torstai 29. elokuuta 2013

Karvakorvat lomailee hetken

Kaikki karvakorvat on viety tänään hoitoon ja koti tuntuu kummallisen rauhalliselta. Me lähdemme jo huomenna aamusta hotelliin kaason ja bestmanin kanssa valmistautumaan häitä varten. Häiden jälkeen lähdemmekin häämatkalle, joten koirat näämme vasta parin viikon päästä viikonloppuna. Hui, onpa pitkä aika. Koirat ovat niin hyvässä hoidossa, ettei ne ehdi ainakaan ikävöimään. 

Domi pääsi lempihoitopaikkaansa Tepon luokse. Kevin taas meni ihastuttamaan ja vihastuttamaan ihanaa Luna-tyttöä. Sekä Domi että Kevin pääsevätkin mökkeilemään heti tänä viikonloppuna. Onnen pojat!! Sentti on tuttuun tapaan hoidossa meidän äidillä sekä mummillani. 

Kiitos taas parhaille hoitopaikoille!! :)

Domi ja Teppo viime syksynä

Luna-tyttö

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Terveen papereissa

Eilen aamulla oli ohjelmassa Domin virallinen silmä-ja polvitarkastus. Ajoimme Malmille Apexiin Sari Jalomäen tutkittavaksi. Näin jälkikäteen ajateltuna ei ehkä fiksuin idea hääviikolle varata eläinlääkäriä, kun ei ollut pakko, mutta onneksi käytiin,  sillä loistavia uutisia saimme. Hässäkässä unohdin sitten Domin paperitkin kotiin, mutta onneksi netistä saimme kaikki tarvittavat tiedot kaivettua. Huh. Hieman olisi harmittanut hukkareissu muutenkin liian hektisessä viikossa. 

Polvethan on epävirallisesti terveeksi jo tutkittu, mutta silmiä ei pentututkimuksen jälkeen. Aloitimme silmistä. Molemmat silmät saivat täpät kohtaan terve jokaisessa lausunnon kohdassa. Hentoa sikiökautista suonijäännettä löytyi toisesta silmästä, mutta tämä ei onneksi tule vaikuttamaan näköön tai näkökykyyn millään tavoin. Tuloksena siis terveet silmät ilman ylimääräisiä ripsiä. Erityismaininta kuitenkin kauniista ja tuuheista ripseistä.

Silmien jälkeen siirruttiin polvien tarkastukseen. Reilun vuoden iässä polvet viimeksi epävirallisesti katsottiin, mutta kylläs silti jännitti. Varsinkin kun noita luksaatiotapauksia on niin harmillisen paljon löytynyt. Domi antoi todella hyvin kopeloida polvet ja Sari totesikin heti, että oikein hyvältä tuntuu polvet Koirat, joilla viitteitäkään luksaatiosta eivät kuulemma anna kopeloida polvia. Sari kuitenkin kunnolla vielä manipuloi molempia polvia, mutta ei minkäänlaisia viitteitä luksaatiosta. Oikein terveet polvet siis. 


Voin kyllä lämpimästi suositella Apexia varsinkin silmätarkastusten tekoon. Sari kertoi todella tarkasti koko ajan mitä oli tekemässä ja miksi. Oikein loistava ja lämmin palvelu siis. Ja kyllä oli hintakin edullinen. Viralliset silmä- ja polvilausunnot maksoi vain yhteensä 109 euroa. 

Viime syksynä Domilta kuvattiin lonkat, selkä ja kyynärät Espoon Eläinsairaalassa Jan Räihän toimesta. Selkä ja kyynärät kuvattiin terveiksi. Lonkat olivat Räihän mielestä A/A tai A/B. Räihän mukaan toinen lonkka ei aivan yhtä priima ollut kuin toinen ja vaikka hän olisi ne A/A hyväksynyt niin epäili, ettei ne kennelliitosta ainakaan A/A välttämättä ulos tulisi. Toinen lonkka oli sitten niin priima, että Räihän mukaan siinä ei edes Kennelliitto voisi pieleen mennä. Kennelliitosta lonkat kuitenkin sitten B/B ulos tulivat. Moni olikin sitä mieltä, että ainakin tuosta priimasta lonkasta kannattaisi kyselyä kennelliittoon laittaa, mutta itse olin tyytyväinen Räihän lausuntoon terveistä lonkista ja se riitti minulle.

Domin sydän käytiin taas sitten keväällä tutkituttamassa ja oikein priimaksi sydämeksi todettiin. Sydänäänet olivat  täysin normaalit minkäänlaisia sivuääniä ei kuulunut sekä reisipulssi oli oikein hyvä. Sydän myös tutkittiin EKG:ssa ja tulos oli täysin normaali, ei löytynyt minkäänlaisia johtumishäiriöitä. Syke hieman normaalia alhaisempi. Varsinainen urheilijan sydän siis.

Melkoisen terve nuori poika meillä siis ja omistajat ovat enemmän kuin happy!!!!

tiistai 27. elokuuta 2013

Hyppyteknikkaa Vapun opeissa vol 2

Viikko sitten tiistaina ajettiin taas Siuntioon Vappu Alatalon oppeihin. Kotiläksyjä oltiin aika hyvin viime kerran jälkeen harjoiteltu. Tähän asti ollaan siis treenattu perussarjaa, kasvavaa sarjaa, korkeuden arviointia sekä etäisyyden arviointia. 

Puhuin heti alkuun Vapulle, että olen muutaman kerran ihmetellyt ja näkevinäni että Domi hakee hyppyä. Kerran epiksissä ja pari kertaa treeneissä vieraissa paikoissa. Tämä on käynyt vain parilla ekalla hypyllä, tämän jälkeen hyppy on lähtenyt rullaamaan hyvin. Domi käy ahkerasti sekä osteopaatilla sekä hierojalla, eikä siitä näiden tapahtumien aikaan ole minkäänlaisia jumeja kropasta löytynyt. Vappu oli sitä mieltä, että se on koiran epävarmuutta uusiin tilanteisiin. Uuteen pohjaan, uuteen paikkaan, uusiin rimakorkeuksiin. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä kuulostaa aivan täysin järkeenkäyvältä. Myös tuota 35 cm korkeutta ollaan todella vähän vasta treenattukin. Mieluummin toki ehdottomasti näin, kuin että koira olisi jumissa.

Näin ollen siis mahdollisimman paljon treeniä vieraissa paikoissa ja vierailla pohjilla. Tutuissa paikoissa treeniä paljon eri korkuisilla rimoilla ja treenin aikana rimojen korkeuksia vaihdellen. Pidetään myös ekstra hyvä palkka hyppytekniikkatreeneissä, jotta koira jaksaisi myös keskittyä tekniikkaan ja pitäisi sitä erityisen mukavana. Pieni treeni, paljon palkkaa.

Mutta mutta.. Näissä treeneissä alkuun katsottiin perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. Perussarjassa väli on meillä ollut neljä jalkaa, jossa Domi joutuu kokoamaan itseään. Kasvavassa sarjassa meidän etäisyydet ovat olleet 4-5-6-7 jalkaa. Nyt tehtiin Vapun jaloin (Vapun kengänkoko 40, mun 35) kasvavaa sarjaa samalla välillä, joka oli hieman liian pitkä ainakin vielä Domille. Otti puolikkaan askeleen joko viimeisessä välissä tai toisiksi viimeisessä välissä. Tätä Vappu piti kuitenkin positiivisempana asiana, kuin että koira olisi hypännyt riman sekaan.

Tämän jälkeen tehtiin korkeuden arviontia okserilla, jossa rima kävi korkeimmillaan 35 cm. Tästä pystyi hyvin huomaamaan että 30 cm asti Domi tuli hyvin varmasti, mutta 35 cm huomasi jo pientä epävarmuutta. Tehtiin muutama kerta rima 35 cm ja jokaisen onnistuneen ylityksen jälkeen pudotettiin korkeus ihan alas. Ikäänkuin palkaksi.

Loppuun vielä vaihdellen joka toisella kerralla perussrjaa ja joka toisella kasvavaa sarjaa. Vielä viimeisillä toistoilla saatiin loistavia sarjoja aikaiseksi. Reipas pentu. Vapun mielestä Domi on vielä niin pentu :) Nyt tärkeintä Domin kanssa on kasvattaa itseluottamusta sekä saada hyppyä itsenäisemmäksi. Että se jaksaisi myös radalla keskittyä hyppyyn, vaikka mami pinkoisi jo tuhatta ja sataa seuraavalle esteelle.

Ihan mielettömän hyvin Domi taas jaksoi rankat tekniikkaharjoitukset. Vaikka Vappu todella haastoikin Domia treeneissä vaikein tehtävin. Kotona ei ihan näin kovin tarvitsekaan sitä haastaa, vaan jatketaan tutuin välein. Edelleen treenaten perussarjaa, kasvavaa sarjaa sekä korkeuden arviointia okserilla, jotta saadaan hyppy pidettyä pyöreämpänä.

Sen verran paljon olen tässä kohta kolmen vuoden aikana tuijottanut ensin Sentin, sitten Kevinin ja nyt Domin hyppytekniikkaa, että aika hyvin sitä osaa jo itsekin katsoa milloin tulee hyvä ja pyöreä hyppy. Näillä eväin on kuitenkin taas hyvä jatkaa. Seuraavan kerran Vapun oppeihin mennään joulukuun alussa. 


maanantai 19. elokuuta 2013

Eilinen on historiaa, huomista et tunne, elä siis tätä päivää!

Kiirusta kiirusta riittää. Tämä viikko olisi vielä töitä ja sitten kolmen viikon loma. Kuulostaapa hyvältä näin kirjoitettuna. Parisen viikkoa koirat ovat hoidossa lomastamme, sillä me suuntaamme heti häiden jälkeen häämatkalle. Hääjärjestelyt on viimeiset viikot vieneet suurimman osan vapaa-ajasta ja tuntuu jääneen koiratkin vähemmälle huomiolle. Vaikka tälläkin hetkellä ne varmasti saavat keskiverto koiraperhettä enemmän huomiota.

Ilmojen viilennettyä on päästy taas tekemään pitkiä metsälenkkejä. Viime viikon aikana palasi myös tutut ojat ja lammikot takaisin metsäpoluille. Ne loistivat meinaan pitkään poissaolollaan keskikesällä. Kevin oli liikuttava lenkeillä, kun urhoollisesti se juoksi kieli pitkänä tutuille juomapaikoille aina vain toteamaan, että ei siellä ollutkaan vettä. 

Sen verran on jo tosissaan viilentynyt, että olen pystynyt käydä juoksulenkeillä koirien kanssa. Domin kanssa varsinkin on aivan huippua juosta, se kun toimii kuin ajatus ja jaksaa todella hyvin juosta. Vaikka pieni koira onkin niin siitä on jopa vetoapuakin vielä viimeisillä kilometreillä. Huomaa syksyn tulleen, kun lenkkipolutkin on yhtäkkiä täynnä porukkaa. Onneksi se innostus monelta laantuu taas pian. 

Kesä on ollut ihanan lämmin ja aurinkoa on riittänyt. Tästä syystä varmaan syksyn tulokaan ei tunnu yhtään pahalta. Onhan syksyssäkin puolensa. Tunnelmallisia, pimeitä iltoja ja kynttilöitä. Ihanaa raikkautta ja kirpakoita pakkasaamuja. Kuulostaa hyvältä.

Russelit ovat vallan tyytyväisiä hieman normaalia vähäisempään aktivointiin, mutta Domista kyllä heti huomaa "ylimääräisen" energian. Domi on harrastuskoira, se tarvitsee tekemistä, aivojumppaa, aktivointia. Sitä ei parin tunnin metsälenkeillä väsytetä. Onneksi se ei kuitenkaan rikki mene parin viikon kevyemmästä menosta. Ja onneksi on erilaisia aktivointipelejä ja luita, joista se kovasti myös tykkää. Ja joilla saa säästettyä omistajan hermoja :) (no ei sentäs) 

Niinun treenit alkoivat viime viikolla, mutta niistäkin me pidetään nyt kuukauden tauko. Huomenna ajetaan Vapun luo treenaamaan hyppytekniikkaa, mutta sen jälkeen Domi jää vajaan kuukauden agilitytauolle. Kevyesti on toki koko kesä treenattu, mutta mielestäni totaalitauot muutaman kerran vuodessa tekevät silti oikein hyvää koiralle. 

Kesä on mennyt treenien suhteen vähän miten sattuu, treeneissä on kyllä käyty, mutta mitään kovin tavoitteellista ja suunnitelmista treeniä ei ole tehty. Päätin jo alkukeväästä, että mitään suuria suunnitelmia/tavoitteita treenamiselle en suunnittele kesälle.  Treeneissä käytiin kun ehditiin ja pidettiin hauskaa. Omatoimitreeneissä olen keskittynt hyppytekniikan vahvistamiseen tai yksittäisiin esteisiin kuten keppeihin ja keinuun. Syksyllä alkaakin sitten tavoitteellinen treenaaminen, toivottavasti. Sitä odotellessa!

Domi näytti löytyvän muutamasta otoksesta parin viikon takaiselta agilityleiriltä.
Kiitos kuvista Sadulle!!





sunnuntai 11. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus suunnnata mökkeilemään, mutta hääkiireiden sekä Itä-Suomeen luvattujen huonompien kelien vuoksi jäimmekin Espooseen. Ihanaa oli viettää välillä ihan kotona vapaa viikonloppua. Mitä luksusta. Perjantaina käytiin katsastamassa Espooseen avattu uusi golf-kenttä ja lenkkeiltiin siellä koirien kanssa tuulisessa säässä.






Eilen oltiin talkoilemassa seuran talkoissa. Talkoiden jälkeen pääsi kaikki koirat vähän agiliitämään. Hyppytekniikkaa saivat kaikki kolme tehdä. Ensin perussarjaa ja sitten kasvavaa sarjaa. Kaikki tekivät hienoa työtä. Erityismaininta Domin huikean hienoista hypyistä kasvavalla sarjalla.

Hyppytekniikan lisäksi tehtiin putkirallirataa, jossa oli myös kepit keskellä rataa. Hyvin kaikki kepit hakivat, vaikka niille tultiin täydessä vauhdissa hieman hankalammasta umpikulmasta. Aika päteviä nelijalkaisia olivat kaikki siis eilen. Senttikään ei yrittänyt kuin kerran purra treenien aikana. Saavutus sekin. On muuten aika aikaavievää treenata kolme koiraa kunnon alku-ja loppu veryttelyineen. Vaikka kaikki tekivät vain vähän niin yli kaksi ja puolituntia meillä meni.





Tänään tehtiin aamupäivällä reilu parin tunnin lenkki Nuuksiossa. Lähtiessä oli pilvistä ja tuntui viileämmältä, mutta Nuuksioon päästessämme taivas aukeni. Lenkistä tulikin ennakoitua raskaampi, mutta onneksi reitin varrella oli useampi järvi (tai lampi), johon koirat pääsivät vilvoittelemaan sekä juomaan. Kovasti turisteja Nuuksiossa oli, mutta eipä ihme niissä maisemissa. Meille ne toki on ihan arkipäivää, mutta voin kuvitella niiden olevan aika extremeä miljoonakaupungeista tuleville turisteille.









perjantai 9. elokuuta 2013

Liukas kuin saippua

Tiistaina ajettiin Ojankoon teemakoulutukseen. Aiheena valssit ja pakkovalssit. Meidän valssit on saaneet kehuja useammalta meitä kouluttaneelta, mutta tänään tuntui kyllä ainakin alkuun, että ne taidot oli jääneet kotiin. Domi tuntui jotenkin todella liukkaalta ohjattavalta ja hyppäsi pitkälle sekä kaarrokset vielä siitäkin valui. Koira vain kaahotti eteenpäin ja ehkä ohjaajakin oli alkuun vielä muissa maailmoissa. Pistetään tämä väsymykseen piikkiin- toivottavasti.

Lämpömittari huiteli taas vähän liian korkeissa lämpötiloissa agilitytreniä ajatellen, joten tehtiin useassa pienissä pätkissä. Treenattiin oheisella radan pätkällä neljä eri treeniä. Ensimmäisenä pätkänä esteet 1-6. Kutsu kakkos putken takaa- merkkaus kolmoshypyllä josta heti liikkeellelähtö- valssi neloshypylle- valssi vitoshypylle. Domin kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa näin, että kutsuin putken takaa, mutta koira tajusi ekalla kerralla jo juonen ja kaarsi todella tiukasti putkesta ulos kolmoshypylle. 

Sain Domin pari kertaa ohi kolmoshypyn, kun yritin vain merkata ja lähteä saman tien kohti neloshyppyä ja sinne tehtävää valssia. Tämä vaatii ehdottomasti lisätreeniä. Pelkkä merkkaus joka jälkeen jätetään koira suorittamaan estettä ja itse liikutaan jo kohti seuraavaa estettä. Tätä Domi ei vielä kestä vaan lähtee rynnimään perään. Target treenillä tätä on kuitenkin hyvä lähteä vahvistamaan. Nelos- ja vitoshypyn kaarteet valui..valui..valui. Palkattiin vain yhdestä valssista, jotta saatiin hieman inhimilliset kaarrokset aikaan. 

Seuraavassa pätkässä (6-10)  koira kutosputkeen- seiska- kasi ja ysihypylle valssit. Tässä oli selkeästi pidempi esteväli kasihypylle, joka aiheutti meille pulmia. Yritin lähteä ajoissa liikkeelle kasihypyn valssista, mutta sain koiran useampaan otteeseen kieltämään koko hypyn. Palkattiin kasihypyn taakse lelulla, niin pääsin itse kuitenkin lähtemään ajoissa kohti ysihyppyä ja siellä tehtävää valssia. Valssit on kyllä mulle niin paljon helpompia lyhyemmillä esteväleillä.

Kolmannella pätkällä (10-15) 11 hypylle pakkovalssi- pieni välistäveto 12 hypylle-13 hypylle valssi. Pakkovalssi 11 hypylle ei ollut helppo ja kuten kaikki koirat myös Domi hyppäsi pariin otteeseen hypyn väärinpäin. Vahvistettiin lelulla käteen tulemista, jonka jälkeen kuvio toimi loistavasti. En yleensä halua käyttää radalla TÄSSÄ käskyä, mutta tässä tilanteessa se oli tarpeen ja toimi hyvin. Tällä kertaa tuo kolmetoista hypyn valssikaan ei valunut yhtään niin paljon kuin alussa.

Viimeinen pätkä (15-19). Koira putkeen -16 hypylle pakkovalssi- 17 hypylle pakkovalssi-jaakotus ja vielä pakkovalssi 18 putkeen. Tämä olikin sellaista pakkovalssailua, että en ikinä olisi uskoutunut selviäni siitä. Niin vain se nollana heti tehtiin. Tyyli oli varmaan aika karmasevaa, mutta onneksi tyylipisteitä ei jaettu. Tuo vauhdissa pakkovalssaaminen vaatii vielä aika paljon treeniä ohjaajalle. Hyvin kuuliaisesti Domi kuitenkin luki ohjausta. Ilmoitti kyllä haukkumalla, että voisiko kartturi hieman selvemmin jaella niitä ohjeita, ettei tarttis huudella koko ajan. Pakkovalssi- jaakotus toimi sika hienosti! Tämä oli oikein hyvä pätkä treenata valsseja sekä pakkovalsseja. Täytyy tehdä sama treeni joku kerta uudelleen!


Suuntaa antava ratapiirros

tiistai 6. elokuuta 2013

Tuutin täydeltä..... agilitya




Viikonloppu tuli Domin kanssa vietettyä seuran agilityleirillä Järvenpäässä kauniissa maisemissa. Kouluttajiksi leirille oli saatu Jenna Caloander, Ville Liukka sekä Janne Karstunen. Meillä huonekaverina mökissä oli Tiina sekä flätti Moona. Moona on hieman vanhempi narttu ja Domi hienosti kunnioitti Moonaa. Tiina valitettavasti sairastui ja joutui jättämään leirin kesken jo lauantai-aamuna.

Leiri alkoi jo perjantai-iltapäivänä leirikisalla. Leirikisa oli leikkimielinen joukkuekisa. Kisa kisattiin samalla kaavalla kuin EO:n joukkuekisa. Seuraava koirakko lähti radalle samn tien kun edellinen oli maalissa. Jokainen koirakko teki eri rataa ja radat jaoimme ryhmän kesken. Domin kanssa saimme helpoimman 14 esteen radan, missä oli vain hypppyjä ja putkia.Tämän lisäksi jokaisella joukkueella oli kymmenen "erityistehtävää" jotka piti suorittaa. Meille Domin kanssa valikoitui 10 esteen ohjaaminen ilman käsiä sekä pyllähdys radalle. J

Lähdimme koko kisan ensimmäisenä koirakkona, joten valmistautuminen oli hiukan huolimatonta, Parista hypystä Domi juoksi ohi, mutta muuten rata sujui ihan hyvin ilman käsiä ohjaten. Pyllähdyksen suoritin maaliin tullessa ja kyllä oli shetlantilainen ihmeissään kun ohjaaja heitti kuperkeikkaa maalissa. Aika vaarallinen tilanne meidän radalla myös nähtiin, sillä kolmos- ja neloskoirakko lähtivät vahingossa samaan aikaan radalle, onneksi siitä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä.

-------------------------------------------------------------------------------

Lauantai-aamupäivän treeneissä meitä koulutti Ville. Ville oli kehitellyt meidän mölliryhmälle melko helppoa kiemuraa. Mikä sopi vallan mainiosti, sillä lähiaikoina on jopa vähän liikaa ehkä tehty tekniikkatreeniä ja olikin kiva suorittaa ihan perusohjausta. Valsseissa ja tiukissa takaaleikkauksissa ei ongelmaa mutta löysät takaaleikkaukset eivät tunnu meiltä sujuvan ollenkaan. Ongelmana näissä  on että Domi on liian kiinni mussa, eikä irtoa tarpeeksi. 

Kuten videolla näkyy Domi kielsi muutaman kerran siniseen putkeen ja Ville rupesi enemmänkin onneksi ihmettelemään Domin kieltämistä. Putkeen oli jäänyt muurin palikka. Noin ei kyllä todellakaan saisi käydä. Eipä Domi onneksi siitä ottanut nokkiinsa, toivottaavasti ei muutkaan treenin koirakot. Ville oli sitä mieltä että Domissa on vielä paukkuja ja vauhtia varastossa ja neuvoikin käyttämään mm. hetsausta treeneissä. 


Iltapäivällä päästiin sitten Jennan oppeihin. Rata oli melko tekniikkapainotteinen. Uutena tekniikkana meille radalla oli sylivekki-jaakotus, jota ei olla Domin kanssa ennen treenattu. Tässä itselläni olikin suuria vaikeuksia. Jenna pisti ensin ohjaajan kuivaharjoittelemaan sitä jonka jälkeen tehtiin useita useita toistoja myös koiran kanssa.  Melko perfektionisteja oltiin. Sylkkäri ja välistäveto onnistui hienosti radan osana. Viimeisellä pätkällä hyvällä rytmityksellä ja aikaisella liikkeelle lähdöllä ehdin hyvin tekemään putken jälkeen persjätön mitä en alkuun olisi todella uskonut. 


Ilta sujui rattoisasti saunoessa ja uidessa sekä syöden ja juoden. Uni maistui kuitenkin jo puolen yön paikkeilla. Domikin oli ihanan väsynyt illalla ja sain jopa houkuteltua sen kainalooni nukkumaan koko yön ajaksi. Ei tainnut vaan jaksaa vaihtaa paikkaa. Pelkät treenit itsessään väsytti jo melkoisesti ja vielä jatkuva koiraseura sen päälle. Aamulla koira onneksi tuntui olevan taas täynnä tarmoa ja veti alituiseen kohti agilitykenttiä. Omat jalat ei kyllä todellakaan tuntuneet yhtä virkeältä.

------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntaina aloitettiin Jennan opeissa. Tällä radalla Jenna ei todellakaan antanut armoa ohjaajille vaan treenissä sai todella juosta. Loppusuoralla oli kolmen putken suora jonka jälkeen hyppy takaakiertona. Siihen me ei vielä pystytty, mutta kaukana se ei ollut. Täytyy vain opettaa Domi lähtemään takaakiertoon reilusti kauempaa. 

Tässä treenissä hiottiin Jennan kanssa pitkään niisto-persjättöä ja nyt sainkin ahaa elämyksen ohjauksesta. Viimein. Myös back flap tarvitsee vielä reilusti vahvistamista. Kellotetiin niisto-persjätön sekä normaaliin pyörityksen ero. Ja vaikka niisto- persjättö tuntuu itselle konköltä ja hitaalta niin niin se vaan oli jopa kaksikymmenystä nopeampi. Tässä treenissä (kuten useissa muissakin treeneissä) todella kävi ilmi miten tärkeätä rytmitys on. Meillä on siinä suuria puutteita, jonka vuoksi kieltoja Domille tulee. Ja kun olen myöhässä jää se viimeinen "keilaava" askel tekemättä, joka lukitsee koiran esteeseen.


Domissa rupesi näkymään väsymyksen merkkejä aamupäivän treenissä. Eikä kyllä ihme, kentät olivat aivan suorassa auringon paahteessa. Radalla kyllä teki kaiken, mutta tauoilla meni varjoon makaamaan. Tästä syystä päätin jättää iltapäivän treenit Villen kentällä välistä. Domi on nuori koira, eikä meillä ole vielä koskaan ollut näin rankkaa treeniviikonloppua. Olin myös niin tyytyväinen Domin tähän astiseen menoon. Jennan viimeisessä iltapäivätreenissä olleet koirat juoksi kaikki varjoon kesken treeniin tai jäi putkeen makaamaan. Tulin entistä varmemmaksi päätöksestäni jättää iltapäivän treeni väliin. Domi kun varmaan tekisi vaikka lämpöhalvaukseen saakka niin täytyy osata itse oppia tarkkailemaan koiraa.

Viikonloppu oli aivan älyttömän kuuma. Varmasti yksi kesän kuumimmista viikonlopuista. Auton mittari näytti yli kolmeakymmentä astetta varjossa ja vielä iltayhdeksältä oltiin hellelukemissa. Onneksi kenttien vieressä oli Tuusulanjärvi, jossa pystyi kesken treenien käydä uittamassa koiria. Rannassa tulikin käytyä Domin kanssa varmaan parisenkymmentä kertaa. 

Illalla vielä pakkasimme kolme kentällistä agilityesteitä rekkaan Järvenpäässä ja ajoimme Ojankoon purkamaan ne. Oli aikas hikinen ja likainen olo kun viimein yhdeksän aikaan illalla kammettiin itsemme kotiin. Eilen olikin kroppa aivan jumissa ja mustelmilla ja päivä menikin ihan palautellessa. Sekä itselläni että Domilla. Oli pakko jättää juoksulenkkikin välistä kun jalat tuntuivat niin väsyneiltä. Toivottavasti päästään leirille ensi vuonna uudestaan!

Rankka, mutta mahtava viikonloppu takana. En pysty sanoin kuvaamaan miten tyytyväinen olen tuon pienen hopea nuolen menoon koko viikonlopun ajan.  Välillä jopa itsekin toivoin että Domi olisi antanut hieman tasoitusta ohjaajalle ja himmannut, mutta täysillä se jokaisen pätkän suoritti vaikka jaloissa varmasti paino. Villeltä sekä Jennalta saatiin todella tärkeitä vinkkejä jatkoa varten. Varsinkin Jennan kanssa käydyistä pitkistä keskusteluista sain aivan hirmuisesti irti. Ja miten upeita kehuja Domi saikaan Jennalta. Näillä eväin on taas huikeata jatkaa eteenpäin.