sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tuuleksi taivaanrantaan

Elämä välillä heittelee. Tunteet voi viedä laidasta laitaan. Ihana viikonloppu parhaassa mahdollisessa seurassa, Voice of Finlandia, Sami Hedbergiä, hyvää ruokaa ja juomaa, ystäviä, uuden elämän alkua ja naurua. Ja sen lisäksi paljon paljon paljon itkua, kyyneleitä, surua ja epätoivoa. Elämä on välillä niin epäreilua. Kaksi niin hienoa, upeata, elämännälkäistä ja rakastettua vietiin hyvin yllättäen äkkilähdollä pois luotamme. Kummallekin olisi kuulunut vielä monen monta vuotta lisää. Olen niin pahoillani hyvien ystävieni puolesta, jotka menettivät osan itsestään. En varmasti ole koskaan puristanut Domia niin paljon kuin hakiessani sen takaisin viikonloppuhoidosta. 


Those we love don`t go away. They walk beside us every day.. unseen, unheard, but always near. Still loved, still missed and very dear.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Äärettömän lujaa ja uskomattoman läheltä


Eilen illalla Marjon kanssa Teemun yksärillä. Teemun treeneihin on aina mielenkiintoista mennä kun koskaan ei tiedä mitä on luvassa. Alkuun hieman paineensieto testausta, kuten jokaisella meidän yksärillä. Miten niin ohjaajat sen tarpeessa.  Saimme radan joka piti viesti tyylillä tehdä läpi käyttämättä kuitenkaan parina yhtään samaa hyppyä samaan suuntaan, hyppyjä radalla 9, mutta hyppyjä piti yhteensä parina suorittaa 18. Vaativuutta toi jo itse oman ratasuunnitelman kehittäminen ja piti vielä koko ajan pystyä seuraamaan mitkä hypyt viestipari käytti. Myös sylissä huutavat koirat, jotka olisi halunneet selvästi tappaa toisensa toisen päästessä suorittamaan rataa, ei yhtään helpottanut asiaa. Jokaisesta hyllystä viesti alkoi alusta, joten siinä aikansa sai juosta. Meillä sujui viesti itsesiassa ihan äärettömän hyvin ja taisimme vain kerran hyllyttää. Pystyimme hyvin keskittymään vain omaan tekemiseen vaikka viestipari hyllytteli ja kouluttajakin yritti kaikin keinoin vielä paineistaa lisää viestin aikana. Yleensä vastaavanlaisissa tehtävissä koira kiihtyy aivan atmosfääreihin ja olen itse lähtenyt siihen mukaan. Eilen kuitenkin oman rauhallisuuteni vuoksi myös koira suoritti rataa hyvin ja keskittyneesti oman vuoron aikana vaikka mahdollisuudet paljon kaameampaan lopputulokseen oli nähtävissä. Tämä oli kuitenkin kuulemma pientä  paineensietotreeniä verrattuna siihen mitä meille on luvassa ensi FitDog leirillä ja tulevaisuudessa.

Viestin jälkeen tavallisen agilityn pariin ja back to basics. Valsseja, takaaleikkauksia ja päällejuoksuja, vähän kellottaen eri vaihtoehtoja. Valsseilla Domi toimii nopeimmin kuten ajattelinkin nopeiten. Olisin mielelläni myös testannut olisiko väleihin 3-4 ja 7-8 tehdyt persjätöt voineet olla valssejakin nopeampia, mutta se jäi tällä kertaa ajanpuutteen vuoksi. Itseäni yllätti että vaikka takaaleikkauksista varmasti saisi vielä jonkun verran aikaa nipistettyä niin ne olivat aivan tuolla kahdeksikolla 0,3 sekunttia valsseja hitaampia. Jospa vaan vahvistettaisiin ratatreenissäkin niitä takaaleikkauksia. Harjoittelen kyllä omatoimitreeneissä takaa ohjausta, mutta faktahan on se että ratatreenissä pyrin aina ohjaamaan edestä ja vältän takaaleikkauksia. Niitä totisesti voi vielä siis parantaa. Videolla osa suorituksista. Jätin videolle itseäni varten kaikki virheet ja rimanpudotukset. Niissä hyvin korostuu miten äärimmäisen kiltisti Domi lukee ohjaajaa. Ensimmäisen pätkän tokalla valssilla näkee hyvin kuinka törkeän pahasti olen myöhässä ja koiran ilmalennon aikana muutan suuntaa, jolloin koira laskeutuu hypyn sekaan. Tottakai koiran pitäisi kestää ohjaajavirheitä paremmin, mutta itse otan sen kuitenkin itselleni positiivisena asiana kun koira vaatii hyvinkin tarkkaa ohjausta. Ohjaajana opin enemmän. Tyytyväisiä koiria ja ohjaajia löytyi kaksin kappalein jäähdyttelylenkiltä.

Nyt Domin vienti viikonloppuhoitoon ja suunta kohti Turkua ja The Voicen illan kuvauksia. Luvassa myös Turun suunnalla muutakin jännää viikonloppuna, josta toivottavasti pian pääsen myös Teille raottamaan lisää.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kontakti ongelmia

Viime perjantaina olin treenikaverin kanssa Leena Inkilä yksärillä. Teemana kontaktit. Tärkein syy miksi menin oli tuo meidän nykyinen A:n suoritus. Taitaa olla enemmän jo tuuria osuuko koira. Kyllähän se varmaan vielä useimmiten osuu, mutta osumat on selvästi nousseet. Yritin tuoda kehikkoa takaisin, mutta sen kanssa alkoi nimenomaan hyppäämään korkeammalta vaikka tasamaalla kehikon läpi juokseekin hyvin.

Mietittiin alkuun myös miksi Domin laukka on lähtenyt lyhentymään. Meidän tapauksessa uskon että koiran laukka ei ole koskaan ollut luontainen osumaan alemmas vaan olen sen kehikon avulla aikoinaan saanut venyttämään laukkaa ja näin osumaan paremmin alastulolle. Pikkuhiljaa kun kehikko ei ole ollut tarpeeksi mukana niin laukka on enemmän luisunut siihen Domin luontevaan laukkaan. Myös kääntymistreenit on varmasti häirinneet alasjuoksua ja lyhentäneet laukkaa kun fokus ei olekaan enää niin paljon eteen ja alas. Yksi vaihtoehto on myös että koira on jossain vaiheessa ollut vaikka sen verran jumissa selästään ja sen myötä A.n juoksun laukka lyhentynyt. Toivon että kyseessä ei olisi kuitenkaan se vaihtoehto. Onneksi myös se että ongelma on hyvinkin pikkuhiljaa syntynyt puhuisi muiden syiden puolesta.

Yritimme pelkällä kehikon yläosalla saada Domille opetettua laukan venyttämistä, hieman parannusta saimme, mutta emme toki näin ekalla kerralla kovin suurta eroa vielä saaneet. Jatkamme kuitenkin tällä systeemillä omatoimitreeneissä. Ideaali tilannehan olisi jos Domi laukkaisi kahdella laukalla alastulon, mutta se tuntuu jotenkin kaukaiselta. Yksi vaihtoehto on siirtyä pysäytyskontaktiin, mutta meille se ei kyllä ole vaihtoehto. Mieluummin lopetan A.n suorittamisen kokonaan kuin siirryn pysäytykseen. En missään nimessä edelleenkään halua alkaa sen suuremmin A-estettä hinkkaamaan, mutta yritän tällä keinolla aina pari toistoa hallilla käydessäni tehdä ja katsotaan mitä siitä lähtee kehittymään. Mikäli Domi oppisi kriteerin hyvin, voisi myös olla mahdollista saada ehkäpä toinen laukka alastulolle.  Paras tapahan olisi aloittaa kehikolla täysin matalalla A-esteellä, mutta se ei valitettavasti ole vaihtoehto, kun käyn omatoimitreenaamassa en pysty A:n korkeutta muokkaamaan.

Kävimme myös puomia lopuksi hieman läpi. Olemme alastuloa treenanneet, mutta edelleen Domille on liian kova pala kestää ohjaajan spurttailu alastulolla vaan lähtee liikkeen mukaan. Vaikka hetsasimme koiraa kunnolla ja ratapätkän jälkeen nostimme suoraan alastulolle niin siinä emme saaneet virheitä aikaan. Leena oli sitä mieltä että nostamme kriteereitä pikkuhiljaa, mutta kuten näkyy ihan vielä emme ole valmiita koko puomin suoritukseen.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

FitDog leiri number five

Reilu viikko sitten leireilttin taas FitDogin merkeissä. Perjantaina Christinan luennolla pureuduttiin oman henkisen harjoitusohjelman luomiseen sekä tehtiin hengitysharjoituksia. Christinan jälkeen olikin valmentajien mielenkiintoinen paneelikeskustelu ja vapaiden kysymysten aika. Paljon keskustelua agilitykoiran treenaamisesta, huoltamisesta, kilpailukauden jaksottamisesta ja urheilukoiran arkiliikunnasta. 

Lauantaina aamusta koira autoon ja alkuverryttelyt päästiin tekemään aivan upeassa säässä. Niin mieletöntä tuo auringon antama energia ja positiivisuus. Niinun treenien ratapiirros tulikin jo edellisenä iltana tiimin fb-sivuille. Treenin teemana oli Fokus- keskitytään onnistumisen kannalta olennaisiin asioihin suorituksessa. Rata näytti jo paperilla melko kiemuraiselta ja livena näytti jopa vielä vähän mutkikkaammalta. Päätin kuitenkin edellisiltana, että treenit sujuu meiltä loistavasti ja niinhän ne sujuikin. Radalta löytyi hurja määrä ansaesteitä, mutta oikealla rytmillä ja ajoituksella saatiin vaikeammatkin kohdat sujumaan. Valitettavasti onnistuin poistamaan puolet treenien videosisällöstä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun videokamera ei ole mukana tai poistan flowfiiliksellä juostuja ratoja.


Tiimin eläinlääkäri Karoliina katsoi Domin läpi liikkeessä sekä treenatessa. Domi liikkui Karoliinan silmään erityisen hyvin ja kehuja sai myös Domin kanssa tehty lihaskuntotreeni. Kyllähän sen radalla juostessakin huomaa kuinka hyvin koira liikkuu radalla. Domin vein kotiin lepäämään treenien jälkeen. Muutaman tunnin tauon jälkeen iltapäivällä jatkoimme kahden tunnin fysiikkatreeneillä. Ensin nopeutta, ketteryyttä ja reagointia ja perään kunnollinen kuntopiirisetii. Ihan huippu hyvät treenit, tykkäsin kovasti. Tuollaisiinkin kun pääsisi pari kertaa viikossa niin kyllähän kunto ja nopeus kasvaisi roimasti. Ilokseni sain myös huomata kuinka helpolta tuntui rankempikin treeni. 

Sunnuntai-aamuna sama setti. Aikaisin ylös, koira autoon ja kunnon verryttelylenkille mahtavassa aurinkoisessa säässä. Iinan kanssa verryttelyssä molempien jalat tuntui melkoisen raskailta. Kummasti sitä ratatreenissä adrenaaliinin noustessa saa kuitenkin jalat toimimaan. Meidän treenit alkoi Juhan puolelta, jossa 30 esteen radalla sai tuttuun Juha tyyliin töitä paiskia. Juhan treenin teemana oli Rohkeus- eli luottamus koiraan ja omaan tekemiseen, uskallus kokeilla. Ensimmäisen vedon jälkeen Juhan kommentti oli, "olihan se puhdas rata, mutta mitään muuta hyvää siinä ei sitten ollutkaan". No positiivisena asiana siitä oli helppo lähteä parantamaan. Kinkkisempänä kohtana oli selvästi putkesta kääntymiset, kun liike vei jo eteenpäin ja koira lähtee hirveän helposti ennakoimaan sekä hankaluuksia tuotti loppuradalla olevalle hypylle irtoaminen. Hienosti Domi kesti päällejuoksun kepeillä. Vastakäännös putkella toimi Domille todella hyvin, jota täytyy muistaa hyödyntää. Tärkeimpänä Juha korosti meille estefokuksen parantamista, joka on toki hyvinkin tiedossa. Lyhyemmillä pätkillä on menty eteenpäin, mutta sitä samaa varmuutta ei ihan aina ole vielä saatu ratatreeniin.  


Viimeisenä viikonlopun treeninä Jennan ratatreeni. Jennalla kun tunnetusti ei tarvitse paljoakaan juosta. Not. Ei yhtään auttanut että sitä tuntui olevan täysin raato jo ennen treenejä. Teemana Asenne- haetaan oikeanlaista heittäytymistä suoritukseen. Oikeastaan ainoat ongelmat olivat siinä että ohjaajalla loppui kertakaikkisesti jaloista powerit. Olin kyllä hirmuisen tyytyväinen Domin menoon. Vielä viimeisessäkin treenissä koira jaksoi tehdä hyvin töitä ja rimat pysyivät. Treenin lopuksi vielä pitkät jälkiverryttelyt paimenkoiraporukassa auringosta nauttien. Harvemmin nähnyt bc:tä, kelpietä ja shelttiä noin väsyneenä. Olivat koiratkin kaikkensa antaneen oloisia.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

"Agilityn riemua ja flowfiiliksiä radalla"



Laura Fitdogilta haastatteli mua ja Domia (Domi yritti olla yhtä paljon äänessä) joulukuun leirin yhteydessä. Pitkästä haastattelusta on Laura kyllä loistavasti saanut poimittua loistavasti ajatuksiani oikealla tavalla ylös.


Teksti: FitDogWay blogi, Laura Heinonen

"Mari osallistuu valmennukseen shetlanninlammaskoira Domin kanssa. Domi on nopea ja sähäkkä agilitykoira. Mari on lähtenyt viemään koiraa maltilla eteenpäin, fysikkaan ja lihaskuntoon on panostettu paljon alusta asti.

FitDog valmennuskokonaisuus on ylittänyt Marin odotukset. Treeni on ollut systemattista ja isot kokonaisuudetkin on pilkottu pieneksi osiksi, jolloin treenaaminen on täsmällistä tietyn asian kehittämistä. Myös omatoimitreenit hallilla ovat Marin mielestä nykyään paljon helpompi toteuttaa, kun mielessä on selkeästi yksi juttu, jota kulloinkin treenataan.

Tiimiläiset tapaavat toisiaan myös leiriviikonloppujen ulkopuolella. Mm. kerran viikossa he käyvät porukalla juoksemassa koirien kanssa ja kuntoa on parannettu yhdessä myös kuntosalilla. Kun yhdessä on sovittu päivä ja kellonaika mihin treenataan, ei siitä pääse luistamaan vaan tulee paremmin treenattua suunnitelmien mukaisesti!

Mari on itse kouluttautunut hyppytekniikkakouluttajaksi ja panostaa paljon koiran fysiikkatreeneihin. Domilla on oma viikko-ohjelmansa, joka sisältää mm. syvien lihasten treenausta, jumppaa, hyppytekniikkaa, juoksua ja mäkitreeniä. Nyt Domin fysiikka on siinä kunnossa, että se jaksaa myös pidemmät treenit loistavasti ja on näin ollen valmis aloittamaan myös kisauransa tänä vuonna.

Marin tärkein tavoite agilityssa on tulla koiransa arvoiseksi ohjaajaksi. Domi on hyvä ja nopea koira mutta sen ohjaaminen ei ole helppoa koiran lukiessa niin tarkkaan ohjaajaansa. Koira kehittää Maria koko ajan ohjaajana ja yhteispeli paranee koko ajan. Marin mielestä agilityssa parasta on yhdessä tekemisen meininki ja yhdessä onnistuminen! Treeneissä Mari on Domille täysin ainutlaatuinen ja koiran silmissä on nähtävissä agilityn riemu. Parivaljakko onkin jo saavuttanut yhdessä huikeita flowfiiliksia radalla!"

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kuskin vaihto

Domi sai uuden kuskin ohjaksiinsa tänään.  Kätevää kun itse ei ole päässyt yksiinkään ohjattuihin treeneihin sitten viime kuun FitDogin niin onneksi edes Domi on päässyt. Emmiina siis kartturoi Domia tänään Jennan treeneissä. Domi ei totisesti Jennan eikä omaankaan silmään liikkunut tuolla epätasaisella pohjalla kovin hyvin, mutta muuten huikeen hyvän näköistä menoa noin täysin toisiaan tuntemattomalta parilta. Vielä parit treenit ja enemmän luottoa molemminpuolin niin johan näyttää hurjan paljon paremmalta.

Oli päivän treenillä myös ihan tarkoitus. Emmiina ja Domi meinaan osallistuu yhdessä toukokuun FitDog leirille, kun itse latailen akkuja helteisen (toivottavasti) Espanjan auringon alla. Muutaman yhteisen treenikerran jälkeen ne ovat varmasti huippuvedossa leirillä.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Nauti hetkestä!

Viime perjantaina lounaalla työkaverin kanssa iski tajuntaani tärkeä asia, joka tuppaa usein unohtumaan tässä hektisessä elämässä. Se ajatus nousi esiin, kun tuntui että olin jo monta päivää vain odottanut viikonlopun alkua. Vaikka pidän työstäni niin huomaan kuitenkin odottavani viikonloppua, odotan seuraavaa reissua (hyvä että ehdimme edes reissusta kotiin, kun alamme jo varaamaan seuraavaa reissua, jotta on jotain mitä odottaa), odotan kesää, syksyllä odotetaan joulua.. Oravanpyörä vaan jatkuu.

Me ihmiset tunnumme aina odottavan jotain. Viikonloppua, kesää, lomareissua, palkkapäivää, juhlia, treenejä, mitä tahansa. Pitäisi kuitenkin muistaa nauttia itse hetkestä. Odottaessa voi mennä monta hyvää hetkeä ohitse. Mitä jos nautimme elämästä vain kesällä tai reissussa tai viikonloppuisin. Se tarkoittaisi että oikeasti nauttisimme prosentuaalisesti hyvin pienen ajan elämässä ja suurin osa ajasta menisi vain odotteluun. Tämän vuoksi olisi ehdottoman tärkeää osata nauttia jokapäiväisestä elämästä, siitä omasta arjestaan. Elämä on sen verran lyhyt, että siitä pitää osata nauttia.

kuvat: www.rimmablog
Tavoitteita saa ja pitää olla. Usein voi vain käydä niin, että pyritään sokeasti vain kohti yhtä tavoitetta ja mikäli siihen ei päästä ei voida olla tyytyväisiä. Tai kun tavoitteeseen pääsee, voi tulla hyvinkin tyhjä olo. Oma mottoni on "ei se päämäärä vaan se matka". Tärkeää on oppia nauttimaan siitä matkasta jopa enemmän kuin itse määränpäästä. Täytyy osata nauttia myös niistä pienimmistä saavutuksista, eikä aina vain haluta enemmän ja enemmän. Tähän toimii hyvin välitavoitteiden asettaminen. 

Joskus voisi myös tehdä hyvää elää hetki koiran elämää. Ne varmasti elävät vain hetkessä eivätkä osaa odottaa aina jotain parempaa hetkeä. Jospa mekin vain oltaisiin tyytyväisiä juuri tähän hetkeen ja itseemme. Pysähtyisimme ja miettisimme asioita, joista olemme kiitollisia ja kuinka hyvin meillä asiat todellisuudessa onkaan. Mikään ei kestä ikuisesti, opetellaan siis nauttimaan niistä hetkistä ennen kuin ne katoavat. Nyt siirryn keittiöön tekemään ruokaa rakkaimpieni kanssa ja nauttimaan siitä hetkestä.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Welcome Spring!!!! I have big plans for you

kuvat: www.rimmablog
Hellurei. Onpas ollut paljon työkiireitä, kun ei ole oikein kerennyt blogin puolelle ollenkaan. Postausidoita olisi aivan valtavasti, mutta mistä sitä saisi lisää tunteja vuorokauteen? Ne harvat vapaahetket mitä on ollut viettää paljon mieluummin joko mies tai koira kainalossa (tai miksei molemmat) kuin tietokoneen äärellä. Pitää toki myös olla onnellinen, että töitä riittää. Erityisen kiireiseksi on vetänyt kun olen kouluttanut omien töiden lisäksi paljon hyppytekniikkaa. Ei sitä mielestäni voi kyllä työksi kutsua vaikka siitä rahaa saakin. On niin ihana nähdä koulutettavien onnistumisen fiiliksiä sekä koirien edistyvän. Kiireisiin helpotusta ei ole näköpiirissä sillä tälle keväälle on tiedossa ihania tapahtumia ja lomareissuja.


Näin siis Domi on myös ollut hieman kevyemmällä olosuhteiden pakosta. Pitkät metsälenkit, jumpat ja kaikenmaailman kotiaktivoinnit on kyllä käytössä, mutta kyllä koirasta huomaa kun suuremmat treenailut on hetkisenkin poissa. Parisen viikkoa vielä kiireistä johtuen joudutaan olemaan pois ohjatuista agilitytreeneistä, mutta tarkoitus olisi nyt ehtiä ahkerasti omatoimitreenaamaan Niinun hallille pari kertaa viikossa. Ja viikon päästähän meillä on jo FitDog viikonloppukin. 


Jaksamista auttaa ihan hirmuisesti se asia että kevät puskee kovaa vauhtia päälle. Maaliskuun alussa? Ei haittaa mitään, bring it on. Olettehan jo kuulleet, että sunnuntaina lähennellään jo kymmenen asteen lukemia. Aivan huippua. Meillä ei ainakaan Kirkkonummella ole nimeksikään enää lunta ja mikäli on niin ensi viikonlopun jälkeen ei ainakaan enään ole. Näin keväisten kelien vuoksi olisi tarkoitus tehdä viikonloppuna pihahommia ja sehän tarkoittaa myös sitä, että saapi kaivaa agilityhypyt esille. Tuo yksi pieni shetlantilainen taitaa olla aika mehuissaan siitä tiedosta. No ihan ensi viikolla ei vielä pääse treenailemaan sen verta märkää on, enkä missään nimessä halua treenata kostealla pohjalla. Kuitenkin heti kun piha on kuivunut niin pääsee hommiin.


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

FitDog leiri number four

Reilu parisen viikkoa sitten leireiltiin taas FitDogin merkeissä. Hieman jäi ristiriitaiset fiilikset viikonlopusta. Meidän taso oli liian vaihtelevaa. Osan voi pistää suoraan väsymyksen piikkiin (sekä koiran että ihmisen) mutta sillä ei sitä toki voi selitellä. Hauskaa meillä oli ja sehän on toki pääasia. Jos meidän harrastaminen menisi liian vakavaksi niin harkitsisin lopettamista. 

Perjantai startattiin tiiviillä luentopaketilla ensin psyykkisen valmennuksen parissa, jossa meinasi epätoivo iskeä kun mun keskittymiskyky on jossain tilanteessa hieman kröhöm.. surkea. Christina Forsselin luennolla tutustuttiin MBB-menetelmään (Mind-Body-Bridging) jossa pyritään pääsemään pois stressialueelta ja mielen ja kehon yhteyttä vahvistavien harjoitusten avulla saada mieli rauhoittumaan. Tämä irtaantuminen on vaan jostain syystä melkoisen hankalaa itselleni kun tuntuu että ajatuksia sataa joka suunnasta vaikka kuinka yrittäisi irtaantua. Christinan perään luennoi FitDog porukan eläinlääkäri Karoliina Nyyssösen aiheista "urheilukoiran suoritukseen vaikuttavat tekijät" sekä "agilitykoiran urheiluvammat". Nämä aiheet ovat olleet hyvin paljon esillä hyppytekniikkakoulutuksissa itsellänikin, mutta kertaus ei näistä ole koskaan pahitteeksi. Karoliina esitti yleisimpiä agilitykoiran urheiluvammoja jenkkitutkimuksen perusteella. Olisi hyvin mielenkiintoista mikäli joku jaksaisi koota tälläisen myös täällä Suomen kamaralla.

Lauantai starttasi meidän poppoolla Jerryn fysiikkarääkillä, sanan varsinaisessa muodossa. Jerry oli koonnut varsinaiset spurtti-intervalli- nopeus-ketteryys- treenit. Hieman flunssaisella ololla tuntui treeni jotenkin erityisen rankalta. Mulle sopii myös paremmin että ensin treenataan päivän agilityt ja sitten fysiikat, mutta toki aina ei voi valita. Mä jotenkin pyrin aina rykäisemään kropastani kaikki mahdolliset rippeet irti Jerryn treeneissä. Eipä sillä ettei leirin agilitytreeneissä joutuisi juoksemaan ja repimään kaikkea irti kropastaan, mutta enemmän Jerryn treeneissä.

Agilityt aloitettiin iltapäivällä Akatemialla Oreniuksen treeneillä, josta löytyi tiukka 33 esteen treeni. Rata sisälsi kiitettävän määrän erilaisia takaakiertoja ja saksalaisia. Me on oltu nyt neljä kertaa Juhan treeneissä ja jostain syystä meillä ei kertaakaan ole kulkenut Juhan silmän alla. Juha tykkää kyllä Domin menosta mutta ohjaaja tuntuu tekevän aivan liikaa huolimattomuusvirheitä. Näissä treeneissä jouduimme vahvistamaan A-putki erottelua (putki tuntui vetävän shetlantilaisen uumeniinsa joka kerta), saksalaisen ohjaavaa kättä sekä ennakoivaa valssia. Vaikka Juha treenin lopussa kuinka yritti meistä nollaa repiä niin siihen ei kyllä tällä radalla pystytty.

Juhalta vaihdettiin suoraan Jennan treeneihin, jonka radalta löytyi ainakin leijeröintiä, irtoamista sekä kontaktitreeniä. Nämä treenit sujui huomattavasti paremmin, vaikka vieläkään ei ihan nollaa saatu puristettua kuin osissa. Domi kesti hyvin kepeille leijeröinnit, enemmänkin olisi ohjaaja saanut luottaa ja lähettää kauempaa. Hypylle leijeröintikin sujui kuin vettä vain. Rytmityksiä hiottiin kuntoon sekä vahvistettiin keinulle irtoamista ja nopeampaa alastuloa. Ensimmäisellä puomin suorituksella meinasi käydä vahinko kun puomin vieressä olevat peilit heijastivat ikävän varjon koiran eteen. Näin sivusilmällä kun koira yhtäkkiä jarruttaa kesken puomin. Pelästyin suunnattomasti kun ajattelin koiran putoavan puomilta, mutta Domi onneksi tasapainoil hyvin eikä luojan kiitos pudonnut. Käänsimme peilit pois ja ongelma poistui, eikä onneksi ottanut siitä nokkiinsa.



Hyvien loppuverryttelyjen ja muun koiran huollon jälkeen olisin voinut kääriä itsenikin BOT-loimeen ja pistää silmät kiinni. Ystävänpäivän kunniaksia piti kuitenkin saada itsensä pika-ajassa ravintolakuntoon. Illalliselta oli kuitenkin tällä kertaa suhteellisen ajoissa päästävä kotiin, kun tuntui että silmät ei olisi pysyneet auki edes tulitikuilla.

Sunnuntai-aamuun herättiin hyvin väsyneinä molemmat. On meinaan hyvin harvassa ne aamut kun Domi ei ole seitsemältä ilmoittamassa tekemisen puutteesta. Aamun pitkä palauttava lenkki teki varmasti enemmän kuin hyvää molempien lihaksille. Vaan eipä auttanut jäädä lepäilemään vaan pakata taas kimpsut ja kampsut ja suunnata Jerryn valvovan silmän alle treenaamaan. Ohjelmassa oli nopeus-ketterrys radan kellotus. Rata piti sisällään juoksun lisäksi aitahyppyjä, kuperkeikkoja, peruuttaen juoksua sekä aina yhtä ihanaa tötsä juoksua. Ensimmäisen radan ryssin ihan itse kun en uskaltanutkaan muka hypätä aitoja suoraan vaan tein jokaiseen väliin apuhypyn. Toisella radalla en saanut pitoa kenkiin ja polvi petti lähes alta enkä uskaltanut vetää täysillä. Ärsytti niin paljon. Vaikka Jerry oli sitä mieltä että aikaa olisi enää vaikea parantaa kun jalat olivat jo niin hapoilla kahden radan jälkeen niin lähdin silti yrittämään. Pesin kengänpohjat, jolla sain pidon ja luoton nopeaan kääntymiseen takaisin. Ja kuinka ollakaan paransin lähes viisi sekunttia ensimmäiseen aikaan. Sen jälkeen olikin aika kaikkensa antanut olo.

Iltapäivän päätteksi meillä oli vielä Teemun treenit. Onneksi siis kuitenkin vain yhdet treenit. Näin ainakin ajattelin ennen treenejä. Teemu ei kuitenkaan tuttuun tapaan päästänyt meitä helpolla vaan taisimme ahertaa reilu puoli tuntia. Domi tuntui lopussa jo todella väsyneeltä. Tuo hallin kuumuus on se pahin kun tuossa turkissa aksaaminen on hieman liian kuumaa. Teemun treeneistä ei sitten jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Ei onnistunut keppien hakeminen, ei niisto ollenkaan, ei ennakoiva valssi eikä vastakäännös. Kun joka treenistä on kuitenkin löydettävä myös ne positiiviset asiat niin meidän takaaleikkaukset oli upeat. Näissä treeneissä myös vahvistui jo aikaisemmin Teemun ja Niinun kanssa pohdittu seikka. Ohjaajassa on paljon kehittämisen varaa, mutta välillä huomaa kohtia, jossa Teemun sanoin noin täydellisellä ohjauksella koiran pitäisi kyllä toimia paremmin.



Rankan leiriviikonlopun lepäilimme ja otimme kolme päivää normaalia rauhallisemmin ja palautellen. Kolme päivää leirin jälkeen kävimme myös hoidettavana Marin luona Remediumissa josta saimme hyviä uutisia. Domin kroppa on edelleen vastannut loistavasti viime syksynä tehtyihin löydöksiin. Loppujen lopuksi taisimme pitää vajaan parin viikon tauon agilitysta, joka teki kyllä todella hyvää. Nyt on taas molemmilla ollut treenimotivaatio kohdillaan.