torstai 29. lokakuuta 2015

Shelttienergiaa nyt Instagrammissa!

Mikäli haluatte seurata meitä hyvin paljon reealiaikaisemmin sekä useammin niin hypätkäähän matkaamme myös instagrammin puolella.



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Perhepotretti

Kuun alussa kävimme kasvattajan luona ja yritimme lähtiessä saada muutamia perhekuvia. Koiranpennut, kiire ja valokuvaaminen ei vaan sovi samaan lauseeseen. Ensi kerralla osiolle voisi varata hieman enemmän aikaa. Ja ehkäpä näyttää vähän harjaa tuolle karvakasalle. Viimein siis muutama "edustuskuva" Shokista ja Shokin ihanista perheenjäsenistä. Kiitos te muutamat ihanat, jotka olette Shokin kuvia jo pyydelleet.

Käpäläkoplan Yogi "Shokki" 7 kk

Isä Carmylie Arctic Nights ja Shokki
Veljekset
Perhepotretti, Emä, isä, sisko, Shokki ja veli

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voi itkun itku

Tiistai-iltana tapahtui se yksi painajainen omille silmilleni. Koira linkuttaa pihalla eikä halua liikkua. Oltiin juuri tultu pitkältä lenkiltä sisään ja jätin koirat viideksi minuutiksi pihalle. Kävin valmistamassa niiden ruoat ja hakiessani koiria sisään Domi ei tullut pyydettäessä luokse ja piti vasenta takajalkaa ylhäällä. Koira syliin ja sisään. Tunnin verran siinä ihmeteltiin ja kävin huolellisesti läpi koko koiran, erityisesti selän ja kipeän jalan alueen sekä taivuttelin, mutta itse en saanut kipureaktiota aikaan mistään kohdasta. Ei muuta kuin kipulääkettä naamaan ja aamulla soitto eläinlääkärille sekä myös Marille sillä koko ajan mielessä oli ajatus, että kyse saattoi olla pahasta revähdyksestä.

Keskiviikkona tietenkin oli yksi vuoden kiireisimmistä työpäivistä ja lääkäriin ehdin vasta alkuiltapäivästä. Domi ei edelleenkään eläinlääkäriin mentäessä käyttänyt jalkaa yhtään. Saimme onnneksi nopeasti poissuljettua akillesjänteen luksaation sekä polvilumpioluksaation. Loistavasti olivat paikallaan. Eläinlääkäri paikansi kipupisteen polveen, josta pelkona oli siis polven ristisiteen tai sivuristisiteen repeäminen. Mitään selvää polven ristisidevammaan viittavaa ei kuitenkaan tuntunut vetolaatikkotestillä. Eläinlääkäri alkoi kovasti kallistumaan pahemman revähtymän puoleen ja olisi suosittanut viikon tulehduskipulääkekuuria sekä lepoa. Minut tuntien hän kuitenkin kysyi heti haluanko, että polvi kuvataan, jolla voidaan varmuudella poissulkea asiota. Lääkkeet koiraan ja koira nukkumaan. Röntgenkuvista pystyy näkemään hyvin lievää reaktiota polven sivusiteiden alueella, mutta se ei toki mitenkään selitä voimakasta ontumista. Kuvassa polvi ei näytä olevan täysin kohdillaan, joka johtui lonkan ulkokierteestä, mutta muuten polvi näyttää oikein priimalta ja siistiltä. Ortopedi kuitenkin lausuu kuvat vielä ensi viikon alkupuolella. 






Perjantaina pääsimme Marin hoidettavaksi. Mari kävi ensin muun kropan läpi ja lopuksi rupesi hoitamaan kipeää vasenta jalkaa. Heti jalkaan mentäessä Mari paikansi kipupisteen Sartorius lihaksen kiinnityspintaan. Näin voimakas revähdys yksissään selittää täysin ontumisen. Revähdyksen lisäksi Domilla oli oikea lonkka ulkokierrossa, hyvin tiukka pallea sekä oikea takareisi krampissa. Mari kuitenkin sai nämä kaikki hoidettua ja hoitalasta astui ulos hyvin paljon rennompi ja iloisempi koira

Seuravaat neljä viikkoa Domi on pidettävä vain ja ainoastaan remmilenkityksellä. Askellajeista käynnissä sekä ravissa, varsinkin alkuun välttää laukkaa. Pikkuhiljaa lisäämme liikunnan määrää toki kokoajan seuraten jalan toimimista. Ensimmäiset kaksi viikkoa venyttelyt ja suuremmat kehonhallintatreenitkin jäävät valitettavasti pois, mutta kahden viikon jälkeen voimme aloittaa jalan venyttelyt. Käymme myös ainakin neljän viikon ajan 5-8 päivän välein hoidattamassa Domia, jotta varmasti lantio ja pallea pysyy auki. Näin muutaman päivän jälkeen hyvältä näyttää ja Domi on hyvin lähtenyt käyttämään jalkaa, toki edelleen pientä epäpuhtautta on havaittavissa. Vaikeinta toki on pitää noin aktiivinen koira levossa, varsinkaan kun hän ei pysty itse mitenkään ymmärtämään miksi kaikki kiva on yhtäkkiä kielletty.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Hyppääminen on opittu taito

Kirjotan silloin tällöin myös Niinu Agility Sportin blogiin, tällä kertaa aiheesta "Hyppääminen on opittu taito". Olettehan käyneet jo lukemassa uusimman kirjoitukseni täältä?

torstai 15. lokakuuta 2015

Kaksin


Domi jäi pidennetylle viikonloppuhoidolle ja Shokki sai olla ihan yksin meidän kanssa koko alkuviikon. Tämä olisi pitänyt toteuttaa jo aikaisemmin, mutta jostain syystä se on vain venähtänyt. Onhan Shokki toki päivisin ollut yksinään ja lenkitetty välillä yksin, mutta näin pitkää aikaa ne eivät ole vielä olleet erossa. Jo ensimmäisen yön jälkeen teki mieli soittaa Domi takaisin. Shokki on pennusta asti ollut hyvin itsenäinen ja sillä on selkeästi vähemmän laumaviettiä kuin Domilla, mutta toki en voinut tietää kuinka käyttäytyy täysin yksin ollessaan, kun pääosin sillä on ollut "bodyguardi" mukanaan. Olisin ajatellut että se olisi edes hieman lungimpi tai ehkä hieman epäilevämpi.

Kävi kuitenkin heti ilmi, että se oli aivan yhtä rohkea ja reipas menijä lenkillä. Kotona ei tuntunut huomaavankaan Domin poissaoloa. Me kyllä totisesti huomasimme. Sen ajan mitä se yleensä roikkuu Domin kaulassa, se ärsytti meitä. Tai aiheutti jotain hämminkiä jossain puolella kämppää. Vapaana ollessaan sooloili paljon kauempana kuin yleensä, josta en kyllä tykännyt yhtään. Tottelee todella hyvin kutsuttaessa vaikka kuka tulisi vastaan, mutta tykkää kulkea hieman kauempana. Mun täytyy kuitenkin olla varma, että mitä tahansa eteen tulee niin se on kytkettävissä. Meillä on siis hieman vielä keskusteltavaa tuossa asiassa. 


On kyllä hauska nähdä miten paljon asioita Shokki on matkinut Domilta. Shokki osaa Domin tapaan myös ulvoa tylsän yllättäessä. Moni sanoo sitä upeaksi laulannaksi, mutta mun korviin kuulostaa enemmän ulvonnalta. Domi on aina ollut todella äänekäs leikkijä, sitä ei tarvi kun rapsuttaa tai vähän innostaa niin meteli alkaa. Se myös aukoo suutaan täysin hölmösti Shokki on täysin omaksunut samaisen leikkityylin ja meteli noiden kahden painiessa onkin melko kova. 

Domi palasi tiistai-iltana. Kotiuduttuaan meni se  täysin onnesta sekaisin nähdessään mut ja alkuun murisi Shokille. Eipä mennyt aikaakaan, kun ne onnesta soikeana riehuivat yhdessä pitkin pihaa. Eivät ole tainneet koskaan noin paljoa juosta yhdessä ja sitä jatkui koko illan. Nukkumaan mennessä täytyikin päästä kylki kylkeen nukkumaan. Taisi niillä vähän olla ikävä toisiaan.  Täytyy ottaa tavaksi niitä nyt hieman useammin erotella.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Lauantai ja Turku

Viime viikon lauantaina meillä oli vapaa päivä. Luxusta. Shokki yritti herättää koko talon seitsemältä aamulla, mutta päästettiin se pihalle hetkeksi ja otin kainaloon nukkumaan, joten jaksoi nukkua jopa yhdeksään asti. Se on todella harvinaista tässä taloudessa. Shokki kyllä herättää varmasti koko talon seitsemän aikaan. Aamupalan jälkeen lähdettiin hallille tekemään Domin kanssa hyppytekniikkatreenit.  Shokin kanssa oli tarkoitus ottaa muutama suora putki, mutta sillä keitti niin kuppi nurin, kun kuunteli Domin treenaamista, että tehtiinkin rauhottumisharjoituksia sekä kehonhallintaa.

Voisitko herätä jo?
Treenien jälkeen lähdettiin hakemaan Emmiina ja Shokin veli Yodi kyytiin. Suunnattiin kohti Turkua tapaamaan Domin sekä Shokin kasvattajaa, sekä tietenkin myös Shokin emää, isää ja siskoa katsomaan. Iltapäivän koirat pääsivät painimaan isolla porukalla ja joutuivat harjoittelmaan hieman näyttelykäyttäytymistä. Kuten toivoinkin Shokin äiti antoi hyvin Shokille kyytiä. Ja myös isä yritti alistaa. Teki niin hyvää, tuolla kun tuppaa olemaan hieman liikaa luuloja itsestään. Olisin voinut jättää sen vähän pidemmäksikin aikaa käytöskouluun iskän ja äidin luokse. Illalla kotiuduin kahden hyvin väsyneen shetlantilaisen kanssa.


Shokin äiti ja sisko
Merlet häiritsemässä Yodin näyttelytreenejä

Iskä kiusaa

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Voisi vähän downshiftata

Elämässä on menty hieman pikakelauksella viime viikot. Töitä olisi rutkasti enemmän kuin pystyy edes haaveilevansa ehtiä tekemään. Tässä tilanteessa saa toki olla vain todella onnellinen, että on töitä. Ja vielä kaksinkappalein. Ja vielä, että pääsee tekemään työtä, josta nauttii. On todella ihana myös huomata kuinka paljon hyppytekniikkakoulutusta kysellään ja koulutuksia on buukattu keväälle asti.

Harmittaa toki, että kiireys tarkoittaa myös poissaoloa blogin puolelta. Blogi on mulle tärkeä, mutta olen kiireestä johtuen sitä on alkanut huomaamaan niitä stressin oireita kehossa ja on ollut pakko jostain höllätä. Näinpä kaikki vapaahetket mitä kaikelta jää haluaa kyllä viettää tiivisti mies ja koirat kainalossa. Ne kun ovat varmasti parasta stressinhallintaa. Onneksi pahimmat kiireet pian takanapäin. 

Töiltä jäävä vapaa-aika onkin sitten yritetty olla tontilla rakentamassa tietä, jotta saataisin se valmiiksi vielä ennen talven tuloa. Ja tietenkin suunniteltu tulevaa kotia paperille, jotta saataisiin pikimmiten kaikki hakemukset kunnalle sisään. On muuten melkoisen ihanaa suunnitella oma koti alusta alkaen ja täysin omien toiveiden mukaan. Emme siis ottaneet minkäänlaista talopakettia vaan olemmme arkkitehdin kanssa itse suunnitelleet kodin.

Onneksi meillä on ihania apukäsiä, jotka voivat tarpeen tullen auttaa koirien kanssa. Koirat pääsevät myös silloin tällöin mukanani töihin. Tontilla ovat paljon olleet mukana ja näin ihanissa keleissä ovat hyvin viihtyneet siellä pidempiäkin aikoja meidän mukana. Kiireistä huolimatta tärkeintä on kuitenkin huolehtia, että koirat eivät saa kärsiä millään tavoin vaikka töitä paljon teenkin. Hieman on jääneet agilitytreenit ja juoksulenkit vähemmälle, mutta pitkistä lenkeistä, koirakavereiden tapaamisista sekä kehonhallintatreeneistä me ei olla tinkitty.


Apurit tontilla