sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Russeleiden agilitykoulutukessa - kera paimenlapsen

Eilen vietettiin päivää Kivikossa russeleiden agilitypäivässä. Kouluttajina Niinu ja Teemu. Treeneihin ilmoittautuessa oli tarkoitus mennä Sentin kanssa, mutta loppujen lopuksi Domin kanssa treeneissä oltiin, hieman vääränrotuisena siis. Meillä oli mahdollisuus mennä molempien oppiin, mutta pelkäsin että on kovin helteinen päivä, joten menimme vain Teemun oppiin. Eilen sitten olisikin  ollut sopiva lämpötila aksaamiselle, mutta mielummin otin varmaan päälle. Sen verta kovin Teemu meidät pistikin juoksemaan, että en tiedä olisiko ne omatkaan jalat oikeasti enää jaksaneet. 

Treenin teemana oli linjaavien ja kääntävän ohjauksen erot. Perusasioiden Treenin neljässä eri harjoituksessa pääsi todella itsekin huomaamaan näiden eron. Me ei kyllä ehditty viimeiseen treeniin asti ikinä, mutta hyvin selkeästi näiden eron kyllä havainnollisti jo kolmessa ekassa harjoituksessakin. Ihania nämä näin havainnollistavat treenit. Aivot pääsi toden teolla ohjaajalla raksuttamaan ja valtavasti oppia jäi taas takataskuun

Ensimmäisessä pätkässä tehtiin isompaa ympyrää (U-putket molemmissa päissä ja suorat putket sivuilla) jossa putkien välissä olevat hypyt ei ollut suorassa linjassa ja ansahyppyjä oli mukavasti myös sekoittamassa pakkaa. Domi irtosi loistavasti putkeen ja sain hyvin etumatkaa mutta lähti ensimmäiset kerrat vaan täysiä perään ja jätti putken välistä . Heti kun muistin ottaa sen yhden (ratkaisevan!) askeleen ja törkkäyksen kohti putkea, vaikka juoksinkin edellä niin johan rupesi homma pelittämään lähes kuin Strömsöössä.

Omatkin jalat toimivat niin hyvin niin, että kerkesin putken jälkeen tehdä persjätön, mutta jo tokalla suoralla omat jalat alkoivat painaa ja jouduin vaihtamaan persjätön takaaleikkaukseksi. Onnistuneeseen sellaiseen. Yleensä nuo löysät takaaleikkaukset eivät ole meille helppoja. Teemu olikin vaikuttunut miten hienosti ja sujuvasti vaihdoin ohjaussuunnitelmaa kesken radan. Vihuu!! Kyllä itsekin yllätyin, täytyy sanoa!  

Toisella pätkällä juostiin ovaalinmuotoista ympyrää, jossa koira tuli saada linjattua ohi ansaesteen. Tämä alkuun ajateltuna pitäisi olla meille helppo tehtävä, sillä Domi lähtee vetoihin todella kiltisti mukaan. Jostain syystä ajoitin vetoni aivan päin prinkkalaa ja vedin koiran koko hypyltä pois. Pienen Teemun "puhuttelun" jälkeen rupesin taas ohjaamaan ja saatiin tälläkin pätkällä hienot pätkät aikaan. Tässä tehtävässä tarvittiin juuri sitä liikkeen rytmittämistä oikeaan aikaan, mikä tuntuu olevan ohjaajalle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Täytyisi vaan paremmin luottaa oman liikkeen voimaan. Domi kääntyy todella hienosti ja tulee juuri sinne minne ohjaan. 

Kolmannessa pätkässä olikin sitten työn alla tiukat takaaleikkaukset. Tässä haettiin voimakasta jarruttamista ja terävää suunnan muuttamista seuraavan esteen suuntaan. Mun käännöksistä puuttui alkuun kokonaan selkeä jarru, jolloin kaarrokset levisivät. Tässä treenissä tajusin myös miten valtavan tärkeää se oman jalkojen kääntäminen on tiukoissa käännöksissä. Teemu piteli Domia ja pisti mut juoksemaan pätkän muutaman kerran ilman koiraa, jossa saatiin taas joku lamppu syttymään.

Tässä taisi olla koirastakin jo paras terä mennyt ,joka teki omasta työstäni astetta helpompaa kun koira ei mennyt aivan sata lasissa. Putkijarrutukset sujui taas loistavasti ja sai kehuja. Valitettavasti vain muutama viimeisen treenin pätkä saatiin nauhalle, mutta onneksi edes nämä. Kyllä huomaa miten viimeisellä pätkällä alkaa oppi menemään perille ja koira kiittää ja tekee sujuvan pätkän tiukin käännöksin. Teemun treenit olivat jällen huippuhyvät. Varsinkin kun Teemu on suuri Domi-fani niin sen treeneissä on ihan huippua käydä. Ensi kertaa odotellessa!


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Lomakuulumiset

Meillä alkoi loma!! Wuhuu!! Kevät on ollut erityisen kiireinen, ja loma tuntuu tähän väliin melko buenolta. Kiireisen kevään vuoksi tuntuu että ei ole aikaa riittänyt tarpeeksi koiraharrastuksillekaan. Saati muille harrastuksille. Mikäli niitä muutenkaan koirien lisäksi ehtii olla.


Domin kanssa on toki käyty ohjatuissa treeneissä viikottain, mutta omatoimitreeneissä ei ole keretty käymään oikeastaan ollenkaan. Meillä on siis treenilista vain kasvanut ja kasvanut. Möllikisoissa olisin halunnut ehtiä enemmän käymään, mutta tuleehan niitä. Meidän tavoite päästä kisaamaan ensi syksynä Domin ollessa kaksivuotias taitaa vaihtua lähemmäs kolmen vuoden ikää. Siitä olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että olemme treenanneet näin maltilla ja vaikka välillä sormet itsellä syyhyääkin kisamaan niin jäitä on pidetty hatussa.  Domille varmasti riittää, että sen kanssa harrastetaan ja vaikka ei kisattaisi koskaan.

Sentti ja Kevin on toki myös päässyt kerran viikossa Ojankoon aksaamaan. Joka kerta on ollut niin helle, että treenit on pakostakin olleet melko lyhyitä. Muutenkin helle vaikuttaa niihin varsinkin Sentti on tuntunut  hellepäivinä aika flegmaattiselta. Helteisessä säässä on yleensä aamulenkit pystynyt pitämään pidempinä, mutta viime viikolla oli parina aamuna jo puolikuudelta lähes hellelukemat. Domi painaa samaan malliin helteistä huolimatta ja ihmettelee miksei Kevin jaksa painaa sen kanssa samaan tahtiin. Sentti voisi helteellä vaan lokoilla auringossa välillä varjossa käyden. Kevin taas viihtyisi vedessä koko ajan. Meillä on kyllä kaksi niin erilaista russelia talossa. 



Sentillä on taas mysteerinen selän kutina palannut kuvioihin. Samaista kutinaa esiintyi viime joulukuussa, kun olimme parisen viikkoa Thaimassa ja Sentti oli hoidossa. Silloin kävimme lääkärissäkin sitä näyttämässä, mutta mitään syytä kutinalle ei löytynyt. Kutina kuitenkin parantui lomamme jälkeen, joten ajattelimme, että se saattoi olla stressiperäistäkin. Nyt sama kutina on palannut. Onneksi lääkesumute- ja shampoo auttaa.

Sentin kanssa olisi tarkoitus ruveta pikkuhiljaa jo kunnolla taas treenaamaan agilitya. Talvisesta varvasmurtumasta on toivuttu loistavasti ja Sentti on ollut jo parisen kuukautta täysin terve sen osalta. Päästäänkö enää koskaan kisakentille asti vai harrastellaanko vain niin aika näyttää. Toivottavasti päästään. On todella opettavaista ohjata kahta noin erilaista koiraa. Odotan kyllä innolla treenejä Sentin kanssa. Vaikka tuntuukin, että ainakin kontaktit on taas unohtuneet koiran mielessä.


Alkuviikosta koirat menevät hoitoon kun käväisemme Virossa ja loppuviikko olisi tarkoitus mökkeillä. Lomassa on ehdottomasti kyllä parasta kun ei tarvitse aikatauluttaa päiviä saati laittaa herätyskelloa soimaan ja voi tehdä extempore-juttuja. Voi vain nauttia  kiireettömyydestä, luonnosta, auringosta ja valoisuudesta. Ihana Suomen kesä!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Valokuvamalleina

Erään kauniin toukokuisen illan vietimme Seurasaaressa valokuvamalleina. Hääkutsuamme varten tarvitsimme kuvia ja luonnollisesti osissa kuvissa vilahteli myös koirat. Ohessa muutama otos kuvauksistamme.  Koirat jaksoivat hyvin poseerata parisen tuntia. Ainoastaan Sentti oli ensimmäisen tunnin jälkeen sitä mieltä, että eiköhän tää poseeraaminen jo riitä. Sille saikin sitten naureskella kun se oli loppukuvissa jo niin löysä :)

Kaikki kuvat: Häävalokuvaaja Mikael Halmeenmäki







tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kun jalat ei riitä eikä luottoa löydy

Eilen siis hetkeen viimeiset Niinun treenit. Meitä oli vain kaksi paikalla, joten aikaa oli todella ruhtinaallisesti. Pätkittiinkin treenit kahteen osaan, jotta koirat jaksoivat helteisessä säässä paremmin. Rata olisi voinut olla mukavan helppo näin viimeisiksi treeneiksi ennen kesälomia, mutta ei kyllä vain näissäkin treeneissä sai pistää tossua toisen eteen oikein toden teolla.

Alkupätkä sujui meiltä parhaiten. Kepeillä takuttiin sillä seisoin ihan suoraan koiran tiellä useampaan otteeseen. Koira pujotteli hienosti (heti kun ohjaaja antoi tietä) vaikka kepit olivat aivan seinään kiinni.  Myös pujottelu kohti lähellä olevia putken päitä onnistui hienosti. Putki-puomi erottelu toimi tänään.

Viimeinen kohta oli meille (siis mulle) ihan ylitsepääsemättömän vaikea. Pätkä missä oli putkeen työntö jossa ei saanut etumatkaa sillä piti olla varmistamassa että koira ei mene puomille- putkesta pitkä välimatka hypylle, johon koira olisi pitänyt irrottaa- pitkä hyppy suora jonka päässä takaakierto. Helppoa ku heinänteko? No ei meille ainakaan. Oiva esimerkki siitä kun en luota koiraan ja yritän ehtiä viemään sen joka paikkaan (mihin jalat ei riitä), enkä osaa irrottaa sitä vaan ihme huitomisilla yritän saada sen irtoamaan.

Domin kanssa kilpajuoksuun en vaan voi ruveta, se on kyllä todettu ennenkin. Domi lähtee kuin nato-ohjus perään ja peli on menetetty. Pirun lähelle takaakiertoa me kyllä päästiin, kyse ei ollut kuin korkeintaan puolesta metristä, mutta se ei valitettavasti riitä. Se metri pari täytyisi tälläisessa tapauksessa ottaa etumatkaa jo hypylle irtoamisessa.

Tämän videon kohdalla voisi harrastaa pientä sensurointia, mutta on tänne ennenkin huonot videot laitettu niin annetaan mennä. Toivottavasti joku oppii mun virheistäni. Taitava koira, huono ohjaaja. Onhan se toki parempi lähtökohta kuin huono koira ja taitava ohjaaja.

Ei muuta kuin Reeniä reeniä. Kyllä agility on hieno laji!



maanantai 24. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhlinnat



Juhannuksesta on selvitty eilen illalla kotiin. Rankkaa oli- ainakin jos koirilta kysytään. Loistavassa seurassa syötiin ja juotiin hyvin, saunottiin, uitiin, poltettiin kokkoa, käytiin lavatansseissa, urheiltiin ja tietenkin leikittiin paljon koirien kanssa. Kuulostaa ihanalta ja sitä se olikin. Pojilla oli seuraneitinä kultainennoutaja Hipsu, joka ei kovin seurallinen ollut vaikka Domi kaikkensa yrittikin. Hipsu on hyvin oman arvonsa tunteva narttu, joka pistää meidän pojat ruotuun. Hyvä niin.

Kokko poltettiin tänä vuonna järvellä kiven päällä, jotta ei tarvitse kenenkään valvoa yömyöhään sammutuspuuhissa. Kevin meinasi vaan heti alkuun käydä kaatamassa koko kokon, kun se ui kivelle ja nousi lavan päälle mihin kokko oli kerätty. Me kaikki yritimme huutaa Keviniä sieltä pois, mutta sinne se ui ja kävi kokeilemassa oisko siellä hyviä keppejä. Lopulta korvatkin palasivat russelille ja ui käskystä pois. Kevin on onneksi niin kevyt koira, ettei saanut kokkoa kaadettua vaikka kokon pohjalla seisoikin


Juhannuspäivänä miteltiin eri lajeissa mutta koirien harmiksi ne eivät päässeet mukaan peleihin ja se vasta koiria sapetti. Tikanheiton ja mölkyn ne vielä totteli ja pysyi poissa tieltä käskystä, frisbeenheiton ja metsägolfin pelaamisen aikana ne oli jo otettava remmiin ja kun siirryttiin sulkkiksen pelaamiseen ne riehaantui jo niin paljon haukkumaan, kun eivät päässeet mukaan, että ne oli pakko viedä mökkiin. Ensi juhannukseksi täytyy keksiä myös koirille omat lajit. Tai pistää muut ohjaamaan koiria agilityssa.

Domin uintitreenit on jatkuneet ja selvää lämpeämistä vettä kohtaan on huomattavissa. Ei se vieläkään itsekseen kahlaamaan mene, mutta namilla houkuttelemalla sen saa jo veteen astelemaan. Lauantaina Domi ilmeisesti oli pudonnut veteen, sillä yhtäkkiä se tuli läpimärkänä jalkoihin. Kova hinku sillä veteen olisi. Selkeästi harmittaa ihan suunnattomasti kun muut koirat siellä polskii.

Kevin on opetettu ettei se saisi yksin käydä uimassa vaan ainoastaan silloin kun joku on rannassa, mutta kyllä taas pari kertaa Kevin oli sinne karannut. Siitä jää kyllä onneksi aina kiinni märän turkin kanssa. Ensimmäistä kertaa näin muuten Kevinin hyppäävään laiturilta veteen. Toista noin vesipetoa russelia saa kyllä etsiä. Mikäli Kevinille ei heitä veteen mitään noudettavaa niin se rupeaa metsästämään omia vesikupliaan ja niitähän riittää. No, hupinsa kullakin. Ainakin se nauttii.


Neljä päivää pitäisi vielä jaksaa töissä, jonka jälkeen alkaa loma. Ansaittu sellainen.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Hauskaa jussia!


Hyvää ja aurinkoista juhannusta kaikille. Me vietetään porukalla jussia mökillä. Mukana menossa meidän koirien lisäksi seitsemänvuotias kultainen noutaja narttu Hipsu.

Nauttikaa helteistä!! :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Parturihommia, taas

Joka kesäinen shelttien karvanajo keskustelu on taas ollut vauhdissa tänäkin vuonna. Domi ajettiin viime kesänä ensimmäisen kerran. Ohessa (klik) muuten viime vuoden ennen ja jälkeen kuvat. Kuten huomaa viime kesänä ajoin myös hännän pois, mutta tänä vuonna en.

Tänä vuonna ajeltuja shelttejä onkin näkynyt jo melkoisesti enemmän liikenteessä. Ja mikäs siinä jokainenhan tekee oman päätöksen oman koiransa ajelemisesta. Pääasiahan on, että koiran terveys ja hyvinvointi on näissä asioissa etusijalla. Täytyy sanoa, että itse en kyllä ajelisi jos koiralla olisi inhimillisempi turkki. Eihän Domista kaunista saa mutta on se melko söpö. Vielä söpömmän siitä saisi jos ajelisi päänkin. Domi kuitenkin aristelee laitetta mitä lähemmäksi päätä menee niin en viitsi kiusata sitä turhaan. Olkoon tuollainen pallopää.

Mikään muu kuin kauneuskysymys ei sitten puollakaan ajamista  vastaan. Ajamisen hyötyjä on sitten runsaammin. Domi on ollut molempina vuosina karvan ajon jälkeen huomattavasti energisempi ja vauhdikkaampi koira. Koira pysyy pirteämpänä hellesäässä ja selvästi palautuminenkin on nopeampaa ilman turkkia. Tuntuu huomattavasti inhimillisempää harrastaa agilitya Domin kanssa kesähelteellä ilman turkkia kuin turkin kanssa. Aivan turhaan sitä koiraa läkähdyttää vain siksi että sheltillä kuuluu olla paljon karvaa. Koiran saa myös pidettyä viileämpänä treenatessa, kun viilennystakit yltävät paremmin iholle asti.

Ja onhan se elämä muutenkin huomattavasti helpompaa lyhytkarvaisen koiran kanssa. Pesemiset, kurakelit ja myös punkit löytää huomattavasti helpommin koirasta. Domilla on onneksi muutenkin meidän koirista selvästi vähiten punkkeja. Voipi johtua myös siitä että sen karva on huomattavasti tiiviimpää kuin russeleilla. Tai ehkä se vain on sen verta vauhdikkaampi tapaus, ettei punkitkaan pysy matkassa. 

Jouduin siis ajamaan eilen Domin jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Turkki oli ehtinyt kasvaa jo melkoiseen mittaan ja kun kesähän on vasta starttaamassa toden teolla (let`s hope so) niin ajattelin vielä kerran vetästä karvat pois. Tuntuu että karva kasvaa viime vuotta nopemmin takas, mutta ehkäpä vain kuvittelen. En ole halunnut vetää karvaa liian lyhyeksi kerralla, sillä se helposti kutittaa koiraa. Jokaisen ajelun jälkeen täytyy myös muistaa pestä koira, jottei irtokarva jää kutittamaan. Toivottavasti tämä oli kuitenkin viimeinen ajelu tälle kesälle. 

Kaikki Domin nähneet eivät ole kyllä yhtään ihmetelleet miksi Domin ajoin. Olihan se aikamoinen jenkkisheltti, oikea tukkajumala. Karvojen ajeleminen ei vaikuttanut Domin karvan laatuun mitenkään. Nuorella koiralla toki kasvaa turkki nopeammin takaisin kun vanhalla koiralla. Pieni pelko on tietenkin, että Domin karva kasvaa jopa vielä tuuheampana ja tiheämpänä takaisin.

Ihana myös ollut huomata että muutamat,  jotka näkivät Domin karvan viime kesänä ja sen kasvun nähneenä ovat uskaltaneet tänä vuonna myös ajaa omat shelttinsä. Ja ovat myös olleet kovin tyytyväisiä ratkaisuunsa. Enpä ole vielä törmännyt keheenkään joka ei olisi ollut tyytyväinen lopputulokseen karvan ajettuaan. 

Vaikka meillä karva onkin kasvanut nopeasti ja hyvälaatuisena takaisin niin täytyy toki muistaa, että kaikki koirat ovat uniikkeja tässäkin asiassa Mikäli karvan ajoa miettii niin suosittelen kyllä kokeilemaan. Kyllähän se kasvaa takaisin ja mikäli ei sattuisi pitämään lopputuloksesta niin ei sitä tarvitse sitten enää ensi vuonna aja. 

Ennen ajamista

Nyt kolmannen ajamisen jälkeen

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Semmoinen viikonloppu

Viime viikonloppu oli melko pitkälti tarkoitus viettää Agilityn SM-kisoissa Kirkkonummella. Myös Juhan oli tarkoitus olla siellä töissä. Juha kuitenkin haettiin omiin polttareihinsa jo perjantai-aamupäivänä. Itse olin lähdössä katsomaan kisoja, kun myös mut "kaapattiin" polttareihini. Kaaso oli onneksi muistanut järkätä koirille hoitopaikan. Koirilla oli siis rauhallinen viiikonloppu äitini hoivissa. Sunnuntai-iltana pojissa riittikin sitten normaalia enemmän virtaa.

Polttarini olivat loistavat ja sain olla hemmoteltavana koko viikonlopun. Kiitos vielä ihanille ystävilleni! Kuten polttareissa kuuluukin en koko aikana yhtään tiennyt mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Naureskelimmekin, että sehän on aivan normaalia koiran elämää. Ei koiratkaan yhtään tiedä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Innokkaana ne aina autoonkin hyppäävät tietämättä yhtään missä ja koska he autosta ulos pääsevät. Näin kovin suunnitelmalliselle ihmiselle viikonloppu teki varmasti hyvää.

Kotiin mut palautettiin sunnuntai- iltapäivällä ja onneksi ehdin katsoa Sm kisoista minien finaaliradan livestreamin kautta. Yllättävän hyvin siitä näkikin tänä vuonna, vaikka minien finaali käytiinkin melkoisessa kaatosateessa. Mineillä on kyllä käynyt huono tuuri, kun myös viimevuotinen minien finaali käytiin kaatosateessa. Ilma kuitenkin parani iltaa kohden ja ajoimme katsomaan maxien finaalia. Näkemistäni radoista päällimmäisenä jäi mieleen kontaktivirheet. Yllättävän paljon niitä kontaktivirheitä rapisi koirakoille varsinkin maxeissa. Täytyy muistaa itsekin tarpeeksi usein treenata puomin alastuloja. Onneksi Domi on sen verran pieni koira, ettei meidän tarvitse jännittää ylösmenokontaktia.

Takkutukka Domi seuraamassa minien finaalia

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Jippikayjei :)

On muuten ihan voittajafiilis kun kahdet edelliset treenit Domin kanssa on mennyt niin nappiin!! Tiistaina Domin kanssa Ojangossa Annen vetämissä teematreeneissä. Teemana tällä kertaa putket. Ensin palattiin takaisin koulun penkille ja käytiin läpi seuraavia aiheita. Putkeen irtoaminen, Pimeään putkenpäähän lähettäminen, mitä tarkoittaa että koira on lukinnut putken? Mihin suuntaan koira kääntyy putken jälkeen? Mikä on putkijarrutus ja milloin sitä käytetään?

Teorian jälkeen koiran kanssa tositoimiin. Ensimmäiseksi tehtiin vauhtiympyrää ja testattiin putkeen irtoamista. Ja johan rupesi pieni shetlantilainen irtoamaan. Pakko oli irrotakin sillä parin-kolmen kierroksen jälkeen ei enää omat jalat ihan pysyneetkään samassa vauhdissa. Vieläkin rohkeammin olisin voinut irrottaa koiraa.
 
 
Toisena mentiin oheista pätkää idealla kaksi hyppyä suoraan- rytmitys- takaaleikkaus- putkeen irtoaminen. Heti kun rytmitin oikeassa kohdassa niin saatiin takaaleikkaukset todella hyvin sujumaan useampi kierros. Vieläkin siellä kyllä vähän koiran pää kääntyy ennen putkeen menoa "Onko mami varma, että saan mennä putkeen?", mutta on takaaleikkaukset on selvästi parantunut.


Taukoilun jälkeen sitten siirryttiin putken umpikulmaan. Kolmosputki sujui kuin vettä vaan vaikka lähetin ennen kakkos hyppyä. Eikä näissä tarvittu vastaista kättä ollenkaan, yes. Hieman vaikeampi meille oli kutosputki. Huomasin että se vasen puoli on mun vaikeampi puoli, niin se varmaan vaikutti tässä. Vahvistetaan siis vasemman puolen umpikulmia.



Viimeisenä putkijarrua. Me ollaan treenattu putkijarrua tähän mennessä oikeastan vain suoralla putkella. Kun vain ohjaaja antaa oikeassa kohdassa selvän merkin (+ suhinan) niin Domi tietää kyllä mitä siltä pyydetään ja kääntyy todella huikean hienosti putken jälkeen. Ilman putkijarrua Domi kaarrattaa huikeasti, joten putkijarru tulee olemaan meillä tärkeässä osassa. Näinhän parin hypyn jälkeen ehdin loistavasti tekemään selvät putkijarrut mutta se onkin sit kiva tehdä putkijarru  jonkun pitkän vauhtisuoran jälkeen esteelle numero 19.
 
 
 
Meitä oli vain kolme koiraa, joten kaikilla oli aivan ruhtinaallisesti aikaa. Taukoiltiin aina yhden tehtävän jälkeen ja tämä sopi kyllä meille ihan loistavasti. Domilla kun on tapana vähän liikaakin välillä nostattaa noita kierroksia. Näin jokaisella kierroksella oli hyvin keskittynyt koira tekemässä duunia. Voisiko myös pienen pientä aikuistumista olla kyseessä? Ehkäpä vain toiveajattelua.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Mökkiagilitya



Viime viikonloppuna mökkeiltiin helteisessä säässä. Meidän järven lämpötila oli viikonloppuna jo 25 astetta. Näin ollen jopa minä sekä Juha uskallettin heittää talviturkkimme. Enpä muista koska olisin talviturkkini ennen juhannusta aikaisemmin heittänyt. Sentti ja Kevinhän on jo aikoja sitten omat talviturkkinsa heittäneet, mutta Domi edelleen odottaa omansa poisheittämistä. Edistystä on kuitenkin joka kerta havaittavissa. Tällä kertaa seisoskeli jo vedessä, mutta yhtään syvemmälle ei halunnut tulla. Tällä viikoll onkin sitten pikku hiljaa palailtu tavanomaiseen Suomen kesäsäähän eli epävakaisuuteen. 

Silloin tällöin (kun ehdimme) teemme myös pientä agilitytreeniä mökillä. Mökillä on hyvä kenttä tähän tarkoitukseen. Esteistä sieltä löytyy tällä hetkellä vain hyppyjä sekä kepit. Tarpeen meillä olisi kyllä myös rengas rakentaa taikka tilata netistä. Olisihan putkikin aika kiva, mutta ehkä me nyt kuitenkin pärjätään ihan näillä.

Mökillä on kuitenkin kaikkea muuta kivaa tekemistä ja koirat varsinkin Domi ja Kevin puuhaavat menemään pitkin maita ja mantereita koko päivän. Nukkumaanhan niitä ei koko päivänä saa. Illallakin ne saa väkisin hakea sisään nukkumaan. Sitten ne yleensä kyllä kaatuukin suorilta jaloin. Näin ollen kovin usein ei esteitä kentälle tule kannettua. Ja mikäli kannan niin pidetään treenit tosi lyhyinä, rimat matalana ja tehdään vain parilla hypyillä jotain ohjauskuviota tai irtoamistreeniä. Nyt viikonloppuna treenasin kahdella hypyllä pakkovalssia sekä takaaleikkausta. Molemmat sujui mallikkaasti. Tarvetta olisi kyllä ensi mökkireissulla myös ne kepit kaivaa esiin ja ottaa keppitreeniä

Eilen käytiin Niinun treeneissä ja Domi oli ihan huippuvireessä ja irtoili hypyille loistavasti. Harmi vain eilisen treenin aiheena oli enemmänkin kädessä pysyminen ahtaissa paikoissa kuin hyvä irtoaminen. Ohjaajan käsi kuitenkin nousi välillä niin korkeelle, että näytti siltä kuin olisin yrittänyt lähettää koiran jollekin maata kiertävälle radalle. Äh!! Millä ne kädet saisi kuriin? Mutta silti olen tyytyväinen koiran mielettömiin irtoomisiin, vaikka ne ei näissä treeneissä ollutkaan ihan tarkoituksen mukaiset. Mutta unohdetaan nyt tässä tapauksessa se pieni muotoseikka.

Näissäkin treeneissä ja todella korostan sanaa näissäkin treeneissä meillä takkusi rengas. Yksittäisenä esteenä hyppää hyvin, mutta vauhdin kiihtyessä ei vaan vieläkään kestä ohjaajan lujaa liikettä vaan juoksee kehikosta tai hyppää renkaan huonosti. Yleensä jättää takajalat nostamatta jolloin kolauttaa renkaaseen. Ei onneksi sentäs rysäytä päin rengasta. Tai näin ei ole ainakaan vielä koskaan käynyt. Kop kop. Olipas muuten järkevää kirjoittaa tämäkin lause ylös, nyt se ainakin tapahtuu. 

Treenilista on jo huikean pitkä, mutta kyllä ensisijaisesti meidän täytyisi nyt saada kaikki esteet estevarmaksi. Rengas taitaa tällä hetkellä olla ainut, mikä ei ole. Keinua ei olla vähään aikaan treenattu ollenkaan, mutta uskon sen tulevan varmaksi nopeasti. Treenilistan kärjessä myös putki-puomi erottelu sekä putkijarru.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Helletreeniä


Maanantain Niinun treenit ja eiliset epikset juostiin melkoisen helteisessä säässä. Ihanan poikkeuksellinen kesäkuu ollut. Onneksi tuo Hurtan viilennystakki todella toimii ja tekee koiran olon huomattavasti helpommaksi helteellä. Se pysyy viileänä yllättävän kauan. Olen saattanut kastella sen kotona ennen treeneihin menoa ja se on ollut viileä  vielä treeneissäkin. Näillä helteillä olen huomannut Domissa konkreettisen eron kun sillä on loimi päällä ja kun ei. Ihan huippua, että tälläinen tuote on olemassa! 

Niinun treeneissä maanantaina oli aika kinkkinen rata tulevia sm-kisoja silmällä pitäen. Meidän treeneissä plussaa oli ehdottomasti hyvä juoksu A, vaikka A:lta kännyyttiinkin reippaasti vasemmalle. Domi tulee myös todella hienosti vetoihin mukaan, näissä treeneissä kyllä vedätin liikaa ja sain jopa juoksemaan putkesta ohi. Täytyy löytää se kultainen keskitie. Kehitettävää meillä on selkeästi putkikulmissa ja putkeen lähetyksissä. Myöskään kepeiltä en pääse vielä ollenkaan tarpeaksi irtoamaan sivulle. Tämän treenaamiseen täytyy ottaa viimeisiin väleihin ohjurit taas mukaan. Niin ja ohjaaja muistaa katsoa koiraan eikä vain lähde rynnimään kohti seuraavaa estettä. Kauhea räpikoiminen hypylle kun lähdin vain rynnimään eteenpäin yhtään katsomatta koiraan,



Eilen epiksissä ei tuloksilla juhlittu, mutta siltikin radoista jäi hyvä fiilis ja niissä oli paljon hyvää. Ja molemmilla radoilta saatiin myös hyllyt aikaan. Loppuradasta oli pari aika kiperää kohtaa ainakin mölliradalle. Ja eipä mekään niistä puhtaasti selvitty. 

Ekalla radalla kaaduttiin juuri siihen kohtaan kuten ajattelinkin. Rataantutustumisessa kauhustelin, etten millään kerkiäisi saatiin Kaarevalla suoralla putki- hyppy- hyppy- putki ja hieman koiran linjasta oleva hyppy, johon olisi pitänyt keretä selvästi merkkaamaan hyppy tai jopa hypyn edelle. No empä kerennyt. Domi ei kyllä anna anteeksi yhtään tuollaisissa tilanteissa vaan kun hyppy ei ole suoralla linjalla enkä merkkaa hyppyä niin juoksee kyllä perääni ja hypystä ohi. Lopun putki hässäkkä ei sitten mennytkään ihan taiteen sääntöjen mukaan. Kutsuin voimakkaasti Domin sujahtaessa putkeen ja Domi kääntyi takaisin putkessa. Tokalla kerralla suoritti putken ja suoraan siitä kääntyi takaisin putkeen. Loppusuoralla oli hyvä irtoaminen.

Tokalla radalla en saanut korjattua virhettäni ja kiellot tuli samaiselta pätkältä. Olin pahemmin jäljessä kuin ekalla radalla. Ei vaan kerta kaikkiaan jalat riittänyt ehtimään sinne ajoissa. Vielä juoksi puomistakin juoksi läpi. Aika kivasti ollaan onneksi päästy korjaamaan näitä, joka kerta kun on juossut läpi. 

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Pitkä kuuma kesä

Kuuma on

Kylläpäs hellettä on riittänyt. Mutta en valita, päinvastoin. Olen aivan innoissani tästä säästä ja tulevista hellepäivistä. Tälläkin hetkellä kello on jo puoli yksitoista illalla, mutta kirjoitan blogia terassilla shortsit ja t-paita päällä. Ihan kuin etelässä. Mee laav. 

Koirille nämä helteet ei toki ole järin mukavia. Sentti reagoi eniten kuumuuteen. Se ei jaksaisi kävellä pitkiä lenkkejä ja muutenkin tuntuu aika nuutuneelta. Kevin ja Domi touhuaa samaan malliin, mutta niillä onkin sitten koko ajan kieli poskella ja vesikuppia saa täyttää usein. Kevin hakeutuu jokaiseen ojaan vilvoittelemaan, kun taas meidän hienohelma Domi ei haluaisi koskeakaan veteen. Olisi senkin kanssa helpompaa jos se uisi. Ehkäpä me otetaan tämän kesän tavoitteeksi totuttaa se veteen ja uimiseen.

Eilen oli tarkoitus suunnata Domin kanssa Nurmijärvelle epistelemään. Säätiedotus lupasi kuitenkin lähelle kolmeakymmentä astetta sekä pelkkää aurinkoa. Siinä vaiheessa venereissu kavereiden kanssa kuulosti paremmalta ajatukselta kuin agilitykentällä hikoilu. Ei tuntunut kovin inhimilliseltä koirankaan kannalta, vielä kun kisat alkoivat puolenpäivän aikaan, eli juuri päivän kuumimpaan aikaan. Onneksi epiksiä nyt riittää, vielä kun kerkiäisi käymään niissä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Hyppytekniikkatreeniä

Torstaina viimein päästiin Vapun yksärille . On meinaan melkoisen varattuja nuo Vapun yksärit ja viikonloppukoulutukset. Eikä ihme, on se vaan niin pro!! Ja voi veljet, miten upeissa maisemissa Vappu Siuntiossa asuukaan. Tehtiin pitkä loppuverryttelylenkki poikien kanssa ja Juhan kanssa ihasteltiin mielettömiä maisemia. On Suomi vaan hieno maa.



Domista kaikki tiedot jo etukäteen Vapulle lähetinkin. Me ei olla Vapun opeissa Domin kanssa ennen käyty vaan tähän asti vain Ulla Kaukosen opeissa hyppytekniikkaa treenattu. Varsinaisia ongelmia meillä ei hyppäämisessä ole, mutta parannettavaa toki aina löytyy. Tavoitteena olisi itsenäisesti ja pyöreästi hyppäävä koira, joka osaa hienosti koota itsensä ja jolta löytyy hyvä syvätuki. Näin myös koira pysyy terveempänä ja toki paremmalla hyppytekniikalla koiran vauhti myös kasvaa. Ja näihin tarvitsemme ammattilaisen apua.

Aloitettiin perussarjalla mini (4 jalan väli) välein, jossa Vappu arvioi Domin hyppäämistä. Domin heikkoudet hyppäämisessä on etupäässä, kuten suurella osalla muistakin koirista.  Domi on rakenteeltaan hieman liian pysty etupäästään, mikä on toki aikaisemminkin huomattu. Käytiin Domin kroppaa läpi ja Vappu näytti "punnerrus" harjoitteita, joilla etupäätä saadaan kotona treenattua. Ja näin jatkossa toivottavasti saataisiin hyppyä vähemmän etupäätä kuormittavaksi.

Tämän jälkeen haastettiin Domia ja vaihdettiin mediväleihin (5 jalan väli). Siinä Domi "alkujärkytyksen" jälkeen hyvin venytti hyppyänsä.  Sitten siirryttiin korkeuden arviointiin (välit 4-4-6 jalkaa) Viimeinen väli oli siis kuusi jalkaa ja hyppy laitettiin okseriksi. Tässä Domi oli selkeästi oman mukavuusalueen ulkopuolella. Pari kertaa kiersi okserin. Vappu piti kuitenkin hyvänä asiana, että koira osaa kieltäytyä sille liian vaikeista tehtävistä. Helpoitettiin tehtävää hieman, ja pikkuhiljaa palattiin samaan väliin mistä aloitetiiin ja saatiin se lopulta myös toimimaan oikein hyvin. Domille oli myös selkeä häiriö, että seisoin ja pidin lelua kädessä. Kun olin kyykyssä ja lelu maassa ei kiertänyt okseria kertaakaan.

Parilla viimeisellä kerralla Domi otti epävarmuudesta tai väsymyksestä johtuen aivan turhan sipsutusaskeleen ennen viimeistä hyppyä. Haluttiin kuitenkin lopettaa onnistumiseen ja saatiinkiin viimeisestä hyppysarjasta oikein hyvä, vaikka koira selvästi väsynyt tässä vaihessa jo olikin. Siihen oli hyvä lopettaa. Domin hypyt myös parani loppua kohden, kun se rupesi tottumaan ja luottamaan uuteen pohjaan. Näissä viimeisissä hypyissä alun hyvä takapään käyttö rupesi kärsimään väsymyksestä johtuen. Takajalat olivat jo maitohapoilla rankasta treenistä. Oman haasteen treeneissä helteen lisäksi toi Domille myös vieras pohja. Emme ole aikaisemmin treenanneet (tai ei ainakaan tule mielenkään yhtään kertaa) tuollaisella nurmipohjalla

Domi on estepehmeä koira ja ottaa helposti nokkiinsa jokaisesta pudotuksesta, eikä mielellään pudota. Se on myös kovin ohjaajaherkkä koira, ja reagoi ohjaajan virheisiin helposti, eikä anna anteeksi ohjaajan virheitä samalla tavalla kuin esimerkiksi Sentti. Tämä aiheuttaa haasteita ohjaajalle. Domin kanssa on tärkeätä muistaa ratatreeneissäkin, että palkka tulee alhaalta. Mikäli itse huidon turhaan käsillä tai lelukäsi nousee niin kärsii koiran hyppytekniikka, vaikka rima ei aina putoisikaan. 

Kyllä Domi sai paljon kehujakin, vaikka tässä olenkin kirjannut kaikki Domin heikkoudet. Vappu piti Domia nuorena, vauhdikkaana, motivoituneena ja nopeasti oppivana koirana. Domi antoi treenissä kyllä todella hienosti joka kerta kaikkensa ja veti loppuun asti hyvällä draivilla. Vapunkin mielestä Domi on vielä vauva ja tulee varmasti olemaan agilityyn parhaimmillaan vasta kolmen- neljän ikävuoden jälkeen. Domin vire oli helteisestä päivästä ja uudesta pohjasta johtuen normaalia matalampi. Näissä harjoituksissa se toki oli hyvä asia. Vire olisi hyvä pitää myös tutulla kentällä selkeästi ratatreeniä matalammassa vireessä. Näillä opein treenataan elokuuhun asti, jolloin Vappu halusi meidät seuraavan kerran nähdä.

Kotiläksyjä:
  • Etupään punnerukset
  • Takapään lihasten kasvattaminen
  • Perussarjaa vaihtelevasti mini ja medi väleillä
  • kasvava sarja 
  • korkeuden arviointi ja etäisyyden arviointia
    • viimeinen hyppy pidetään ainakin alkuun okserina ->haetaan Domille pyöreämpää hyppyä
  • kun sujuu niin lisätään häiriöitä harjoitukseen
  • kesän lopussa tilannekatsaus