keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Meidän joulu









Meidän joulu meni ohi ihan hujauksessa. Tärkeintä itselleni oli kuitenkin pysähtyä ja viettää laatuaikaa rakkaimpieni kanssa. Vietimme ihanat neljä päivää läheistemme seurastamme nauttien, syöden, juoden, saunoen, lenkkeillen ja lautapelejä pelaen. Koirat saivat varmasti myös omasta mielestään ihanat joulun pyhät. Aattona kävimme aamulla tekemässä hallilla pienet hyppyteknikka ja kehonhallintatreenit, joulupäivänä sekä tapaninpäivänä koirat saivat nauttia päivät tallilla hevosten kanssa kirmatessa. Ja kuten jouluun kuuluu myös koirat saivat herkutella hieman kinkkua.

torstai 24. joulukuuta 2015

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tunnetko koirakon vastuunjaon hypyissä?

Kuva: NAS
Omassa vuoden viimeisessä blogikirjoituksessani Niinu Agility Sportin blogiin käsitellään hyvin tärkeätä aihetta, ohjaajan ja koiran vastuualueita. Kirjoituksen löydät täältä.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Potilaspäiväkirjaa


Domista on jäänyt kirjoittelu hyvin vähälle lähiaikoina, eipä siitä kovasti olekaan kerrottavaa ollut. Domi on parannellut kovasti itseään ja nyt uskon meidän olevan jo voiton puolella. Vielä en ihan uskalla huokaista helpotuksesta, mutta mikäli toipuminen yhtä hyvin sujuu kuin tähänkin asti niin ensi viikolla uskallan antaa Domin jo liikkua lähes normaalisti. Ja siitä vielä viikko niin voimme aloittaa hyppytekniikkatreenit. 

Revähtymisestä on nyt seitsemän viikkoa. Parantuminen on siis edennyt täysin aikataulussa. Pari ensimmäistä viikkoa oli todella vaikeita. Noin aktiiviselta ja kaiken 110% itsestään aina antavalta koiralta lähes kaiken liikunnan kieltäminen oli todella ikävää. Domi ei millään pystynyt käsittämään, miksi siltä kielletään kaikki. Koirat piti yrittää pitää erillään, sillä Shokkihan riehutti Domia tuttuun tapaan. Tässä vaiheessa olikin parempi, että Domi lähtee äitini luokse parantelemaan itseään. Siellä Domi oli selvästi helpompi pitää levossa ja jalka parani paremmin

Domi on tämän seitsemän viikon ajan hoidettu viikon välein auki kranaalioksaaliterapialla. Reilu viikko tapahtuneesta, kun Domi hoidettiin toisen kerran oli se todella kipeä. Se oikeasti huusi ja ulvo, kun sitä hoidettiin. Vaikka Emmiina irrotti kätensäkin niin ulvonta jatkui. Koiraa ei siis todellakaan satutettu vaan yritettiin vaan saada lantiota ja pallean aluetta auki. Se oli vain niin kertakaikkisen jumissa. Pikkuhiljaa joka viikko se on kuitenkin ollut parempi. Puolieroa toki koirassa vielä on, mutta se on toki normaalia noin ison trauman jälkeen.

Laukkaa Domi on saanut nyt käyttää viikon verran. Kovin mielellään Domi tarjoaa useimmiten vielä oikeata laukkaa. Tarkoitus olisi toki nimenomaan, että Domi käyttäisi jo molempia laukkoja. Koiran laukkaa ei vaan ole yhtä helppo valita kuin esimerkiksi hevosen. Vasemman takajalan lihakset on edelleen heikommat, mutta parempaan suuntaan ollaan kokoajan menossa. Takapään vahvistamisen olemme jo aloittaneet monilla erilaisilla kehonhallintaharjoituksilla. Aloitamme myös vielä ennen joulua vesijuoksun.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Agilitykoira on huippu-urheilija

Uusin blogikirjoitukseni Niinu Agility Sportin blogissa käsittelee agilityn fyysisiä vaatimuksia koiralle. Samaista aihetta on usein sivuttu myös omassa blogissani. Mikäli se ei ole vielä osunut silmiisi niin löydät blogikirjoituksen täältä

tiistai 3. marraskuuta 2015

Oman elämänsä supersankari

Meidän pieni oman elämänsä supersankari Shokkendaal eli Shokki on jo kahdeksan kuukautta. Kahdeksan kuukautta? Ei kyllä uskoisi. Siitä on tässä kahden kuukauden aikana kehittynnyt melkoinen oman elämänsä supersankari. Se on meille maailman rakkain, enkä vaihtaisi sekuntiakaan sen kanssa mistään hinnasta pois, mutta se kyllä totisesti osaa myös kiristää hermoja. Energiaa on liikaa AINA, mikään tekeminen ei riitä vaan aina pitää saada lisää ja lisää. Kyltymätön? Koko ajan pitää olla jotain ärsyttämässä. Tätä kirjoittessa se on yli 20 kertaa yrittänyt tuoda sen säälittävää ketun käpälää mun näppikselle.


Ulkona se on melkoisen vaikea ulkoilutettava. Puhelimessa puhumisesta lenkin aikana ei kannata enää haaveilla, Shokki kyllä vaatii täyden huomion lenkin aikana. Se sinkoilee joka suuntaan, vetää remmissä, hyökkii mm. autojen, mopojen, pyörien, rullaluistelijoiden postilaatikoiden ja ruohonleikkureiden perään. Ja se on lahkeessa kiinni pienestäkin juoksuliikkeestä. Osaa se käyttäytyäkin kontaktissa ollessaan ja hienosti luopuu vastaantulevista ihmisistä ja koirista. Hyvin rentouttavia lenkkejä meillä siis harrastetaan. Pääosin me onneksi kuljetaan vapaaana ja se saa turvallisesti sinkoilla eri suuntiin.


Hän on siis hyvin energinen ja reipas tapaus, joka ei kyllä ota elämästä minkäänlaista stressiä. Liikkuu reippaasti kaikissa uusissa paikoissa ja omistajan kauhuksi pitää korkeista paikoista. Kaikki ihmiset ja varsinkin lapset ovat hyvin rakastettavia ja suukoteltavia, mitä lyhyempi ihminen sen ihanempaa. Muut koirat ovat vähän enemmän nyt ruvenneet kiinnostamaan ja niille on myös hyvin kiva haukkua. Jos sille äristään niin se kyllä todella ärisee takas ja kunnolla. Muutaman kerran oon ajatellut sen äristessä isommille, että nyt lähti Shokki seinille, mutta ei se ihme kyllä ole vielä kenenkään toimesta seinille lentänyt.


Keskittymiskyky on hyvin vähäistä ja kiinnostuksen kohteet vaihtuu nanosekunnissa. Taistelutahto on kohtuullisen hyvä ja Domin ollessa vieressä/mukana leikissä todella hyvä. Kehonhallinta on esimerkillisen hyvää tuon ikäiselle. Ponnistusvoimaa riittäisi vaikka mihin ja kiipeileminen sohvatyynyillä ja vastaavissa paikoissa on hyvin helppoa, jopa gasellimaista. Ahne se ei ole yhtään, saisi olla ahneempi niin auttaisi koulutuksellisissa asioissa.


Tekstin perusteella Shokki kuulostaa jopa ongelmaiselta, mutta helppo se ei missään nimessä ole. Tuo vääränlainen paimennuvietti, jopa addikti tiettyihin asioihin ei tee sen kanssa elämisestä kovin helppoa. Kuten alussa sanoin siitä huolimatta se on maailman rakkain. Se vaatii vaan paljon duunia ja pitkää pinnaa. Itsepähän valittiin se pentueen "hulluin" ja rohkein.

8 kuukauden mitat
paino: 6000 g
säkä: 33,3 cm

torstai 29. lokakuuta 2015

Shelttienergiaa nyt Instagrammissa!

Mikäli haluatte seurata meitä hyvin paljon reealiaikaisemmin sekä useammin niin hypätkäähän matkaamme myös instagrammin puolella.



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Perhepotretti

Kuun alussa kävimme kasvattajan luona ja yritimme lähtiessä saada muutamia perhekuvia. Koiranpennut, kiire ja valokuvaaminen ei vaan sovi samaan lauseeseen. Ensi kerralla osiolle voisi varata hieman enemmän aikaa. Ja ehkäpä näyttää vähän harjaa tuolle karvakasalle. Viimein siis muutama "edustuskuva" Shokista ja Shokin ihanista perheenjäsenistä. Kiitos te muutamat ihanat, jotka olette Shokin kuvia jo pyydelleet.

Käpäläkoplan Yogi "Shokki" 7 kk

Isä Carmylie Arctic Nights ja Shokki
Veljekset
Perhepotretti, Emä, isä, sisko, Shokki ja veli

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voi itkun itku

Tiistai-iltana tapahtui se yksi painajainen omille silmilleni. Koira linkuttaa pihalla eikä halua liikkua. Oltiin juuri tultu pitkältä lenkiltä sisään ja jätin koirat viideksi minuutiksi pihalle. Kävin valmistamassa niiden ruoat ja hakiessani koiria sisään Domi ei tullut pyydettäessä luokse ja piti vasenta takajalkaa ylhäällä. Koira syliin ja sisään. Tunnin verran siinä ihmeteltiin ja kävin huolellisesti läpi koko koiran, erityisesti selän ja kipeän jalan alueen sekä taivuttelin, mutta itse en saanut kipureaktiota aikaan mistään kohdasta. Ei muuta kuin kipulääkettä naamaan ja aamulla soitto eläinlääkärille sekä myös Marille sillä koko ajan mielessä oli ajatus, että kyse saattoi olla pahasta revähdyksestä.

Keskiviikkona tietenkin oli yksi vuoden kiireisimmistä työpäivistä ja lääkäriin ehdin vasta alkuiltapäivästä. Domi ei edelleenkään eläinlääkäriin mentäessä käyttänyt jalkaa yhtään. Saimme onnneksi nopeasti poissuljettua akillesjänteen luksaation sekä polvilumpioluksaation. Loistavasti olivat paikallaan. Eläinlääkäri paikansi kipupisteen polveen, josta pelkona oli siis polven ristisiteen tai sivuristisiteen repeäminen. Mitään selvää polven ristisidevammaan viittavaa ei kuitenkaan tuntunut vetolaatikkotestillä. Eläinlääkäri alkoi kovasti kallistumaan pahemman revähtymän puoleen ja olisi suosittanut viikon tulehduskipulääkekuuria sekä lepoa. Minut tuntien hän kuitenkin kysyi heti haluanko, että polvi kuvataan, jolla voidaan varmuudella poissulkea asiota. Lääkkeet koiraan ja koira nukkumaan. Röntgenkuvista pystyy näkemään hyvin lievää reaktiota polven sivusiteiden alueella, mutta se ei toki mitenkään selitä voimakasta ontumista. Kuvassa polvi ei näytä olevan täysin kohdillaan, joka johtui lonkan ulkokierteestä, mutta muuten polvi näyttää oikein priimalta ja siistiltä. Ortopedi kuitenkin lausuu kuvat vielä ensi viikon alkupuolella. 






Perjantaina pääsimme Marin hoidettavaksi. Mari kävi ensin muun kropan läpi ja lopuksi rupesi hoitamaan kipeää vasenta jalkaa. Heti jalkaan mentäessä Mari paikansi kipupisteen Sartorius lihaksen kiinnityspintaan. Näin voimakas revähdys yksissään selittää täysin ontumisen. Revähdyksen lisäksi Domilla oli oikea lonkka ulkokierrossa, hyvin tiukka pallea sekä oikea takareisi krampissa. Mari kuitenkin sai nämä kaikki hoidettua ja hoitalasta astui ulos hyvin paljon rennompi ja iloisempi koira

Seuravaat neljä viikkoa Domi on pidettävä vain ja ainoastaan remmilenkityksellä. Askellajeista käynnissä sekä ravissa, varsinkin alkuun välttää laukkaa. Pikkuhiljaa lisäämme liikunnan määrää toki kokoajan seuraten jalan toimimista. Ensimmäiset kaksi viikkoa venyttelyt ja suuremmat kehonhallintatreenitkin jäävät valitettavasti pois, mutta kahden viikon jälkeen voimme aloittaa jalan venyttelyt. Käymme myös ainakin neljän viikon ajan 5-8 päivän välein hoidattamassa Domia, jotta varmasti lantio ja pallea pysyy auki. Näin muutaman päivän jälkeen hyvältä näyttää ja Domi on hyvin lähtenyt käyttämään jalkaa, toki edelleen pientä epäpuhtautta on havaittavissa. Vaikeinta toki on pitää noin aktiivinen koira levossa, varsinkaan kun hän ei pysty itse mitenkään ymmärtämään miksi kaikki kiva on yhtäkkiä kielletty.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Hyppääminen on opittu taito

Kirjotan silloin tällöin myös Niinu Agility Sportin blogiin, tällä kertaa aiheesta "Hyppääminen on opittu taito". Olettehan käyneet jo lukemassa uusimman kirjoitukseni täältä?

torstai 15. lokakuuta 2015

Kaksin


Domi jäi pidennetylle viikonloppuhoidolle ja Shokki sai olla ihan yksin meidän kanssa koko alkuviikon. Tämä olisi pitänyt toteuttaa jo aikaisemmin, mutta jostain syystä se on vain venähtänyt. Onhan Shokki toki päivisin ollut yksinään ja lenkitetty välillä yksin, mutta näin pitkää aikaa ne eivät ole vielä olleet erossa. Jo ensimmäisen yön jälkeen teki mieli soittaa Domi takaisin. Shokki on pennusta asti ollut hyvin itsenäinen ja sillä on selkeästi vähemmän laumaviettiä kuin Domilla, mutta toki en voinut tietää kuinka käyttäytyy täysin yksin ollessaan, kun pääosin sillä on ollut "bodyguardi" mukanaan. Olisin ajatellut että se olisi edes hieman lungimpi tai ehkä hieman epäilevämpi.

Kävi kuitenkin heti ilmi, että se oli aivan yhtä rohkea ja reipas menijä lenkillä. Kotona ei tuntunut huomaavankaan Domin poissaoloa. Me kyllä totisesti huomasimme. Sen ajan mitä se yleensä roikkuu Domin kaulassa, se ärsytti meitä. Tai aiheutti jotain hämminkiä jossain puolella kämppää. Vapaana ollessaan sooloili paljon kauempana kuin yleensä, josta en kyllä tykännyt yhtään. Tottelee todella hyvin kutsuttaessa vaikka kuka tulisi vastaan, mutta tykkää kulkea hieman kauempana. Mun täytyy kuitenkin olla varma, että mitä tahansa eteen tulee niin se on kytkettävissä. Meillä on siis hieman vielä keskusteltavaa tuossa asiassa. 


On kyllä hauska nähdä miten paljon asioita Shokki on matkinut Domilta. Shokki osaa Domin tapaan myös ulvoa tylsän yllättäessä. Moni sanoo sitä upeaksi laulannaksi, mutta mun korviin kuulostaa enemmän ulvonnalta. Domi on aina ollut todella äänekäs leikkijä, sitä ei tarvi kun rapsuttaa tai vähän innostaa niin meteli alkaa. Se myös aukoo suutaan täysin hölmösti Shokki on täysin omaksunut samaisen leikkityylin ja meteli noiden kahden painiessa onkin melko kova. 

Domi palasi tiistai-iltana. Kotiuduttuaan meni se  täysin onnesta sekaisin nähdessään mut ja alkuun murisi Shokille. Eipä mennyt aikaakaan, kun ne onnesta soikeana riehuivat yhdessä pitkin pihaa. Eivät ole tainneet koskaan noin paljoa juosta yhdessä ja sitä jatkui koko illan. Nukkumaan mennessä täytyikin päästä kylki kylkeen nukkumaan. Taisi niillä vähän olla ikävä toisiaan.  Täytyy ottaa tavaksi niitä nyt hieman useammin erotella.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Lauantai ja Turku

Viime viikon lauantaina meillä oli vapaa päivä. Luxusta. Shokki yritti herättää koko talon seitsemältä aamulla, mutta päästettiin se pihalle hetkeksi ja otin kainaloon nukkumaan, joten jaksoi nukkua jopa yhdeksään asti. Se on todella harvinaista tässä taloudessa. Shokki kyllä herättää varmasti koko talon seitsemän aikaan. Aamupalan jälkeen lähdettiin hallille tekemään Domin kanssa hyppytekniikkatreenit.  Shokin kanssa oli tarkoitus ottaa muutama suora putki, mutta sillä keitti niin kuppi nurin, kun kuunteli Domin treenaamista, että tehtiinkin rauhottumisharjoituksia sekä kehonhallintaa.

Voisitko herätä jo?
Treenien jälkeen lähdettiin hakemaan Emmiina ja Shokin veli Yodi kyytiin. Suunnattiin kohti Turkua tapaamaan Domin sekä Shokin kasvattajaa, sekä tietenkin myös Shokin emää, isää ja siskoa katsomaan. Iltapäivän koirat pääsivät painimaan isolla porukalla ja joutuivat harjoittelmaan hieman näyttelykäyttäytymistä. Kuten toivoinkin Shokin äiti antoi hyvin Shokille kyytiä. Ja myös isä yritti alistaa. Teki niin hyvää, tuolla kun tuppaa olemaan hieman liikaa luuloja itsestään. Olisin voinut jättää sen vähän pidemmäksikin aikaa käytöskouluun iskän ja äidin luokse. Illalla kotiuduin kahden hyvin väsyneen shetlantilaisen kanssa.


Shokin äiti ja sisko
Merlet häiritsemässä Yodin näyttelytreenejä

Iskä kiusaa

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Voisi vähän downshiftata

Elämässä on menty hieman pikakelauksella viime viikot. Töitä olisi rutkasti enemmän kuin pystyy edes haaveilevansa ehtiä tekemään. Tässä tilanteessa saa toki olla vain todella onnellinen, että on töitä. Ja vielä kaksinkappalein. Ja vielä, että pääsee tekemään työtä, josta nauttii. On todella ihana myös huomata kuinka paljon hyppytekniikkakoulutusta kysellään ja koulutuksia on buukattu keväälle asti.

Harmittaa toki, että kiireys tarkoittaa myös poissaoloa blogin puolelta. Blogi on mulle tärkeä, mutta olen kiireestä johtuen sitä on alkanut huomaamaan niitä stressin oireita kehossa ja on ollut pakko jostain höllätä. Näinpä kaikki vapaahetket mitä kaikelta jää haluaa kyllä viettää tiivisti mies ja koirat kainalossa. Ne kun ovat varmasti parasta stressinhallintaa. Onneksi pahimmat kiireet pian takanapäin. 

Töiltä jäävä vapaa-aika onkin sitten yritetty olla tontilla rakentamassa tietä, jotta saataisin se valmiiksi vielä ennen talven tuloa. Ja tietenkin suunniteltu tulevaa kotia paperille, jotta saataisiin pikimmiten kaikki hakemukset kunnalle sisään. On muuten melkoisen ihanaa suunnitella oma koti alusta alkaen ja täysin omien toiveiden mukaan. Emme siis ottaneet minkäänlaista talopakettia vaan olemmme arkkitehdin kanssa itse suunnitelleet kodin.

Onneksi meillä on ihania apukäsiä, jotka voivat tarpeen tullen auttaa koirien kanssa. Koirat pääsevät myös silloin tällöin mukanani töihin. Tontilla ovat paljon olleet mukana ja näin ihanissa keleissä ovat hyvin viihtyneet siellä pidempiäkin aikoja meidän mukana. Kiireistä huolimatta tärkeintä on kuitenkin huolehtia, että koirat eivät saa kärsiä millään tavoin vaikka töitä paljon teenkin. Hieman on jääneet agilitytreenit ja juoksulenkit vähemmälle, mutta pitkistä lenkeistä, koirakavereiden tapaamisista sekä kehonhallintatreeneistä me ei olla tinkitty.


Apurit tontilla

lauantai 19. syyskuuta 2015

Elämämme aakkoset

Jossain lifestyle blogissa olen törmännyt vastaavaan postaukseen ja niimpä mekin päätimme lähteä myös pohtimaan meidän elämän kirjaimia näin lauantai-illan kunniaksi

A= AGILITY
 rakkain harrastus, tätä ei varmaan tarvitse lähteä enempää avaamaan

B= BMW
kuljettaa meitä turvallisesti

C= CANON
meidän luottokamera

D= DOMI
parhaista parhain


E= ELÄMÄ
 Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja me ainakin yritetään elää se täysillä. Elämä on tässä ja nyt. Elämästä pitää nauttia

F= FIILIS
Me tehdään paljon asioita fiilispohjalta

G= GOOGLE
Koirat pärjää ilman, mutta itse en pärjäisi ilman googlea. Miten joku voi tulla toimeen ilman?

H= HEVOSET
Koirien ohella hevoset ovat todella tärkeitä minulle. On onni, että myös koirat viihtyvät hevosten seurassa

I= IHMISET
Minä sekä koirat saamme olemme todella onnekkaita, kun elämässämme on paljon ihania läheisiä ihmisiä. Elämän tärkeistä ihmisistä pitää muistaa pitää kiinni

J= JUOKSEMINEN
Loistava keino kuntoilla yhdessä koiran kanssa


K= KOTI JA KOIRA
Ilman koiria en voisi kuvitella eläväni. Koti on meille yksi tärkeimmistä paikoista

L= LELUT
Meillä on paljon leluja ja meillä leikitään paljon. Loistava palkkauskeino

M= METSÄ
Metsälenkit, me emme pärjäisi pitkään ilman päivittäisiä metsälenkkejämme

N=NÄLKÄ
Jos Domilta ja Shokilta kysyy niin niillä on aina nälkä. Ahneita pieniä possuja

O= ONNI
Onnellisuus on tärkeintä

P= POSITIIVISUUS
Koirat ovat aina positiivisia ja kaikkien pitäisi ottaa niistä mallia mutta itsekin pyrin aina löytämään positiivisuuden asiasta kuin asiasta

Q= Quality
Laatu korvaa määrän


R= RAKKAUS
Ja suurin niistä on rakkaus. Jokaisen ihmisen ja koiran perustarve on rakastaa ja olla rakastettu

S= SHOKKI ja SHETLANNINLAMMASKOIRA-
sori tähän oli pakko saada kaksi ja perään paljon paljon sydämiä

T= TAVOITTEET
Ne vievät eteenpäin ja niiden saavuttamisesta tulee hyvä olo.

U= UNELMAT
Usko unelmiisi

V= VILLASUKAT
meidän taloudessa yksikään villasukka ei saa olla rauhassa. Domi ja Shokki repivät ne, jopa jalasta. Tälläkin hetkellä Shokin suussa on villasukka


W= WAU
WAU fiilis tulee, kun katson ihania koiriani ja ihanaa miestäni <3

X= XOXO
eli pusuja ja haleja

Y= Ystävät
Ystävät ovat elämän suola ja sokeri

Z= ZZZ=UNI
Ilman sitä ei pärjää, ei edes pieni sheltin pentu

Å=ÅR
Vuosi 2015

Ä= ÄKKIPIKAISUUS
koirani ovat aika äkkipikaisia, niin taitaa vähän olla myös omistaja

Ö= ÖTÖKÄT
ötökäiden jahtaminen on huippua T:Shokki

Tämä oli aika kivaa, mutta osan kirjaimien kohdalla joutui kyllä tekemään vaikeita valintoja.
Napatkaa muutkin tästä koppi ja lähtekää miettimään Teidän elämänne kirjaimia. 

Ihanaa syysviikonlopun jatkoa!

torstai 17. syyskuuta 2015

Kesän viimeinen

Kesän viimeinen ja vuoden viimeinen mökkiviikonloppu oli valitettavasti tehtävä viime viikonloppuna. Tuntuu aina niin haikealta kerätä kamat mökillä talviteloilla. Tietää, että menee seuraavat seitsemän kahdeksan kuukautta ennen kuin pääsee seuraavan kerran mökkeilemään. Viikonlopun keli oli kyllä mitä täydellisin kesän viimeiselle mökkireissulle. Syyskuun puolessa välissä harvoin on bikinikelejä, mutta nyt kyllä oli ainakin Itä-Suomessa. 

Mahtava viikonloppu ja nautiskeltiin kyllä sydämen kyllydestä me ihmisetkin. Kuten aina mökkiviikonloppuun kuului grillausta, ulkoilua, takkatulta, saunomista ja tähtitaivaan ihailua. Miten sitä voikaan nukkua mökillä niin hyvin. Shokki oli vain hieman eri mieltä nukkumisesta. Hän oli sitä mieltä, että seitsemältä on päästävä ylös, ulos ja leikkimään.  





Koirat nautti ja juoksi kakskytneljäseitsemän koko viikonlopun. Shokista on kuoriutunut melkoinen vesipeto. Domi ei edelleenkään kyllä astukaan vapaaehtoisesti veteen. Useimmiten se kyllä sählää laiturilla sen verran paljon, että vähintään kerran se ainakin sinne järveen plumpsahtaa. 

Kesä hurahti jälleen kerran vauhdilla ohi. Kuten todettua täällä otetaan ihan innolla syksykin vastaan. Hieman taistelutahtoa siihen kyllä tarvitaan kun illat pimenee ja kylmenee. Eikä valokuvaamisestakaan syksyllä meinaa tulla mitään. Tulisipa edes kaunis ruska-aika. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että syksy päätti tulla ihan ryminällä. Pari päivää on satanut paljon ja maisema on ollut harmaa. Huomisen sää näyttää vielä syvemmältä.