torstai 6. lokakuuta 2016

All good everything


Hengissä ja oikein hyvää kuuluu, vaikka blogin päivittäminen on jäänyt valitettavan vähäiselle. On melkoinen työsyksy päällä. Arkipäivät menee päivätöiden parissa ja moni viikonloppu hyppytekniikkaa kouluttaessa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia ja kaikki rahat tulevat todella tarpeen tulevaa talon rakentamista ja muita ensi kesän suunnitelmia varten. Enemmän niitä vapaaviikonloppuja kyllä täytyy olla. Kun vetää viisi viikkoa ilman yhtään vapaapäivää niin alkaa kyllä hieman tossu painaa jo parin viikonlopun jälkeen.

Omien koirien treeneistähän se tietenkin on valitettavasti pois. Muuten se ei toki saa vaikuttaa poikien hyvinvointiin, eikä vaikutakaan. Pitkät lenkit ja aktivoinnit on hoidettava, vaikka olisi kuinka väsynyt. Niin monen monta kertaa on kyllä ajatellut, että jos noita karvakorvia ei olisi niin tulisi varmasti vain vedettyä peitto korviin pitkien työviikonloppujen jälkeen, mutta tie viekin viiden kilsan juoksulenkille. Melkoisia personal trainereita nuo karvakorvat. Ja onneksi on etäpäivät ja sen lisäksi pojat kulkee melkoisen paljon mukanani ja on viettäneet aikaa toimistokoirinakin. Lounastauolla on ihana lähtee haukkaamaan raitista ilmaa lenkin merkeissä, varsinkin kun toimisto sijaitsee meren äärellä mielettömien lenkkimaastojen ympäröimänä.


Pojat voi siis omistajan tapaan oikein iloisesti ja reippaasti. Shokki on Shokki, melkoisen menevä nuori poika, jonka mielestä elämä on kliffaa ja kaikki ihmiset täytyisi päästä pusuttelemaan. Juokseminen on Shokin elämän suola ja se varmaan juoksisi itsensä hengiltä, joten sen juoksemista joutuu hieman välillä rajoittamaan.  Pienen pieniä aikuistumisen merkkejä on kehonhallinnassa ollut havaittavissa, mutta edelleen sen on kyllä annettu hyvin rauhassa kehittyä. Shokki on koira, joka totisesti osaa kiristää hermoja ja sen mielenjuoksua on paikka paikoin vaikea ennustaa, mutta silti onhan se nyt välillä vaan niin magee tyyppi. Erilainen nuori ainakin.


Domi on myös pysynyt loistavassa fyysisessä kunnossa ja hyvin onnellisena. Viime syksyn isosta polvirevähdyksestä on kevään ja kesän aikana loistavasti toimittu ja keho saatu parempaan balanssiin. Lihaksiston toispuoleisuus on saatu tasapainotettua. On ihanaa nähdä miten paljon onnellisempi se on kuin viime talvena, kun kroppa ei ollut kunnossa. Se haastaa, leikkii, juoksuttaa ja painii Shokin kanssa kuin mikä tahansa pentukoira. Ei ikinä uskoisi sen olevan jo viisivuotias. Domi treenaa hyvin kevyesti ja varovaisesti aksaa, pääasia että se pääsee kanssani hallilla tekemään. Kropan puolesta se on täysin treenikunnossa, mutta viimeinen asia mitä nyt toivon että se kaatuu putkessa tai muuten onnistuu jotenkin reväyttämään jonkin paikan.