torstai 28. toukokuuta 2015

Pentumaniaa

Tänä keväänä pentuja tuntuu olevan joka puolella, jo lähipiirissäkin on useita tuoreita nelijalkaisia. Voi niitä ikuisia pentukuumeisia ihmisiä, ei taida olla kovin helppoa. Mulla ei onneksi koskaan tule pentukuumetta muiden pennuista. Onhan ne ihania, mutta ei ne pentukuumetta nosta. Shokin synnyttyä ja siinä seitsemän viikon aikana ehti kyllä nousta melkoinen pentukuume. Varsinkin kun kävi pentuja usein katsomassa ja puhelimet sauhusi seitsemän viikon ajan sekä kasvattajan, että kaverini kanssa, jonne Shokin veli päätyi. Onneksi näitä ihania karvapalloja löytyy lähipiiristä niin meidän kakara pääsee usein pentupainimaan. Näissä kuvissa Shokki painii veljensä Käpäläkoplan Yodin sekä pari viikkoa nuoremman Domin siskon lapsen Käpäläkoplan Ksenian kanssa.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Voi kurjuuksien kurjuus!


Lähes heti lomalta palattuamme tuijottelin Domia ja heti kyllä valtasi ajatus, että tuolla koiralla ei ole kaikki ihan hyvin. Se ei liikkunut hirveän hyvin ja oli myös kuluttanut etujalan kynnet, mitä ei ole tehnyt sitten viime loppukesän. Näin jälkeenpäin ajateltuna nousi myös muutamia muitakin tilanteita, jossa hälytyskelloni hieman kyllä soivat. Pari kertaa kiukutteli pennulle mitä ei ole harrastanut ja parissa tilanteessa oli epävarmempi kuin normaalisti. Melko jopa hysteerisesti tuota koiraani tuijotan ja välillä yritinkin vaan ajatella, että ehkä mä taas vaan ylireagoin. Valitettavasti en.

Melko pian huomasin myös, että Domi rapsuttaa itseään normaalia enemmän. Maanantaina ajattelin, että meillä on Marin hoitoaika koirille keskiviikkona, että odotan siihen asti ja jos ei helpota niin käyttäisin sitä samalla eläinlääkärin silmien alla. Tiistai- iltapäivänä koira kutisi kuitenkin jo niin paljon, että olin täysin varma jotain olevan vialla. Jäi jopa kesken lenkin rapsuttelemaan itseään. Tai ilmaahan se rapsutti, koska hyvin runsaan turkin vuoksi ei päässyt itseään kunnolla rapsuttamaan. Keskiviikkona päästiin sitten onneksi Marin hoitoon ja eläinlääkärille.


Mari huomasi myös heti Domin liikkuvan huonosti. Eikä tarvinnut kuin hetki päätä hoitaa, kun kävi ilmi että koira on aivan juntturassa etupäästä. Varmastikin jonkinlaisen törmäyksen seurausta, mahdollisesti koiran kanssa tai Domi on muuten vain juossut jotain päin. Jonkinlaisen tapaturman tämä on vaatinut, kun viime hoitokerrastakin on niin vähän aikaa. Pää oli niin jumissa, että Marin sanoin sitä on varmaan pyörryttänyt. Voi surkeuden surkeus. Ei voi kuin toivoa, että se ei olisi kovin montaa viikkoa sitten käynyt. Varmaan hoidossa oloaikana se on törmäillyt, joten ainakin viikon se on tästä kärsinyt. Kunpa vaan taas olisi tiennyt. Vaikka tiesin, että siinä jotain onkin niin enpä olisi arvannut että se noin "kipeänä" on. Hyvä uutinen oli toki, että reilussa tunnissa Mari sai kropan auki. Ja se että etupuolen jumeista huolimatta takapää oli oikein hyvässä kunnossa. Menemme kuitenkin varmuuden vuoksi reilun viikon päästä uudelleen, jotta voin olla varma ettei kroppa lähde huonompaan suuntaan vaan pysyy varmasti auki. 

Samalla reissulla saimme myös vastauksen kutina-ongelmaan. Ihotulehdushan siellä kropassa oli, kuten pelkäsinkin. Hoitona karvojen alasajaminen ja koko koiran pesu desinfioivalla shampoolla. Oletuksena myös,  että koiran olo helpottaisi kun karvat ajaisi ja iho pääsisi hengittämään. Sellainen huopapallo Domin turkki oli, että valitettavasti sitä ei voinut lähteä pesemään turkki päällä. Pesu olisi vain pahentanut tilannette jos ja kun turkkia ei olisi saanut kuivaksi. Olimme niin myöhään kotona, joten ajattelin että ajaisimme koiran vasta seuraavana päivänä.  Hetken koiraa seurattuamme rupesimme kuitenkin heti puoli yhdentoista aikaan koiraa ajamaan ja ajamisen jälkeen vielä pesemään. Ei mitenkään kovin kauniin näköistä ihoa turkin alta paljastunut. 


Ihan pahin kutina loppui onneksi heti kun karvat saatiin alas. Eilinen päivä meni todella hyvin ja ihon punaisuus rauhoittui. Illalla kuitenkin iho rupesi uudelleen punottamaan ja kuumenemaan. Otin desinfiointiaineet ja rasvat esille ja putsattiin ja rasvattiin koko mahan ja kaulan alue. Tämä helpotti melko nopeasti ja aamuun mennessä ihon punaisuus oli taas kadonnut. Otin koiran yöksi kainalooni nukkumaan, jotta pystyin kontrolloimaan että Domi ei rapsuttaisi itseään. Ja toki se oli myös pientä lohdutusta kipeälle potilaalle se kun ei muuten saa meidän sängyssä nukkua. Nyt tällä hetkellä iho näyttää huomattavasti paremmalta kuin lähtötilanteessa.

Kyllä tuli ihmeteltyä kuinka tälläinen ihotulehdus on päässyt tulemaan. Bakteeri on kuulemma hyvin yleinen. Domin turkki on myös aivan loistava paikka sen puhkeamiselle. Sen lisäksi stressi edistää ihotulehduksen syntyä. Ilmeisestikään vaikka kuinka hyvin turkkia olisi harjannut niin se ei olisi auttanut. Toki sitä on hyvin usein harjattukin, mutta ei sitä voi hoidossa oloaikana olettaa tehtävän. Enkä tietenkään osannut edes pyytää.


Nyt kiitos ne helteet sitten ja äkkiä, onko ihan vähän ikävä pitää takkia päällä. Olisihan turkin ajo varmastikin karvan laadusta päätellen ollut myöhemmin joka tapauksessa edessä, mutta mieluummin silloin myöhemmin kun ilmat olisivat olleet helteiset. Kaikki takit paitsi Back on Tracki oli jo pakattu kesäteloille, mutta nyt oli pakko hakea yksi takki sieltä pois. Lenkillähän se pärjää toki loistavasti ilman takkia, mutta tykkää makoilla meidän pihalla pidempiä aikoja ja silloin olen kyllä heittänyt sille takkia päälle. Peukut pystyyn, että tulehdus on nyt saatu kuriin ja kutina lopullisesti helpottaisi.

torstai 21. toukokuuta 2015

12 viikkoa


Meidän pieni täytti viime viikolla jo 12 viikkoa. Maa en kesta, kun aika menee niin nopeasti ettei pysy mukana. Toisaalta haluan että se kasvaa ja sen kanssa voi tehdä asioita, mutta toisaalta tämä pentu on ollut niin äärimmäisen helppo ja niin ybersöpö, että se voisi ehkä jopa jäädä tuollaiseksi. Pitäisiköhän sitä muuten ruveta kutsumaan jo oikeasti ihan hänen omalla nimellään. Yritän kyllä, mutta jotenkin suusta tulee aina "pentu". Ei myöskään varmaan auta yhtään, että mun mies kutsuu pentua nimellä "sintti". Jep, ehkä meidän pitäisi hieman skarpata ja käyttää ihan oikeata nimeä. Parasta on kun meiltä kysytään pennun nimeä niin joutuu toden teolla miettimään, että mikäs se nimi olikaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Maanantaina kävimme hakemassa ensimmäiset rokotteet eläinlääkärillä. Kaikki loistavasti eikä pentu edes huomannut rokotteen saamista. Samalla reissulla saatiin myös punkinestolääkkeet Bravectot matkaan. Paino ja korkeus on kasvanut oikein kivasti ja on jopa saanut vähän veljeään ja siskoaan kiinni. Pieneksihän se jää mikä oli myös toiveena, mutta toivottavasti päästäisiin sinne 33- 34 cm:n lähelle. Urokset onneksi kasvavat yleensä kauemmin kuin nartut. Ruoka maistuu hyvin, mutta ahneempikin se voisi olla. Mikäli jotain aktiiviteettiä on tarjolla ruoan sijaan niin aktiviteetti voittaa aina.


Me on aika pellossa eletty (niin kuin ehkä yllä olevasta kuvasta voi päätellä), eikä pentu ole mitään sen suurempaa kuin perusarkitaitoja päässyt opettelemaan. Valjaat on pentu jo hyväksynyt, mutta tuo remmissä käveleminen hieman vielä silloin tällöin takkuilee. Ja voi jessus miten paljon Domista on ollut apua tuon kouluttamisessa. Domi on niin helppo arkikoira ja tottelee tilanteessa kuin tilanteessa ja pentu on melkoisen mallikkaasti plagioinut nämä taidot isoveljeltään. 

Luoksetulo toimii pennulla 99 prosenttisesti. Tilanne missä se ei vielä toimi on se kun se näkee veljensä ja pentupainit ovat käynnissä. Silloin se saattaa kutsuttaessa vilkaista, näyttää keskisormea ja jatkaa leikkiä. Hetken leikittyään veljeksillä palaa myös korvat ja molemmat tottelee. Koirien ohitukset sujuvat hienosti vapaana ja istuakin se jo osaa. Paikalla harjoittelu on edelleen työn alla. Erilaisiin leluihin on myös tutustuttu ja Domin tapaan (yllättäen) tykkää erilaisista karvaleluista. Saalisviettiä löytyy ja mikä hienointa taistelutahtoa on jo tässä vaiheessa hurjan paljon. 

Vaikka tosissaan tuntuu, että mitään ei olla tehty nin kyllähän tuo kuitenkin osaa jo melko paljon arkitaitoja. Pentu on myös alusta asti kulkenut kaikkialla mukana ja yritetty kuskata mahdollisimman erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Kun metsässä asumme niin suurin osa meidän lenkeistä kulkee metsässä, näin saamme automaattisesti loistavaa treeniä kehonhallintaan sekä tasapainoon. Johtuuko juuri siitä vai  ei, mutta mielestäni pennulla on erinomaisen hyvä kropanhallinta tuon ikäiseksi.


Pentupainit kuuluu myös pennun viikottaiseen ohjelmaan. Shokin veljen kanssa näemme melkein parisen kertaa viikossa ja myös muita pieniä pentuja olemme treffanneet. Pentu ja Domi tulevat edelleen paremmin kuin hyvin toimeen. Mulla tulee välillä tippa linssiin, kun katson miten suloisia ne on yhdessä. Domi on pennun idoli ja Domi jaksaa leikittää pentua aamusta iltaan ja. Myös Domi tuntuu olevan hyvin ylpeä pikkuveljestään ja suojelee pentua tarkasti.

Kesäkuussa aloitamme "Agilityn valmistavat taidot" kurssin Leena Inkilän opeissa. Kurssilla ei siis vielä opeteta agilityesteitä vaan luodaan pohjat hyvälle harrastamiselle elikkäs harjoitellaan kehonhallintaa, itsehillintää sekä leikkimistä. Kurssi sisältää myös kaksi vetämääni hyppytekniikkakertaa, mutta me käymme nämä itseksemme sitten Shokin kanssa opettelemassa. Itse aion ensimmäisen kerran tutustuttaa pentua hyppytekniikkaharjotteisiin noin neljän-viiden kuukauden iässä. Tämä toki tehdään täysin leikin varjolla ja pentu ei edes huomaa harjoittelevansa kehonhallintaa.

Mikä tietenkin kaikista tärkeintä Shokki on pysynyt terveenä. Sen lisäksi hän vaikuttaa hyvin iloiselta, rohkealta, älykkäältä, hyvällä tavalla hullulta, sosiaaliselta, aktiiviselta, nopealta ja niin rakastettavalta koiran alulta.

12 viikon mitat
paino: 2730 g
säkä: n. 24 cm

 13 viikon mitat
paino: 3000 g
säkä: n. 24 cm

maanantai 18. toukokuuta 2015

What`s up





Reissusta kotiuduttu ja kun kiirettä ei muuten tässä perheessä ole tarpeeksi niin päätin vielä järkätä miehelleni yllätyssynttärit viikonlopulle sekä pihatalkoot sunnuntaille. Tänään siis palattu melkein kahden viikon lomalta oikeasti sorvin ääreen työpaikalle. Varmasti ihan hyvä päästä taas arkeen kunnolla kiinni. Tässä on nyt puolentoista kuukauden ajan enenmmän tai vähemmän lomailtu, kun oli Lapin reissua, pentulomaa sekä etätyöpäiviä pennun vuoksi ja vielä Espanjan loma. Ja mikä pelottavinta, näin lomaillessa ja epämääräisessä arjessa tulee myös syötyä aika paljon eikä varmastikaan kuntoiltua yhtä paljon kuin normaalisti. Not good. 

Loma oli ihana ja hellettä totisesti riitti. Voisin tottua tuohon elämään tuolla Espanjassa. Oli  kyllä melkoinen ikävä koiria. Mutta mikä parasta koirat olivat voineet aivan loistavasti täällä. Shokki ja veljensä Yodi eivät olleet nähneet kuin toisensa koko hoidossa olo aikana. Domi oli taas juossut sydämensä kyllyydestä russeli Chocon kanssa. Domi myös piipahti viikonloppuna edustamassa FitDogissa. Aikasmoisia paineensieto treenejä ja intervallijuoksuja ratatreeneissä oli ollut eikä lähellekään helpoimmasta päästä noin uudelle parille mutta varsinkin toisena päivänä oli jo todella hyviä pätkiä mukana. 

Nyt alkaa arki ja tiukka kuntotreeni sekä mulla että Domilla. Domi piipahti tänään eläinlääkärillä ja vaa´an lukeman perusteella myös sille oli tullut hieman "lomakiloja".

tiistai 5. toukokuuta 2015

Niiiiin lomalla seuraavan viikon.....


Miten lomalle jääminen voi joka kerta olla niin työn ja tuskan takana. Eilen hätäinen työpäivä ja ilta vierähti hyppytekniikkaa kouluttaessa. Ehkä ensi kerralla voisi olla hieman pelisilmää, eikä lupaisi mennä kouluttamaan edellisenä iltana ennen lomalle lähtöä. Koirat vielä hoitoon ja kotiutuessa kello olikin jo aivan liikaa. Pakkaaminen tietenkin jätetty viimeiseen yöhön, joten yöunet jäivät kolmeen tuntiin herätyskellon soidessa varttia vaille neljä yöllä. Melkoisen epäinhimillinen aika herätä, etten sanoisi. Hienointa oli kuitenkin, että puoli viisi aamulla oli jo valoisaa. 

Mutta hengissä selvittiin taas ja nyt istutaan koneessa nokka kohti Aurinkorannikkoa. Lentoaikaa enään reilu tunti jäljellä. Kaiken kukkuraksi molemmille iski kunnon flunssa ja räkätauti. Tietenkin näin loman alkajaisiksi. Kunnon työntekijähän ei sairasta kuin lomalla. Todella toivon, että tämä flunssa karisee meistä molemmista heti pois, kun päästään helteiseen ilmastoon. Nyt ei TODELLAKAAN ole aikaa sairastaa.

Koirat menivät siis eilen jo hoitoon kaverilleni. Kahden russelin sekä Shokin veljen Yodin luokse. Viisi koiraa, joista kaksi on alle 12-viikkoisia. Huoh. Ei varmaan puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Shokki ja Yodi saavat painia rajattomasti keskenään. Domi myös nauttii russeleiden kanssa hippaleikeistä. Ja mikä parasta Emmiina myös treenaa Domin ja osallistuu sen kanssa viikonlopun FitDog leirille. Kiitos Emmiina <3.

Oli jotenkin hirmuisen haikeaa jättää koirat tällä kertaa hoitoon, vaikka ne ovatkin parhaassa mahdollisessa hoidossa. Ehkä, kun tuo pentu on vielä niin pieni, että haluaisi olla sen jokaisessa hetkessä mukana. Hoidossa kuitenkin on mennyt kaikki aivan loistavasti tähän asti. Puolen yön aikaan tuli kysymys, että miten noista pikkupennuista saisi patterit sammumaan. Akut oli ilmeisesti jossain vaiheessa pennuista loppuneet, mutta ralli alkoi alkoi jo viideltä aamulla :) 

Irtiotto arjesta

Oma arki pyörii melko pitkälti koirien ympärillä. Töistä täytyy tulla kotiin ensin ulkoiluttamaan koirat, etätyöpäiviä tehdään koirien takia, monet menot suunnitellaan koirien ehdoilla, illat kuluu koiratreeneissä, auto täytyy suhteuttaa koirien mukaan, asunto täytyisi olla lenkkipolkujen varrella ja mielellään valtavalla pihalla, johon mahtuisi agilityesteitä, jotkut varmasti sisustaakin kotinsa koirien mukaan. Jos en vietä aikaa omien koirien kanssa niin voin olla kouluttamassa muita koirakoita. Jos en ole kouluttamassa saatan katsoa hyppytekniikkaa hidastettuna koneelta tai kirjoittaa koirablogia. Kuulostaako tutulta?

Vaikka koirat ovat minulle kaikki kaikessa niin väitän myös olevani parempi koiranomistaja, kun niistä saa välillä pientä lomaa. Itse haluan myös pitää muutakin elämää kuin koiranelämää. Vaikka olen saanut äärettömän paljon ihania ihmisiä elämääni ja tällä hetkellä todella hyviä ystäviä koiraharrastuksen kautta, minulla on myös tärkeitä ystäviä, jotka eivät omista koiria. En halua heidän ajattelevan, että minulla ei ole muuta elämää kuin koirien kanssa. Tarvitsen myös itse välillä totaalista erkaantumista koirien kanssa puuhaamisesta. Rakastan koiriani ja harrastustani ja nautin suunnattomasti agilitysta ja muista harrastuksista koirieni kanssa. Siltikin en halua siitä tulevan koko elämääni. Saatteko te kuulla ulkopuoliselta, että eikö Teillä ole muuta elämää kuin koirien kanssa?

Koirat ovat minulle ensi sijaisesti vain ja ainoastaan perheenjäseniä. On aina mahdollista, että koira loukkaantuu tai jostain muusta syystä pysty koskaan enään minkäänlaista lajia harrastamaan. Niiden arvo ei minun silmissäni laske yhtään vaikka niiden kanssa ei enään koskaan pääsisi agilitya tekemään. Rakastan ja arvostan niitä yhtä paljon, vaikka ne eivät ikinä missään lajissa mitään saavuttaisikaan. Kun kyseessä on elävä olento, jonka kanssa lajia harrastetaan se ei saisi koskaan muuttua liian vakavaksi. 

Tänä viikonloppuna otettiin irtiotto arjesta ja lähdettiin keskustaan hotelliin. Lauantaina tuli myös juhlittua kaverin häitä hyvin pitkän kaavan kautta. Mutta kuinka ihanaa olikaan nukkua heräämättä pennun kanssa yölliselle pissalle tai heräämättä sen jokaiseen kyljen kääntämiseen. Nukkua pitkään ja heräämisen jälkeen jäädä sänkyyn ilman välitöntä lenkille lähtemistä. Aamupalalta palata takaisin sänkyyn ilman huonoa omaatuntoa että koirien kanssa pitäisi puuhata. Tätä herkkua on luvassa lisää viikon verran sillä tänään vien koirat hoitoon ja huomenna kukonlaulun aikaan lennämme Espanjaan.

kuvat: Sami Hätönen