keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Geenitestin tulokset

Loistava fiilis jo muutenkin huomenna alkavan juhannuksen myötä, mutta tänään putosi postilaatikosta vielä niin huippuja uutisia. Shokin geenitestin tulokset tulivat. Shokkia on kyselty jalostukseen ja tästä syystä sekä minä että kiinnostuneet halusimme tehdä sille geenitestit. Varsinkin näköjään Suomen rajojen ulkopuolella Keski- ja Etelä-Euroopassa testataan kuuleman mukaan koiria paljon enemmän kuin Suomessa. Mutta tärkeimpään eli tuloksiin. Shokki on kaikkien testattujen osalta täysin terve!! WoopWoop!!


Shokilta testattiin seuraavat;

  •  CEA (Collie Eye Anomaly) joka on colliesukuisten silmäsairauksista tunnetuin. Sairaus on perinnöllinen ja siitä on olemassa kolme eri vaikeusastetta
  • DM (Degeneratiivinen myelopatia) on perinnöllinen selkäytimen rappeumasairaus, joka johtaa takapään heikkouteen ja lopulta halvausoireisiin vanhemmalla iällä
  • MDR1 lääkeyliaineherkkyys
Shokin tulokset
  • CEA vapaa " The examined animal is homozygous for the wildtype-allele. It does not carry the causative for CEA in the NHEJ1-gene
  • DM vapaa "The examined animal is homozygous for the wildtype-allele. It does not carry the high-risk factor for DM in exon 2 of the SOD1-gene.
  • MDR 1 (+/-) terve, mutta itse kantaja " The examined animal is heterozygous for the causative mutation for MDR in the ABCB1-gene

Tuo MDR1 kantaja ei tule ikinä millään tavoin häiritsemään Shokin elämää, sillä itse ei ole MDR1 altis vaan vain kantajana. Tämä vaikuttaa ainoastaan jalostuskäyttöön. Itse ainakin suosittelisin nartun olevan MDR vapaa, mutta kyllähän sitä jalostetaan paljon ilman minkäänlaisia geenitestejä. Onneksi kyse kuitenkin vain lääkeyliherkkyydestä, joka ei koiran elämää häiritse millään tavoin, eikä minkäänlaisesta sairaudesta. Mun ei näitä onneksi koskaan tarvitse miettiä, sillä en ole enkä varmasti koskaan tule olemaan kasvattaja. Itse olen vain tyytyväinen terveestä koirastani.

Sitten itse siihen testaukseen. Moni onkin jo kysellyt kuinka ja missä geenitestit tein. Geenitestit voi tehdä eläinlääkärin kautta, joka kuitenkin on ilmeisesti melkoisen paljon kalliimpaa kuin tekemällä itse. Tähän en osaa sanoa sillä en kysynyt edes eläinlääkäreiden hintoja. Itse testasin Laboklinin kautta, toinen vaihtoehto olisi ollut Vetscien. Laboklinilla on toimipiste Suomessa, joten pidin helpompana, mutta tuo Vetscien olisi voinut olla vielä edullisempi. 



Tilasin Laboklinin nettisivujen kautta näytteenottoon varten tarvittavat välineet. Pakkaus tuli parissa päivässä postitse kotiin sisältäen palautuskuoren. Täytin lomakkeen tarvittavat tiedot, menin eläinlääkärille todentamaan koiran sirusta sekä eläinlääkärin läsnäollessa otin solunäytteen koiran poskesta kahteen vanupuikkoon. Kävimme samalla rokotuskäynnillä, joten meiltä ei veloitettu sirun lukemisesta ja koiran oikeaksi todentamisesta mitään. Muita valmisteluja näytteenottoa varten ei tarvita, paitsi koiran täytyy olla syömättä vähintään kaksi tuntia ennen näytteenottoa. Vanupuikot lähti Saksaan ja vastauksen sain reilussa viikossa. Melko nopeata toimintaa etten sanoisi. 

Tarkkaa testauksen hintaa en muista, sillä en ole saanut laskua vielä, mutta jokainen testi oli muistaakseni noin 60-80 euroa, joten alle 200 eurolla varmastikin selviän. Kuten sanoin me emme maksaneet eläinlääkärikäynnistä mitään, mutta muut eläinlääkärit voivat näyttenotosta veloittaa. 

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Helteet tuli, karvat läks


Helteet tuli ja taisipa ne ehtiä jo lähtemäänkin. Onneksi parempaa on taas luvassa. Ihanaa omistajille, ei niin ihanaa meidän koirille. Omistan myös ensimmäistä kertaa elämässäni mustan koiran ja hupsista kyllä huomaa eron muihin väreihin. Varsinkin vielä, kun on koira joka ei osaa ei YHTÄÄN säästellä itseään, vaikka lämpötila on lähemmäs kolmeakymmentä ja asfaltin pinnassa lukemat jotain todella paljon enemmän. Ei huolta emme lenkkeile helteillä asfaltilla, mutta välillä helteellä joutuu menemään lyhyitä pätkiä asfaltilla. Mutta asfalttia helteellä kyllä kannattaa ehdottomasti vältellä. 

Helteiden tultua myös kyselyt Domin ajamisesta puhkesivat ilmaan. Jännää mielestäni, että viisi vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran Domin ajoin se ei todellakaan ollut kovin yleistä. Nykyään se tuntuu olevan yleistä. Paljon kyseltiin, koska Domi pääsee villatakistaan. Mitään trendiajelemista en toki kannata, mutta jos sen koiran on yhtään parempi olla niin Go for it.  Hyvä asia tässä on toki se, että vastustajia tuntuu olevan vuosi vuodelta vähemmän ja pinttyneimmätkin alkaa tajuamaan, että se on usealle vastaavan turkin omaavalle koiralle hyväksi. Useat eläinlääkäärit ovat yhtyneet mielipiteeseen.

Me emme rehellisesti ole löytäneet ajelusta huonoja puolia, hyviä puolia sitäkin enemmän. En toki missään nimessä suosittele ajemaan koiraa liian lyhyeksi, silloin voi myös haittapuolia esiintyä hetken aikaa ja mikä tärkeintä karva ei saa mennä liian lyhyeksi, jotta sänki ei kutita koiraa. Tärkeintä itselleni on, että koirani aktiivisuustaso nousee selvästi, se pystyy nukkumaan yöt läähättämättä,  se on iloisempi ja leikkisämpi, pystyn lenkittämään pidempiä lenkkejä eikä tarvitse odottaa yöhon lenkkien suorittamista, Domi palautuu selvästi nopeammin, uiminen on huomattavasti helpompaa, omistajan ei tarvitse pelätä ihotulehdusta ja iholla kävelevät punkit löytyy huomattavasti helpommin. Meillä karva on neljä vuotta kasvanut yhtä hyvänä takaisin, mutta tässä on varmasti koirakohtaisia eroja.


Mä olen varmaan aikaisemminkin blogin puolella ilmaissut, että erittäin mielelläni pitäisin Domin karvassa. Onhan se kaunis koira turkissaan.  Mieluusti ottaisin sille sporttishelttikarvan (vai miksi sitä nyt voikaan kutsua). Se nyt on vain hyvinkin todistetusti tullut selväksi, että Domin turkki on jotain käsittämättömän hengittämätöntä ja sen on hyvin paljon parempi olla ilman turkkia. Kun koiralla on noin paksu pohjavilla se ei valitettavasti suojaa sitä kuumudelta vaan ainoastaan pahentaa koiran oloa. Tänä vuonna meidän ei onneksi tarvinnut eläinlääkärin kehotuksesta turkkia. En kuitenkaan halua kokea viime vuoden ihotulehdusta uudelleen, joten Harri ajoi Domin jo viime viikolla. 

Karvojensa tiputtavien shelttien omistajat, olkaa onnellisia. Älkää itkekö näyttelyturkin lähtemiseen, sillä koiranne on varmasti parempi olla. Jos joillekin näyttelyt menevät ensi sijalle koiran hyvinvoinnin edelle, niin se saa sitten karvani pystyyn. Valittettavasti niitäkin ihmisiä on.  


Se ei todellakaan ole mikään kaunis ajettuna, mutta so what?  Jos sen on aavistuskaan parempi olla niin en mieti hetkeäkään. Ihan käsittämätöntä, että ihmiset haukkuvat julkisesti ajettuja shelttejä rumiksi. Mikään ei mielestäni oikeuta haukkumaan toisten koiria. Domi on varmastikin todella ruma ajettuna. Hetken se on myös omaan silmääni ruma, kunnes siihen taas tottuu. Mun pieneen mieleeni ei vain mahdu, että mitä väliä onko se koira ruma, kunhan koiran on hyvä olla. Se on vain karvaa, ei sen vakavampaa. Melko nopeasti karva kuitenkin kasvaa ja jo alle parissa kuukaudessa se on taas melkosen söpö pentukoiran näköinen tyyppi. 

Ja ei Shokkia en ajatellut ajaa, ellei se ole tarpeen. Valitettavasti silläkin on melkoinen karvoitus ja pohjavilla (mistä meille päätyy näitä turkkijumalia??), mutta ei vielä ainakaan yhtään niin paksu kuin Domilla. Ongelmana Shokin kanssa on toki myös sen musta väritys. Yritän ahkerasti saada pohjavillaa liikkeelle ja katsotaan kuinka helteisestä vai kylmästä kesästä saamme nauttia. Toivon, ettei sitä tarvitse ajaa, mutta tarpeen mukaan teen myös siitä ruman. Ja sitten vielä loppuun se ruma kuva, jossa viimeistely tekemättä. Viimeistely on kyllä edelleenkin tekemättä. 

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Murkkuikäinen sokkeli


Meillä asuu pieni murkkuikäinen sheltin alku. Oikeastaan meillä on kyllä melkosen kivutonta murkkuikä ja voimme vain nauraa Shokin yrityksille. Domi ehkä joutuu hieman enemmän pistämään pikkuveljeään ruotuun. Harria se on miellyttämässä aivan koko ajan, jos vaikka lauman pomon mielisteleminen auttaisi. Mulla ei selkeästi ole tarpeeksi testosteronia Shokin mielestä. Loistavastihan tuo tottelee edelleen, mutta joutuu ehkä huomauttamaan sen yhden kerran sijasta joskus toiseenkin kertaan. Aksassa voi myös ihan huoletta juosta täysin läpi ohjauksista. Tämäkin voi toki mennä täysin treenamattomuuden piikkiin. Pieni ärsyttävä pörinä tietyille jutuille kuuluu myös tyypillisesti murkkuikäisen elämään. Nämä ovat onneksi suurella todennäköisyydella ohimeneviä haasteita pikkupojan elämässä.



Jo pentulaatikossa ihastuin Shokin asenteeseen ja "hulluuteen". Muistan kyllä myös Jennan sanat pentuvalintaa tehdessä pentulaatikon hulluin ei välttämättä ole se paras pentu" Nuo sanat on kyllä toden teolla konkretisoituneet tässä vuoden aikana. Shokki ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, eikä tyypillinen sheltti. Eli juuri sellainen mitä itse toivoinkin. Jollekin se on varmasti liian kova sheltiksi, mutta itse tykkään näin enemmän. Hieman liian hektinen se on, mutta uskon rauhoittuvan iän myötä. Eipä Domikaan ole tyypillinen sheltti. Pehmeä ja pidättyväinen ei vain millään tavoin kuvaa niiden luonnetta. Vaikka ne ovat rohkeita ovat ne molemmat niin rakastavia ja luottavaisia tyyppejä.