tiistai 19. syyskuuta 2017

Timantit on ikuisia


Tasan viikko sitten juhlittiin meidän perheen silmäterää eli Domia, jolle tuli kuusi vuotta mittariin. Domi sai viettää synttäreitään paaaaaljon herkkuja nauttien sekä pääsi kahdestaan minun kanssani agilitykentälle tekemään temppuja sekä hieman hurvittelemaan helppoa agilitya tehden. Voisin ajatella että ihan paras päivä Domin mielestä. 

Jokainen koira on omistajalleen ensisijaisen tärkeä, mutta Domin kanssa meillä on muodostunut aivan erityinen side. Me on asuttu kahdestaan ja Domi on ollut tukena ne vaikeimmat ajat nelisen vuotta sitten. Voin luottaa Domiin hyvin vahvasti ja tiedän myös, että Domi luottaa minuun kuin kallioon. 

Domi voi aivan loistavasti ja on edelleen hyvin hyvin lapsenomainen. Hän on edelleen pomo, vaikka Shokki kyllä toden teolla yrittää horjuttaa sitä asemaa. Välillä jopa törkeästi yrittää saada konfliktin aikaiseksi, mutta taas yksi asia mitä rakastan Domissa, se osaa olla niin viileästi ja vaan ignooraa Shokin päälletulo yritykset. Se ei ole ikinä kenenkään kanssa tapellut vaikka ketä on yrittänyt siihen yllyttää.

Agilitysta Domi on jo jäänyt "eläkkeelle". Kaksi vuotta syksyllä tapahtuneen polven revähtymisen jälkeen (täällä siitä lisää ) emme ole kunnolla enää treenanneet. Pitkä oli kuntoutus, mutta jalka on ollut reilusti päälle vuoden täysin kunnossa. Eläinlääkärin ja Domia hoitaneiden mukaan polvi kestäisi aivan normaalisti kovempaakin käyttöä kuten agilitya, mutta itselläni kuitenkin takaraivossa kytee ajatus, ettei se ole enää 100 % sillä arpeutumaa revähdys sinne on aiheuttanut. Agility on kuitenkin raskas laji, joten koiran pitää mielestäni olla 100 % kunnossa eikä vain 97 %. Domi on kuitenkin hyvässä fyysisessä kunnossa ja treenaa edelleen kehonhallintaharjoituksia, joten se pääsee välillä helppoa pätkää matalin rimoin ilman raskaampia esteitä agilityhallille tekemään. Ja voi sitä riemun määrää kun kahdestaan tehdään. 


lauantai 2. syyskuuta 2017

Raksakoirat

Meidän elämä pyörii tällä hetkellä (ja luultavasti vielä pitkään) hyvin hyvin vahvasti raksan ympärillä ja sen myötä myös poikien elämä pyörii vahvasti raksan ympärillä. Harrihan nyt on tontilla aina kun vain ei ole töissä mutta monesti itsekin illat tulee vietettyä tontilla ja viikonloppuisin useita tunteja. Näinpä koirien täytyy olla mukana tontilla. Tontilla on lääniä 2,4 ha, joten tilaa ainakin heillä riittää.

Koirien "hengailuun" tontilla liittyy toki omat riskinsä, vaikka olemme kuinka varovaisia. Keskeneräisellä rakennustyömaalla kun voi olla nauloja pystyssä tai muita vaaran paikkoja. Olen aina kuitenkin todella varovainen ja käyn tontin läpi. Ne alkaa vaan olemaan molemmat melkoisia pelle pelottomia kun ilmekään ei värähdä vaikka kuinka paukkuisi tai kaivinkone ajaisi vierestä, tämän vuoksi ne ovatkin vain minun valvonnassani, jottei vain käy vahinkoa ja kukaan ei niitä valvo. 



Todella hyvin ne viihtyvät tontilla, vaikka välillä huolehdin tuleeko niillä liian tylsää. Oikeastihan niille on vain tärkeätä, että ne pääsevät mukaan. Käydään pitkillä metsälenkeillä niin jaksavat helposti koko päivän olla tontilla. Jätän aina myös auton takakontin auki, joten halutessaan pääsevät sinne nukkumaan. Nukkuvat kuitenkin mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Molempien mielestä on myös ihan parasta varsinkin silloin kun tontilla on paljon väkeä, voi käydä vuoron perään kokeilemassa keneltä saisi rapsutuksia. Yleensä ne myös raksamiesten tauoilla löytyykin jonkun sylistä.

Hyvin näkee taas koirien eron kun Domi puuhailee kyllä, mutta tykkää olla enemmän työnjohtajana tarkkaillen tilannetta kun taas Shokin täytyy olla joka askeleella mukana touhuamassa eikä se lepää ennen kuin kaikki toiminta loppuu. Sen tapaakin usein loppupäivästä jo pilkkimästä, mutta ei anna luonne periksi mennä nukkumaan. Pian saadaan talolle katto pään päälle, joten pääsevät lämpimään ennen kylmien kelien saapumista. Ainakin heille on paikat jo tulleet hyvin tutuiksi ennen kuin päästään muuttamaan sisään.