Osallistu, ja voita hieronta lahjakortti!

Koirat pääsivät tiistaina luottohierojamme Ninan hoitoon. Aloitimme Sentistä. Sentillä oli tuttuun tapaan lonkan koukistajat sekä pakarat jumissa. Niin kuin arvelinkin, ei agilityn harrastaminen paikkoja pahemmin jumiin saa, vaan kyllä ne saa jumiin ilman agilityakin. Sentti on sen rakenteinen ja sen verran stressiherkkä koira, että paikat hieman jumissa aina on. Lumessa rämpiminen noilla tappijaloilla ja kovissa pakkasissa mahdollinen palelu, ei varmasti ole edesauttanut asiaa. Sentti kuitenkin jälleen reagoi hyvin hoitoon ja Nina sai paikat hierottua auki. Jatkamme Sentin kanssa kerran kuukaudessa hieronnassa käymistä.

Domi olisi taas mielummin pusutellut Ninaa kuin rauhoittunut hierontaan. Oikein nätisti antoi kuitenkin hieroa läpi. Pientä jumia lannenikamien yksi ja kaksi välistä Nina löysi.  Domin kanssa olisi hyvä tehdä rauhoittumis harjoituksia silloin tällöin ja "opettaa" se rauhoittumaan. Seuraavan kerran Domi pääsee keväämmällä hoitoon. Domi on kuitenkin terveeksi kuvattu, hyvinvoiva, nuori koira, joka ei tarvitse kuukausittaista hierontaa. Tarpeeksi usein kuitenkin. Tärkeintä Domin kanssa on muistaa huolehtia hyvin alku- ja loppuveryttelyistä, pitää tarpeeksi lepopäiviä, huolehtia riittävästä nesteytyksestä sekä tarjota laadukasta ravintoa.

Kevin oli huolettoman rento eikä lihaksistakaan huomautettavaa löytynyt. Käytiin myös vähän läpi, kuinka voisin itsekin hieroa koiria läpi silloin tällöin. Hellävaraisesti koko kädellä  uskaltaa näin maallikkokin hieman lihaksistoa läpi käydä. Niin ja hierominen sydämeen päin. Ja jos ei muuta niin ainakin saan koirat rauhoittumaan ja rentoutumaan. Russelit ainakin pitävät, kun niitä hellävaraisesti hieroo niskan ja rinnan alueelta.

Mutta yhteistyömme kunniaksi haluamme myös arpoa Teille yhden hierontalahjakortin (arvo 40 euroa). Arvontaan saavat osallistua kaikki, niin uudet kuin vanhatkin lukijat, myös anonyymit lukijat.

·         Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä kirjoitusta sekä jättämällä sähköposti osoitteesi kommenttiboxiin, jotta saan sinuun yhteyttä mikäli voitto osuu kohdalle. Vinkkaamalla arvonnasta omassa blogissasi, voit tuplata voittomahdollisuutesi. Muistathan mainita tästä kommentissasi.

·         Arvonta päättyy ensi viikon sunnuntaina 10.2.2013 klo 00:00. Ei muuta kuin arpaonnea kaikille J

·         Mutta ei se vielä tähän lopu! Aivan huippua J Nina tarjoaa myös kaikille blogin lukijoille 25,00 euroa alennusta kolmen kerran hierontakortista toukokuun loppuun asti!! Alennuksen saat mainitsemalla lukevasi Sentti & co -blogia

• Nina on koiriin erikoistunut eläinhieroja ja opiskelee tällä hetkellä fysioterapiaa. Haus`lifen toimitilat sijaitsevat Espoon Matinkylässä, lähellä Isoa Omenaa. Haus`life tarjoaa koirahierontaa kaikenlaisille koirille kotikoirista kuntoutujiin ja harrastekoirista kilpailijoihin

• Meidän koirat ovat olleet alusta asti Ninan asiakkaita ja pysyvät jatkossakin. Pidän Ninan tavasta kommunikoida asiakkaiden kanssa. Hän kyselee liikunnasta sekä koiran mahdollisista ongelmista ja on kiinnostunut koiran kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Nina kertoo myös hyvin selkeästi löydöistään ja havoinnoistaan ja tarvittaessa antaa myös kotihoito- ohjeet. Ja tietenkin hieronnan ohella saa myös hyviä neuvoja yleisesti lihashuollon osalta sekä muihin terveydellisiin asoihin

http://hauslife.fi/

 

Maanantai treenit

Maanantai treenit on muuten ihan parhaat, tiesittekös. Maanantai on viikon tyhmin päivä töissä, mutta kun tietää että pääsee huipputreeneihin heti töiden jälkeen, niin se tekee työpäivästä paljon mukavamman. Treenit veti tänään Jouni Orenius.

Me keskityttiin putkijarrutuksen hiomiseen sekä yhteen epäonniseen hyppyyn, jota ei saatu sujumaan. Hävettää myöntää, mutta ei todella olla edes harjoiteltu putkijarrutusta vielä. Saatiin kyllä kaarrosta pienemmäksi, mutta vielä rohkeammin saisin merkata Domille ENNEN putkeen menoa, että käännös on tulossa. Note to self, ei se koira nää sitä merkkausta enää putkessa ollessaan. Domi ei oikein tajunnut lelua putken sivulla, ehkä toimisi namitargetilla paremmin.

Viimeisen pätkän hyppyä ei vaan saatu sujumaan, ei niin millään. Huonoa ohjausta ja kokematon koira = huono lopputulos. Oli kyllä muutenkin todella vaikea kohta, kun hypyillä oli sen verran välimatkaa. Jounin mukaan olisin ehtinyt ohjaamaan, mutta jäin turhaan varmistelemaan takaakiertoa, ja sen jälkeen ettei koira sinkoisi ansahypylle tai takaakiertoon, kun hyppy piti siis hypätä edestä. En vaan uskaltanut lähteä tarpeeksi rivakasti liikkeelle takaakierrosta, joten olin kertakaikkisen myöhässä. Voi huokaus! Tietääpähän ainakin mitä treenata. Mielettömän hyvä fiilis tuli Jounin kehuista koiralle. Vielä kun ohjaaja oppisi ohjaamaan yhtään koiran ansaitsemalla tavalla niin hyvä tulee. Näin hyviä ja opettavaisia treenejä kaivataan lisää.

Huomenna tulee Nina hieromaan kaikki koirat. Ihanaa. Toivottavasti koirista ei suurempia jumeja löydy. Domi saa myös Sentin tavoin ruveta käymään hieronnassa säännöllisesti, nyt kun treenimäärät on lisääntyneet ja treenit koventuneet. Osteopaatille sekä fysioterapeutille olisi myös tarkoitus Sentti ja Domi kevään aikana viedä. Lompakko kiittää.

Vapaa viikonloppu

Ainakin melkein. Perjantai-iltana käytiin treenaamassa Domin kanssa. Meillä oli todella mukava rata, jossa pääsi vähän irrottelemaan. Domi oli oikein pätevä nuori mies ja mentiinkin rata nollalla läpi. Kasi-ysi hyppyjen välistä persjättöä sai hieman hioa ohjaajasta johtuen (yllättäen!) ja lopuksi treenatiin keppejä avokulmasta. Domi on saanut todella hienosti juonen päästä kiinni kepeillä. Oon niin iloinen päätöksestä opettaa kepit ohjurein. Pystyy heti alusta saakka tuomaan paljon häiriötä ja erilaisia keppikulmia. Ensi kerralla otetaan jo seuraavat kuusi keppiä treenin alle parin metrin välillä ekaan kuuteen keppiin.

Lauantain treeni-vuoro myytiin ja viikonlopuksi lähdettiin Lahteen Sentin ja Domin kanssa. Kevin vietiin Juhan äidille hoitoon, jotta sekin pääsi välillä nauttimaan jakamattomasta huomiosta. Koirien viikonloppuun kuului paljon lenkkeilyä jäällä, lepäilyä, temppuja, ruokaa ja luun syömistä. Nyt on taas akut ladattu ja jaksaa ahertaa koko ensi viikon. Niin ja jokainen viikko vie lähemmäs kevättä ja kesää :)

Persjättöjä, tuplasylkkäreitä ja vippauksia

Ma 21.1 treenit

Maanantaina Niinun treeneissä tahkottiin Domin kanssa oheista pätkää. Meidän rengas on vielä melko vaiheessa, joten vahvistettiin rengasta alkuun. Pätkällä 3-6 treenattiin persjättöä pussin jälkeen. Domi sukelsi nanosekunnissa pussista ulos ja vaikka irtosi ihan loistavasti kolmoshypylle, niin hirmuinen kiire oli ehtiä tekemään persjättö valmiiksi ennen kuin koira on pussista ulos. Todella vaikean ainakin mulle kohdasta teki se, että persjätölle tuli hirveä kiire, mutta persjätön jälkeen piti voimakkaasti jarruttaa, kun vitos hypyn jälkeen piti kääntyä vasemmalle. R-y-t-m-i-t-y-s-tä!!

Domi ei taaskaan toiminut mun järjen mukaisesti, sillä ampaisi pussista vasemmalle, vaikka itse juoksin oikealla puolella. Niinun mukaan on kuitenkin vaan hyvä, ettei koira ampaise pussista suoraan jalkoihin. Kun saatiin persjättö sujumaan tehtiin sama pätkä takaaleikkauksella muutamaan otteeseen, joka sujui mielettömän upeasti. Niinukin huomasi, että persjätöissä ollaan selkeästi pois mun mukavuusalueelta, joten meillä persjättötreenit kuulemma jatkuu.

Ke 23.1 treenit (7 tuplasylkkäri, 9 vippaus, 17 tuplasylkkäri ja 19 vippaus)

Eilen treenien teemana oli tuplasylkkärit sekä vippaukset. Me ei vielä osata edes sylkkäriä, joten tuo tuplasylkkäri jätettiin suosiolla osaavimmille. Ohessa eilisen rataa, vaikkakaan rataa ei päästy tekemään, niin pitää ehdottomasti joskus päästä tekemään tätä radan pätkää. Sylkkäreitä ja vippauksia on treenailtu kotona, mutta esteille niitä ei vielä ole koskaan tuotu. Palattiin siis aivan back to basics ja otettiin sylkkäriä ja vippausta yhdellä esteellä. Domi kuumeni aivan yläsfääreihin, sinkoili joka suuntaan, haki kaikkia mahdollisia hyppyjä eikä pysynyt lähdössä sitten ollenkaan. Sen verran ikää tolla pennulla jo on, että lähdettiin vaatimaan kärsivällisyyttä. Onnistuttiin lopulta sekä sylkkärissä että vippauksessa. Itse asiassa, kun saatiin koira keskittymään niin kyllä siellä pääkopassa jotain tapahtui. Nopeasti oppi, kun päästiin palkkaamaan oikeasta tekemisestä.

Domi on tuurannut parin viikon ajan Senttiä treeneissä, jonka vuoksi se on nyt treenannut normaalia enemmän. Treenit on kuitenkin ollut lyhyitä "täsmätreneejä", eikä mitään ratatreenejä. Domin kanssa parasta olisi päästä useammin tekemään lyhyitä treenejä. Eipä ole valitettavasti aina mahdollista, ainakaan näin talvella. Paljon olen oppinut Domin ohjaamisesta, mutta pitkä on vielä matka. Melkoisen hieno agilitykoira Domista on kuitenkin pikkuhiljaa kuoriutumassa. Ensi viikosta lähtien Senttikin pääsee taas kunnolla agilityn makuun. Helmikuussa toivottavasti palattaisiin kisakentille.

Projekti juoksu A aloitettu

Päätin tossa reilu kuukausi takaperin, että Domille opetetaan juoksu- A. A-este on rankka este koiralle ja se kuormittaa varsinkin etupäätä, juoksemalla A pystytään minimoimaan etupään rasitus. Lisäksi kaupan päälle saadaan myös nopeampi A-esteen suoritus. Valitettavasti ehdin jo opettaa sille A:n alastulokontaktiksi 2on2offin, mutta se joutaa nyt romukoppaan. Onneksi sen verran vähäisiä kertoja A-estettä on treenattu.

Haaveena oli, että A-esteelläkin voisi olla molemmat, mutta ei se meillä ainakaan tule onnistumaan. Pysäytyskontaktin käyttäminen välillä rikkoisi juoksun. Juoksu A:ssa koira ei saa kuitenkaan jarruttaa yhtään ja jos koira on epävarma mitä siltä vaaditaan, niin sehän alkaa jarruttaa. Täytyy nyt siis vain päättää että ohjaaja kerkeää aina edelle. Helppoa ku heinänteko, eikös?

Tavoitteena saada siis aikaan nopea ja luotettava juoksu- A. Eilen Satu Hillin yksärillä polkaistiin projekti käyntiin. Päädyttiin opettamaan box-methodilla. Ihaninta tässä tekniikassa on se, että se työ tehdään tasaisella alustalla, eikä A- estettä tarvitse yhtään ylimääräistä hinkata. Box methodi tuntuu meille loogiselle ja on myös varmasti helppo opettaa Domille. Toivottavasti Domi osaa yhdistää sen myös siinä vaiheessa kun siirrämme sen A-esteelle. Ja kun koira oppii juoksemaan A:n niin sitä ei tarvitse turhaan vahvistella. Jos rupeaa loikkimaan niin palataan harjoituksissa taaksepäin.

Ensin katsottiin Domin nykyistä A:ta ilman että vaadin pysähtymään vaan kannustin juoksemaan läpi. Niin kuin Satu arveli niin Domi jarruttaa voimakkaasti alastulolla. Treenattiin jo boxin läpi juoksemista ja saatiinkiin siinä jo ekalla kerralla muutama loistava toisto aikaan.  Myös meidän A:n käsky muuttui ja se on tulevaisuudessa YLÖS.

• Ideana tehdä vähän A:n kontaktialuetta pienempi boxi/kehikko, jonka läpi koira juoksee
• Koiran laukka- askeleen täytyy osua boxiin, etujalat ja takajalat käyvät boxissa (koira ikäänkuin ponnistaa boxista eteenpäin) 
• Boxista poistutaan aina vastakkaisesta suunnasta ei sivuilta
• Aina etupalkkaa, koira ei saa katsoa ohjaajaan
• Ensin lähetys yhden laukka-askeleen päästä boxille ja pikkuhiljaa kasvatetaan väli kolmeen laukka-askeleeseen
• Heti vaan vauhdikkaasti kehikon läpi laukaten
• Myös kotiharjotteissa pidetään toistomäärät maltillisena -> esim. viisi toistoa aamulla ja viisi illalla

• Kun boxin läpi juokseminen tasasella on varmaan ja kestää ohjaajan kiihdytykset molemmin puolin, viedään boxi A-esteelle
• Ensimmäisellä kerralla loivennetaan A-estettä ja laitetaan myös speedbumb A:n harjalle, jotta ikäänkuin "hyppää" harjan yli
• Koiraa ei saa katsoa ohjaajaan juostessa A:n läpi vaan fokus tulee olla alas ja eteenpäin
• Ohjaaja ei voi katsella miten koira laukkaa A-esteellä,  joten treenit olisi hyvä saada aina nauhalle tai ainakin apu-ohjaaja katselemaan
• Apuohjaajalla lelu putoaa vasta viimeisessä laukka-askeleessa A:ta suorittaessa
• Mikäli ei ole apuohjaajaa voi käyttää myös namitargetia. Targetti sijoitetaan vähän pidemmän matkan päähän, jotta voi huutaa pois, jos sattuisi loikkaamaan yli kontaktin
• Jos joskus palkkaa itse heittämällä niin palkka aina vastakädellä
• Ensin häivytetään boxia pois A-esteeltä, speedbumbit harjalle sekä kontakti-alueen yläpuolelle voi vielä jäädä. Lopuksi häivytetään myös speedbumbit

Huoh. Jotain tärkeää varmasti unohtui. Onneksi meillä on Satu konsultoimassa ja henkisenä tukena tarpeen mukaan projektin edetessä.

Lopussa tehttin pientä radanpätkää, jossa ohjaajalla oli rytmitys aivan hukassa. Treenattiin sitten rytmistystä alun kääntymisessa, koira kyllä kääntyy ihanasti, kun vaan oppisin rytmittämään oikein. Satu halusi rauhottaa mun ohjausta ja pistää koiran enemmän miettimään. Tällä hetkellä autan liikaa Domia ja yritän ehtiä sen kanssa joka paikkaan. Mun on todella vaikea olla ns. "tekemättä mitään" radalla. Kun on nopea koira niin tuntuu, että pitäisi koko ajan tehdä siellä jotain, se ei vaan tunnu yhtään luontevalta olla noin rauhallinen mulle. Lopun takaaleikkaus mun pitikin ohjata ilman käsiä, joka tuntui alkuun todella vaikealta, mutta myös se lähti sujumaan loppua kohden. Hyviä vinkkejä saatiin myös keinun opettamiseen. Tehdään nyt kuitenkin varmaan yhtä projektia kerrallaan ja keskitytään hieman myöhemmin keinuun.

The Finnish Flash

Niille yllättävän usealle henkilölle, jotka blogiimme ovat eksyneet hakusanalla Teemu Selanne, niin olen pahoillani. Täältä ei valitettevasti löydy mitään tietoa kaikkien aikojen suomalaisesta maalintekijästä NHL:ssä. Muuta kuin, että oma rakas suomalainen salamamme "Domi" on nimetty Teemu Selänteen koiran mukaan. Teemu Selänteen blogi kiinnostuneille löytyy täältä. Hih :)

Tällä viikolla loppui koirien "kuherruskuukausi" jatkuvasta seurasta, kun palasin pitkästä aikaa töihin. Ehkä ne oli vain tyytyväisiä, että saivat jäädä rauhassa nukkumaan eikä tarvinnut "seurata" mamia koko päivää. Iltaisin on huomannut lisääntyneen energian koirissa päivän yksinolon jälkeen, mutta kamalan pitkillä metsälenkeillä sekin ongelma on paikattu. Neljältä on vielä sen verran valoisaa, että kerkeää ainakin osan lenkistä tekemään vapaana metsässä. Nimim. remmilenkejä vihaava. Kevät tule pian.

Nyt on meinaan meidän pakkasraja ylitetty. Kyllä, edelleen tykkään talvesta, mutta joku roti näillä pakkasilla. Ei oo enää kivaa. Tiedättekö kuinka kauan kestaa pukea kolme koiraa ja ittensä. Kauan. Ja pitäisikö pukea ensin ittensä ja sitten hikoilla, kun pukee koiria vai pukea ensin koirat ja antaa niiden hikoilla kun pukee ittensä? Luojan kiitos tänään lauhtuu. Onneksi ei ollut kisapäivä tänään.

Heli on pistänyt mut perjantain treeneissä todella oman mukavuusalueen ulkopuolelle, hyvä niin. Mä en oo saanutkaan viedä Domia nenästä ja joutunut tekemään persjättöjä.  Viime perjantain treenit oli melko pohjakosketus. En tiedä ehdinkö yhteenkään radalla olevista persjättö kohdista. Keskityttiinkin sitten helpompiin pätkiiin, jotka me osattiin. Mielummin yksi onnistunut helppo pätkä kuin useita sinnepäin yrityksiä.

Eilisissä treeneissä me treenattiin, yllätys yllätys, persjättöjä. Yritin kyllä, että keppien jälkeisen pätkän ois voinu tehdä vetämällä ja hyppykuvionkin takaaleikkauksella. Mutta siis persjättöjä. Piste. Ja molemmat persjätöt saatiin onnistumaan, kyllä molemmat. Täällä aletaan pikkuhiljaa lämpenemään myös persjätöille. Domi oli tosi taitava, taas, se ei nyt varmaan ollut kenellekään mikään yllätys. Heli palkkasi Domin narun päässä olevalla lelulla, joka toimi oikein hyvin. Paitsi mulla oli aivan ALASTON olo, kun ei ollut lelua kädessä, ei edes taskussa. Heli on Domille niin tuttu, mutta toivottavasti palkkaantuisi myös muiden kanssa yhtä hyvin.

Ilon aiheita eilisissä treeneissä onnistuneiden persjättöjen lisäksi oli kepit ja keinu. Heli ehdotti että otettaisiin ekaa ja vikaaa ohjuria pois, eikä keskimmäisiä, niin kuin ite olen ottanut. Mun logiikan mukaan ois koiralle helpompaa ottaa keskiohjureita pois toisin kuin ensimmäistä ja viimeistä, muta Domi oli tästä eri mieltä ja pujotteli pelkkiä onnistumisia ilman ensimmäistä ohjuria. Keppitreenit siis jatkuu vaikeilla lähestymiskulmilla vielä kaikin ohjurein, muuten jätetään ekaa ja vikaa ohjuria kokonaan pois. Keinua treenattiin yksikseen toko-hypyn päältä. Juoksi täysillä loppuun asti, eikä yhtään jännittänyt pauketta. Ensi kerralla vähän matalammalta alustalta keinutreeniä

On todella rikkaus, kun on kaksi täysin erilaista agilitykoiraa. Vaikeeta  ja haastavaa se on, mutta todella opettavaista. Eikä kukaan ole sanonut agilityn helppoa olevankaan. Sentti on nenästä vedettävä minikoira. Domi on täys vastakohta, Domin täytyy irrota, sille täytyy antaa tilaa tehdä, se ei todellakaan tykkää, että käyn niistämässä sitä mukaani, niin kuin Senttiä. Se ei myöskään tykkää, jos ohjaaja ei pysy perässä ja ilmottaa sen kyllä.

Kohta lähdetään Sporttikselle treeneihin. En edes uskalla mennä kattomaan lämpömittaria, ainakin aurinko näytttää paistavan ja sehän lämmittää, toivottavasti. Aamulla mittari näytti - 29. Onneksi on lämmitetty halli ja autossa webasto, joka pitää auton lämpimänä. Niin ja tietenkin paljon paljon toppavaatetta. Pääosassa saa olla tänään Kevin. Leikitään, tehdään vauhdikasta radanpätkää, onnistutaan ja nautitaan yhdessä tekemisestä. Domi ja Sentti tulee mukaan, mutta taitavat päästä tekemään vain hyppytekniikkaa. Niin ja toki lenkkeilemään. Kirpakkaa aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

Kuvia viime viikonlopulta

Irtoamistreeniä

Tänään oli Domi ekaa kertaa Niinun treeneissä. Heti ekan pätkän jälkeen keskityttiin ainoastaan irtoamiseen ja estehakuisuuteen. Domin ollessa noin vauhdikas tapaus, Niinu halusi ehdottomasti saada Domista irtoavamman ja esteitä paremmin lukitsevan koiran. Domi ei kovin mielellään irtoa kuolleelle palkalle tai edes apuohjaajan heittämälle palkalle. Ensi treeneissä kokeillaan lähtisikö liikkuvan saaliin perään, jos apuohjaajalla olisi lelu narun päässä. Joka tapauksessa nyt minimaalisen vähän palkkaa omasta kädestä, ei edes heittämällä lelua. Kotiläksyksi saatiin myös harjoitella esteen lukitsemista yhdellä hypyllä ja etupalkalla, vapautus vain koiran katsoessa palkalle.

Omaa ohjausta pitäisi myös rauhoittaa Domi kiihtyy melkoisesti, jos yhtään itse joudun kiihdyttelemään. Ja jos Domin kanssa menee yhtään kilpajuoksuksi, niin se on aivan vissi et mä häviän sen kilpailun. Ja ohjaaja lopettaa käsien viuhtomisen, onneksi on videokamerat jotka näyttää virheet. Ja virheistähän on tarkoitus oppia. Rimat oli tämän päivän treenissä 25 cm:ssä ja yhden pudotti treenin aikana. Rupeaa tuntumaan, että Domi rupeaa olemaan valmis mölliradoille :)

Hyvä treeni, parempi mieli

Domilla oli tänään kiva päivä. Aamulla Tepon kanssa painimista ja illalla agilitya. Ja nyt se on väsynyt, ihanaa. Russelit kiittää. Illan treeneissä ratana oli joulukuussa Tehis treeneissä ollut Nina Frantsin rata. Domi teki pätkiä 1-3 ja 5-21. Hypylle 2 pakkovalssi ja lähetys takaakiertoon onnistui oikein pätevästi ja siivekkeitä nuollen. Tokalla pätkällä 7 päällejuoksu onnistui hyvin, päällejuoksut on ollut meille vaikeita vauhdikkaan radan osana, mutta tänään niissä ei ollut mitään ongelmia, jihuu. 8 putkeen irtosi hyvin. 10 ja 15 hypylle sylivekki, pituudelle ja hypylle 19 ennakoiva valssi. Loppuun tehtiin vielä loppuradan takaakierto-päällejuoksut. Onnistui hyvin koiran ollessa vasemmalla puolella, mutta koiran ollessa oikealla puolella olikin kinkkisempää, selvästi ohjaajan huonompi puoli.

Sanoisin, että ei todellakaan helppo rata noin nuorelle koiralle, mutta pätevästi se siitä suoriutui. Domi irtosi tänään oikein hyvin ja kääntyi loistavasti ennakoivalla valssilla ja sylivekillä, eikä kertaakaan jättänyt yhtään hyppyä hyppäämättä, vaikka melko voimakkaasti ennakoi käännöksiä. Tähän mennessä Domin kanssa ei tiukkoja käännöksiä ole vaadittukaan, vaan keskitytty estehakuisuuten ja irtoamiseen. Sulavasti kääntyy treenaamattakin, lahjattomat treenaa, hih. Pari rimaa putosi, rimat olivat 25 cm ja muutama jo 30 cm. Hymy pysyy pitkään huulilla näin onnistuneista treeneistä.

Nyt viimein päästään toivottavasti kunnolla treenaamaan

Viime perjantaina oli vuoden ensimmäiset Etelä-Suomen shelttien treenit. Heli oli suunnitellut ohjaajien päänmenoksi melko kinkkisen radan. Onneksi mun ei sitä tarvinnut juosta, sillä en varmasti olisi selvinnyt koko radasta, mutta Heli selvisi ja vielä viimeinen pätkä upeasti nollalla. Kiitos Heli, te veditte ihan supermageesti :)!!!

Lauantaina Sporttiksella alkuun jälleen kaikkien koirien kanssa koirien mielestä hyvinkin tylsää hyppytekniikkaa. Mutta on sitä vaan niin tärkeätä treenata. Tehtiin korkeuden ja pituuden arviointia, Sentillä viimeinen rima kävi 35 cm  (hui kun välillä tuo minien korkein kisakorkeus näyttää isolle) ja Kevinillä ja Domilla 30 cm. Domilla voisi jo ruveta nostamaan muutamaaa rimaa treeneissäkin 30 cm.

Juha aksasi Kevinin kanssa, ne alkaa oleen jo kohta niin hyviä et voisin ilmoittaa ne salaa möllihyppikselle (en agilityradalle, sillä Kevinin kontaktit vaatisi aika paljon hiontaa vielä). Sentti ja Domi treenasi hyppytekniikan lisäksi putken umpikulmia ja keppejä. Sentin kepit oli sairaan NOPEAT ja HIENOT!! Domilta otin taas yhtä ohjuria pois. Huomasin, että ei tehnyt yhtään virhettä kun otin tokan ohjurin pois, kun taas teki useamman virheen kun otti toka vikan ohjurin pois.

Sentti taisi olla parisen kuukautta totaalitauolla agilitysta ja sitä ennenkin melko vähällä treenillä. Ihanaa nähdä miten hyvää se on tehnytkään taas Sentille, vauhtia on hirmuisesti, järjestä en olisi niinkään varma. Heti kun oma käteni alkaa tuntumaan niin terveeltä, että uskallan täysillä taas harrastaa niin palataan kisakentille Sentin kanssa. Kisoja on jo kateltu kalenteriin valmiiksi. Miten niin innoissaan.. :)

Domista on tullut outo. Aivan yhtä ihana ja energikäs sheltin alku se edelleen on, mutta sille on myös tullut valtava läheisyyden kaipuu. Jos se olisi narttu niin voisi luulla, että sillä olisi juoksut alkamassa. Se nukahtaa sohvalla tai sängyssä meidän kainaloon, mitä se ei ikinä tee, vaikka olen yrittänyt, kun Juha on työreissulla. Aamuisin se tulee kainaloon naamaa pusuttelemaan ja se voisi jäädä siihen vaikka kuinka kauaksi aikaa. Nytkin se makaa kainalossa, toivottavasti se jää tälläiseksi.

Koirilla on joulu jatkunut. Sentti ja Domi sai Hurtan Ultimate lämpötakit ja Mustin ja Mirrin alennusmyynneistä matkaan tarttui mm. nahkapantaa, talutinta ja leluja. Eilen saatiin vielä kaverin äidin edesmenneeltä koiralta erilaisia takkeja ja luita, joukosta löytyi aivan ihana Kyra K:n sadetakki Domille. Melkoiset tunnekuohut saatiinkiin aikaiseksi, kun takkeja läpikäytiin ja ne vielä tuoksui Stafille. Stafi oli aivan ihastuttava staffordshirenbullterrieri uros, jonka elämä loppui aivan liian aikaisin jo neljävuotiaana sydäntautiin. Se olikin harvinainen leikkaamaton terrieriuros, joka tuli hyvin toimeen myös meidän terrieriurosten kanssa. Joskus metsälenkeillä saattoi jopa nähdä niitten leikkivän yhdessä salaa, kun omistajat ei varmasti nähneet. Lepää rauhassa rakas Stafi <3.

Huomenna Domi saa paikata Senttiä Ojangossa ja ensi maanantaina alkaakin Niinun kurssi Olarinluomassa, niiiiiin ihanaa päästä kunnolla treenimään tuon pikku kiiturin kanssa :)

Koirat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen

Jos oikein muistan niin eikös nyt pitäisi olla tammikuu? Ikkunasta ulos katsellessa tuntuu enempi marraskuulta. Missä on valkoiset korkeat hanget ja pakkasen puraisemat poskipäät? Mutta tiesittehän, että päivä rupesi jo ennen joulua pitenemään ja valoisuutta riittää ainakin sekunnin pidempään joka päivä Jeeeee! Tervetuloa valo. Minä ja kamera ainakin ollaan valmiina.

Uusivuosi sujahti ohitse. Vuodenvaihde vietettiin siis koirien vuoksi kotona ystävien kera, loistavaa seuraa, ihanaa ruokaa, hyväa juomaa ja sopivan haastava lautapeli., ihanaa :). Koiratkin selvisivät uudesta vuodesta melko hyvin. Juha kävi koirien kanssa juuri ennen kuutta lenkillä ja kävi todella huono tuuri, sillä joku pääsi jonkunlaisen pommipatansa koirien vieressä pamauttamaan, josta varsinkin Sentti ja Domi melkoiset sätkyt sai. Sisällä koirat ottivat melko lungisti, jopa Sentti. Tänä vuonna kaikista arin taisi olla Domi. Olin varautunut homeopaattisiin lääkkeihin, jotka Senttiä on ennen auttanut, mutta eipä tarvittu niitä, onneksi. Rauhoittuivat kun itsekin rentouduttiin.

Mitään varsinaisia uudenvuoden lupauksia ei ylös kirjoitettu. Tavoitteena on kuitenkin kuntoilla selkeästi viime vuotta enemmän ja sen uskon olevan tänä vuonna erityisen helppoa, onhan elokuussa the hääpäivä, jolloin täytyy olla priimakunnossa ja jos se ei motivoi niin ei sitten mikään. Haluan syödä vieläkin terveellisemmin ja jättää herkut yhteen päivään viikossa. PISTE! Ihanaa, tulee ihan lapsuus mieleen karkkipäivästä. Mutta ensin pitää tietenkin syödä joulun karkit pois kaapista. Itsensä huijaamista? Ei kai? Haluan myös olla vieläkin parempi, ymmärtävämpi ja johdonmukaisempi kouluttaja koirilleni. Näistä on hyvä polkaista tämä vuosi käyntiin.

Koirat on viettäneet melko lungia viikkoa. Pitkillä metsälenkeilllä on käyty (onneksi metsäpolut on hyvässä kunnossa) ja kotona aktivoitu poikia joka päivä. Sentin kanssa harjoiteltu kontaktin alastuloa kotoota löytyvän laudan kanssa, Kevin on saanut hioa bravuuritemppujaan paremmaksi sekä opetella kaukokäskyjä ja Domin kanssa on jatkettu peruutus treenejä ja kaukokäskyjä. Domi on ilmaissut mielipiteensä, että vähän enemmän aktiviteettejä voisi olla (joku voisi oikeesti kertoa sille että se saa jo nyt paljon liikuntaa ja aktiviteettejä + sillä on kaksi muuta nelijalkaa perheessä, joita voi kiusata, huonomminkin olisi voinut käydä.) Onneksi on hyviä luita, aktivointileluja ja Kevin, jota voi repiä ja ryystää mistä tahansa suunnasta (Kevin raukka :) )

Nyt Domin kanssa aksatreeneihin. Vielä tänään Domi saa mennä Helin kanssa, mutta kyllä sormet syyhyää jo itsekin ohjaamaan.