sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kukaan ei arvosta sinun nerokkaita puheitasi niin kuin koira



Me ollaan saatu viettää Domin kanssa viikonloppua ihan kahden kesken. Russelit ja Juha poissa. Ja me naatitaan. Domin kanssa tulee puuhattua niin paljon ja se on aina menossa mukana. Tästä syystä meidän suhde on myös vahvistunut melko saumattomaksi. 

Mä veikkaan, että myös russelit on nauttinut ajasta ilman ärsyttävää shetlantilaista roikkumassa takajalasta. Vaikka kyllä Domi ja Kevin selvästi ikävoi toisiaan. Ne on kuin paita ja peppu, majakka ja perävaunu. Aika suloisia yhdessä. Senttikin on taas ihastunut Domiin normaalia enemmän Domin karvan lähdon jälkeen. Nyt se on siis todistettu. Sentti on karvarasisti. Sen mielestä Domi on paljon kivempi koira ilman karvoja.


Tänään Domi oli päivän naapurissa hoidossa, kun itse vietin päivän PetExpossa Etelä-Suomen shelttien ständillä.  Ständillä kävi paljon sheltin hankintaa suunnittelevia, juuri hankkineita sheltin omistajia sekä muita rodusta kiinnostuneita. Paljon rapsuttelijoita riitti lähes koko päivän shelteillä. Ihanainen Hippi esitti temppuja tasatunnein ja näin upeasti promosi hienosti rotua. Domi ei kaljuksi ajeltuna päässyt edustamaan rotuansa. Rumahan se on tällä hetkellä kaljuna. Mutta minkäs teet. Koira taas selvästi nauttii elämästä hitusen enemmän. Jos mahdollista se löysi jostain taas yhden lisävaihteen itsestään. Ja nopeastihan se karva kasvaa takas.

Domi saa olla seuraavaan Osteopaatin hoitokertaan asti olla tauolla agilitysta, joten eilisellä Sporttiksen vuorolla me tokoiltiin. Kyllä luit oikein, tokoiltiin. Eihän me nyt paljoa osata, mutta jotain kuitenkin. Ehkäpä me saataisiin Mialta yksäri niin saataisiin hieman työkaluja millä lähteä liikkeelle. Sillä oppia me tarvitaan ja paljon. Haaveena olisi se koulutustunnus joskus aikaan saada. Kirjataan se siis tavoitteeksemme.

The tokokoira?

Tehdään jo agilitya, jookos?

torstai 25. huhtikuuta 2013

Sydänkuuntelua ja osteopatiaa

Eilen käväistiin Domin kanssa terveystarkissa Espoon Eläinsairaalassa tutkituttamassa Domin sydän. Onpa muuten tullut ravattua eläinlääkärissä ihan yllin kyllin. Tällä kertaa vain eri koiran kanssa. Onhan tässä parissa kuukaudessa jo reilu 1500 euroa mennytkin eläinlääkärikuluihin. Sentillä onkin viimeinen kontrollikäynti varvasmurtumasta ensi viikolla. Vaikka Espoon Eläinsairaalassa onkin ihana henkilökunta, niin toivon ettei siellä ihan näin usein tarttisi juosta.

Eilen siis suunnattiin Domin kanssa tutkituttamaan Domin sydän. Aloitettiin koiran yleistarkastuksella. Ensin kuunneltiin stetoskoopilla sydämen lyöntitiheys ja rytmi sekä mahdolliset sivuäänet. Domin sydänäänet olivat täysin normaalit. Mitään sivuääniä ei kuulunut. Reisipulssi myös hyvä. Käytiin myös EKG:ssa. Myös EKG:n tulos oli täysin normaali, ei löytynyt minkäänlaisia johtumishäiriötä. Oikein priima sydän. Huomattiin myös että Domilla oli hieman normaalia alhaisempi syke. Varsinainen "urheilijan sydän" siis :) 

Tänään sitten ajettiin osteopaatin luokse Domin kanssa. Onneksi mentiin. Meillähän oli aika varattuna vähän myöhemmälle, mutta maanantaina kysyin seuraavaa mahdollista aikaa ja saatiinkin se onneksi jo tälle päivälle. Viime viikon treenin ja varsinkin sunnuntaisten episten jälkeen rupesin epäilemään onkohan Domilla kaikki kunnossa, kun juoksi normaalia runsaammin esteistä ohi ja osassa hypyistä haki vähän hyppyä.

Löytyihän sieltä sitten jotain. Oikea puoli kokonaisuudessaan selkeästi jäykempi, varsinkin etupää. Etupäässä lavojen alla löytyi pahin jumi.  Sitä hoidettiinkin melkein tunnin verran, välillä toki myös vasenta puolta. Jo siinä ajassa pystyi huomaamaan selkeän eron etujalan liikkuvuudessa. Vasen puoli oli todella hyvin auki ja jalkojen liikkuuvuus hyvä.

Tämä on selvästi tapahtunut jonkin revähdyksen tai venähdyksen seurauksena. Tästä on varmaankin johtunut myös ajoittainen peitsaus. Kuuleman mukaan toisen puolen jäykkyys voi aiheuttaa peitsaamista. Onneksi koira reagoi todella hyvin hoitoon. Viikko otetaan iisisti ja jo viikon päästä hoidetaan vielä vähän lisää. Sitten Domi onkin varmaan taas elämänsa kunnossa. 
Onneksi osasin epäillä. On jatkuvasta tuijottelustani jotain hyötyä. Niih Juha.. ja äiti..

Ai niin. Domilta lähti tänään karvat. Tässä hieman esimakua siitä

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Domin kanssa ekaa kertaa mölliradalla

Viime viikonloppu vietettiin Lahdessa koirien kanssa. Lahdessa tuntui kevät olevan jo pidemmällä kuin Espoossa. Metsäpoluilla päästiin jo hyvin lenkkeilemään ilman tassujen kastumista ja mittarikin näytti korkeampia lukemia kuin Espoossa. On tää kevät kyllä pahasti myöhässä. Ollaan käyty Vappuna veneellä Kaivarissa, mutta eipä tarvi miettiä mennäänkö tänä vuonna. Sen verta jäässä vielä meri, että melkein kävellen voisi päästä. Lämpöä kiitos!!!!

Sunnuntaina Lahdessa olikin sitten VAU:n uuden hallin epikset, jonne Domin kanssa suunnattiin. Sunnuntai-aamuna oli hallissa Match Show ja hetken jopa mietin osallistumista siihen Domin kanssa, mutta onneksi tulin pian järkiini. Eihän se osaa esiintyä yhtään, ehkä tarvitsisimme hieman treeniä. Kevinin kanssa olisin hyvin voinut mennä, mutta rokotustodistus jäi kotiin, joten ei sitten päästy. 

Itse kisaaminen olikin sitten hieman hankalampaa. Kukaan ei oikein tiennyt mistään mitään eikä lähtöjärjestystäkään saanut tietää ennen omaa starttia. Ja kisat alkoivatkin reilu puoli tuntia myöhässä. Tästä ei kuitenkaan tiedotettu ja kun ratakin oli valmiina niin siinä sitten virittelin ja pidin lämpimänä koiraa 45 min radan reunalla, kun en tiennyt koska meidän vuoro koittaa. Domi oli jo radalle mentäessä aika räjähdysherkässä tilassa.

Radan alku ei sitten mennyt ihan kuin Strömsöössä. Domi tuli jo ekasta hypystä ohi (?!?). Korjasin ja olinkin sitten pahasti myöhässä jo puomilla, josta juoksi ohi. Yhden hypynkin jätti matkalla hyppäämättä, mitä en kuitenkaan jäänyt korjaamaan. Tuntui että olin koko radan askeleen jäljessä ja vähän pelastellen päästiin maaliin asti. Radan jälkeen oli kyllä hetken tunne, että olenko mä oikeasti noin huono. Mutta ei saa olla liian ankara itselleen. Domi on nuori, kokematon koira ja me tarvitaan vielä paljon ratatreeniä. Painotan sanaa paljon. Myös ohjaajalla on hieman totuttelemista noin nopean koiran kanssa. Mistä sitä saisi nopempia soluja elimistöön? 

Hauskaa meillä oli ja olihan  siellä jotain positiivistakin. Puomin kontakti oli tosi hieno. Ihan turhaan mietin juokseeko läpi. Hienosti pysähty ja lähti vasta vapautuksesta liikkeelle. Osa rimoista oli 30 cm:ssa. Ei mun mielestä tarttis mölliradoilla olla rimat niin korkealla. Tyhmää. Moni tuollakin oli ihan ensimmäistä kertaa mölliradalla. Antaa möllien olla möllejä. Me ainakin oltiin möllejä :)


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Vihdoinkin

...voi sanoa kevään alkaneen. Jihuu. Huomiseksi on luvattu jo terassikeliä. Olen yhtä hymyä. Loputkin lumet toivottavasti viikonlopun aikana sulaa. Mä olen niin kevät ihminen. Tai ehkä kesä ihminen. Eipä se talvikaan hassumpi ole. Kyllä kaikissa vuodenajoissa on sitä jotain. Mutta olen varmaankin enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä Suomen kesä saisi olla hieman pidempi.



Metsäpolut on tällä hetkellä melko märkiä ja sohjoisia, joten pitkät metsälenkit on vielä hetken pannassa. Tylsää. Onneksi meillä päin riittää paljon jo sulia  kävelyteitä. Eilen Johannan ja Toscan kanssa lenkkeillessä nähtiin kaksi ihanaa valkohäntäpeuraa. Ne ei tainnut huomata meitä ja päästiinkiin tosi lähelle. Onneksi Sentti oli remmissä (varvasmurtumasta johtuen). Muuten olisi voinut sanoa hyvästit ainakin pariksi tunniksi Sentille.



Torstai-ilta tuli vietettyä Vappu Alatalon pienryhmävalmennuksessa aiheena keskittyminen sekä häiriöiden hallinta. Mun kohdallani kuitenkin eksyttiin aiheesta ja puhuttiin enemmän jännittämisestä Pitäisi vaan aina muistaa, miksi teen tätä ja että onnistumisen edellytykset tulee olla muissa asioissa kuin tuloksissa. Vaikeita juttuja nuo oman päänupin kuntoon saattamiset. Opin myös paljon keskittymisestäni ja tehtiin hyödyllisiä keskittymisharjoituksia. Huippu hyvä ilta siis.

Samalla varasin Vapulta toukokuulle hyppytekniikkatreeniä Sentille sekä Domille. Olen ehkä ollut näkevinäni Domin hypyissä valillä pientä ponnistuspaikan hakua. Tämä toki on voinut johtua etupään jäykkyydestä ja voi myös olla, että olen hieman (liian) hysteerinen seuratessani koirien hyppäämistä (ainakin treenikaverini olivat sitä mieltä). Joka tapauksessa ihana päästä ammattilaisen silmien alle ja saada lisää hyppytekniikkatreenejä. Täytyykin muistaa samalla varata myös pari lisäkertaa kesälle.

Domin kanssa ollaan tällä viikolla pari kertaa käyty hallilla treenaamassa keppejä sekä keinua pieninä täsmätreeneinä. Ja ei voi muuta sanoa kun VAU. Kepeillä ajattelin palauttaa muutaman ohjurin ja ruveta harjoittelemaan vaikeampia lähetyksiä kepeille. Tajusin kuitenkin heti, että sehän näyttää osaavan jo avokulmat, umpikulmat, sivuttaisetäisyydet, takaaleikkaukset ja jopa sylkkärinkin kepeille. Ei siis tarvinnutkaan laittaa yhtään ohjuria. Edelleen liputan ohjureiden nimeen. En usko, että noin hienoja ja varmoja keppisuorituksia muuten olisi saanut aikaan.

Keinu on myös jo valmis. Hyvin rohkeasti suorittaa keinun täysin omin avuin. Eikä tarvitse enää pelätä, että ei erottaisi keinua ja puomia. Tämähän rupeaa näyttämään kovasti siltä, että me voitaisiin pian olla kisavalmiita. Epistellään nyt kuitenkin rauhassa ja kun siellä kaikki rupeaa sujumaan niin sitten virallisiin. Sentin kanssa tein sen virheen, että lähdin vain muutaman epävirallisen startin jälkeen virallisiin ja kyllähän se kostautui. Siitä oppineena en aio tehdä samaa virhettä Domin kanssa.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

11

Vastataanpas Jennan haasteeseen.

- Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
- Myös haastajan 11 kysymykseen täytyy vastata

1. Mä en taida olla koskaan ajoissa missään. Vaikka mulla olisi koko päivä aikaa niin onnistun saamaan kiireen aikaan.
2. Ensimmäinen koirani oli karkeakarvainen mäyräkoira.
3. Olen harrastanut ratsastusta siitä asti kun opin kävelemään.
4. En juo kahvia koskaan.
5. Olen lapsena asunut Saksassa ja muutama vuosi sitten Hollannissa. Haluaisin muttaa takaisin Keski-Eurooppaan.
6. Mä rakastan italialaista ruokaa ja punaviiniä.
7. Haluaisin olla luovempi ihminen.
8. Tykkään tehdä aamulenkit koirien kanssa. On ihana tunne lähteä puoli kuuden aikaan koirien kanssa lenkille, kun lähes missään ei ole vielä ketään, paitsi metsän eläimiä.
9. En tiennyt miten paljon aikaa häiden järjestäminen vaatii.
10. Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä eläinten parissa.
11. Katon tällä hetkellä Ässät- Tappara peliä telkkarista. Ei hyvin mene :)

1. Valjaat vai panta
- Meillä käytetään molempia kaikilla koirilla riippuen vähän kuka taluttaa ja missä ja milloin. Itse tykkään käyttää Y-valjaita

2. Mikä on kivoin opettamasi temppu koirallesi?
- Oon aika hävettävän vähän opettanut temppuja koirilleni. Kevinin "kurre" ja "kieri" temput on hauskimmat.

3. Mitä harrastat koirasi kanssa?
- Tällä hetkellä vain agilitya ja kotitokoilua. Nyt kevään tullessa Domin kanssa on tarkoitus aloittaa taas paimennus ja russeleiden kanssa jäljestys.

4. Lempi koirarotusi? Miksi juuri se/ne?
- Apua, näitä on todella useita. Ylipäänsä paimenkoiraroduista pidän. Olen myös aina ihaillut irlanninsettereitä. Siinä vasta kaunis rotu!!

5. Pidätkö koirallasi takkeja?
- Pidän kaikilla kovilla pakkasilla toppatakkeja. Ja treenatessa BOT-loimea. Mitään sadetakkeja tai -asua en kuitenkaan koirilla pidä.

6. Mistä koirasi nauttii?
- Kaikki koirat nauttivat meidän kanssa tekemisestä. On se sitten agilitya, paimennusta, jäljestämistä, temppujen tekemistä... mitä tahansa kunhan pääsee omistajan kanssa tekemään.

7. Onko koirasi nirso?
- Sentti ja Domi ei todellakaan ole nirsoja. Kevin joskus nirsoilee. Silloin kun se on nirsoilu tuulella niin mikään ei kelpaa ei edes juusto, saati oma ruoka.

8. Kuvaatko koiraasi usein?
- Riippuu mikä on usein? Silloin tällöin, mutta aivan liian harvoin. Oon laiska, enkä jaksa kantaa kameraa mukana.

9. Aiotko omistaa tulevaisuudessakin koiria?
- En ainakaan tällä hetkellä osaa kuvitella tulevaisuutta ilman koiria.

10. Miksi valitsit juuri sen koirarodun?
- Hollannissa asuessani hoidin tallinpitäjän kahta russelia ja ihastuin rotuun täysin. Täytyihän sitä sitten saada omakin russeli. Kahden luupää russelin jälkeen halusin ehdottomasti hieman pehmeämmän enemmän ihmistä miellyttävän rodun. Sheltti oli oiva valinta.

11. Pelkääkö koirasi jotain?
- Sentti pelkää ukkosta ja ilotulitteita. Eipä kai mitään muuta suurempaa. Ai niin, sateenvarjoja meidän koirat ainakin pimeällä pelkäävät

Nyt olen niin rätti, että jätän muiden haastamisen väliin. Monet on jo haastettu ja ne joita ei ole niin tarttukaapa tähän haasteeseen :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

You´re amazing, just the way You are

Treenipäivityksiä ei hetkeen olekaan ollut. Siitä huolimatta on me treenattu.Sentin ollessa edelleen sairaslomalla on myös Kevin päässyt toden teolla treenaamaan. Ja siitähän vasta riemu on revennyt pienellä russelilla. Domin kanssa ollaan käyty Niinulla sekä omatoimitreeneissä vahvistettu yksittäisiä esteitä kuten keppejä, keinua, rengasta sekä juoksu A:ta

  • Kepit sujuvat jo todella hyvin ilman ohjureita.  Hakee kaukaa kepit hyvin eri kulmista. 
  • Rengas on meille vaikea este. Radan osana ei vielä toimi vaan juoksee välistä.
  • Keinu alkaa olemaan myös melko valmis. Tähän mennessä menty vain yksittäisenä esteenä. Riemuitsin jo miten hienosti on tajunnut keinun alastulon (eli 4 tassua keinulla), kunnes mentiin puomia yksi päivä ja tajusin, että meidän hienot 2on2offit on pilalla. Ei hyvä. Onneksi Domilla on niin vahva 2on2off, että korjaantui yhdellä treenillä. Huh.
  • Juoksu A alkaa olemaan melko varma. Onnistumis prosentti on viime treeneissä ollut 100 %. 
  • Rimat on olleet jo 35 cm:ssä
  • Hyppytekniikkaa on tehty joka treenien alkuun vähän. Hyppytekniikkaluentojen muistiinpanot kaivettu esiin ja lisää hyppytekniikkatreeniä luvassa
  • Okseria treenattava lisää yksittäisenä esteenä

Tänään Niinun treeneissä tuuraajana oli Maiju Korhonen. Muuri-hyppy kuvion jälkeinen valssi- veto kohta oli ohjaajalle todella vaikea ja ohjasin lähes joka kerta huonosti. Domi tulee hyvin vetoihin, kun vain osasin vetää. Keppejä mentiin ensimmäistä kertaa muualla kuin Sporttiksella ja jätti muutaman kerran viimeisen välin pujottelematta. Puomista Maiju oli sitä mieltä, että ei tarvitsisi mitään käskyä alastulolla. Kokeiltiin ja hienosti pysähtyi ilman käskyä. Yritetään siis muistaa jättää käsky kokonaan pois. Domi sai Maijulta kehuja hienosta puomisuorituksestaan. En siis onneksi onnistunut pilaamaan meidän puomia.

Näillä eväin startataan sunnuntaina Lahdessa ekaa kertaa mölliluokassa. Jännää. Kevät ja varmaan vielä kesäkin epistellään. Syksyllä viimeistään korkataan sitten  viralliset kisat.

 


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Domin kanssa osteopaatilla


Torstaina käytiin Domin kanssa osteopaatti Jerry Ketolalla Helsingissä. Tähän mennessä olen koirien kanssa käynyt Maaret Kaiperlalla Helsingissä. Useammalta eri taholta kuulin kuitenkin kehuja Jerrysta, joten hänen luokseen suunnattiin. Varmastikin myös jatkossa. 

Domilta löytyi etupäästä hieman huomautettavaa. Lavat molemmin puolin olivat jäykät, hitusen ehkä oikea lapa jäykempi. Jäykkyyden vuoksi lapojen liikkuvuus ei ollut niin hyvä kuin sen pitäisi olla. Takapää oli todellä hyvä ja täysin auki sekä raajojen liikkuvuus erinomaista. En itse valitettavasti kyllä ole huomannut Domissa mitään merkkejä jäykkyydestä, on liikkunut täysin puhtaasti, ei ole peitsannut tai muulla tavoin vaikuttanut jäykältä. Joistain koirista voi kuulemma huomata etupään jäykkyyden liikkuessa.

Onneksi lavat saatiin hoidettua auki. Hieman kuitenkin huolestuneena etupään jäykkyydestä varasin meille seuraavan ajan jo kolmen viikon päähän. Agilitya saa normaalisti jatkaa, ehkä voisimme kuitenkin viikon verran tehdä treeniä ilman rimoja ja jättää etupäätä kuormittavimmat esteet väliin . Parit epikset on lähiviikkoina ohjelmassa, joihin on kuitenkin tarkoitus suunnata, jos ei muutoksia kropassa näy.

Muuten Domi sai kehuja hyvän lihaskunnon ja vetreyden ansiosta. Takapäässäkin hyvin lihaksia löytyy, mutta etupäätä vähemmän. Käytiin läpi hyviä takapään lihaksia kehittäviä liikkeitä. Täytyykin ruveta jumppaamaan kaikkien koirien takapään lihaksia ahkerammin.

  • Ylämäkitreeniä kävellen
  • Peruuttamista
  • Ristikkäisten jalkojen nostelua jolloin koira joutuu tekemään töitä takapäällä

PS: Muistattehan että Koirahieronta Haus`life tarjoaa blogin lukijoille 25 euron alennuksen kolmen kerran hierontakortin ostajille. Edun saat mainitsemalla lukevasi Sentti&co blogia. Suosittelen käyttämään tämän edun hyödyksi.  Muistakaa hoitaa koirianne!!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Agilityohjaajalle vauhtia!!

Agility on tunnetusti rankka laji koiralle, mutta myös ohjaajalta vaaditaan paljon fyysisiä ominaisuuksia. Agilitysuoritus on lyhyt, joka sisältää kuitenkin paljon nopeita suunnan muutoksia, hidastuksia ja kiihdytyksiä. Tästä syystä ohjaajalta vaaditaan nopeutta, ketteryyttä, koordinaatiota, tasapainoa, voimaa sekä hyvää rytmityskykyä. Ohjaajan nopealla liikkumisella voi varmastikin säästää aikaa radalla.

Olen itse taas talven jälkeen aloittanut kunnolla treenaamisen. Sattuneesta syystä haluan ensi kesänä olla timmissä kunnossa. Halusin treeniohjelmaan myös osia, jotka tukisivat agilityharrastustani. Haluan tietenkin pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä ja nopea ohjaaja koirilleni. Olemmehan me radalla tiimi.

Agility on taito- ja nopeuslaji. On siis mielestäni selvää, että pärjätäkseen myös ohjaajalta kaivataan nopeutta radalla. Ketteryydestä sekä hyvästä koordinaatiokyvystä uskon myös olevan paljon hyötyä agilityssa. Ketteryys tarkoittaa kykyä muuttaa kehon asentoa tai suuntaa nopeasti. Ketterä ihminen siis pystyy sopeutumaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Koordinaatiolla tarkoitetaan monipuolista rytmitystä ja eri rytmistä juoksu- ja liikkumistaitoa.

Hyvällä tasapainolla voidaan puolestaan ehkäistä ohjaajalle syntyviä vammoja. Tasapaino jaetaan paikalla olevaan tasapainoasentoon eli staattiseen tasapainoon ja liikkeessä tapahtuvaan tasapainoon eli dynaamiseen tasapainoon. Agilityssa nimenomaan dynaaminen tasapaino on oleellinen tekijä nopeissa suunnanmuutoksissa sekä kiihdytyksissä.

Nopealla reaktiokyvyllä on myöskin tärkeä ominaisuus sillä suoritus on nopea ja reaktioajat ovat lyhyitä. Nopeita reaktiotilanteita tulee usein vastaan agilityradalla varsinkin nopean koiran kanssa. Vai kuulostaako tutulta, että koira ei tullutkaan ihan siihen mihin ajattelin?

Olen huomannut, että itselleni vaikeaksi on osoittautunut oikea aikainen rytmitys radalla. Rytmityskyky liittyy liikkeiden ja liikkumisen ajoittumiseen. Rytmityskykyä on mahdollista kehittää erilaisten "leikkien" avulla, joissa liikkumistapaa ja nopeutta muutetaan.

Oheiseen olen koonnut itselleni sopivia harjoituksia kaverini avustuksella  Olen myös käynyt vakoilemassa esimerkiksi jalkapallo- sekä salibandypelaajien käyttämiä nopeus- ja ketteryysharjoituksia. Jalkapalloilun sekä salibandyn sanotaan olevan nimenomaan agilitya tukevia lajeja.

Tavoitteena on ollut siis löytää erilaisia itselleni sopivia harjoituksia, jotka kehittävät edellä mainittuja  ominaisuuksia mm. nopeutta, räjähtävyyttä, koordinaatiota, kiihdytyksiä, suunnanvaihtoja, liikkeellelähtöjä sekä reaktionopeutta.

Nopeus- ja ketteryysharjoituksia
  • Erilaiset intervalliharjoitukset, esim. kiihdytetään yksi tai kaksi valotolpan väliä täysiä, rauhallista kävelyä takaisin ja sama uudestaan
  • Vauhtileikittelyä, esim. villiä ryntäilyä, jossa juostaan eri vauhdeilla vaihtelevassa maastossa
  • Juoksua, 45 asteen käännökset 5m:n välein, matka 30 m (tarvitaan kartiot tai vastaavat merkit kertomaan käännöksistä)
  • Sama kuin yllä, mutta kartioiden kohdalla käsi maahan
  • Juoksu eteen, juoksu taakse noin 1 m, juoksu eteen 10 m, juoksu taakse noin 1 m, juoksu eteen 5 m, jne..
  • Alamäki ja ylämäkijuoksu
  • Reaktiolähdot eri asennoista, kehittää myös reaktionopeutta (tarvitsee kaverin antamaan lähtömerkit)
Koordinaatioharjoituksia
  • Sivuttaislaukat (samalla voi myös pyörittää käsiä etu-ja takakautta ympäri
  • Polvennostojuoksut (päkiöillä, vuorotellen kummallakin)
  • Kanta-pakarajuoksu (päkiöillä, vuorotellen kummallakin)
  • Ristiin askellus sivuttain (päkiöillä, sivuttain vuoroin eteen, vuoroin taakse ristiin astuen)
  • Hyppynarulla erilaisia hyppyjä
  • Nopeustikkaat, joka väliin molemmat jalat
  • Nopeustikkaat, sivuttain sekä oikea että vasen kylki edellä
  • Nopeustikkaiden kanssa voi tehdä vaikka ja mitä harjoituksia (esim. YouTubesta sanalla speed labber löytyy lukuisia erilaisia treenejä)
Onneksi pian näitä harjoituksia pääsee tekemään ulos, eikä tarvitse ajaa kuntosalin juoksuradalle. Meidän kuntosalilla Esport Centerissä on sisäjuoksurata, joten myös talvella on onneksi päässyt juoksemaan.  Salilla on myös ryhmäliikuntatunti nimeltä Esport Run, jossa pääsee harjoittelamaan juoksua ammattilaisen silmien alla. Ryhmäliikuntatunneista mielestäni Les Millsin BodyAttack sopii hyvin kehittämään räjähtävyyttä.

kuva weheartit.com

kuva weheartit.com

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Auta kesää, syö lunta!!

Ihanaa, lunta!!
Meidän pojat on ainakin hoitaneet tehtävänsä tässä asiassa. Eilen meinasi nousta aika iso tatti otsaan koirien kanssa iltalenkkeillessä, kun lunta pyrytti ja kaikkialla oli taas valkoista. Pojat olivat kuitenkin niin innoissaan (poislukien Sentti) lumen tulosta, ettei voinut kuin hymyillä. Domi ja Kevin sukelteli ja kiereskeli onnesta soikeana lumessa. Niin ja söi lunta.

Tänä aamuna nousi tatti takaisin otsaan. Tuolla neljän kilometrin työmatkallani meinasin ajaa kaksi kertaa jorpakkoon sekä vähintään kaksi kertaa edellä ajavan perään. On tainnut ehtiä tottua jo kuiviin teihin. Nimin. Tahtoo jo pyörällä töihin. Väittäsin, että viime vuonna pyöräilin jo töihin tähän aikaan vuodesta. Mutta, kitinät pois. Kyllähän jokaiseen kevääseen yksi takatalvi kuuluu. Onneksi se tuli nyt, enempää ei kiitos tarvita. 

Kevääseen kuuluu myös karvanlähtöaika. Koirat on siis ilmeisesti päättäneet, että kevät alkaa. Viis takatalvista. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tänä vuonna kaikki kolme koiraa päättivät pudottaa samaa aikaa karvansa. Ihan hullua. Jokaisen koiran perässä pitäisi kävellä imuri perässä, jotta täällä olisi edes hetken siistiä. Imuri on siis muuttanut meidän jokapäiväiseen sisustukseen yläkertaan. Ja kukahan keksi että meillä on tumma sisustus ja kaksi valkoista koiraa?

Tämän päivän uutisten mukaan viikonloppuna alkaa Etelä-Suomessa kevät. Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Ensi viikonloppuna on aikomuksissa pakata talvikamat pois ja viedä ne kauas sekä tuoda kaikki kevät/kesä tavarat varastosta. Meillä ainakin alkaa kevät ensi viikonloppuna. Piste. Näytti mittari mitä tahansa.

Ps. Mä lupaan, että tuo oli viimeinen talvikuva vähään aikaan tässä blogissa!!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Persjättöjä persjättöjen perään

Oonpas ollut ahkerana, kun postauksia tulee joka päivä. Täytyi tulla hehkuttamaan keskiviikon loistavasti sujuneita treenejä Domin kanssa. Ehkä hieman ylihysteerisena meinasin jättää treenit väliin.  Mennä treeneihin vasta osteopaatilla käynnin jälkeen hieman vaisujen edellisten treenien jälkeen, mutta onneksi menin. Ei ollut jälkeäkään väsymyksestä eikä rimojen pudottelusta. Päinvastoin.

Treenattiin persjättöjä, kirjaimellisesti. Ratana oli Sari Vähäniityn tehisryhmälle tekemä rata. Me Domin kanssa keskityttiin vain pieneen pätkään radasta (suuntaa antava kuva alla). Aloitettiin jaakotuksen vahvistamisella. Putken kautta hypylle, jossa harjoiteltiin molempiin suuntaan jaakotusta. Jaakotus sujuu meillä hyvin, koira kääntyy sillä oikein näpäkästi ja ohjaajakin osaa ohjata sen hyvin. Kyllä on kaikki ohjaaminen nyt kovin paljon helpompaa kun rupeaa olemaan irtoava ja estehakuinen koira. 

Sitten oheiseen pätkän treenamiseen. Persjätöt tehtiin 3-4, 4-5 sekä 11-12, 12-13 väleihin. Ohjaajalle selkeästi vaikein kohta oli ehtiä 4-5 välin persjättöön jossa olin auttamattomasti myöhässä. Vasta kun Anne pyysi ohjaamaan hypylle niin, että tekisin persjäton niin aikaisin että saisin koiran kääntymään ennen hyppyä niin johan rupesi lyyti kirjoittamaan. Domi ei siis luonnollisestikaan kääntynyt ennen hyppyä, mutta kääntyi kyllä hienosti hypyn jälkeen oikeaan suuntaan kun ohjaaja teki persjätön valmiiksi ennen kuin koira laskeutui hypyltä. Takaakierto- persjätöt olivat meille selkeästi helpompia.

Ohjaukset vain aikaisemmin valmiiksi ja luottoa siihen koiraan. Nopean koiran kanssa persjättö ei mielestäni todellakaan ole mikään helppo ohjaus. Aina kun ohjaaja kadottaa hetkeksikin katseen koirasta niin onhan siinä aina riski. Olisihan nuo kohdat voinut ohjata myös valssein mutta selkeästi nopeampi tapa oli tällä pätkällä persjätöt. 



torstai 4. huhtikuuta 2013

Räihän luona, taas

Eilen aamulla käytiin taas Espoon Eläinsairaalassa kuvauttamassa Sentin murtunuttta varvasta. Sentti alkaa olemaan niin täynnä eläinlääkärissä juoksemista ja ainaista rauhoittamista. Minkäs teet kun sille aina sattuu ja tapahtuu. Kylläpä jännitti odotellessamme kuvien tuloksia. Saatiin onneksi hyviä uutisia. Yllättävän hyvin varvas on lähtenyt paranemaan. Lääkärin termein konsolidointia on tapahtunut varpaassa. Varvasosuus tuntui jämäkämaltä eikä varpaassa tuntunut enää ylimääräistä löysyyttä. 

Röntgenissä

Sentin kannusvarvas on ruvennut muhimaan siteen sisällä ja se on ruvennut punoittamaan voimakkaasti ja selkeästi häiritsemään Senttiä. Varpaaseen levitettiin salvaa ja varpaan sekä ihon väliin lisättiin pumpulia hankauman estämiseksi. Toivottavasti ei mene enää huonompaan suuntaan, yhtään enempää varvasrikkoja ei kaivata.

Parin viikon päästä on vielä yksi kontrollikäynti ja jos siitä selvitään puhtain paperein niin sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa ruveta palaamaan normaaliin elämään Sentin kanssa. Lenkkejä voi pikkuhiljaa hieman ruveta pidentämään mutta ulkoillessa käytetään vielä muutama viikko sidettä.

Kysyin Räihältä jatkosta sekä agilityn harrastamisesta koiran kanssa. Räihän mukaan Sentin kanssa voi pari kuukautta tapahtuman jälkeen palata aivan normaalisti agilityn pariin, kuten ennenkin murtumista. Kun murtuma varpaassa on parantunut niin lähdetään täysin puhtaalta pöydältä liikkeelle. Tottakai se voi murtua uudelleen, mutta niin voi mikä tahansa muukin varvas murtua yhtä suurella todennäköisyydellä. Ehkäpä me kuitenkin hieman kauemmin odotetaan ennen kuin Sentti pääsee agilityn pariin missään muodossa. Ihanaa kuitenkin, kun saadaan juuri ennen mökkikauden alkua Sentti taas pelikuntoon :) 

Sentti on päässyt töihin mukaan sairastamaan. Miten niin sotkuinen työpiste.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen agiliitelyt

Pääsiäisenä käytiin pariin otteeseen hallilla aksaamassa. Lauantaina Sporttiksella Domin kanssa tehtiin alkuun hyppytekniikkaa viiden hypyn hyppysarjalla sekä korkeuden arviointia neljän hypyn sarjalla vaihdellen viimeisen hypyn korkeutta. Sitten takaaleikkaustreeniä niin että Juha oli palkkaamassa. Kokeilimme sekä namipalkalla että lelupalkalla. Kumpikaan ei oikein toiminut. Domi ei malttanut jäädä leikkimään Juhan kanssa eikä edes syömään namia targetilta. Mamin kanssa on vaan niin kivaa ettei malta :) Hassu pieni eläin. Tehtiin kuitenkin namipalkalla ja opetettiin siihen, että nami syödään ensin ja vasta sitten hauskuus jatkuu. 

Lopuksi vielä projektejamme, elikkäs keppejä sekä keinua. Pienessä mielenhäiriössä kokeilin 12 keppiä ilman ohjureita (tarkemmin sanottuna olihan meillä yksi ohjuri ekassa tai vikassa välissä, mutta olisi varmaankin pujotellut puhtaasti ilman sitäkin) ja mitä meidän pieni shetlantilainen tekeekään. Pujottelee ne puhtaasti  hyvällä rytmillä. Eikä vain kerran ( se ei siis voinut olla vahinko ) vaan kolmesti!! Enempää keppejä ei sitten tehtykään. Toki ohjureitakin tullaan vielä käyttämään, mutta silti.. Oon yhtä hymyä :)

Tälläiseen onnistumiseen kannattaisi varmaan aina lopettaa, mutta kun treeni-aikaa oli jäljellä niin otettiin muutama keinu. Keinukin oli ällistyttävän hieno, Juha enää hädintuskin avusti alastulossa ja Domi rupeaa selkeästi myös tajuamaan että keinulla pidetään kaikki tassut alastulolla eikä tarjoa 2on2offia. Kaikista nopein keinu ei toki vielä ole, mutta meillä haetaankin ensin varmuutta keinulle ja sitten vauhtia. Toki takapakkiakin voi tulla keinulla ja kepeillä ja varmaan tuleekin, mutta silti ihan hirmuvauhtia se on oppinut molemmat. Varsinkin keinun. Pakko myös hehkuttaa miten hyvin ainakin Domilla ohjurit kepeillä on toimineet. Kuinka nopeasti niillä onkaan saanut nopeat ja jo noinkin varmat kepit aikaan. Ihan paras valinta siis. Varmastikin myös seuraavat koirat tulen ohjureilla opettamaan. Jos niitä ikinä tulee :)


Sunnuntaina Ojangossa tehistreeneissä. Teemana total agilityn 1.treeni. Sentin kanssahan samaista treeniä tehtiin jo muutama viikko sitten. Domilla ei ollut selkeästikään paras päivä. Kävi kyljelläänkin pari kertaa ja pudotti kolme rimaa. Tiedän, se ei tietenkään ole vakavaa pudottaa paria rimaa treeneissä, mutta Domi kun ei lähes koskaan pudottele, niin pistää se aina miettimään voiko johtua esim. lihasjumista tai muusta kivusta. Juhan mielestä myös Domin vauhti oli normaalia hitaampaa. Kaikki rimat oli 30:ssä,  mutta onhan ne olleet ennnenkin. Onneksi meillä on viikon päästä aika osteopaatille varattuna. Ja hierojallekin Domi pääsee tässä kuussa. Niin ja hyppytekniikkatreeniä täytyy muistaa ottaa enempi treeneissä.

Hiottiin treenissä putkeenirtoamista sekä takaaleikkauksia. Lähtee kyllä irtoamaan, mutta jää varmistelemaan helposti ,eikä siis lukitse seuraavaa estettä tarpeeksi hyvin. Ja nuo mun kädet. Voi huoh. Ei se koira irtoa yhtään sen paremmin vaikka nostan kädet taivaisiin. Kääntymisiin lähti hyvin mukaan pienellä rytmin muutoksella. Lisää irtoamistreeniä vielä vaan. Saatiinkin hyviä vinkkejä miten putkiin irtoamista voidaan itsenäisesti treenata. Viimeisen takaaleikkaustreenin jätin kokonaan välistä, sillä koira ei tuntunut niin hyvältä. Toivottavasti menee väsymyksen piikkiin. Taisi olla raskas pääsiäinen Domilla. Oltiin niin paljon kotona ja vieraitakin kävi paljon, sillä Domihan ei voi nukkua, jos joku on kotona ja vieraitakin on niin ihana pusutella koko ajan :)


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Näyttääkö tutulta :)



Meillä kuvassa pitäisi olla kaksi russelia, jotka yrittävät sängynvaltausta silloin tällöin

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäistunnelmissa

Ihana ja rentouttava pääsiäisloma takana. Tänä vuonna pääsiäistä vietettiin poikkeuksellisesti ihan kotosalla. Minilomalla nähtiin ystäviä, lenkkeilttiin paljon aurinkoisessa säässä, käytiin salilla, lepäiltiin ja tietenkin treenattiin agilitya. Niin ja siivottiin paljon (johon koirat ei kyllä osallistuneet, vaikka ne eniten täällä sotkeekin) Miten kolme pientä koiraa voi tuoda noin paljon hiekkaa, kuraa ja sitä itseään sisään. Siihen päälle vielä Kevinin karvanlähtö. Huoh.

Kevät, kevät, kevät tule jo. Onneksi on edes jo näin valoisaa. Kuinka hyvä fiilis voi tullakaan kun iltalenkin pääsee jo tekemään valosalla. Ihanaa.  Tämän päivän säässä peloiteltiin kyllä masentavalla tiedolla. Ensi viikonloppuna sataisi lisää lunta. Plaah. Onneksi se kerkiää vielä vaihtumaan. Ihanaa viikkoa kaikille!! Onneksi se on lyhyt ja viikonloppu on taas ihan pian.