perjantai 21. marraskuuta 2014

Oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään

Tänään taas jatkui FitDog leiritys. Juuri istuttiin muutama tunti aivan huikean hyvällä Christina Forsselin luennolla mestarillisesta valmentautumisesta sekä Teemun luennolla ohjaustekniikoista. Ei taas mitään uutta ja järisyttävää, mutta silti niin pirun tärkeätä omalle pääkopalleni ja tulevaisuudelle.

Ihan suunnitelmien mukaan ei tämä leirien välinen aika mennyt. Viime leirin jälkeen oli hirmuinen treenimotivaatio ja suuri into päästä treenaamaan kotiläksyjä. Heti leirin jälkeen Domi joutui irtokoiran hampaisiin ja sen jälkeen pari viikkoa meni täysin lomaillessa. Parit treenit ehditiin käydä kunnes taas Piiralla käynnin jälkeen vähän huilittiin.  

Eilen onneksi päästiin hallille. Se teki ohjaajan pääkopalle loistavaa päästä tekemään yhdet suunnitelmalliset treenit ennen leiriviikonloppua. Teemana oli kotiläksyistä ennakoivat valssit, välistävedot ja takaakiertopäällejuoksut. Yllätyin, mehän osattiin. Ei saisi yllättyä. Jokainen toisto on videolla, ei tarvinnut pilkkoa. Meni kerralla ja hyvin menikin. Ihan näin treenaamattakin olen saanut niin lukuisia ahaa elämyksiä meidän menosta. Näistä jutuista voi ja pitää kirjoittaa enemmänkin postauksia. Huomatkaa kuinka hiljainen koira on välistävedoissa, verrattuna valsseihin ja takaakierto-päällejuoksuihin. Se kiteyttää mielestäni paljon.

torstai 20. marraskuuta 2014

Leena Piiran luona


Viime viikolla ajettiin Domin kanssa Saloon Leena Piiran hoidettavaksi Kuninkaantien Eläinklinikalle. Domi ei ole Piiran luona ennen käynyt. Osteopaateista olemme tähän mennessä käyttäneet Kaiperlaa sekä Jerry Ketolaa. Normaalisti Piiran ajat menevät yli puolen vuoden päähän, mutta Niinu sai meille järkettyä ajan onneksi lyhyemmällä varotusajalla.

Leena haastatteli todella perusteellisesti lähes koko Domin elämän läpi. Sain myös hirmuisesti vinkkejä kuinka tuota harrastuskaveria kannattaa tuijotella ja mitkä oireet mahdollisesti liittyy mihinkin. Loistavia vinkkejä myös, kun tuijottelen koulutettavia hyppytekniikkaoppilaita.

Katsoimme Domin ensin seisaalteen, josta pystyin itsekin näkemään, että koira varaa paremmin oikealle takajalalle ja koko kroppa on vino oikealle. Domi seisoo myös hieman etupainotteisesti. Näin olen huomannut useampien koirien seisovan, joita olen hiplaamaan päässyt. Vasen puoli siis edelleen valitettavasti aika paljon huonompi. Sama puoli, joka oli koiran hyökkayksen jäljiltä huonona. Trauman seurauksena tämä on tullut, mutta se jää epäselväksi onko koiran päällekäymisen jälkiä vai vaikka liukastumisen tai jonkun törmäyksen seurausta. Tärkeintä, että se saatiin nyt hoidettua kuntoon ja varmasti kunnolla.

Muutamat treenit ehdimme ennen Piiran käyntiä käydä rykäsemässä mitä näin jälkikäteen ei olisi kannattanut kyllä tehdä, kun koira on niissä käyttänyt kroppaansa väärin ja vahvistanut vääriä liikeratoja. Onneksi emme enempää ole lajitreeniä tehneet. Hitsi kun nuo koirat osaisivat puhua ja kertoa, että nyt ei ehkä ole kropassa ihan normaali tunne. Domi on niin kovassa vireessä agilitykentällä, että sillä saa olla pää kainalossa, jotta se jotain rupeaa näyttämään. Näin onkin niin äärimmäisen tärkeätä osata lukea omaa koiraansa

Kroppa reagoi hoitoon hyvin ja tunti kahdenkymmenen minuutin jälkeen lattialta nousi varmasti hyvin paljon tyytyväisempi koira. Valtava kiitos Leenalle, joka käytti niin paljon yliaikaa Domin hoitamiseen. Ensi viikolla sitten taas Remediumiin Marin käsittelyyn 

Piira suositteli meille myös paljon enemmän ravilenkkeilyä. Domi 90 % kulkee vapaana ja yritän kyllä katsoa, että liikkuu tarpeeksi myös ravissa. Käynnin jälkeen olen pitänyt ainakin yhden pidemmän lenkin päivässä koiraa hihnassa ravissa ja varmistan että takajalkojen liike on pitkää ja voimakasta. Paljon liikutusta pehmeällä alustalla, hidasta ylämäkikävelyä, selän pyöristämistä  ja BOT-loimen käyttöä Leena piti myös tärkeänä Domin kanssa. Nämä hyvin kuuluukin jo Domin viikkorutiiniin. 

tiistai 18. marraskuuta 2014

Voihan kontaktit

Onpas taas ollut lähiaikoina pohdittavaa kontaktien kanssa. Kaikkien kontaktien kanssa on palattu hieman taaksepäin ja ruvettu vahvistamaan niillä perusosaamista sekä vieläkin lisää nopeutta niille. Kontaktit kuten oikeastaan kaikki muukin toki tarvitsee vahvistusta läpi koiran agility-uran. Kaikki kolme kontaktia on kuluttavia esteitä koiralle, joten kaikkia näitä pyrin treenaamaan mahdollisimman paljon muulla tavoin kuin kokonaisina esteinä

Puomilla Domilla on hyvä vauhti ja selkeä paikka, mutta kovemmassa vireessä ja kisatilanteessa varastaa puomilta. Puomia treenataan kotona pitkällä lankulla, jossa kovassa vireessä ja suurella ohjaajahäiriöllä juoksutan koiraa 2on2offiin. Jo ihan tällä saa mielestäni hyvin treenattua vauhtia alatuloon ja itsenäisyyttä sekä vahvistettua vapautuskäskyä. Tämähän meillä on se haastavin kun koira on liikaa liikkeessä kiinni ja vapauttaa itsensä liikkeen mukana tai heti kun on läväyttänyt itsensä 2on2offiin. Nämä ovat ongelmia nimenomaan vain kovassa vireessä ja tämän vuoksi yritän nostattaa tähän virettä myös kotona. 

Juoksu Aa saatiin viime vuonna melko nopeasti hyväksi, mutta tällä hetkellä osuma on aivan liian korkealla. Useimmiten osuu kyllä, mutta se ei kyllä totisesti voi noin epävarma olla. Otettiin kehikko takaisin ja sillä pyritään venyttämään laukka-askelta pidemmäksi. Domin luontainen laukka ei valitettavasti ole niin pitkä. Juoksu Aa:ta treenaan madalletulla Aa:lla myös enkä aina täyskorkeana. Täyskorkean Aa:n kanssa otan vain pari toistoa per treenikerta. Kotona juoksutan myös boxin läpi kerran kaksi viikossa sitä vahvistaakseni.

Keinun kanssa myös palattiin aikalailla alkutekijöihin. Jennan ohjeiden mukaan ollaan keinua nyt treenattu. Eli juoksutetaan koiraa päähän asti siellä namipalkkaa ja koira nostetaan pois. Sen lisäksi heijataan keinua koiran ollessa alastulolla. Ojangossa on myös loistava baby keinu, jolla on super hyvä treenata varmuutta sekä nopeutta keinulle.

Jotain positiivista vaikka olemme lähiaikoina Domin päällehyökkäämisen vuoksi päässeet treenaamaan aivan minimaalisesti niin kyllä on koiran radanlukutaito viimeinkin pikkuhiljaa nytkähtänyt eteenpäin. Kyllähän asiat paranee, kun koiran kanssa treenaa systemaattisesti ja tavoitteellisesti. Näin meillä tehtiin alkuun ja välillä tuntuu, että koira on ollut puolentoista vuoden iässä paljon taitavampi kuin tällä hetkellä. Sitten alkoi omassa henkilökohtaisessa elämässä suuret muutokset, työkiireet sekä oma hyppytekniikkakouluttamiseni joka on vienyt valtavasti aikaa. Meillä oli valtavan pitkiä taukoja ja vaikka kävimme kyllä ohjatuissa niin minkäänlaista systemaattista treenausta ei reilusti yli vuoteen ole ollut. Onneksi FitDogin myötä meidän treenaaminen on nyt taas varmasti ruodussa.


Pieni radanpätkä viime viikon treeneistä kun olimme treenaamassa kontakteja ja lopuksi vähän hurviteltiin :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Olipa kerran kaunis syksy

Löysin kamerasta kuvia, jotka on otettu lokakuun alussa. Domi sai (joutui) toimia mallina. Muistatteko vielä, silloin oli kaunis syksy, ruska parhaimmillaan, kuivaa, suhteellisen valoisaa ja aurinkoakin riitti alkusyksyllä. Nyt parin viikon ajan se on tuntunut kaukaiselta. Päinvastoin on tuntunut että saisipa sitä käpertyä talvi-unille ja herätä keväällä. Pieni lumikerros ja valkoinen maa auttaisi kyllä valtavasti.



Moni sanoo vihaavansa marraskuuta. Vaikka haluankin ajatella kaiken aina positiivisen kautta niin kyllä tavallaan voin hieman ymmärtää heitä. En ole koskaan osannut myöskään vihata marraskuuta , sillä olen syntynyt marraskuussa. Toki näin kolmen kympin rajapyykin lähestyessä en kyllä enään koe suurta iloa synttäreistäni, pienenä kyllä. Marraskuussa on todella helppoa vajota talvihorrokseen, kun valoa tuskin näkee. Kun kerran olen positiivinen ihminen niin haluan löytää myös positiivisia ajatuksia marraskuusta.



Marraskuussa voi hyvällä omallatunnolla vain olla, käpertyä viltin alle katsomaan hyviä ohjelmia ja juoda punaviiniä tai vaikka glögiä. Välillä tekee hyvää ihan vain olla, lopettaa se suorittaminen edes hetkeksi. Voi sytyttää kämpän täyteen kynttilöitä. Ilma on raikas ja harvemmin on vielä kovia pakkasia. Paras appelsiinikausi on alkamassa, niistä saa ihania ja terveellisiä vastapuristettuja mehuja. Muutenkin voi keskittyä ruoanlaittoon, kaivaa ruoka-ohjeita laatikoista, leipoa vaikka ihania sämpylöitä (mihin ei muka ole ikinä aikaa) tai järjestää ihanan fondue tai raclette illan rakkaimpien kanssa. Ehkäpä se ei tunnukaan niin pahalta kuukaudelta tämä marraskuu. Nautitaan joka hetkestä, ollaan kiitollisia, eikä ole eletä "sitten kun" tai "olisin onnellinen jos" elämää.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Yksi lokakuinen arkipäivä

Meiltä on moni toivonut lisää arkipostauksia, näimpä ajattelin jatkossa tehdä kerran kuukaudessa yhden päivämme kuvina postauksen. Ehkäpä niiden avulla pääsee paremmin käsiksi meidän arkiseen elämään. Viime viikon maanantaina yritin kantaa koko päivän kameraa mukanani ja kirjata mitä tapahtui ja missä. Päivä oli masentavan harmaa sekä pimeä ja valokuvaus noissa olosuhteissa aikas kamalaa, mutta sellaista se välillä on. Nyt kuitenkin sukelletaan meidän viime viikon maanantain päivään, mitä kaikea sitä tulikaan tehtyä?


klo 7-8
Domi heräsi ensimmäisen kerran jo seiskan aikaan ja pääsi yksinään hetkeksi pihalle. Itse heräsin kahdeksaan aikaan, jolloin ruokin Domin.


Klo 8-9
Tein koneella hetken työjuttuja. Domi yritti kovasti häiritä mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa.

klo 9
Yhdeksän aikaan pakkasin koiran autoon ja lähdimme Domin kanssa hakemaan russeleita.


klo 9.30
Kuten kuvista huomaa Sentti ei ollut kovin mielissään, vaikka ne tulevatkin hyvin toimeen niin Sentin pitää olla aina ensin hieman nyrpeänä Domin näkemisestä.


klo 10-11
Kymmenen jälkeen lähdimme tunnin metsälenkille. 


klo 11.30-13.00
Metsälenkin jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja ajoimme takaisin. Haravoin pihaa puolentoista tunnin ajan. Sentti ei viihtynyt pihalla meidän kanssa vaan halusi heti sisään. Kevin ja Domi viihtyi koko ajan seurana pihalla ja välillä jopa rallittelivat keskenään pihalla.


klo 13-17
Ennen yhtä vein koirat sisään. Mulla tuli yhdeltä sheltti Roope hyppytekniikkakoulutukseen omalle pihalle. Vedettyäni hyppytekniikkatreenin uppouduin pariksi tunniksi töiden ja sähköpostien pariin, jonka ajan koirat enemmän tai vähemmän nukkuivat.
klo 16.30
Työnteon välissä ruokin koirat. Ruokana vähän pipanoita, jauhelihaa, kasviksia, raejuustoa, merilevää ja öljyä.

klo 17.15
klo 19-20
Viiden jälkeen pakkasin jälleen koirat autoon ja lähdin kuntosalille. Otan silloin tällöin koirat mukaan kun lähden kuntosalille. Siitä saa hyvät alku-ja loppuverryttelyt kun käy ennen ja jälkeen reippaan kävelylenkin koirien kanssa. Salin ympäristössä on myös loistavat lenkkeilymaastot. Viime maanantaina kävin ennen salia noin vajaan puolen tunnin lenkin. Koirat odottivat tunnin autossa kun kävin salilla, jonka jälkeen teimme vielä tunnin kävelylenkin lenkkipoluilla. Tämän jälkeen vietiin Sentti takaisin.



Illalla kotona Kevin ja Domi sai vielä herkkuluut, joiden syömisessä menikin Domilla tunnin verran ja Kevinillä varmaan pari tuntia. Kymmenen aikaan päästin koirat vielä pihalle iltapissalle, jonka jälkeen ne rauhoittuivat ilta unille.