torstai 28. tammikuuta 2016

Kylmästä lämpimään ei sujunut ihan toivotulla tavalla


Viikko sitten lauantaina siirryimme 50 astetta lämpimämpään Dubaihin. Samaisena aamuna kävin hallilla tekemässä treenit hallilla molempien koirien kanssa ja mietin kuinka onnelliseksi se teki kun pääsin molempien kanssa treenaamaan. Domi teki hyppytekniikkaa ja Shokki pääsi juoksemaan pientä putkirallia. Eipä mennyt siitä montaa päivää, kun Shokki jo makasi nukutettuna leikkauspöydällä.

Domi meni kaverilleni ihanaisen lapinporokoira nartun luokse hoitoon ja Shokki pääsi oman veljensä ja kahden russelineidin seuraksi. Shokille ilmestyi juuri ennen meidän lähtöä patti vasempaan kylkeen. Asiasta toki heti konsultoitiin eläinlääkäriä, mutta kun mitään ulkoista ei löytynyt ja samaiseen kohtaan Shokki oli saanut pienen iskun niin oletuksena oli patin olevan kudosnestettä. Koira voi kuitenkin loistavasti eikä millään tavoin aristanut pattia tai ihoa patin lähellä.

Patin ympärille ilmestyi kuitenkin pikkuhiljaa hieman mätää. Edellis sunnuntaina oltiin yhteydessä hoitopaikan kanssa ja päätettiin hoitaa koira eläinlääkäriin mahdollisimman pian. Koira heti maanantaina eläinlääkäriin, jolloin karu totuus paljastui. Kyseessä olikin sisällä kasvanut valtava mätäpaise, joka oli räjähtänyt. Iskun seurauksena oli kehon sisällä katkennut verisuonia, jotka synnyttivät kuollutta ihoa. Tämä kuollut iho oli sitten siellä sisäisesti alkanut märkimään. Miten voikin olla niin huono tuuri. Luojan kiitos koira vietiin eläinlääkäriin, jottei tulehdus päässyt enempää leviämään kehossa. Ihoa avattiin kunnolla ja toivottiin jos se lähtisi paranemaan ilman leikkausta. Alue ei kuitenkaan lähtenyt paranemaan, joten koira leikattiin viime torstaina.

Ei muuten ole kovin kivaa olla noin kaukana kotoa, kun toinen sairastuu vakavammin. Tiesin toki, että koira on parhaassa mahdollisessa hoidossa, mutta kyllä tuli tunne, että voisinko ottaa taksin lentokentälle ja lähteä ensimmäisellä mahdollisella lennolla Suomeen.  Dubai, helle ja aurinko olivat ihania ja hemmottelivat meitä mutta onpa ihana myös olla kotona taas koirien kanssa. Näistä Suomen ilmoista en viitsi kirjoittaa yhtään mitään. 

torstai 14. tammikuuta 2016

Ei pysty, ei kykene


On kyselty tuleeko Shokista agilitykoira?  Itse en ainakaan uskalla vastata tuohon kysymykseen ennen kuin tiedän koiran terveeksi. Kyllä Shokki on harjoitellut paljon agilityyn valmistavia taitoja.  Ja kyllä se pääsee pari kertaa viikossa halliin harjoittelemaan agilityn pohjia, mutta mitään suunnitelmallista treeniä emme ole aloitelleet. Hypyt on opetettu tarjoamisen kautta ja niitä se yksittäisenä speedbumbeilla hakee todella hyvin. Kontaktit ja kepit aloitamme vasta terveystulosten selvittyä. Minkäänlaisia pohjatöitäkään niihin ei ole vielä aloitettu. 

Haastellisinta Shokin kanssa on vireen hallinta ja keskittyminen. Luulen että olisimme tehneet jo ehkä vähän enemmänkin, jos pääkoppa olisi kestänyt. Olemme tehneet valtavasti töitä hallissa rauhoittumisen ympärillä, sillä vaan kaatuu vati nurin hyvin nopeasti nähdessään muiden tekevän. Ei pysty- ei kykene nappi menee päälle ja yhteys koiraan katkeaa.  Täysiä se osaa mennä, mutta se ei ole millään tavoin hallittua. Se kyllä mielellään rallaa täysiä pitkin kenttää ja puree lahkeesta. Olemmekin tehneet harjoituksia matalammassa vireessä, vaadittu sitä keskittymistä ja aivojen käyttöä. Kaikkea ei voi ratkaista vain täysiä juoksemisella. Uskon näiden hyvin huolellisesti tehtyjen pohjien vuoksi koiran kehittyvän melko nopeastikin, kun pääkoppa kestää ohjaaajahäiriön. 

Helpompaa väitän, että olisi myös ollut jos koira olisi yhtään ahne. Kyllä se kotona ottaa herkut, mutta hallilla ei voisi vähempää kiinnostaa namit. Taisteluhalua on onneksi hyvin, mutta sekin vaihtelee kuinka kauan jaksaa saman lelun kanssa leikkiä. Tuon pienen koiran kiinnostuksen kohteet vaan vaihtuu nanosekunnissa. Ruokakupillakaan ei voi pysyä paikallaan montaa kymmentä sekunttia.

Olemme kuvanneet alun treeneja melko paljon, mutta kiitos vanhan Appleni totaalisen leviämisen ne ovat edelleen sen vanhan koneen I-moviella, jonka vuoksi en vielä niitä pääse jakamaan. Saatuani ihanan uuden pienen ja kevyen maccini ei ole tehnyt mieli palata hitaalle vanhalle koneelleni, joka varmaan avaa I-movieta sen puoli tuntia. Toki aion ne vielä kaivaa esille.

Kääntyminen aloitettiin hyvin varovasti vasta lähempänä 9 kk ikää siihen asti juostiin pääosin suoraan. Muutaman kokeilun jälkeen uskallan ehkä sanoa ääneen, että koira näyttäisi kääntyvän todella hyvin. Paljon olemme juosseet eteenpäin targetille, harjottaen ohjaajahäiriötä. Shokki kuten usea minikoira lukee jalkojani todella tarkasti ja niiden osottaessa vähääkään väärään paikkaan menee koira juuri sinne. Koiran kehonhallintaan olen tyytyväinen ja toki kehonhallintatreenit jatkuvat ahkerasti. 

Hyppytekniikkaa se on tehnyt reilu 4 kuukautta vanhasta noin reilun kuukauden välein speedbumbeilla. Nyt koiran täyttäessä 11 kk aloitamme hyppytekniikkatreenit kahden viikon välein. Shokin ollessa reilun vuoden ikäinen, pääsemme treenaamaan pikkuhiljaa korkeuden arviontia sekä etäisyyden arvointia niin silloin otan hyppytekniikkatreenit aktiivisesti viikottaiseen treeniohjelmaamme. Pentu hyppytekniikka postausta on pyydetty ja lupaan ottaa sen pikimmiten myös työn alle.

Domi valitettavasti taukoilee vielä ratatreenistä ainakin tämän kuun, joten Shokki saa nyt hypätä suuriin saappaisiin ja tuurata Domia ainakin alkuvuoden Niinun treeneissä. Helppoa Shokin kanssa ei ole ollut, mutta onpahan se opettanut myös paljon minua taas. Ja kyllä niistä alun täydellisistä häröilyistä on menty jo paljon eteenpäin. 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Once again year 2015

Niin paljon ihania asioita on tänä vuonna tapahtunut, että melkein meinasi iskeä paniikki vuoden vaihtumisesta. Viimeksi tänä aamuna herätessäni mieheni vierestä ja koirien tullessa kainalooni mietin kuinka kiitollinen olen näistä ympärilläni olevista miehistä. Varmasti päällimmäisenä tästä vuodesta mieleen jää kihlaus, unelmien tontin ostaminen ja tulevan kotimme suunnittelu, Shokin tulo elämäämme, yrittäjäksi ryhtyminen sekä ihanat koulutettavani. Ihan kyynelet silmissä onnesta sai muistella viime vuostta.


Tulen myös muistamaan vuoden todella kovasta työnteosta, ehkä välillä jopa liiankin kovasta. Syksyllä oli hetkiä, jolloin huomasi oman jaksamisen olevan hetkittäin tiukalla. Onneksi on nuo karvakorvat, jotka pakottavat kovassakin työputkessa lenkkeilemään paljon sekä viettämään aikaa heidän positiivisessa seurassa ilman työhuolia. Meidän tulee kuitenkin tänä vuonna aloittaa oman kodin rakentaminen. Se ei valitettavasti ihan ilmaista ole, joten töitä on tehtävä paljon myös tänä vuonna.


Yrittäjäksi ryhtyminen oli iso asia itselleni. Olen saanut todella paljon kyselyjä ja varauksia on jo tarpeeksi kesäkuuhun asti. Niinu Agility Sportin kurssit varataan heti täyteen. Aika mieletöntä. Ihanat koulutettavat piristävät mieltä ja osan koirakoiden kanssa olemme saaneet huikeita tuloksia ja parannuksia aikaan. Kuinka lukuisia kertoja olenkaan lähtenyt hallille kouluttamaan väsyneenä jo rankan työpäivän jälkeen, mutta joka kerta piristynyt kouluttaessani. Kiitos siitä kuuluu parhaille koulutettavilleni, olette ihania.

Alkuvuosi meni melko kovaa treenatessa agilitya ja Domin ja minun yhteistyö oli nivoutunut todella hyvään uomaan. Domi oli kropaltaan ja kehonhallinnaltaan todella hyvässä kunnossa ja se näkyi hyppytekniikassa ja radalla etenemisessä. Kävimme parilla reissulla Euroopassa alkuvuodesta ja Domi pääsi hoitopaikkaansa lapinporokoira Niitun luokse. Maaliskuussa lomaillessamme Turussa sain saman päivän aikana hyvin pysäyttäviä uutisia. Pari läheistä ystävääni menettivät osan itsestään kun Kamu-hevonen ja Domin ystävä Tosca-koira vietiin aivan liian aikaisin pois luotamme. En varmasti koskaan ole puristanut Domia niin kovin kuin hakiessani sen hoidosta tuon päivän jälkeen.


Huhtikuussa meidän lauman kokoonpano muuttui melkoisesti, kun pieni ja pippurinen Shokki liittyi laumaamme. Vaikka pentu saattoi tulla yllätyksenä niin tulevaa pentua oli kyllä suunniteltu hartaudella yli vuosi. Olin myös päättänyt, että kaikkien palasten tulee loksahtaa paikalleen ja niinpä jännitys pennun tulosta säilyi loppuun asti, kun täytyi odottaa eläinlääkäritestin ja pentutestin tuloksia. Luonnollisesti loppukevät ja kesä meni pennun kanssa touhutessa ja maailmaan tutustuttaessa. Shokki on kyllä totisesti mullistanut meidän elämää melkoisesti vuoden aikana.


Domi sairasti toukokuussa melko ikävän ihotulehduksen, jonka takia kaikki karvat piti ajaa pois jo toukokuussa. Onneksi tulehdus helpotti hyvin nopeasti, kun iho pääsi taas hengittämään. Toukokuussa aloitimme sen myötä myös pidemmän agilitytauon. Kesä meni kokonaan töissä ja koirien kanssa puuhatessa. Kesäkuussa aloitimme unelmoinnin tontista ja viimein elokuussa monen mutkan kautta unelma toteutui ja saimme ostettua tontin itsellemme. 


Shokki aloitti kesällä pikkuhiljaa agilityyn tutustumisen lähinnä hyppytekniikan ja kehonhallintaharjoituksilla. Syksyllä kuvioon tuli myös suoraan putkeen tutustuminen sekä tarjoamalla yksittäisiin hyppyihin tutustuttaminen. Hyvin maltillisesti ja rauhallisesti Shokin kanssa on agility aloiteltu. Lokakuussa Domi reväytti pahasti vasemman polvensa ja koko loppuvuosi onkin paranneltu ja kuntoutettu Domia. Onneksi olemme jo voiton puolella. Oli melko raskasta pitää toista täysin levossa ja samalla talossa asui ylivilkas pieni sheltin alku, joka halusi riehua Domin kanssa. Loppuvuodesta kävimme myös hyvin paljon koirien kanssa tallilla hevostelemassa ja molemmista on tullut helppoja tallikoiria.



Tärkeimpänä edellisvuoden tavoitteena ja toiveena oli kaikkien terveenä pysyminen. Shokin osalta siinä pysyttiinkin täysin. Domin kanssa on valitettavasti taas sattunut ja tapahtunut monen koiran osalta. Ei onneksi mitään hengenvaarallista, mutta ihotulehdus, useammat lihasjumit ja loppuvuoden paha revähdys varjostivat vuotta. Domi tulee varmasti koko loppuelämän olemaan "kaikki tai ei mitään" koira ja kuten Domi varmasti sanoisi rapatessa roiskuu ja toisille vaan tuntuu tapahtuvan enemmän kuin toisille. 


Olemme äärimmäisen kiitollisia viime vuodesta ja otamme enemmän kuin innolla vastaan vuoden 2016. Toivottavasti se on täynnä yhtä ihania hetkiä kuin viime vuosi. Ensi vuoden suunnitelmat täytyy jättää