FitDog leiri number two

Aivan mahtava FitDog leiriviikonloppu takana viikko sitten. Hirmuisen taitavia koiria, motivoituneita ohjaajia, itsensä likoon laittamista ja mikä huipuinta mieletöntä yhteishenkeä ja toisten tsemppaamista. Viikonloppuna nähtiin kyllä niin taitavia koirakoita radalla, että sai suu auki ihmetellä ja vaan hurmiossa katsella niiden menoa.

Perjantaina aloitettiin tuttun tapaan psyykkiseen valmennuksella teemana Mestarillinen harjoittelu. Vaikka tässä ei mitään isompaa uutta tullutkaan eikä se totisesti ole mitään ydinfysiikkaa, niin valtavasti sain irti illan luennosta. Kynä sauhusi valtavasti omia ajatuksiani paperille.  Näitä ajatuksia täytyy purkaa enemmänkin itselleni auki ja myös vaikkapa blogin puolelle. Asenne tekemiseen tulee varmasti tulevaisuudessa paranemaan toivottavasti jopa huomattavasti.

Toisen leirin teemana oli "Ohjauksen perustekniikat haltuun". Lauantaina ensimmäisenä treeninä meillä oli Teemun treenit, jossa tosissaan palattiin aivan back to basics ja ohjauksen perustyökaluihin, hidastukseen, jarrutukseen ja suunnanmuutokseen. Näitä treenattiin käytännössä ilman esteitä ja se tuntui paljon vaikeammalta kuin esteiden kanssa. Kun ohjaaja kiihdyttää koira kiihdyttää, kun ohjaaja jarruttaa koira jarruttaa. Me jäätiin tässä tehtävässä kyllä niin luokalle. Kiihdytys onnistui kyllä Domilta loistavasti, mutta jarrutuksista se juoksi kyllä niin läpi ja suunnanmuutoksiin reagoi menemällä vain lujaa ja näimpä kaarrattamalla. Hups. Näistä treeneistä saimme siis paljon kotiläksyjä. Työstämme siis koiran käteentulemisia.

Vein koiran välissä kotiin nukkumaan, sillä meillä jatkui Jerryn fysiikkatreenillä. Tuo kun ei tunnetusti osaa nukkua autossa agilityhallin pihalla vaan nostattaa vain kierroksia siellä itekseen. Jerryn treenit olivat juuri sellaista nopeus- ja räjähtävyys treeniä mitä olin toivonutkin. Alkuun pitkät ja hyvät verryttelyt, sitten juoksuteknikan analysointia ja lopuksi nopeus-ketteryys-räjähtävyys harjoituksia. Lopuksi tehtiin vielä 10 min rentoutumisharjoitus, jossa lähes nukahdin, vaikkakin hallissa oli valtava haukunta ympärille.

Koiran nouto kotoa ja illan lopuksi vielä Niinun treeniin. Niinun treenien teemana oli irtoaminen ja estehakuisuus. Oliko väsymystä vai mitä, mutta jostain syystä en saanut ittelleni enään sitä kunnon tekemisen meininkiä ja 110 % keskittymistä. Yksinkertaisessa takaakiertoon lähetyksessä takuttiin kauan. Hypyn takana oli suoraan putki ja lähettämällä takaakiertoon sain koiran vain joko putkeen tai varomalla putkea sain koiran hyppäämään edestä. Irtoamisen ja estehakuisuuden parantuminen on sai paljon kehuja Niinulta. Ohjaaja ei taas saanut kehuja ja kyllä itsekin potutti suuresti treenin jälkeen, kun en saanut tarpeeksi itsestäni irti. Tässä vaihessa olisi tehnyt vain mieli kaatua sängyn pohjalle, mutta ei. Puolessa tunnissa hikisestä koiraharrastajasta piti saada loihdittua itensä sen näköiseksi, että kehtasi lähteä vielä ulos syömään.

Sunnuntaina sai onneksi nukkua pitkään. Jennan treenin teemana oli koirakon yhteinen rytmi. Valinnan mukaan oli mahdollista keskittyä kontakteihin tai rytmitykseen. Me päätimme keskittyä pelkkään rytmitykseen. Upeitä pätkiä yhteisellä rytmillä saatiin paljon aikaan. Vieläkin lisää Jenna toivoi luottamusta koiraan ja näin kauempaa ohjaamista. Useaan kertaan treenattiin pitkän kiihdytyssuoran jälkeistä sylkkäriä. Muutaman hypyn takaa ohjaus onnistui loistavasti, mutta kun tultin vauhdilla en osannut rytmittää hyppyä vaan joko sain koiran kieltämään liian voimakkaalla jarrulla (töksähtämällä) tai valuin itse liian pitkälle, jolloin en enää kerennyt merkkaamaan seuraavaa hyppyä. Ihan loistavat rytmitystreenit joissa jouduttiin pois mukavuusalueeltamme. Oli myös ihana onnistua, vaikka videoltakin näkee että jalat painaa ja ei meinaa jalka enään millään nousta. 

Juhan treeni olikin meille sitten superhaastava. Treenissä teemana ohjattavuus ja hallittavuus. Paljon ollaan lähiaikoina keskitytty irtoamiseen ja estehakuisuuten, joka kyllä näkyi. Kohdat missä koira olisi pitänyt saada käteen olivat meille kompastuskiviä. Rupesihan se viimein putkijarru ja käteen tuleminen toimimaan, kun Juha tarpeeksi läksytti, tsemppasi ja auttoi. 

Koira toimi todella hyvin koko viikonlopun ajan. Minkäänlaista väsymystä ei koirassa näkynyt edes viimeisissä treeneissä. Toisin kuin ohjaaja oli jotenkin erityisen väsynyt koko viikonlopun. Oli toki rankka viikonloppu, mutta ei sen ihan noin kovin kyllä pitäisi tuntua. Ehkäpä nesteytys/ravinto puolella oli puutteita tai yöunet olivay huonoja. Tähän täytyy ensi leirillä kiinnittää tarkempaa huomiota

Seuraava leiri onkin ohjelmassa jo reilun viikon kuluttua :)

Oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään

Tänään taas jatkui FitDog leiritys. Juuri istuttiin muutama tunti aivan huikean hyvällä Christina Forsselin luennolla mestarillisesta valmentautumisesta sekä Teemun luennolla ohjaustekniikoista. Ei taas mitään uutta ja järisyttävää, mutta silti niin pirun tärkeätä omalle pääkopalleni ja tulevaisuudelle.

Ihan suunnitelmien mukaan ei tämä leirien välinen aika mennyt. Viime leirin jälkeen oli hirmuinen treenimotivaatio ja suuri into päästä treenaamaan kotiläksyjä. Heti leirin jälkeen Domi joutui irtokoiran hampaisiin ja sen jälkeen pari viikkoa meni täysin lomaillessa. Parit treenit ehditiin käydä kunnes taas Piiralla käynnin jälkeen vähän huilittiin.  

Eilen onneksi päästiin hallille. Se teki ohjaajan pääkopalle loistavaa päästä tekemään yhdet suunnitelmalliset treenit ennen leiriviikonloppua. Teemana oli kotiläksyistä ennakoivat valssit, välistävedot ja takaakiertopäällejuoksut. Yllätyin, mehän osattiin. Ei saisi yllättyä. Jokainen toisto on videolla, ei tarvinnut pilkkoa. Meni kerralla ja hyvin menikin. Ihan näin treenaamattakin olen saanut niin lukuisia ahaa elämyksiä meidän menosta. Näistä jutuista voi ja pitää kirjoittaa enemmänkin postauksia. Huomatkaa kuinka hiljainen koira on välistävedoissa, verrattuna valsseihin ja takaakierto-päällejuoksuihin. Se kiteyttää mielestäni paljon.

Leena Piiran luona

Viime viikolla ajettiin Domin kanssa Saloon Leena Piiran hoidettavaksi Kuninkaantien Eläinklinikalle. Domi ei ole Piiran luona ennen käynyt. Osteopaateista olemme tähän mennessä käyttäneet Kaiperlaa sekä Jerry Ketolaa. Normaalisti Piiran ajat menevät yli puolen vuoden päähän, mutta Niinu sai meille järkettyä ajan onneksi lyhyemmällä varotusajalla.

Leena haastatteli todella perusteellisesti lähes koko Domin elämän läpi. Sain myös hirmuisesti vinkkejä kuinka tuota harrastuskaveria kannattaa tuijotella ja mitkä oireet mahdollisesti liittyy mihinkin. Loistavia vinkkejä myös, kun tuijottelen koulutettavia hyppytekniikkaoppilaita.

Katsoimme Domin ensin seisaalteen, josta pystyin itsekin näkemään, että koira varaa paremmin oikealle takajalalle ja koko kroppa on vino oikealle. Domi seisoo myös hieman etupainotteisesti. Näin olen huomannut useampien koirien seisovan, joita olen hiplaamaan päässyt. Vasen puoli siis edelleen valitettavasti aika paljon huonompi. Sama puoli, joka oli koiran hyökkayksen jäljiltä huonona. Trauman seurauksena tämä on tullut, mutta se jää epäselväksi onko koiran päällekäymisen jälkiä vai vaikka liukastumisen tai jonkun törmäyksen seurausta. Tärkeintä, että se saatiin nyt hoidettua kuntoon ja varmasti kunnolla.

Muutamat treenit ehdimme ennen Piiran käyntiä käydä rykäsemässä mitä näin jälkikäteen ei olisi kannattanut kyllä tehdä, kun koira on niissä käyttänyt kroppaansa väärin ja vahvistanut vääriä liikeratoja. Onneksi emme enempää ole lajitreeniä tehneet. Hitsi kun nuo koirat osaisivat puhua ja kertoa, että nyt ei ehkä ole kropassa ihan normaali tunne. Domi on niin kovassa vireessä agilitykentällä, että sillä saa olla pää kainalossa, jotta se jotain rupeaa näyttämään. Näin onkin niin äärimmäisen tärkeätä osata lukea omaa koiraansa

Kroppa reagoi hoitoon hyvin ja tunti kahdenkymmenen minuutin jälkeen lattialta nousi varmasti hyvin paljon tyytyväisempi koira. Valtava kiitos Leenalle, joka käytti niin paljon yliaikaa Domin hoitamiseen. Ensi viikolla sitten taas Remediumiin Marin käsittelyyn 

Piira suositteli meille myös paljon enemmän ravilenkkeilyä. Domi 90 % kulkee vapaana ja yritän kyllä katsoa, että liikkuu tarpeeksi myös ravissa. Käynnin jälkeen olen pitänyt ainakin yhden pidemmän lenkin päivässä koiraa hihnassa ravissa ja varmistan että takajalkojen liike on pitkää ja voimakasta. Paljon liikutusta pehmeällä alustalla, hidasta ylämäkikävelyä, selän pyöristämistä  ja BOT-loimen käyttöä Leena piti myös tärkeänä Domin kanssa. Nämä hyvin kuuluukin jo Domin viikkorutiiniin. 

Voihan kontaktit

Onpas taas ollut lähiaikoina pohdittavaa kontaktien kanssa. Kaikkien kontaktien kanssa on palattu hieman taaksepäin ja ruvettu vahvistamaan niillä perusosaamista sekä vieläkin lisää nopeutta niille. Kontaktit kuten oikeastaan kaikki muukin toki tarvitsee vahvistusta läpi koiran agility-uran. Kaikki kolme kontaktia on kuluttavia esteitä koiralle, joten kaikkia näitä pyrin treenaamaan mahdollisimman paljon muulla tavoin kuin kokonaisina esteinä

Puomilla Domilla on hyvä vauhti ja selkeä paikka, mutta kovemmassa vireessä ja kisatilanteessa varastaa puomilta. Puomia treenataan kotona pitkällä lankulla, jossa kovassa vireessä ja suurella ohjaajahäiriöllä juoksutan koiraa 2on2offiin. Jo ihan tällä saa mielestäni hyvin treenattua vauhtia alatuloon ja itsenäisyyttä sekä vahvistettua vapautuskäskyä. Tämähän meillä on se haastavin kun koira on liikaa liikkeessä kiinni ja vapauttaa itsensä liikkeen mukana tai heti kun on läväyttänyt itsensä 2on2offiin. Nämä ovat ongelmia nimenomaan vain kovassa vireessä ja tämän vuoksi yritän nostattaa tähän virettä myös kotona. 

Juoksu Aa saatiin viime vuonna melko nopeasti hyväksi, mutta tällä hetkellä osuma on aivan liian korkealla. Useimmiten osuu kyllä, mutta se ei kyllä totisesti voi noin epävarma olla. Otettiin kehikko takaisin ja sillä pyritään venyttämään laukka-askelta pidemmäksi. Domin luontainen laukka ei valitettavasti ole niin pitkä. Juoksu Aa:ta treenaan madalletulla Aa:lla myös enkä aina täyskorkeana. Täyskorkean Aa:n kanssa otan vain pari toistoa per treenikerta. Kotona juoksutan myös boxin läpi kerran kaksi viikossa sitä vahvistaakseni.

Keinun kanssa myös palattiin aikalailla alkutekijöihin. Jennan ohjeiden mukaan ollaan keinua nyt treenattu. Eli juoksutetaan koiraa päähän asti siellä namipalkkaa ja koira nostetaan pois. Sen lisäksi heijataan keinua koiran ollessa alastulolla. Ojangossa on myös loistava baby keinu, jolla on super hyvä treenata varmuutta sekä nopeutta keinulle.

Jotain positiivista vaikka olemme lähiaikoina Domin päällehyökkäämisen vuoksi päässeet treenaamaan aivan minimaalisesti niin kyllä on koiran radanlukutaito viimeinkin pikkuhiljaa nytkähtänyt eteenpäin. Kyllähän asiat paranee, kun koiran kanssa treenaa systemaattisesti ja tavoitteellisesti. Näin meillä tehtiin alkuun ja välillä tuntuu, että koira on ollut puolentoista vuoden iässä paljon taitavampi kuin tällä hetkellä. Sitten alkoi omassa henkilökohtaisessa elämässä suuret muutokset, työkiireet sekä oma hyppytekniikkakouluttamiseni joka on vienyt valtavasti aikaa. Meillä oli valtavan pitkiä taukoja ja vaikka kävimme kyllä ohjatuissa niin minkäänlaista systemaattista treenausta ei reilusti yli vuoteen ole ollut. Onneksi FitDogin myötä meidän treenaaminen on nyt taas varmasti ruodussa.

Pieni radanpätkä viime viikon treeneistä kun olimme treenaamassa kontakteja ja lopuksi vähän hurviteltiin :)

Olipa kerran kaunis syksy

Löysin kamerasta kuvia, jotka on otettu lokakuun alussa. Domi sai (joutui) toimia mallina. Muistatteko vielä, silloin oli kaunis syksy, ruska parhaimmillaan, kuivaa, suhteellisen valoisaa ja aurinkoakin riitti alkusyksyllä. Nyt parin viikon ajan se on tuntunut kaukaiselta. Päinvastoin on tuntunut että saisipa sitä käpertyä talvi-unille ja herätä keväällä. Pieni lumikerros ja valkoinen maa auttaisi kyllä valtavasti.

Moni sanoo vihaavansa marraskuuta. Vaikka haluankin ajatella kaiken aina positiivisen kautta niin kyllä tavallaan voin hieman ymmärtää heitä. En ole koskaan osannut myöskään vihata marraskuuta , sillä olen syntynyt marraskuussa. Toki näin kolmen kympin rajapyykin lähestyessä en kyllä enään koe suurta iloa synttäreistäni, pienenä kyllä. Marraskuussa on todella helppoa vajota talvihorrokseen, kun valoa tuskin näkee. Kun kerran olen positiivinen ihminen niin haluan löytää myös positiivisia ajatuksia marraskuusta.

Marraskuussa voi hyvällä omallatunnolla vain olla, käpertyä viltin alle katsomaan hyviä ohjelmia ja juoda punaviiniä tai vaikka glögiä. Välillä tekee hyvää ihan vain olla, lopettaa se suorittaminen edes hetkeksi. Voi sytyttää kämpän täyteen kynttilöitä. Ilma on raikas ja harvemmin on vielä kovia pakkasia. Paras appelsiinikausi on alkamassa, niistä saa ihania ja terveellisiä vastapuristettuja mehuja. Muutenkin voi keskittyä ruoanlaittoon, kaivaa ruoka-ohjeita laatikoista, leipoa vaikka ihania sämpylöitä (mihin ei muka ole ikinä aikaa) tai järjestää ihanan fondue tai raclette illan rakkaimpien kanssa. Ehkäpä se ei tunnukaan niin pahalta kuukaudelta tämä marraskuu. Nautitaan joka hetkestä, ollaan kiitollisia, eikä ole eletä "sitten kun" tai "olisin onnellinen jos" elämää.

Yksi lokakuinen arkipäivä

Meiltä on moni toivonut lisää arkipostauksia, näimpä ajattelin jatkossa tehdä kerran kuukaudessa yhden päivämme kuvina postauksen. Ehkäpä niiden avulla pääsee paremmin käsiksi meidän arkiseen elämään. Viime viikon maanantaina yritin kantaa koko päivän kameraa mukanani ja kirjata mitä tapahtui ja missä. Päivä oli masentavan harmaa sekä pimeä ja valokuvaus noissa olosuhteissa aikas kamalaa, mutta sellaista se välillä on. Nyt kuitenkin sukelletaan meidän viime viikon maanantain päivään, mitä kaikea sitä tulikaan tehtyä?

klo 7-8

Domi heräsi ensimmäisen kerran jo seiskan aikaan ja pääsi yksinään hetkeksi pihalle. Itse heräsin kahdeksaan aikaan, jolloin ruokin Domin.

Klo 8-9

Tein koneella hetken työjuttuja. Domi yritti kovasti häiritä mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa.

klo 9

Yhdeksän aikaan pakkasin koiran autoon ja lähdimme Domin kanssa hakemaan russeleita.

klo 9.30

Kuten kuvista huomaa Sentti ei ollut kovin mielissään, vaikka ne tulevatkin hyvin toimeen niin Sentin pitää olla aina ensin hieman nyrpeänä Domin näkemisestä.

klo 10-11

Kymmenen jälkeen lähdimme tunnin metsälenkille. 

klo 11.30-13.00

Metsälenkin jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja ajoimme takaisin. Haravoin pihaa puolentoista tunnin ajan. Sentti ei viihtynyt pihalla meidän kanssa vaan halusi heti sisään. Kevin ja Domi viihtyi koko ajan seurana pihalla ja välillä jopa rallittelivat keskenään pihalla.

klo 13-17

Ennen yhtä vein koirat sisään. Mulla tuli yhdeltä sheltti Roope hyppytekniikkakoulutukseen omalle pihalle. Vedettyäni hyppytekniikkatreenin uppouduin pariksi tunniksi töiden ja sähköpostien pariin, jonka ajan koirat enemmän tai vähemmän nukkuivat.

klo 16.30

Työnteon välissä ruokin koirat. Ruokana vähän pipanoita, jauhelihaa, kasviksia, raejuustoa, merilevää ja öljyä.

klo 17.15

klo 19-20

Viiden jälkeen pakkasin jälleen koirat autoon ja lähdin kuntosalille. Otan silloin tällöin koirat mukaan kun lähden kuntosalille. Siitä saa hyvät alku-ja loppuverryttelyt kun käy ennen ja jälkeen reippaan kävelylenkin koirien kanssa. Salin ympäristössä on myös loistavat lenkkeilymaastot. Viime maanantaina kävin ennen salia noin vajaan puolen tunnin lenkin. Koirat odottivat tunnin autossa kun kävin salilla, jonka jälkeen teimme vielä tunnin kävelylenkin lenkkipoluilla. Tämän jälkeen vietiin Sentti takaisin.

Illalla kotona Kevin ja Domi sai vielä herkkuluut, joiden syömisessä menikin Domilla tunnin verran ja Kevinillä varmaan pari tuntia. Kymmenen aikaan päästin koirat vielä pihalle iltapissalle, jonka jälkeen ne rauhoittuivat ilta unille.

Kroppa mustelmilla

Viime viikon tiistai-iltana lähdin normaalisti koirien kanssa metsälenkille, Sentti oli myös mukana. Yhden mutkan takaa melko puskista ilmestyi valtavan kokoinen sekarotuinen koira ja kultainen noutaja. Iso sekarotuinen lähti tulemaan kohti. Tuli kuitenkin rauhallisesti ja iloisesti ja ajattelin, että ehdin sen hyvin häätää pois, otan vain russelit ensin hihnaan kun Domi kuitenkin pysyy hyvin jaloissa. No enpäs ehtinyt kuin saada russelit remmiin.  Huomasin että koira lähestyikin vauhdilla, jolloin yritin häätää sitä pois, mutta sehän ei sitten todella pysähtynytkään. Vaan nappasi Domin kaulasta kiinni nosti ilmaan ja paiskasi alas, luojan kiitos ei kuitenkaan ravistellut. Samantien kun näin että nappasi Domin suuhunsa päästin Sentin tilanteeseen, jolloin tilanne luojan kiitos laukesi. 

Ja juu en todellakaan tiedä oliko järkevää päästä Sentti tilanteeseeen, mutta voin kertoa että tuossa vaiheessa kun näkee oman koiran lähtevän toisen koiran suussa niin ei ihan hirveästi kerkeä miettimään mitään. Tämä tällä kertaa nyt kuitenkin auttoi kun Sentti meni puolustamaan Domia. Toki jos se koira olisi Domin halunnut tappaa niin olisihan se sen tehnyt.  Domi huusi hetken, mutta toipui yllättävän nopeasti.  Juttelin omistajan kanssa pidempään ja kävin siinä paikan päällä koko koiran läpi. Tosi hyvin antoi käydä kropan läpi ja taivuttaa jalat. Ainoa mihin ei antanut koskea oli niskan alueen seutu, mistä koira oli Domin ilmaan nostanut. Domi myös liikkui heti täysin puhtaasti eikä misssän tilanteessa ontunut.

Meillä oli luojan kiitos keskiviikolle eli seuraavalle päivälle varattu Remediumista Marilta aika. Pelkäsin kyllä melkoisesti minkälaisen tuomion saisimme. Selkeästi selvisimme säikähdyksellä kun mitään suurempaa ei käynyt, mutta kyllä vaan jännitti minkälaiset ruhjeet ja lihasjumit tuollainen jättää koiran kroppaan. Olin jo valmistautunut ainakin kuukauden sairaslomaan.

Mari aloitti hoitamalla päätä ja sanoi kyllä melko nopeasti, että eihän täällä kropassa mitään kovin huolestuttavaa löydy. Melkoinen helpotus. Tottakai kropasta huomasi tapahtuneen, mutta siihen nähden todella pienin vaurioin selvittiin. Domin kropan hyvä lihaksisto on varmastikin auttanut ja Domi on ilmeisesti osannut myös suojata tilanteessa kroppaansa hyvin. Koko vasen puoli tuntui olevan aivan mustelmilla. Lavan ja rintarangan alueelta varsinkin vasemmalta puolelta löytyi eniten jumeja. Olkanivel oli hieman paikaltaan mutta Mari sai sen onneksi näin pian tapahtuneen jälkeen hoidettua kohdilleen, joten se ei ehtinyt vaikuttaa vielä suuremmin muualle kroppaan. Pientä kolhua tuntui myös vasemman jalan etuvarpaissa. Hoito kuitenkin tehosi heti ja lähtiessä Domilla oli varmasti parempi olo. Onneksi on loistavia hoitokasiä!! <3

Niskan alueen iho oli alkuun tosi hellänä kohdista, joihin koiran hampaat olivat uponneet. Mitään muuta näkyvää ei tilanteesta jäänyt. Tapahtunut ei kyllä ole näkynyt koirassa mitenkään, näköjään vain omistajaan jätti jälkensä. Kolme- neljää päivää otettiin melko paljo rauhallisesti, mutta nyt ollaan palattu normaaliin elämään. Alkoi olemaan Domikin melko rasittava jo parin päivän jälkeen, se kyllä kaipaa niin paljon tekemistä tai sillä alkaa menemään pian hommat vähän yli. Viikon verran Mari suositteli pitämään treenitaukoa ja siitä pikkuhiljaa taas palata normaaliin treeniin. Ajattelin loppuviikosta joko lauantaina tai sunnuntaina pikkuhiljaa palata agilityn pariin. Tehdään alkuun ensin ilman rimoja tai 5-10 cm rimoilla, ihan varmuuden vuoksi. 

FitDog- Agilitytiimin leiri number one

Ensimmäinen FitDog tiimin leiri takana. Fiilis on ihan mielettömän katossa vieläkin. On mielettömän hienoa olla osana noin hyvää porukkaa. Mieletöntä tsemppausta, motivointia, auttamista, uhrautumista toisten puolesta. Toki fb ryhmässä on leiriä hehkutettu jo heinäkuusta alkaen, mutta, en ihan suoraan sanottuna itse ihan tiennyt mitä odottaa. Mutta mutta leiri kyllä ylitti silti kaikki odotukset ja vielä vähän enemmän. Saimme valtavasti neuvoja, kehuja, kritiikkiä, tsemppejä ja kotiläksyjä. 

Treenimotivaatio on aivan huipussa tällä hetkellä, sekä koiran kanssa treenaukseen että oman fyysisen kunnon sekä nopeuden kehittämiseen. Se mitä itse mietin etukäteen oli, että oliko leirillä mahdollista saada tarpeeksi yksilöllistä opetusta. Me ainakin saatiin. Sunnuntai-iltana kotiutuessa oli kyllä aika kaikkensa antanut olo, sekä koiralla että ohjaajalla. Maanantai-aamuna nukuimme Domin kanssa ysiin asti ja aamulenkille lähdimme vasta ennen kymmentä. Todella harvinaista että Domi malttaa nukkua yli seitsemään. Maanantaina jaksoi.

Perjantai

Perjantaina aloittelimme iltapäivästä tiimin esittelyllä ja infopläjäyksellä, Christina Forsselin henkisen valmentautumisen luennolla sekä päätimme illan yhteisruokailuun. Mulle nuo henkisen valmentautumisen harjoitteet ja luennot on todella tarpeen. Taidan silloin tällöin olla itseni pahin kilpakumppani. Saimme myös sparrausparin leirin ajaksi, jonka kanssa olisi tarkoitus jakaa treenejä, onnistumiset, epäonnistumiset yms. Meillä kävi niin hyvä tuuri että meidän sparrauspari asuu hyvin lähellä Kirkkonummella, joten tarkoitus on nähdä lenkin merkeissä sekä varaamme yhteisen treenivuoronkin Niinun uudelta hallilta jahka se piakkoin valmistuu. Ihan super hyvä juttu saada tuollainen sparraajakaveri kenen kanssa pääsee treenejä analysoimaan yhdessä.

Lauantai

Lauantaina sitten testattiin, testattiin, testattiin sekä koiraa että ohjaajaa. Meidän päivä alkoi jo kahdeksalta Jennan kontaktipisteelle. Kaikki kontaktit testattiin ensin normaalisuorituksella ns. vedättämällä ja sitten reippaalla taaksejäännillä. Puomi oli oikein hyvä (vaikkakin possu kyllä loikkasi ensimmäisen suorituksen) ja siitä saatiin paljon kehuja. Tuohon taaksejääntiin vaan lisää vauhtia ja toki vahvistusta puomille tarvitaan koko koiran uran ajan, mutta tällä hetkellä muuten puomi hyvällä mallilla. A-este on jäänyt kokonaan unholaan, joka näkyi. Muuten kuulemma loistava suoritus, hyvä ja nopea suoritus ja hyvä loikka harjan yli. Ihan vain sellainen pieni juttu jäi toteutumatta kuin se että koira olisi osunut kontaktille. Palataan treenissä taaksepäin ja ruvetaan venyttämään laukka-askeelta niin saadaan hyvä osuma myös kontakti-alueelle. Tiedetään onneksi kuitenkin mitä tehdään ja miten saadaan hyvä osuma myös kontaktipinnalle asti. Keinu olikin sitten aika murheenkryyni. Mitään ei tietääkseni ole puomin suorituksessa tapahtunut, mutta tauon jälkeinen keinusuoritus oli hidas ja epävärma. Näimpä ollen päätimme rakentaa myös keinun uudelleen.

Seuraavaksi Juhan pisteellä testattiin rytmitystaitoja. Jihuu, niin ohjaajan heikko kohta. Olihan siellä jo oikein hyviäkin pätkiä. Juha tykkäsi ja totesi, että enää pari pientä hienosäätöä meidän menoon niin johan alkaa pakka pysymään kasassa koko ratasuorituksen ajan. Näinhän se juuri on. Meillä on ihan flow pätkiä, mutta siellä on aivan liikaa myös töksähtämisiä ja rytmitysongelmia jossa koira jää väin komentamaan. Juha oli myös sitä mieltä että kun kyseessä on näin hyvin kokoava koira että käännöksiä ei tarvitsisi edes yrittää ennakoida liikaa/liian voimakkaasti jotta kieltoja ei tulisi. Tämä toki edellyttää, että ohjaaja myös kerkiää aina hypyille asti.

Kolmas testipiste oli Teemun taitoja, tekniikkaa, rytmitystä ja yhteistyötä mittaava piste. Tässä todella testattiin enemmänkin ohjaajan muistikykyä. Samalla ratapohjalla oli monta eri rataa ja kaikki piti opetella ulkoa ja suorittaa putkeen. Tässä todella Teemu halusikin tahallisesti aiheuttaa painetta ohjaajille. Tämä sujui meiltä kyllä oikein hyvin. Teemun mielestä jopa todella hyvin. Itse en ollut ihan niin tyytyväinen, josta Teemu pääsikin piiskaamaan, että pitää osata myös olla tyytyväinen. Omaan ohjaamiseen en vaan voinut olla tyytyväinen, kun tuntui että joka radalla piti miettiä mihin seuraavaksi. Ihmeen hyvin noin monta rataa kerralla muistin, vaikka olihan se huomattavasti vaikeampaa muistaa radat koiran kanssa kuin ilman koiraa. 

Esteosaaminen oli Domilla hyvä ja yhteistyöstä saimme täydet pisteet. Palkkaan ja huomioin koiran hyvin ja koira on hyvin motivoitunut tekemään töitä. Putkesta Domilta poistettiin pistetitä sillä se kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan putkesta ulostullessaan (WTF??) vaikka ohjaaja oli täysin loogisesti eikä siitä syystä koiran olisi todellakaan pitänyt kääntyä väärään suuntaan. Eipä ole tuollaistakaan käynyt ennen. Ei tainnut pikku pähkinät ihan kohdata Domin pääkopassa noilla hetkillä.

Tässä välissä koira sai levätä autossa parin tunnin ajan, kun ohjaajat joutuivat kuntotestiin. Hyvän kymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen rupesimme hommiin. Kolmenkymmenen sekunnin testillä testattiin kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Testin tulos oli oikein loistava, ainoa mihin jäi kyllä petrattavaa oli vatsat. Luulin sen olevan kyykkyjen lisäksi vahvin osa-alue, mutta eipä ollutkaan. Lisää siis vatsatreeniä.

Alkuillasta vielä Niinun hallille testaamaan keppejä. Domilla on melko vahvat kepit, mutta kyllähän niihin olisi hyvä saada vielä rutkasti itsenäisyyttä. Kuten videolta huomaa voimakasta taaksejääntiä ei kestä ollenkaan. Kehuja tuli myös nopeudesta. Domi suoritti kepit 2,2 ja 2,3 sekunttiin, joukossa oli myös 2,8 sekunnin suoritus, mutta parissa suorituksessa oli havaittavissa sutimista ja siitä johtuneita rytmirikkoja joka ottaa aikaa.

Meillä on FitDog tiimissä mukana myös eläinlääkäri ja akupunktiohoitaja Karoliina Nyyssönen. Lauantain treenien jälkeen Karoliina tutki Domin vielä tarkasti läpi. Rakenteesta löytyvät "heikkoudet" olivatkin hyvin tiedossa. Domilta löytyy hyvät vatsalihakset sekä takajalkojen lihakset ja näkee että niiden eteen on tehty työtä. Ihana saada palautetta ammattilaiselta ja toki onhan Domin lihaksien eteen kyllä todella tehty töitä. Lihaksista ei löytynyt jumeja tai kireyksiä. Saimme myös jumppa-ohjeita lisää syvien lihasten treenaamiseen. Pitkän loppuverryttelyn jälkeen suuntasimme illalla kotiin tankkaamaan energiavarastoja huomista varten.

Sunnuntai

Meidät jaettiin lauantain testipäivän perusteella ahden eri kouluttajan klinikoihin. Kuten arvelinkin ja toivoinkin niin meidät laitettiin Jennan kontaktiklinikalla sekä Juhan rytmitys oppeihin. Meidän aamu kuitenkin alkoi jo ennen kahdeksaa Niinun hallilta ohjaajien juoksutesteillä. Kello soi jo ennen kuutta, jotta ehdin varmasti tankata jotain ennen juoksurypistyksiä. Kelloin soidessa kävi kyllä mielessä, että on aivan hullunhommaa lähteä sunnuntai-aamuna järkyttävässä kaatosaateessa lähteä juoksutesteihin ennen kello kahdeksaa aamulla. Ajatus kyllä unohtui heti kun pääsi hallille ja näki mahtavat ja tsemppaavat treenikaverit sekä meille tehdyn houkuttelevan aamupalan. Juoksutestit menivät ihan ok, mutta resursseja pitäisi kyllä olla parempaankiin. Vaikka ei ikinä saisi selitellä niin olihan se voinut olla hieman vauhdikkaampaa ja inhimillisempää jos ei tuuli ja sade olisi piiskannut vasten kasvoja. Keli kuin keli niin parempaan olisi pitänyt pystyä ja keväällä näiden tulosten on parannuttava.

Loppuverryttelyjen, venyttelyiden ja sen houkuttelevan aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan Agilityakatemialle verryttelemään koiria. Aloitimme Juhan rytmitystreeneillä. Radalta löytyi tuhansia valsseja ja vähän myös saksalaisia, takaakiertopäällejuoksuja ja ennen kaikkea sitä rytmittämistä. Ohjaaja ei todellakaan ollut mukavuusalueella, joka oli aivan huippua. Mehän selvesimme kuitenkin yllättävän hyvin jopa tuosta kolmesta pikavauhdissa toteutettavasta valssista. Juha halusi fiksata meidän hypyille lähettämistä sekä saksalaisia vielä paremmaksi, tämän vuoksi emme ehtineet koko rataa edes suorittamaan. Valsseihin, välistävetoihin sekä päällejuoksuihin saimme loistavat kotitreeniläksyt.

Sitten vielä Jennan kontaktiklinikalle. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jalat painamaan. Aamun juoksurykäisyt, Juhan treeni, kaikki verryttelyt, eilinen päivä ja kamala kaatosade keli niin kaipa sitä jo vähän tuntua saakin. Jennan kanssa paneuduttiin vain ja ainoastaan keinun suoritukseen. Jotain on suorituksessa valitettavasti tapahtunut mutta sitä on turha mietiskellä. Palasimme keinun suorituksessa taaksepäin rutkasti. Vaikka aloitimme melko epävarmasta suorituksesta saimme lyhyessä ajassa jo valtavasti varmuutta. Mennään kuitenkin todella varovasti eteenpäin, joten tehdään nyt noin kuukauden päivät keinua tällä tavalla, jotta takapakkia ei varmasti ainakaan tulisi.

Treenien jälkeen pakkasin koiran autoon ja jäimme vielä katsomaan muiden treenejä sekä odottamaan henkilökohtaista palautetta sunnuntain valmentajilta. Meidän henkilökohtaisessa kävimme läpi meidän heikkouksia sekä tietenkin myös vahvuuksia ja niitä asioita joita valmentajat odottavat meidän tekevän ennen seuraavaa leiriä

Ennen leiriä mietitytti mietitytti miten sitä saa itsensä ja koiran pidettyä oikein ravittuna, oikeassa vaatetuksessa, kuivana (etenkin sunnuntaina, kun sadetta oli tiedossa ja hyvinhyvin paljon) , tarpeeksi aina verryteltyä ja vielä varmasti pysyttyä aina aikataulussa. Tämä puoli onnistui kyllä oikein hyvin. Mutta olihan sitä tavaraa ihan pirusti mukana. Ohjaajalle neljät eri kengät, koiralle neljä eri takkia, evästä ohjaajalle (PALJON!!) sekä koiralle, FitDog tuotteet, eri vaatteet omaan liikuntaan ja agilityyn, hirveä määrä varmuuden vuoksi vaihtovaatteita, tarpeeksi nesteitä.. Kyllä se auto aika täynnä olikin. Ja olihan se aikamoista säätöä aina vaihdella takkeja edestakaisin, mutta pysyipä koira kuivana ja lämpimänä. Tällaisena leiriviikonloppuna on vain mielestäni ensisijaisen tärkeätä, että pystyy pitämään treenaavan koiran kuivana ja lämpimänä koko ajan. Auton sai hyvin pidettyä lämpimänä, lauantaina auto pysyi aurinkoisessa säässä lämpimänä ihan itsestään ja sunnuntaina otin lämppärin autoon puhaltamaan lämpöä, kun Agilityakatemialta sai onneksi sähköä.

Rankkaa oli mutta kuitenkin huippuhauskaa. Aivan innolla täällä odotellaan seuraavaa leiriä sekä ohjaaja että aivan varmasti myös koira!

Change is inevitable growth is optional

Kuvat viime kesän HSKH:n leiriltä, kun oli vielä helle. Kuvaaja: Hinni Ruottu.

Odotettu FitDog leiri on aivan oven takana. Melkoisen tiivis paketti olisi viikonlopulle tiedossa. Perjantai-iltapäivänä aloitellaan tutustumisella, luennoilla sekä vielä illan ruokailulla. Lauantaina koirakoita testataan neljässä eri agilitytreenissä ja ohjaajia kuntotestillä. Jaiks. Sunnuntaina jakauduimme sitten klinikoihin kunkin heikkouksien mukaan ja kaikki joudumme myös Jerryn juoksurääkkiin. Näin etukäteen voisin veikata sunnuntaina olevamme kontaktiklinikalla ja rytmityksessä, mutta saa nähdä kuinka käy. 

Kontaktipuolella meillä on kyllä tosissaan vielä tekemistä. Meillä on mielestäni oikein hyvä, nopea ja itsenäinen puomi, mutta keinu ja A-este onkin vähän murheenkryynejä. Ei ne varmaan olisi jos niitä olisi treenattu, mutta eipä ole. A-estettä ei ole tehty kesän aikana lähes ollenkaan ja keinulla joudutaan käydä usein keskustelua tarvitseeko sinne pysähtyä vai ei. Hienon pysähtymisen saan useimmiten aikaan karjasemalla oikeassa kohdassa "koske" mutta se ei ihan ole sellainen suoritus johon pyrimme tai kenenkään pitäisi pyrkiä.

Viimeiset ratatreenit ennen leiriä maanantaina Niinulla meni kyllä niin hyvin kuin voi vain mennä. Viime aikojen trendi ratatreeneissä missä olemme olleet on selvästikin ollut ohjaajien fyysisen kunnon koetteleminen. Suoria putkia paljon ja muista kohtia jossa TODELLA on saanut pistää töppöstä toisen eteen. Domi sai kehuja irtoamisestaan ja se on paljon se. Kaikki Domin tuntevat tietänevät että Domin vahvuuksissa ei ole lähelläkään listän alkupäätä irtoaminen. Kiva kuitenkin huomata, että treeni tuottaa tulosta. 

Meillä on usein valitettavasti tapana ollut onnistua joka toisissa treeneissä ja joka toisissa voisin lopettaa Domin kanssa agilityn tai ainakin tavoitteellisen treenaamisen. Hauskaahan näissäkin treeneissä on ja nautimme aina yhdessä tekemisestä, mutta kaikki oppimamme taidot on jääneet niissä ties minne. Ohjaaja ei osaa ohjata ja koira kaahottaa vain tuhatta ja sataa. Lopputuloksen varmasti kaikki tietävät.

Itse päätin ottaa näin fyysisellä puolella melko iisisti tämän viikon. Mäkitreeniä tein eilen Domin kanssa ja tänään kävin vielä salilla, mutta torstai-perjantai otetaan aika rennosti lukuunottamatta pitkiä metsälenkkejä. Mulla on ollu vähän ongelmia palautumisen kanssa. Lähiviikkoina kun olen tehnyt rankempia salitreenejä niin niistä palautuminen on ollut heikonlaista. Viimekin viikolla tein maanantai-tiistai melko reisi painotteisen treenin salilla, mäkitreenit koiran kanssa sekä kävin juoksemassa yhdet ratatreenit Niinulla ja keskiviikkona jaloissa ei ollut enää mitään voimaa. Lihakset eivät olleet kipeät/jumissa tehdystä treenistä vaan ne olivat vain aivan totaalisen väsyneet/heikot ja maitohapoilla.

Ihan peiliin katsomalla tähän kyllä löytää syyllisen. Treenipäivinä ja yleensäkin syön liian vähän ja varsinkin juon vettä hyvin paljon liian vähän. Jatkossa täytyy kiinnittää varsinkin treenipäivinä PALJON enemmän huomiota tarpeellisen ravinnon saantiin. Ihan keitto/kevyt salaatti linjalla ei vaan saa tarpeeksi energiaa rankkoja treenejä varten. Proteiinia käytän, mutta sitäkin varmasti saisi lisätä treenipäiville. Tällä viikolla aloitin myös Magnesiumin syömisen. Toivottavasti osaan tankata itse viikonloppuna huomattavasti paremmin, jotta ei siihen ainakaan treenit kaatuisi. Koiraa on kyllä onneksi osattu tankata hyvin viikonloppua varten ja paikan päältä ostamme vielä vähän lisää FitDogin tuotteita.

Näillä mennään kohti viikonloppua mitä on. Me mennään oppimaan, nauttimaan ja pitämään yhdessä hauskaa.

Ex tempore treenit

Viime torstai-iltana saatiin tuurauspaikka Jennan treeneihin perjantai-aamupäivälle Kirkkonummen halliin. Jenna pelottelikin, että radalla testataan ohjaajien fyysistä kuntoa ja näin kyllä todella tehtiin. Yhtään ei auttanut, että kahden tunnin treeneissä ei ollut paikalla kuin kolme koirakkoa ja kaikki saivat juosta niin paljon kuin jaloista lähti. Sai todella tuntea sen kun jaloista kertakaikkiaan loppuu puhti kokonaan. Ohjajaa siis spurttitreenille mars!!

Jenna ei ollutkaan nähnyt Domia sitten viime kevään kun ollaan vietetty aikamoista hiljaiseloa treeneistä kesän ajan. Ihana oli kuulla että Jennan silmiin Domi on saanut takapäähän lisää lihaksia ja meidän menooon on tullut lisää luottoa (eli siis ohjaaja luottaa enemmän koiraan).

Videolle valitettavasti pääsi vain lopun vedot, joissa tosissaan voi nähdä sen kun ohjaajan jalat yrittää lujempaa, mutta on jo tuossa vaiheessa treeniä aivan maitohapoilla. Olisi helpompaa jos koira väsyessään voisi myös himmata vauhtiaan, mutta ei ainakaan Domi. Se kyllä väsyy, mutta vauhti pysyy samana. Väsyminen näkyy huolimattomuutena ja siinä että tarvitsee selvästi enemmän tukea ohjaamisessa. Ei kovin hyvä combo, kun ohjaajalta on jo paukut loppu. 

Meidän niistot ei ole oikein koskaan toimineet. Niitä Jennan kanssa tuossa lopussa vielä yritimme viljellä paremmiksi. Muutettiin vähän tapaa niin että käyn tekemässä niiston keskemmällä rimaa, joka toki ei tee kääntymisestä yhtä tiukkaa mutta pääasia tässä vaiheessa että kieltoja ei tule. 

Bodycare

Viime keskiviikkona Domi kävi ensimmäistä kertaa Remediumissa Mari Hyytiäisen hoidettavana. Meidän oma luottofyssari Petra sai jokunen aika sitten aivan ihanan tyttölapsen, joten meidän oli suunnattava jonkun muun hoidettavaksi. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja Marista, joten oikein mielellämme mekin suuntasimme hänen luokseen. Mari käyttää kraniosakraaliterapiaa. Näytti olevan melko hellä hoitomuoto, mutta ilmeisestikin kuitenkin hyvin syvälle menevä. 

Meidän hoitoväli pääsi venymään melkein kahdeksaan viikkoon (hyihyi). Emme toki oikein ole tässä treenanneetkaan, mutta siltikin olen halunnut pitää hoitovälin neljässä-kuudessa viikossa. No nyt on onneksi varattu Marille jo seuraava aika lokakuulle ja marraskuussa ajalemme Halikkoon Piiran Leenan hoidettavaksi. Saimme Niinun kautta Piiralle ajan, joten mielenkiintoista saada myös sieltä arvio Domin kropasta. 

Saatiin onneksi hyviä uutisia. Domi oli melko hyvässä kunnossa. Kireyttä löytyi hieman vasemmalta ensimmäisen kylkiluun takaa sekä vasemmasta takavarpaasta. Takavarpaan kireys saattaapi hyvinkin olla traumaperäistä. Nämä kuitenkin saatiin hyvin hoidettua auki. Melko pitkään Mari hoisi Domin kalloa ja kyllä tuntui koira nauttivan. Melkoinen kateus iski, kun olisi itsekin halunnut tuollaiseen rentouttavaan päähierontaan. Mari myös huomasi, että Domilla olisi enemmän lihaksia oikealla puolella kuin vasemmalla. Tämä on kuulemma melko tavanomaista myös koirilla kuten meillä ihmisilläkin. Toki siihen voi tietyissä tilanteissa esimerkiksi jumpatessa kiinnittää huomiota. 

Kyselin myös paljon kuinka hoidot kannattaa talven aikana ajoittaa FitDog leiritysten suhteen ja miten viikonlopun aikana saisi koiran pidettyä parhaimmassa kunnossa. Viikonlopun aikana ei ihmeitä toki voi tehdä ja kuten toki tiedossa olikin niin tärkeintä on viikonlopun aikana huolehtia hyvin verryttelyistä, riittävästä energiavarastosta, nesteytyksestä sekä palautumisesta. Mari kehotti tulemaan hoitoon mahdollisimman pian rankan viikonlopun jälkeen jotta jos kropasta löytyisi jotain niin pääsisi heti sitten käsiksi. Aika onkin varattuna heti alkuviikosta ensimmäisen leiriviikonlopun jälkeen. Sitä voisi jopa ihan tosissaan harkita jos kävisi itsekin hoidattamassa kroppaansa osteopaatilla tai vähintään hierojalla.

Feels like autumn

Alkuviikosta kotiuduttu Espanjan helteistä. Sillä aikaa täällä oltiinkiin siirrytty vahvasti syksyn puolelle vai pitäisikö sanoa talven puolelle, kun keskiviikon aamulenkillä oli jo pakkasta, hyrrr.. Ihan pieni shokki tuo 25-30 asteen lämmönpudotus. Onneksi syksy on myös kaunis vuodenaika, kuten näistä kuvistakin voi päätellä. Täytyy odottaa vielä parempaa ruskaa ja lähteä sitten kuvaamaan koiria kunnolla.

Aika kuluu välillä niin ihmeellisen nopeasti, aina ei meinaa pysyä ajatus mukana. Tuntuu että välillä joku voisi tulla repäisemään ja sanomaan että pysähdy, rauhoitu, hengitä, nauti hetkestä. Kesällä on tapahtunut valtavan paljon, sen on varmasti huomannut myös blogin päivitystahdista. Koirarintamalla ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Agilitytreenit on jääneet hyvin vähälle mutta paljon on silti koirien kanssakin tehty. Nyt kuitenkin alkaa suuren suuri treenaaminen sillä FitDog leiritykset alkavat aivan pian, jo alle kuukauden päästä. Huippua. Nyt alkaa sekä koiran että ohjaajan kunnonkohotus. Sen lisäksi Domin kanssa aloitetaan kertaamaan agilityn perusasioita. Ohjaaja on ostanut salikortin ja saanut tehtyä itselleen melko hyvän ja motivoivan treeniohjelman. Ensimmäisenä FitDog leiriviikonloppuna meidät laitetaankin sitten testiin. 

Agilityn ollessa vähemmällä Domi on keskittynyt hyvin vahvasti tallikoiran elämään. Siitä on tullut ihan kyllä maailman paras tallikoira. Se tulee maastossa jo hyvin mukana myös ravissa ja laukassa ja tottelee mua selästä käsin yhtä hyvin kuin maasta käsin. Ei pelkää hevosia, mutta todella hyvin osaa väistää niitä tarvittaessa. Toimii kuin ajatus tilanteessa kuin tilanteessa. Oon niin äärettömän happy tuosta pienestä mainiosta karvapallosta.

Kolme vuotta

Elämäni ilo ja valo täytti perjantaina jo kolme vuotta.

Kaikki jotka omistavat lemmikin pystyvät varmasti yhtymään seuraavaan tekstiin jonka perjantaina facebookkiin kirjoitin

Tulen ikuisesti muistamaan sen päivän kun tulit pienenä pallerona meidän elämäämme. Joka aamu kun herään saan herätä sinun nappisilmien tuijotukseen. Kotiin tullessamme olet joka kerta pakahtua riemusta, olin sitten poissa tunnin tai kahdeksan. Olet aina valmiina toimeen kuin toimeen mielettömällä energialla ja motivaatiolla. Jos olen surullinen tai minulla on huono päivä, sinä osaat lohduttaa minua, jo pelkkä läsnäolosi riittää ja tekee kaiken paremmaksi. Tuot meidän elämään niin käsittämättömän paljon iloa. Sinun pyyteetön rakkautesi on uskomatonta. Jaksat aina olla yhtä iloinen, avoin, positiivinen ja rohkea. Mikäli sinunlaisiasi olisi enemmän, uskon että maailma olisi paljon parempi paikka elää. Vaikka joskus saatkin minut hermostumaan loputtomalla energiallasi ja joudun joskus käyttämään EI sanaa niin haluan viettää aikaa kanssasi niin paljon kuin mahdollista.

Voi kun vain tietäisit ja ymmärtäisit kuinka suunnattoman rakas, merkittävä,
ainutlaatuinen ja tärkeä olet minulle. Olet korvaamaton. En halua kuvitella elämää ilman sinua ja toivon kanssasi paljon lisää yhteisiä muistoja.

Paljon Paljon Onnea Rakas!!

Hyppytekniikkakoulutus: CHECK!!

Koko kevät ja vielä osa kesästäkin on enemmän tai vähemmän mennyt koirien hyppytekniikkaa opiskellessa. Palkintona, että olen nyt valmistunut koirien hyppytekniikan kouluttajaksi. Ihan mielettömän iso kiitos Vapulle koulutuksen järkkäämisestä ja siitä että pääsin mukaan monien hakijoiden joukosta. Vappu on aivan huippuhyvä ja häneltä löytyy niin paljon tietoa asiasta, että olen saanut olla todella etuoikeutettu, kun olen hänen oppiinsa päässyt. Valtava kiitos myös fysioterapeutti Tanja Kotille jakamistaan ohjeista koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen. 

Näiden lisäksi suurenmoiset kiitokset kurssikavereille sekä projektikoirilleni. Meillä oli kurssilla niin hyvä henki, fiilis ja HAUSKAA, että niitä hetkiä on jo ikävä. Onneksi meillä on yhteisö, jossa jaemme edelleen tulevaisuudessakin vertaistukea toisillemme, mutta eihän mikään voita yhteisiä hetkiä. Erityiskiitokset Salme Räsäselle ja Nina Mesirannalle syvällisistä pohdinnoista ja vertaistuesta. Toivon myös todella, että ensi vuonna suunnitelmissa oleva jatkokurssimme onnistuu. Ilman projektikoiraryhmääni en olisi saanut harjoituksia vedettyä, joten valtava kiitos siis Teille jotka projektikoirakoikseni halusitte. Osan kanssa kävi valitettavasti huonoa tuuria ja koirat joutuivat sairaslomalle, mutta toivottavasti vielä pääsemme näidenkin koirien kanssa joskus jatkamaan. Myös kiitokset omalle rakkaalle ja parhaalle projektikoira Domille, joka jaksoi ahkerasti ja motivoituneena olla mukana jokaisella lähiopetusjaksolla.

Hyppytekniikkaa ei voi oppia kuin katsomalla ja arvioimalla tuhansia tuhansia toistoja. Koskaan ei tule valmiiksi vaan jatkuvasti tulee kohtaamaan erilaisia koiria. Huikeasti itseluottamusta kuitenkin jatkoon ja tulevaisuuteen sain arvioinnistani, jossa mm. kirjallisesta loppukokeesta sain täydet pisteet!! :)

Ilo huomata miten paljon asiakkaita hyppytekniikkakouluttajilla on ja miten on herätty että hyppytekniikkatreenit eivät ole vain "ongelmatapauksia" varten. Suurin osa esteistä agilityradalla on hyppyesteitä. Kisaava agilitykoira hyppää kymmeniätuhansia kertoja elämänsä aikana, miksi emme siis opettaisi koirille oikeata suoritustekniikkaa. Oikealla suoritustekniikalla voimme myös ehkäistä mahdollisia vammoja ja jumeja koiralle. Hyvän hyppytekniikan omaava koira käyttää kroppaansa oikein ja tällöin myös kuormittavuus pienenee. Hyppäämisen tekniikan lisäksi koiralta toki tarvitaan myös hyvää fyysistä peruskuntoa, kehonhallintaa sekä koordinaatiota. Näitä voi työstää paljon myös ihan kotona.  

Olen oppinut valtavan paljon tämän kevään aikana, koiran fysiikasta, lihaksistosta, koiran liikkeistä, eri koiraroduista, jumppaamisesta, hyppytekniikasta, vesijuoksumattotreenistä jne.. listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Minkäänlaista keittokirjaa hyppytekniikan opettamisesta ei voi kirjoittaa. On tärkeätä muistaa että jokainen koira on yksilö ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Myös tutun koiran kohdalla tulee muistaa se koiran päivän kunto. Vaikka koiralla on ollut hyvä hyppytekniikka se voi myös hyvin nopeasti muuttua jumin, loukkaantumisen, huonon kokemuksen tai vaikka leikkauksen jälkeen.

Ps: Haluan oppia lisää hyppytekniikan saloista, joten tarjoan hyppytekniikkakoulutusta pääkaupunkiseudun alueella edullisesti kulukorvauksia vastaan. Otahan yhteyttä jos tämä kiinnostaa. Yhteystiedot löytyvät sivun yläreunasta löytyvän palkin alta.

Ei ole koiraa karvoihin katsomista- vai onko sittenkin

Tuossa heinäkuun puolessa välissä helteiden oltua päällä muutaman viikon lähti Domilta taas karvat. Pitkään me sinniteltiin karvan kanssa ja jos koiralla olisi yhtä hyvä olla helteillä turkin kanssa kuin ilman turkkia niin mielelläni pitäisin turkin. Ei se munkaan mielestä kaunis ole. Kuitenkin vieläkin lähes joka ikinen päivä jos yhtään julkisemmalla paikalla liikumme se saa kommentteja kuinka söpö se onkaan. En ihan välttämättä yhdy, mutta ehkä sen erikoinen ulkonäkö kääntää katseita. Siinä vaihessa kun selkeästi huomaan että koiran on much much parempi olla ilman turkkia niin mulle on ihan sama kuinka ruma tai kuinka kaljurotalta se näyttää.

Helteiden tultua oli siis helppo ja selvä ratkaisu ajaa karvat pois. En vaan enään raaskinut katsoa toisen yöllisiä läähätyksiä enkä halua miettiä saako se lämpöhalvauksen pienestä lenkistä päivällä. Saati että olisin viitsinyt mennä koiralle agilityesteitä näyttämään tai muuta suurempaa aktiviteettia ulkona harrastamaan.

Tämä aihe jostain syystä jakaa mielipiteitä aivan käsittämättömän paljon. Mun pieneen päähäni ei mahdu miten jotkut voi saada siitä niin paljon angstia itselleen, että voivat uhkailla koiransa kesäturkkiin ajelleita. Eihän asia koske heitä millään muotoa. Miksi se kaataa heidän maailmansa? Eikös jokainen kuitenkin saa tehdä koiralleen niin kuin itse parhaaksi näkee. Tämä on kolmas kesä, kun Domi on ajeltu ja me emme ole saaneet kuin positiivista palautetta turkin ajelemisesta, mutta valitettavasti jotkut on saaneet siitä valtavia ryöppyjä ja vihoja päälleensä. 

Meidän pointit ajelemiseen on kuitenkin se että koira jaksaa enemmän, voi paremmin, on energisempi ja iloisempi nuori pojankloppi. Domilla on aivan liikaa turkkia, juuh onhan se varmasti hieno näyttelyturkki ja niin edespäin, mutta jos kuitenkin mentäisiin mieluummin koiran hyvinvointi eikä kauneus edella. Mä myöskin haluisin ajatella että turkki viilentää koiraa, mutta miten tuollainen hillittömän paksu ja runsas turkki, josta ei pääse iholle ollenkaan niin miten se tuulettuu ja viilentää. Nyt koiran saa myös viilennettyä tarvittaessa, kun turkkia ei ole niin järin paljoa. Kaikista tärkeintä tässä on että Domilla on niiiiiin selvästi paljon mukavampi olla näin. Se riittää mulle. Iloinen koira, iloinen omistaja.