keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Meidän joulu









Meidän joulu meni ohi ihan hujauksessa. Tärkeintä itselleni oli kuitenkin pysähtyä ja viettää laatuaikaa rakkaimpieni kanssa. Vietimme ihanat neljä päivää läheistemme seurastamme nauttien, syöden, juoden, saunoen, lenkkeillen ja lautapelejä pelaen. Koirat saivat varmasti myös omasta mielestään ihanat joulun pyhät. Aattona kävimme aamulla tekemässä hallilla pienet hyppyteknikka ja kehonhallintatreenit, joulupäivänä sekä tapaninpäivänä koirat saivat nauttia päivät tallilla hevosten kanssa kirmatessa. Ja kuten jouluun kuuluu myös koirat saivat herkutella hieman kinkkua.

torstai 24. joulukuuta 2015

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tunnetko koirakon vastuunjaon hypyissä?

Kuva: NAS
Omassa vuoden viimeisessä blogikirjoituksessani Niinu Agility Sportin blogiin käsitellään hyvin tärkeätä aihetta, ohjaajan ja koiran vastuualueita. Kirjoituksen löydät täältä.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Potilaspäiväkirjaa


Domista on jäänyt kirjoittelu hyvin vähälle lähiaikoina, eipä siitä kovasti olekaan kerrottavaa ollut. Domi on parannellut kovasti itseään ja nyt uskon meidän olevan jo voiton puolella. Vielä en ihan uskalla huokaista helpotuksesta, mutta mikäli toipuminen yhtä hyvin sujuu kuin tähänkin asti niin ensi viikolla uskallan antaa Domin jo liikkua lähes normaalisti. Ja siitä vielä viikko niin voimme aloittaa hyppytekniikkatreenit. 

Revähtymisestä on nyt seitsemän viikkoa. Parantuminen on siis edennyt täysin aikataulussa. Pari ensimmäistä viikkoa oli todella vaikeita. Noin aktiiviselta ja kaiken 110% itsestään aina antavalta koiralta lähes kaiken liikunnan kieltäminen oli todella ikävää. Domi ei millään pystynyt käsittämään, miksi siltä kielletään kaikki. Koirat piti yrittää pitää erillään, sillä Shokkihan riehutti Domia tuttuun tapaan. Tässä vaiheessa olikin parempi, että Domi lähtee äitini luokse parantelemaan itseään. Siellä Domi oli selvästi helpompi pitää levossa ja jalka parani paremmin

Domi on tämän seitsemän viikon ajan hoidettu viikon välein auki kranaalioksaaliterapialla. Reilu viikko tapahtuneesta, kun Domi hoidettiin toisen kerran oli se todella kipeä. Se oikeasti huusi ja ulvo, kun sitä hoidettiin. Vaikka Emmiina irrotti kätensäkin niin ulvonta jatkui. Koiraa ei siis todellakaan satutettu vaan yritettiin vaan saada lantiota ja pallean aluetta auki. Se oli vain niin kertakaikkisen jumissa. Pikkuhiljaa joka viikko se on kuitenkin ollut parempi. Puolieroa toki koirassa vielä on, mutta se on toki normaalia noin ison trauman jälkeen.

Laukkaa Domi on saanut nyt käyttää viikon verran. Kovin mielellään Domi tarjoaa useimmiten vielä oikeata laukkaa. Tarkoitus olisi toki nimenomaan, että Domi käyttäisi jo molempia laukkoja. Koiran laukkaa ei vaan ole yhtä helppo valita kuin esimerkiksi hevosen. Vasemman takajalan lihakset on edelleen heikommat, mutta parempaan suuntaan ollaan kokoajan menossa. Takapään vahvistamisen olemme jo aloittaneet monilla erilaisilla kehonhallintaharjoituksilla. Aloitamme myös vielä ennen joulua vesijuoksun.