Hupsista. Blogi laahaa sellaisen puolitoistakuukautta jäljessä. Yritetään korjata asia. Kisa-ura päästiin korkkaamaan Shokin kanssa pääsiäisenä Turussa. Pitkäperjantaina TSAU:lla ja pääsiäismaanantaina ATT:lla. Jälkipolville ei kovinkaan paljoa kerrottavaa jäänyt. Hyllyrivi kasvoi pitkäksi. Itse hyllyt nyt ei toki tietenkään kerro tuloksesta paljoa. Suurin osa hyllyistä vain tuli ohjaajan keskeyttäessä radan ja koiran jatkaessa omaa rataa. Sirkushuveja Shokki siis ainakin tarjosi yleisölle. Kisauran korkkaaminen ei kaduta yhtään, esteosaaminen oli koiralla kyllä tarpeeksi hyvällä tasolla. Mutta meillä oli siis pienimuotoisia (lue suuria) haasteita vireenhallinnan kanssa ja ei pysynyt Shokilla ihan pää mukana radoilla.
Eka rata oli todella hyvä, lukuunottamatta keppejä joihin hyllytettiin, muilla radoilla kaatui kuuppa, oli hieman liikaa omia ratkaisuja, pari lentokeinua ja pari täydellistä ohjaukseen tulematta jättämistä. Näissä olen hyvin tiukka ja suurin osa radoista päätyi siis keskeytykseen. Tuolle pienelle kun antaa pikkusormen niin se todella vie koko käden. Sille kun hieman antaa siimaa niin sen näkee kyllä seuraavissa treeneissä/kisoissa.
Radoissa oli ehdottomasti myös positiivisia asoita, jotka tietenkin pitää nostaa esille. Ihan yhdeksi kokonaiseksi radaksi niitä ei vielä saatu. Vaikka kiehui niin pysyi lähdössä jokaisella radalla, kahta lentokeinua ja yhtä puomin loikkaamista lukuunottamatta kontaktit oli hyvät. Niistä saa Shokki kokemattona koirana synninpäästön ja itse voisi katsoa peiliin, että niitä kontakteja olisi voinut enemmän treenata kovemmassa vireessä eikä suurimmaksi osaksi yksin hallilla matalammassa vireessä.
Radoissa oli ehdottomasti myös positiivisia asoita, jotka tietenkin pitää nostaa esille. Ihan yhdeksi kokonaiseksi radaksi niitä ei vielä saatu. Vaikka kiehui niin pysyi lähdössä jokaisella radalla, kahta lentokeinua ja yhtä puomin loikkaamista lukuunottamatta kontaktit oli hyvät. Niistä saa Shokki kokemattona koirana synninpäästön ja itse voisi katsoa peiliin, että niitä kontakteja olisi voinut enemmän treenata kovemmassa vireessä eikä suurimmaksi osaksi yksin hallilla matalammassa vireessä.
Itsestäni olin kovin ylpeä, sain pidettyä itseni hyvin rentona ja kisat täysin treenitilanteena. Me oltiin treenaamassa kisaamista, ei kisaamassa nollista. Shokin huono käytös kisatilanteessa ja vireen nousiminen liian suureksi vaatii myös minulta todella paljon ratojen välissä. Jotta me voimme olla samassa kuplassa kisaradalla meidän tulee olla samassa kuplassa myös muualla kisapaikalla. Tähän tarvitsemme ehdottomasti vielä paljon lisää treeniä, molemmat.
Täydellisintä on kuitenkin että minulla on terve koira, jonka kanssa pääsen harrastamaan ja kisaamaan. Siitä olen jo äärettömän kiitollinen. Kisojen jälkeen olemme treenanneet paljon vireenhallintaa ja yrittäneet hakea sitä kovempaa virettä myös treeneihin. On haettu enemmän kisatilannetta treeneihin, kuulutuksin, tuomarin pillillä ja radan reunalla odottavin koirin. Shokki ei kyllä ole tähän lankaan mennyt ja enemmänkin vain ihmetellyt, että mitä ihmettä nää kaikki ihmiset säheltää täällä tutun kentän laidalla.
Yleensä on tapana näyttää hyvät pätkät, mutta näytetään nyt poikkeuksellisesti ne kisojen huonot pätkät, kun ovat valmiiksi meidän valmentajille lähetyksen vuoksi editoituna.