maanantai 27. tammikuuta 2014

Be like snow. Beautiful but could


Saatiinhan se talvi viimein Etelä-Suomeenkin pari viikkoa sitten. Ja oikein rytinällä saatiinkiin. Miksi ei voisi olla maksimissaan -5 pakkasta, aurinkoista ja vähän lunta koko talven ajan. Tän talven ajan on Suomessa tuntunut että joko on märkää, pimeätä, mustaa tai pirun kylmä, kuivaa ja valkoista. Siitä voidaan sitten olla montaa eri mieltä, kumpi on parempaa. Näillä kuitenkin mennään mitä suodaan. Mä en aina ihan allekirjoita lausetta "on lottovoitto syntyä Suomeen" ainakaan näiden ilmojen puolesta.

Sattuneesta syystä pitkät lenkit koirien kanssa on jääneet minimiin lähiviikkoina. Kyllähän niitä koiria voi pukea ja kyllähän nuo takit niskaan saakin kovalla pakkasella, mutta eipä nuo kaljut russelit silti tunnu pärjäävän. Onhan sitä töppösiäkin mahdollista laittaa päälle, mutta sille tielle ei olla lähdetty ja uskon koirieni kiittävän siitä. Lenkkeillään sitten reippaammin silloin kun lenkkeillään. Domilla nousee tassut kylmästä onneksi vasta yli parinkymmenen asteen pakkasilla. Pidemmille lenkeillä ollaankin jätetty russelit kotiin ja otettu seuraneidiksi bc Flinga. Toissapäivänä onneksi hieman lauhtui ja tästä syystä viikonloppuna oli ihana suunnata koirien kanssa pitkälle metsälenkille syväjäätymättä. Ja kyllä ne nauttikin lumessa temmeltämisestä täysin rinnoin.


Kuten kuvista voi ehkä huomatakin, meillä kotona lähiaikoina on ollut vain Kevin ja Domi. Sentti on nauttinut naapurissa täydellisestä hemmottelusta ainoana koirana. Heidän ihana labradorinnoutajansa Sani nukkui ikiuneen pari viikkoa sitten ja Sentti on toiminut heille täydellisenä lohduttajana. Perjantaina Sentti kävi kotona kääntymässä, mutta kyllä siitäkin huomaa kuinka kovasti se vetää takaisin naapurin ovelle. Onneksi ikävän yllättäessä Senttiä pääsee aina moikkaamaan naapuriin.

Kevin ja Domi on aina kuin paita ja peppu, mutta jotenkin tuntuu että ne kiehnää toisissaan (lue: Domi pussailee Keviniä) ja painii vielä enemmän tällä hetkellä kuin Sentin ollessa paikalla. Ulkonakin jahtaavat ja liikuttavat toisiaan selvästi runsaammin. Keviniä lapsettaa enemmän Sentin ollessa pois ja se on leikkisämpi. Myöskin Kevin on mennyt aivan sekaisin leluistaan, joita ei Sentin ollessa paikalla voi esillä pitää. Se nukahtaakin pehmolelut suussa. Domi nyt on muuten vain pentu vieläkin. Meidän ikuiset kakarat. Toivottavasti pysyvätkin yhtä kakaroina.


Ps: Kiitos hirmuisesti edelliseen postaukseen viestin lähettäneille. Ihana huomata, että aihe kiinnostaa laajasti. Puuttuvat koirakot on nyt saatu kasaan. Valitettavasti en kaikkia voi mukaan ottaa vaikka haluaisinkin. Huomisen aikana yritän myös kovasti vastata kaikkien viesteihin.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Hyppykoulutusta

Viime viikolla alkoi odotettu hyppytekniikka kouluttajien koulutus. Ensimmäinen päivä vietettiin upeissa maisemissa Siuntiossa koko päivän kestäneellä teoriaosuudella. Meille luennoitsemaan oli saapunut Tanja Kotti, Turun Koirafysiosta. Kävimme läpi melko kattavasti (tai niin kattavasti kuin kahdeksassa tunnissa voi käydä) koiran anatomiaa, rakennetta, luustoa, niveliä, lihaksia, fysiikkaa, yleisimpiä vammoja, toipumisaikoja, vammojen ennaltaehkäisyä, kiputiloja. Tämän lisäksi paljon keskustelua oli päivän aikana koiran lämmittelemisestä ja verryttelemisestä. Lopuksi pääsimme vielä demokoirien avulla käymään fyysisesti läpi muutamia koiria.




Ihan mielettömän kiinnostava päivä. Tanja osasi todella hyvin luennoida ja vastailla kysymyksiin aiheesta. Monella fyssarin luennolla olleeni, voin kyllä hyvin sanoa, että tämä oli ehdottomasti kattavin koulutus aiheesta. Jos yhtään lähempänä Turkua asuisin niin veisin kyllä koiranikin hänelle hoidettavaksi. Onneksi meillä on myös Tanjan kanssa ohjauskeskustelua kevään aikana. Meistähän ei kukaan koulutettavista fysioterapeutti ole eikä kuulukaan olla, mutta meidän täytyy osata tunnistaa koirasta mahdolliset fyysiset rajoitteet. Ja asiaan täysin liittymättömänä sain ehkä elämäni parasta jäätelöä tuolla. Tilalla tehdään omaa jäätelöä jota he myös kesäisin myyvät. Noin hyvän jäätelön vuoksi voi hyvin ajaa Siuntioon asti.



Toisena päivänä jatkettiin käytännön harjoituksilla Lohjalla hallissa. Melkoinen paukkupakkaspäivä sattuikin juuri ikävästi. Halli toki oli lämmitetty, mutta hieman tuntui hankalalta saada koiraa tarpeeksi lämmiteltyä pakkasen näyttäessä melkein kahtakymmentä astetta. Päivän tehtävinä meillä oli hyppyharjotteista yksittäishyppy (set point) sekä perussarja (basic grid). Vappu laittoi meidät heti itse hommiin analysoimaan hyppyjä. Jokainen sai oman työparin. Ensimmäiseksi työparin koiraksi tuli vasta vuoden ikäinen pieni bc-narttu. Paljon on hyppyjä tullut kateltua ja analysoitua, mutta pääosin aina mini-tai medikoirien hyppyjä, joten opettavaista sekä mielenkiintoista päästä kurssin ajan analysoimaan maksien suorituksia.



Domi toimii kurssin ajan projektikoirani ja iltapäivällä Domi pääsi hommiin. Aloitimme yksittäishypyllä eli set pointilla. Domi oli kerännyt aamupäivän hirveitä kierroksia ja maltti ja järki tuntui jääneen Espooseen. Se ei edes malttanut pysyä lähdössä, vaan Vappu tuli sitä pitämään (kuinka noloa). Sillä oli vain tavoite päästä kauheella kiirellä eteenpäin, tyylillä ei MITÄÄN väliä. Meidän pitkä agilitytauko ei ehkä yhtään auttanut tähän. Emme päässeet edes nostamaan korkeutta yhtään harjoituksessa, kun keskityimme vain maltin hakemiseen ja siihen että koira rupeisi käyttämään kroppaa ja tekemään vartalonhallintaa. Ihan ei tuntunut siltä, että olemme treenanneet hyppytekniikkaa paljon viime vuoden aikana. Onneksi Vappu tuntee jo Domin oikein hyvin ja osaa valita ne oikeat ja tsemppaavat sanat näihin tilanteisiin. 

Vappu sanoi Domin olevan haastava koira jopa hänellekin. Domilla on kaikki edellytykset hypätä hyvin ergonomisesti. Se hyppää monesti hienoja, pyöreitä, tasapainoisia hyppyjä, joissa tulee painonsiirto ja joissa se käyttää takapäätään. Mutta mutta sitten siltä myös tulee väliin aivan hazardi hyppyjä, joissa se ponnistaa vain etupäällä ja niskalla, selkä retkahtaa, etujalat on myöhässä ja tekniikka on puuttellista. Se ei vaan malta vaan sillä olisi aina kiire vain eteenpäin. Saiskos jostain kourallisen kärsivällisyyttä tuon koiran päähän. Kyllä se vielä oppii. Toki saan olla iloinen näin koulutuksen kannalta, että itselläni on haastava projektikoira



Ennen seuraavia kurssipäiviä olisikin sitten läjä kotitehtäviä sekä omatoimista harjoittelua, ohjauspuheluita sekä hirmuisesti videoiden katselua tehtävänä. Suoraan sanottuna en vieläkään tiedä miten tämän koko koulutuksen pystyy/ehtii hoitamaan kokopäivätyön ohella, mutta kun on kiinnostava aihe niin sen kyllä sen jaksaa. Ja toukokuun lopussa sitten kiitos seisoo.

Ps. Kaipailisin mahdollisesti vielä muutamaa koiraa projektiryhmääni kevään ajaksi. Koiran tulee olla vähintään kuuden kuukauden ikäinen sekä fyysisesti terve. Ja koirakon täytyy päästä kevään aikana erikseen sovittuina lauantaipäivinä Espoon Sporttikoirahallille treeneihin. Projektiryhmän koirien suoritukset tullaan kuvaamaan ja itseni lisäksi niitä analysoi muut hyppytekniikkakoulutukseen osallistujat sekä Vappu. Mikäli löytyy kiinnostusta, saa laittaa mailia mari.sydanmaanlakka@pertec.fi tai vaikkapa fb:n kautta.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Back in business

Lauantaina päätettiin meidän kuukauden aksatauko. Treeniseuraksi saatiin Ella ja Teppo.  Ella oli kehitellyt radan, jossa oli juuri meille treenattavia asioita elikkäs takaakiertoja ja ennakoivia valsseja. Mulle ei vaan toi taukoilu sovi, tuntuu että sitä on aivan hukassa ekoissa treeneissä tauon jälkeen. Ei ole kovin mairittelevan näköistä, kun ohjaaja on koko ajan myöhässä. Ja voi hohhoijaa, miten huono kunto mulla oli. Enhän mä jaksanut lopussa enää ohjatakaan. Voiko kunto romahtaa noin paljon parin viikon täysliikkumattomuuteen? Juuri ennen taukoa kehuskelin miten hyvin jaksoin Jennan fysiikkapätkällä. Ja nyt ei mistään kunnosta tietoakaan. Mutta SUPER positiivista oli, että mun jalka kesti juoksemista.

Paljon ajatuksia ja treenattavaa nousi esiin, mutta tärkeimmät pointit kirjattuna:

  • Oikean vireen hakemista treenattava -> osattava laittaa tauolle, kun menee tuohon tiettyyn moodin, mitään oppimista ei synny vaan roiskii rimoja ja ohjaaja hermostuu
  • Koira ulos hallista tauolla, kun nostattaa kierrokset noin korkealle muuten
  • Puomin kontakti oli hieman "unohtunut " tauon aikana
  • ENNAKOIVAT valssit taas treenin alle, aivan hirveitä -> joko koira ei hyppää tai rimat putoavat
  • Rohkeampia takaakiertolähetyksiä
  • Enemmän lentäviä lähtöjä, aina ei tarvitse pyytää koiraa odottamaan


Ellan ratapiirros

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vaikka talvemme ovat loputtoman pimeät, kesäisin me nautimme loputtomasta valosta

Tiedätteko uuden Coca-Colan mainoksen? Otsikko on lainattu suoraan mainoksesta. Uusi mainoskampanja perustuu ajatukseen, jonka mukaan jokaista negatiivista hetkeä kohden on olemassa monta positiivista asiaa. Ihana mainos. Viime viikolla kympin uutisten loppukevennyksessä kyseltiin ihmisiltä kuinka he pärjäävät tämän jatkuvan pimeyden ja sateen keskellä. Ihme kyllä ihmisiltä tuli pelkästään positiivisia kommentteja. Tulipas hyvä mieli ja miten ihana olikaan huomata, että yleensä kovin negatiiviseksi haukuttu kansa uskoo, että se on täysin asenteesta kiinni millä fiiliksellä sitä mennään.

Eilen illalla satoi Espooseen ensilumi. Vai voiko tuota määrää edes ensilumeksi sanoa? Ja tänään tuo outo sääilmiö aurinko näyttäytyi taivaalla. Itse asiassa ensi viikolle on luvassa useammallekin päivälle aurinkoa. Nauttiikaa ken voitte. Itse vietän arkipäivien valoisat hetket joko työpaikalla tai hyppytekniikkaa opiskellessa. Toivottavasti aurinkoa riittää myös viikonlopulle asti, jotta siitä pääsisi itsekin nauttimaan.

Tänään vietettiin totaalista vapaapäivää. Vapaapäivän kunniaksi Domi sai kylään ihanan tyttökaverinsa bc Flingan. Flingalla on juoksut vielä lopuillaan, niin valitettavasti russelit eivät päässeet mukaan Flingan seuraan. Niiltä kun häviää kaikki viimeisetkin järjenhivenet päästä juoksuisen nartun seurassa, joten niitä on ihan turha kiusata nartun tuoksuilla. Domi taas sitten toimii loistavasti myös hieman paremmalle tuoksuvien narttujenkin seurassa. En toki sitäkään kiusaisi tärppipäiväisen nartun seurassa. 



lauantai 11. tammikuuta 2014

Toiveita vuodelle 2014



Näin uudenvuoden vaihteen ympärillä blogeissa pyörii paljon tavoitteita ja suunnitelmia uudelle vuodelle. Monet pysähtyvät miettimään menneitä ja suunnitelemaan tulevaa sekä asettavan tavotteita uudelle vuodelle.  Vaikka olenkin sitä mieltä että tavoitteita saa ja pitää olla niin en kuitenkaan halua tehdä tälle vuodelle mitään erillistä tavoitelistausta tai uudenvuodenlupauksia. Halusin kuitenkin listata toiveitani tälle vuodelle ja pyrkiä elämään toiveet mielessä.

  • Toivon terveyttä koirille, terveyttä läheisilleni
  • Toivon parempaa fyysistä jaksamista sekä energiaa
  • Toivon usein näkeväni ilon koirieni silmissä
  • Toivon tutustuvani uusiin ihmisiin ja saavani uusia kokemuksia
  • Toivon rakkautta ja onnellisuutta


Näiden toiveiden lisäksi toivon kehittyväni bloginkirjoittajana. Minulta on toivottu blogiin liittyen enemmän arkipäivän postauksia. Ja tähän aion jatkossa panostaa. Loppuvuoden blogi tuntui olevan aika retuperällä liiallisesta kiireydestä johtuen ja ehkä välillä myös suunta ollut hieman hukassa. Jatkossa tarkoitus on panostaa myös enemmän meidän arkipäivien puuhiin koirien kanssa ja ehkäpä välillä myös siihen koirattomaan elämään. Sillä sitäkin on, uskokaa tai älkää. Kävijämäärä blogissa on kasvanut viime vuonna hirmuisesti ja täytyy uskoa että muutkin kuin oma äitini käy blogia lukemassa. Toivottavasti viihdytte myös tämän vuoden mukana matkassa.


torstai 9. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet kujeet

Lomailu on rankkaa. Ei voi muuta sanoa. Onneksi on taas arki palannut, tässähän on ollut ihan sekaisin päivistäkin. Koko tämän viikon tiistain olin aivan varma että on maanantai. Tänään on varmasti keskiviikko, muttei kuitenkaan. Koiratkin ovat olleet yhtä lomalla, oikein tyytyväisiltä ne silti vaikuttavat. Mitä nyt Domi on välillä sitä mieltä, että vähän enempikin voisi tapahtua, mutta onneksi on koirakavereita, joiden kanssa se on lähiaikoina päässyt purkamaan energioitansa. 

Uudeksi vuodeksi palattiin takaisin Suomeen ja lentokentällä teki jo mieli palata takaisin. Vaikka Espanjassa ei hellelukemissa oltu niin siellä sentäs paistoi aurinko. Ja miten paljon auringosta saakaan energiaa. Ihana aurinko. Onneksi aurinkoa saa tankattua varastoon ja nyt jaksaa pari kuukautta taas painaa ennen seuraavaa lomaa. Domi sai viettää uudenvuoden vielä Tepon luona ja russelitkin ottivat yllättävän rauhallisesti uuden vuoden vastaan. Sentin paukkuarkuus on onneksi hieman laantunut vuosien aikana. 

Kyllähän tää jatkuva pimeys, sade ja tassujen pyyhkiminen on pakko jo pikkuhiljaa ärsyttää nelijalkaisiakin. Sentti on ainakinsitä mieltä, että sille riittää takapihapissatus ja palataan lenkeille keväämmäällä. Valitettavasti myös Sentti saa yhtä lailla kulkea kaikki pidemmätkin lenkit mukana, vaikka se kovasti yrittää aamuisin piiloutua lakanoihin, jotta sen ei tarvitsisi osallistua aamulenkille. Onneksi on koirat, joiden kanssa on lenkkeiltävä säällä kuin säällä. Joskus ehkä tekisi itsekin mieli vain käpertyä viltin alle teekuppi kädessä rankan työpäivän jälkeen. Kevättä kohti kuitenkin jo mennään ja kyllähän se päivä ainakin minuutin jo päivässä pitenee.

Tällä viikolla oli tarkoitus päättää Domin agilitytauko ja palata ohjattuihin treeneihin. Näin emme kuitenkaan tehneet, sillä sain Espanjan reissulla lenkkeillessä jalkaani jonkinlaisen rasitusvamman/marssimurtuman. Tämän vuoksi koirien lenkitykset on olleet lähes kokonaan Juhan vastuulla ja itse olen vain parannellut jalkaa kotona, sillä tähän vaivaan ei valitettavasti auta kuin lepo, lepo, lepo. Kuinka turhauttavaa. Pari päivää olen jo pystynyt lyhyitä lenkkejä kävelemään, joten ehkäpä ensi viikolla uskaltaudun kokeilemaan myös agilitya. Ainakin tuo yksi shetlantilainen taitaa jo hamuta suuresti takaisin treenien pariin. 

Ensi viikolla alkaa hyppytekniikka kouluttajien koulutus, joten tiistai ja keskiviikko ensi viikolla menee kokonaan opiskellessa sitä.  Ihana myös päästä tutustumaan muihin kurssilaisiin. Odotan innolla. Ensimmäinen päivä menee teoriaa opiskellessa ja paikalla myös eläinfysioterapeutti ja toisena päivänä puolet teoriaa ja puolet hyppytekniikkaharjoituksia, joten tällöin myös Domi pääsee hommiin.

Ruoho vihertää vielä tammikuussa 

maanantai 6. tammikuuta 2014

Meidän vuosi 2013





Meidän vuosi 2013 oli täynnä kaikkea. Unelmien täyttymyksiä, toivoa, uskoa, rakkautta ja myös pettymyksiä. Koirien elämä oli aika tasaista, mitään suurta niiden elämää mullistavaa ei tapahtunut. Kesällä häät veivät valtavasti aikaa ja koiraharrastukset tuntuivat olevan koko kesän enemmän tai vähemmän tauolla. Matkustimme myös paljon ja koirat saivat viettää aikaa loistavissa hoitokodeissaan paljon.

Vaikka sitä sanotaan, että kuka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään, niin senkin uhalla palaan hetkeksi viime vuoden tavoitteisiin. Kovin mairittelevaahan ei ole, kun varmaan puolet jäi toteutumatta. Oikeastaan muilla kuin ensimmäisellä tavoitteella eli terveydellä ei järin suurta merkitystä olekaan. Kevin ja Domi viettivät oikein terveen vuoden, mutta valitettavasti Sentti sai jo alkuvuodesta eläinlääkärikäynneillään vakuutukset tappiin. Oli varvas murtumaa, kutinaa, ruoansulatusongelmia ja perärauhastulehduksia. 

Sentti:

- Terveyttä ja elämäniloa -> Ei valitettavasti ollut tämä(kään) vuosi Sentin osalta kovin terve. Alkuvuonna varvasmurtuma, loppuvuonna perärauhastulehdukset, mysteerinen kutina vain jatkuu edelleen ja sitä täytyy edelleen lääkitä
- Agilitytreenien ja kisaamisen pariin paluu alkuvuodesta -> eipä palattu, varvas murtuma ja muut sairastelut pilasivat
Kisaratojen sujuvauttaminen -> vain pari starttia päästiin ottamaan, valitettavasti
- Kontakteja treenataan varmasti aina, mutta tavoitteena aina ja edelleen niitä nopeuttaa ja saada varmemmaksi -ihme ja kumma kontaktit on parantuneet ja tulleet nopeammiksia
- Virikeluolalla käynti -> jäi

Kevin:
- Terveyttä ja elämäniloa -> check!
- Olla yhtä ihana ja pätevä manageri kuin tähänkin asti -> check!
- Agilityn möllikisoissa käynti -paljon on Kevin päässyt treenaamaan Juhan kanssa, mutta ei ihan möllikisoihin asti
- Jonkin harrastuksen aloittaminen Kevinin kanssa -> jäänyt valitettavasti 
- TOKO:n harrastamisen jatkaminen omaksi iloksi- >juu ei toteutunut
- Virikeluolalla käynti -> jäi myös Kevinin osalta
- Ehkäpä uskaltaudumme näyttelykehiin ensi vuonna-> emme uskaltautuneet

Domi:
- Terveyttä ja elämäniloa -> check!
- Keppien ja keinun opetus -> check!
- Möllikisojen korkkaus alkuvuodesta -> korkattu hyvällä menestyksellä
- Mikäli kaikki menee hyvin, virallisten kisojen korkkaus syksyllä -> ei korkattu kisa-uraa vielä viime vuonna
- Nollaratoja ykkosissä, joista nousu kakkosiin -> ei kisattu
- TOKO:n tavoitteellisempi treenauksen aloittaminen, edellyttää TOKO- ryhmään pääsyä -> ei riittänyt aika
- Paimentamassa käynti muutamaan otteeseen -> paimentamassa käytiin pari kertaa, enemmänkin olisi saanut käydä