tiistai 26. marraskuuta 2013

Lainakartturi ohjaksissa

Viime viikolla Domi pääsi Jennan mukana hallille vähän aksaamaan. Ja voi pojat miten hyvältä Domin meno näyttikään taitavamman ohjaajan kanssa. Domi oli kuuleman mukaan ollut oikein pätevänä. Ihana Domi. Kiitos Jenna!!



maanantai 25. marraskuuta 2013

Ei järin loistavalta näytä

Tänään oli Sentin kontrollikäynti. Sentti on voinut niin hyvin, että lääkäriin mentiin melko hyvin mielin. Kauluria ei enää pidetty viikonloppuna, kun haava oli hyvin parantunut eikä Sentti enää ollut kiinnostunut nuolemaan sitä. Sentti oli kauhusta kankeana, kun ajettiin lääkärin pihaan. Huoneessa koko koira tärisi, läähätti ja lipo huuliaan. Hoitajan koskettaessa peräpäätä se jo murisi hoitajalle. Koko koira muuttuu aivan eri koiraksi lääkärissä. Kaiken sen kokeman jälkeen en kyllä yhtään ihmettele. En luota Senttiin yhtään siellä. Sillä onkin pidettävä kuonokoppaa päällä.

Valitettavasti melko nopeasti huomattiin, että kaikki ei ollutkaan niin hyvin kuin miltä näytti. Paise oli uusinut. Se oli vielä sen verran pieni ja niin lähellä perä-aukkoa, ettei sitä edes huomannut, kun koira oli hereillä vaan vasta rauhoitettuna. Oikeaan aikaan kyllä mentiin lääkäriin, huomenna se olisi varmasti ollut taas jo golfpallon kokoinen. Huolestuttavaa oli että paise uusi, vaikka tulehduslääkekuuri on päällä. Paiseesta otettiin näyte ja toivottavasti siitä ei mitään vakavampaa löydy. 

Koirat on siis pidettävä taas erillään. Onneksi Kevin ja Domi uskoo pysyä kauempana Sentistä ja yksinollessaan laitetaan koirat eri kerroksiin. Tuo koiraportti, joka hankittiin Domin ollessa pentu on kyllä ollut useasti myös pentu-ajan jälkeen käytössä. Domi tuli perjantai-iltana hoidosta ja Kevin vasta eilen illalla, joten en vaan taas raski kiikuttaa niitä takaisin hoitoon. Yhtä hyvin tai paremminkin ne toki hoidossa viihtyy, mutta ei kyllä itse haluaisi taas olla erossa. 

Kyllä surettaa kun toinen joutuu näinkin paljon taas kärsimään. Mysteerinen kutinakin on taas palannut. Varmaan lääkityksestä tai stressistä johtuen. Ei muuta kuin kauluri takas päälle, sama lääkitys ja hoito jatkuu. Viikon päästä taas kontrollikäynnille. Toivottavasti silloin saadaan jo parempia uutisia. 

Sentti taas aineissa

torstai 21. marraskuuta 2013

Reenitaukoa

Koska mennään taas? :)

Tässähän on ihan huomaamatta tullut treenitaukoa. Aikamoisen haipakkaan tämä marraskuu mennyt. Viikonloppuna meillä on pikkujoulut, joten huominen ja lauantai meneekin niitä valmistellessa. Ehkä tämän viikon jälkeen hieman rauhottuu.

Domi on ollut hoidossa tällä viikolla ja ensi viikolla se hierotaan, jonka vuoksi ensi viikon treenejäkin jää välistä. Toivottavasti ehdittäisiin edes yksiin treeneihin ensi viikolla. Eikös sitä sanota että lihakset kasvaa levossa, joten toivottavasti myös oppi menee perille paremmin levossa. Ohjaajalla kyllä sormet syyhyää treenaamaan. Treenilistakin olisi hurrrrrrrjan pitkä. Eipä meillä mihinkään kiire olekaan. Nautitaan jokaisesta yhteisestä treenistä.

Senttikin taukoilee sattuneesta syystä. Sentti on parantunut ihan loistavan hyvin. Hän on omasta mielestään täysin terve, eikä pysty ymmärtämään miksi kauluria pitää edelleen pitää. Haava on oikein siisti eikä anaalirauhaset ole täyttyneet ainakaan heti uudelleen. Maanantainahan ne tyhjennetään uudelleen ja sitten toivotaan ettei tämä vaiva uusi, muuten ne täytyy poistaa leikkauksella. Ja yhtään leikkausta ei kiitos enää tuolle koiralle.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Epäonnen soturi

Voisinko yhtään säälittävämpi enään olla..

Epäonnen soturina kukapa muukaan kuin Sentti. Kiireinen aamupäivä töissä muuttui Sentin kanssa oloon Espoon Eläinsairaalassa tänään. Eilen iltapäivällä lenkkeilemässä vitsailin kaverille, että Sentillä ei varmaan ole kaikki kunnossa, kun se oli niin kiltisti koko metsälenkin. Loppumatkasta Sentin kävellessä häntä koipien välissä otin sen syliinkiin ja tutkin koko koiran läpi, mutta mitään en siinä tilanteessa kyllä löytänyt. Illalla myöhään tutkiessani tarkemmin huomasin vasemmanpuoleisen anaalirauhasen olevan hieman turvoksissa ja tiesin että heti aamusta se täytyisi viedä eläinlääkäriin. Aamulla peppu oli jo todella pahan näköinen, vasemmalla puolella oli golf palloa isompi turvotus ja peräpää muuttunut ihan punaiseksi. 

Soitinkin heti lääkäriin ja sain ajan onneksi heti aamuksi. Sentti laitettiin heti nukkumaan, sillä sehän rupesi huutamaan jo pelkästä lääkärin katseesta. Rauhanen oli kuitenkin niin pahasti turvonnut ja tulehtunut, että sitä ei saanut tyhjennettyä vaan paise piti puhkaista ulkokautta. Tämä koko operaatio kesti tunnin ja se ei todella ollut kovin kaunista katsottavaa. Multakin kysyttiin pariin otteeseen ettei kai vaan pyörrytä kun verta ja erinäisiä eritteitä vaan tuli ja tuli ja tuli. Diagnoosina akuutti fistuloiva perärauhastulehdus ja puhkeamista vailla oleva anaalirauhaspaise vasemmassa rauhasessa. 

Lääkäri jaksoi kyllä ihmetellä Sentin kipukunnystä, jonka täytyy olla todella korkea. Tulehduksen on täytynyt olla päällä jo lauantain agilitytreeneissä, jossa koira ei kyllä taatusti ainakaan näyttänyt oireilevan mitenkään. Sentti ei millään tavoin oireillut rauhasia, ei ylimääräistä pepun nuolemista, ei pepun vetämistä eikä mitään muutakaan merkkiä kivusta peräpäässä. Tuli silti hieman huono koiranomistaja fiilis, miten me ei huomattu mitään. Turvotushan loppujen lopuksi kehittyi ihan tunneissa, mutta kyllä normaalisti koirat oireilevat jo ennen paiseen muodostumista. Ei vaan näköjään Sentti ainakaan.

Sentti on ollut kyllä todella reipas potilas , vaikka kivun täytyy olla kova. Nukkui viiteen asti unia pois, mutta siitä asti ollut melko entisellään. Ruoka maistui ja iltalenkillä tassutteli tuttuun tapaan. Kipulääkkeet puree sen verran hyvin ilmeisesti. Ja Sentti onneksi kakkasi jo tänään ilalenkillä. Wuhuu. Se oli meinaan hienoinen jännityksen aihe pystyykö kakkaamaan pariin päivään operaation jälkeen. Ummetus ei olisi yhtään hyväksi tässä tilassa.

Viikon ajan Sentti on nyt kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla sekä joutuu oleskelemaan kauluri päässä. Peräpäätä on huuhdeltava pari kertaa päivässä ja ruoan tulee olla helposti sulavaa viikon ajan. Toivottavasti paraneminen sujuu toivotulla tavalla emmekä joudu menemään ennen ensi maanantain kontrollikäyntiä lääkäriin. Kynnys pitää kuitenkin kuulemma pitää todella matalana ja mikäli turpoaminen palaa niin Sentti täytyy kiikuttaa takaisin eläinlääkäriin. Mikäli rauhanen ei lähde paranemaan toivomalla tavalla tai vaiva uusii pian niin lääkäri ehdotti rauhasten poistamista kokonaan leikkauksella.

Kevin ja Domi taitaa huomenna lähteä hoitoon. Sentille mukavampaa, kun ei koko ajan tarvitse häätää muita pepusta pois. Toki myös meille omistajille hieman helpompaa, kun ei tarvitse pitää koiria eri huoneissa tai valvoa niitä joka sekuntti. Myös lääkäristä suositeltiin ainakin pariksi päiväksi koirien kokonaan eristämistä toisistaan. Sentti saa kuitenkin jäädä kotiin sairastamaan.

Että voikin toiselle sattua ja tapahtua. On vaan niin jo aika sydäntäsärkevää viedä se Espoon eläinsairaalaan, kun se kauhistus koiran silmissä alkaa jo autosta hypättäessä. Ja ne epäuskoiset katseet, että ei kai vaan taas tuonne. Tämän vuoden vakuutuksetkin on taidettu nostaa tappiin asti jo kevään varvasmurtumalla. Tärkeintä on toki vain taas saada Sentti kuntoon, eikä mikään muu.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

The Lazy Song



Moni on varmasti sitä mieltä, että marraskuuta masentavampaa kuukautta saa hakea. Vettä sataa, taivas on pilvessä, lunta ei yleensä ole ja syksyn kaunis ruskakin poissa. Onneksi mulla on edes synttärit tässä kuussa. Pimeän ajan lisääntyminen vaikuttaa väkisinkin energitasoon. Kiireisen työpäivän jälkeen olisi niin helppo vain antaa periksi ja kömpiä sängyn pohjalle. Onneksi on kuitenkin kolme koiraa, joiden kanssa on kunnon lenkkejä tehtävä säällä kuin säällä. 



Tämä pimeän ajan sekä kylmyyden lisääntyminen on myös vaikuttanut meidän Senttiin. Sitä kun ei enää saa aamulenkille mukaan. Kesäisin ja hyvällä kelillä se kyllä ihan mielellään kömpii peiton alta aamukuudelta ulkoilemaan. Tällä hetkellä se täytyy kaivaa peiton alta esiin (jolloin se yrittää kaivaa itsensä sitä mukaa syvemmälle) nostaa pois makuuhuoneesta ja itse asiassa kantaa alakertaan asti. Tähän asti on toiminut, että sen nostaa makuuhuoneesta ulos ja houkuttelee namipussin rapinalla alakertaan. Nyt ei enää toimi namitkaan vaan Sentti pitää kantaa alakertaan asti ja laittaa remmiin, jottei se yritä karata takaisin sänkyyn. Toki itsekin tekisi mieli useimmiten vain kääntää kylkeä herätyskellon soidessa. 

perjantai 15. marraskuuta 2013

HSKH 30 vuotta!!


Meidän seuramme eli Hakunilan Seudun koiraharrastajat täyttää joulukuun alussa jo 30 vuotta. Aika huikea saavutus. Tätä juhlistettiin viime lauantaina juhlagaalassa Malmin Solheim-talolla. Ohjelmassa oli HSKH historiikkia, puheita, ruokaa, juomaa, stand-up komiikkaa, livebändi ja tanssia. Tämän lisäksi palkittiin vuoden HSKH:lainen. Ilta jatkuikin sitten aamuun asti ja hauskaa oli. Kiitos huipuille seurakavereille.

Saa olla kyllä todella tyytyväinen ja ylpeäkin omasta seurastaan. Meillä on mielettömän hyvät puitteet treenata läpi vuoden, hyvä henki ja yhdessä tekemisen meininki.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Scarface


Yritin eilen pahoinpidellä koirani. Pudotin vahingossa painavan järkkärikameran suoraan Domin pään päälle. Osu kyllä ikävästi suoraan pääkopan kautta kuonolle. Aika kamala omistaja. Domi huusi paljon, pelästy tietenkin. Onneksi omistajan tohelointi ei kuitenkaan järkyttänyt pienen elämää, kuin sen parinkymmenen sekunnin ajan. Leikkiminen ja riehuminen jatkui normaaliin tapaan heti. Tänään huomasin, että nokkahan on turvoksissa ja siihen jäi kunnon jälki. Olikin kiva selitellä kyselijöille, että ihan omistaja itse aiheuttanut jäljet naamassa. Anteeksi Domi. Paha mami. Olen yrittänyt kertoa Domille, että arvet luo katu-uskottavuutta. 

Domi onneksi kosti mulle  tänään agilitytreeneissä. Kopautti mua takaraivollaan huuleen, kun yritin estää sitä karkaamasta takaisin kentälle lopetettuamme. Verta tuli kiitettävästi ja nyt mulla on siis ansaitusti haava ja turvonnut huuli. Toivottavasti ei kuitenkaan turpoa enempää yön aikana. Oikein kaksi toheloijaa vauhdissa. Näin meillä. Öitä.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Vekkauksia



Tiistaina treenattiin vekkauksia. Vekillähän on tarkoitus suoristaa koiran juoksulinjaa suoremmaksi seuraaville esteille. Muiden kanssa niitä on toki käyttänyt, mutta vähänlaisesti vielä Domin kanssa. Niitä on varmaan radoilla käytetty jonnin verran, mutta ei treenattu sen kummemmin. Ensimmäisellä kerralla Domi luki kakkosesteelle tekemäni vekin takaakierroksi. Mutta nopeasti pieni turkiseläin sai juonen päästä kiinni. 

Ensin yritettiin ihan vain päästä nelosputkeen asti. Helppoa se ei ollut. Treenattiin yli puolet treeniajasta kolmosesteeltä nelosputkeen pääsyä. Domi irtosi hyppäämään kakkoshypyn lukuisia kertoja kaikista estelyistä huolimatta. Irtoomista on paljon treenattu joka myös näkyy. Jatkossa pidettävä tasapaino irtoamistreenin ja käteentulon treenamisen kanssa. 

Puomilla otin reilun sivuttaisetäisyyden ja hienosti Domi teki nopeat ja itsenäiset alastulot jokaisella kerralla. Alkuperäissuunnitelmana oli juosta A:n vasemmalta puolelta ja tehdä takaaleikkaus kepeille, mutta Domi suorittaa A:n niin valtavan nopeasti että en kerenny oikeisiin asemiin lähellekään. Takaaleikkaus kyllä toimi, mutta koira ehti huutaa aivan liian monta kertaa MIHINMIHINMIHINPRKL??niin vaihdettiin suunnitelmaa. Jotta pääsin juoksemaan A:n oikeaa puolta tein sylkkärin ennen A-estettä, joka toimi hyvin.  

Vekkaukset tehtiin myös hypyille 10 ja 11 ja niillä sai hyvin pidettyä kaarrokset pienempinä. Hymyn huulille sai treenien jälkeen Domin hieno puomi ja kepit ja niillä toiminut reilu sivuttaisetäisyys. Muutenkin ihana aina huomata kuinka nopeasti Domi saa juonen päästä kiinni ohjaajan vain ohjatessa oikein. Vaikka tänään ei toivottukaan irtoamista niin salaa olin myös tyytyväinen eläimen irtoamiseen ja itseluottamuksen kasvuun. 


Treenit 4.11

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Neljän hyllyn reissu

Sunnuntai-aamuna ajettiin epistelemään Lohjalle Sentin ja Domin kanssa. Eipä siellä sitten oikestaan ketään muita oikein ollutkaan, eikä kyllä muutenkaan mikään toiminut. Mineissä taisi olla kuusi koiraa, medeissä ja maxeissa vielä vähemmän. Ja kun niistä kuudesta koirakosta kaksi oli meidän startteja niin melkoiseksi säädöksi meni. Paikalla olin tietenkin vielä yksin, joten minkäänlaisia apukäsiä ei apuna siis ollut. 

Järjestäjien sekoilu ei helpottanut tätä tilannetta yhtään. Rataantutustuessa eikä vielä sen jälkeen ollut tietoakaan lähtöjärjestyksestä. Yritin myös pyytää, että saisin lähteä alussa ja lopussa, kun olin ainoana kahden koiran kanssa. Tämä ei kuitenkaan sopinut vaan lähtöjärjestys piti ehdottomasti arpoa. Vielä tokalla radallakaan ei voinut olla sama lähtöjärjestys kuin ekalla vaan taas ne arvottiin. Eikä edelleenkään ollut tietoa kuka menee missäkin välissä.

Eipä meidän tuloksetkaan yhtään sen parempia ollut. Neljä starttia, neljä hyllyä. Onneksi hyllyt ei aina kerro koko totuutta. Hyllyt olisivat myös jääneet puoleen, jos ohjaaja olisi viitsinyt tutustua oikein ensimmäiseen rataan. Puolet hyllyistä sai siis ihan yksin ohjaaja ottaa omalle kontolleen. Eipä noinkaan ole ennen käynyt, eikä onneksi tässä tapauksessa haitannut mitään. Koirat luulivat tehneensä oikeaa rataa.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Domilla putosi okserin rima. Sentti teki hienon "puhtaan" radan. Toinen rata oli agilityrata, jossa oli kontakteista kuitenkin vain puomi. Domin kanssa lähti mopo keulimaan heti alusta ja rata olikin ihan kaaosta. Domi paineli aivan tuhatta ja sataa. Olin auttamattomasti myöhässä ja rimat kolisi. Ilmeisesti ennen rataa tapahtunut sähläys ja odottelu oli "hieman" nostanut Domin kierroksia. Pysäytin radan puoleen väliin menon kokonaan ja otin koiraa hallintaan hetken ajan. Tämän jälkeen rata oli aivan toisennäköistä ja rata suoritettiin puhtaasti loppuun. Sentti teki taas oikein hyvän puhtaan radan, mutta eksyi yhteen putkiansaan. Tuollaiset kahden putken suun ohitukset on sen kanssa aika mahdottomia. Mitäpä putkihullu russeli itselleen voi. 

Sentin menoon olin äärimmäisen tyytyväinen. Vielä kun sen kanssa ehtisi hieman treenaamaankin niin voisi katsella kisakalenteria. Domi varmaan jää joulukuussa taas muutaman viikon totaalitauolle agilitysta ja silloin pääsee Sentti paikkaamaan Domia treeneihin. Myös Domin radoilta löytyy positiivisiakin asioita kuten lähdössä pysymiset molemmilla radoilla ja hyvät keppisuoritukset ensimmäistä kertaa kisoissa. Valitettavasti rengasta, keinua eikä A-estettä ollut kummallakaan radalla, vaikka niitä kovin oltaisiin haluttu harjoitella. 

Ainakin opin etten pysty vaihtamaan noin lennosta ohjaustapojani. Sentti ja Domi on niiiiin erilaisia ohjata. Kuin yö ja päivä. Parin minuutin tauko ei aivan kyllä riittänyt muuttamaan asetuksia päässäni. Ja se kyllä myös näkyi ohjatessani.
 

Kuvia Janakkalan kisoista 20.10

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tyttöenergiaa

Huh huh. Olipahan vilkas viikonloppu sekä nelijalkaisilla että meillä. Aikaisia heräämisiä, eikä kovin montaa vapaahetkeä viikonlopussa ollut. Viikonloppuun kuului mm. koirakavereiden kanssa lenkkeilyä, yövieraita pohjoisesta, kaverin tuparit, epäviralliset agilitykisat, ski-expoa ja agilitykouluttamista. 



Menossa mukana koko viikonlopun myös Kevinin tyttöystävä Luna. Domi yritti kyllä kovasti omia Kevinin tyttöystävää viikonlopun aikana, siinä kuitenkaan onnistumatta. Luna on niin täpäkkä tyttö ja sopii kyllä älyttömän hyvin laumaan. Oli heti kuin kotonaan. Pitää loistavasti pojat kurissa. Ja jaksaa painia kaikkien kanssa loputtomiin. Ihana, pieni ja pippurinen tyttö. 

Eilen illalla olikin sitten ihanan väsyneitä nelijalkaisia meillä. Ihan raatoina nukkuivat pitkin kämppää. Domin nukkuminen iltäpäivällä muiden puuhatessa on niin harvinaista, että oli pakko välillä käydä tunnustelemassa sen varmasti hengittävän. 



Syksy on kyllä niin pimeätä ja väsyttävää aikaa, että täytyy pysyä koko ajan liikkeessä, ettei rupea masentamaan. Tähän astinen syksy on ollut niin kaunista, että melkein unohtanut kuinka synkkää ja harmaata sitä voikaan olla. Sais tämä vesisade ja jatkuva koirien tassujen pyyhkiminen jo loppua. Mutta ei auta itku markkinoilla. Tällä hetkellä tämän kanssa on vain elettävä. Helpotusta ei ainakaan ilmatieteen laitoksen mukaan ole odotettavissa. Onneksi joka päivä ollaan lähempänä kevättä, joten turha jäädä märehtimään. 



Tänään kyllä märehdittiin ja laiskoteltiin oikein urakalla. Koirat pääsi vain alle puolen tunnin lenkeille, töissä ei tuntunut saavan mitään tehtyä, treenit jätin Domin kanssa välistä (jottei treenejä tulisi kolmelle päivälle peräkkäin), me käperryttiin peiton alle jo ennen iltakuutta ja syötiin roskaruokaa. Huomenna taas ryhdistytään ja uhmataan vesisadetta.