sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Koiraihmisen koti


Kirjoitin viime viikolla raksablogin puolelle mitä otamme huomioon rakentaessamme uutta kotiamme näin koirien näkökulmasta ja ajattelin jakaa tekstin myös täällä. Meillä on viimein rakennuslupa-asiat edennyt ottaen hieman vauhtia juristin palkkaamisen ja hallinto-oikeudessa käynnin kautta ja näyttää siltä että meillä on kovin kovin kiireinen raksa-kesä tulossa. Toivottavasti jopa vietämme joulun uudessa kodissa.

Meidän taloudessa kun tällä hetkellä asuu kaksi shetlantilaista ja  varmasti myös tulevaisuudessa tulee aina pari nelijalkaista perheeseen kuulumaan, joten uuden kodin suunnittelussa on myös otettu alusta asti huomioon karvakorvat. Jo tonttia etsiessä oli tärkeätä löytää tontti sijainnilla missä on loistavat lenkkimaastot ympärillä ja koirilla tilaa temmeltää pihalla. Myös tontin koko oli ratkaiseva sillä rakennammehan unelmiemme taloa ja siihen pakettiinhaan kuuluu aksakenttä eikös? ;) Eli mahdollisuus sen verta isoon ja tasaiseen pihaan, jossa pääsee pihalla aksaamaan. Tontilla on nyt kokoa 1,2 hehtaaria, joten sille rakentaisi useammankin agilitykentän. Mun aksakenttä on kuulemma tämän kesän vielä raksakäytössä ja isojen kuorma-autojen kääntöpaikkana,  joten valitettavasti joudun odottamaan kunnon kenttää vielä reilun vuoden verran, törkeää :)

Lattiamateriaalissa emme sen suuremmin huomioi koiria. Meille tulee laminaatti ja eteiseen laattalattia, näin olisi tullut myös ilman koiria. Meillä on melko pieniä koiria, molemmat alle kahdeksankiloisia ja laminaatti on toiminut ja kestänyt aivan loistavasti edellisissä kodeissa. Osan mielestä laminaatti on lattiamateriaalina liian liukas varsinkin isommille koirille, mutta omalla kokemuksella nuo kyllä liukastelee innostuessaan aivan yhtä lailla parketilla tai laattalattialla. Sisällä meillä riehuminen on joka tapauksessa kiellettyä, joten pärjäämme laminaatin kanssa vaikka se onkin hieman liukkaampi kuin parketti-, korkki-, tai vinyylilattia.

Sävyä mietin kylläkin melko tarkasti siinä mielessä, että siinä ei saa näkyä jokaikinen pienen pieni likaläntti. Koirat kyllä saavat niitä länttejä lattiaan aikaiseksi. Niissä on meinaan selvästi eroja lattian sävyissä. Juuri vaihdoimme nykyisessä kodissa tumman wenge sävyisen lattian enemmän harmahtavaan wenge kyoto sävyyn ja on ollut kyllä melko valtava ero, kuinka likaa näkyy lattiassa. Voin kertoa, että on tullut pestyä vähän harvemmin lattiaa, tiedä onko sekään nyt sitten hyvä asia. Tietää siis suunnilleen minkälaista lattiasävyä suunnittelemme myös uuteen kotiin.

Seuraava hyvin hyvin tärkeä aihe on kuran poistaminen. Suomen oloissa ja kahden pitkäturkkisen koiran kanssa eläessä ja ulkoillessa kuralta ei voi välttyä. Itse pidän ehdottoman tärkeänä omaa sisäänkulkua pesuhuoneeseen, ettei tarvitse eteisen kautta pesuhuoneeseen kuraisena kävellä. En myöskään toivo, että meidän ihmisten suihkuista löytyy koirankarvoja tai hiekkaa. Näin ollen meillä koirat kulkevat kuraisina suoraan kodinhoitohuoneeseen oman oven kautta. Heti kodinhoituhuoneenseen astuessa vasemmalta löytyy oma "koirien suihku". Näin ollen koiria ei tarvitse kuljettaa eikä pestä pesuhuoneessa. Koirien suihkun viereen tai yläpuolelle tulee sitten kaappi missä säilytetään iso läjä koirien pyyhkeitä.

Kolmas iso asia tulee olemaan koirien ruokailu paikka. Itse en hirveästi tykkää, että koirat parveilevat keittiössä. Meillä asustaa myös hyvin hyvin ahne pieni possu, joka kovin mielellään hinaisi itseään keittiön puolelle, kun siellä kokkaillaan. On siis helpompi, ettei niiden koskaan tarvitsisi sinne hengailemaan tulla. Näin olleen koirien vesikippojen paikka täytyy miettiä, sillä jollemme toivo koiria keittiöön ei niiden vesikipotkaan siellä voi olla. Koiran ruoat sijoitetaan kodinhoitohuoneen kaappeihin jossa on valtavasti tilaa erilaisille koiranruoille. Olen myös ajatellut, että koirat ruokittaisiin kodinhoitohuoneessa. Toki jääkapilta vähintäänkin öljyt koiran ruokaan tulee, mutta toivoisin että niiden ruokailu silti olisi muualla kuin keittiössä Näitä nyt ehtii onneksi vielä moneen kertaan miettimään, ainut asia mikä tuli pohjapiirrustusvaiheessa  sekä lvi-suunitelmassa jo ottaa huomioon oli tuo koirien suihkun paikka. Myös muita pieniä huomioita suunnittelussa ja varsinkin sisustuksessa tulemme ottamaan huomioon koiria ajatellen, mutta palataan niihin kun saamme syksyllä (toivottavasti) talon pystyyn.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Isabelle Orenius Emmanuelssonin juoksukontaktiseminaari

Tämä juoksukontaktiseminaarin teksti on lojunut melkoisen kauan tuolla luonnoksissa. Teksti on kirjoitettu tammikuun alussa, mutta jostain syystä sain videon vasta tänään editoitua ja näin ollen julkaisu on hieman viivästynyt. Edellisessä postauksessa kävin läpi meidän tähänastisen matkan juoksupuomin parissa sekä syyt miksi halusin osallistua Isabellen seminaariin.  

Tammikuun alussa Isabelle Orenius Emmanuelsson tuli pitämään Ojankoon juoksukontaktiseminaaria. Seminaari alkoi parin tunnin luennolla. Alkuun Isabelle kertoi miten hän on päätynyt juoksukontaktien pariin ja miksi hän ehdottomasti suosittelee kaikille koirille juoksukontakteja vastaan 2on2off. Esille nousi hyvin samat teemat kuin itsellänikin eli  terveydelliset seikat sekä itsensä haastaminen ja kouluttajana kehittyminen. Tärkeimmät kolme seikkaa miksi Isabelle puoltaa ehdottomasti juoksukontakteja myös puomille on a) se on nopeampaa (useimmiten) b)vähemmän rasitusta etupäälle c) koiralle on siinä aina sama kriteeri. 



Isabelle kuitenkin kehotti miettimään tarkoin sopiiko juoksupuomi juuri itselleen juuri sillä hetkellä. Tässä kannattaa olla rehellinen itselleen ja miettiä ohjaajana onko juoksupuomiin mahdollisuudet. Pystyykö itse liikkumaan niin hyvin että juoksarit kannattaa tai osako koiran opettaa tarpeeksi itsenäiseksi puomin jälkeisessä elämässä. Isabelle ei missään nimessä usko yhteen tapaan opettaa juoksupuomia vaan kehotti tässäkin asiassa menemään täysin kyseisen koiran mukaan. 

Tämän jälkeen puhe kääntyi Silvia Trkmanin metodiin juoksupuomia opettaessa. Myös Isabelle oli aikoinaan aloittanut koiransa Finnin kanssa kyseisellä metodilla ja halusi jakaa oman tulkintansa  ja tarinansan kyseisestä metodista. He eivät Finnin kanssa ainakaan päässeet kovin pitkälle kyseisen metodin avulla. Isabelle herätti keskustelua että ymmärtääkö koira oikeasti mitä siltä vaaditaan ja mitä oikein opetamme koiralle kyseisessä metodissa.  


Isabelle ei siis käytä minkäänlaisia apukeinoja juoksupuomin alkeissakaan, ei targettia eikä bumperia. Ainoana apukeinona alussa käytössä on Treat and Train namiautomaatti. Kävimme sekä luennolla että käytännön harjoituksissa askeleet maassa olevasta puomista kisavalmiiseen puomiin. Eteneminen on täysin koirakohtaista. Avain onnistumiseen on onnistumiset - tärkeintä on auttaa koira tekemään mahdollisimman paljon onnistuneita suorituksia. 


Entä sitten kun koira osaa juosta hyvän juoksupuomin? Ne käännöksetkin pitäisi ottaa pikkuhiljaa mukaan. Tähän vaiheeseen otettiin taas uudestaan namiautomaatti mukaan harjoitteluun. Tässäkään vaiheessa Iasbelle ei käyttänyt muita apukeinoja. Hän muistutti että hetkellisesti suoraan juoksussa voi tulla pientä takapakkia käännösten aloittelussa. Isabellella ei ole erikseen oikeaa ja vasenta käännöskäskyä vaan hän hakeutuu aina ennen puomia sille puolelle minne koiran tulee puomin jälkeen kääntyä. Tiedon (eli käskytyksen) puomin jälkeisestä elämästä koiran tulee saada puomin puolivälissä.  Hänellä oli myös "suuntakello" jonka mukaan hän käskyttää puomilla. Mikäli seuraava este on suoraan edessä tai 10 vaille tai 10 yli käskytys oli suoraan eteen, mutta jos koiran piti kääntyä vartti suuntaan tai toiseen puomin jälkeen silloin hän antoi suuntakäskyn. Isabelle käyttää siis hyvin vahvoja suullisia käskyjä (erottaa itsenäisesti hypyn, putken ja osaa hakea kaukaakin takaakierron)