Vuosi 2013 kolkuttaa jo aivan ovella ja niin olisi tarkoitus taas asettaa hieman tavoitteita ensi vuodelle. Vaikka meillä ei kurotetakaan tähtiin niin silti ehdottomasti mielestäni tavoitteita ja päämääriä täytyy olla. Sikäli masentavaa miettiä tavoitteita, koska pahimmassa tilanteessa voi olla etten pysty koirien kanssa harrastamaan ainakaan puoleen vuoteen (olkapää ei kuntoudu -> leikkaus, leikkaukseen pääsyn odotus voi viedä kuukausia ja kuntoutuminen 3-5 kk). Siitä kuitenkin lähdetään että harrastuksia ja lenkkeilyä pian pystytään normaalisti jatkamaan.
Kaikista tärkeintä meille on tietenkin kaikkien kolmen koirien terveenä pysyminen. Mökkikauden alkamista koirien kanssa odotetaan myös kuumeisesti. Ensi vuonnakin jatketaan ahkeraa lenkkeilyä koirakaverien kanssa ja toivottavasti löydetään paljon uusia tuttavuuksia.
Naku-Domi
Harrastamisen saralla suurimpana tavoitteena/päämääränä ja mitä myös eniten ensi vuodelta odotan, on päästä jatkamaan Sentin kanssa kisaamista ja Domin kanssa aloittamaan virallisen kisa-uran. Möllikisat olisi Domin kanssa tarkoitus korkata mahdollisimman pian ja viralliset kisat toivottavasti ensi syksynä. Domi tulee kisa-ikään jo maaliskuussa ja uskon, että kisavalmiita jo ensi kesänä olemme. En kuitenkaan halua kiirehtiä kisaamisen aloittamisessa yhtään. Menemme myös Juhan kanssa ensi kesänä naimisiin, jonka vuoksi koirat saavat varmaan taas keskikesällä vähän enemmän taukoilla agilitysta.
Sentin kanssa tavoitteena olisi saada kisoissa yhtä hyviä ja sujuvia ratoja aikaan kuin treenitilanteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjaajaan tulee lopettaa turha varmistelu ja virheiden pelkääminen kisoissa. Sen onnistuessa saamme varmasti nollaratoja aikaan kolmosissa. Domin kanssa isoin ja haastavin juttu tulee olemaan tuo koiran kisavalmiiksi saattaminen. Virallisiin mennään vasta varmasti kisavalmiin koiran kanssa ja näin uskon nousun agilityn kakkosluokkaan tapahtuvan nopeasti.
Sentti: - Terveyttä ja elämäniloa - Agilitytreenien ja kisaamisen pariin paluu alkuvuodesta - Kisaratojen sujuvauttaminen - > nollaratoja kolmosissa - Kontakteja treenataan varmasti aina, mutta tavoitteena aina ja edelleen niitä nopeuttaa ja saada varmemmaksi - Virikeluolalla käynti
Kevin: - Terveyttä ja elämäniloa - Olla yhtä ihana ja pätevä manageri kuin tähänkin asti - Agilityn möllikisoissa käynti - Jonkin harrastuksen aloittaminen Kevinin kanssa - TOKO:n harrastamisen jatkaminen omaksi iloksi - Virikeluolalla käynti - Ehkäpä uskaltaudumme näyttelykehiin ensi vuonna
Domi: - Terveyttä ja elämäniloa - Keppien ja keinun opetus - Möllikisojen korkkaus alkuvuodesta - Mikäli kaikki menee hyvin, virallisten kisojen korkkaus syksyllä - Nollaratoja ykkosissä, joista nousu kakkosiin - TOKO:n tavoitteellisempi treenauksen aloittaminen, edellyttää TOKO- ryhmään pääsyä - Paimentamassa käynti muutamaan otteeseen
Eilinen ilta tuli vietettyä Vain Elämää- konsertissa Barona Areenalla loistavilla paikoilla punaviiniä juoden. Aivan huikea ilta ja kylmiä väreitä tulee vieläkin tietyistä esityksistä. En varmasti ollut ainoa 8000 ihmisestä, jolle kyynel vierähti poskelle. Kiitos ihanille artisteille mielettömästä konsertista. Jatko-osaa odotellessa vaikka mikään ei koskaan voi voittaa ensimmäistä osaa, valitettavasti.
Täällä on vietetty rauhallista elämää. Vielä kaksi viikkoa olisi sairaslomaa jäljellä, mutta mielenterveys alkaa kyllä järkkymään näin joutenolosta. Meijän koiratkin on ollut vähän pimeitä. Sentti on saanut hepulikohtauksia ja leikkinyt yksikseen siihen tahtiin, että on saanut pelätä paikkojen särkyvän. Sentti saa harvoin hepulikohtauksia, mutta silloin kun saa niin siitä kuulee varmasti koko naapurusto. Tänään Kevin tallusti makkarista ihan muina miehinä kohti olohuonetta ja matkalla nosti jalkaa omalle lempi futispallo lelulleen?? Sisälle?? WTF!! Mä jäin niin suu auki kattomaan, etten tajunnut ees räjähtää sille kunnolla. Melko black moment Kevinille sekä meille. Domi muuten vain häröilee.
Domi oli Ellan ja Tepon luona muutaman yön aktivoitumassa, suurkiitokset taas Ellalle. Eilen Heli ohjasi Domia agilitytreeneissä, en päässyt itse paikalle, mutta sininen salama oli kuuleman mukaan ollut oikein pätevä. Kiitos Ellan sain muutaman videopätkän nähtäväkseni ja on se kyllä hienoa nähdä Domi niin taitavan ohjaajan kanssa.
Tänään Juha treenasi kaikkien kolmen kanssa hyppytekniikkaa hallilla. Domille uutena asiana laitettiin hyppysarjan viimeiseksi esteeksi okseri. Tehtiin myös korkeuden arviointia, jossa Domille nostettiin rima ensimmäisen kerran 30 cm. Eipä tuottanut kumpainenkaan ongelmia. Domin ja Sentin kanssa Juha teki myös puomilla pelkkää alastuloa, molempien kanssa etupalkalla. Domi teki tasaista työtä, välillä epäröi vapautuksen kanssa. Sentti tuli lujaa alas asti, mutta varasti kyllä muutamaan otteeseen. Sen verta olen sen hitaiden kontaktien kanssa tuskastellut, että mieluummin tulee lujaa alas asti ja varastaa kuin jää himmailemaan jo ennen kontakti osaa. Taas iski pienen pieni toivon kipinä, ehkä Sentillä on vielä jonain kauniina päivänä hyvät kontaktit.
Meillä vietetään taas uuttavuotta kotona, kiitos Sentin paukkuarkuuden. Yllättäen kukaan ei halua sitä hoitoon uutenavuotena, enkä myöskään itse halua antaa sitä hoitoon kenellekään muulle kuin omalle äidille ja se nyt sattuu olemaan noin 1000 km päässä. Helpointa on siis kutsua meille vieraita aina uudeksi vuodeksi ja jäädä koirien kanssa kotiin. Uudeksi vuodeksi on muuten luvattu vesisadetta, sound`s nice.
Huomenna pitäisi mennä oman seuran kisoihin kuuluttajaksi, jännittävää. Parasta että olin unohtanut koko jutun ja sen että enhän mä sinne voi edes ajaa. Onneksi kuuluttajan tehtäviin ei hirveästi käsiä tarvita. Olisinhan mä toki voinut käteen vedoten koko homman peruuttaa, mutta enpä enää edellis-iltana viitti ja toivon voivani pummata Juhalta kyydin. Huominen menee siis laatu-agilitya katsellessa. Lähtöjä on aivan turkasesti, mistä niitä kisaajia riittää edes noin paljon ja vielä uutena vuotena? Kisat jatkuvat aina kello 23 asti, onneksi itse kuuluttelen vain keskimmäisenä olevat medikoirakot.
Joulu tuli ja meni. Aatto- ilta meni isän luona loistavassa seurassa, ihanan ruoan ja juoman parissa sekä lahjoja avaten. Kiltisti on ilmeisesti oltu, kun saatiin niin paljon ihania lahjoja. Myös koirat saivat osansa lahjoista. Paketeista löytyi perinteisiä lahjoja, kuten luita, dent-stickejä ja kongeja. Meiltä ainakin Domi ja Sentti saa lahjaksi uudet lämpimät takit, Keviniltä kunnon talvitakki jo löytyykin. Domille ajattelin ostaa Hurtan Ultimate lämpötakin ja Sentille Hurtan lämpömanttelin.
Aatto-aamuna Juha kävi väsyttämässä koiria pitkällä lenkillä järven jäällä ja päivällä käytiin vielä Johannan ja Toscan kanssa lenkillä. Joulupäivä meni aika pitkälti lepäillessä ja kylässä käydessä mutta tänään aktivoiduttin taas enemmän. Vieraita kävi meillä ja koirat pääsivät pitkille lenkeille vapaanä rämpimään. Lunta on niin paljon että meidän tappijalat saa melko nopeasti väsytettyä lenkeillä. Domi on myös tehnyt joka päivä lumitöitä Juhan kanssa.
Käsi alkaa olemaan jo selkeästi parempi ja liikkuu melko hyvin jo sivusuunnassa, mutta taaksepäin ei vielä olleenkaan. Kättä ei saisi taakse viedäkään vielä moneen viikkoon. Ilkeästi se kyllä rutisee kun olen alkanut sitä kuntouttamaan. Olenkin uskaltautunut jo kerran päivässä koirien kanssa kävelylle. En yksin vielä kaikkia pysty taluttamaan mutta ainakin yhtä kerrallaan :) Ihanaa on ollut päästä ulkoilemaan.
Domi meni muutamaksi päiväksi Ellan ja Tepon luo. Siellä se saa hieman enemmän aktivointia kun meillä tällä hetkellä ja Teppo on ilmeisesti ikävöinytkin jo Domia melkoisesti. Ne on kyllä niin ihania yhdessä. Kaksi hölmöä pikku poikaa. Ne pusuttelee menemään vauhdissakin, pöljiä. Domi pääsee taas myös perjantaina Helin ohjaukseen agilityssa, kun Ella menee Tepon kanssa samoihin treeneihin.
Näin "lepäillessä" treeni-into on mielettömän kova. Ainakin hetken täytyy vain tyytyä katsomaan agility videoita ja suunnitella alkuvuoden kisakalenteria. Voi olla täysin toiveajattelua, että pääsisin alkuvuodesta kisaamaan. Mä elän kuitenkin siinä toivossa ja uskossa, että olkapää paranee ilman leikkausta ja pian päästään taas treenaamaan agilitya. Ainakin alkuvuonna olisi paljon koulutusta Domin kanssa ja Sentinkin ryhmätreenit jatkuu jo tammikuun tokalla viikolla. Agility tietenkään ei ole kaikista tärkeintä, mutta mut tekee jo hulluksi se ettei pääse lenkkeilemään koirien kanssa normaalisti saati harrastamaan minkäänlaista liikuntaa.
Senttikin on kohta jo kaksi kuukautta lomaillut agilitysta. Se varmaan repeää liitoksistaan kun pääsee taas hommiin. Vaikka välillä terrierin kanssa agilitya tehdessä on nauru kaukana, niin on sitä itsekin ikävöinyt Sentin kanssa tekemistä. Toivoin Sentille joululahjaksi varmoja ja nopeita kontakteja- saa nähdä miten on käynyt.
Perjantaina Heli ohjasi Domia. Heli ei ole ennen ohjannut Domia, mutta tosi hyvin pikku D lähti vieraan kanssa aksaamaan ja hienosti menikin. Kepit haki hyvin ja päällejuoksu oli hieno :). Domin ollessa puomilla hallista sammuivat valot ja muutenkin puomin ylösmeno tuntui heiluvan, josta Domi kehitti varsinaisen puomikammon. Ensimmäisen kerran näin Domin menevän noin lukkoon, eikä halunnut enää puomia mennä ollenkaan. Otettiin pelkkää alastuloa loppuun. Kamera taas reistaili kuvauksessa, mutta jotain jäi.
Juha oli lauantaina ohjaamassa Sporttiksella Keviniä ja Domia. Kevin teki vain erilaisia radanpätkiä joissa pääsi painelemaan lujaa :). Domin kanssa Juha otti alkuun puomia. Takaraivossa oli vielä eilinen puomiepisodi koska pari ensimmäistä kertaa himmaili, mutta otettiin muutama kerta ja lopuksi juoksi jo täysiä puomin. Huoh, ei siis jäänyt minkäänlaista puomikammoa.
Rengasta Juha vahvisti muutamaan kertaan ja sitten siirryttiin kepeille. Parin onnistuneen kerran jälkeen uskaltauduin pyytämään Juhaa ottamaan jo yhden ohjurin pois. Taitava pieni shetlantilainen pujotteli silti loppuun asti. Meni niin hyvin et ois tehnyt mieli ottaa enemmänkin ohjureita pois, mutta lopetettiin pariin onnistumiseen :) Loppuun vielä pientä rallattelua. Ei muuten hassumpaa menoa. Juha on tätä ennen vain yhden käden sormissa laskettavan määrän ohjannut Kevinia treeneissä, ei koskaan Senttiä tai Domia. Kohta Juhalle pitää varmaan hankkia oma agilitykoira :)
Sentti on viettänyt joulukuussa melko paljon aikaa äidin luona Lahdessa. Se on elänyt oikein herroiksi, nukkunut pitkään, päässyt äidin kainaloon nukkumaan ja syönyt kaiken maailman herkkuja. Nauttinut täysin siemauksin elämästään. Taitaakohan haluta Espooseen takas enää ollenkaan. Eilen tultiin koko konkkaronkka Lahteen Sentin luokse. Keviniä taas pari tuntia potutti Sentin näkeminen kun ei saanutkaan olla enää pomo ja piti sitten pöristellä kaikille, mutta illalla oltiin taas bestiksiä.
Lahdessa on selkeästi enemmän pakkasta, hrrrr. Sentille ja Kevinillekin on joutunut pukemaan jo takkia päälle. Domilla en oo pitänyt kuin treenien yhteydessä, sillä on sen verran tota karvaa ja painelee vapaana tuhatta ja sataa. Eikä oo vaikuttanut yhtään palelevan, Tänään käytiin koko konkkaronkka järvellä lenkillä ihanassa säässä. Itsekin uskaltauduin ekaa kertaa kävelylle sitten tiistain aksidentin, oli muutes aika ihanaa kulkea raittiissa ilmassa. Huomenna ajamme takaisin Espooseen joulun viettoon.
Kiitos ihanista tekstareista viime postaukseen liittyen. Palataan vielä hetkeksi tähän vuoteen ja tämän vuoden tavoitteiden läpikäymiseen ennen ensi vuoden tavoitteiden asettamista. Kaikista tärkeintä oli tietenkin koirien terveenä pysyminen. Tässä onnistuttiin viimeiseen kuuhun asti. Onneksi Kevinkin on jo täysin toipunut.
Sentti:
Sentin tulisi
taas hieman laihtua- Onnistui hyvin, nyt ehkä agitaukoilun ja
meidän loman aikana Sentti päässyt taas hitusen lihomaan, hieman siis
taas laihdutetaan.
Kunnon
kohotus -> juoksulenkkien aloittaminen (Mari sekä Juha!) - Juoksulenkit
aloitettiin ahkerasti mutta vähän lopahtivat loppuvuotta kohden, hyi hyi.
Sentin kunto kuitenkin mielestäni parempi
Agilityssa
systemaattisen treenin aloittaminen (ryhmässä treenaminen) - Onnistui
ja treenattiin koko kesä ja syksy ryhmässä. Nyt taukoillaan ja helmikuussa
taas jatkuu Sentin ryhmätreenit, Domi paikkaa Senttiä siihen asti
ryhmässä.
Sylkkärin
ja poispäinkäännöksen opettaminen (miten se voikin olla niin vaikeata
Sentin kanssa) - Se osaa ne, JIHUUUU!!!!
Kontaktien
vahvistaminen ja nopeuttaminen(varmuus ja ohjaajan luottaminen koiraan
kontakteilla) - Voi huokaus. Saatiin niitä selkeästi paremmaks,
mutta takapakkiakin tuli usein. Ei niistä taida tulla koskaan valmiita
Kolmosiin
nousu- Noustiin nopeasti keväällä kun jatkettiin kisaamista
Hauskan
pito radalla-Hauskaa on varmasti ollut sekä koiralla että
ohjaajalla
Tokoilu
omaksi iloksi -Tämä ei kyllä toteutunut laisinkaan, ehkä pari
kertaa vähän yritettiin tokoilla koulun kentällä
Paljon elämäniloa,
aktivointia ja yhdessäoloa - Hyvin toteutui
Terveenä
pysyminen (!!!!) - YES, Sentti oli oikein terve. Kerran käytiin
eläinlääkärillä vuoden aikana ja sekin vain kutinasta johtuen
Kevin:
Kunnon
kohottaminen, juoksulenkit, spurttailut yms.. - Kevin pääsi usein
lenkeille mukaan ja kepin perässä spurttailemaan. Tämä tosissaan vaan
hiipui vähän loppuvuotta kohden
Agilityssä
hyppytekniikan parantaminen - Hyppytekniikkaa paljon tehtiin mutta
koska ei aika riittänyt tarpeeksi systemaattiseen ja ahkeraan treenaamiseen,
niin mitään ihmetuloksia ei aikaan saatu, mutta on se parantunut.
Kontaktien
opetuksen jatkaminen- Voi voi, näitä ei treenattu kun
Kevinin kanssa on vain höntsäilty agilityssa joten kontaktit on vain
huonontuneet
Möllikisoihin osallituminen lopputalvi/kevät-Eipä
mölleilemäänkään päästy, jospa sitten ensi vuonna
Jos kaikki
menee hyvin, virallisten kisojen korkkaus kesä/syksy- Huonon
hyppytekniikan vuoksi viralliset kisat jää Kevinilta kokonaan, agility
kyllä jatkuu tietenkin
Rally-Tokon
aloittaminen (Kevin varmaan diggaa lajista ihan mielettömästi) - Kevät
treenattiin mutta valitettavasti ei kesällä ehditty enää ryhmätreeneihin
mukaan joten tämä jäi
Tokoilu
omaksi iloksi - Tokoiltu ja temppuiltu on jonkun verran
Paljon
elämäniloa, aktivointia ja yhdessäoloa- Jep jep jep :)
Terveenä
pysyminen-Joulukuun alun episodia lukuun ottamatta oikein
terveenä ja iloisena pikkukoirana on pysytty
Domi:
Kasvaminen
isoksi muttei aikuiseksi - Kasvanut juuri hyvän kokoiseksi.
Aikuisuudesta ei puhettakaan
Yhteistyön
vahvistaminen-Paljon on töitä tehty ja paljon myös tuloksia saatu
aikaan tällä saralla
Agilityn
aloitus tammikuussa 2012 leikin varjolla sekä mahdollisimman paljon
valvovan silmän alla (pohja älyttömän tärkeä tehdä oikein!) - Agility
aloitettiin tammikuussa ja paljon ollaan opittu. Paljon enemmänkin se voisi osata,
mutta meillä ei ole kiire mihinkään. Olen iloinen että olemme edenneet
rauhassa ja pohja työ tehtiin hyvin.
Tokoryhmään
pääsy - Haettiin muutamaankin otteeseen mutta ei olla päästy ryhmään :(
Muutamissa
näyttelyissä pyörähtäminen -Peitsihampaan vuoksi ei käyty, ei
haittaa yhtään, ei todellakaan ole meidän juttu nuo näyttelyt :)
Paljon
erilaisiin tilanteisiin totuttaminen(kilpailut, yleisötapahtumat,
treenamista erilaisissa halleissa/paikoissa yms.) - Hyvin toteutui
ja on tänä päivänä lungisti tilanteessa kuin tilanteessa
Kuvauksiin
meno reilun vuoden ikäisenä - Kuvauksissa käytiin ja loistavia
uutisia sieltä saatiin :)
Paljon
elämäniloa, aktivointia ja yhdessäoloa - Paljon tehtiin yhdessä
vaikka Domin mielestä varmaan liian vähän
Terveenä ja
motivoituneena nuorena miehenä pysyminen - Terveenä on pusytty ja
varsinkin hyvin hyvin motivoituneena. Parempaa harrastuskoiraa ei voisi
toivoa <3.
Ps: Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Juha Rikala, joka kävi muutamaan otteeseen meidän treeneissä kuvaamassa. Mikäli tarvetta koirakuville esim. agilitytreeneissä tai vaikka studiolla niin suosittelen lämpimästi. Meilläkin tarkoitus vielä studiokuvaukseen mennä kun tuo Domin turkki hieman viime kesän ajelusta kasvaa. www.juharikala.com
Tiistai-iltana Sentti kävi eläinlääkärissä selän kutinasta johtuen. Selästä ei onneksi löytynyt kuin ihottuman tyyppistä punoitusta sekä hankaumaa. Mitään loista, kapia tai muuta vastaavaa ei löytynyt. Lääkkeet saatuaan kutina on helpottanut selkeästi. Hintaa tälle pikaiselle eläinlääkärikäynnille jossa otettiin tarranäyte jotta voitiin poissulkea loiset ynnä muut ja saatiin lääke sekä pullo shampoota oli reilu 220 euroa. Ihan päätöntä. Onhan meillä onneksi vakuutus, mutta ihan käsittämättömiä hintoja, huh huh.
Sillä aikaa kun Juha oli viemässä Senttiä eläinlääkäriin niin itse makasin Jorvin päivystyksessä odottamassa olkapääni paikalleen laittamista. Tiistain koiralenkillä sain olkapääni sijoiltaaan (ei kannata puhua puhelimessa ja taluttaa kolmea koiraa). En muista miten mutta jotenkin pääsin koirien kanssa kotiin, vein koirat naapurille ja hälytin äiidn viemään mut pikapikaa sairaalaan. Jorvissa onneksi tajuttiin mun tuska ja pääsin heti päivystyksen ohi. Sain diapamiia, suoraan suoneen kipulääkettä ja lihaksia rentouttavaa lääkettä. Olkapää oli todella pahasti sijoiltaan sillä tunnin verran olkapäätä yritettiin korjata paikalleen. Viimeinen vaihtoehto olisi ollut laittaa olkapää nukutuksessa takas, mutta viimein kolmen miehen voimin ja lisäpainoin olkapää paikalleen rusahti. Onneksi olin sen verran huumeissa että en kauhean hyvin tapahtumia muista, mutta kipeää se teki.
Nyt on ihan hyvä olla, pahimmat kivut ovat helpottaneet ja käsi kyynärpäästä alaspäin liikkuu jo hyvin. Elämä ilman oikeaa kättä, näin oikeakätisenä, on tietenkin hieman avutonta, mutta pakon edessä sitä pystyy tekemään yllättävän paljon asioita yhdellä kädellä. Sairaslomalla olen nyt pari viikkoa alkuun ja katsotaan vuodenvaihteen tienoilla, miten olkapää on lähtenyt paranemaan. Mä todella toivon että mitään suurempaa siellä ei ole mennyt rikki, sillä jos on, leikkaushoito taitaa olla väistämätön jolloin toipuminen kestää kahdesta kolmeen kuukauteen. Tämähän ei totiseti ollut ensimmäinen kerta kun olkapää sijoiltaan meni, mutta näin pahasti se ei ennen ole mennyt. Lääkärit tietenkin ovat leikkauksen kannalla mutta itselle se tuntuu aika kamalalta ajatukselta. Inhottavintahan tässä kaikessa on se etten tietenkään pysty ulkoiluttamaan koiria saati harrastamaan niiden kanssa vähään aikaan. Tämän vuoksi Sentti lähtikin äidille hoitoon jotta Juhalla olisi vähän helpompaa koirien kanssa. Täytyy myös miettiä Domin hoitoa sillä varsinkaan sille en valitettavasti pysty tarjoaamaan tarpeeksi aktiviteettejä juuri nyt. Eipä koirien tarvitsee ainakaan olla yksin yhtään kotona, jotain positiivista. Ja en ole vielä koettanut mutta eiköhän sitä pysty kotona aktivoimaan niitä yhdenkin käden turvin
Ennen sairaalareissuja ehdittiin kuitenkin käydä Domin kanssa pari kertaa hallilla sekä shelttilenkillä.Domin vajaan kuukauden aksatauko päättyi perjantaina, hetkeksi. Nyt taukoili valitettavasti taitaa jatkua jonkun aikaa. Mikäli käsi ei pian kuntoudu niin täytyy ehdottomastti harkita Domille lainakartturia, jotta se pääsisi kuitenkin treenaamaan. Sentti onkin lomaillut jo hieman pidempään ja taitaa nyt mun käden vuoksi vielä ainakin toisenkin kuukauden taukoilla. Ehkäpä se oppii levossa? Kasvaahan lihaksetkin levossa :) Mutta viime perjantain treeneihin.. Joko perjantain treeneissä ohjaaja oli toivottaman hidas tai koira oli kasvattanut vauhtia melkoisesti. Enhän mä meinannut keretä mihinkään noinkaan lyhyellä radalla (alla). Hitaus meni toivottavasti väsymyksen piikkiin, tuo 12 h lento kun ei ole mitään herkkua ainakaan kun ei osaa yhtään lentokoneessa nukkua.
Otettiin ensin rengasta yksittäisenä esteenä ja muutaman kerran jälkeen jo radan osana. Ohjurit oli vielä renkaan edessä, mutta Heli siirsi niitä pikkuhiljaa kauemmaksi rengasta. Hienosti haki renkaan radallakin kovassa vauhdissa. Meille vaikea kohta oli myös kasi putkeen irtóaminen, oli melkoinen kiirus ehtiä sinne ja tarkoitus olisikin että Domi irtoisi kauempaa putkeen. Heli sanoikin että parempi että irtoisi mieluummin vaikka väärään putken päähään kuin jäisi kyselemään.A-esteen haki todella hienosti mutta hieman yriti lintsata alastulossa. Tuli hienosti alas mutta takajalat jätti ilman roikkumaan alastulossa, ajatteli varmaan että en nää että ne ei osu kontaktille. Hassu koira. Tästä ei kyllä lipsuta yhtään vaan joka kerta korjasin alastulon. Vaatii ilmeisesti A-esteellä vielä ohjaajalta melko lähellä oloa. Nollalla mentiin rata läpi.
Lauantaina Sporttiksella jatkettiin rengas treeniä. Se ei valitettavasti vaan ollut yhtä menestyksekästä kuin perjantain treeneissä. Erilainen rengas toki vaikutti asiaan. Renkaan lisäksi treenattiin alkuun hyppytekniikkaa ja lopuksi vähän keppejä. Maltoin itse pysyä tarpeeksi rauhallisena kepeillä ja Domi suorittikin kuutta keppiä todella mallikkaasti eri kulmista. Ehkäpä muutaman kerran päästä uskallettaisiin ottaa jo kepeistä yksi ohjuri pois. Hitsi kun harmitaa että on niin paljon lunta ettei pihalle saa keppejä, nyt sairaslomalla olisi hyvin aikaa niitä pari kertaa päivässä käydä tekemässä. Sillä saahan sitä nyt yhdellä kädelläkin kepeille ohjattua :)
Treenien lisäksi käytiin lauantai-aamuna kaverin uuden koiranpennun kanssa pitkällä rämpimislenkillä Vantilan metsässä. (Lumentulo muuten riittäis jo, kiitos.) Pentu oli whippetti ja kyllä harmitti Domia kun se ei todellakaan pysynyt perässä. Oli muuten harvinaisen rohkea ja vauhdikas 4,5 kk vanha pentu kun pisti jo russeleita ruotuun. Sentti kyllä yritti kovasti näytellä hampaita mutta pentu pomppi päälle kaikista eri suunnista. Treenien jälkeen ajettiin vielä Riikan ja belgianpaimenkoira Haikun kanssa lenkkeilemään. Toscan kanssa myös lenkkeiltiin alkuviikosta.. Domilla on tainnu olla kova ikävä Toscaa kun piti pusutella koko lenkin ajan. Domilla on aika söpö tapa nostaa toisten koirien ylähuulta ja pussailla menemään vauhdissakin. Ihanaa kun on paljon ihania koiraystäviä niin pääsee juoruilemaan hyvässä seurassa ja koirat purkamaan yhdessä.
Loppuu vielä muutama kuva viime viikonlopun ESS:n pikkujouluista. Keli oli aika karmea mutta hyvässä koira- ja ihmisseurassa tuli tehtyä pitkä lenkki sekä lenkin jälkeen nautitiin vähän makkaraa, pipareita ja glögiä. Ihanaa joulu on jo aivan ovella <3.
Nyt on lomat vietetty ja koirat haettu kotiin. Pieni shokki oli tulla niistä helteistä tänne pakkasiin ja lumituiskuun, mutta akut tuli ladattua ja jaksaa taas. Seuraavaa lomaa odotellessa :). Loma oli täydellinen kaikin puolin. Paikka kuin paratiisi, ilmat täydelliset ja tietenkin seura parasta mahdollista. Loma tuli vietettyä Thaimassa Phuketin Bangtao Beachilla ja sieltä retkiä tehden kuvankauniille paikoille mm. Raya Yai- saarille, Phi Phi saarille sekä Similan saarille.
Toi vesi <3
Villiapinoita syöttämässä
Mikäli Thaimaaseen suuntaa ja kaipaa ylellistä ja rauhallista rantaa niin voin kyllä lämpimästi suositella Bangtao Beachia ja erityisesti Laguna Phuketin aluetta. Meitä pyydettiin kirjoittamaan matkapäiväkirjaa ja se on tarkoitus siirtää blogin muotoon pian, joten jos kiinnostaa lukea enempi reissusta sekä paikoista jossa kävimme niin vaikka sähköpostitse tai kommentoimalla voin jakaa blogia halukkaille kun saamme sen valmiiksi.
Thaimaassa oli koiria hirmuisesti ja onneksi useat melko hyvänvoivan näköisiä. Kulkukoiriakin tietysti oli, mutta useimmilla koirilla oli kyllä kaulapannat ja olivat hoidetun näköisiä. Jälleen sai ihmetellä miten kaikki koirat pärjäsi niin hyvin vapaana liikenteen seassa. Muutama vuosi sitten Australiassa ollessamme näimme koiria, jotka osasivat toimia loistavasti ääniohjatussa liikennevaloissakin. Siellä ne kulki liikenteen seassa vapaana ja punaisten liikennevalojen kohdalla pysähtyivät ja odottivat vihreiden vaihtumista. Ihan uskomatonta miten koirat oppii liikkumaan isoissa kaupungeissa liikenteen seassa noin sujuvasti.
Voi sitä koirien riemua kun tulimme kotiin. Kauhee ikävä niitä olikin. Koirat saivat onneksi ihanat hoitopaikat lomamme ajaksi. Suurkiitos kaikille!! Kevin valitettavasti sairastui jo muutaman päivän jälkeen hoitopaikassaan ja joutui Viikkiin hätäpäivystykseen lopulta lähtemään kun vointi alkoi selkeästi heikkenemään, eikä pystynyt enää ollenkaan ulostamaan. Vaikka mitä tutkittiin niin diagnoosi jäi avoimeksi. Maksa-arvo oli hieman kohonnut, sappirakko todettiin suurentuneeksi, suolen liike oli normaalia hitaampaa ja perna suurentunut. Mahdollisena pidettiin mahasuolikanavan tulehdusta. Voinut olla seurausta stressireaktiosta. Kevin pääsikin sitten toipumaan Sentin luo ja melko nopeasti Kevin onneksi toipuikin. Ei muuten ole kovin kiva olla toisella puolella maailmaa koiran sairastaessa tuolla tavoin. Meidän pieni <3.
Sentti oli voinut oikein hyvin ja oli tullut hyvin toimeen kissankin kanssa. Normaalia enemmän se oli kuitenkin raapinut itseään ja nyt viikonlopun aikana paikannettiin siltä selästä kohtakin mikä kutiaa todella voimakkaasti ja taitaa hieman punoittaakin. Selkeästi häiritsee Senttiä, joten täytyy alkuviikosta soittaa eläinlääkärille ja kysellä mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Mitään muutosta missään ruokavaliossa tai muussakaan asiassa ei ole tehty.
Domi nautti varmasti täysin siemauksin Ellan ja Tepon luona olemisesta. Domi oli myös käyttäytynyt oikein nätisti, onneksi, joten ehkä se pääsee toistekin kylään. Selkeästi vieraskorea koira kun tän parin päivän ajan se on kotona ollut melko "pain in the ass" meidän sekä varmasti myös russeleiden mielestä. Ehkä se vaan yrittää kertoa kuinka ikävä sillä oli :) Niin ja Domista ja Teposta tuli myös leffatähtiä, joten jatko-osia odotellessa :) Linkki täällä.
Blogi hiljenee ainakin kahdeksi ja puoleksi viikoksi sillä nää suuntais huomenna Thaimaan lämpöön yllä oleviin maisemiin. Koirat on viety hoitopaikkoihin ja hirmuinen ikävä niitä jo on. Onneksi kaikki menivät ihaniin hoitopaikkoihin. Sentti lähtee äidin mukana Lahteen kissan seuraksi, Kevin meni Johannalle nauttimaan jakamattomasta huomiosta ja Domi pääsi riemustuttamaan Ellan ja Tepon arkea. Domin elämästä kera Tepon voikin seuraavat viikot lukea täältä. Adiiiooos!!
Sunnuntai-aamuna russelit jäivät Juhan kanssa kotiin kylkeä kääntämään, kun lähdimme Domin kanssa Ojankoon Anu Rajaheimon koulutukseen. Oikein aksapainotteisesti tuli tämäkin viikonloppu siis vietettyä. Kyytiin haettiin seuraksi myös Ella ja Teppo.
Anu oli suunnitellut melko kinkkisen tekniikkatreenin, aiheena persjätöt. Me ei kyllä ehditty persjättöihin asti. Anun mielestä myöskään noin nuoren koiran ei tarvitse osata vielä persjättöä. Hiottiin alun pakkovalssia paremmaksi ja nopeemmaksi ja hieno siitä tulikin. Tärkeintä on oppia itse ajoittamaan ja rytmittämään pakkovalssi oikein. Vahvistettiin myös putki käskyä ja putkeen irtoamista hetsaamalla koiraa putkeen lähetyksessä. Sen jälkeen katsottiin vähän meidän takaakiertoa. Mielestäni meillä on ollut siinä vähän ongelmia radan osana, jolloin vauhti on ollut melko tapissa, mutta saatiin sekin sujumaan. Täytyy vaan ite muistaa vielä viedä ohjaukset loppuun asti eikä roiskia. Välillä sitä unohtaa miten nuori ja kokematon Domi kuitenkin vielä on, vaikka se valtavasti jo osaakin.
Todella hyvät treenit, toivottavasti pääsemme Anun oppiin toistekin. Anu muistutti palkkaamisen tärkeydestä, mieluummin palkkaa liian usein kuin liian vähän. Helposti nopean ja motivoituneen koiran, joka palkkaantuu pelkästä tekemisestäkin, unohtuu palkata tarpeeksi usein. Terrierin kanssa treenatessa ei onneksi voi unohtaa palkkaamista tarpeeksi usein. Painotti myös kuinka tärkeää on lähdossä pysyminen ja kehottikin harjoittelemaan sitä myös kokeneilla kisakoirilla tarpeeksi usein. Sitä usein unohtaa palkata niitä jo sujuvia asioita kunnes ne ei enää sujukaan.
Anu piti Domista kovasti. Tykkäsi että irtoaa hyvin, mutta tulee myös käteen tarvittaessa ja hakee jo nuorelle iälle hyvin esteitä. Kehui Domin olevan oikein tykki koira ja oikealla treenillä tulee hätyttelemään varmasti kärkisijoja. Ja vielä kun sen sanoo PM- voittaja, SM-mitalisti ja maajoukkuekoirakko niin täällä ollaan äärettömän iloisia tuosta pienestä agiilitäjästä <3.
Videotakin treeneistä on, mutta kun ne kuvattu Ellan kameralla, mutta mun muistikortilla niin jostan syystä mikään kone ei avaa niitä. Ehkä vielä joku päivä keksin keinon purkaa ne, siihen asti ne on ainakin hyvässä tallessa.
Ojangon kurasissa maastoissa tuli tehtyä kunnon alku- ja jäähkäverkat. Domi oli onnesta kiemurana, kun mukaan tuli myös iiiihanainen Nefer. Ei vain tainnut Nefer enää tykätä yhtä paljon Domista, vaikka Domi kaikkensa tekikin. Ihana kurajengi koossa <3.
Perjantain treeneissä Domilla oli mieletön vauhti taas päällä, yhdellä pätkällä se juoksikin suoraan yleisöön, kun jarrut oli hieman hakusessa. Ohessa päivän treenirata, paitsi vitos ja ysi putken kohdalla oli pussi. Kutos-seiska- kasi hypyn serpentiiniä harjoiteltiin. Kutos-seiska hypyt meni hienosti ja treenattiinkin kasi hypylle irtoamista niin, että jäin itse seisomaan seiska hypylle. Tosi hienosti irtosi. Domi selkeästi kaipaa omaa tilaa hypyillä, mutta sehän passaa, kun se noin hienosti irtoaa. Muurin jälkeisen pätkän viimeiseen putkeen asti tein ensin valssilla, jonka Heli vaihtoi heti persjätöksi. Mul tuntuu olevan joku ihme hinku valsseihin. Rohkeemmin vain persjätöt ja takaaleikkaukset käyttöön. Persjättö muurin jälkeen onnistui hienosti. Sitten kokeiltiin vielä takaaleikkausta hypylle kymmenen. Yritin siinä mutista, että eihän me nyt sellaista vielä osata, mutta hienot takaaleikkaukset me pari kertaa peräkkäin siinä kuitenkin tehtiin. VAU, mikä vauhti ja kääntyminen Domilla takaaleikkauksissa oli! Aivan ihanaa miten Domi antaa joka treeneissä parhaansa. Se nauttii lajista aivan mielettömän paljon ja miten ihana onkaan kokea onnistumisen fiiliksiä sen kanssa.
Eilen russeleiden kanssa Sporttiksella. Alkuun molempien kanssa hyppytekniikkaa. Halusin treenata päällejuoksuja ja välistävetoja. Eipä niitä paljoa tarvinnut treenata, kun molemmat tekivät hienoja pätkiä heti ensi yrittämällä. Sentin kanssa myös muutamat keppitoistot, jotka meni myös oikein hyvin. Vaikeammat kulmat ehdottomasti treenin alle. Minimies Kevin aksasi myös tosi taidokkaasti <3. Sentti jää nyt pidemmälle tauolle agilitysta, tammikuussa olisi taas tarkoitus jatkaa. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan ja koira pysyy kunnossa niin kevät kisataan ahkerasti tai ainakin kovin paljon ahkerammin kuin tänä syksynä. Taidettiin me kolme- tai neljä kertaa startata puolen vuoden aikana.
Torstai-ilta tuli vietettyä Vappu Alatalon luennolla Psyykkisestä valmentautumisesta koiraurheilussa. Onkin ollut pidempään jo tarkoitus päästä aiheeseen liittyville luennoille, mutta en ole ehtinyt. Suosittelen kaikille. Mulle luento oli ainakin tosi tärkeä. Kuinka usein sitä löytääkään itsensä rataantutustumisessa miettivänsä että tuohon kohtaan me hyllytetään? Tai kuinka usein ollaankaan hyllytetty vaikean kohdan jälkeiselle helpolle hypylle? Miten mä voin onnistua tänään? Toimiikohan mun koira tänään?
Ohessa omat muistiinpanoni Vapun luennolta ja itselleni tärkeimmät pointit. Näihin täytyy muistaa palata usein.
Mikä on suoritukselle ihanteellinen vireystila? Olenko jo löytänyt itselleni parhaimman vireystilan missä tulee ne parhaimmat suoritukset? Mikäli olen löytänyt miten pääsen siihen vireystilaan?
Myös treeneissä vireystilan on oltava kohdallaan
Seuraa omaa vireystilaasi -> fyysinen olotila
Vireystilan pitäisi vielä osua koiran kanssa yhteen
Vireystila pitäisi myös osata palauttaa jos se menee yli tai nostaa jos laskee
Opi tunnistamaan oma jännityksesi. Milloin jännitän? Miten jännitän? Haittaako jännitys suoritustani?
Haitallinen jännitys voi aiheuttaa keskittymisen hajoamista ja jopa fyysisesti huteran olon -> suoritus ei onnistu halutulla tavalla
Haittaava jännitys pitää saada hallintaan
Keskity siihen mitä olet tekemässä
Mielikuvaharjoituksia
Vahvista itseluottamusta
Mennään tekemään se mitä on treenattu
Kisoja tulee uusia ja huomenna on uusi päivä
Kirjaa ylös hyvin sujuneet asiat, ei vain huonot
Muista aina kirjata yhtä paljon hyvin menneitä asioita kuin huonosti menneitä
Itseluottamus elää faktojen päälle
Me ollaan osattu tää juttu, miksei nytkin
Ei ole epäonnistumisia vain virheitä
Virheistä oppii, tutki virheitä rauhassa ja perusteellisesti
Ilman virheitä ei opi eikä tapahdu kehitystä
Älä pelkää virheitä -> on ok harmittaa, sieltä se energia ja voima tulee lisätreeniin
Onnistumisen ennakointia -> hae hyvä muisto onnistumisesta
Pitää olla realistinen käsitys omista mahdollisuuksista
Optimismia- mä olen oppinut ja mulla on keinot oppia lisää
Itseluottamusboostiin voi saada esim. kattomalla ihka ensimmäisiä kisoja
Kouluttamisesta oppii myös joka kerta itse
Jokaisella on oma tahti ja oma rytmi, jokaisesta oppii
Kaikki on hyödyksi, mikään treeni ei mene hukkaan
Älä vertaa muihin, vertaa aina vain itseesi, keskity omaan juttuun
Mieti mitä voit oppia huipuilta, ihan vain katsomalla niiden suorituksia
Vaihtelevia treenejä koiran kanssa, välillä helppoja välillä haastavia
Tee kaikki onnistuu treenejä koiran kanssa
Usko omiin taitoihin ja kykyihin -> usko onnistumisiin
Hyväksy itsesi, ajattele positiivisesti
Muista joka treeneistä/kisoista löytyy jotain hyvää
Viikonloppu tuli taas vietettyä agilityn parissa ja kerättyä kokemusta koulutusohjaajakurssilla. Domi oli matkassa mukana ja vietti viikonlopun äitini seurassa, kun itse olin ahmimassa lisää oppia agilitysta. Tämä viikonloppu oli selkeästi paremmin järkätty ja ehdimme käydä enemmän asioita läpi. Aamut uppouduimme teoriaan Nastolan koululla ja päivät koulututimme VAU:n hallilla demokoirakoita.
Lauantaina meillä oli "loppu-koe" jossa jokainen koulutti omaa demokoirakkoaan Johannan määrittelemällä tekniikkapätkällä. Kaikki muut arvosteli ja kirjoitti palautteet ylös koulutushetkestä. Koirakkoa ei etukäteen tiennyt ja mulla taisi käydä hyvä tuuri, sillä mun kohdalle sattui nuori russelikoirakko (sunnuntaina hyvä tuuri ei jatkunut vaan sain nopean bordercollien koulutettavakseni) Vaikka koira oli vasta reilu vuoden niin se tuntui jo oikein taitavalta. Tehtäväkseni jäikin vain hioa kaarroksia pienemmäksi ja rohkaista siinä ohjaajaa. Olipa kiva taas kouluttaa, eikä jännittänyt yhtään vaikka koulutus tapahtuikin kaikkien kurssilaisten sekä koulutettavien valvovan silmän alla. Kirjallinen palaute koulutuksesta ei ole vielä tullut, mutta paikan päällä sain hyvää palautetta. Toivonkin olevani rento- tsemppaava ja helposti lähestyttävä kouluttaja. Saamme tosissaan kirjallisen pidemmän palautteen vielä perästä, odotan innolla myös negatiivisen/rakentavan palautteen saamista koulutuksesta. AIVAN MIELETÖN treni-into taas näistä viikonlopuista tulee, mutta sehän on vain hyvä juttu. Esteille ei alkuviikosta koirien kanssa päästy, mutta Domin kanssa on kotona treenattu sylkkäriä ja poispäinkäännöstä.
Omat muistiinpanoni viikonlopulta:
Suomalainen agility on aika huipputasoa
Koiria rakennetaan Suomessa paljon taitopuolelle
Pitää olla taito siirtyä takaisin ihan perusharjoituksiin
Ihmisillä tuntuu olevan liian kiire kisakuntoon, oiotaan
Toinen äärilaita taas tekevät aivan liian pitkään perusharjoituksia, vaikka koira olisi valmis menemään jo vaikeampiin harjoituksiin
Vahvista esteitä, myös hyppyjä
Muista pitää esteet tasa-arvoisina, älä kasvata putki- tai kontaktihulluja koiria
Muista rohkaista palkkaamaan koiria paljon
Tasa-arvoisuus treeneissä että kukaan ei tunne olevansa eriarvoisempi ryhmässä
Koulutus on vuorovaikutusta
Ääntä palkitsemiseen
Muista apuvälineiden sekä apuohjaajan käyttö
Anna palikat, mutta anna ohjaajien ratkoa itse
Ohjaaja on kokonaisuus, muista myös jalkojen käyttö ohjaamisessa
Kontaktit itsenäiseksi koirille
Oheiset Johanna Nybergin koulutusohjaajakurssin dioista kerättyjä muistiinpanoja
Hyvän tunnin elementit
Kaikille koirille tasapuolinen aika
Suunnittele tunnin "käyttö" järkevästi
Ongelmalähtöinen/ratalähtöinen sunnittelu
Hyvä suunnittelu kertoo hyvästä kouluttajasta ja siitä että arvostat ryhmääsi
Anna aidosti palautetta
Hyvä tunti on vuorovaikutustilanne molempiin suuntiin, sekä kouluttaja että koulutettava saavat kokemusta
Hyvä vetäjä on nöyrä mutta jämäkkä
Mikä on koiran ja ohjaajan välinen suhde?
Erilaisia harjoituksia
Esteharjoittelu
Ohjausharjoittelu
Tekniikkaharjoittelu koiralle ja ohjaajalle
Helpot ja nopeat
Muistiharjoitukset koiralle sekä ohjaajalle
Ylipitkät harjoitukset
Henkisen paineen harjoitukset
Erilaisten apujen harjoitukset
Koiran vaihto
Kisanomainen treeni
Miettimistä
Millä tasolla ja missä koira on optimaalisessa koulutustilanteessa
Koska ohjaaja on vastaanottavaisimmillaan
Henkinen valmennus
Tavoitteet, asenne ja motivaatio (ohjaajan merkitys)
Ohjaajien oman ajattelun opettaminen ja ongelmien ratkaisukyvyn kehittäminen
Millainen on hyvä kurssilainen? Miten saat koulutusohjaajana opetettua kurssilaiselle myös hyvän kurssilaisen piirteet
Millainen on hyvä agilitykoira
Tavoitteet
Hyvä kumppanuus koiran ja ohjaajan välillä perustuu luottamukseen
Hyvä agilitykoira on sekä nopea että kuuliainen ja nämä ominaisuudet pysyvät tasapainossa
Jomman kumman ylivoima saa aikaan ongelmia
Liian nopea koira katoaa käsistä ja liika kontrolli saa aikaan hitautta ja tylsää agilitya
mitkä treenit meillä oli Sentin kanssa keskiviikkona! Itse agilityn suorittaminen meni melko hyvin, mutta se kaikki muu. Sentillä on ollut todella kova vauhti viime aikoina treeneissä, joten siinä mielessä sen vire on ollut hyvä. Mutta se aika kun ei tehdä agilitya niin on hieman kröhöm... ala-arvoista. Olen saanut todella nopean koiran, mutta samalla synnyttänyt pienen terrorin. Se pomppii, repii vaatteita, leikkiessä onnistuu jotenkin lyömään hampaat muhunkin, että verta valuu ainakin joka toisissa treeneissä, ei meinaa pysyä enää lähdössä, komentaa, varastaa leluja taskusta, ei anna kiinni kun saa lempilelunsa yms.. Okei, kuulostaa paljon pahemmalta kuin se todellisuudessa on, mutta eihän toi hyvältä kuulosta siltikään. Silloin kun mennään niin mennään todella hyvin ja vauhdikkaasti, mutta kun palkkaan tai pidetään taukoa omalla suoritusvuorolla niin käyttäytyy sikamaisesti.
Tiedän kyllä, noissa tilanteissa on vaan parasta viedä koira autoon ja ottaa takaisin kun se on hieman rauhoittunut. Näin teemmekin omatoimitreeneissä ja se toimii melko hyvin. Kolmannen tai neljännen kerran jälkeen autosta tulee nopea, mutta hillitympi russeli, kun se tajuaa että ei se mami aksaa mun kanssa, kun roikun sen vaatteissa tai teen jotain muuta yhtä typerää. Mutta mites ohjatuissa tai maksetuissa treeneissä, siellä ei oikein pysty toteuttamaan tuota. Tai jos toteuttaa niin agilitya ei kyllä pääse ollenkaan tekemään. Huoh.. jos harkitset russelia agilitykaveriksi niin harkitsisin vielä kerran uudestaan. Jos haastetta kaipaat niin oiva valinta. Hienoja ne voi olla, mutta ei varmastikaan helpoimmasta päästä.
Mutta itse treeneihin. Jenni oli värkännyt meille oheisen radan. Alku oli todella hyvä ja nopea. Harjoiteltiin 6 putkelle putkijarrutusta ja pari kertaa, kun jarrutin niin alkoi ennakoimaan eikä mennyt enää putkeen. Senttihän ei tarvi ennen putkea kovinkaan voimakasta jarrutusta, jotta se kääntyy nopeasti, riittää kun kutsuu putkessa ollessa. Kepeille vienti takkusi myös, jouduin käydä niistämässä ensimmäiseen väliin, jolloin suoritti kepit todella hienosti. 10-11 välistäveto oli superhieno (mikäli joku muistaa niin eipä ole muuten montaa kuukautta siitä, kun tuskailin välistävetojen kanssa ja nyt ne on noin hienot).
Keinu oli ekalla pätkällä hieno, mutta tokalla hieman himmaili. Jenni ehdotti etupalkkaa, mutta itse en ole sitä koskaan käyttänyt, jotain kuitenkin pitäisi treenata, jotta keinu saataisiin nopeammaksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Paljon onnistuneita pätkiä saatiin treeneissä, mutta päällimmäisenä jäi vain Sentin sikailut mieleen. Uskon että toi on kuitenkin helposti pois opetettavissa, sillä että sikailemisella joutuu autoon ja hyvällä käytöksellä pääsee aksaamaan. Sentillä alkaa muutenkin ensi viikolla ainakin kuukauden agilitytauko, joten katsotaan kuinka "hullu" se on tauon jälkeen.
Perjantaina Domin treeneissä aiheena oli A-putki erottelu. Kyseistä ei ollakaan koskaan tehty, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Jouduin todella voimakkaasti vastaisella vetämään, jotta Domi ei juossut putkeen ja saimpa sen molemmistakin ohi. Useamman kerran putkeen päätyi sheltin matka, mutta saatiin pari onnistunuttakin suoritusta aikaan. Kaunista se ei ollut, mutta pääasia, että onnistumisia saatiin. Kyllä me opitaan vielä. Uutena esteenä mentiin myös muuria, vain pentuna juostiin muutama kerta muurin "siivekkeiden" läpi. Otin yksittäisenä esteenä pari kertaa ja eipä se sen enempää toistoja tarvinnutkaan, kun sen jo radalle pystyi lisäämään. Taitava mies, ME LIKE <3. A:n kontakti oli hyvä, nopeutta A:lle saisi tulla hieman lisää. Puomi on tullut todella hyväksi nyt, joten uskon A:n myös paranevan. A- este on kuitenkin sen verran rankka este koiralle, että en aio kyllä hinkata sitä yhtään ylimääräistä.
