lauantai 30. heinäkuuta 2016

"Lupaava pieni mies, jossa riittää vielä paljon työtä" Raporttia hyppykouluttajien jatkokoulutuksesta


Aloitin kesälomani viettämällä pari päivää Vapun kotona Siuntiossa hyppykouluttajien jatkokoulutuksessa. Valmennuspäivien aiheet olivat taipumisen jatkoharjoitteet ja ratasovellukset. Päivät sisälsivät tiukkaa teoriaa ja paljon käytännön harjoituksia. Päivät olivat hyvin intensiiviset ja ensimmäinen päivä kesti jopa 12 h (taukoineen toki). Aika kyllä lentää mukavassa ja inspiroivassa porukassa. Toisen päivän lopussa oli taas saanut niin paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, että pääkoppa tuntui ylikuormittuneen.



Itse pidän taipumisharjoituksia hyvin tärkeänä ja mielenkiintoisina. Taipumisharjoitukset on myös niitä, joita koulutuksissa toivotaan eniten. Pitää muistaa kuitenkin, että koiran tulee ensin hallita perustekniikat ennen kuin sen voi tuoda taipumisharjotteisiin.  Nopean ja menestyvän agilitykoiran on pystyttävä taipumaan molempiin suuntiin tehokkaasti. Suoritusaika nopeutuu tiukentuneiden linjojen myötä sekä rimat pysyvät paremmin ylhäällä myös tiukoissa kaarteissa. Myös kokeneidenkin koirien taitoja on mahdollista kehittää kohdistetusti.


Itselleni tärkeää oli kuulla Vapun mielipide Shokin tekemisestä, itse arvostan Vapun ajatuksia suuresti agilitykoiran "rakentamisessa" (jos noin voi edes sanoa).  Ja mikä parasta Vappu varmasti sanoo suoraan. Loistavaa oli kuulla kuinka samoin ajatuksin olimme Shokista. Shokki on hyvin lupaava nuori koiran alku, mutta siinä on vielä paljon työtä jäljellä. Se on luonnostaan hyvin hyvin nopea ja ketterä ja se on kevyt ja siro. Vielä pitäisi saada fokusoitua nopeus oikeeseen asiaan siellä agilityradalla, se ei olekaan niin helppoa. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä mottona ymmärrys ennen vauhtia. Puhuttiin juuri Vapun kanssa nopeuden tärkeydestä, sillä nopeus on toki voimaa, mutta siinä taito hallitsee. Nopeutta ei voi samalla tavalla kehittää kuin esimerkiksi kestävyyttä.  Nopeutta joko on tai ei ole. Kaikista meistä ei vaan mitenkään saa Usain Bolteja, vaikka kuinka harjoittelisimme. Onneksi nopeuttakin pystyy tiettyyn pisteeseen kehittämään, meinaan ohjaaja kaipaisi nopeutta paljon lisää.


Shokki yllätti todella positiivisesti jaksamalla loistavasti kaksi kokonaista treenipäivää kuumassa kelissä. Saikin ansaitusti kolme kevyempää päivää treenipäivien jälkeen. Shokki on nyt 17 kk ja kroppa ei ole vielä valmis kaikkiin vaativampiin harjoituksiin, odottelemme siis rauhassa kunnes sen kehonhallinta, tasapaino ja koordinaatio on sillä asteella. Tiettyjä asioita koiran kropan valmistumisessa ei vaan pysty kiirehtimään, vaikka tekisi mitä. Takaosan lihaksisto on todella hyvällä mallilla, mutta selän pyöreyttä aletaan nyt toden teolla työstämään. Saimme matkaan loistavia neuvoja kuinka Shokin kanssa jatkaa syksyyn asti. Lokakuussa Shokki pääseekin taas Vapun silmien alle reenaamaan.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Nomen est omen. Nimi on enne?


Jos voisin palata ajassa taaksepäin niin en välttämättä antaisi Shokille nimeksi Shokkia, sen verran paljon shokkitilanteita se on ehtinyt elämänsä aikana järjestellä meille. Viikko sitten Muusin kanssa juostessa Shokin täysin omasta syystä Muusi sai aikaan pienen hammasmuiston Shokin takareiteen. Hammasmuisto oli kovin pieni ja siitä selvittiin mustelmalla. Lähinnä hirvitti, se että täydestä vauhdista Muusi nappasi Shokin takapäästä ja etupää jatkoi matkaansa. Kroppa voi mennä melko vinksalleen tuollaisesta. Pääsimme luojan kiitos Marille heti seuraavana päivänä. Mari sai helposti kropan takaisin kuntoon ja jälleen kerran selvisimme säikähdyksellä. Eipä siitä mennyt kuin päivä niin Shokki löytyi ärisemästä kyylle. Tällä kertaa voiton vei Shokki ja ensi erää en ikinä halua enää kokea, sen verran jalat tärisi sen kohtaamisen jälkeen.


Kuten kuvista huomaa, sydämenlyöntejä aiheutti viime viikolla poikien keppileikit. Muusin kanssa oli melkoisen pop juosta täysiä keppi suusssa. Ei hyvä. Kepit on täysin nounou ja silti niiltä vain silloin tällöin se keppi suusta löytyi. Kropan suoristamisen myötä meiltä jäi väliin startti Agirodun ALO joukkueessa. Vaikka Shokki saatiinkin hoidolla heti kuntoon niin jätimme tottakai Tampereen reissun välistä. Näin jälkikäteen ajateltuna hyvä näin. Kuuleman mukaan pohja oli ollut melkoisen surkea ja kuoppainen, joten en olisi sillä pohjalla startannutkaan. En ota riskiä koiran enkä toki itsenikään puolesta. Pari vaarallista ohjaajien kaatumista ja lääkärireissua siellä olikin käynyt. Eikä olisi ollut kovin kiva ajaa Kirkkonummelta Tampereelle asti toteamaan se asia.


Niin ja me ollaan niiiiiin L-O-M-A-L-L-A. Meillä oli ensimmäinen loma aamu eilen. Meidän kaksi ensimmäistä lomapäivää on menneet kyllä täysin auringossa maaten ja rentoutuen. Muusi lähti maanantai-aamuna kotiinsa ja Domi lähti samalla pariksi päiväksi hoitoon, joten Shokki pääsi nauttimaan kahdenkeskistä laatuaikaa meidän kanssa. Se on niin paljon kiltimpi ilman Domia. 

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Agilityn mm-karsinnat ja Muusi muikkeli

Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari

Viime viikonloppuna kisattiin Liedossa agilityn maajoukkuepaikoista. Lauantaina tuli seurattua maksit ja Niinun radat päivän mittaan suurelti osin kännykästä, kun olimme liikenteessä. Onneksi on livestream. Niinu pääsi kaikilla kolmella koiralla finaalipäivälle, joten olihan se sitten sunnuntaina ajettava paikan päälle. Olipa jännittävät ja tasokkaat kisat. En vaan voisi olla onnellisempi ystävän puolesta. Niinu ja Reiska mukana PM-joukkuessa ja matkaavat ensi kuussa Norjaan Suomea edustamaan. Ja miten pienestä se MM- paikkakin oli kiinni. Nyt onkin sitten vakavasti mietinnässä jospa lähtisi ketyilemään Norjaan elokuussa. Mineistä voi sanoa vielä, että tsiesus kuinka hyviä minikoirakoita meillä on tällä hetkellä.  

Reilun viikon verran meidän lauman jatkona on majaillut bordercollie uros Muusi. On päässy taas sheltit kunnon juoksemisen makuun. Juokseehan ne paljon ihan keskenäänkin, mutta nuo bordercollieiden vierailut kyllä hyvin kohottaa kuntoa. Shokki on myös saanut uinti- ja kuralätäkkö kaverin, Domi kun mielellään kiertää järvet ja kuralätäköt kaukaa. Muusi on vasta vuoden täyttävä, mutta silti niin älyttömän helppo ja tottelevainen ja tuntuu kun olisi aina ollut mukana. Tiesin, että ne toimeen tulee, mutta en olisi uskonut että Domi ja Shokki antaa Muusin nukkua kylki kyljessä saati osallistumaan jokaamuiseen halihetkeen.






lauantai 2. heinäkuuta 2016

Lavatansseja ja lettuja

Kuva: Joni O.
Juhannus oli ja meni. Kaikki hyvä valitettavasti loppuu aikanaan. Olipas taas ihana päästä perheen ja kavereiden kanssa mökille rentoutumaan ja nautiskelemaan hyvästä ruoasta, juomasta ja tietenkin perinteisistä lavatansseista. Ja mikä hienointa, hellettä riitti kolmelle päivälle. Koirille mökkiviikonloput ei taida olla sieltä rentouttavammasta päästä. Ainakaan silloin, kun mökillä on noinkin paljon porukkaa. Täytyy olla kokojan hereillä ja kärryillä mitä tapahtuu ja missä. Silmät menee väkisin jo iltaisin kiinni, mutta on vain taisteltava hereillä. 



Poikien seurana juhannuksena oli myös kultainennoutaja Hipsu. Hipsu alkaa vaan olemaan jo niinvanha ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa poikien leikkiinkutsut vaan se ignooraa aivan täysin Shokin ja Domin. Shokki on aivan huumassa SUP-lautailusta. Kun joku on lähdossä suppailemaan Shokin löytää varmasti ensimmäisenä laudan päältä odottamasta kyytiä. Ja mikäli kyytiin ei pääse niin Shokki lähtee uimalla mukaan tai jää rääkymään laiturille.


Meidän aksatauko jatkuu näköjään edelleen. Viikko vielä töitä ja alkaisi kunnon kesäloma ja siitä kesälomasta on tarkoitus pyhittää aikaa treenaamiselle. Kesäloma itseasiassa alkaa parin päivän intensiivisellä hyppytekniikkakoulutuksella, sillä hyppytekniikkakouluttaja porukan kesken kokoonnumme pariksi päiväksi Vapun luo Siuntioon. Shokki pääsee projektikoiraksi, hävettävän vähän se on hyppytekniikkaa treenannutkin lähiaikoina. Hieman olisi pakko ehtiä ensi viikolla esteillä käydä sillä Shokin olisi tarkoitus startata ensi viikonloppuna agirodussa ALO radalla. Hups. Mihin sitä on lupautunutkaan.