tiistai 31. heinäkuuta 2012

Treeni-intoa

Lomat alkaa olemaan pikkuhiljaa lusittu ja paluu arkeen väistämätön. Onneksi lomaa jäi myös syksylle ja talvelle niin ei tunnu töihin paluu niin kamalan pahalta. On myös tullut syötyä ja juotua melko paljon, joten varmaan ihan hyvä palata taas normaaliin arkirytmiin. Koiratkin tuntuvat aika väsyneiltä, johtunee myös helteestä (poislukien Domi joka ei väsy koskaan tai jos väsyy niin osaa nukkua seisaalteen tai kaatua suorin jaloin nukkumaan), joten ehkä nekin ovat ihan tyytyväisiä että palaamme töihin ja saa olla rauhassa joskus kotona. Koirat ovat saaneet kyllä viettää oikeaa koiranelämää pääosin vapaana ja sen kyllä huomaa. Kummasti normaalit käytöstavat remmissä hieman hakusessa ja Domi on täysin unohtanut että muita koiria ei moikata ilman vapaa- käskyä vaikka ne menisivät aivan liki ohi. Täytyykin siis mennä Domin kanssa tekemään hieman ohitustreeniä Riikan koirien kanssa. Saa nähdä kuinka kova paimenkoira meillä on riittäkö pelkkä sanallinen komentaminen vai joudutaanko käyttämään esim. kolinapurkkia (kuulostaapa eläinrääkkäykseltä).

Loma tulisi siis koirien osalta vietettyä pääosin mökillä, veneilemässä tai hoidossa Juhan äidillä tai meidän äidillä. Veden ääressä vietetyn loman vuoksi koirista on löytynyt melko paljon myös punkkeja. Suureksi surukseni sain TAAS kuulla erään punkkipannan tappaneen koiran. Koiraa hoidettiin pitkään kovan myrkytystilan vuoksi pieneläinklinikalla ja kyseinen koira kuoli valitettavasti hoidoista huolimatta lopulta hermostomyrkytykseen. Kaverini tutun koira kuoli aikoinaan Porissa punkkipannasta saatuun myrkytykseen jo monta vuotta sitten, mutta siitä lähtien en ole pitänyt omilla koirillani mitään punkkimyrkkyjä riskeistä johtuen. On toki rankkaa ja välillä ärsyttävää tutkia kolme koiraa joka ilta punkkien varalta mutta en kyllä aio näitä myrkkyjäkään koskaan koiriini laittaa. Tämähän on toki vain minun mielipiteeni mutta toivon että näistä asioista keskusteltaisiin enemmän ja avoimemmin sillä vaikka näitä kuolemia on ollut ja valitettavasti tulee varmaan olemaan jatkossakin niin melko vähän niistä on kuullut julkisuudessa puhuttavan. Hoitaneen eläinlääkärin sekä pieneläinhoitaja tuttujeni mukaan näitä tapauksia on ollut enemmänkin. Jokainen omistajahan tekee itse päätöksen mitä käyttää tai ei käytä, mutta ei tälläisia asioita saisi pimittääkään koiran omistajilta. Mikäli kyseessä olisi lääke johon esim. ihmislapsi olisi kuollut niin sehän olisi valtava uutinen ja lääke olisi varmasti vedetty markkinoilta saman tien.

Iloisempiin asioihin. Lomalla ei kyllä tullut Evan treenien lisäksi treenattua yhtään agilitya, elikkäs koirat on saaneet levätä ja nauttia kesästä. Sentti olisi kyllä ehdottomasti tarvinnut keppitreeniä mökillä, mutta viime viikolla oli jo niin kuumat ilmat etten viittinyt rasittaa Senttiä (lue= laiska ohjaaja). Domikaan ei ole muutamien puunkiertojen ja kontaktin alastulo harjoitusten lisäksi oikein mitään treenannut. Tämän vuoksi onkin ohjaajalla hirmuisesti treeni-intoa tällä hetkellä, treenin täyteistä syksyä odotellessa :)

Ohessa pientä treeni- ja kisasuunnitelmaa itselleni ylös:

Sentti:
- Kepit kuntoon
- Puomin ja A.n alastulot kuntoon
- Irtoamistreeniä
- Ohjaajalle luottamuksen vahvistamista koiraan, ei tarvitse saattaa joka esteelle
- Näiden treenamista epävirallisissa kisoissa
- Kisaamisen aloittaminen taas pikkuhiljaa syksyllä
Domi:
- Kuvausaika varattava syksylle (syyskussa tulee yksi vuosi täyteen)
- Elokuussa puomi kokonaisena esteenä mukaan treeneihin ensin yksittäisenä ja sitten radan osana
- Hyppytekniikka treenien aloittaminen ensin Ullan kurssilla 1.9 jossa Ulla katsoo oikeat etäisyydet   sekä harjoitteet Domille, jonka jälkeen hyppytekniikkatreenit jatkuvat omatoimisesti. Tarpeen mukaan yksäriä Ullalta tai Vapulta vielä syksyllä/talvella.
- Rimojen nostaminen pikkuhiljaa syksyn ja talven aikana (Osteopaatilla käynti ennen tätä)
- A esteen opetus syksyllä/alkutalvella
- Keppien opetus ohjurein syksyn ja talven aikana

maanantai 23. heinäkuuta 2012

MM- karsintatunnelmissa

Aivan huikeat mm-karsinnat takana ATT- areenalla. Suomi sai kyllä niin mielettömän upeat joukkueet jokaisessa kokoluokassa, kaikki nopeita ja varmoja koirakoita. Voidaan siis odottaa upeita suorituksia näiltä koirakoilta sekä PM:ssä että MM:ssä. Muut maat saa vapista :). Pistelasku systeemi toimi tänä vuonna loistavasti kun saatiin näin kovat joukkueet kasaan. Oli upeaa olla katsomossa, huikea fiilis ja jännitys loppuun asti. Upea laji tuo agility.

Domi sai viettää kaupunki viikonloppua kanssamme Turussa ja hienosti viettikin. Pääsi mukaan shoppailemaan, terdelle, Turun linnaan, förille yms. On se vaan niin älyttömän helppo, sopeutuvainen ja mukava matkustuskumppani, parempaa ei voi toivoa. Turussa kokeiltiin Domin kanssa ekan kerran baby puomia. Alkuun muutamat pelkät alastulot ja kun ne sujuivat hyvin mentiin pari ekaa kertaa remmissä koko puomi ja pari kertaa ilman remmiä. Ekalla kerralla yritti hypätä alas puomin ylösmenolta, mutta kaikki muut kerran teki todella hienosti koko puomin aivan loistavilla nopeilla alastuloilla. Upea pentu <3.

Domi förissä
Tämän viikon agilitytreenit jää meiltä vielä väliin sillä mökkeilemme viikonloppuun asti, mutta ehkäpä ensi viikolla päästään taas pikkuhiljaa normaali rytmiin kiinni. Ajattelin myös raahata kepit mukaan mökille jotta voisimme Sentin kanssa vähän vahvistaa niitä viikon aikana. Tarkoitus oli myös loppukesästä aloittaa Domin kanssa keppien treenaminen, mutta enpä ole vielä ainakaan saanut aikaiseksi rakentaa ohjureita, ehkä syksyllä on enempi aikaa tähänkin. Kontaktin alastuloa treenaamme myös mökillä.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Veneilemässä

Tänään pojat pääsivät kesän ensimmäistä kertaa mukaan veneretkelle koko päiväksi käytiin mm. uittamassa poikia koirarannalla sekä Isossa Vasikkasaaressa . Domi oli ensimmäistä kertaa veneilemässä, hiukan alkuun jänskätti mutta reippaasti jaksoi koko päivän. Domi sai tänään myös ensikosketuksen lampaisiin. Ja nyt, kuinka taivaallista meillä on hiljainen, väsynyt ja nukkuva lammaskoira. Täällä todella nautitaan hetken rauhasta.







auts.. kohta sattuu





Aamusta lähdemme Turkuun katsomaan agin mm-karsintoja sekä Domin kasvattajaa. Domi pääsee meidän kanssa viettämään hotellielämää Turkuun ja terrierit pääsevät Juhan vanhemmille. Ihanaa viikonloppua!

Kaatosade agilitya

Maanantaina oltiin taas Eva Lacnakovan treneissä Espoossa. Eipä olla koskaan treenattu yhtä huonossa säässä kuin maanantaina- ja joo agilitya pitää treenata säässä kuin säässä mutta kun harvoin pääsee Evan oppeihin niin treeneistä olisi jäänyt kuivalla säällä melkosesti enemmän käteen. Tulipahan todettua että ei kumpikaan koirista kovasti kaatosateesta välittänyt aksatessa, väkisinhän se vauhtiin vaikuttaa varsinkin Domilla joka liukasteli putkissa joten osasi onneksi hieman rajoittaa vauhtiaan. Teimme oheisen kuvan mukaisella radalla erilaisia radan pätkiä. Kepit oli korvattu putkella useissa pätkissä.


Sentti aloitti. Heti ensimmäisellä pätkällä takuttiin keppien kanssa, Sentti ei jostain syystä kestänyt sivuttais etäisyyttä yhtään, ansaesteen vuoksi etäisyyttä olisi tarvinnut saada melko paljon. Takuttiin keppejä jonkun aikaa ja saatiin se lopulta onnistumaankin. Muuten Sentti teki todella hyvin töitä, yritettiin saada sekuntteja pois tiukempia käännöksiä hioen. Sentti irtoo hyvin putkiin joten sitä tulisi käyttää enemmän hyväksi. Ja jälleen saimme kotiläksyksi keppien hinkkaamisen.


Domi oli seuraaavassa ryhmässä ja silloin satoikin jo taukoamatta ja kenttäkin oli melko märässä kunnossa. Eva muistutti heti että Domin kanssa täytyy pitää ohjaus rauhallisena, koira menee todella lujaa ja kiihtyy melkoisesti agilitysta joten rauhallisuus on valttia sen kanssa, emme kuitenkaan halua sen kiihtyvän yhtään enempää kuin se jo kiihtyy. Oon myös huomannut Domista että helposti käy jalkaan kiinni jos saa ristiriitaisia ohjeita tai ohjaan huonosti. Ohjauksiin reagoimista tulisi sen kanssa harjoitella, varsinkin putkista kaarrattaa välillä melkoista vauhtia. Ennakoivassa valssissa pudotan helposti ylävartalon alaspäin ja kumarrun jolloin koira myös pysähtyy, täytyy muistaa että liike ei saa loppua ennakoivassa valssissa Domi reagoi siihen tietenkin heti, kun on vielä pentu. Sentti antaa ohjauksissa paljon anteeksi onhan se paljon kokeneempi. Eva tykkäsi kovasti Domin menosta ja sanoi sen olevan loistavalla tiellä.



Harvemmin heinäkuussa on Back on Trackia tarvittu

maanantai 16. heinäkuuta 2012

L-O-M-A-L-L-A

Kauan odotettu loma alkoi viimein viikko sitten perjantaina. Lomaa ollaan vietetty pääosin mökillä rentoutuen, koirat ovat nauttineet mökillä olosta suunnattomasti. Ilmatkin ovat suosineet ainakin Itä-Suomessa, hellelukemia ei olla hätistelty mutta lämmintä ja kuivaa on ollut. Mökillä olon lisäksi olemme lenkkeilleet paljon koirakavereiden kanssa ja käyty uittamassa koiria Haukilahden koirarannassa. Lauantaina piipahdin pitkästä aikaa koiranäyttelyissä Forssassa kaverini koiran kanssa. Kyllä sai taas ihmetellä sitäkin touhua, ensinnäkin olin ihan pihalla kun ei kehässä jaettukaan enää nauhoja (joo en oo käyny lähes kahteen vuoteen näyttelyissä, sori), tässä kyseisessä kehässä koirat arvosteltiin kyllä nanosekunneissa, kukaan ei ehtinyt edes valokuvata koiria kehissa kun niin rivakasti tuomari otti jo seuraavan koiran. Tuomari ei myöskään vilkaissutkaan esimerkiksi koiria suuhun ja koirat jotka kirjaimellisesti juoksivat tuomaria karkuun saivat EH:n. Tällästä tällä kertaa, mutta eipä siitä sen enempää. Ajattelin että voisin Kevinia taas käyttää muutamissa näyttelyissä mutta saa nähdä kuinka käy.

Loman alun kunniaksi suuntasimme kuitenkin perjantai-iltana Sentin kanssa tehis treeneihin Ojankoon, vetäjänä Anna-Maija Grönlund, hellettä piisasi kentällä. Ohessa rata, pääpointtina radalla oli kinkkisät putkikuviot.


Rata vaikutti tutustuessa aika kinkkiseltä, mutta Sentti yllätti ja meni todella upeasti vaikeammatkin kiemurat (luota koiraasi!!) Lähtö oli tosi hieno kutsuin kolmos putken takaa läheltä nelosestettä koiran putkeen, hain putken ulostulolta koiran mukaan. Haki loistavasti kolmos putken vaikka ei olla tälläista harjoiteltu ennen, hyvin kääntyi kolmos putkesta ulostullessa eikä kaarrattanut yhtään ylimääräistä. 9-10 putket ja 20-21 putket arvellutti rataantutustuessa, mutta Sentti haki ne kuin vettä vaan vaikka ei olla tälläistäkaan koskaan treenattu, putken suut ei myöskään todellakaan ollut tyrkyllä vaan koiran piti itsenenäisesti osata hakea putken umpikulma ja voi että olin ylpeä koirastani. 12-13- 14 väli yritettiin ensin saksalaisella, mutta kyseinen ohjaus ei vain sovi meille eikä saatu sitä sujuvasti onnistumaan joten tein pakkovalsssin hypylle 13 ja siitä käskytin suoraan putkeen 15 joka onnistui hyvin. Puomin kontaktin otti hyvin, 20 putki oli vaikea sillä iteltä loppui vauhti ennen putken suuta jolloin koirakin pysähtyi, jätin sitten koiran itsenäisesti suorittamaan hypyt 18 ja 19 ja juoksin edelle valssaamaan ennen putkea 20 niin tämäkin kuvio sujui upeasti. 21 putken suun haki todella hyvin ja myöskin 23 keppikulman haki hienosti. Sentti sai kyllä paljon kehuja kaikilta, mielettömän hyvät treenit, Sentin kanssa niin nautitaan jokaisista onnistumisen hetkistä kovasti.

Perjantaina suuntasimme takaisin Espooseen sillä kaverini Nina (Koirahieronta HausLife) tuli hieromaan kaikki pojat. Domi hierottiin ensimmäistä kertaa, yritin aamulla väsyttää Domia juoksulenkillä sekä palloa heittelemällä jotta Nina saisi sen rentoutumaan. Domi pisti alkuun aivan lekkeriksi ja hepuloi Ninan ympärillä mutta ihmeen nopeasti saimme sen rentoutumaan ja Nina pystyi kunnolla hieromaan sen läpi. Minkäänlaisia jumeja ei koko kropasta löytynyt ja kaikki liikkui hyvin kropassa. Hieronnan loppuessa Domi oli niin rentoutunut ettemme meinanneet saada sitä hereille ollenkaan. On siis toivoa saada Domikin joskus rauhottumaan, olipas harvinainen näky. Sentti hierottiin seuravaksi, Sentiltä löytyi hieman jumeja takapäästä, mutta selkeästi vähemmän kuin viime kerralla, Sentti rentoutui huomattavasti paremmin kuin ennen kun ei tarvnnnut jännittää kipukohtia. Liikeradat olivat kuitenkin oikein hyvät myös takapäässä. Sovimme kuitenkin että käytän Sentin loppukesästä vielä uudelleen kun alamme taas treenaamaan enemmän. Haluaisin myös saada ajan Maare Kaiperlalle alkusyksystä. Kevin oli viimeisenä eikä siitäkään tuttuun tapaan löytynyt minkäänlaisia jumeja mistään. Hyvin terveitä ja elastisia koiria siis meillä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Treenilätinää

Ollaan me treenattu vaikka blogin puolesta sillä saralla onkin ollut hiljaista. Mulla todettiin reilu parisen viikkoa sitten rasitusvamma jalassa josta johtuen jalkapöytääni kasvoi ganglio (nivelkapselin tai jänteen pullistuma) joka sitten on hieman vaikeuttanut treenaamista. Juoksulenkit olen joutunut jättämään kokonaan sillä pysty enkä saisi käyttää ollenkaan kenkiä ja juoksuun tarvii olla kyllä niin hyvät kengät. Agilitya treenattin aluksi lyhyissä pätkissä ja yksittäisiä esteitä jotta pystyin tekemään avokengissä ja sain sitten viime viikolla viritettyä Inovini niin että ne ei paina jalkapöytää, ei kovin järkevää varmaan uhmata lääkäreitä, mutta minkäs voit kun agility on kivaa ja pakkohan sitä jotain on päästä harrastamaan sillä muuten hajoaa pää omistajalta sekä kaikilta koirilta, Domista alkaen.

Viime viikon maanantaina käytiin epistelemässä Purina Openissa. Tavoitteena tehdä hyvät kontaktit- ei muuta. Kakkosluokan radat olivat Anne Saviojan käsialaa, alla radat.


Ensimmäinen rata oli tuttuun tapaan hieman nihkeä alkuun Sentin jännittäessä mutta melko pian rata rupesi rullaamaan oikein kivasti ja nolla tuli. A.n kontakti oli oikein hyvä, pysäytin hetkeksi, puomilla hiipi mutta tuli hyvin alas,  näistä johtuen etenemämme oli tuolla radalla vain 3,3. Vaikkakin tarkoitus olikin pysäyttää niin kyllä nuo kontaktit on saatava nopeammiksi radalla tai ei koskaan päästä lähelle 4 etenemiä ainakaan agiliyradoilla, joissa on kaikki kontaktit.


Tokalla radalla kävi sitten juuri niin kuin ei missään nimessä saanut käydä. Rata oli oikein siistiä ja näpsäkkää menoa puomille 16 asti. Loikkasi puomilta virheen arvoisesti ja ennen kuin ehdin oikeesti reagoida niin hyppäsi jo hypyn 17 yli hieman kysellen josta rimakin saatiin sitten alas. Koira oli jo sen verran edellä että jatkoin radan maaliin asti ja menin harjoittelemaan puomia sitten verryttelyyn. Harmin paikka noihin kyllä täytyy päästä reagoimaan. Se on aina niin helppoa jossitella mutta tuolla radalla nuo tilanteet menee niin nopsasti ohi.

Torstain treenimme oli peruttu seuran kisojemme vuoksi joten treenasimme sunnuntaina Ojangossa. Helle oli melkoinen, nuo Ojangon kentät kun vielä imevät kaiken auringon eikä sinne oikein tuulikaan käy, joten luvassa oli melkoiset helletreenit. Anne oli väsännyt melko helpon radan pätkän jossa oli kaikki kontaktit, muutama takaaleikkaus ja yksi pakkovalssi. Mietimme yhdessä otanko puomin ja A:n yksittäisinä esteinä, mutta päätimme ottaa radan osana. HUONO idea, A:n otti kyllä mutta varasti ja puomilta loikkasi, muuten oikein hyvää tekemistä. Harmi vain kun kaikki onnistumiset ja sujuvat radat jää aina noitten kontaktien epäonnistumisten varjoon. Hinkattiin hetki kontakteja, mutta ei otettu enää radan osana. Annen hyvä huomio oli myös että välillä ohjaava käteni jäi roikkumaan. Tarkoitus on kuitenkin "piirtää" koiralle rataa vaikka ei koiran tarvitsisikaan lähteä irtoamaan kauas, joten muista käden käyttö radalla. Rauhallinen käsi joka "piirtää" koiralle rataa. Toinen huomio oli että Sentin kanssa on ihan turha takaaleikata keinulle, tekee sen kyllä mutta himmaa ihan turhaan takaaleikkaessa keinulle ja kun varmasti ehdin myös edelle niin turha takaaleikata ennen keinua. Kun ryhmästämme kaksi oli valioitunut ja Anne tuonut vielä kesäkarkit loman kunniaksi niin tuli sitten herkuteltua ihan urakalla treenin päätteeksi. Onneksi tajusin treenata Kevinin ja Domin ennen Sentin treenejä sillä en olisi kyennyt enää herkkujen jälkeen juoksemaan.

Sentin kanssa treenattavaa kesälomalle.
- K-o-n-t-a-k-t-i-t
- Itsenäisemmät kepit
- Puomi- putki erottelu

Eilen lähdimme jälleen testaamaan kontaktien pitävyyttä (lue pitämättömyyttä) Purina Openiin. Lähtöjä oli niin huikeasti taas joten ilmottauduin vain ekalle radalle, sillä olisi joskus ihan kiva myös viettää joku ilta kotona, eipä se ihan onnistunut kun päästiin kuitenkin vasta puol ysin aikaan lähtemään vaikka menimme vain yhden radan. Ykkösluokan rata oli taas Anne Saviojan käsialaa.

A:lle asti sujuvaa menoa, A:lla hiukan varasti vaikka astui nätisti kaikilla tassuilla kontaktille jatkoin kuitenkin matkaa puomille asti josta loikkasi ehkä jopa virheen arvoisesti- en tiedä en jäänyt katsomaan vaan uusimme puomin välittömästi. EIKÄ pysähtynyt tokallakaan kerralla, vaan otti asennon vasta tuiman ilmeeni perään. Siispä taas verryttelyyn hieman palauttelemaan. Mähän piru vie opetan tuolle taliaivo luupää terrierille vielä nuo alastulot vaikka se oisi meidän viimeinen tehtävä. Äiti oli pitkästä aikaa katsomassa ja käytiin vielä Domin ja Sentin kanssa pitkällä lenkillä radan jälkeen ja Sentti kävi jopa uimassa, tais tulla vähän kuuma, eipä ihme kun pitää vetää tollaset hypersuperventilaatiot jo pelkästä autosta ulosottamisesta. Ihana ilma oli, tuntui jo kesältä. Hyvä niin, sillä kohtaa alkaa loma.

Ja kyllä myös Domikin on päässyt treenaamaan. Kotona ollaan paljon treenattu leikkimistä ja temppujakin pitäisi ehtiä opettamaan. En ole vielä edes opettanut Domille peruuttamista ja tarkoitus olisi myös opettaa portaissa peruuttamisen joka tekisi hyvää takapäälle. Hyi, laiska omistaja. Esteillä ollaan myös käyty. Rengas ja pussitreeniä on jatkettu, puomin alastuloa tehty melko paljon , erilaisia putkikulmia ja myös sekalaisia melko lyhyitä radanpätkiä jossa valsseja, ennakoivia valsseja, takaakiertoja, takaakierto persjättöjä ja välistävetoja. Takaaleikkaus treeniä on aloiteltu hypyillä etupalkalla, ongelmana on että Domi ei oikein irtoa kuollelle palkalle vaan olen käyttänyt namipalkkaa näissä. Treenit on pidetty lyhyinä ja hauskoina, jotta tuo ihana tekemisen meininki säilyisi pennun tekemisissä. Tänään tarkoitus tehdä hallilla irtoamistreeniä, jatkaa puomin alastulon varmistamista ja ottaa kepit treenin alle ohjureiden kera. Meidän pieni pumpulipallo täyttää jo 10 kk joka tarkoittaa että pian tulee 1 vuosi täyteen ja se on paljon se. 1- vuotiaan koiran tulisi myös jo pikkuhiljaa osatakin asioita, apua. Tähän asti on voinut jotenkin vedota siihen että se on niin vauva vielä mutta kohta se ei enää toimi. Yritän taas saada videolle pennun menoa mahdollisimman pian, sillä onhan se melko hienoa menoa varsinkin silloin kun ohjaaja ehtii ohjamaan.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Viikonloppuvieraita

Meillä oli viikonlopun hoidossa Domin tyttöystävä. Tosca on mun kaverin koira ja ne asuu meidän naapurissa joten käydänn useasti, ainakin kolmisen kertaa viikossa yhdessä lenkillä. Domi on melkosen rakastunut Toscaan ja niillä on ihan omat juttunsa aina lenkillä, tykkäähän Sentti ja Kevin myös Toscasta paljon mutta Domilla ja Toscalla on selkeä yhteinen sävel, jaksavat painia taukoamatta. Vaikka koko eroa on melkoisesti niin leikkivät todella nätisti yhdessä, eikä tarvitse pelätä että Domi jäisi alle. Sisällä ollessamme Tosca yleensä makaa ja Domi painii siinä sen päällä. Melkosen suloisia ovat yhdessä. Domi ei olisi missään nimessä halunnut päästää Toscaa kotiin. Tosca on kiltti hoitokoira, mutta kun se rakastaa yli kaiken maata tai piehtaroida paskaojissa niin on melko suuritöinen kun sen joutuu aina pesemään pidempien lenkkien jälkeen, se vainuu ojat kaukaakin ja kun ei niitä aina itsekään tiedä missä kaikkialla niitä metsässä on, niin ei pysty oikein ennakoimaan. Ainut ratkaisu on pitää koira kiinni jos ei halua pesulle sen kanssa. Onneksi meillä ei ole tuollaisia koiria vaan tollaisia hienohelmoja jotka uivat vain puhtaissa vesissä.


Domi aiheutti ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja stressiä eilen illalla. Olin muutaman tunnin iltapäivästä poissa ja koirat keskenään. Kun tulin kotiin löysin ympäri kämppää pieniä oksennuksia joissa pelkkää vaahtoa kuitenkin. Oli kuitenkin hieman vaikeaa paikantaa kenen neljästä koirasta oksennuksia ne olivat. Kaikki vaikuttivat hyvävointisilta joten lähdimme pitkälle metsälenkille. Puolen välin paikkeilla aloin tajuamaan että Domi ei riehu yhtä paljoa kuin yleensä eikä leiki Toscan kanssa yhtään samalla tavalla, siinä vaiheessa Domi myös oksensi muutaman kerran vaahtoa metsään. Otin koiran syliin ja tutkin läpikotaisin mutta en löytänyt mitään. Matkaa oli kuitenkin vielä kolmisen kilometria kotiin, keskeltä metsää ei oikein autollakaan kukaan meitä päässyt hakemaan joten pakkohan meidän sieltä oli kotiin käveltävä. Tultiin sitten Domin tahtiin hiukan rauhallisemmin kotiin, ja meidän tuurilla alkoi tietenkin myös kunnon kaatosade loppuvaiheessa. Kotiin päästyämme jouduin pesemään ensin Toscan joka ei muuten ole kovin nopeata hommaa pestä ton kokoista koiraa sen verran pinta-alaa ja karvaa on. Kun tulimme suihkusta Domin vointi oli heikentynyt, eikä oikein jaksanut pitää silmiään auki, yritti kyllä kovasti häntääkin heiluttaa mutta ei vaan kyennyt. Kaverini tuli käymään ja tutkimme koiran läpikotaisin, pulssi oli lähes normaali, ikenet normaalit, eikä myöskään yhtään kuumetta, joten päätimme vain tarkkailla tilannetta. Melko nopeasti huomasin että kivun täytyi olla mahassa sillä niinä hetkinä kun jaksoi seistä venytteli mahaansa. Ei selkeästi ollut voimia mihinkään, ei kuitenkaan kunnolla nukkunu vaan pyöri selällään, itkeskeli vähän väliä ja lopulta nukahti pystyyn--- en ole koskaan aikaisemmin nähnyt että koira voi nukkua pystyasennossa, sen pää nojasi meidän sohvatyynyyn ja siinä nukkui, takajalat soljuivat puolelta toiselle mutta pysyi kuitenkin pystyssä nojaamalla toiselta puolelta sohvatyynyihin. Itsehän olin jo viemässä koiraa päivystykseen mutta onneksi Juha ja Johanna toppuutteli tässä asiassa. Jäimme toki illaksi kotiin enkä uskaltanut juoda oikein viiniäkään jos olisi lähtö lääkäriin ollut edessä. Inhottavinta koiran sairastaessa on kun eläin ei pysty ymmärtämään mitä on tapahtumassa, silloin kun Domin silmät oli auki niin niistä pystyi näkemään pienen pelon kivuista johtuen. Pikkuhiljaa Domi pystyi jo vähän nukkumaan ja alkoi vaihtelemaan nukkumapaikkoja joten piristyi siis kun jaksoi kävellä lyhyitä matkoja. En kuitenkaan uskaltanut mennä nukkumaan, jos vointi olisi mennyt huonompaan suuntaan. Puolen yön jälkeen Domi selkeästi virkosi ja tuntui selkeästi parempivointiselta. Tuli luokse, heilutti häntäänsä ja kun Juha rupesi sitä kunnolla rapsuttamaan rupesi huutamaan omaa tuttua "ilonhuutoansa" mieletön helpotus, ja vaikka huono olo varmasti pienellä vielä oli mutta silti jaksoi pikkuhiljaa olla oma iloinen itsenä ja saimme sen juomaan vettä. Käytin Domia pihalla ja uskalsin jo pikkuhiljaa mennä nukkumaan. Aamulla Domi oli aivan oma itsensä, jos mahdollista vielä energisempi, oli ilmeisesti omasta mielestään nukkunut edellis-iltana aivan liikaa. Olipa harvinaisen outo juttu, pääasia kuitenkin on että koira voi tällä hetkellä aivan loistavasti. Jonkinlainen pöpö kyseessä oli, mutta todella voimakas joka parani myös ihmeellisen nopeasti ollakseen noin raju. Sentillähän oli muutama vuosi sitten raju pöpö mahassa mutta silloin se viettikin lähes kaksi päivää eläinsairaalassa. Tänään ei koirassa kyllä ole näkynyt merkkejään huonovointisuudesta, ruoka maistuu ja tekemistä pitäisi olla koko ajan.

Ja nyt vielä jännitetään Espanja euroopan mestariksi. Rahat on laitettu likoon Espanjan puolesta joten täällä todella kannatetaan kaikin tavoin Espanjaa. Koirat varmasti saavat osansa voittorahoista.. :)