suunniteltu, joten omat lelutkin olivat kotona, onneksi saimme ihanilta treenikavereiltamme leluja lainaan. Alkuun leikki hyvin myös Jennan kanssa mutta lopuksi palkkasin namilla, kun ei lähtenyt enään samalla tavalla taistelemaan.

Ensin kävimme läpi kiertämisen opettelun, josta siirryimme putkeen tutustumiseen. Itsehän olisin varmasti vetänyt putken 20 cm pitkäksi, mutta Jenna ei epäröinytkään aloittaa Shokin kanssa pitkällä mustalla putkella. Jenna oli kyllä hyvin paljon enemmän oikeassa kuin minä. Pentu ei epäröinytkään vaan heti ensimmäisellä kerralla juoksi reippaasti läpi. Hetken päästä pentu juoksi jo mutkaputkesta ulos. 

Hieno, rohkea, taitava pentu. Omistaja oli ehkä pakahtua ylpeydestä tuon mahtavan pikkukaverin kanssa. Kiertämistä rupeamme harjoittelemaan kotona ja ulkona. Putken opettaminen tulee varmasti olemaan äärimmäisen helppoa, joten sen voi unohtaa vielä muutamaksi kuukaudeksi. Tai käymme ostamassa vauvaputken Ikeasta. Kiitos vielä vaan typerälle YouTubelle, joka heikensit videon huonoksi.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Viimeinen FitDog leiri takana

Viimeinen FitDog leiri takana. Huikea matka takana ja nyt on melko tyhjä olo. Valtavasti menimme vajaassa vuodessa eteenpäin. Valtavasti opin itsestäni sekä koirastani lisää. Jokainen valmentaja vei meitä neuvoillaan eteenpäin. Leirien myötä tullut suunnitelmallisuus paransi meidän menoa paljon. Leirien myötä aloin enemmän luottamaan koiraani ja meidän yhdessä tekemiseen. Todella kova ikävä tulee kaikkia ihania treenikavereita ja sitä yhdessä tekemisen meininkiä, ryhmähenkeä ja niitä uhrautumisia toisten puolesta. FitDog saa varmasti jatkoa, mutta sen tiedän, että ainakaan Domin kanssa emme ole mukana. Syykin siihen paljastunee myöhemmin.

Sen kummempia vetistelemättä yritän käydä viimeisen leiriviikonlopun läpi. Valitettavasti Domin pitkän tauon ja erilaisten pikkuvaivojen vuoksi en voinut osallistua Domin kanssa leirille. Viikonlopun ohjelmassa oli tuttuun tapaan perjantain teoriat sekä lauantaille ja sunnuntaille kaksi agilitytreeniä ja fysiikkatreenit.

Lauantai-aamun agilitytreenit Niinun opeissa meni hieman vielä tutustuessa Turon kanssa ja toisia ihmetellessämme. Välissä kävimme fysiikkatreeneissä Jerryn rääkättävänä. Alkuverryttelynä käsipallon tyyppistä pallopeliä, jonka meidän joukkue hävisi varmaan 100-0. Iltapäivän Teemun treeneissä saimme jo hyvän tuntuisia pätkiä aikaan. Näissä treeneissä todella tunsi kuinka pikkusievästi ja kiltisti Domi kääntyy. Turon kanssa sai tehdä jo selvästi enemmän töistä

Pentu pääsi molempina päivinä painimaan Sadun lähes täysin samanikäisen (muttei kokoisen) pennun kanssa. Domin jätin kotiin josta meidän sheltti ei ihan ollut samaa mieltä. Se oli paskonut kaksi kertaa olohuoneen matolle?!? Pienoinen mielenosoitus. Se kyllä varmasti tiesi mihin menin. Illalla olisi ollut vielä leirikisat ja nyyttärit, mutta niihin en valitettavasti päässyt osallistumaan omien menojen vuoksi. Otin kyllä sunnuntaina sitten takas ja söin nyyttäreiden ylijäämäherkkuja aivan liikaa...



Sunnuntaina meillä olikin melko tiukat fysiikat heti aamusta. Oon hokenut tätä varmasti ennenkin, mutta fysiikkatreenit ennen agilitytreenejä ei vaan sovi mun kropalle. Käytiin läpi kunnon verryttely harjoituksia ja juoksutekniikkaa. Ei kuulosta pahalta mutta sain kyllä reidet niiiiin hapoille. Maanantai-aamuna melkein itkua väänsin koiria lenkittäessäni, kun jalat olivat niin jumissa.

Juhan treeneissä päästinkin sitten Turon kanssa kunnolla vauhtiin. Tiesin jo hyvin paljon paremmin kuinka Turoa kannattaa ohjata ja nyt käännöksetkin pysyivät hanskassa. Ohjaajan kahden pienenpienen virheen vuoksi emme aivan päässeet rataa nollana, mutta hyvin lähellä se oli. Tuntui todella hyvältä juosta Turon kanssa näissä treeneissä. Oli hienoa päästä pitkästä aikaa ohjaamaan lainakoiraa. Hyvin opettavaista oli ohjata niin erilaista koiraa kuin Domi. Suurkiitos vielä Iinalle koiran lainaamisesta!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Urpo ja Turpo- paljon vauhtia ei yhtään älliä

Eilen oli ohjelmassa paljon vauhtia ja vähän myös vaarallisia tilanteita, kun ajoimme katsomaan kaverini 12-viikkoista Whippetin pentua. Alkuihmettelyn jälkeen kaksikolla karkasi hieman mopo käsistä ja olisi tehnyt mieli pehmustaa pennut. Järki katosi kyllä molemmilta pennuilta ja varsinkin pitkäkoipisempi törmäsi koko ajan jalkoihin. Jessus mikä vauhti tuon ikäisellä Whippet-pennulla voi jo olla. Onneksi oltiin turvallisella aidatulla pihalla ja pennut olivat saman kokoisia, muuten olisi leikki loppunut lyhyeen. Domikin pääsi myös hieman ilakoimaan kakaroiden kanssa. 







torstai 4. kesäkuuta 2015

Esikoululainen


Tiistaina oli Shokilla jännittävä päivä. Shokki aloitti pentukoulun. Meidän eskarilainen. Shokki oli oikein mallioppilas. Hienosti teki myös hädät tauoilla vain ulos. Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme leikkimistä, rauhoittumista, sheippaamista ja luopumista. Opin taas paljon hyödyllistä tietoa pennusta, joista osa toki olikin jo tiedossa.

  • leikkii jo superhyvin hallissa, vaikka ympärillä häiriötä
  • taistelee hienosti
  • leikkii mielellään yksin -> treenattava kahden lelun leikkiä
  • kovin itsenäinen tyyppi -> vahvistetaan yhdessä tekemistä
  • lähtee hyvin kuolleelle lelulle
  • heti kun tekeminen loppuu, kaikki muu rupeaa kiinnostumaan
  • namit ei kiinnosta hallissa -> ensi kerralle mukaan hyvin paljon parempia nameja
  • luopumisharjoitukset helppoja, kun ei ole ahne

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Pikku pedot irti


Meillä asusti väliaikaisesti kaksi 15-viikkoista shelttikakaraa. Toisella oli onneksi palautusoikeus. Shokin mielsestä Yodi olisi aivan hyvin voinut muuttaa meille pysyvästi. Ei oo mitään parempaa kuin että voi painia AINA kun vähänkin siltä tuntuu. Vaikka keskellä yötä.  Nyt on taas hiljaista kotona. Ihanan hiljaista. Onhan ne toki niin älyttömän ihania yhdessä ja helppoja, painii 24/7, syö ja juo samasta kupista, pureskelee samaa luuta. Hellyyttävät karvapallot. Ne eivät todellakaan näe kun toisensa kun ovat yhdessä. 


Mä en tiedä minkä ihme sisäisen herätyskellon tuo meidän kakara on kehittänyt. Hän on nyt ainakin kahden viikon ajan noussut tasan kello neljä joka yö. Aivan sama menemmekö kello kymmenen vai kello kahdeltatoista nukkumaan, kello neljältä pentu nousee. Mun surkeilla unenlahjoilla pentu herättää toki myös mut ja yhdessä sitten ulkoilemme neljän aikaan pihalla. Sisään tullessamme olisi valmis leikkimään, mutta luojan kiitos rauhottuu vielä nukkumaan. Puoli kahdeksan on tällä hetkellä myöhäisin aika mihin asti kakara jaksaa nukkua. Sen jälkeen jos ei kukaan ole vielä noussut, hän kyllä ilmoittaa kaikin mahdollisin keinoin tyytymättömyydestään. Repii peittoa, hyppii sänkyä vasten, kolisuttelee lelujaan, komentaa, raapii, repii mattoa. Arkisin tämä on ihan ok mutta viikonloppuisin not. 


Musta jopa tuntuu että meidän sisäsiisteys on ottanut takapakkia. Se voi olla myös että pissaa ihan vain huomiota saadakseen. Nämä sisään pissaamiset eivät ole meinaan mitään hätäpissoja vaan säälittäviä ruikauksia. Yksi ilta taisi tulla kolme pissaa viiteen minuuttiin. Täytyy ottaa hieman järeämmät keinot käyttöön sen kanssa. Yksin ollessaan päivän aikana hädät jäävät yleensä yhteen pissaan. Ilmeisesti eivät kovinkaan paljoa Domin kanssa ainakaan riehu keskenään, kun vain yksi lammikko päivän aikana syntyy. Versus siihen kuinka monta lammikkoa kahdesta kakarasta syntyi kuuden tunnin yksinolon aikana. 


Viime viikonlopun aikana Shokista myös kuoriutui varsinainen viherpeukalo. Meidän pihalle on tuotu 11 tonnia multaa nurmikon parantamista varten, joten voitte varmaan arvata mistä meidän pennun tällä hetkellä löytää ulkoilemasta. Istutin myös kukkapenkkejä molempina päivinä, jossa Shokki oli omasta mielestään auttamassa, omasta mielestäni hyvin kaukana auttamisesta. Sitä mukaan kun sain pohjakankaan peitettyä mullalla niin Shokki kaivoi sitä esiin. Myös jokainen istutettu kasvi täytyi maistaa. Kaikista suurinta herkkua oli kuitenkin kanankakka. Se täytyi yrittää kaivaa esiin istutuksien alta. Kerran se pääsi sitä vahingossa hieman maistamaan purkista (lue: ahmimaan) sillä seurauksella että kaikki tuli oksennuksen muodossa ulos. Tietenkin vasta heti kun olimme päässeet sisään.