torstai 31. lokakuuta 2013

Koira paikkaa huonoa ohjaajaa

rytmitys hukassa,  kädet huitoo mihin sattuu, ohjaaja myöhässä eikä edes pysy pystyssä
onneksi koira on noin huikea <3

Maanantaina treenattiin Niinulla. Keli oli todella syvältä. Pimeätä, mustaa, myrskytuulta ja kaatamalla vettä vaakatasossa. Oltiin niin uitettuja koiria kumpainenkin alkuverryttelyn jälkeen. Treeneissä onneksi sai pistää tassua toisen eteen niin ei ehtinyt tulla kylmä. Radalla välistävetoja ja puomi-putki erottelua. Ne onkin meidän treenilistan kärjessä, joten aivan loistavaa. 

Domi on opetettu välistävetoihin kroppaa "kääntäen". Näin tehtiinkin ekalla kerralla. Ei toivoakaan, että ehtisin kääntämään kunnolla kroppaani välistävedoissa. Tokalla yrittämällä tehtiin välistävedot vain "vetämällä", joka näköjään riitti ja toimi selkeästi paremmin. Jäätiin kyllä miettimään pilaako se meidän valmiiksi hieman huonot päällejuoksut, jos ohjaan välistävedot noin. Saapi nähdä.

Puomi-putkia erottelua mietittiin lopussa pidempäänkin. Tällä hetkellä se ei selkeästikään toimi, vaan koira kyllä systemaattisesti valitsee putken ohjaajan tekosista riippumatta. Päätettiinkin vaihtaa tapaa, jolla olemme treenanneet putki-puomi erottelua. Jatkossa vahvistetaan vain apuohjaajan kanssa puomia niin että vapautus tulee vain puomia katsoessa. Varmistetaan ettei vahingossakaan vahvisteta vääriä asoita, miten nyt näyttää käyneen.


Tiistaina Ojangossa treenaamassa. Keli yhtä karmea kuin maanantaina, ohjaaja parempi ja koira taas hyvä. Vettä tuli taas saavista kaatamalla. Tästä lajista on kyllä tykättävä, jotta illasta toiseen yön tunteina talsii verryttelemässä koiraa syysmyrskyssä kaukana kotoa. Maksaen siitä. Ja vielä mielellään.

Rata sisälsi mukavasti aivojumppaa ohjaajalle sekä koiralle. Muurille en muista harjoitelleeni ennen ennakoivaa valssia, joten en ensimmäisellä kerralla uskaltanut tarpeeksi ennakoida. Putkijarru toimii hyvin. Takaaleikkaukset toimii. Niin ja koiran äänihuulet toimii selkeästi radalla. Hirveä huuto. Huudon vielä ymmärtää ohjaajan töpeksiessä, mutta ei kai sitä ihan koko ajan tarvitsisi huutaa. Ihan piti jättää äänetkin videolle tästä syystä. Jos videoita katsoo niin suosittelen katsomaan ilman ääniä. Itse en ainakaan voi katsoa pätkiä Domin ollessa kotona.

Domi on saanut aimo annoksen itseluottamusta ja näissä treeneissä sen huomasi hyvin. Keskivaiheilla olevan putkirallattelun jälkeen uskoin Domille riittävän pelkkä "vetäminen" estääkseen ansahypylle irtoamisen. Mutta mitä vain sinnehän se ampas sujuvasti kutsumisesta huolimatta. Aika nasevaa. Ei muuten haitannut yhtään. Kun lisäsin putkijarrun niin onnistuihan kääntäminenkin sujuvasti. Myös ohjaajan luottamus koiraan saisi vielä kasvaa.

Näillä eväin kisataan sunnuntaina ensimmäistä kertaa kisaavien radalla möllikisoissa


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Shelttiriehaa

Sunnuntaina startattiin aamusta aikasin Domin kanssa kohti Turkua. Vihdistä poimittiin kyytiin Domin sisko Penni (samat vanhemmat, eri pentue) ja huristeltiin Turkkuseen. Domin kasvattaja Kitta vietti 10-vuotis kasvattajajuhliaan Kakskerrassa. 

Paikalla oli varmaan noin kolmisenkymmentä shelttiä omistajineen. Olipa ihana nähdä kerralla noin monta bimerleä samassa porukassa. Domin hieno isä Harkka (Käpäläkoplan Harley Quinn) ei valitettavasti ollut paikalla. Kitta oli kyllä tuonut paikalle upen uuden mustavalkoisen uroksensa. Uros oli juuri kotiutunut jenkeistä. Ai että, oli hieno uros. Ihana. Jos meillä olisi pennun kokoinen aukko kotona niin sen koiran jälkeläisen voisin hyvin harkita kotiuttavani.

Näin myös ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon Domin veljen Leevin. Leevi oli selkeästi Domia rauhallisempi ja arempi. Ei uskaltanut edes Domin kanssa samaan kuvaan. Aikoinammehan mietimme veljesten välillä, mutta onneksi pennut tuli pentutestattua ja sen perusteella Domi meille valikoituikin. Niin ja olihan Domi myös paljon söpömpi :)

Päivän vietimme lenkkeillen, leikkien valokuvaten, syöden ja juoden hyvässä seurassa. Domi pääsi painimaan koko päivän, mutta vaikka olisi luullut niin aivan yhtä virtaa täynnä oli illalla kotona. Mikähän tuon väsyttäisi.

Sisko ja veli
Domi liehittelee siskoaan.
Domi ja Käpäläkoplan Wii
Käpäläkoplan Halla






Veli Leevi

lauantai 26. lokakuuta 2013

Taas juhlitaan!!





Tällä kertaa vuorossa Kevinin synttärit. Meidän ihana, reipas, fiksu, iloinen, taitava, pätevä, nuorekas, lempeä, pehmeä, suloinen, mieletön pikku russeli tänään jo viisi vuotta. Kevin pääsi viikonloppuhoitoon ihanaisen tyttoystävänsä Lunan luokse. Aamupalaksi Kevin oli saanut vaatimattomasti maksalaatikkokakun viidella nakilla ja iltapalaksi sisäfilettä.

Kevinin ollessa viikonloppuhoidossa ja Juhan hirvimetsällä on siis vietetty viikonloppua ihan kolmisin Sentin ja Domin kanssa. Eilisen pitkän lenkkeilyn ja Lunan kanssa riekkumisen sekä tämän päivän agilitytreenien jälkeen on pojat ollut aika väsyneitä. Hyvä niin, eipä tässä tämän päivän sateisessa säässä huvittanut kauheasti lenkkeilläkään. Huomenna aamusta käännetään auton nokka Domin kanssa kohti Turkua moikkaamaan Domin sukulaisia. Domilla siis taas riehakas päivä tiedossa. 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ruokakupilla


Viime aikoina on taas facebookissa molempien omistamieni rotujen sivustoilla vellonut keskustelu koirien ruokinnasta. Kuka syöttää mitäkin ja miksi ja miksi ei. Myös meiltä usein kysytään, että mitä meillä syötetään koiralle. Erilaisia tapoja syöttää koiria on varmastikin yhtä monta kuin on ruokkijoitakin. Mielestäni tärkeintä on löytää omalle koiralleen sopiva ruokintatapa, jolla koira voi hyvin. Sentti ja Domi tuntuu lihoavan jo pelkästä ruoan näkemisestä, kun taas Keviniä ei saa millään lihotettua. Tämänkin vuoksi saa vähän katsoa mitä ja minkä verran syöttää. 

Meillä kokeiltiin paljon erilaisia ruokintatapoja pari vuotta takaperin, kun Sentille ei oikein tuntunut toimivan mikään ruoka. Silloin kuten ehkä vieläkin moni barffaa tai raakaruokkii. Mekin kokeilimme sitä silloin. Se ei kuitenkaan yhtään sopinut meidän koirille. Sentin maha ei kestä oikein raakaruokaa ollenkaan, vaikka pidempään ja eri tavoin sitä kokeilimme. Kevin ei sitten taas halua syödä ollenkaan raakaa lihaa vaan ainoastaan kypsennettyä. Hieman nirso tapaus. Domi kyllä söi, mutta kyllä sillekin ainakin omistajan mielestä tuntuu paremmin maistuvan kypsennetty kotiruoka. 


Meillä siis edelleen ja jatkossakin syötetään kypsennettyä koiran kotiruokaa sekä myös laadukasta kuivamuonaa. Kotiruoka koostuu lihasta, hirssistä/tattarista, kasviksista, kananmunasta, öljyistä ja usein raejuustosta. Kun syöttää itse tehtyä kotiruokaa niin täytyy myös varmistaa että koira saa tarpeeksi vitaamineja, hivenaineita ja kalsiumia. Tämän vuoksi koirat saavat myös Nutrolinia sekä B-vitamiini valmistetta.

Omasta mielestäni laadukas kuivamuona on ihan hyvä vaihtoehto koiran ravinnoksi. Ihan pelkästään kuivamuonaa en itse kyllä koiralleni syöttäisi. Suomen markkinoilla olevat kuivamuonat pitäisi täyttää vähintään koiran ravitsemukselliset minimivaatimukset. Tämän paikkansa pitävyydestä en osaa sanoa, mutta itse ainakin tutkin tarkkaan ruokien raaka-ainelistan. Listan alkupäässä tulisi olla vähintään yksi tai mieluummin useampia eläinperäisen proteiinin lähteitä. Valitettavasti laadukkuus näkyy myös kuivamuonan hinnassa. Hyvät raaka-aineet maksaa. 



Yleensä haemme pakkasen täyteen lihoja kennelrehun autolta, mutta viime viikolla kävimme Murren Murkinasta hakemassa pakkaseen NEU- ruokia eli valmiiksi kypsennettyjä koiran täysravinto pötköjä. Näin viikon käyttökokemuksella ne tuntuvat ihan loistavilta ja ilmeisesti kovin maistuvilta. Vielä kun keksisi miten pötkön saa puolitettua jäisenä, niin ne olisi ihan täydellisiä. Hinta on kuitenkin sen verran tyyris, että taidetaan jatkossakin pääosin pysyä noissa Kennelrehun lihoissa ja valmistaa ruoat itse. Mutta hätävarana näitä kyllä jatkossakin pidetään pakkasessa. Toimii myös reissun päällä hyvin.

Tähän mennessä en ole vielä käyttänyt treenatessa mitään ylimääräisiä energia- tai palautustuotteita. Nyt aion  kuitenkin käydä klikkaamassa ostoskoriini Fitdogin nesteytysjuomajauheen sekä Fitdogin palautusjuomajauheen. Fitdogilla on muuten menossa kampanjatarjous lokakuun loppuun asti. Vastaamalla pariin kysymykseen saa 10 euron arvoisen alennuskoodin heidän tuotteisiin täällä. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Paluu kisakentille Sentin kanssa


Sunnuntaina Sentin kanssa kisaamassa Janakkalassa. Kisat alkoivat onneksi vasta iltapäivällä, sillä aamulla oli sen verran liukkaan näköistä että kesärenkailla Janakkalaan asti ajaminen ei ehkä olisi ollut kovin järkevä ajatus. Muutenkin Tampereen motarilla näkyi useita kolhiintuneita autoja kaistojen välissä. Liukkaus ilmeisesti yllättänyt autoilijat. Vai miten se nyt menikään.

Mulla nousi savua korvista jo ennen ensimmäistä rataakaan. Ton koiran ahneudeudella ja röyhkeydellä ei vaan ole mitään rajaa. Sentti oli kaivanut itsensä takakontista (useista esteviritelmistä huolimatta) matkustamoon kuraisena, niin että koko auto oli tietenkin tassun jälkiä täynnä. Sen lisäksi se oli löytänyt takin taskulleni, jossa oli muutama koiran nami jäänyt taskun pohjalle. Tasku oli kuitenkin kiinni, joten se oli repinyt takkiin sisäpuolelle reiän, jotta pääsi syömään kuivuneet koirannamit. Uskomaton tyyppi! 

Molemmat radat olivat agilityratoja sekä Ritva Herralan tuomaroimia. Meidän eka rata lähti oikein hyvin liikkeelle ja Sentti teki varmastikin yhden hienoimmista puomin alastuloista kisoissa. Puomin jälkeiselle hypyllä Sentti teki jonkinlaisen virhe-arvioinnin ja hyppäsi suoraan riman päälle. Ilmeisesti halliin paistava aurinko haittasi tuomarin lisäksi myös muutamia koirakoita. Näin kävi meinaan muutamalle muullekin koiralle päivän aikana. Itse näin ainakin neljän kokeneen koiran hyppäävän riman päälle samalla tavalla. Inhottavia juttuja. Sentti on onneksi niin luupää, ettei se ollut tapahtuneesta moksiskaan. Otettiin pari hyppyä jonka jälkeen keskeytin radan. Otettiin myös muutama hyppy ulkona superpalkalla, eikä koira tuntunut olevan moksiskaan.

Tokalla radalla saatiin yksi kielto meille vaikeassa leijeröinti kohdassa. Tuloksena siis vitonen ja pienoinen yliaika. Meidän treenikerrat viime kevään jälkeen voi laskea yhden käden sormilla ja yksissäkään ohjatuissa ei olla käyty Sentin kanssa viime maaliskuisen varvasmurtuman jälkeen. Siihen nähden täytyy olla tosi tyytyväinen Sentin menoon ja vauhtiin. Mielessä oli jopa jo jättää Sentti eläkkeelle varvasmurtuman aikaan, mutta enkäpä me harkitaan sitä vielä kerran. Jospa sitä kuitenkin ennen seuraavia startteja vähän enemmän treenaisi. Ja on se vaan mahtava ja helppo kisakaveri, toisin kuin tuo shetlantilainen, joka kuumuu nykyään agilitykentän lähellä aivan mahdottomaksi raivopääksi. Siitä ehkäpä lisää myöhemmin.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Keppikulmia

Lauantaina Sporttiksella russeleiden tauoilla treenattiin Domin kanssa erilaisia keppikulmia. Tarkoitus oli laittaa ohjureita alkuun, mutta sen verran hyvin jo hakee keppejä eri kulmista, että treenattiin ihan kokonaan ilman ohjureita. Ensi kerralla sitten ohjureita loppuun ja vahvistetaan keppejä itsenäisemmiksi.  Reilua sivuttaisetäisyyttä tai voimakasta ennakointia Domi ei vielä kestä.


torstai 17. lokakuuta 2013

Treeni tuottaa tulosta!


Viimeaikaiset treenit Domin kanssa on sujuneet ihan yberloistavasti. Viimeinen kuukausi häämatkalta paluun jälkeen on treenattu ahkerasti. On päästy tekemään muutama kerta viikossa lyhyitä täsmätreenejä. Hiottu meidän heikkouksia. Ja avainsana on myös ollut suunnitelmallisuus. Jokaisiin treeneihin on tehty suunnitelma ja myös pysytty siinä. Hyvät suunnitelmat on tehtävä, jotta on mahdollista päästä tavoitteisiin. 

Me on treenattu asenteella. Nyt on ohjaajakin ollut sataprosenttisesti mukana joka treeneissä. Koira antaa kaikkensa, joten pitäisi myös muistaa itse aina keskittyä täysillä joka treeniin. Jos treenifiilistä ei jostain syystä ole, on koiraa kohti reilumpaa jäädä kotiin. 

Me on Domin kanssa myös opittu paljon toisistamme. Hyvää suhdetta vahvistetaan myös kotona vapaapäivinä leikkien ja viettäen paljon aikaa yhdessä. Me nautitaan jokaisesta treenihetkestä yhdessä. Iso onni ja suurin syy meidän kehittymiselle on toki, että päästään viikottain treenaamaan loistavien kouluttajien opeissa. Meidän koutsit ei myöskään päästä meitä missään tilanteessa helpolla. Hyvä niin!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Masentunut pieni russeli


Eilen olisi ollut Kevinin päivä päästä aksaamaan. Lauantain omatoimivuorolla pääosassa ovat russelit ja varsinkin Kevin, joka ei muuten pääse yhtä paljon treenaamaan kuin Domi ja Sentti. Domi saa keskittyä lauantaisin useimmiten pelkkään hyppytekniikkaan tai yksittäiseen esteeseen.

Treenin alkaessa Kevin rupesi kuitenkin ontumaan takapäätä. Sellasella pompulla se veti etten edes pystynyt paikantamaan kumpaa jalkaa se ontui. Pahin kyllä kävi taas mielessä heti. Kävin koko koiran läpi mutta mitään siitä ei löytynyt ja pikkuhiljaa koirakaan ei enää ontunut. 

En kuitenkaan uskaltanut mitään treeniä sen kanssa enään tehdä. Olipas aika sydäntäsärkevää, kun Kevin tajusi ettei se päässytkään kirmaamaan. Tehtiin vähän temppuja hallissa, mutta eihän se nyt ollut yhtään sama asia. Ontuminen tuli aivan puskista ja lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Lähes tunnin verryttelylenkillä en huomannut koirassa mitään erikoista. Ja halliin sisään tullessa koira mun mielestä liikkui ihan normaalisti. 

Domi teki hyppytekniikkaa sekä treenasi rengasta. Sentin kanssa treenattiin sitten vähän emempikin. Ja hyvä niin. Sentti on meinaan ilmoitettu kisoihin. Pari starttia luvassa ensi sunnuntaina. Johan siitä onkin jo yli kahdeksan kuukautta kun viimeksi kisattiin.  Ehkä se ei koiraan vaikuta, mutta ohjaajaa ainakin jännittää hirmuisesti enemmän kisatauon jälkeen. 

Illalla saatiin Kevin piristymään, kun naapurin lapset halusivat Sentin yökylään. Ja Sentin ollessa pois pystyimme kaivamaan vinkuleluja kaapista Kevinille. Parin tunnin vinkulelu session jälkeen alkoi pieni russeli olemaan taas oma itsensä. Tänään poika on taas ollut aivan normaali eikä ontumisesta ole ollut tietoakaan. 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Alkuviikon aksat

Maanantaina Niinulla vedettiin aikas nasevat treenit pikku merlen kanssa. Taidettiin ensimmäistä kertaa Niinulla päästä esteelle 19 asti. Wuhuu. Domi tarjoili niin hienoja pätkiä, että taisi ohjaaja jäädä ihastelemaan menoa sillä olin pahasti myöhässä muutamissa kohdissa. 

Renkaalla Domi tarvitsi vielä hieman ohjaajan apua lähellä rengasta. Seuraava vaikea kohta meille oli puomin alastulo joka oli lähes seinässä kiinni. Domi tulee kyllä hyvin alas asti vaikka jäisin puoleen väliin, mutta jos puomin jälkeen on seinä vastassa niin Domilla loppuu usko kesken ja rupeaa hiipimään alastulolla tai lyö tassut maahan sivusta 2on2offin. 12-16 oli meille vaikea pätkä. Ohjaajalla oli aikamoinen kiire ehtiä tekemään pituuden jälkeen valssi ja vaikka juuri ja juuri kerkesin niin valssi tuppasi valumaan, jolloin linjaus seuraaville hypyille ei vain enää onnannut. 14 hypylle vekki ja seuraavat takaaleikkauksella. Takaaleikkaus kun ei todella kuulu niihin vahvimpiin kikkoihin niin sitä sitten vahvistettiin palkkaamalla putken eteen. Loppupätkällä keppien kulma ei ollut mikään helppo, mutta joka kerta Domi haki loistavasti kepit.

Niinun treenit 0710 (kuva suuntaa antava)

Tiistai- illan myöhäistreeneihin oli Satu värkännyt meille tekniikkapläjäyksen. Alkuun tehtiin vauhti-ympyrää. Domin hyppy kyllä hajoaa heti, jos meidän meno menee kilpajuoksuksi. Myöskin meidän putkeen irtoaminen on aika lapsen kengissä. Domi irtoaa kaikille muille esteille paremmin kuin putkiin. Ekalla pätkällä kokeiltiin sekä valssia että persjättöjä hyppyjen kaksi ja kuusi jälkeen. Persjättö sopi selkeästi paremmin meille. 

Toisella pätkällä kokeiltiin ohjata hyppy 13 ennakoivalla valssilla sekä tekemällä persjättö hypylle. Tuollaiseen kohtaan ei varmaan koskaan Domin kanssa ole persjättöä tehtykään ja siltä se alussa näyttikin, mutta muutaman kerran jälkeen se rupesi jo toimimaan. Itse en edes ajatellut siihen kyseistä ohjausta, mutta jatkossa voi hyvinkin ajatella. Domi kääntyy myös ennakoivalla valssilla hyvin tälläisessa kohdassa. Viimeinen pätkä olikin helppo, sillä Domi lähtee hyvin ihan vain liikkellä vetämiseen. Näin ollen 24 putkeen sujahtaminen oli meille helppoa kauraa.

Nämä on aina opettavaisia tälläiset treenit, jossa keskitytään lyhyisiin pätkiin ja vähän testaillaan mikä ohjaus sopii mihinkin paikkaan parhaiten meille. Näissä myös pääsee aivonystyrät ohjajalla sekä koiralla raksuttamaan.



Tein tässä tällä viikolla yksi päivä meille treenilistaa. Domille ja Sentille molemmille omat. Niistä tuli pitkät. Todella pitkät. Vaikka kehittämisen kohteita onkin molemmilla koirilla paljon niin tästäkin huolimatta mulla on hyvä fiilis molempien menosta tällä hetkellä.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kaunis syksy

Tänä aamuna herätessä oli sellainen olo, että olisi voinut jäädä koko päiväksi peiton alle. Oli pimeää, synkkää ja sade piiskasi vaakatasossa ikkunoita vasten. Mutta tätä päivää lukuunottamatta mahtavat syyskelit on jatkuneet ja säätiedotusten (joihin olen kyllä hieman skeptinen) mukaan viikonlopusta on tulossa lämmin ja aurinkoinen. 

Syksy on kyllä mahtavan kaunista lenkkeilyaikaa. Ja myös kuvauksellista aikaa. Kun taas pian alkaa aika, kun ei valo riitä mihinkään aikaan vuorokaudesta hyvien kuvien ottamiseen. Siispä vielä kun valoa riittää niin pitäisi muistaa kantaa kameraa mukana useammin. Näin muistin tehdä viime sunnuntaina, kun kävimme läheisillä sänkipelloilla lenkkeilemässä koko porukalla.












maanantai 7. lokakuuta 2013

Sentti seitsemän vuotta

Eilen juhlittiin Sentin synttäreitä. Sentti sai tehdä rakastamiaan asioita kuten juosta vapaana pitkin peltoja, syödä herkkuja, nukkua kainalossa, olla rapsutettavana ja ihan vain pyöriä ihmisten mukana ja katsella maailman menoa. 

Elämä on välillä potkinut päähän Senttiä normaalia  enemmän, mutta kaikesta on selvitty. Ja arvethan lisää vain katu-uskottavuutta. Paljon onnea Sentille ja pitkää ikää!! <3

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Arjen hetkiä

Meidän viikkoon on kuulunut paljon lenkkeilyä kaverien sekä koirakavereiden kanssa pitkin pääkaupunkiseutua. On saatu nauttia hyvästä seurasta ja upeista syysilloista useana iltana.

Lenkkeilyn lisäksi ehdittiin käydä Domin kanssa kaksissa agilitytreeneissä sekä perjantaina ajettiin Ojankoon tekemään hyppytekniikkatreeniä. Hallikausi alkoi seuran treeneissä. Ihanaa. Pysyy vaatteet ja lelutkin puhtaampana, puhumattakaan muista eduista.

Tuli myös hävitettyä puhelin tiistaina ensimmäistä kertaa elämässäni jäähdyttelylenkillä pilkkopimeässä Ojangossa. Olin aivan varma että se oli yhteisen elomme päätös,mutta niin vain luuri löysi kuin löysikin mielettömän tuurin ansiosta takaisiin kotiin. I-phonen omistajille suosittelen lämpimästi Find my I-phone-apsia.  Arvatkaa tuliko ladattua tuon episodin jälkeen.

Viikonlopun koirat olivat hoidossa kun olimme Virossa piipahtamassa. Oli hetken jo ihan huono koiranomistaja-fillis, kun niitä taas kuskasi hoitoon. Nyt kuitenkin kaikki taas kotona.









torstai 3. lokakuuta 2013

Kuinkas teillä verrytellään?

Olin kirjoittamassa agilityn alkeiskurssin kurssi-infoa uusille kurssilaisille ja kirjeen lopussa pääsin taas yhteen lempiaiheistani elikkäs koirien alku-ja loppuverryttelyyn. Aiheesta olen usein jo ollut kirjoittamassa tännekin, mutta olen aina jättänyt kirjoittamisen seuraavaan kertaan. Tuohtuneena kun ei kannata kirjoittaa mitään julkaistavaa tekstiä, ainakaan tarkistamatta sitä ensin seuraavana päivänä. 

Tulee usein mietittyä eikös ihmiset tajua kuinka paljon haittaa he aiheuttavat koirilleen kun jättävät verryttelyt pois ennen agilitytreenejä. Valitettavasti heitä jotka tulevat treenaamaan ohjattuihin treeneihin ja nostavat koiran autosta lähes suoraan treenikentälle ja treenikentältä suoraan autoon on valitettavan paljon. Toivottavasti tämä särähtää myös muiden korvaan yhtä paljon kuin omille silmilleni. Yritän aina ajatella, että ehkä ne asuu aivan treenikentän lähelle ja loppuverryttelee kotona. Pelkääämpä vain ettei näinkään ole.

Itsekin tulee harrastettua sitä että treenien jälkeen ajan lenkkeilemään kaverien kanssa johonkin lähelle tai ajan kotiin tekemään kunnon loppuverryttelyn, mutta kyllä sitä nyt ainakin 10-15 min jäähdyttelee itse treenipaikassa aina, jotta koiran hengitys ehtii kunnolla tasaantumaan. Voi kokeilla itse juosta 200 m täysiä ja sen jälkeen survoa itsensä pieneen tilaan. Ei varmasti tunnu mukavalta.

Sitten päästään niihin jotka kyllä omasta mielestään verryttelevät koiran ihan tarpeeksi hyvin, mutta todellisuudessa he käyvät kentän laidalla pissattamassa koiransa. Se ei vaan mitenkään riitä se muutaman minuutin pissatuslenkki lämmittämään lihaksia tarpeeksi ennen suoritusta.

Tässä vaiheessa toki sanottava, että vaikka tässä aiheesta yritänkin paasata niin kyllä itsekin syyllistyn laiskotteluun ja ne verryttelyt jää vähän vajaaksi. Tämän vuoksi on hyvä kerrata tätä myös itselleni. Siinä ainakin huomaan joskus laiminlyöväni verryttelyä kun menen kentälle "vain ottamaan muutaman esteen". Domi kuitenkin aina tekee täysillä riippumatta siitä käydäänkö treenaamassa " vain" pari kontaktia vai kunnon ratatreeniä. Aina on siis muistettava huolelliset verryttelyt vaikka käytäisiinkin tekemässä "vain" ne pari kontaktia. 

Vaikka agilitya ei harrastaisikaan koskaan kilpatasolla niin laji on kuitenkin vaativa koiran fysiikalle. Mielestäni agility on fyysinen urheilulaji, vaikka tästä asiasta ollaankin kovin montaa eri mieltä. Ja eihän kukaan pikajuoksijakaan lähde suoritukseen ilmaan minkäänlaista tai puutteellista alkuverryttelyä. Onhan se nyt aivan päivänselvää, että kunnon alkuverryttely vähentää loukkaantumisriskiä sekä lihasten kipeytymistä.

No mikäs sitten on se sopiva verryttelymäärä? Minä en valittevasti tässä ole ammattilainen, mutta olen imenyt tietoa asiasta ammattilaisilta. Agilityn koulutusohjaajakurssin jatkokurssin aineistossa on ohjeena alkuverryttelyksi 10 min hidasta ravia, 10 min nopeaa ravia sekä 10 min hidasta ravia, joka on ilmeisesti hyväksi todettukin.

Meille ideaali alkuverryttelyn pituus on siinä puolen tunnin vähän ylikin tietämillä. Haluan itse että koira ravaa rentoa ravia sekä alku-että loppuverryttelyssä, eikä vain laukkaa. Alkuverryttelyyn haluan myös sisällyttää spurtteja, tiukkoja käännöksiä ja pientä temppuilua (esim. jalkojen välistä pujottelua, peruutuksia yms.) Itse haluaisin myös aina ennen ratasuoritusta pystyä ottamaan muutaman verryttelyesteen vähän ennen suoritusta. Kaikissa kisa/treenipaikoissa tämä ei valitettavasti ole mahdollista.

Loppuverryttelyyn lähdemme hölkäten ja pikkuhiljaa hidastamme tahtia. Loppulenkki pyritään liikuttamaan koiria rauhallisessa ravissa. Myös jäähdyttelylenkin pyrimme aina pitämään vähintään puolessa tunnissa. Ideaali tilanne olisi päästä pari kolme tuntia suorituksen jälkeen  tekemään palauttava lenkki. Tai treenien/kisojen ollessa myöhään voi palauttavan lenkin tehdä aamulla.

Esimerkiksi kisaradan jälkeen on mielestäni kaikista parasta lähteä kahdestaan koiran kanssa tekemään jäähdyttelylenkkiä. Siinä saa itsekin rauhassa läpikäytyä juuri suoritettua rataa ja jossitella mitä olisi voinut tehdä paremmin. Jossittelu on ihanaa. Ja tietenkin myös miettiä niitä onnistuneita kohtia.

Yksi koirakoulu kirjoittaa sivuillaa " jos koiran ohjaaja ei huolehdi koiransa verryttelystä asianmukaisesti saa hän osallistumiskiellon agilitykurssille" Ihan loistavaa mielestäni. Koulutusohjaajat ovat tässäkin asiassa tärkeässä osassa. Itse varmasti ainakin tulen painottamaan lämmittelyn ja jäähdyttelyn tärkeyttä kouluttaessani aloittelevia koirakoita.

Huoh. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka ja kuinka, enkä ole edes sivunnut muun lihashuollon tärkeyttä tai lepopäivien tärkeyttä. Mutta mutta, työt kutsuvat jo kahdeksan tunnin päästä, joten eiköhän olisi järkevää mennä jo nukkumaan. Kiitos ja öitä.