perjantai 23. joulukuuta 2016

Ihanaa Joulua!



Ihanaa ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille. Rentoutukaa, nauttikaa ja hiljentykää. Niin me aiomme tehdä. Meidän joulukorttirahat suuntasimme tänä vuonna Somerolla toimivalle eläinsuojelukeskus Tuulispäälle

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivää

Miten ihana olikaan tajuta viikonloppuna, että tänään sai viettää vapaapäivää juhlien Suomen itsenäisyyttä. Tämä vapaapäivä tuli todella tarpeen. Meidän päivä piti sisällään kaksi hyvin pitkää lenkkiä ihanan kirpsakassa aurinkoisessa talvisäässä, päivä ja iltapäivä vierähti tallilla hevosten ja kissojen seurassa sekä illla sai pojat herkutella ydinluiden sekä possun sisäfileen kera.








tiistai 29. marraskuuta 2016

Paras syntymäpäivälahja

Viime keskiviikkona oli tällä erää viimeisten terveystutkimusten vuoro. Katsottiin läpi silmät, polvet ja sydän. Terveystarkit oli vahingossa (ei kai tässä iässä tarvitsee enää muistaa omaa syntymäpäivää) myös varattu samalle päivälle kuin syntymäpäiväni. Sieltä saimmekin sitten parhaan mahdollisen synttärilahjan, sillä pelkkää priimaa pukkasi myös näissä tuloksissa.

Aloitettiin silmillä ja kun lääkärin suusta alkoi kuulumaan vaan adjektiiveja hieno, kirkas, erinomainen, kaunis, puhdas niin aloin rentoutumaan. Silmät siis täysin kunnossa ilman ylimääräistäkään ripsiä. Polvet ja sydän myös yhtä priimaa. Katsoimme hampaat ja vaikka epäilinkin sieltä löytyvän kaikki hampaat niin nyt sain vielä varmistuksenkin kaikkien hampaiden löytymisestä. Mun pienestä on kasvanut hyvin terve mies- enkä voisi tyytyväisempi olla häneen. Kiitos Shokki siis parhaasta mahdollisesta synttärilahjasta.





sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Möllit korkattu

Viime kesänä alettiin olla siinä vaiheessa, että uskallettin korkata agilityssa supermölliradat. Kovinkaan useissa ei omista kiireistä johtuen ehditty käymään ja olen myös melko laiska ajamaan kovin kauas epistelemään. Meillä ei ole kiire mihinkään, joten käytiin silloin kun hyvältä tuntui. Meidän radat oli joko hienoja nollavoittoja tai kaooshyllyjä, jossa usein oli niin paljon hyllyjä ettei tainnut mahtua tuomarinsihteerin lapulle. Oikein mitään siltä väliltä ei ollut. Eli jos homma pysyi käsissä tuli hyvää tulosta mutta varsinkin kun oli pitkää suoraa baanatusta niin homma lähti melko helposti lapasesta. Sen verta nopeasti ampui varsinkin putkista ulos, ohjaajalla liian hitaat jalat ja kokematon koira -> siinä niitä hyllyn aineksia. Shokilla myös ensimmäisestä turhautumisesta syntyi melko varmasti useampiakin turhautumisia, joten silloin tällöin vireen pudottamiset oli hyvin tarpeen.
  
Nyt on sitten korkattu mölliradatkin. A-este on juuri vasta lisätty radan osaksi ja puomikin on vielä kesken, mutta sen verta varma puomi on ollut, että sitä uskaltaa jo lähteä testaamaan kisatilanteessa. Tänään käytiin uudessa hallissa JAU Areenalla. Sen pohjasta on ollut puhetta, mutta ainakin nopealle pienelle 5 kiloiselle minikoiralle pohja sopi, mutta uskon kyllä hyvin, että tilanne ei välttämättä ole sama maxikokoiselle.  Mutta, kuinka hienoa kun uusia halleja on tullut. 

Ensimmäinen rata lähti aivan käsistä. Shokki lähti kolmannen esteen jälkeen tekemään omaa rataa ja näytti keskisormea mulle. Toka rata oli selvästi parempi, mutta koira oli sen verta nopea ja liukas että ohjaaja ei kerennyt mukaan (mistä saisi nopeammat jalat hankittua?), kolmas rata oli oikein hyvä, paitsi veti sellaisen ilmaloikan A-esteellä, että ohjaajaa hirvitti ja Shokki ei tajunnut että tilanteessa olisi ollut mitään erikoista. Luojan kiitos sieltä tultiin todella hyvin alas, kun hidastuksia suorituksesta tuli. Neljännellä radalla alettiin viimein olla samalla radalla ihan koko matkan ja mitkä huikeen hyvät kontaktit Shokki radalla tekikään. Eihän siihen tarvittu kuin kolme rataa pohjalle, jotta homma rupesi kulkemaan :) No ei vaan, nyt vaan vähän enemmän epiksia alle, kokemusta kisatilanteista ja ehkäpä ohjaajalle ne vikkelämmät jalat niin eiköhän homma ala rokkaamaan muulloinkin kuin hyvin väsytetyn koiran kanssa.

Kiitos ei tälläisia suorituksia



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hyppytekniikan salojen parissa jälleen

Parisen viikkoa sitten tuli vietettyä viikonloppu perjantaista sunnuntai-iltaan mahtiporukassa hyppykouluttajien jatkoviikonlopussa. Me aloiteltiin jo perjantaina tutustumalla Viikissä yliopistollisen eläinsairaalan eläinfysioterapeutin tutkimuspalveluihin Anna Boströmin johdolla. Olipa mielenkiintoinen käynti. Tutustuimme voimalevyn toimintaan, askelanalyysimattoon sekä lämpökameran toimintaan. Meillä oli demokoirana pieni cockeri Erkki sekä iso saksanpaimenkoira Taika.

Voimalevytutkimuksen avulla saadaan tietoa raajojen painovarauksesta ja askelten alustaa vasten kohdistavasta voimasta. Voimalevyanalyysin avulla ontuma voidaan havaita herkemmin kuin silmämääräisesti. Lämpökamerakuvauksessa mitataan kohteen pinnasta lähtevän säteilyn määrää. Lämpökamera ei kyllä ihan vakuuttanut. Mittaa siis vain pintalämpötilan (ei näytä tulehduksia/muita kipu-alueita) ja siinä oli niin paljon seikkoja mitä täytyy ottaa huomioon (turkki, ei mitään liikuntaa/harjausta, koskettamista yms ennen tutkimusta). 

Lauantai ja sunnuntai meni luentojen ja käytönnönharjoitteiden pareissa. Shokki sai olla koko viikonlopun projektikoirana. Melkoisen pätevä projektikoira onkin. Kroppa ei ole vielä valmis ja se näkyy osassa hyppytekniikkaharjoituksissa vielä melko selvästi, mutta mikä parasta Shokki reagoi nopeasti harjoitteisiin. "Suutarin lapsella ei ole kengiä" pätee myös meidän tapauksessa ja hieman liian vähän on tekniikkaharjoituksia lähiaikoina tehty. Nyt ehdottomasti siis niskasta kiinni tässä asiassa. Shokilla on hyvä estefokus sekä etäisyyden ja korkeuden arviointi on sille helppoa, mutta sen kanssa saa tehdä paljon töitä kropan käytön ja kokoamisen kanssa.

Lauantai päivä vietettiin erilaisten etäisyyden arviointiin liittyvien haasteiden parissa hyvin syvästi. Sunnuntaina käytiin tarkasti läpi kokoaminen sekä tehtiin vauhtikokoamisharjoituksia. Kokoamisharjoitusten lisäksi sunnuntaina käytiin läpi korjaussarjoja okseri-ongelmaisille sekä vireenhallinta-asiota, jotka tietenkin kulkee hyvin usein käsi kädessä hyppytekniikan kanssa. Innostava ja hyvin motivoiva viikonloppu oli jälleen kerran. Ajatuksia sateli vielä monta päivää viikonlopun jälkeen ja kouluttautuminen jatkuu. 

Viikonloppu päättyi ELL, CCRT, VOSMA Tiiu Toijalaan pitämään luentoon "Rasitusvammat ja niiden ehkäisy agilitykoirilla". Luento oli todella hyvä ja hyödyllinen. Olen pyytänyt Niinua tilaamaan Tiiun myös luennoimaan Niinu Agility Sportille ja suosittelen luentoa todella lämpimästi. Luennoilta sai konkreettisia käytännön vinkkejä rasitusperäisten ongelmien havaitsemisesta ja erilaisista ennaltaehkäisemisen keinoista



torstai 6. lokakuuta 2016

All good everything


Hengissä ja oikein hyvää kuuluu, vaikka blogin päivittäminen on jäänyt valitettavan vähäiselle. On melkoinen työsyksy päällä. Arkipäivät menee päivätöiden parissa ja moni viikonloppu hyppytekniikkaa kouluttaessa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia ja kaikki rahat tulevat todella tarpeen tulevaa talon rakentamista ja muita ensi kesän suunnitelmia varten. Enemmän niitä vapaaviikonloppuja kyllä täytyy olla. Kun vetää viisi viikkoa ilman yhtään vapaapäivää niin alkaa kyllä hieman tossu painaa jo parin viikonlopun jälkeen.

Omien koirien treeneistähän se tietenkin on valitettavasti pois. Muuten se ei toki saa vaikuttaa poikien hyvinvointiin, eikä vaikutakaan. Pitkät lenkit ja aktivoinnit on hoidettava, vaikka olisi kuinka väsynyt. Niin monen monta kertaa on kyllä ajatellut, että jos noita karvakorvia ei olisi niin tulisi varmasti vain vedettyä peitto korviin pitkien työviikonloppujen jälkeen, mutta tie viekin viiden kilsan juoksulenkille. Melkoisia personal trainereita nuo karvakorvat. Ja onneksi on etäpäivät ja sen lisäksi pojat kulkee melkoisen paljon mukanani ja on viettäneet aikaa toimistokoirinakin. Lounastauolla on ihana lähtee haukkaamaan raitista ilmaa lenkin merkeissä, varsinkin kun toimisto sijaitsee meren äärellä mielettömien lenkkimaastojen ympäröimänä.


Pojat voi siis omistajan tapaan oikein iloisesti ja reippaasti. Shokki on Shokki, melkoisen menevä nuori poika, jonka mielestä elämä on kliffaa ja kaikki ihmiset täytyisi päästä pusuttelemaan. Juokseminen on Shokin elämän suola ja se varmaan juoksisi itsensä hengiltä, joten sen juoksemista joutuu hieman välillä rajoittamaan.  Pienen pieniä aikuistumisen merkkejä on kehonhallinnassa ollut havaittavissa, mutta edelleen sen on kyllä annettu hyvin rauhassa kehittyä. Shokki on koira, joka totisesti osaa kiristää hermoja ja sen mielenjuoksua on paikka paikoin vaikea ennustaa, mutta silti onhan se nyt välillä vaan niin magee tyyppi. Erilainen nuori ainakin.


Domi on myös pysynyt loistavassa fyysisessä kunnossa ja hyvin onnellisena. Viime syksyn isosta polvirevähdyksestä on kevään ja kesän aikana loistavasti toimittu ja keho saatu parempaan balanssiin. Lihaksiston toispuoleisuus on saatu tasapainotettua. On ihanaa nähdä miten paljon onnellisempi se on kuin viime talvena, kun kroppa ei ollut kunnossa. Se haastaa, leikkii, juoksuttaa ja painii Shokin kanssa kuin mikä tahansa pentukoira. Ei ikinä uskoisi sen olevan jo viisivuotias. Domi treenaa hyvin kevyesti ja varovaisesti aksaa, pääasia että se pääsee kanssani hallilla tekemään. Kropan puolesta se on täysin treenikunnossa, mutta viimeinen asia mitä nyt toivon että se kaatuu putkessa tai muuten onnistuu jotenkin reväyttämään jonkin paikan. 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Synttärisankari


Rakkaista rakkain elämäni sheltti ja koira ja eläin täytti viime viikolla jo viisi vuotta. Synttärit ei todellakaan unohtunut, vaikka ne blogin puolella vasta tällä viikolla huomioitiin. Koko viime viikko oli yhtä synttärijuhlaa ja herkut oli kyllä sen moiset koko viikon. Sen lisäksi Domi pääsi synttäripäivänä Marin taikakäsien alle hoidettavaksi. Ja illalla sai kahdenkeskiset temppuhetket meidän kanssa niin että tuo pieni mustavalkoinen kakara joutui koiraportin taakse. Parastahan siinä on, että Domi saa kaiken huomion ja mustavalkoinen joutuu pois.

Domi on edelleen täyttä timanttia luonteeltaan. Se ei tekisi kärpäsellekään pahaa ja pystyn luottamaan siihen 110 prosenttisesti. Tiedän myös Domin luottavan minuun ja menevän vaikka läpi harmaan kiven vuokseni. Siitä huokuu ilo ja onnellisuus ja se tuo sitä iloa myös muiden ihmisten elämään, Domin ilo on tarttuvaa todistetusti. Jokainen koira on yksilö ja yhtä lailla Shokki on rakas perheenjäsen kuin Domi. Domin kanssa on vaan eri tavalla nivouduttu yhteen.

torstai 25. elokuuta 2016

18 kk mittarissa


Shokki pieni raivo-orava täytti viime viikolla 18 kk. Pelottava ajatus, että se olisi nyt "laillisesti" kisaikäinen. Pääkopaltaan ja keholtaan se ei kyllä omilla kriteereilläni ole lähelläkään kisavalmista. Valittevan moni koira on melkein pilattu sillä, että ne ovat tulleet kisaikään, ja on menty sen mukaan unohtamatta että se koira ei ole kropaltaan kisavalmis. Nää on näitä hyppykouluttajien työn huonoja puolia nähdä ja kuulla kollegoilta niistä koirista. Posiitivista siinä on, että pääsemme tekemään sitä silmiä avaavaa työtä. 

No koska sitten kisaamme? Sattuneesta syystä sitä on meiltä kyselty tässä viikon aikana melkosen monta kertaa. Oon edelleen vahvasti sitä mieltä, että koirassa on potentiaalia ja toivottavasti kroppa pysyy terveenä ja se kisaamaan pääsee tulevaisuudessa joko minun kanssa tai laina-ohjaajan. Ei kuitenkaan ainakaan ennen kuin Shokki on täyttänyt kaksi vuotta. Muutama estekin pitäisi ehkä vielä opettaa? Koira ei ole vielä nähnytkään A-estettä, keinua eikä keppejä. Tavoitteena kuitenkin on, että Shokki osaisi kaikki esteet ensi kesään mennessä. Olemmeko pysynyneet tavoitteessa selviää sitten ensi kesänä. Se että Shokki osaa kaikki esteet ei toki tarkoita vielä ollenkaan, että se olisi kisavalmis. 

Koska se nyt kuitenkin on kisa-ikäinen ja naapurissa kisat oli heti viime viikonloppuna niin pitihän se käydä mittaamassa. Vaikka se kaiken järjen mukaan on täysin selvä tapaus niin kyllähän onnistuin sitä kuitenkin jännittämään. Mahdollisuus toki oli, että se kiertoon lähtisi tiukentuneiden mittaamiskäytäntöjen vuoksi. Mutta kyllähän se oli selvä MINI. Shokki urpoili mittaustilanteessa ja ei tykännyt mitan osumisesta, joten mittaustulokset taisivat mennä vähän alakanttiin. Ensin siitä saatiin vain 33 cm, mutta myöhemmillä kerroilla saatu 33,8 cm on kuitenkin ehkä lähempänä totuutta. On se vielä sellainen luikkusääri, että hieman siitä varmasti kasvaa lihasmassan ja ryhdin myötä. Mutta anyways juuri täydellisen kokoinen meille.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Riitta Kempe: Urheilukoiran valmennuksen jaksotus ja fyysinen valmennus

Vappu oli järkännyt hyppykouluttajille luennoitsijaksi Riitta Kempen. Luento oli avoin myös muille halukkaille. Riitta Kempe kilpailee MM-tasolla valjakkourheilussa sekä on Suomen tunnetuimpia koirien ravitsemuksen asiantuntija. Luennon aiheina koirien valmennuksen jaksotus, fyysinen valmennus sekä hieman sivusimme myös ruokinta-asiota. Valmennuksen jaksotuksessa oli kyllä hyvin painavaa asiaa agilityharrastajille. Itse esteratsastus taustan omaavana on alusta saakka ihmetyttänyt agilitykoirien vuoden läpi kestävä kilpailukausi.

Yksi Riitan huoli myös oli liikutetaanko agilitykoiria lajitreenin lisäksi tarpeeksi. Melko monen kouluttajien kanssa ympäri Suomen keskustelleena tuntuu kuitenkin siltä, että yllättävän moni kisaaja ei liikuta koiraansa tarpeeksi. Koiran peruskunto on liian huono agilityn harrastamiseen saati kisaamiseen lajissa. Onko kyse laiskuudesta, ajanpuutteesta, tietämättömyydestä, liikaa koiria kotona? En osaa sanoa, mutta olisi kiva tietää. 

Kokosin itselleni tärkeimmät aiheet ylös luennosta hieman ehkä lisättynä omilla ajatuksillani
  • Koiran maksimisyke on 310-340 (ihmisellä 170-220)
  • Koiralla on ylivoimaiset kestävyysominaisuudet
    • jos ihmiseen vertaa koira on väsymätön juoksija
  • Urheilukoiralla suuri hapenkulutus
    •  maksimaalisen hapenottokykyyn vaikuttavat valmennus ja ruokinta
  • Koiran valmennus on urheilua
    • Jokainen koira on yksilö- valmennus ja ruokinta tulee sovittaa koiran tarpeisiin
    • Valmennettu koira jaksaa tehdä töitä pidempään ja tehokkaammin
  • Valmennuksella parannetaan koiran fyysistä suorituskykyä sekä ennaltaehkäistään rasitusvammojen syntyä ja maksimoidaan lihaksiston suorituskyky kaikilla osa-alueilla
  • Lajiharjoittelua ei saa aloittaa liian aikaisin -> intensiivinen harjoittelu estää luuston kasvua
    • nuorilla alle 2-vuotiailla ei ole aerobista pohjaa valmiina
    • kestää 3 vuotta rakentaa vahva aerobinen pohja
    • nuorta koiraa ei kuitenkaan saa pitää "pumpulissa"
    • nopeus-, kääntymis- ja hyppyharjoitukset vasta, kun kasvu loppu
  • Treenit tehdään aina koiran ehdoilla
  • Tunnettava koiran rajat ja mihin se pystyy 
    •  ei saa vaatia liikaa, muuten koira oppii säästämään itseään eikä luota enää ohjaajaan
    • jokaisen harjoituskerran jälkeen pitäisi jäädä tunne, että koira olisi jaksanut vielä
  • Treenipäiväkirjan pitäminen ehdottoman tärkeää
    • harjoittelun seurantaan ja analysointiin
    • auttaa seuraavan kauden suunnittelussa
    • kirjaa myös omat tuntemuksesi
  • Vuosisuunnitelma
    • Kauden päätavoitteet
    • Valmennuksen jaksotus
    • Harjoittelun painopisteet
    • Kehitettävät ominaisuudet
  • Väärä harjoittelu johtaa helposti ylirasitukseen
    • Ylirasituksen oireita; väsyy helposti, kiihtymys, viivästynyt palautuminen, univaikeudet, laihtuminen
  • Ennen kisaamisen aloittamista koiran on oltava sopivassa painossa -> vältä laihduttamista kisakaudella
  • Nestetankkauksen tärkeys -> nestevajaus heikentää ravinnon imeytymistä ja energiavarastojen palautumista
  • Palautuminen on tärkeää -> kunto kasvaa levossa
  • Palauttavat lenkit -> usein muistetaan loppuverryttely, mutta ei palauttavaa lenkkiä
  • Vuosittain useampi viikko treenitaukoa
    • Varsinkin agilityssa koira pois lajiharjoittelusta
    • Koira ei (eikä ihminen) pysty moneen kuntohuippuun vuoden aikana
  • Lajivalinta toki määrää pitkälle reenin
    • Tarvitaanko kestävyysominaisuuksia vai räjähtävää voimaa ja nopeutt. Vai jotain siltä väliltä

  • Valmennuksen jaksotus
    • Peruskuntokausi
    • Kilpailuun valmistava kausi
    • Nousujohteinen kilpailukausi ja kunnon huipentuminen
    • Siirtymäkausi (huippukunnon "alas ajaminen")
    • Lepojakso 
  • Ruokinnan tulee kohdata valmennuskausien tarpeet
  • Peruskuntokausi
    • Harjoittelu suunnitelmallista, säännöllistä ja nousujohteista
    • Long Slow Distance = pitkäkestoiset hitaat lenkit 1,5-2 h remmilenkit
    • Vaihtelua harjoittelun lomaan
    • 4-8 viikon välein kovavauhtisempaa ja tehokkaampaa harjoittelua -> piristää koiria
    • Ruokinta; korkea rasvapitoisuus ja proteiinin laatu
  • Kilpailuun valmistava kausi
    • Lajinomainen harjoittelu lisääntyy
    • Keskinkertainen määrä korkealla intensiteetillä
    • Long Slow Distance treenit pidetään mukana, jotta aerobinen pohja säilyy
    • Harjoituskilpailuja
    • Ruokinta; Keskinkertainen tai korkea rasvapitoisuus, paljon korkealaatuista valkuaista
  • Kilpailukausi "huippukuntokausi
    • max.huippukuntokausi 4-7 viikkoa (riippuen kuinka hyvä aerobinen pohja koiralla on)
    • Harjoittelumäärä putoaa radikaalisti, korkein intensitetti
    • Paljon lepoa
    • Intervalleja
    • Kilpailuja, kilpailunomaisia harjoituksia
    • Ruokinta; Energiaa sisältäviä ravintoaineita, kuitu, vitamiinit, kivennäiset. Palautus hiilihydraateilla
  • Siirtymäkausi/Lepokausi
    • Kunto "ajetaan alas"
    • Rauhallista, rentoa, vaihtelevaa -> kerätään uutta intoa ja ylläpidetään yleiskuntoa
    • Stressitason laskua sekä koiralle että ohjaajalle -> pääkopan saatava levätä
    • Leikkiä
    • Ruokinta; Laadukas täysravinto turvaa palautumisen


  • Käytännön harjoituksia
    • pitkät metsälenkit
    • vetovyössä juokseminen
    • polkupyörä/kicbike
    • uittaminen (huom! oikea asento ensisijaisen tärkeä)
    • umpihanki/suo
    • vesijuoksu
    • remmikävelyn tärkeys ( ei aina vain vapaana metsässä)
    • spurttitreenit
    • ylämäkijuoksu
    • intrevallitreenit
    • hiihto
    • juoksumatto

lauantai 30. heinäkuuta 2016

"Lupaava pieni mies, jossa riittää vielä paljon työtä" Raporttia hyppykouluttajien jatkokoulutuksesta


Aloitin kesälomani viettämällä pari päivää Vapun kotona Siuntiossa hyppykouluttajien jatkokoulutuksessa. Valmennuspäivien aiheet olivat taipumisen jatkoharjoitteet ja ratasovellukset. Päivät sisälsivät tiukkaa teoriaa ja paljon käytännön harjoituksia. Päivät olivat hyvin intensiiviset ja ensimmäinen päivä kesti jopa 12 h (taukoineen toki). Aika kyllä lentää mukavassa ja inspiroivassa porukassa. Toisen päivän lopussa oli taas saanut niin paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, että pääkoppa tuntui ylikuormittuneen.



Itse pidän taipumisharjoituksia hyvin tärkeänä ja mielenkiintoisina. Taipumisharjoitukset on myös niitä, joita koulutuksissa toivotaan eniten. Pitää muistaa kuitenkin, että koiran tulee ensin hallita perustekniikat ennen kuin sen voi tuoda taipumisharjotteisiin.  Nopean ja menestyvän agilitykoiran on pystyttävä taipumaan molempiin suuntiin tehokkaasti. Suoritusaika nopeutuu tiukentuneiden linjojen myötä sekä rimat pysyvät paremmin ylhäällä myös tiukoissa kaarteissa. Myös kokeneidenkin koirien taitoja on mahdollista kehittää kohdistetusti.


Itselleni tärkeää oli kuulla Vapun mielipide Shokin tekemisestä, itse arvostan Vapun ajatuksia suuresti agilitykoiran "rakentamisessa" (jos noin voi edes sanoa).  Ja mikä parasta Vappu varmasti sanoo suoraan. Loistavaa oli kuulla kuinka samoin ajatuksin olimme Shokista. Shokki on hyvin lupaava nuori koiran alku, mutta siinä on vielä paljon työtä jäljellä. Se on luonnostaan hyvin hyvin nopea ja ketterä ja se on kevyt ja siro. Vielä pitäisi saada fokusoitua nopeus oikeeseen asiaan siellä agilityradalla, se ei olekaan niin helppoa. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä mottona ymmärrys ennen vauhtia. Puhuttiin juuri Vapun kanssa nopeuden tärkeydestä, sillä nopeus on toki voimaa, mutta siinä taito hallitsee. Nopeutta ei voi samalla tavalla kehittää kuin esimerkiksi kestävyyttä.  Nopeutta joko on tai ei ole. Kaikista meistä ei vaan mitenkään saa Usain Bolteja, vaikka kuinka harjoittelisimme. Onneksi nopeuttakin pystyy tiettyyn pisteeseen kehittämään, meinaan ohjaaja kaipaisi nopeutta paljon lisää.


Shokki yllätti todella positiivisesti jaksamalla loistavasti kaksi kokonaista treenipäivää kuumassa kelissä. Saikin ansaitusti kolme kevyempää päivää treenipäivien jälkeen. Shokki on nyt 17 kk ja kroppa ei ole vielä valmis kaikkiin vaativampiin harjoituksiin, odottelemme siis rauhassa kunnes sen kehonhallinta, tasapaino ja koordinaatio on sillä asteella. Tiettyjä asioita koiran kropan valmistumisessa ei vaan pysty kiirehtimään, vaikka tekisi mitä. Takaosan lihaksisto on todella hyvällä mallilla, mutta selän pyöreyttä aletaan nyt toden teolla työstämään. Saimme matkaan loistavia neuvoja kuinka Shokin kanssa jatkaa syksyyn asti. Lokakuussa Shokki pääseekin taas Vapun silmien alle reenaamaan.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Nomen est omen. Nimi on enne?


Jos voisin palata ajassa taaksepäin niin en välttämättä antaisi Shokille nimeksi Shokkia, sen verran paljon shokkitilanteita se on ehtinyt elämänsä aikana järjestellä meille. Viikko sitten Muusin kanssa juostessa Shokin täysin omasta syystä Muusi sai aikaan pienen hammasmuiston Shokin takareiteen. Hammasmuisto oli kovin pieni ja siitä selvittiin mustelmalla. Lähinnä hirvitti, se että täydestä vauhdista Muusi nappasi Shokin takapäästä ja etupää jatkoi matkaansa. Kroppa voi mennä melko vinksalleen tuollaisesta. Pääsimme luojan kiitos Marille heti seuraavana päivänä. Mari sai helposti kropan takaisin kuntoon ja jälleen kerran selvisimme säikähdyksellä. Eipä siitä mennyt kuin päivä niin Shokki löytyi ärisemästä kyylle. Tällä kertaa voiton vei Shokki ja ensi erää en ikinä halua enää kokea, sen verran jalat tärisi sen kohtaamisen jälkeen.


Kuten kuvista huomaa, sydämenlyöntejä aiheutti viime viikolla poikien keppileikit. Muusin kanssa oli melkoisen pop juosta täysiä keppi suusssa. Ei hyvä. Kepit on täysin nounou ja silti niiltä vain silloin tällöin se keppi suusta löytyi. Kropan suoristamisen myötä meiltä jäi väliin startti Agirodun ALO joukkueessa. Vaikka Shokki saatiinkin hoidolla heti kuntoon niin jätimme tottakai Tampereen reissun välistä. Näin jälkikäteen ajateltuna hyvä näin. Kuuleman mukaan pohja oli ollut melkoisen surkea ja kuoppainen, joten en olisi sillä pohjalla startannutkaan. En ota riskiä koiran enkä toki itsenikään puolesta. Pari vaarallista ohjaajien kaatumista ja lääkärireissua siellä olikin käynyt. Eikä olisi ollut kovin kiva ajaa Kirkkonummelta Tampereelle asti toteamaan se asia.


Niin ja me ollaan niiiiiin L-O-M-A-L-L-A. Meillä oli ensimmäinen loma aamu eilen. Meidän kaksi ensimmäistä lomapäivää on menneet kyllä täysin auringossa maaten ja rentoutuen. Muusi lähti maanantai-aamuna kotiinsa ja Domi lähti samalla pariksi päiväksi hoitoon, joten Shokki pääsi nauttimaan kahdenkeskistä laatuaikaa meidän kanssa. Se on niin paljon kiltimpi ilman Domia. 

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Agilityn mm-karsinnat ja Muusi muikkeli

Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari

Viime viikonloppuna kisattiin Liedossa agilityn maajoukkuepaikoista. Lauantaina tuli seurattua maksit ja Niinun radat päivän mittaan suurelti osin kännykästä, kun olimme liikenteessä. Onneksi on livestream. Niinu pääsi kaikilla kolmella koiralla finaalipäivälle, joten olihan se sitten sunnuntaina ajettava paikan päälle. Olipa jännittävät ja tasokkaat kisat. En vaan voisi olla onnellisempi ystävän puolesta. Niinu ja Reiska mukana PM-joukkuessa ja matkaavat ensi kuussa Norjaan Suomea edustamaan. Ja miten pienestä se MM- paikkakin oli kiinni. Nyt onkin sitten vakavasti mietinnässä jospa lähtisi ketyilemään Norjaan elokuussa. Mineistä voi sanoa vielä, että tsiesus kuinka hyviä minikoirakoita meillä on tällä hetkellä.  

Reilun viikon verran meidän lauman jatkona on majaillut bordercollie uros Muusi. On päässy taas sheltit kunnon juoksemisen makuun. Juokseehan ne paljon ihan keskenäänkin, mutta nuo bordercollieiden vierailut kyllä hyvin kohottaa kuntoa. Shokki on myös saanut uinti- ja kuralätäkkö kaverin, Domi kun mielellään kiertää järvet ja kuralätäköt kaukaa. Muusi on vasta vuoden täyttävä, mutta silti niin älyttömän helppo ja tottelevainen ja tuntuu kun olisi aina ollut mukana. Tiesin, että ne toimeen tulee, mutta en olisi uskonut että Domi ja Shokki antaa Muusin nukkua kylki kyljessä saati osallistumaan jokaamuiseen halihetkeen.






lauantai 2. heinäkuuta 2016

Lavatansseja ja lettuja

Kuva: Joni O.
Juhannus oli ja meni. Kaikki hyvä valitettavasti loppuu aikanaan. Olipas taas ihana päästä perheen ja kavereiden kanssa mökille rentoutumaan ja nautiskelemaan hyvästä ruoasta, juomasta ja tietenkin perinteisistä lavatansseista. Ja mikä hienointa, hellettä riitti kolmelle päivälle. Koirille mökkiviikonloput ei taida olla sieltä rentouttavammasta päästä. Ainakaan silloin, kun mökillä on noinkin paljon porukkaa. Täytyy olla kokojan hereillä ja kärryillä mitä tapahtuu ja missä. Silmät menee väkisin jo iltaisin kiinni, mutta on vain taisteltava hereillä. 



Poikien seurana juhannuksena oli myös kultainennoutaja Hipsu. Hipsu alkaa vaan olemaan jo niinvanha ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa poikien leikkiinkutsut vaan se ignooraa aivan täysin Shokin ja Domin. Shokki on aivan huumassa SUP-lautailusta. Kun joku on lähdossä suppailemaan Shokin löytää varmasti ensimmäisenä laudan päältä odottamasta kyytiä. Ja mikäli kyytiin ei pääse niin Shokki lähtee uimalla mukaan tai jää rääkymään laiturille.


Meidän aksatauko jatkuu näköjään edelleen. Viikko vielä töitä ja alkaisi kunnon kesäloma ja siitä kesälomasta on tarkoitus pyhittää aikaa treenaamiselle. Kesäloma itseasiassa alkaa parin päivän intensiivisellä hyppytekniikkakoulutuksella, sillä hyppytekniikkakouluttaja porukan kesken kokoonnumme pariksi päiväksi Vapun luo Siuntioon. Shokki pääsee projektikoiraksi, hävettävän vähän se on hyppytekniikkaa treenannutkin lähiaikoina. Hieman olisi pakko ehtiä ensi viikolla esteillä käydä sillä Shokin olisi tarkoitus startata ensi viikonloppuna agirodussa ALO radalla. Hups. Mihin sitä on lupautunutkaan. 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Geenitestin tulokset

Loistava fiilis jo muutenkin huomenna alkavan juhannuksen myötä, mutta tänään putosi postilaatikosta vielä niin huippuja uutisia. Shokin geenitestin tulokset tulivat. Shokkia on kyselty jalostukseen ja tästä syystä sekä minä että kiinnostuneet halusimme tehdä sille geenitestit. Varsinkin näköjään Suomen rajojen ulkopuolella Keski- ja Etelä-Euroopassa testataan kuuleman mukaan koiria paljon enemmän kuin Suomessa. Mutta tärkeimpään eli tuloksiin. Shokki on kaikkien testattujen osalta täysin terve!! WoopWoop!!


Shokilta testattiin seuraavat;

  •  CEA (Collie Eye Anomaly) joka on colliesukuisten silmäsairauksista tunnetuin. Sairaus on perinnöllinen ja siitä on olemassa kolme eri vaikeusastetta
  • DM (Degeneratiivinen myelopatia) on perinnöllinen selkäytimen rappeumasairaus, joka johtaa takapään heikkouteen ja lopulta halvausoireisiin vanhemmalla iällä
  • MDR1 lääkeyliaineherkkyys
Shokin tulokset
  • CEA vapaa " The examined animal is homozygous for the wildtype-allele. It does not carry the causative for CEA in the NHEJ1-gene
  • DM vapaa "The examined animal is homozygous for the wildtype-allele. It does not carry the high-risk factor for DM in exon 2 of the SOD1-gene.
  • MDR 1 (+/-) terve, mutta itse kantaja " The examined animal is heterozygous for the causative mutation for MDR in the ABCB1-gene

Tuo MDR1 kantaja ei tule ikinä millään tavoin häiritsemään Shokin elämää, sillä itse ei ole MDR1 altis vaan vain kantajana. Tämä vaikuttaa ainoastaan jalostuskäyttöön. Itse ainakin suosittelisin nartun olevan MDR vapaa, mutta kyllähän sitä jalostetaan paljon ilman minkäänlaisia geenitestejä. Onneksi kyse kuitenkin vain lääkeyliherkkyydestä, joka ei koiran elämää häiritse millään tavoin, eikä minkäänlaisesta sairaudesta. Mun ei näitä onneksi koskaan tarvitse miettiä, sillä en ole enkä varmasti koskaan tule olemaan kasvattaja. Itse olen vain tyytyväinen terveestä koirastani.

Sitten itse siihen testaukseen. Moni onkin jo kysellyt kuinka ja missä geenitestit tein. Geenitestit voi tehdä eläinlääkärin kautta, joka kuitenkin on ilmeisesti melkoisen paljon kalliimpaa kuin tekemällä itse. Tähän en osaa sanoa sillä en kysynyt edes eläinlääkäreiden hintoja. Itse testasin Laboklinin kautta, toinen vaihtoehto olisi ollut Vetscien. Laboklinilla on toimipiste Suomessa, joten pidin helpompana, mutta tuo Vetscien olisi voinut olla vielä edullisempi. 



Tilasin Laboklinin nettisivujen kautta näytteenottoon varten tarvittavat välineet. Pakkaus tuli parissa päivässä postitse kotiin sisältäen palautuskuoren. Täytin lomakkeen tarvittavat tiedot, menin eläinlääkärille todentamaan koiran sirusta sekä eläinlääkärin läsnäollessa otin solunäytteen koiran poskesta kahteen vanupuikkoon. Kävimme samalla rokotuskäynnillä, joten meiltä ei veloitettu sirun lukemisesta ja koiran oikeaksi todentamisesta mitään. Muita valmisteluja näytteenottoa varten ei tarvita, paitsi koiran täytyy olla syömättä vähintään kaksi tuntia ennen näytteenottoa. Vanupuikot lähti Saksaan ja vastauksen sain reilussa viikossa. Melko nopeata toimintaa etten sanoisi. 

Tarkkaa testauksen hintaa en muista, sillä en ole saanut laskua vielä, mutta jokainen testi oli muistaakseni noin 60-80 euroa, joten alle 200 eurolla varmastikin selviän. Kuten sanoin me emme maksaneet eläinlääkärikäynnistä mitään, mutta muut eläinlääkärit voivat näyttenotosta veloittaa. 

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Helteet tuli, karvat läks


Helteet tuli ja taisipa ne ehtiä jo lähtemäänkin. Onneksi parempaa on taas luvassa. Ihanaa omistajille, ei niin ihanaa meidän koirille. Omistan myös ensimmäistä kertaa elämässäni mustan koiran ja hupsista kyllä huomaa eron muihin väreihin. Varsinkin vielä, kun on koira joka ei osaa ei YHTÄÄN säästellä itseään, vaikka lämpötila on lähemmäs kolmeakymmentä ja asfaltin pinnassa lukemat jotain todella paljon enemmän. Ei huolta emme lenkkeile helteillä asfaltilla, mutta välillä helteellä joutuu menemään lyhyitä pätkiä asfaltilla. Mutta asfalttia helteellä kyllä kannattaa ehdottomasti vältellä. 

Helteiden tultua myös kyselyt Domin ajamisesta puhkesivat ilmaan. Jännää mielestäni, että viisi vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran Domin ajoin se ei todellakaan ollut kovin yleistä. Nykyään se tuntuu olevan yleistä. Paljon kyseltiin, koska Domi pääsee villatakistaan. Mitään trendiajelemista en toki kannata, mutta jos sen koiran on yhtään parempi olla niin Go for it.  Hyvä asia tässä on toki se, että vastustajia tuntuu olevan vuosi vuodelta vähemmän ja pinttyneimmätkin alkaa tajuamaan, että se on usealle vastaavan turkin omaavalle koiralle hyväksi. Useat eläinlääkäärit ovat yhtyneet mielipiteeseen.

Me emme rehellisesti ole löytäneet ajelusta huonoja puolia, hyviä puolia sitäkin enemmän. En toki missään nimessä suosittele ajemaan koiraa liian lyhyeksi, silloin voi myös haittapuolia esiintyä hetken aikaa ja mikä tärkeintä karva ei saa mennä liian lyhyeksi, jotta sänki ei kutita koiraa. Tärkeintä itselleni on, että koirani aktiivisuustaso nousee selvästi, se pystyy nukkumaan yöt läähättämättä,  se on iloisempi ja leikkisämpi, pystyn lenkittämään pidempiä lenkkejä eikä tarvitse odottaa yöhon lenkkien suorittamista, Domi palautuu selvästi nopeammin, uiminen on huomattavasti helpompaa, omistajan ei tarvitse pelätä ihotulehdusta ja iholla kävelevät punkit löytyy huomattavasti helpommin. Meillä karva on neljä vuotta kasvanut yhtä hyvänä takaisin, mutta tässä on varmasti koirakohtaisia eroja.


Mä olen varmaan aikaisemminkin blogin puolella ilmaissut, että erittäin mielelläni pitäisin Domin karvassa. Onhan se kaunis koira turkissaan.  Mieluusti ottaisin sille sporttishelttikarvan (vai miksi sitä nyt voikaan kutsua). Se nyt on vain hyvinkin todistetusti tullut selväksi, että Domin turkki on jotain käsittämättömän hengittämätöntä ja sen on hyvin paljon parempi olla ilman turkkia. Kun koiralla on noin paksu pohjavilla se ei valitettavasti suojaa sitä kuumudelta vaan ainoastaan pahentaa koiran oloa. Tänä vuonna meidän ei onneksi tarvinnut eläinlääkärin kehotuksesta turkkia. En kuitenkaan halua kokea viime vuoden ihotulehdusta uudelleen, joten Harri ajoi Domin jo viime viikolla. 

Karvojensa tiputtavien shelttien omistajat, olkaa onnellisia. Älkää itkekö näyttelyturkin lähtemiseen, sillä koiranne on varmasti parempi olla. Jos joillekin näyttelyt menevät ensi sijalle koiran hyvinvoinnin edelle, niin se saa sitten karvani pystyyn. Valittettavasti niitäkin ihmisiä on.  


Se ei todellakaan ole mikään kaunis ajettuna, mutta so what?  Jos sen on aavistuskaan parempi olla niin en mieti hetkeäkään. Ihan käsittämätöntä, että ihmiset haukkuvat julkisesti ajettuja shelttejä rumiksi. Mikään ei mielestäni oikeuta haukkumaan toisten koiria. Domi on varmastikin todella ruma ajettuna. Hetken se on myös omaan silmääni ruma, kunnes siihen taas tottuu. Mun pieneen mieleeni ei vain mahdu, että mitä väliä onko se koira ruma, kunhan koiran on hyvä olla. Se on vain karvaa, ei sen vakavampaa. Melko nopeasti karva kuitenkin kasvaa ja jo alle parissa kuukaudessa se on taas melkosen söpö pentukoiran näköinen tyyppi. 

Ja ei Shokkia en ajatellut ajaa, ellei se ole tarpeen. Valitettavasti silläkin on melkoinen karvoitus ja pohjavilla (mistä meille päätyy näitä turkkijumalia??), mutta ei vielä ainakaan yhtään niin paksu kuin Domilla. Ongelmana Shokin kanssa on toki myös sen musta väritys. Yritän ahkerasti saada pohjavillaa liikkeelle ja katsotaan kuinka helteisestä vai kylmästä kesästä saamme nauttia. Toivon, ettei sitä tarvitse ajaa, mutta tarpeen mukaan teen myös siitä ruman. Ja sitten vielä loppuun se ruma kuva, jossa viimeistely tekemättä. Viimeistely on kyllä edelleenkin tekemättä. 

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Murkkuikäinen sokkeli


Meillä asuu pieni murkkuikäinen sheltin alku. Oikeastaan meillä on kyllä melkosen kivutonta murkkuikä ja voimme vain nauraa Shokin yrityksille. Domi ehkä joutuu hieman enemmän pistämään pikkuveljeään ruotuun. Harria se on miellyttämässä aivan koko ajan, jos vaikka lauman pomon mielisteleminen auttaisi. Mulla ei selkeästi ole tarpeeksi testosteronia Shokin mielestä. Loistavastihan tuo tottelee edelleen, mutta joutuu ehkä huomauttamaan sen yhden kerran sijasta joskus toiseenkin kertaan. Aksassa voi myös ihan huoletta juosta täysin läpi ohjauksista. Tämäkin voi toki mennä täysin treenamattomuuden piikkiin. Pieni ärsyttävä pörinä tietyille jutuille kuuluu myös tyypillisesti murkkuikäisen elämään. Nämä ovat onneksi suurella todennäköisyydella ohimeneviä haasteita pikkupojan elämässä.



Jo pentulaatikossa ihastuin Shokin asenteeseen ja "hulluuteen". Muistan kyllä myös Jennan sanat pentuvalintaa tehdessä pentulaatikon hulluin ei välttämättä ole se paras pentu" Nuo sanat on kyllä toden teolla konkretisoituneet tässä vuoden aikana. Shokki ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, eikä tyypillinen sheltti. Eli juuri sellainen mitä itse toivoinkin. Jollekin se on varmasti liian kova sheltiksi, mutta itse tykkään näin enemmän. Hieman liian hektinen se on, mutta uskon rauhoittuvan iän myötä. Eipä Domikaan ole tyypillinen sheltti. Pehmeä ja pidättyväinen ei vain millään tavoin kuvaa niiden luonnetta. Vaikka ne ovat rohkeita ovat ne molemmat niin rakastavia ja luottavaisia tyyppejä.




keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vähän girlpoweria taloon


Pojat sai naisseuraa taloon, kun bordecollie Rauni vietti meillä viikon kun Raunin omistajat Niinu ja Teemu viettivät viikon Englannnissa WAO:ssa. Ja kuinka loistavin tuloksin ja isoin ruusukkein Niinu reissusta palasikin. Raunia on toki nähty ennenkin ja tyttö olikin kyllä heti kuin kotonaan ja tuli loistavasti toimeen poikien kanssa. Varsinkin Shokin kanssa ne tuntuu olevan niin samalla aaltopituudella. Ne jaksoi painaa aamusta iltaan. Vaikka Rauni on vielä alle vuoden ikäinen niin melkoisen nätisti se osaa leikkiä pienempien kanssa. Välillä myös tällä kaksikolla karkasi myös hieman mopo käsistä ja menoa joutui hieman rauhottelemaan.



Luulin Domin olevan sieltä ahneimmasta päästä koiria, mutta kyllä Rauni vei kirkkaasti voiton. Miten koira voikaan syödä niin nopeasti, siinä ei kyllä kovinkaan ehdi ruoasta nauttia. Meillähän ei kumpikaan Domi eikä Shokki nuku sängyssä tai sohvalla, joten olikin outoa, kun Rauni halusi todella nukkua lähellä, mieluiten jopa tyynyllä. Sohvallakin se hyökkäsi kainaloon heti kun vain joku sohvalla oleskeli. Bordercollie aina silloin töllöin hoidossa on kyllä loistava tapa juoksuttaa ja kehittää poikien kuntoa. Shokki juoksee toki ihan ittekseenkin paljon, mutta onhan se nyt aivan eri asia kun on tuollainen kirittäjä. Viikko oli muutenkin hyvin aktiivinen koiralenkkien osalta ja iltaisin olikin aina väsyneita mutta onnellisia nelijalkaisia talo täynnä.