tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuoden viimeinen päivitys


Vuoden viiimeiset agilitytreenit käytiin viime viikon maanantaina Elisan kanssa Teemun yksärillä. Teemu pisti meidät molemmat rutkasti pois omalta mukavuusalueeltaamme. Ja sitä me juuri olimme toivoneetkin. Ihan loistavat treenit, jossa todella laitettiin sekä ohjaaja että koirat koville. Saatiin myös paljon sitä psyykkistä puolta, missä tarvetta selvästi on. Onneksi meillä on tammikuun puolessavälissä jo seuraava Teemun yksäri. 

Joulu oli ja meni. Joulunpyhät todella vain levättiin ja syötiin hurjasti. Toki myös lenkkeiltiin ja nautittiin upeista talvikeleistä. Aattoilta oli Domille melko raskas, kun se sai viettää sitä kolmen muun koiran sekä kahden pikkulapsen kanssa. Valvottiin myös Aliasta pelaten pitkälle lähes aamuun asti, eikä koirat tietenkään voineet rauhoittua ennen kuin kaikki nukkuvat. Näinpä Domin joulupäivä meni pitkälti nukkuessa.


Domi sai maistaa myös vähän jouluherkkuja mutta sai niistä hieman mahan sekaisin. Onneksi sitä kesti vain yhden päivän ajan. Lahjaksi Domi sai ihanan vinkuvan fudispallon (Domi ei luojan kiitos sitä vinkuta), ydinluun, DentaStixejä sekä aktivointilelun.

Domi on tosissaan viettänyt totaalitaukoa agilitysta viimeisten treenien jälkeen ja ainakin viikon saa vielä taukoilla. Meillä vielä loma jatkuu viikon verran ja tämäkin postaus on kirjoitettu Hollannista johon tänään lensimme viettämään viimeistä lomaviikkoa sekä Uutta Vuotta.


Domi pääsi hoitoon lapinporokoira Niitun luokse ja he suuntaavat vielä mökille uudeksivuodeksi raketteja pakoon. Domi ei onneksi kovinkaan raketteja pelkää. Niitu sitäkin enemmän, joten ihana että koirat pääsevät maalle pakoon. Lomailu on aina parasta kun tietää että karvakorvat on parhaassa mahdollisessa hoidossa.


Ihanaa Uutta Vuotta 2015!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Jouluepistelyt

Viime viikonloppuna suuntasimme Domin kanssa Lohjalle epiksiin. Olen käynyt hallissa kouluttamassa, mutta Domin kanssa en ole siellä aikaisemmin ollut. Tykkään hallin hiekkapohjasta ja Domikin liikkui siinä luottavaisemmin kuin tekonurmella. Kisaaviin oli toki tarkoitus mennä mutta aikataulusyistä menimme mölleihin, jotta pääsimme aikaisemmin kisoista kotiin. Tärkeintä oli mennä treenaamaan virettä jotenka radan tasolla ei oikeastaan ollut meille minkäänlaista merkitystä. 

Vire oli todella hyvä molemmilla radoilla, koira kuunteli hyvin, pysyi lähdöissä eikä purrut tai riekkunut aivan päättömästi ennen starttia. Se oli jopa niin loistavassa vireessä, että mietin onkohan se kipeä, kun se ei ylikuumentunut tuttuun tapaansa. Kyllä koira kuitenkin täysin terve oli. Ehkäpä täytyy vain todeta että opit ovat menneet perille. Puomin tavoitteet eivät kyllä täyttyneet. Koira on aivan liikaa liikkeessä kiinni. Juoksee kyllä alas asti täysillä kun itse etenen, mutta yleensä silloin myös vapauttaa itse itsensä. Vaatii melko paljon treeniä, jotta luottaisin alastuloon. 


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

tiistai 23. joulukuuta 2014

An expert in anything was once a beginner

Viime keskiviikkona olimme Jannin kanssa treenaamassa FitDogin kotiläksyjä. Kävimme ensimmäistä kertaa Vihdissä Koirakoulu Sudenpennun tiloissa. Halli oli oikein toimiva, lämmin ja siellä oli hyvä estekalusto. Pohja tuntui myös hyvältä ja koira liikkui sillä hyvin. Nää on toki koirakohtaisia, mutta Domi liukastelee valitettavan usealla keinonurmella ja on hyvin alustaherkkä koira, joten itse olen hyvin tarkka missä uskallan koiraa hypyttää. 

Meillä oli työn alla Jennan vauhdikas treenihaaste. Treenissä sai todella pistää töppöstä toisen eteen. Ideana suoran päässä pystyä irroittamaan koira takaakiertoon ja juosta täysiä tekemään persjättö hallin toiseen päähän. Kuten videolta näkyy me ei onnistuttu. En saanut koiraa tarpeeksi kaukaa lähetettyä takaakiertoon, jotta olisin ehtinyt ennen koiraa putken päähän. Senhän nyt tietää kumpi juoksukilpailun voittaa jos ennen putkea ollaan jo samalla viivalla. Tämän olisi varmasti saanut toimimaan palkkaamalla koiraa muutaman kerran takaakiertoon, mutta päätin että jätetään se tällä kertaa siihen. Me harjoittelemme kotona lähetyksiä takaakierrolle ja aivan pomminvarmasti pian kokeilemme uudestaan samaista treeniä.

Tämän treenin päälle vahvistettiin vielä takaaleikkauksia, onneksi ne sujuivat paremmin. Takaaleikkauksia olisi hyvä kyllä saada sujautettua useimpiin treeneihin ja pitää sitä taitoa yllä. Kun takaaleikkaukset osaa rytmittää niin moni muu rytmittämiskohta tuntuu helpolta sen jälkeen. Hallilta löytyi myös madallettava keinu, jolla juoksutin koiraa päähän ja Janni palkkasi. Meidän keinutreeni etenee nyt kyllä liian hitaasti kun aivan liian harvoin kerkeän sitä harjoittelemaan. Jos ja kun ehtii niin puuttuu apuohjaaja ja keinun vahvistamisessa on kyllä oltava apuohjaaja mukana. 

Iltapäivällä treenin jälkeen saatiin vielä aivan ihania uutisia kun käytiin Marin luona Domin kanssa. Koira taisi olla parempi kuin kertaakaan Marin luona, vaikka juuri raskas treeniviikko takana. Oli kropassa edelleen pientä toispuoleisuutta, mutta selvästi jo lievempää. En muista onko Domi koskaan noin rentona ollut hoidossa. Mari kiinnitti tähän asiaan heti huomiota. Ihana kuulla tuollaisia uutisia ja onkin kiva jäädä nyt tauolle kun tietää koiran olevan hyvässä lihaskunnossa.

maanantai 22. joulukuuta 2014

FitDog Agilitytiimin leiri number three

Edellisviikonloppu vietettiin taas huippuopissa loistavassa seurassa. Oli vuoden viimeisen FitDog leirin aika. Tämän leirin teemana oli "Oma ohjausidentiteetti". Perjantai starttasi tuttuun tapaan eri luennoilla. FitDogilta Laura Heinonen oli kertomassa heidän tuotteistaan sekä yleisesti nesteytyksestä ja palautumisesta. Lauran luennon päätteksi jatkoimme Christina Forsselin kanssa psyykkisen valmennuksen parissa. Christinan luennon teemana oli tavoitteet. Jälleen saatiin aikaan porukassa loistavia keskusteluja ja ajatuksenvirtaa aiheesta. 

Lauantaina meidän treenit alkoi jo seitsemältä Agility Akatemialla. Aamulla loksahti suu täysin auki kun katsoin ekaa kertaa ulos puoli kuudelta. Aivan hurja lumimyräkkä ulkona. Ja vieläpä sähköt pois. Että sellaista. Hieman teki haastavaksi lähteä pilkkopimeässä ilman sähköä. Keli oli aivan karmaiseva, missään ei tietenkään tuohon aikaan oltu aurattu, sankka lumisade vei kaiken näkyvyyden ja Kehä III:lla ajeltiinkin sitten neljääkymppiä, eikä toivoakaan ohittamisesta. Ilman maasturia en varmasti olisi uskaltanut lähteä liikenteeseen. 

Aloitimme ensimmäisenä Jennan radanlukutaitotreenillä. Paikalle olikin selviytynyt meidän kuuden koirakon ryhmästä ensin vain kaksi henkeä. Treenissä kellotettiin eri ohjausvalintoja. Alkuun ohjaaja valitsi mielestään nopeimman reitin jonka jälkeen samainen pätkä tehtiin Jennan antamalla vaihtoehdolla. Lopputulokset oli hyvin odote. Vedättämällä saan yleensä nopeimman ajan ja kyllä lyhyimmät tiet kannattaa Domin kanssa vaikka välillä tuntuu, että se ei aina olisi niin, kun niissä joutuu aina hieman vauhtia himmaamaan. Jennan kommentit arvostelulipukkeessa olivat. "Loistava tempo käännöksissä ja linjoissa", "Putkijarrua etänä treenattava", "Lyhyet viennit nopeimpia", "Niistot syvemmältä".

Suoraan loppuverryttelyn jälkeen olikin jo aika Juhan treenin. Juhalta löytyikin sitten hieman haastavampia kiemuroita. Me viilasimme pilkkua ja testasimme yhtä pätkää ainakin kolmella eri tavalla, joten me emme taaskaan kovin pitkälle päässeet. Niistä kolmesta vaihtoehdosta voi hyvin viivata yli kyseiseen paikkaan tehtävä takaaleikkaus (ehdoton nounou, harvan pienemmän koiran kanssa toimiikaan, maksikoiran kanssa varmasti hyvinkin) sekä puolivalssit ei oikein meillä ohjaajasta johtuen toimi. Mielettömän tyytyväinen Juha meidän viimeiseen pätkään oli, mutta johan siinä oli sitä pätkää niin monella eri tavalla hinkattukin niin olihan se jo onnistuttava.  Itse juhlin vasta siinä vaiheessa kun pääsemme sen tuolla tavalla ensimmäisellä läpi. Niin ja meistä on tullut niin japanilaisen (tuplapersjättö, pakkopersjättö, mikähän sitä parhaiten kuvaisi) faneja. Mä aina yleensä suosin perusohjauksia, mutta tuo vaan toimii meillä superhyvin ja koira lukee niitä huippuhyvin. 

Näitten kahden treenin jälkeen oli aika kaikkensa antanut olo. Treenit kuitenkin jatkuivat samantien Jerryn fysiikkarääkillä Masalassa. Aamun aikana en ollut ehtinyt syödä, jotenka salaatti oli syötävä matkalla. Melko turvallista, not. Jerryn treeni oli kirjaimellisesti rääkkiä. Nopeutta, ketteryyttä ja räjähtävyyttä ja lopuksi mitäs muutakaan kuin reisiä hapottavaa viivajuoksua. Tässä vaiheessa olisi kroppa ollut jo täysin valmis sänkyyn. Suuntasin kuitenkin vielä pitkälle kävelylenkille ja siitä suihkun kautta FitDogin pikkujouluihin.


Sunnuntai-aamu starttasi lähes yhtä aikaisin kuin lauantai, mutta tällä kertaa Masalassa ja hyvin hyvin paljon paremmassa ajokelissä. Teemun treenissä taas palattiin back to basics ja rytmittämisen äärelle. Nää on niin mun lempitreenejä, kun väännetään rytmittämistä kunnolla rautalangasta vääntäen. Meillä kuitenkin suurimmat haasteet ovat juuri siellä rytmittämisessä. Tajusin myös kuinka suuri merkitys ohjaavan käden tiputtamisella on. Täytyy ottaa kädetöntä ohjausta treeniohjelmaan. Vaikka radalla pyrinkin ohjaamaan Domia edestä niin takaaleikkaustreenit ovat silti hyvin tärkeitä ja niillä saa koiralle itseluottamusta ja estehakuisuutta (=lisää vauhtia).

Teemun treeneistä vaihdettiin viikonlopun viimeiseen koiralliseen treeniin. Niinun treeneissä taas vähän kellotettiin ja katsottiin kuinka erilaisilla linjoilla on vaikutusta jatkoon. Radalla oli myös kinkkinen putkiansa, johon taisi suurin osa leirin koirista sujahtaa. Kuten Jennankin treeneissä nopeimmat ajat tuli lyhyimmillä matkoilta sekä vedättämällä. Kepeille Domin imu oli hyvä ja ajassa ei suurempaa eroa ollut sinne takaaohjaamalla taikka edestä ohjaamalla. Niistot nousi näidenkin treenien pohjalta treenilistan kärkeen.

Ennen fysiikkatreeniä vein koiran kotiin nukkumaan ja suuntasin itse vielä Masalan koululle. Jerryllä odotti aina niin ihana kuntopiirisetti. Muut lihasryhmät sai hyvin tehtyä, mutta reidet huusivat jo hoosiannaa tässä vaiheessa. Loistavalla tsempillä sain kyllä niistäkin vielä viimeiset rippeet revittyä. 

Ihan huikeeta kuinka paljon oppia taas saatiin ja kuinka tuntuu että ne lukuisat pienet palikat rupeaa kolahtamaan kohdilleen. Kuten muissakin lajeissa niin myös agilityssa on äärimmäisen tärkeätä olla ne perusteet kunnossa. Meitä on vienyt eteenpäin paljon se perusasioiden vääntäminen ja leirin mukana tullut systemaattinen ja tavoitteellinen treenaaminen. Koira sekä ohjaaja vietiin fyysisesti melkosen koville, mutta hienosti molemmat tsemppasi jokaisessa treenissä. Domi liikkui hyvin koko viikonlopun ja vaikka väsymys varmasti painoi jo koiraakin niin hyvässä vireessä sain koiran pidettyä ja rimat pysyi. Seuraava leiri onkin sitten onneksi vasta helmikuussa. Domi saa pitää hieman totaalitaukoa agilitysta ja sitten palataan kotiläksyjen pariin. 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Yksi marraskuinen arkipäivä

Apua! Huonostipa pidin lupaukseni joka kuukausittaisesta arkipäivän postauksesta. Marraskuun viimeisenä perjantaina elikkäs jo kolme viikkoa sitten (hups!!) muistin kantaa kameraa mukana. 

Meillä herättiin tuttuun tapaan seiskan paikkeilla. Näistä masentavan pimeistä aamuista johtuen useimmiten päästän Domin aamusta vain pihalle ja lenkille lähetään, kun on hieman valoisampaa. Kukapa tuonne pimeyteen vapaaehtoisesti haluaisi jos ei ole pakko.

klo 9-10

Ennen yhdeksää lähdettiin tunnin aamulenkille. Mentiin teitä pitkin ja hihnassa, jotta Domi varmasti pysyi ravilla koko lenkin ajan. Lenkin lopuksi tehtiin käytiin vielä tekemässä mäkitreeniä tällä kertaa hyvin hitaasti kävellen. Lenkin jälkeen Domi sai ruoan.

klo 10.30
Muutaman tunnin ajan tein töitä. Domi yritti muutamaan otteeseen tuoda lelua tai punkea koneen ja sylini väliin. Lopulta tyytyi kohtaloonsa ja meni nukkumaan.

klo 11.00
Kahden paikkeilla pakattiin tavarat ja lähdettiin tallille. Kävin ensin Domin kanssa reilun puolen tunnin lenkin tallin lähimaastoissa. Loppuajan Domi hengaili menossa mukana tallilla. 

Kotona oltiin kuuden aikaan. Domi kävi nukkumaan heti saatuaan ruoan. Ilta otettiin hyvin lungisti kotona hyvin syöden ja telkkaria katsellen. Kahdeksan aikaan kävin Domin kanssa vielä vajaan puolen tunnin kävelylenkillä ja lenkin jälkeen pidimme vielä pienen jumppatuokion, lähinnä ristikkäisten jalkojen nostelua sekä selän pyöristämistä.



Kymmenen jälkeen Domi kävi pihalla pikaisesti nostamassa jalkaa ja sen jälkeen vaipui yöunille.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pentukuumeen karkottaja

Jos omaat yhtään pentukuumetta niin tiedän täydellisen keinon miten siitä pääsee. Ota bullterrierin pentu hoitoon, voin luvata että kaikki haavet ainakin terrieripennusta karisee :) Meillä oli viime viikonloppuna hoidossa noin kymmenenviikkoinen bullterrierin pentu. Voi veljet mikä meininki täällä oli. Domilla se rankin osuus kuitenkin oli. Joko se roikkui ja pomppi Domissa tai se yritti syödä kukkia, repiä verhoja, syödä sohvaa, syödä pöydänjalkaa, syödä lehtikoria, repiä pyykkejä kuivamasta, ihan mitä vain mieleen tuli.


Ja mä kun ajattelin että ton ikäiset pennut nukkuu paljon. Ekanakin iltana se jaksoi yli viisi tuntia putkeen riehua sekä ulkona että sisällä. Lopulta se oli laitettava omaan yksiöönsä nukkumaan, jotta Domi sai hetken rauhan. Tommoisen kovemman terrieripennun kanssa sai olla aika järeät otteet. Kyllä oli Domilla ihmettelemistä, kun sitä joutui tosissaan komentamaan ja antamaan noottia. Domille ei ole koskaan tarvinnut noin kovasti mistään tähän mennessä sanoa. Me mukamas yritettiin suojata matotkin, mutta jotenkin se onnistui muutamaan kerran kakkaamaan ja pissaamaan matolle. Sen kanssa olisi todella pitänyt olla silmät selässä. 





Olihan se sitten rauhottuessaan kuitenkin aika suloinen ja pehmeä pentu. Ja sai luvan tulla toistekin hoitoon. 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Mahdollinen läpimurto


Domin kanssa mentiin viime FitDog leirin jälkeen taas Marin hoidettavaksi. Kropasta ei rankan treeniviikonlopun jälkeen suurempaa löytynyt ja kun Piiran luona käynnistäkään ei vielä kovin kauaa ollut niin Mari keskittyi kallon hoitamiseen. Domin kropan kranio-sakraalirytmi (apua, vai oliko se pulssi) ei ole ollut tasapainoinen vai pitäisikö sanoa symmetrinen. Pahoittelut hieman kömpelöstä terminologiasta, mutta ideana siis koira on hieman toispuoleinen. Ei pahasti, kaikki fyssarit yms.osteopaatit joiden luona Domi on käynyt eivät sitä ole huomannut.

On kokeiltu agilitytaukoa, normaalitreeniä, kevyttä treeniä, rankkaa treeniä, koiran pumpulissa pitämistä yms, mutta aina se palaa. Koira myös käyttää oikeaa puolta paremmin kuin vasenta. Toki aina on puolieroja ja se ei välttämättä ole vakavaa, mutta kyllähän se on ihmetyttänyt ja painanut mieltä miksi näin. On jumpattu ahkerasti vasenta puolta ja onhan se kehittynyt, mutta täysin normaaliksi se ei voi tulla ennen kuin perimmäinen syy löytyy.


Ehkäpä noin puolen tunnin hoidon jälkeen Mari kysyi uskaltaisiko se hoitaa Domia suun sisäpuolelta, kun ei ulkopuolelta päässyt tarpeeksi hyvin hoitamaan. Olisiko siis pelkoa, että Domi purasisi käsille. Koirien kanssa työskennellessä mitään varmuutta ei koskaan voi antaa, mutta suurella todennäköisyydellä uskalsin veikata ettei Domi purase. Eihän se puraissut ja antoi hyvin hoitaa myös suun sisäpuolelta. Harva koira antaa ja harvalle koiralle Mari olisi näin uskaltanut tehdä. 

Mari kysyi onko Domi elämänsä aikana juossut keppi suussa ja törmännyt sillä johonkin niin että suu olisi saanut vaurioita. Jostain mulle tuli HETI flashbaggi. Domi on noin vuotiaana juossut keppi suussa ilmeisesti kallioon/kiveen ja törmännyt keppi edellä siihen. En itse ollut paikalla, mutta koira oli parkaissut aivan veriä seisauttavasti tapahtumasta. Varmasti silloin suuta tutkimme, mutta mitään suurempaa siitä ei tullut ja asia unohtuikin. 


Jäin kyllä niin suu auki ja sanattomaksi, että miten Mari sen pystyi tietämään. Peukut pystyyn, että tämä olisi ollut se perimmäinen syy kropan epätasapainon vetämiseen ja nyt Mari olisi sen saanut hoidettua ja osaa sitä jatkossakin tarvittaessa hoitaa. Saa nähä seuraavilla hoitokerroilla miten käy. Koirahan ei tästä sen suuremmin ole mitenkään kärsinyt, mutta Marin kanssa puhuttiin, että ei se kivaa olisi jos päässä joku asia kirraisi pienesti vastaan koko ajan.


maanantai 1. joulukuuta 2014

FitDog leiri number two


Aivan mahtava FitDog leiriviikonloppu takana viikko sitten. Hirmuisen taitavia koiria, motivoituneita ohjaajia, itsensä likoon laittamista ja mikä huipuinta mieletöntä yhteishenkeä ja toisten tsemppaamista. Viikonloppuna nähtiin kyllä niin taitavia koirakoita radalla, että sai suu auki ihmetellä ja vaan hurmiossa katsella niiden menoa.

Perjantaina aloitettiin tuttun tapaan psyykkiseen valmennuksella teemana Mestarillinen harjoittelu. Vaikka tässä ei mitään isompaa uutta tullutkaan eikä se totisesti ole mitään ydinfysiikkaa, niin valtavasti sain irti illan luennosta. Kynä sauhusi valtavasti omia ajatuksiani paperille.  Näitä ajatuksia täytyy purkaa enemmänkin itselleni auki ja myös vaikkapa blogin puolelle. Asenne tekemiseen tulee varmasti tulevaisuudessa paranemaan toivottavasti jopa huomattavasti.

Toisen leirin teemana oli "Ohjauksen perustekniikat haltuun". Lauantaina ensimmäisenä treeninä meillä oli Teemun treenit, jossa tosissaan palattiin aivan back to basics ja ohjauksen perustyökaluihin, hidastukseen, jarrutukseen ja suunnanmuutokseen. Näitä treenattiin käytännössä ilman esteitä ja se tuntui paljon vaikeammalta kuin esteiden kanssa. Kun ohjaaja kiihdyttää koira kiihdyttää, kun ohjaaja jarruttaa koira jarruttaa. Me jäätiin tässä tehtävässä kyllä niin luokalle. Kiihdytys onnistui kyllä Domilta loistavasti, mutta jarrutuksista se juoksi kyllä niin läpi ja suunnanmuutoksiin reagoi menemällä vain lujaa ja näimpä kaarrattamalla. Hups. Näistä treeneistä saimme siis paljon kotiläksyjä. Työstämme siis koiran käteentulemisia.

Vein koiran välissä kotiin nukkumaan, sillä meillä jatkui Jerryn fysiikkatreenillä. Tuo kun ei tunnetusti osaa nukkua autossa agilityhallin pihalla vaan nostattaa vain kierroksia siellä itekseen. Jerryn treenit olivat juuri sellaista nopeus- ja räjähtävyys treeniä mitä olin toivonutkin. Alkuun pitkät ja hyvät verryttelyt, sitten juoksuteknikan analysointia ja lopuksi nopeus-ketteryys-räjähtävyys harjoituksia. Lopuksi tehtiin vielä 10 min rentoutumisharjoitus, jossa lähes nukahdin, vaikkakin hallissa oli valtava haukunta ympärille.

Koiran nouto kotoa ja illan lopuksi vielä Niinun treeniin. Niinun treenien teemana oli irtoaminen ja estehakuisuus. Oliko väsymystä vai mitä, mutta jostain syystä en saanut ittelleni enään sitä kunnon tekemisen meininkiä ja 110 % keskittymistä. Yksinkertaisessa takaakiertoon lähetyksessä takuttiin kauan. Hypyn takana oli suoraan putki ja lähettämällä takaakiertoon sain koiran vain joko putkeen tai varomalla putkea sain koiran hyppäämään edestä. Irtoamisen ja estehakuisuuden parantuminen on sai paljon kehuja Niinulta. Ohjaaja ei taas saanut kehuja ja kyllä itsekin potutti suuresti treenin jälkeen, kun en saanut tarpeeksi itsestäni irti. Tässä vaihessa olisi tehnyt vain mieli kaatua sängyn pohjalle, mutta ei. Puolessa tunnissa hikisestä koiraharrastajasta piti saada loihdittua itensä sen näköiseksi, että kehtasi lähteä vielä ulos syömään.

Sunnuntaina sai onneksi nukkua pitkään. Jennan treenin teemana oli koirakon yhteinen rytmi. Valinnan mukaan oli mahdollista keskittyä kontakteihin tai rytmitykseen. Me päätimme keskittyä pelkkään rytmitykseen. Upeitä pätkiä yhteisellä rytmillä saatiin paljon aikaan. Vieläkin lisää Jenna toivoi luottamusta koiraan ja näin kauempaa ohjaamista. Useaan kertaan treenattiin pitkän kiihdytyssuoran jälkeistä sylkkäriä. Muutaman hypyn takaa ohjaus onnistui loistavasti, mutta kun tultin vauhdilla en osannut rytmittää hyppyä vaan joko sain koiran kieltämään liian voimakkaalla jarrulla (töksähtämällä) tai valuin itse liian pitkälle, jolloin en enää kerennyt merkkaamaan seuraavaa hyppyä. Ihan loistavat rytmitystreenit joissa jouduttiin pois mukavuusalueeltamme. Oli myös ihana onnistua, vaikka videoltakin näkee että jalat painaa ja ei meinaa jalka enään millään nousta. 

Juhan treeni olikin meille sitten superhaastava. Treenissä teemana ohjattavuus ja hallittavuus. Paljon ollaan lähiaikoina keskitytty irtoamiseen ja estehakuisuuten, joka kyllä näkyi. Kohdat missä koira olisi pitänyt saada käteen olivat meille kompastuskiviä. Rupesihan se viimein putkijarru ja käteen tuleminen toimimaan, kun Juha tarpeeksi läksytti, tsemppasi ja auttoi. 

Koira toimi todella hyvin koko viikonlopun ajan. Minkäänlaista väsymystä ei koirassa näkynyt edes viimeisissä treeneissä. Toisin kuin ohjaaja oli jotenkin erityisen väsynyt koko viikonlopun. Oli toki rankka viikonloppu, mutta ei sen ihan noin kovin kyllä pitäisi tuntua. Ehkäpä nesteytys/ravinto puolella oli puutteita tai yöunet olivay huonoja. Tähän täytyy ensi leirillä kiinnittää tarkempaa huomiota


Seuraava leiri onkin ohjelmassa jo reilun viikon kuluttua :)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään

Tänään taas jatkui FitDog leiritys. Juuri istuttiin muutama tunti aivan huikean hyvällä Christina Forsselin luennolla mestarillisesta valmentautumisesta sekä Teemun luennolla ohjaustekniikoista. Ei taas mitään uutta ja järisyttävää, mutta silti niin pirun tärkeätä omalle pääkopalleni ja tulevaisuudelle.

Ihan suunnitelmien mukaan ei tämä leirien välinen aika mennyt. Viime leirin jälkeen oli hirmuinen treenimotivaatio ja suuri into päästä treenaamaan kotiläksyjä. Heti leirin jälkeen Domi joutui irtokoiran hampaisiin ja sen jälkeen pari viikkoa meni täysin lomaillessa. Parit treenit ehditiin käydä kunnes taas Piiralla käynnin jälkeen vähän huilittiin.  

Eilen onneksi päästiin hallille. Se teki ohjaajan pääkopalle loistavaa päästä tekemään yhdet suunnitelmalliset treenit ennen leiriviikonloppua. Teemana oli kotiläksyistä ennakoivat valssit, välistävedot ja takaakiertopäällejuoksut. Yllätyin, mehän osattiin. Ei saisi yllättyä. Jokainen toisto on videolla, ei tarvinnut pilkkoa. Meni kerralla ja hyvin menikin. Ihan näin treenaamattakin olen saanut niin lukuisia ahaa elämyksiä meidän menosta. Näistä jutuista voi ja pitää kirjoittaa enemmänkin postauksia. Huomatkaa kuinka hiljainen koira on välistävedoissa, verrattuna valsseihin ja takaakierto-päällejuoksuihin. Se kiteyttää mielestäni paljon.

torstai 20. marraskuuta 2014

Leena Piiran luona


Viime viikolla ajettiin Domin kanssa Saloon Leena Piiran hoidettavaksi Kuninkaantien Eläinklinikalle. Domi ei ole Piiran luona ennen käynyt. Osteopaateista olemme tähän mennessä käyttäneet Kaiperlaa sekä Jerry Ketolaa. Normaalisti Piiran ajat menevät yli puolen vuoden päähän, mutta Niinu sai meille järkettyä ajan onneksi lyhyemmällä varotusajalla.

Leena haastatteli todella perusteellisesti lähes koko Domin elämän läpi. Sain myös hirmuisesti vinkkejä kuinka tuota harrastuskaveria kannattaa tuijotella ja mitkä oireet mahdollisesti liittyy mihinkin. Loistavia vinkkejä myös, kun tuijottelen koulutettavia hyppytekniikkaoppilaita.

Katsoimme Domin ensin seisaalteen, josta pystyin itsekin näkemään, että koira varaa paremmin oikealle takajalalle ja koko kroppa on vino oikealle. Domi seisoo myös hieman etupainotteisesti. Näin olen huomannut useampien koirien seisovan, joita olen hiplaamaan päässyt. Vasen puoli siis edelleen valitettavasti aika paljon huonompi. Sama puoli, joka oli koiran hyökkayksen jäljiltä huonona. Trauman seurauksena tämä on tullut, mutta se jää epäselväksi onko koiran päällekäymisen jälkiä vai vaikka liukastumisen tai jonkun törmäyksen seurausta. Tärkeintä, että se saatiin nyt hoidettua kuntoon ja varmasti kunnolla.

Muutamat treenit ehdimme ennen Piiran käyntiä käydä rykäsemässä mitä näin jälkikäteen ei olisi kannattanut kyllä tehdä, kun koira on niissä käyttänyt kroppaansa väärin ja vahvistanut vääriä liikeratoja. Onneksi emme enempää ole lajitreeniä tehneet. Hitsi kun nuo koirat osaisivat puhua ja kertoa, että nyt ei ehkä ole kropassa ihan normaali tunne. Domi on niin kovassa vireessä agilitykentällä, että sillä saa olla pää kainalossa, jotta se jotain rupeaa näyttämään. Näin onkin niin äärimmäisen tärkeätä osata lukea omaa koiraansa

Kroppa reagoi hoitoon hyvin ja tunti kahdenkymmenen minuutin jälkeen lattialta nousi varmasti hyvin paljon tyytyväisempi koira. Valtava kiitos Leenalle, joka käytti niin paljon yliaikaa Domin hoitamiseen. Ensi viikolla sitten taas Remediumiin Marin käsittelyyn 

Piira suositteli meille myös paljon enemmän ravilenkkeilyä. Domi 90 % kulkee vapaana ja yritän kyllä katsoa, että liikkuu tarpeeksi myös ravissa. Käynnin jälkeen olen pitänyt ainakin yhden pidemmän lenkin päivässä koiraa hihnassa ravissa ja varmistan että takajalkojen liike on pitkää ja voimakasta. Paljon liikutusta pehmeällä alustalla, hidasta ylämäkikävelyä, selän pyöristämistä  ja BOT-loimen käyttöä Leena piti myös tärkeänä Domin kanssa. Nämä hyvin kuuluukin jo Domin viikkorutiiniin. 

tiistai 18. marraskuuta 2014

Voihan kontaktit

Onpas taas ollut lähiaikoina pohdittavaa kontaktien kanssa. Kaikkien kontaktien kanssa on palattu hieman taaksepäin ja ruvettu vahvistamaan niillä perusosaamista sekä vieläkin lisää nopeutta niille. Kontaktit kuten oikeastaan kaikki muukin toki tarvitsee vahvistusta läpi koiran agility-uran. Kaikki kolme kontaktia on kuluttavia esteitä koiralle, joten kaikkia näitä pyrin treenaamaan mahdollisimman paljon muulla tavoin kuin kokonaisina esteinä

Puomilla Domilla on hyvä vauhti ja selkeä paikka, mutta kovemmassa vireessä ja kisatilanteessa varastaa puomilta. Puomia treenataan kotona pitkällä lankulla, jossa kovassa vireessä ja suurella ohjaajahäiriöllä juoksutan koiraa 2on2offiin. Jo ihan tällä saa mielestäni hyvin treenattua vauhtia alatuloon ja itsenäisyyttä sekä vahvistettua vapautuskäskyä. Tämähän meillä on se haastavin kun koira on liikaa liikkeessä kiinni ja vapauttaa itsensä liikkeen mukana tai heti kun on läväyttänyt itsensä 2on2offiin. Nämä ovat ongelmia nimenomaan vain kovassa vireessä ja tämän vuoksi yritän nostattaa tähän virettä myös kotona. 

Juoksu Aa saatiin viime vuonna melko nopeasti hyväksi, mutta tällä hetkellä osuma on aivan liian korkealla. Useimmiten osuu kyllä, mutta se ei kyllä totisesti voi noin epävarma olla. Otettiin kehikko takaisin ja sillä pyritään venyttämään laukka-askelta pidemmäksi. Domin luontainen laukka ei valitettavasti ole niin pitkä. Juoksu Aa:ta treenaan madalletulla Aa:lla myös enkä aina täyskorkeana. Täyskorkean Aa:n kanssa otan vain pari toistoa per treenikerta. Kotona juoksutan myös boxin läpi kerran kaksi viikossa sitä vahvistaakseni.

Keinun kanssa myös palattiin aikalailla alkutekijöihin. Jennan ohjeiden mukaan ollaan keinua nyt treenattu. Eli juoksutetaan koiraa päähän asti siellä namipalkkaa ja koira nostetaan pois. Sen lisäksi heijataan keinua koiran ollessa alastulolla. Ojangossa on myös loistava baby keinu, jolla on super hyvä treenata varmuutta sekä nopeutta keinulle.

Jotain positiivista vaikka olemme lähiaikoina Domin päällehyökkäämisen vuoksi päässeet treenaamaan aivan minimaalisesti niin kyllä on koiran radanlukutaito viimeinkin pikkuhiljaa nytkähtänyt eteenpäin. Kyllähän asiat paranee, kun koiran kanssa treenaa systemaattisesti ja tavoitteellisesti. Näin meillä tehtiin alkuun ja välillä tuntuu, että koira on ollut puolentoista vuoden iässä paljon taitavampi kuin tällä hetkellä. Sitten alkoi omassa henkilökohtaisessa elämässä suuret muutokset, työkiireet sekä oma hyppytekniikkakouluttamiseni joka on vienyt valtavasti aikaa. Meillä oli valtavan pitkiä taukoja ja vaikka kävimme kyllä ohjatuissa niin minkäänlaista systemaattista treenausta ei reilusti yli vuoteen ole ollut. Onneksi FitDogin myötä meidän treenaaminen on nyt taas varmasti ruodussa.


Pieni radanpätkä viime viikon treeneistä kun olimme treenaamassa kontakteja ja lopuksi vähän hurviteltiin :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Olipa kerran kaunis syksy

Löysin kamerasta kuvia, jotka on otettu lokakuun alussa. Domi sai (joutui) toimia mallina. Muistatteko vielä, silloin oli kaunis syksy, ruska parhaimmillaan, kuivaa, suhteellisen valoisaa ja aurinkoakin riitti alkusyksyllä. Nyt parin viikon ajan se on tuntunut kaukaiselta. Päinvastoin on tuntunut että saisipa sitä käpertyä talvi-unille ja herätä keväällä. Pieni lumikerros ja valkoinen maa auttaisi kyllä valtavasti.



Moni sanoo vihaavansa marraskuuta. Vaikka haluankin ajatella kaiken aina positiivisen kautta niin kyllä tavallaan voin hieman ymmärtää heitä. En ole koskaan osannut myöskään vihata marraskuuta , sillä olen syntynyt marraskuussa. Toki näin kolmen kympin rajapyykin lähestyessä en kyllä enään koe suurta iloa synttäreistäni, pienenä kyllä. Marraskuussa on todella helppoa vajota talvihorrokseen, kun valoa tuskin näkee. Kun kerran olen positiivinen ihminen niin haluan löytää myös positiivisia ajatuksia marraskuusta.



Marraskuussa voi hyvällä omallatunnolla vain olla, käpertyä viltin alle katsomaan hyviä ohjelmia ja juoda punaviiniä tai vaikka glögiä. Välillä tekee hyvää ihan vain olla, lopettaa se suorittaminen edes hetkeksi. Voi sytyttää kämpän täyteen kynttilöitä. Ilma on raikas ja harvemmin on vielä kovia pakkasia. Paras appelsiinikausi on alkamassa, niistä saa ihania ja terveellisiä vastapuristettuja mehuja. Muutenkin voi keskittyä ruoanlaittoon, kaivaa ruoka-ohjeita laatikoista, leipoa vaikka ihania sämpylöitä (mihin ei muka ole ikinä aikaa) tai järjestää ihanan fondue tai raclette illan rakkaimpien kanssa. Ehkäpä se ei tunnukaan niin pahalta kuukaudelta tämä marraskuu. Nautitaan joka hetkestä, ollaan kiitollisia, eikä ole eletä "sitten kun" tai "olisin onnellinen jos" elämää.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Yksi lokakuinen arkipäivä

Meiltä on moni toivonut lisää arkipostauksia, näimpä ajattelin jatkossa tehdä kerran kuukaudessa yhden päivämme kuvina postauksen. Ehkäpä niiden avulla pääsee paremmin käsiksi meidän arkiseen elämään. Viime viikon maanantaina yritin kantaa koko päivän kameraa mukanani ja kirjata mitä tapahtui ja missä. Päivä oli masentavan harmaa sekä pimeä ja valokuvaus noissa olosuhteissa aikas kamalaa, mutta sellaista se välillä on. Nyt kuitenkin sukelletaan meidän viime viikon maanantain päivään, mitä kaikea sitä tulikaan tehtyä?


klo 7-8
Domi heräsi ensimmäisen kerran jo seiskan aikaan ja pääsi yksinään hetkeksi pihalle. Itse heräsin kahdeksaan aikaan, jolloin ruokin Domin.


Klo 8-9
Tein koneella hetken työjuttuja. Domi yritti kovasti häiritä mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa.

klo 9
Yhdeksän aikaan pakkasin koiran autoon ja lähdimme Domin kanssa hakemaan russeleita.


klo 9.30
Kuten kuvista huomaa Sentti ei ollut kovin mielissään, vaikka ne tulevatkin hyvin toimeen niin Sentin pitää olla aina ensin hieman nyrpeänä Domin näkemisestä.


klo 10-11
Kymmenen jälkeen lähdimme tunnin metsälenkille. 


klo 11.30-13.00
Metsälenkin jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja ajoimme takaisin. Haravoin pihaa puolentoista tunnin ajan. Sentti ei viihtynyt pihalla meidän kanssa vaan halusi heti sisään. Kevin ja Domi viihtyi koko ajan seurana pihalla ja välillä jopa rallittelivat keskenään pihalla.


klo 13-17
Ennen yhtä vein koirat sisään. Mulla tuli yhdeltä sheltti Roope hyppytekniikkakoulutukseen omalle pihalle. Vedettyäni hyppytekniikkatreenin uppouduin pariksi tunniksi töiden ja sähköpostien pariin, jonka ajan koirat enemmän tai vähemmän nukkuivat.
klo 16.30
Työnteon välissä ruokin koirat. Ruokana vähän pipanoita, jauhelihaa, kasviksia, raejuustoa, merilevää ja öljyä.

klo 17.15
klo 19-20
Viiden jälkeen pakkasin jälleen koirat autoon ja lähdin kuntosalille. Otan silloin tällöin koirat mukaan kun lähden kuntosalille. Siitä saa hyvät alku-ja loppuverryttelyt kun käy ennen ja jälkeen reippaan kävelylenkin koirien kanssa. Salin ympäristössä on myös loistavat lenkkeilymaastot. Viime maanantaina kävin ennen salia noin vajaan puolen tunnin lenkin. Koirat odottivat tunnin autossa kun kävin salilla, jonka jälkeen teimme vielä tunnin kävelylenkin lenkkipoluilla. Tämän jälkeen vietiin Sentti takaisin.



Illalla kotona Kevin ja Domi sai vielä herkkuluut, joiden syömisessä menikin Domilla tunnin verran ja Kevinillä varmaan pari tuntia. Kymmenen aikaan päästin koirat vielä pihalle iltapissalle, jonka jälkeen ne rauhoittuivat ilta unille.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Kroppa mustelmilla

Viime viikon tiistai-iltana lähdin normaalisti koirien kanssa metsälenkille, Sentti oli myös mukana. Yhden mutkan takaa melko puskista ilmestyi valtavan kokoinen sekarotuinen koira ja kultainen noutaja. Iso sekarotuinen lähti tulemaan kohti. Tuli kuitenkin rauhallisesti ja iloisesti ja ajattelin, että ehdin sen hyvin häätää pois, otan vain russelit ensin hihnaan kun Domi kuitenkin pysyy hyvin jaloissa. No enpäs ehtinyt kuin saada russelit remmiin.  Huomasin että koira lähestyikin vauhdilla, jolloin yritin häätää sitä pois, mutta sehän ei sitten todella pysähtynytkään. Vaan nappasi Domin kaulasta kiinni nosti ilmaan ja paiskasi alas, luojan kiitos ei kuitenkaan ravistellut. Samantien kun näin että nappasi Domin suuhunsa päästin Sentin tilanteeseen, jolloin tilanne luojan kiitos laukesi. 

Ja juu en todellakaan tiedä oliko järkevää päästä Sentti tilanteeseeen, mutta voin kertoa että tuossa vaiheessa kun näkee oman koiran lähtevän toisen koiran suussa niin ei ihan hirveästi kerkeä miettimään mitään. Tämä tällä kertaa nyt kuitenkin auttoi kun Sentti meni puolustamaan Domia. Toki jos se koira olisi Domin halunnut tappaa niin olisihan se sen tehnyt.  Domi huusi hetken, mutta toipui yllättävän nopeasti.  Juttelin omistajan kanssa pidempään ja kävin siinä paikan päällä koko koiran läpi. Tosi hyvin antoi käydä kropan läpi ja taivuttaa jalat. Ainoa mihin ei antanut koskea oli niskan alueen seutu, mistä koira oli Domin ilmaan nostanut. Domi myös liikkui heti täysin puhtaasti eikä misssän tilanteessa ontunut.

Meillä oli luojan kiitos keskiviikolle eli seuraavalle päivälle varattu Remediumista Marilta aika. Pelkäsin kyllä melkoisesti minkälaisen tuomion saisimme. Selkeästi selvisimme säikähdyksellä kun mitään suurempaa ei käynyt, mutta kyllä vaan jännitti minkälaiset ruhjeet ja lihasjumit tuollainen jättää koiran kroppaan. Olin jo valmistautunut ainakin kuukauden sairaslomaan.

Mari aloitti hoitamalla päätä ja sanoi kyllä melko nopeasti, että eihän täällä kropassa mitään kovin huolestuttavaa löydy. Melkoinen helpotus. Tottakai kropasta huomasi tapahtuneen, mutta siihen nähden todella pienin vaurioin selvittiin. Domin kropan hyvä lihaksisto on varmastikin auttanut ja Domi on ilmeisesti osannut myös suojata tilanteessa kroppaansa hyvin. Koko vasen puoli tuntui olevan aivan mustelmilla. Lavan ja rintarangan alueelta varsinkin vasemmalta puolelta löytyi eniten jumeja. Olkanivel oli hieman paikaltaan mutta Mari sai sen onneksi näin pian tapahtuneen jälkeen hoidettua kohdilleen, joten se ei ehtinyt vaikuttaa vielä suuremmin muualle kroppaan. Pientä kolhua tuntui myös vasemman jalan etuvarpaissa. Hoito kuitenkin tehosi heti ja lähtiessä Domilla oli varmasti parempi olo. Onneksi on loistavia hoitokasiä!! <3

Niskan alueen iho oli alkuun tosi hellänä kohdista, joihin koiran hampaat olivat uponneet. Mitään muuta näkyvää ei tilanteesta jäänyt. Tapahtunut ei kyllä ole näkynyt koirassa mitenkään, näköjään vain omistajaan jätti jälkensä. Kolme- neljää päivää otettiin melko paljo rauhallisesti, mutta nyt ollaan palattu normaaliin elämään. Alkoi olemaan Domikin melko rasittava jo parin päivän jälkeen, se kyllä kaipaa niin paljon tekemistä tai sillä alkaa menemään pian hommat vähän yli. Viikon verran Mari suositteli pitämään treenitaukoa ja siitä pikkuhiljaa taas palata normaaliin treeniin. Ajattelin loppuviikosta joko lauantaina tai sunnuntaina pikkuhiljaa palata agilityn pariin. Tehdään alkuun ensin ilman rimoja tai 5-10 cm rimoilla, ihan varmuuden vuoksi. 


torstai 23. lokakuuta 2014

FitDog- Agilitytiimin leiri number one




Ensimmäinen FitDog tiimin leiri takana. Fiilis on ihan mielettömän katossa vieläkin. On mielettömän hienoa olla osana noin hyvää porukkaa. Mieletöntä tsemppausta, motivointia, auttamista, uhrautumista toisten puolesta. Toki fb ryhmässä on leiriä hehkutettu jo heinäkuusta alkaen, mutta, en ihan suoraan sanottuna itse ihan tiennyt mitä odottaa. Mutta mutta leiri kyllä ylitti silti kaikki odotukset ja vielä vähän enemmän. Saimme valtavasti neuvoja, kehuja, kritiikkiä, tsemppejä ja kotiläksyjä. 

Treenimotivaatio on aivan huipussa tällä hetkellä, sekä koiran kanssa treenaukseen että oman fyysisen kunnon sekä nopeuden kehittämiseen. Se mitä itse mietin etukäteen oli, että oliko leirillä mahdollista saada tarpeeksi yksilöllistä opetusta. Me ainakin saatiin. Sunnuntai-iltana kotiutuessa oli kyllä aika kaikkensa antanut olo, sekä koiralla että ohjaajalla. Maanantai-aamuna nukuimme Domin kanssa ysiin asti ja aamulenkille lähdimme vasta ennen kymmentä. Todella harvinaista että Domi malttaa nukkua yli seitsemään. Maanantaina jaksoi.

Perjantai

Perjantaina aloittelimme iltapäivästä tiimin esittelyllä ja infopläjäyksellä, Christina Forsselin henkisen valmentautumisen luennolla sekä päätimme illan yhteisruokailuun. Mulle nuo henkisen valmentautumisen harjoitteet ja luennot on todella tarpeen. Taidan silloin tällöin olla itseni pahin kilpakumppani. Saimme myös sparrausparin leirin ajaksi, jonka kanssa olisi tarkoitus jakaa treenejä, onnistumiset, epäonnistumiset yms. Meillä kävi niin hyvä tuuri että meidän sparrauspari asuu hyvin lähellä Kirkkonummella, joten tarkoitus on nähdä lenkin merkeissä sekä varaamme yhteisen treenivuoronkin Niinun uudelta hallilta jahka se piakkoin valmistuu. Ihan super hyvä juttu saada tuollainen sparraajakaveri kenen kanssa pääsee treenejä analysoimaan yhdessä.

Lauantai

Lauantaina sitten testattiin, testattiin, testattiin sekä koiraa että ohjaajaa. Meidän päivä alkoi jo kahdeksalta Jennan kontaktipisteelle. Kaikki kontaktit testattiin ensin normaalisuorituksella ns. vedättämällä ja sitten reippaalla taaksejäännillä. Puomi oli oikein hyvä (vaikkakin possu kyllä loikkasi ensimmäisen suorituksen) ja siitä saatiin paljon kehuja. Tuohon taaksejääntiin vaan lisää vauhtia ja toki vahvistusta puomille tarvitaan koko koiran uran ajan, mutta tällä hetkellä muuten puomi hyvällä mallilla. A-este on jäänyt kokonaan unholaan, joka näkyi. Muuten kuulemma loistava suoritus, hyvä ja nopea suoritus ja hyvä loikka harjan yli. Ihan vain sellainen pieni juttu jäi toteutumatta kuin se että koira olisi osunut kontaktille. Palataan treenissä taaksepäin ja ruvetaan venyttämään laukka-askeelta niin saadaan hyvä osuma myös kontakti-alueelle. Tiedetään onneksi kuitenkin mitä tehdään ja miten saadaan hyvä osuma myös kontaktipinnalle asti. Keinu olikin sitten aika murheenkryyni. Mitään ei tietääkseni ole puomin suorituksessa tapahtunut, mutta tauon jälkeinen keinusuoritus oli hidas ja epävärma. Näimpä ollen päätimme rakentaa myös keinun uudelleen.

Seuraavaksi Juhan pisteellä testattiin rytmitystaitoja. Jihuu, niin ohjaajan heikko kohta. Olihan siellä jo oikein hyviäkin pätkiä. Juha tykkäsi ja totesi, että enää pari pientä hienosäätöä meidän menoon niin johan alkaa pakka pysymään kasassa koko ratasuorituksen ajan. Näinhän se juuri on. Meillä on ihan flow pätkiä, mutta siellä on aivan liikaa myös töksähtämisiä ja rytmitysongelmia jossa koira jää väin komentamaan. Juha oli myös sitä mieltä että kun kyseessä on näin hyvin kokoava koira että käännöksiä ei tarvitsisi edes yrittää ennakoida liikaa/liian voimakkaasti jotta kieltoja ei tulisi. Tämä toki edellyttää, että ohjaaja myös kerkiää aina hypyille asti.

Kolmas testipiste oli Teemun taitoja, tekniikkaa, rytmitystä ja yhteistyötä mittaava piste. Tässä todella testattiin enemmänkin ohjaajan muistikykyä. Samalla ratapohjalla oli monta eri rataa ja kaikki piti opetella ulkoa ja suorittaa putkeen. Tässä todella Teemu halusikin tahallisesti aiheuttaa painetta ohjaajille. Tämä sujui meiltä kyllä oikein hyvin. Teemun mielestä jopa todella hyvin. Itse en ollut ihan niin tyytyväinen, josta Teemu pääsikin piiskaamaan, että pitää osata myös olla tyytyväinen. Omaan ohjaamiseen en vaan voinut olla tyytyväinen, kun tuntui että joka radalla piti miettiä mihin seuraavaksi. Ihmeen hyvin noin monta rataa kerralla muistin, vaikka olihan se huomattavasti vaikeampaa muistaa radat koiran kanssa kuin ilman koiraa. 

Esteosaaminen oli Domilla hyvä ja yhteistyöstä saimme täydet pisteet. Palkkaan ja huomioin koiran hyvin ja koira on hyvin motivoitunut tekemään töitä. Putkesta Domilta poistettiin pistetitä sillä se kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan putkesta ulostullessaan (WTF??) vaikka ohjaaja oli täysin loogisesti eikä siitä syystä koiran olisi todellakaan pitänyt kääntyä väärään suuntaan. Eipä ole tuollaistakaan käynyt ennen. Ei tainnut pikku pähkinät ihan kohdata Domin pääkopassa noilla hetkillä.

Tässä välissä koira sai levätä autossa parin tunnin ajan, kun ohjaajat joutuivat kuntotestiin. Hyvän kymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen rupesimme hommiin. Kolmenkymmenen sekunnin testillä testattiin kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Testin tulos oli oikein loistava, ainoa mihin jäi kyllä petrattavaa oli vatsat. Luulin sen olevan kyykkyjen lisäksi vahvin osa-alue, mutta eipä ollutkaan. Lisää siis vatsatreeniä.

Alkuillasta vielä Niinun hallille testaamaan keppejä. Domilla on melko vahvat kepit, mutta kyllähän niihin olisi hyvä saada vielä rutkasti itsenäisyyttä. Kuten videolta huomaa voimakasta taaksejääntiä ei kestä ollenkaan. Kehuja tuli myös nopeudesta. Domi suoritti kepit 2,2 ja 2,3 sekunttiin, joukossa oli myös 2,8 sekunnin suoritus, mutta parissa suorituksessa oli havaittavissa sutimista ja siitä johtuneita rytmirikkoja joka ottaa aikaa.

Meillä on FitDog tiimissä mukana myös eläinlääkäri ja akupunktiohoitaja Karoliina Nyyssönen. Lauantain treenien jälkeen Karoliina tutki Domin vielä tarkasti läpi. Rakenteesta löytyvät "heikkoudet" olivatkin hyvin tiedossa. Domilta löytyy hyvät vatsalihakset sekä takajalkojen lihakset ja näkee että niiden eteen on tehty työtä. Ihana saada palautetta ammattilaiselta ja toki onhan Domin lihaksien eteen kyllä todella tehty töitä. Lihaksista ei löytynyt jumeja tai kireyksiä. Saimme myös jumppa-ohjeita lisää syvien lihasten treenaamiseen. Pitkän loppuverryttelyn jälkeen suuntasimme illalla kotiin tankkaamaan energiavarastoja huomista varten.



Sunnuntai

Meidät jaettiin lauantain testipäivän perusteella ahden eri kouluttajan klinikoihin. Kuten arvelinkin ja toivoinkin niin meidät laitettiin Jennan kontaktiklinikalla sekä Juhan rytmitys oppeihin. Meidän aamu kuitenkin alkoi jo ennen kahdeksaa Niinun hallilta ohjaajien juoksutesteillä. Kello soi jo ennen kuutta, jotta ehdin varmasti tankata jotain ennen juoksurypistyksiä. Kelloin soidessa kävi kyllä mielessä, että on aivan hullunhommaa lähteä sunnuntai-aamuna järkyttävässä kaatosaateessa lähteä juoksutesteihin ennen kello kahdeksaa aamulla. Ajatus kyllä unohtui heti kun pääsi hallille ja näki mahtavat ja tsemppaavat treenikaverit sekä meille tehdyn houkuttelevan aamupalan. Juoksutestit menivät ihan ok, mutta resursseja pitäisi kyllä olla parempaankiin. Vaikka ei ikinä saisi selitellä niin olihan se voinut olla hieman vauhdikkaampaa ja inhimillisempää jos ei tuuli ja sade olisi piiskannut vasten kasvoja. Keli kuin keli niin parempaan olisi pitänyt pystyä ja keväällä näiden tulosten on parannuttava.

Loppuverryttelyjen, venyttelyiden ja sen houkuttelevan aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan Agilityakatemialle verryttelemään koiria. Aloitimme Juhan rytmitystreeneillä. Radalta löytyi tuhansia valsseja ja vähän myös saksalaisia, takaakiertopäällejuoksuja ja ennen kaikkea sitä rytmittämistä. Ohjaaja ei todellakaan ollut mukavuusalueella, joka oli aivan huippua. Mehän selvesimme kuitenkin yllättävän hyvin jopa tuosta kolmesta pikavauhdissa toteutettavasta valssista. Juha halusi fiksata meidän hypyille lähettämistä sekä saksalaisia vielä paremmaksi, tämän vuoksi emme ehtineet koko rataa edes suorittamaan. Valsseihin, välistävetoihin sekä päällejuoksuihin saimme loistavat kotitreeniläksyt.

Sitten vielä Jennan kontaktiklinikalle. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jalat painamaan. Aamun juoksurykäisyt, Juhan treeni, kaikki verryttelyt, eilinen päivä ja kamala kaatosade keli niin kaipa sitä jo vähän tuntua saakin. Jennan kanssa paneuduttiin vain ja ainoastaan keinun suoritukseen. Jotain on suorituksessa valitettavasti tapahtunut mutta sitä on turha mietiskellä. Palasimme keinun suorituksessa taaksepäin rutkasti. Vaikka aloitimme melko epävarmasta suorituksesta saimme lyhyessä ajassa jo valtavasti varmuutta. Mennään kuitenkin todella varovasti eteenpäin, joten tehdään nyt noin kuukauden päivät keinua tällä tavalla, jotta takapakkia ei varmasti ainakaan tulisi.

Treenien jälkeen pakkasin koiran autoon ja jäimme vielä katsomaan muiden treenejä sekä odottamaan henkilökohtaista palautetta sunnuntain valmentajilta. Meidän henkilökohtaisessa kävimme läpi meidän heikkouksia sekä tietenkin myös vahvuuksia ja niitä asioita joita valmentajat odottavat meidän tekevän ennen seuraavaa leiriä


Ennen leiriä mietitytti mietitytti miten sitä saa itsensä ja koiran pidettyä oikein ravittuna, oikeassa vaatetuksessa, kuivana (etenkin sunnuntaina, kun sadetta oli tiedossa ja hyvinhyvin paljon) , tarpeeksi aina verryteltyä ja vielä varmasti pysyttyä aina aikataulussa. Tämä puoli onnistui kyllä oikein hyvin. Mutta olihan sitä tavaraa ihan pirusti mukana. Ohjaajalle neljät eri kengät, koiralle neljä eri takkia, evästä ohjaajalle (PALJON!!) sekä koiralle, FitDog tuotteet, eri vaatteet omaan liikuntaan ja agilityyn, hirveä määrä varmuuden vuoksi vaihtovaatteita, tarpeeksi nesteitä.. Kyllä se auto aika täynnä olikin. Ja olihan se aikamoista säätöä aina vaihdella takkeja edestakaisin, mutta pysyipä koira kuivana ja lämpimänä. Tällaisena leiriviikonloppuna on vain mielestäni ensisijaisen tärkeätä, että pystyy pitämään treenaavan koiran kuivana ja lämpimänä koko ajan. Auton sai hyvin pidettyä lämpimänä, lauantaina auto pysyi aurinkoisessa säässä lämpimänä ihan itsestään ja sunnuntaina otin lämppärin autoon puhaltamaan lämpöä, kun Agilityakatemialta sai onneksi sähköä.

Rankkaa oli mutta kuitenkin huippuhauskaa. Aivan innolla täällä odotellaan seuraavaa leiriä sekä ohjaaja että aivan varmasti myös koira!