Aksaa tuutin täydeltä

Edellisviikko oli melko agilitypainotteinen. Tiistaina Sporttikoirahallilla treeneissä Kevin sekä Domi. Molempien kanssa aloitin hyppytekniikkatreenillä. Tehtiin perussarjaa ensin speedbumbein jonka jälkeen laitoin rimat 15 cm ja molemmat teki sarjaa myös rimojen kera. Kevin kolisteli muutaman kerran kun palkkasin vinkulelulla, Kevinin mielestä ei vaan millään voi ehtiä kattomaan niin tarkasti jalkoihin kun odottamassa on maailman ihanin vinkuva lateksikarhu. Onneksi kuitenkin korjasi joka kerta seuraavalla kerralla jos kolisteli. Domi teki sarjaa todella nätisti ei kertaakaan edes kolistanut rimoja YES! Tämän jälkeen tehtiin hyppy- putki kuviota jossa oli tarkoitus ehtiä tehdä neljä valssia peräkkäin. Kevinin kanssa valssit sujuivat todella hyvin, Domin kanssa ehdin ekaan valssiin mutta ei toivoakaan että olisin ehtinyt muihin sen verta lujaa Domi pinkoi. Domin kanssa kyseinen kuvio pitäisi tehdä takaaleikkaamalla. Treenattiin kuitenkin valssia joten helpotettiin kyseistä kuviota kahteen valssiin.

Torstaina Sentin ryhmätreeneissä rakensimme kaksi lähes samanlaista rataa toistensa peilikuvina. Teimme rataa kisanomaisesti eli aina kun edellinen oli tullut maaliin niin seuraava lähti radalle. Teimme radan yhteensä kuusi kertaa, kolme kertaa toisella puolella ja kolme toisella. Kerran pudotti riman ja yhdellä radalla meni putkiansaan, mutta tosi kivasti jaksoi kuusi radanpätkää lähes putkeen. Vettä satoi koko treenien ajan, onneksi ensi viikolla alkaakin jo hallitreenit.

Perjantaina ajettin jälleen Ojankoon, tällä kertaa Domin kanssa. Heli veti ESS:n järkkäämää irtoamistreeniä. Oli taas taskuraketilla hieman liikaa virtaa treenien alussa ja tais aivotkin unohtua kotiin. Pienen alkurallattelun jälkeen saatiin oikein kelpo pätkiä aikaan. Varsinkin kontakteille pysähtyminen oli alussa aivan unohtunut. Harjoittelimme putkiin irtoamista sekä A-esteeltä hypyille irtoamista. Olemme nyt pari kertaa menneet A-estettä kisakorkeudessa ja Domi menee sen oikein hyvin jo muutaman kerran jälkeen. Domi irtosi selkeästi paremmin hypyille kun putkiin, Paljon hyviä treenivinkkejä ja harjotteita saatiinkin kotiläksyksi. Treenin jälkeen Domi pääsi viimein juoksemaan pitkin mantereita bimerle narttu Neferin kanssa, muutamat treenit ne on toistensa perään jo katellut ja riemu oli ylimmillään kun vihdoin pääsivät leikkimään.

Viikko sitten lauantaina kisattiin Sentin kanssa Lohjalla LÄGI:n kisoissa Aurlahden kentällä. Ihana kisapaikka aivan järven rannassa ja ihanilla kävelymaastoilla. Oon todella tyytyväinen meidän päivän ratoihin vaikka kummaltakaan radalta ei nollaa tullut. Eka rata oli Seppo Savikon käsialaa oleva agilityrata, radalla oli muutama putkiansa johon moni koira menikin, mutta Sentti luki todella hyvin ohjausta radalla, todella harmittava keppien sisäänmenovirhe, josta vitonen. Olisi pitänyt rytmittää kepeille vienti paljon paremmin.

Toka rata oli Anne Saviojan hyppyrata. Alussa oli melkoinen pyöritys, mutta sen jälkeen olikin oikein helppo rata. Ehkä se hieman kostautuikin kun jälleen ohjasin huonosti kepeille. Myöskään Sentti ei kyllä yhtään hakenut keppejä, kepeiltä jälleen vitonen. Voihan kepit. Onkin kyllä kieltämättä jäänyt keppien treenaminen totisesti paljon vähemmälle kuin esim. kontaktien hinkkaaminen. Treenattava siis keppien sisäänmenoa varmemmaksi ja itsenäisemmäksi.

Videot on jostain syystä harvinaisen epätarkkoja, pitäisi opetella käyttämään tuota videokameraa hieman paremmin. Vaikka mentiin lauantaina vain kaksi rataa niin tuntui että oltiin koko päivä kisoissa kun mentiin järjestyksessä maksi-medi-mini, onneksi oli aurinkoinen sää ja hyvää seuraa. Ehdittiin myös tehdä porukalla pitkät verryttely ja jäähdyttelylenkit. Paljon hyviä ratoja kaikki tekivätkin, vaikka vain Satu ja Nipa saivat viimeisellään 0-radan. Agility on niin pirun pienestä kiinni ja juuri tämän vuoksi niin ihana laji!

Koulutusohjaajakurssilla

Koko viime viikonloppu vierähtikin Lahdessa VAU:n järjestämällä agilityn koulutusohjaajakurssilla. Lähdimme Domin kanssa jo perjantaina kohti Lahtea. Domi oli äidilläni Lahdessa hoidossa ja sai nauttia jakamattomasta huomiosta koko viikonlopun. Onneksi viikonloppu oli lämmin ja Domi viettikin suuren osan ajasta äidin isolla takapihalla lintuja jahdaten. Sunnuntai- iltana kotiin palattaessa meillä oli harvinaisen väsynyt lammaskoira.

Mutta siis itse kurssiin. Olin kuullut eri suunnista paljon erilasta palautetta koulutusohjaajakurssista, muutama on tainnut joutua pettymäänkin. Sehän toki riippuu aivan valtavasti kenen vetämälle kurssille pääsee ja minkälainen ryhmä koossa sillä kertaa on. Meillä kurssin veti Johanna Nyberg. Suurin osa kurssilaisista oli Lahden suunnalta, meiltä HSKH:sta kurssilla oli minun lisäkseni Henriikka. Aamupäivät meni teoriaa opetellessa ja iltapäivät koulutimme VAU:n hallilla demokoirakoita. Viikonloppu oli antoisa, raskas ja paljon opettava. Hyväksi koulutusohjaajaksi olisi tarkoitus joskus päästä, mutta matka siihen on TODELLA pitkä. Johannan sanoin Agility on Taito- ja nopeuslaji sekä Itsetuntolaji. Iso juttu on kuinka niitä koiria opetetaan oikein mutta vielä suurempi juttu on kuitenkin kuinka niitä ihmisiä opetetaan opettamaan. Jokainen koira ja jokainen ihminen on oma yksilönsä, joka tekeekin agilityn kouluttamisesta vaikeaa ja haastavaa. Omasta mielestäni hyvän koulutusohjaajan tekee se että pystyy näkemään minkälainen koirakko (koira + ohjaaja) on kyseessä ja näkemään minkälaisia harjotteita/ohjausta juuri kyseinen koirakko kaipaa. Hyvän ohjaajan tulisi myös pystyä nostamaan ohjaajaan itsetuntoa, sillä niin kuin kirjotin kyseessä on myös itsetuntolaji.

Paljon ajatuksia pyöri kurssin jälkeen mielessä. Paljon hyviä, mutta myös valitettavan paljon huonoja. Kurssilla tuli myös esiin inhottavan paljon ikäviä esimerkkejä, joita en välttämättä olisi edes halunnut kuulla. Alla olevat ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni  agilityyn liittyen (älkää ampuko, mutta saa kyllä rohkeasti olla eri mieltä)

• Kisaiän voisi nostaa 24 kk. Kuinka moni koira on oikeasti valmis 18 kuukautisena jo kisaamaan,  Tällä voisi hieman hillitä ohjaajienkin kiirettä koirien kanssa, valitettavan usein ihannoidaan koiraa joka jo alle kaksivuotiaana on noussut vähintäänkin kolmosiin tai kuuluu mm- joukkueeseen. Mölliluokan ikäraja 12 kk tuntuu myös aika pahalta välillä, siellä on kuitenkin rimat jo kisakorkeudessa, vaikkakin moni koira tuntuu kasvavan vielä sen ikäisenä, varsinkin maxi koirat. Toivoisin että olisi tarjolla enemmän putkiluokkia myös täällä pääkaupunkiseudulla johon myös vuoden ikäiset pääsisivät kirmailemaan siivekkeiden välistä ja putkiin. Kyllähän sitä itsekin tekisi mieli päästä jo kirmailemaan Domin kanssa vaikka emme edes möllikisoihin ole lähellekään valmiita, mutta olisi ihana päästä putkiluokkiin testaamaan taitojamme.
• Alku ja loppuverryttelyihin tulisi panostaa enemmän. Useathan näin tietysti tekevätkin, mutta valitettavan paljon näkee kuinka koira tulee suoraan autosta kentälle ja nostetaan takaisin autoon heti tunnin loputtua. Ainakin omille koulutettaville haluan painottaa alku- ja loppuverryttelyjen tärkeyttä. Olen kilpaillut esteratsastuksessa ja siinä lajissa onneksi verrytellään hevoset todella hyvin pääsääntöisesti sen takia itselleni oli ainakin melko suuri yllätys että agilityssa ei niin aina tehdä.
• Agilityssa koiran hyppytekniikkaan omasta mielestäni tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Puolentoista vuoden ajan Ulla Kaukosen opeissa epätasaisen säännöllisesti olen päässyt käymään ja vaikka tämäkin on loputon suo niin hieman olen sentäs oppinut katsomaan eri koirien hyppytekniikkaa. Meillä on lukemattoman useita tunteja kuvattu ja analysoitu videolta omien koirieni hyppytekniikkaa (kiitos rakkaalle avomiehelleni joka on mahdollistanut tämän) Sikäli itselläni oli onni että Kevinillä on huono hyppytekniikka, sillä en välttämättä itsekään olisi oppinut ja ahminut tietoa koiran hyppytekniikasta näin paljoa ilman Kevinin "ongelmaa". Oppia olisi hyvä kaikkien ammentaa jo heti alkuvaiheessa eikä vasta siinä vaiheessa kun koira pudottaa rimoja tai kieltäytyy hyppäämästä. Suosittelenkin lämpimästi käymään Ulla Kaukosen tai Vappu Alatalon kursseilla aiheesta.
• Hoitakaa koirianne, agility on yllättävän rankka laji. Käykää fyssarilla, osteopaatilla, hierojalla vaikka vain todetaksenne että koira on todella hyvässä kunnossa. Suurin osa koiristahan tekee agilitya, vaikka toinen jalka olisi haudassa, jonka vuoksi kipeää koiraa on joskus hyvin vaikea tunnistaa. Itse pidän tosi tärkeänä käyttää kaikkia koiria säännöllisin väliajoin tsekattavana.

Mielipiteistä voisi varmasti kirjoittaa kilometrin pituisen postauksen, mutta ainakin osan halusin myös kirjoittaa ylös.Siinä vaiheessa kun koira muuttuu koirasta urheiluvälineeksi on omasta mielestäni menty pahasti metsään. Mutta nyt siis vain lisää kouluttamaan ja antamaan näyttöjä seuraavaa kurssiviikonloppua varten

Kasva isoksi älä aikuiseksi

Meidän pikku pentu täytti viime viikolla vuoden, iso mies. Aivan pentuhan se vielä oikeesti on ja toivottavasti pysyykin, se on maailman täydellisin juuri tuollaisena, älä aikuistu koskaan! Tuhannesti sydämiä!! Onnea meidän ihana taskuraketti. Kiitos taas Kitalle mahtavasta shelttilapsosesta. Onnea myös veli Leeville ja sisko Kukkikselle.

Domi  7 vko. Kuva Kitta Peltoniemi

Syksy iskee

Nyt se on sitten toden teolla iskenyt, pimeys ja kylmyys Suomeen. Me kun teemme aamulenkit jo puoli kuuden aikaan, niin pimeässä joutuu jo alkuun tarpomaan. Voin kertoa että pimeään aamuun on todella paljon ikävämpi herätä kuin valoisaan, kun muutenkin tuo puoli kuuden herätys ei ole inhimillistä. Kyllä russelitkin haluisi vaan kääntää vielä kylkeä tuohon aikaan. Domi nyt on valmiina toimeeen 24/7 ja jos ei omistajat heti meinaa herätä herätyskelloon niin saa varmasti tuntea lammaskoiran päällään kostein suukoin. Kiitos Domi kun jaksat aina olla maailman pirtein ja iloisin eläin jo heti aamusta. Onpa nyt myös jo pipot ja hanskat sekä auton penkinlämmittimet (maailman paras keksintö) otettu käyttöön. Mutta eiköhän sitä taas tästäkin syksystä ja talvesta hengissä selviä, enää reilu kolme kuukautta niin rupeaa taas päivä pitenemään.

Lauantaina kisattiin Espoossa AST:n kisoissa. Nämä kisat olisi kyllä voinut jättää väliin, voi häväistys. Kaks rataa, kaks hyllyä, eka rata hylkäys ennen kolmatta estettä ja toisella radalla jo tokalla esteellä. Saavutus tuokin, eipä ole moni varmaan tuohonkaan pystynyt. Perjantaina nousi kuume iltapäivällä, eikä tuo olo nyt kovin mairitteleva ollut vielä lauantai iltapäivälläkään. Tuomarina molemmilla radoilla oli Seppo Savikko. Molemmat radat olivat oikeastaan oikein kivoja ja aivan helposti niistä nollatkin olisi pitänyt tehdä, mutta ei tänään eikä totisesti ohjaaja niitä olisi ansainnutkaan. Videokamerakin jäi eteisen pöydälle, ehkä hyvä niin. Ekana oli agilityrata. Sentti varasti lähdössä (WTF?) ja ohjaaja oli sitten sen verran pahasti myöhässä että ehti ansaesteelle, josta hylly. Tämän jälkeen rata sujui melko kivasti puomin alastuloa lukuunottamatta. Teki todella hienoja alastuloja verkassa mutta radalla loikkasi vaikka mielestäni tein kaiken aivan samalla tavalla.

Tokana oli hyppyrata, juuri ennen meidän rataa rupesi satamaan rakeita ja kisa keskeytettiin hetkeksi, mutta jatkettiin sitten melkein saman tien ja meitä huudeltiin sitten yhtäkkiä kaatosateessa radalle, nice. Nooh, ohjaajalla meni sitten ehkä hieman pasmat sekaisin koska jostain syystä unohdin radan ja ohjasin jo kakkoshypyn väärin. Alku oli hieman hakemista sillä ohjaajalla ei oikeasti ollut hajuakaan mihin mennä. Puhtaasti kuitenkin mentiin ja seiska putken jälkeen ratakin piirtyi mieleeni ja loppui sujuikin mainiosti. Koira teki siis hienon nollaradan, vaikka ohjaaja hyllyn ohjasikin. Hyvä Sentti <3.
Saldona siis koiran varastaminen lähdössä ensimmäistä kertaa meidän kisauralla sekä ohjaajan radan unohdus. Eipä tästä voi kuin parantaa :)

Sunnuntaina lenkkeiltiin parin tunnin lenkki ihanassa syyssäässä ja vieläpä muistettiin ottaa kamerakin mukaan. Mä kyllä niin rakastan asua Vanttilassa, metsää rajattomasti, viiden minuutin ajomatkan päässä alkaa täys maaseutu lampaineen, lehmineen ja hevosineen, mutta kuitenkin parissakymmenessä minuutissa pääsee autolla keskustaan.

 

Elinan treenit ja hyppytekniikkaa

Edellisviikonloppu oli kovinkin aksapainotteinen. Lauantai- sekä sunnuntai aamuna suunnattiin Elinan koulutukseen Ojankoon. Lauantai-ilta meni Sporttiksella ja  Elinan treenien jälkeen sunnuntaina treenasin vielä Kevinin ja Domin Ojangossa. Kyllä jalat huusi hoosiannaa treenien jälkeen. Mä kun luulin omaavani hyvän kunnon mutta jalat oli kyllä sunnuntaina viimeisen koiran kohdalla aivan maitohapoilla. Myönnettäköön myös että ehkä tuosta kolmen pitkän juoksulenkin viikko tahdista on vähän lipsuttu. Hyi hyi..

Mutta Elinan treeneihin. Ensinnäkin treenit oli mielettömän hyvät, vaikka paljon maksettiinkin niin mielestäni myös paljon saatiin. Kontakteihin sain aivan superhyviä vinkkejä ja uskon vahvasti niiden parantuvan super paljon näiden vinkkien avulla. Lauantaina mentiin 40 esteen rataa, josta päästiin vain esteelle 20 asti, onneksi. Sellasta pyöritystä rata oli että ei ohjajaalla muistikapasitetti olisi tainnut riittää viimeisille esteille asti. Hinkattiin puomin alastuloa sen verta kauan, että muulle radalle jäi hieman vähemmän aikaa. Olen paineistanut Senttiä alastulolla, joten nyt en sanonut mitään käskyä vaan juoksin vain eteenpäin, enkä tuijottanut koirtaa olleenkaan jolloin tuli nätisti alas asti. Päällimmäisenä lauantain radoilta jäi mieleen

• Kontaktien alastulot, anna koiran hakea itse
• Sylkkärit onnistu todella hienosti
• Sentti kääntyy todella hyvin
• Okseri-ongelma, treenattava hyppytekniikkassa myös okseria
• Riskinottoa tarvitaan radoilla
• Ehtiminen oikeaan paikkaan radalla on vain omasta asenteesta kiinni, päätä että ehdit ja luota että koira tulee mukana
• Ansaesteet on vain ohjaajan päässä ei koira oikeesti nää niitä- oma rintamasuunta ja katse kohti oikeaa estettä

Tokana päivänä mentiin 36 esteen rataa. Tehtiin ekaa kertaa noin pitkää pätkää ja mielettömällä draivilla pätkää tehtiinkiin. Heti ekalla yrittämäällä tehtiin rata loppuun asti. Valitettavasti tekniikka petti tällä pätkällä, eikä rataa saatu videolle. Sen verta hyvä pätkä tehtiin, että kyllä oikeasti harmitti, mutta onneksi se piirtyi mieleen. Aivan mahtavasti Sentti teki töitä ja kuunteli ohjaajaa, vitosella taidettiin päästä maaliin. Näissä treeneissä hinkattiin sitten A:n alastuloa sekä päällejuoksua joka tuotti ohjaajalle vaikeuksia.

• Päällejuoksuja treenattava
• A:n alastuloja vahvistaa, oli selkeästi epävarma paikasta
• Juokse koiran mukana, hidastaa kun ohjaajaa hidastaa

Launtaina Elinan treenien jälkeen suunnattiin hirveellä kiirellä Sporttikselle Ullan hyppytekniikkakoulutukseen. Luennolta hieman myöhästyin, mutta olen jo kolme kertaa Ullan luennolla ollutkin joten en onneksi missannut mitään. Poimin itselleni luennon tärkeimmät pointit ylös.

• Hyppytekniikka opetettava ennen rimojen nostoa
• Muista palkata myös hypyistä, liian usein palkataan kontakteista, kepeistä yms.
• Motivoi koiraa hyppäämään
• Koiran motivaatio kasvaa hyppyharjoituksissa
• Hyppytekniikkaa ylläpidettävä
• Harjoitteet ohjaavia

Domi oli onneksi ensimmäisessä ryhmässä, joten lämppälenkin jälkeen pääsimme heti töihin. Ekassa ryhmässä olikin kaikki nuoria shelttejä. Ulla tutki alkuun Domin ja katsoi liikkeet. Liikkui hyvin, takapäässä saisi kuulemma olla enemmän lihaksia ja tasapainoa saisi parantaa.

Aloitimme set- point harjoituksella speedbumbein. Vaihdoimme namipalkan melkein heti lelupalkkaan, joka toimikin paljon paremmin. Ulla olikin sitä mieltä että Domi tulisi palkata aina lelupalkalla, sen verran ponnekkaampi hyppy lelupalkalla löytyi. Pari viimeistä hyppyä olivat jo oikein hyvät Pienen tauon jälkeen jatkoimme perussarjalla myöskin alkuun speedbumbein. Hyvin katsoi jalkoihinsa ja keskittyi hyppyihin joten lisäsimme rimat 10-15 cm korkeuteen. Hyvin hyppäsi myös rimoilla, ei kolistellut rimoja ollenkaan. Näitä harjoituksia jatkamme kerta viikossa parin kuukauden ajan, pikkuhiljaa otan myös kasvavan sarjan sekä korkeuden arviointi harjoitukset mukaan hyppytekniikkatreeneihin. Rimoja voisi pikkuhiljaa laittaa rataharjoitusten sekaan, mutta pääosin jatkamme edelleen speedbumbeilla vuoden loppuun.

Kuka pelkää pimeää

No ainakin meidän russelit. Joka syksy sama juttu, kun tulee ensimmäiset pimeet niin täytyy taas pelätä tummiin pukeutuneita ihmisiä ja pöristä isoille tummille koirille ja olla varuillaan koska koskaan ei voi tietää mistä puskasta mörköjä eteen hyppää. Saati jos joku kehtaa käyttää sateenvarjoa. Ei taida kaikista terävimpiä kyniä penaalissa noi meidän russelit olla. Onneksi Domi ei vielä ainakaan ota mallia niistä. Tehdään myös iltalenkit erikseen jottei jatkossakaan niin kävisi. Masentavaa kyllä tuo pimeys. Täytyykin kaivaa taas heijastavat kaulapannat ja liivit käyttöön.

Treenattukin ollaan sopivasti kaikkien kolmen kanssa, vaikka blogiin asti niitä tietoja ei valitettevasti paljoa ole tippunut. Sentin kanssa ollaan joka treenien ohella otettu hyppytekniikkaa, joka on selkeästi parantanut taas hyppyä. Olen myös huomannut että jos alkuveryttelyt on jostain syystä jäänyt vähälle niin hyppytekniikka on huonompi radalla. Pari viikkoa sitten torstain treeneissä tehtiin a-putki erottelua ja puomi- putki erottelua. Todella hyvät treenit. Erottelut on meille Sentin kanssa jotenkin erityisen vaikeita. Ennen Sentti ampasi putkeen mitä tahansa tekikään- miten niin putkihullu russeli. No, nyt kun ollaan vuoden päivät hinkattu kontakteja ja tehty niistä maailman ihanimmat esteet niin tällä hetkellä valitsee kontaktit melko suurella prosentilla. Melko kivasti kuitenkin hyvällä ohjauksella valitsi oikean esteen, paitsi viimeisen pätkän A- putki erottelussa. Valitsi mieluummin A-esteen vaikka minä sekä Anne seistiin A:n tiellä. Viime viikon treeneissä tehtiin mukavaa reilun 20 esteen rataa. Sentillä oli ihan mieletön vauhti ja ohjaajalla oli täysi työ pysyä perässä. Se oli sitten myös sen verta kovassa vireessä, että lähti lelun kanssa sikailemaan pitkin kenttää ja näytti keskaria kaikille sitä lähestyville kiinniottajille. Itellä nousi melkoinen kyhmy otsaan mutta Sentti nautti sydämensä kyllyydestä. Pakko sanoa että olen ihan tyytyväinen että päädyttiin viime vuonna paimenkoiraan eikä esimerkiksi kolmanteen russeliin. Eipä sitten annettu sen enää jatkaa rataa sikailun jälkeen, joten pidettiin puolen tunnin tauko ja otettiin rata uudelleen. Super hieno rata tehtiinkiin, vaikka ohjaaja ei kyllä osannut tehdä pakkovalssia radan osana. Ohjaajalle siis treenin alle pakkovalssi radan osana.

Kevin on lähiviikkoina myös päässyt melko paljon  aksaamaan ja voi vimpe kun on pieni russeli ollut täpinöissään. Ollaan treenattu  paljon hyppytekniikkaa ja rataa rimat matalalla. Täysii se kyllä meneee, niin lujaa kun noin lyhyilla jaloilla vaan pystyy pinkomaan. Sen verran vähän sen kanssa on lähiaikoina treenattu että kepit on ruostunut ja kontaktin alastulotkin unohtunut näköjään. Mutta hauskaa meillä on ja sehän on pääasia. Täytyy kyllä päästä sen kanssa epistelemään mölliradoille, sen verta mageeta sen kanssa on juosta.

Domi on treenannut lyhyissä pätkissä muutaman kerran viikossa. Vauhtiratoja ollaan treenattu ilman rimoja ja näillä haettu irtoamista ja estehakuisuutta. Irtoominen onkin parantunut huomattavasti. Yksittäisinä esteinä ollaan tehty rengasta ja puomia. Torstaina otettiin Ojangossa ensimmäistä kertaa A-estettä, baby versiona kylläkin mutta siitä on hyvä aloittaa. Muutaman kerran sai muistuttaa siitä alastulostsa mutta hienosti sen jälkeen sujui. Puomia tehdään edelleen yksittäisenä osana, sillä radan osana vauhdin kiihtyessä ei pysähdy kontaktille enään, vaan tekee täydelliset juoksukontaktit. Hetken mietinkin jopa ennen puomitreenien aloittamista opettaisinko juoksukontaktit, mutta onneksi tulin melko nopeasti järkiini. Tuolla vauhdilla en ikipäivänä pysyis radalla mukana jos en edes kontakteilla pysty pysäyttämään. Keppejä muistutellaan silloin tällöin ja tällä hetkellä mennään jo 12 keppiä ohjurein. Hyppytekniikkaa on alettu opettaa Domille set-point harjoituksen ja perussarjan avulla. Syksymmällä aletaan pikkuhiljaa laittamaan rimoja myös radalle, ainakin osalle hypyistä.

Ensi viikonloppuna kisaillaan Sentin kanssa Espoossa ja sen jälkeen Sentti pääsee taas hierojalle ja pitämään pientä taukoa agilitysta. Mitään jumeja en ole onneksi koiralla huomannut vaan mennään ennaltaehkäisevästi ja toivotaan ettei jumeja löydykään. Domi ja Kevin hierottiin heinäkuussa joten ne ei nyt valitettavasti tällä kertaa pääse, ehkä sitten ensi kerralla ennen vuodenvaihdetta nekin pääsee Ninan osaaviin käsiin. Meillä oli kyllä luksusoltavat silloin kun Nina pari vuotta sitten opiskeli hierojaksi ja hiero Senttiä ja Keviniä oppilainaan ilmaiseksi. Viikon päästä lähdenkin Lahteen agilityn koulutusohjaajan peruskurssille viikonlopuksi, toivotaan että sieltä tarttuisi paljon oppia mukaan. Kurssin vetäjänä Johanna Nyberg.

Toi ilme!!