lauantai 19. maaliskuuta 2016

Valoa elämään

Ihanaa. Kevät ja valo on saapumassa myös tänne pohjoiseen. Kylläpäs vaan valosan ajan runsas lisääntyminen saa niin paljon positiivia asioita aikaan. Kyllä tuo aurinko aktivoi ja piristää niin valtavasti.  Onhan se nyt ihan eri lähteä kuudelta aamulla tarpomaan pitkää lenkkiä pimeässä kuin valosassa. Varsinkin kun asuu täällä metsän keskellä, jossa ei ihan kovin montaa katuvaloa ole. Eilen kevät kyllä otti hieman takapakkia, mutta ei anneta sen häiritä. Torstai-iltana metsälenkiltä pihaan tullessa olin niin innoissani, kun näin meidän pihan olevan lähes sula. Mutta ihan vielä (kiitos eilisen takatalven) ei kuitenkaan pääse kaivamaan hyppyesteitä talviteloilta.




Meillä on eletty normaalia hyvin kiireistä arkea. Töitä olisi paljon ja onneksi olen jo oppinut sanomaan osalle töistä ei. Shokki on oma pieni hullu itsensä. Domin kanssa on ollut hieman huolia taas. Me ollaan käyty Marin luona hyvin usein lähiaikoina ja huomenna olemme taas menossa. Itse polvi tuntuu olevan hyvä, mutta jostain syystä jumeja on ja niitä tulee liian nopeasti vaikka olemme koettaneet elää melko pumpulissa viimeiset viikot. Kehonhallintaharjoituksissa ei tunnu enää lähes minkäänlaista eroa oikean tai vasemman puolen välillä. Käymme kerran viikossa vesijuoksemassa, mutta viime kertaan asti sielläkään ei ole näkynyt minkäänlaista suurta puolieroa. Nämä liukkaat kelit eivät vaan niinkuin yhtään helpota asiaa. Juoksunarttujen tuoksut saavat henkisesti Domin melkoiseen lukkoon ja sitä myötä myös fyysiseen lukkoon. Eturauhastulehdusta ei kuitenkaan tunnu olevan, mutta mikäli tuoksut ei Domin mielessä pikaisesti helpota niin haetaan apua kyllä eläinlääkäriltä.  



Shokin kanssa on käyty tekemässä parisen kertaa viikossa lyhyitä treenejä. Sille selvästi vähän useammin, mutta hyvin lyhyissä pätkissä sopii kaikista parhaiten. Olen kyllä niin onnellinen tuosta viiden minuutin ajomatkan päässä olevasta hallista. On myös tullut koulutettua niin paljoa ja koirat kätevästi mukana niin olen ennen tai jälkeen jäänyt tekemään muutaman minuutin treenit. Sen kanssa on kyllä niin ilo tehdä hommia. Onhan se kovin erilainen kuin aikaisemmat ohjaamani koirat, mutta niin loistavaa kuinka paljon se opettaa itseäni olemalla hyvin hyvin ainutlaatuinen ohjattava. Koskaan ei voi tietää millaiset treenit on tulossa. Pitäisi kääriä hihat ja hieman suunnitelmallisemmin alkaa Shokkia viemään eteenpäin. Nyt kun tietää harrastavansa terveen koiran kanssa niin pitäisi alkaa listaamaan jo hieman tavoitteitakin ylös.


lauantai 5. maaliskuuta 2016

Onnellinen, kiitollinen ja huojentunut

Nyt on kyllä niin onnellinen olo, positiiviset adjektiivit loppuu kesken. Shokki kävi vetäisemässä torstai-iltana iltäkännit Univet Espoon Eläinsairaalassa, elikkäs siis läpivalaisussa Jan Räihän luona. Olen käyttänyt kaikki koirani Räihän luona, joten ei ollut kyllä epäselvää kenelle koiran veisin.

Shokki oli illan viimeinen asiakas ja röntgenissä ruuhkaa, joten olipa piinaavaa odottaa Shokin tuloksia. Onneksi Räihä päästi meidät nopeasti piinasta kuvien valmistauduttua ja sanoi heti, että kaikki näyttää hyvältä. Kävimme kaikki kuvat kuitenkin rauhassa läpi, hännästä henkitorveen asti. Lonkka ja kyynärkuvat lähtivät vielä kennelliittoon lausuttavaksi. Henkilökohtaisesti minulle ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin Räihän mielipide, siitä että koira on näiltä osin terve. Kovinkaan paljoa mä en näistä osaa sanoa, mutta varsinkin lonkkakuvat näyttävät oikein hyviltä. Keväämmälllä sitten tutkitaan vielä silmät, polvet ja sydän.