maanantai 29. heinäkuuta 2013

Viikonloppu kuvin

Viikonloppuna pakattiin taas koirat autoon ja suunnattiin mökkeilemään ja nauttimaan helteisestä Itä- Suomesta. Ja koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin olkaas hyvät..











sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Länsirannikolla epistelemässä

Torstaina tehtiin visiitti länsirannikolle ja samalla käytiin illalla Koirakerho Tassun järjestämissä epiksissä. Olosuhteet olivat todella helteiset. Tuolla Turun suunnalla tuntuu aina olevan vielä Espoota kuumempaa. Onneksi radan vieressä oli lampi, jossa käytiin ennen ja jälkeen koirat uittamassa. Muutenkin aivan ihanat lenkkimaastot kenttien vieressä oli.

Möllirata oli täysin mentävissä, yhtä pienen pientä A:n tiukkaa käännöstä lukuunottamatta. Radalla oli siis tiukka käännös A-esteen jälkeen, josta olisi pitänyt saada vielä reilusti sivuetäisyyttä jotta kerkesi ohjamaan seuraavan kuvion. Ei mikään helppo kohta mölliradalle.

Ajattelin kuitenkin keskittyä hyvään A:n suoritukseen ja vaikka keskeyttää radan A.n jälkeen, kunhan vain A-este tulisi suoritettua puhtaasti. Domi teki hienon A:n alastulon ja kääntyikin niin hyvin heti A.n jälkeen että ohjaaja oli kuin olikin pahasti myöhässä. Olin suunnittellut valssaavani tai plan b:nä tekeväni takaaleikkauksen. Nooh, teinkö kumpaakaan. En. Huomasin tekeväni persjätön pahasti myöhässä. Muuten Domilta hienoa menoa. Kovasti puomia olisin radalle kaivannut, sillä puomitreeniä olisimme kaivannet.

Domi pääsi kuitenkin kakkospallille (ohjaajan torpedoinnista huolimatta). Taitava Domi tienasi siis starttirahat takaisin. Vaikka Domilla oli keskiviikko-iltana kunnon agilitytreenit, eilen rankka reissupäivä takana ja ilma oli vielä tuskastuttavan kuuma niin silti Domi veti täysillä. Sillä on niin valtava hinku tekemään mun kanssa, että se ei kuule eikä nää ketään muuta kisapaikalla. Se ainakin tekee joka kerta parhaansa kävi miten kävi. Tuota piirrettä niin rakastan tuossa paimenkoirassa. 



torstai 25. heinäkuuta 2013

Pomo poissa

Sentti jäi viime viikonlopun mökkireissun jälkeen äidilleni Lahteen hoitoon nauttimaan jakamattomasta huomiosta sekä hyvästä ruoasta. Toivottavasti Sentti ei kuitenkaan lihonneena palaa (*vink vink äiti, tiedän että luet tätä kuitenkin*). Pikkuset saavat siis temmeltää ihan kahdestaan. Kevinistä kyllä välillä huomaa, että se taitaa hieman ikävöidä Senttiä. Voi pientä. Mutta kyllä se nauttii kun saa rauhassa leikkiä vinkuleluilla. Sentin ollessa kotona tämä ei onnistu, sillä Sentillä kaatuu vati nurin vinkuleluista.

Keviniä ja Domia kahdestaan on kyllä ihana seurailla. Ainahan ne tulevat loistavasti toimeen ja leikkivät yhdessä, mutta Sentin ollessa pois se jotenkin korostuu entisestään. Ne on kuin paita ja peppu. Majakka ja perävaunu. Hellyyttäviä

Kuva viime syksyltä

Lähiaikoina on ollut keskustelupalstoilla paljon keskustelua siitä kannattaako samaan perheeseen ottaa kahta urosrusselia. On ihmisiä jotka ovat sitä mieltä ettei missään nimessä. Itse en moista kantaa ymmärrä, mutta mielipiteensä kullakin. Toki jos itse yhtään epäilee pärjääkö kahden russeliuroksen kanssa niin silloin toki kannattaa olla yrittämättä. Fakta on kuitenkin se että paljon helpompiakin rotuja koiramaailmasta löytyy kuin russeli.

Muistan Domia etsiessämme törmänneeni shelttikasvattajaan joka ei pentujaan anna terrierikotiin sillä hänen mukaansa terrierit ovat aina agresssiivisia. Melkoiset ennakkoluulot. Kohta parin vuoden kokemuksella voin todeta kuitenkin terrierin ja paimenkoiran sopivan loistavasti saman katon alle. Lähiaikoina onkin useampaan tuttuun terrierikotiin paimenkoira kotiutunut.

Meillä onneksi on selkeä arvojärjestys laumassa ja rauha maassa . Tottakai pientä nahistelua kolmen uroksen kanssa silloi tällöin tapahtuu, mutta mitään suurempaa yhteenottoja noilla kolmella ei ole koskaan ollut. Kevin ja Domi silloin tällöin yrittää kukkoilla, mutta useimmiten ne pudotetaan takaisin maan pinnalle tarpeen mukaan.


Nyt lähiaikoina on kuitenkin Kevin jostain tuntemattomasta syystä nostanut pariin otteeseen jalkaa olohuoneen lehtikoriin ja pöydän jalkaan. Tällä viikolla jo kaksi kertaa Sentin ollessa pois. Sisälle merkkaaminen voisi olla merkki että koirien välinen arvojärjestys ei olisi kaikille selvä. En kuitenkaan Kevinillä usko tämän johtuvan siitä, sillä uskoisin huomaavamme sen jollain muullakin tavoin kuin merkkailemalla. Se voi olla myös merkki virtsatien tulehduksesta, virtsakivestä tai jostain muusta sairaudesta. Mikäli toiminta jatkuu niin visiitti eläinlääkäriin on ehdottomasti tehtävä. Tai olisiko naapurustossamme juoksu-aikaisia narttuja, joihin Kevin voisi reagoida. En tiedä, mutta merkkailukaan ei voi jatkua, tai meillä on pian parketti pilalla useammasta kohtaa.

Meidän edesmennyt Cicero koira täytyi lopulta leikata sillä merkkailua ei muuten kuriin saatu. Toivoisin että Kevinin kanssa siihen ei pitäisi mennä. Leikkaaminen voisi mahdollisesti vaikuttaa myös lauman hierarkiaan. Onhan nykypäivänä olemassa myös hormoonipistoksia, joita Kevinin kanssa onkin jo pariin otteeseen hyvällä menestyksellä kokeiltu. Toivottavasti asia selviäisi pian.


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Pientä pihatreeniä

 
Domin kanssa ei olla agilitykentällä muutamaan viikkoon käyty kuin hyppytekniikkaa vääntämässä. Mutta pientä pihatreeniä ollaan pari kertaa tehty omassa tai mökin pihassa yhdellä tai kahdella hypyllä. Yhdellä hypyllä olemme vahvistaneet:
  • sylkkäriä
  • poispäinkäännöstä
  • pakkovalssia
  • ennakoivaa valssia
  • niistopersjättöä
Sylkkäri ja poispäinkäännös on Domin bravuureita. Myös pakkovalssi sujuu hyvin ja pääsen todella aikaisin liikkeelle merkkauksen jälkeen ja koira kääntyy siivekkeitä "nuollen". Ennakoiva valssi on sitten taas meille hankala. Yhdellä hypyllä kotona se toki onnistuu mutta radan osana meillä (siis minulla) on siinä suuria vaikeuksia. Olen liian töksähtävä ja kunnon rytmitys puuttuu. Tätä ollaankin nyt siis vahvistettu kotona paljon.
 
Ihan ylivoimainen ohjauskuvio meille sitten onkin tuo niistopersjättö. Domi on niin nopea etten kerkeä siinä alta pois ja jos lähden rynnimään niin eihän koira tietenkään hyppää koko estettä. Tätä täytyy ehdottomasti päästä taitavampien silmien alle treenaamaan. En uskalla sitä itse enää harjoitella, taitaa mennä vain huonompaan suuntaan. Pelkkää niistoa toki vahvistetaan.
 
Aika opettavaista muuten oli räpsiä kuvia näistä treeneistä. Huomaa kyllä hyvin miten ne kädet ei aina kovin hallitusti mukana pysy.  Katsokaa nyt näitäkin kuvia. Huoh.
 
 
Kahdella hypyllä vahvistettiin:
  • päällejuoksuja
  • välistävetoja
  • välistäveto-poispäinkäännöstä
Päällejuoksussa  sekä välistävedoissa meinaa ohjaajalla tulla kiire, mutta näin ei radan osana onnistuu hyvin. Sitten eikun treenaamaan nämä varmoiksi vielä radan osana. Taitaa olla hiukan helpommin sanottu kuin tehty. Tänään ajetaan Ojankoon tekemään hyppytekniikkaa sekä vähän ratatreeniä. Huomenna teemme päiväreissun Saloon ja käymme samalla reissulla siellä epistelemässä.
 

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Small boys in the big world

Meidän maalaisjunttikolmikko pääsi eilen ihmettelemään Tall Ships Raceen ihmishulinaa. Ne kun kulkevat 99 prosenttia lenkeistään hiekkatiellä, niin kyllä voi olla vaikeata pienen koiran löytää edes kakkapaikkaa keskustassa. Ei oo helppoo. Sentti varsinkin veti jokaisen pienenkin ruohonkorren luokse, joka alueelta löytyi. Hyvä kuitenkin välillä koirien kanssa käydä ihmettelemässä kaupungin hulinaa, jottei ne ny ihan landeiksi muutu.
 
Yksi mies tuli aivan tosissaan kysymään multa, että onko Domi joku turkiseläin? Muistuttaa kuulemma naalia. Hetken mä sitä varmaan hiukan monttu auki katselin, kun rupesi selittämään ihan tosissaan, että venäjällä on ruvettu kasvattamaan esimerkiksi naaleja kotieläimiksi?? Just. Domi tuttuun tapaan saa hirveästi huomiota missä tahansa ollaan, näin ajeltuna vielä enemmän, mutta ei sitä nyt vielä turkiseläimeksi ole luultu. Lähes kaikki luulevat sen olevan sheltti pentu, enkä oikeastaan jaksakaan enää edes korjata asiaa. Mieleltään se ainakin on aivan pentu.

Mut nyt nää pakkaa maalaisjunttikoiransa autoon ja suuntaa viikonlopuksi landelle. Hyvää viikonloppua!




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Se ui



Iik, mun häntä ei saa kastua!





Trio on palannut mökiltä rähjääntyneinä ja väsyneinä ja kaikkensa antaneena. Lauantaina oltiin veneilemässä ja pysähdyttiin uittamaan koiria Haukilahden koirarantaan. Ja jopa Domi ui. Pienellä houkuttelemisella kyllä, mutta kuitenkin. Valtava harppaus on kuitenkin otettu keväästä, jolloin sitä ei edes saanut kastelemaan tassujaan veteen. 

Agilitytauko jatkuu. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä tekemään hyppytekniikkaa, mutta lähdimme mielummin uudestaan uimaan. Syksyllä ja talvella ehtii taas treenaamaan. Nyt nautitaan mieluummin kesästä. Viime viikonlopun kamala tapaturma JEO:ssa (Agility Junior European Open), joka johti malinoisin kuolemaan agilityradalla ei myöskään yhtään lisännyt treeni-intoa. Aivan kamalaa.


torstai 11. heinäkuuta 2013

Hyppytreeniä ja keinuprobleemaa

Tämä viikko ja viimekin viikko ollaan pidetty taukoa ohjatuista treeneistä. Hyppytekniikkatreeniä käytiin kuitenkin viime viikolla tekemässä kolmeen eri otteeseen. Kaikilla kerroilla treenattiin perussarjaa neljän askeleen väleillä sekä viiden askeleen väleillä (mulla on niin kääpiö jalka, että oikeastaan välit taisivat olla kolme ja puoli jalkaa ja neljä ja puoli jalkaa). Domi kokoaa itsensä jo selvästi paremmin ja venyttää tarvittaessa. Ihan keskelle ei vielä laskeudu, mutta edistystä on silti havaittavissa. 

Perussarjan lisäksi tehtiin korkeuden arviointi niin että viimeinen hyppy käy 35 cm okserina ja siitä helpotetaan takaisin. Näissäkään ei mitään probleemaa. Seuraavaksi pitäisi ottaa treenin alle kasvava sarja sekä etäisyyden arvionti. Reilun kuukauden päästä meillä onkin taas Vapun yksäri, josta saadaankin varmasti lisää treenattavaa.

Hyppytekniikan lisäksi otettiin myös keinutreeniä. Meillehän on kehkeytymässä keinu probleema. Domihan haluaisi lentää keinusta läpi. Välillä tuntuu että ei paljosta treenistä huolimatta erota puomia ja keinua. Yksissä treeneissä kesäkuussa Domi teki todella lennokkaan lentokeinun, josta säikähdin melkoisesti. Siinä ei ollut pienintäkään ajatusta jarruttamisesta vaan lennettiin suoraan läpi. Onni onnettomuudessa, että koira tuli kuin tulikin jaloilleen ylä-ilmoista alas. Koirahan ei ollut moksiskaan tapahtuneesta vaan juoksi heti uudelleen reippaasti keinulle. Tapahtuneen jälkeen ollaan myös käyty osteopaatilla eikä mitään normaalista poikkeavaa onneksi löydetty.

Niinulta saatiin vinkiksi että treenien ensimmäiset keinut tehtäisiin nyt jonkun aikaa remmissä niin, että apuohjaaja on remmin päässä ja itse pääsisin juoksemaan normaalisti. Parin remmikeinun jälkeen pari viimeistä toistoa on uskallettu mennä ilman remmiä. Itse vaan pitäisi olla rohkeampi. Mikäli itse jännitän keinua niin saan kyllä hyvää vauhtia pilattua keinusuorituksen heti alkuun. 

Vielä vähään aikaan keinua ei uskalla radan osana tehdä vaan kerätään sitä luottamusta (ohjaajalle) näin. Nyt omalla jännittämiselläni olen saanut koirallekin epävarman tunteen. Tämä tuo myös sen ongelman, että koira katsoo liikaa muhun keinulla. Täytynee ottaa etupalkka avuksi varmaankin. Niin ja hoitaa oma pääkoppa kuntoon. Tai muuten joudun ulkoistamaan meidän keinun opetuksen jollekin muulle ja katson itse jostain kulman takaa.

Juha koirineen lähti tiistai-aamuna viettämään poikien viikkoa mökille koirien kanssa sekä tekemään valtavasti puutöitä. Veikkaampa että koirista ei ole apua puutöissä, päinvastoin varastavat puita kasoista ja levittävät niitä pitkin pihaa. Mutta ainakin hengessä ne on mukana koko ajan, jos ei muuta. Eipä siinä, kyllä ne varmasti oppisi kuskaamaan ne oikeaan paikkaan kun vain opettaisi.

Minä olen täällä sitten pohtinut, että mitä sitä kuulukaan tehdä ilman koiria? Aikaisemmin olen aina halunnut jättää edes yhden koiran seurakseni. Nyt päätin nauttia koiratonta elämää. Mut onhaan tää nyt ihan outoa. Ehkäpä tää on sitä normaalia elämää. On ainakin ollut aikaa keskittyä häävalmisteluihin sekä kuntoiluun. Hääkuntoon elokuun loppuun mennessä- projekti on nytkähtänyt hieman myöhässä käyntiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt onkin viimeinen aika aloittaa sillä häihin on enää reilu seitsemän viikkoa (kääääk!)


Kevinin kuvatervehdys mökiltä

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Jos lorvii koko päivän, ei saa paljoa aikaan


Lomailu on rankkaa, ainakin koirien mielestä. Mökillähän ei nukuta ei, vaan ollaan mukana kaikessa toiminnassa. Ja jos muuta puuhaa ei ole niin Domi ja Kevin osaa kyllä keksiä omia leikkejä.  Toki koirilla on mahdollisuus nukkua päivät pitkät, mutta meidän koirista ainoa joka sen kortin käyttää on Sentti. Eipä sekään kovin paljoa mökillä taida nukkua, lähinnä möllöttää pihalla ja vahtii, ettei kukaan vaan eksy pihapiiriin.

Alkuviikosta Domi pääsi lempihoitopaikkaansa Tepon luokse, jossa puuhaa oli varmasti aamusta iltamyöhään. Loppuviikko vietettiinkiin siis mökillä. Mökillä koirat on mm. osallistunut metsätöihin, mustikanpoimintaan ja sulkkismatseihin. Toimineet mölkkytuomareina, metsästäneet hiiriä, kiusannut sammakkoja,  uinut (poislukien Domi) ja toki vähän myös syönyt, juonut ja nkkunut. 





Sentti taas kerran aiheutti pieniä sydämentykytyksiä varastamalla kalan jätteet ruotoineen roskiksesta. Tästä onneksi selvittiin vain pingottuneella mahalla ja oksentelulla ja koira oli taas entisensä. Kevin - the vesipeto taas on keksinyt, että laiturilta voi hypätä veteen. Kaikkien yllätykseksi myös Sentti hyppäsi tänään kerran Kevinin perässä laiturilta. Voi olla, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta sen verran ikävältä korvien kastuminen Sentistä tuntui.

Pari tuntia sitten kotiuduttiin ja kaikki koirat on aika raatoina siitä asti maanneet pitkin kotia ja Domi takapihalla. Kotiin tullessa meidän yläkerran lämpötila lähenteli varmaan plus neljääkymmentä, joten Domi katsoi parhaakseen nukkua ulkona. Sitä onkin pitänyt välillä käydä tarkastelemassa, että hengittääkö se. Harvoin sitä näin väsyneenä näkee. Nyt koirat onneksi pääsivät pariksi yöksi kotiin lepäämään ja sitten jatkuu taas mökkeilyt.