sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Täsmätreenit: Valsseja ja takaaleikkauksia

Onpas ollut kiva palata taas aksatreenien pariin. Pitkä tauko teki kyllä tehtävänsä ja alkuun on tuntunut niin kököltä tuo tekeminen. Koira kyllä tietenkin yrittää parhaansa, mutta jotenkin se keväällä ollut mieletön yhteinen sävel hakee vielä itseään. Eipä kai se mikään ihme ole jos pari kuukautta on juoksematta rataa. Ohjaajan juoksukin tuntuu ja näyttää siltä, että kovasti yritän edetä lujempaa, mutta mitään ei tapahtu. Ei tulevaisuudessa siis ihan näin pitkiä taukoja. Tai koira saa taukoilla toki aksasta, mutta ohjaaja ei näin kauaa. Harmittaa kun omissa juoksutreeneissäkin pääsi alkuvuonna ja keväällä niin hyvään vauhtiin ja nyt täytyy taas aloittaa melkein alusta. 

Nyt kun hallilla on ollut kesällä rauhallista niin olemme Domin kanssa ahkerasti käyneet kaksi kertaa viikossa tekemässä lyhyitä täsmätreenejä. Jokaiselle treenille on aihe tai kaksi ja pari harjoitusta tehdään niiden ympärille. Täsmätreenit päätämme aina mukavaan ja helppoon vauhti-putki rallatteluun. Viime viikonlopun treeneissä aiheena oli valssit ja takaleikkaukset. Valssit on meille, miten sen nyt kauniisti muotoilisi, vaikeita. Niitä on vältelty. Oman ja toki koiran oppimisenkin kannalta tartuin kuitenkin härkää sarvista ja olemme nyt pari kertaa keskittyneet vain niihin käydessämme hallilla. Takaaleikkaukset tuntui näissä treeneissä myös erityisen hankalilta, koira kysyi aivan liikaa, joten niitä on tarkoitus vahvistaa yhtä lailla.


Viime viikolla käytiin tekemässä myös yhdet ratatreenit Niinun suunnittelemalla vauhdikkaalla koko hallin kokoisella radalla, jossa pääsi todella juoksemaan, mutta siinä oli myös haastavia tekniikkapätkiä. Oli vaan niin hauska juosta yhdessä. Ja se riemu Domin silmissä on myös niin liikuttavaa. Treenitkin sujuivat yllättävän hyvin. Haasteena oli koiran irtoaminen ansahypyille. Teemu yritti rataantutustumisessa "varoitella" näistä hypyistä, mutta nauroin että mun pieni ja kiltti sheltti ei totisesti niille irtoa. Domi päätti nolata ohjaajansa ja sinnehän se irtoili ja komeasti irtoilikin. Yhtäkin pätkää katsottiin videolta useaan otteeseen hidastuksena Teemun kanssa ja niin vaan ohjaaja tekee oikein ja ajallaan, mutta mun pieni sheltti siintää siitä huolimatta korvat ja silmät sulkien kauas. Hahhaa, meillä on siis uusia haasteita. Pääsin myös kokeilemaan länderiagilitya Jennin Ako länderin kanssa. Vaikka tapasimme ihkaensimmäistä niin treenit sujuivat hyvin. Ja ohjaajalle tekee kyllä niin hyvää nämä lainakoirien ohjaukset. Olipas hauskat treenit.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Viikonlopun menovinkki

Hih. Mä nauroin täällä yksikseni tuolle otsikolleni. Yleensä en ehkä suosittelisi ohjelmaa tietokoneen ääressä, mutta agilityn EO-viikonloppu tehköön poikkeuksen. Mikäli siis haluat päästä katsomaan huippuagilitya Saksasta European Openista niin kisojen livestreami löytyy täältä. Livestreami on maksullinen.

Tänään pitäisi ehdottomasti ehtiä keskittymään ihan kaikkeen muuhun kuin agilityn katsomiseen. En kuitenkaan malttanut olla katsomatta Jennan ja Iinan joukkueen suoritusta, joten pikaisesti työn lomassa täytyi jo livestreami avata. Huomenna olemme ystävämme häissä, mutta sunnuntaina olisi kova yritys pystyä keskittymään livestreamin katseluun. Jos luvattu syysmyrsky toteutuu niin täydellistä ohjelmaa silti luvassa sunnuntaille. Voipi myös olla että häiden jälkeen kevyt päivä tekee ihan hyvää.

Jenna ja Neon lähdössä radalle.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Pieni suuri kakara


Musta tuntuu että mä en pysy enää pennun iässä mukana. Mihin asti lasketaan viikkoina ja koska saa alkaa puhumaan kuukausista? No joka tapauksessa millä tahansa tavalla laskettuna viisi kuukautta on tullut jo toiselle täyteen. Shokki on luonnollisesti kasvanut, mutta melko maltillisesti ainakin viimeiset viikot. Karva alkaa luojan kiitos pikkuhiljaa vaihtumaan ja pentukarvan alta näyttää kasvavan ihan nätin näköistä mustaa turkkia. Hampaat ovat kovaa vauhtia vaihtumassa ja etukalusto on jo siististi suussa. Kulmahampaat eivät ole vielä vaihtuneet.


Sen rämäpäisyys suoraan sanottuna välillä jopa hirvittää. Ainakin tuo autojen jahtaaminen. Vapaana tätä ei niinkään tapahdu, mutta remmissä. Mä en oikein tiedä onko tuo enää paimentamistakaan. On se sitä varmastikin, mutta ihan kuin sillä olisi jotain suuria patouneita angsteja autoja kohtaan. Paikalla olevia autojakin pitäisi komentaa (tai purra). Paljon on töitä vielä tehtävänä. Täytyy myös ajaa enemmän tuonne ihmisten ihmoille lenkkeilemään, jossa liikkuu enemmän autoja. Ihan suoraan sanottuna en halua, että kukaan muu tällä hetkellä edes ulkoiluttaa Shokkia, jotta ei vaan käy mitään. Ja nuo lenkit sen kanssa ei todellakaan ole mitään nautintoa, paitsi metsälenkit toki.


Vaikka hän on aika rämäpäinen niin on hän edelleen melko helppo pentu mielestäni (kun unohdetaan tuo yllämainitsemani). Vieläkään mitään suurempaa Shokki ei ole tuhonnut. Kaikkea kivaa pientä jäynää (hyvin ärsyttävää sellaista) se kyllä edelleen päivittäin keksii. Nyt uusimpana sillä on kova tarve kuljettaa tavaroita sisältä ulos ja ulkoa sisälle. Sisäsiisti se tuntuu välillä jo olevan, mutta välillä on hetkiä jolloin se ei tunnu muistavan sisäsiisteydestä mitään?!? Shokki tuntuu edelleen hyvin itsenäiseltä tyypiltä. Ja hyvin hyvin omatahtoiselta. Se kyllä ihan varmasti yrittää aina saada sen viimeisen sanan, jos sitä joutuu komentamaan. 

20 viikon mitat
paino: 4300 g
säkä: 29,5 cm

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kolme pentua

 

Meillä oli koko viime viikon Vila pentu hoidossa. Melkoista haipakkaa ja vauhtia riitti. Vaikkakin ne saivat olla pihalla tai meidän takaterassilla aina kun ei vain satanut. Sisällä tuntui, että koko ajan törmätään johonkiin niin parempi oli viettää aikaa pihalla enimmäkseen. Välillä piti rallatella myös keskellä yötä, mutta se toiminta kyllä katkaistiin hyvin nopeasti. Nyt on jotenkin epätavallisen rauhallista talossa, kun Vila lähti kotiin. Ja ajattelin, että täällä olisi myös pari hyvin väsynyttä nelijalkaista, mutta ei.


Vila on kyllä hyvin kiltti pentu. Onhan Shokkikin kiltti, mutta kyllä Shokki selvästi enemmän testaa ja kyseenalaistaa. Ehkäpä nämä juuri niitä nartun ja uroksen välisiä eroja. Yhtä reippaita ja energisiä molemmat ovat. Karvanlaadultaan ne myös olivat kuin yö ja päivä. Shokki tukkajumalana ja Vila sporttisella karvamallilla. Vilaa jalkoineen näytti isommalta jopa, mutta todellisuudessa Shokki oli kyllä sen kaksi senttiä korkeampi, karvapeite hämää suuresti.


Domi oli ensimmäisen illan jopa vähän liiankin kiinnostunut Vilasta. Yritin kyllä kertoa Domille, että se on Vilan eno ja tuo on hieman härskiä toimintaa. Ei varmasti Shokkiakaan tulevaisuudessa haittaa että heillä on Vilan kanssa sama isä, sen verran kuiskuttelua korvaan Shokkikin Vilalle antoi. Loppujen lopuksi Vila taisi olla täällä lauman pomona, kun aivan pokkana vei luita pojilta miten sattuu ja jos pojat uskalsivat lähelle Vilan syödessä luuta niin kova murina alkoi jo kaukaa. Tais olla Domi aika ihmeissään.


Ei voi taas kuin kehua Domia. Se on kyllä niin äärimmäisen kiltti kaikkien pentujen kanssa. Ja miten se jaksaakaan leikittää niitä loputtomasti. Ehkäpä se on vain itsekin niin samalla tasolla niiden kanssa. Harva "aikuinen" jaksaa tollasta rallia ja päälle hyppimistä ainakaan kauaa. Hauska oli kävellä tuon kolmikon kanssa liikenteessä, kun melkosen moni jäi pentuja ihastelemaan. Yllättävän monelle myös Domi meni täysin pennusta. Kyllähän se aika pehmoselta pennulta näyttääkin tuossa tämän hetkisessä karvanpituudessaan. Pari myös kysyi miten jaksan kolmen pennun kanssa, mutta onneksi nuo kaikki "pennut" eivät sentäs omia ole.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Elokuun hyppytekniikkakurssit

Nyt olisi ilmoittautuminen auennut hyppytekniikkakursseilleni Niinu Agility Sportilla. Elokuun kurssitarjonnasta löytyy kaikille jotain, pennuista jo osaaviin hyppytekniikkakonkareihin. Harjoitukset tehdään täysin koirakohtaisesti. Harjotteita voidaan helpottaa tai vaikeuttaa täysin sen mukaan mitä koira milläkin hetkellä tarvitsee. Hyppytekniikkaharjoittelusta hyötyvät kaiken tasoiset koirat. Hyvä hyppytekniikka ei ole luontainen ominaisuus vaan opittu taito. Yhtä tärkeätä on opettaa ja ylläpitää koiran hyppytekniikkaa kuin pujottelua tai kontakteja. 
  • Hyppytekniikka- perusteet
    • Neljän kerran kurssilla käydään läpi hyppytekniikan perusteet, etäisyyden arviointi sekä taipumisen perusteet. Kurssi sopii kaiken tasoisille koirakoille- myös pennuille. Koiran tulee olla vähintään 4 kk ikäinen, perusterve sekä normaalipainoinen.
  • Hyppytekniikka-jatko
    • Neljän kerran kurssilla käydään läpi jatkoharjoitteita sekä lisätään ohjaajahäiriötä, vauhtia ja vaativuutta hyppytekniikan perusharjotteisiin. Kurssi sopii hyppytekniikan perusteet läpi käyneille koirakoille. Koiran tulee olla vähintään 12 kk ikäinen, perusterve sekä normaalipainoinen.
  • Hyppytekniikkaa radan osana
    • Kurssilla harjoitellaan hyppytekniikkaharjoituksia agilityradan osana. Kurssi sopii jo hyppytekniikkaharjoituksia tehneille edistyneimmille koirakoille. Koiran tulee olla vähintään 15 kk ikäinen, perusterve sekä normaalipainoinen.
Jokaiselta kurssilta myös hyvät kotiharjoitteluohjeet matkaan ja tarvittaessa etätuki myös kurssin päättymisen jälkeen. Ilmoittautumisia tuli jo heti ensimmäisen ilmoittautumipäivän aikana monia, joten kannattaa toimia nopeasti. Mikäli hyppyteknikkakurssissa on mitä tahansa kysyttävää niin vastaan mielelläni kysymyksiin. Yhteystiedot löytyy yltä.

Ja kuinka mielettömiä muitakin kursseja on Niinulla nyt syksylle tarjolla. Paljon pyydelty ja harvoin tarjolla oleva superhyödykäs Teemun rytmityskurssi. Aloittelijoille ja aloitteleville koirakoille ryhmät ja Niinun ohjaama pentuagility. Shokki pääsee aloittelemaan pentuagilitya Niinun ja Liisan pentuagility ryhmään elokuussa. Jos kotoa löytyy yli 6 kk vanha pentu niin voin lämpimästi suositella tuota pentuagilityryhmää.

Ilmoittautuminen kursseille täältä!
Yhteistyössä Niinu Agility Sport

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Pentu on ollut ahkera kaiken maailman pikku tihutöissään tällä viikolla. On syöty listoja, sukkia rintsikoita, kukkia, levitelty koristekiviä ja multaa, kaikkea pientä kivaa jäynää. Saa toki olla onnellinen, että nämä ovat oikeasti hyvin pieniä tihutöitä, eikä mitään suurempaa ole tuhottu (kopkop). Nämä kaiken maailman pikku tihutyöt tapahtuvat vain pennun ollessa väsynyt/ylikierroksilla. Elikkäs jos jää aamusta yksin ja on pidempään niin mitään ei ole tapahtunut, mutta jätäppäs koira yksin illalla hyvin väsytettynä koko päivän puuhanneena niin tietää, että siellä ei ole maltettu nukkua vaan puuhat on jatkuneet aktiivisesti.


Tällä viikolla tuli myös todettua että talon maalaaminen ja koiran pentu ei vaan sovi yhteen. Kaikkemme tehtiin että se ei pääsisi kosketuksiin maaliin kanssa, mutta niin vaan meillä on valkoisilla seepran raidoilla varustettu koira kotona. Suurin osa seinistä on maalattu vesiliukoisella maalilla mutta pentu yllättäen osui vaan öljymaalilla maalattuihin kohtiin jotka eivät tietenkään lähde kuin kulumalla. Ja mun kaikki KALLIIT perennat se oli myös joku päivä tällä viikolla juurineen käynyt kaivamassa esiin. Miksi kun siellä kukkapenkeissä on halvempiakin kesäkukkia ja viimevuotisia perennoja niin miksi oi miksi pennun pitää kaivaa ne kalleimmat kukat sieltä juurineen esiin.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kolmella sadalla mielenrauhaa


Domi on taukoillut nyt jo melkoisen pitkään agilitysta. Ensin tuli ilmeisesti toisen koiran kanssa törmäämisestä syntyneet jumit, sitten ihotulehdus, sitten taukoiltiin ihan tarkotuksella ja kun oltiin palaamassa treenikentille löytyi taas ihmeellisiä jumeja vaikka koira oli vain lomaillut. Selkeästikään taukoilu ei oikein sovi Domille, kun kaiken maailman pikkuvaivat ja jumit iskevät tauon aikana. Mahdollista toki että lihaskunnon heikkeneminen vaikuttaa myös asiaan. 

Näiden hieman ihmeellisten jumien ja tuon ihotulehduksen venymisen myötä mua rupesi askarruttamaan että onko koiralla kaikki varmasti hyvin. Jaoin ajatuksiani myös Marin kanssa ja tulimme siihen tulokseet että varmuuden vuoksi käytetään se verikokeissa. Kävimme sitten perjantai-iltana antamassa verta kolme putkilollista lääkärillä. Domi näytti aika katu-uskottavalta siinä lääkärin pöydällä, kun hoitaja oli saanut verta pitkin Domin etujalkoja. Domista testattiin siis verenkuva, munuais-ja maksa-arvot sekä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vielä myöhään perjantai-iltana saimme soiton eläinlääkäriltä, että sekä verikokeen tulokset että munuais-ja maksa-arvot ovat täysin oppikirjamaisissa arvoissa eikä niissä näin ollen ole minkäänlaista poikkeamaa vaan ovat hyvinkin terveen koirat arvot. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kertova määritys lähti eteenpäin laboratoratioon ja tulokset siitä saimme eilen. Myöskin kilpirauhasarvot olivat kaikki täysin normaalirajoissa eikä Domilla ole siis kilpirauhasen vajaatoimintaakaan.


Näiden tulosten perusteella sillä alueella Domi on siis terve kuin pukki ja me lähdetään ahkerasti taas kasvattamaan kuntoa ja suunnittelemaan treeni-ohjelmaa sille. Kolmesataa maksoi tuo hyvin pikainen verenluovutuskäynti Espoon Eläinsairaalassa, mutta saipahan hysteerinen omistaja ainakin sillä rahalla mielenrauhaa. Hyvin pieni hinta se siihen nähden kuitenkin on. 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Onks toi varmasti sheltti?

Ei ihme, että jo usemman suusta on kuulunut epäilyksiä Shokin rodusta. Se ei monessa muussakaan asiassa ole kovin rotutyypillinen, mutta ei varsinkaan sen rakkaudessa kuralätäköitä kohtaan. Ei sheltit mene kuralatäköihin, ne kiertää ne. Ei shelteillä korvat häviä kuralätäkön nähdessään, ne ei halua niihin. Tänään kannoin kameran mukaan lenkille tarkoituksena ottaa kauniita kesäkuvia koirista. Shokista en saanut ainuttakaan kesäkuvaa ainoastaan laidallisen kurakuvia.







perjantai 3. heinäkuuta 2015

Jatkokouluttautumassa

Tiistaina päästiin Vapun luokse Siuntioon lisäämään hyppytekniikkaosaamistamme. Valmistuimme vuosi sitten hyppytekniikkakouluttajiksi ja olen nyt vajaan vuoden verran säännöllisesti kouluttanut koirakoita. Ihanaa oli päästä taas mahtavassa porukassa kerääntymään ja jakamaan ajatuksia sekä saamaan lisää oppia. Kävimme myös asiakas caseja läpi ja sain paljon vahvistusta omille ajatuksilleni ja koulutuksissani käyttämilleni tavoille. Täysin oikealla tiellä ollaan ja oli ihanaa myös käydä vahvistamassa itsetuntoaan asiasta.


Koulutuksen aiheita olivat hyppyhaasteet radalla sekä ohjaajaan roolit hyppykoulutuksen eri vaiheissa. Projektikoirien kanssa teimme hyppyhaastavia ratakuvioita. Itsenäisesti olen Susan Salon kirjojen oppien mukaan ahminut paljonkin haastavampia ratatreenejä, mutta pääosin olen käyttänyt niitä vasta oman koiran kanssa. Nyt pääsimme kouluttautumaan useiden erilaisten koirien kanssa. Pikkuhiljaa myös osa asiakkaiden koirista ovat valmiita jo näihin selvästi vaativimpiin tehtävimpiin.


Domi pääsi projektikoirana myös hieman hommiin. Domihan on taukoillut melkein parisen kuukautta agilitysta, mutta hyppytekniikkaa olemme jonkin verrran tehneet ja muuten kasvattaneet kuntoa varsinaista treenin aloittamista varten. Kuten arvata saattoi koiralla hieman kiehahti yli pitkästä aikaa töihin pääsemisestä. Teimme radan omaista hyppytekniikkatreeniä jossa koiran kaarteet levähtivät huuuuurjan pitkiksi. Vire varmasti myös osana, mutta myös keskeneräinen kroppa ja pohja varmasti vaikutti. Treenasimme nurmikentällä ja meidän vuoron aikana iski tietenkin hillitön sadekuuro tehden pohjasta melko liukkaan. 

Domi verryttelemässä
Näinpä vahvistimme Domin kanssa taipumista. Oikeassa laukassa saimme todella tehdä työtä taipumisen kanssa, mutta vasemmassa laukassa taipui kropastaan hyvin paljon paremmin. Puolieroja on useimmissa koirissa, mutta harvoin näin selvää. Epäilin, että kropasta saattaisi löytyä pientä jäykkyyttä oikealta. Eilen Marin luona käynnillä sainkin jo vastauksia ja sieltä löytyi pientä jumia oikealta puolelta kaulanikamista, kiertomaisesti eli enemmänkin mahdollisesti liukastumisen peruja kuin törmäämisen. Onko sitten liukastunut nurmipohjalla tai aikaisemmin, mutta pääasia että kaikki oli taas hoidettavissa.


Toisella kierroksella projektikoirien kanssa teimme vauhtisuoralla vedättämistä sekä hypyille fokusointia. Kuten etukäteen jo tiesin mun vedättäminen on Domille myrkkyä, enkä vieläkään pysty vedättämään Domia kunnolla ilman sen hypyn hajoamista. Ilman vedättämistä ja etupalkalla koira hyppää huomattavasti paremmin. Sain siis vahvistusta Vapulta omille ajatuksilleni, kuinka Domin kanssa lähdetään entisestään sen hyppyä parantamaan. Emme tehneet kovin montaa toistoa Domin kanssa,  sillä tiedän sen kropan olevan vielä keskeneräinen ja keskeneräiseltä kropalta on epäreilua vaatiakaan liikaa.

Mun oli tarkoitus lomailla kouluttamisen osalta koko heinäkuu kouluttamisen osalta, sillä syksyllä on luvassa hyvinkin paljon koulutusta, mutta jotenkin sitä on näköjään kuitenkin löytänyt itsensä jo pariin kertaan heinäkuun puolella kouluttamasta hyppytekniikkaa ja ensi viikolla koulutan muutamana iltana. Ehkäpä loppukuun lomailen siis. Syksyllä jatkamme Vapun opeissa kouluttautumista tällä saralla ja tällöin mukana myös fysioterapeutti Anna Boström.