Oonpas ollut ahkerana, kun postauksia tulee joka päivä. Täytyi tulla hehkuttamaan keskiviikon loistavasti sujuneita treenejä Domin kanssa. Ehkä hieman ylihysteerisena meinasin jättää treenit väliin. Mennä treeneihin vasta osteopaatilla käynnin jälkeen hieman vaisujen edellisten treenien jälkeen, mutta onneksi menin. Ei ollut jälkeäkään väsymyksestä eikä rimojen pudottelusta. Päinvastoin.
Treenattiin persjättöjä, kirjaimellisesti. Ratana oli Sari Vähäniityn tehisryhmälle tekemä rata. Me Domin kanssa keskityttiin vain pieneen pätkään radasta (suuntaa antava kuva alla). Aloitettiin jaakotuksen vahvistamisella. Putken kautta hypylle, jossa harjoiteltiin molempiin suuntaan jaakotusta. Jaakotus sujuu meillä hyvin, koira kääntyy sillä oikein näpäkästi ja ohjaajakin osaa ohjata sen hyvin. Kyllä on kaikki ohjaaminen nyt kovin paljon helpompaa kun rupeaa olemaan irtoava ja estehakuinen koira.
Sitten oheiseen pätkän treenamiseen. Persjätöt tehtiin 3-4, 4-5 sekä 11-12, 12-13 väleihin. Ohjaajalle selkeästi vaikein kohta oli ehtiä 4-5 välin persjättöön jossa olin auttamattomasti myöhässä. Vasta kun Anne pyysi ohjaamaan hypylle niin, että tekisin persjäton niin aikaisin että saisin koiran kääntymään ennen hyppyä niin johan rupesi lyyti kirjoittamaan. Domi ei siis luonnollisestikaan kääntynyt ennen hyppyä, mutta kääntyi kyllä hienosti hypyn jälkeen oikeaan suuntaan kun ohjaaja teki persjätön valmiiksi ennen kuin koira laskeutui hypyltä. Takaakierto- persjätöt olivat meille selkeästi helpompia.
Ohjaukset vain aikaisemmin valmiiksi ja luottoa siihen koiraan. Nopean koiran kanssa persjättö ei mielestäni todellakaan ole mikään helppo ohjaus. Aina kun ohjaaja kadottaa hetkeksikin katseen koirasta niin onhan siinä aina riski. Olisihan nuo kohdat voinut ohjata myös valssein mutta selkeästi nopeampi tapa oli tällä pätkällä persjätöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti