FitDog- Agilitytiimin leiri number one

Ensimmäinen FitDog tiimin leiri takana. Fiilis on ihan mielettömän katossa vieläkin. On mielettömän hienoa olla osana noin hyvää porukkaa. Mieletöntä tsemppausta, motivointia, auttamista, uhrautumista toisten puolesta. Toki fb ryhmässä on leiriä hehkutettu jo heinäkuusta alkaen, mutta, en ihan suoraan sanottuna itse ihan tiennyt mitä odottaa. Mutta mutta leiri kyllä ylitti silti kaikki odotukset ja vielä vähän enemmän. Saimme valtavasti neuvoja, kehuja, kritiikkiä, tsemppejä ja kotiläksyjä. 

Treenimotivaatio on aivan huipussa tällä hetkellä, sekä koiran kanssa treenaukseen että oman fyysisen kunnon sekä nopeuden kehittämiseen. Se mitä itse mietin etukäteen oli, että oliko leirillä mahdollista saada tarpeeksi yksilöllistä opetusta. Me ainakin saatiin. Sunnuntai-iltana kotiutuessa oli kyllä aika kaikkensa antanut olo, sekä koiralla että ohjaajalla. Maanantai-aamuna nukuimme Domin kanssa ysiin asti ja aamulenkille lähdimme vasta ennen kymmentä. Todella harvinaista että Domi malttaa nukkua yli seitsemään. Maanantaina jaksoi.

Perjantai

Perjantaina aloittelimme iltapäivästä tiimin esittelyllä ja infopläjäyksellä, Christina Forsselin henkisen valmentautumisen luennolla sekä päätimme illan yhteisruokailuun. Mulle nuo henkisen valmentautumisen harjoitteet ja luennot on todella tarpeen. Taidan silloin tällöin olla itseni pahin kilpakumppani. Saimme myös sparrausparin leirin ajaksi, jonka kanssa olisi tarkoitus jakaa treenejä, onnistumiset, epäonnistumiset yms. Meillä kävi niin hyvä tuuri että meidän sparrauspari asuu hyvin lähellä Kirkkonummella, joten tarkoitus on nähdä lenkin merkeissä sekä varaamme yhteisen treenivuoronkin Niinun uudelta hallilta jahka se piakkoin valmistuu. Ihan super hyvä juttu saada tuollainen sparraajakaveri kenen kanssa pääsee treenejä analysoimaan yhdessä.

Lauantai

Lauantaina sitten testattiin, testattiin, testattiin sekä koiraa että ohjaajaa. Meidän päivä alkoi jo kahdeksalta Jennan kontaktipisteelle. Kaikki kontaktit testattiin ensin normaalisuorituksella ns. vedättämällä ja sitten reippaalla taaksejäännillä. Puomi oli oikein hyvä (vaikkakin possu kyllä loikkasi ensimmäisen suorituksen) ja siitä saatiin paljon kehuja. Tuohon taaksejääntiin vaan lisää vauhtia ja toki vahvistusta puomille tarvitaan koko koiran uran ajan, mutta tällä hetkellä muuten puomi hyvällä mallilla. A-este on jäänyt kokonaan unholaan, joka näkyi. Muuten kuulemma loistava suoritus, hyvä ja nopea suoritus ja hyvä loikka harjan yli. Ihan vain sellainen pieni juttu jäi toteutumatta kuin se että koira olisi osunut kontaktille. Palataan treenissä taaksepäin ja ruvetaan venyttämään laukka-askeelta niin saadaan hyvä osuma myös kontakti-alueelle. Tiedetään onneksi kuitenkin mitä tehdään ja miten saadaan hyvä osuma myös kontaktipinnalle asti. Keinu olikin sitten aika murheenkryyni. Mitään ei tietääkseni ole puomin suorituksessa tapahtunut, mutta tauon jälkeinen keinusuoritus oli hidas ja epävärma. Näimpä ollen päätimme rakentaa myös keinun uudelleen.

Seuraavaksi Juhan pisteellä testattiin rytmitystaitoja. Jihuu, niin ohjaajan heikko kohta. Olihan siellä jo oikein hyviäkin pätkiä. Juha tykkäsi ja totesi, että enää pari pientä hienosäätöä meidän menoon niin johan alkaa pakka pysymään kasassa koko ratasuorituksen ajan. Näinhän se juuri on. Meillä on ihan flow pätkiä, mutta siellä on aivan liikaa myös töksähtämisiä ja rytmitysongelmia jossa koira jää väin komentamaan. Juha oli myös sitä mieltä että kun kyseessä on näin hyvin kokoava koira että käännöksiä ei tarvitsisi edes yrittää ennakoida liikaa/liian voimakkaasti jotta kieltoja ei tulisi. Tämä toki edellyttää, että ohjaaja myös kerkiää aina hypyille asti.

Kolmas testipiste oli Teemun taitoja, tekniikkaa, rytmitystä ja yhteistyötä mittaava piste. Tässä todella testattiin enemmänkin ohjaajan muistikykyä. Samalla ratapohjalla oli monta eri rataa ja kaikki piti opetella ulkoa ja suorittaa putkeen. Tässä todella Teemu halusikin tahallisesti aiheuttaa painetta ohjaajille. Tämä sujui meiltä kyllä oikein hyvin. Teemun mielestä jopa todella hyvin. Itse en ollut ihan niin tyytyväinen, josta Teemu pääsikin piiskaamaan, että pitää osata myös olla tyytyväinen. Omaan ohjaamiseen en vaan voinut olla tyytyväinen, kun tuntui että joka radalla piti miettiä mihin seuraavaksi. Ihmeen hyvin noin monta rataa kerralla muistin, vaikka olihan se huomattavasti vaikeampaa muistaa radat koiran kanssa kuin ilman koiraa. 

Esteosaaminen oli Domilla hyvä ja yhteistyöstä saimme täydet pisteet. Palkkaan ja huomioin koiran hyvin ja koira on hyvin motivoitunut tekemään töitä. Putkesta Domilta poistettiin pistetitä sillä se kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan putkesta ulostullessaan (WTF??) vaikka ohjaaja oli täysin loogisesti eikä siitä syystä koiran olisi todellakaan pitänyt kääntyä väärään suuntaan. Eipä ole tuollaistakaan käynyt ennen. Ei tainnut pikku pähkinät ihan kohdata Domin pääkopassa noilla hetkillä.

Tässä välissä koira sai levätä autossa parin tunnin ajan, kun ohjaajat joutuivat kuntotestiin. Hyvän kymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen rupesimme hommiin. Kolmenkymmenen sekunnin testillä testattiin kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Testin tulos oli oikein loistava, ainoa mihin jäi kyllä petrattavaa oli vatsat. Luulin sen olevan kyykkyjen lisäksi vahvin osa-alue, mutta eipä ollutkaan. Lisää siis vatsatreeniä.

Alkuillasta vielä Niinun hallille testaamaan keppejä. Domilla on melko vahvat kepit, mutta kyllähän niihin olisi hyvä saada vielä rutkasti itsenäisyyttä. Kuten videolta huomaa voimakasta taaksejääntiä ei kestä ollenkaan. Kehuja tuli myös nopeudesta. Domi suoritti kepit 2,2 ja 2,3 sekunttiin, joukossa oli myös 2,8 sekunnin suoritus, mutta parissa suorituksessa oli havaittavissa sutimista ja siitä johtuneita rytmirikkoja joka ottaa aikaa.

Meillä on FitDog tiimissä mukana myös eläinlääkäri ja akupunktiohoitaja Karoliina Nyyssönen. Lauantain treenien jälkeen Karoliina tutki Domin vielä tarkasti läpi. Rakenteesta löytyvät "heikkoudet" olivatkin hyvin tiedossa. Domilta löytyy hyvät vatsalihakset sekä takajalkojen lihakset ja näkee että niiden eteen on tehty työtä. Ihana saada palautetta ammattilaiselta ja toki onhan Domin lihaksien eteen kyllä todella tehty töitä. Lihaksista ei löytynyt jumeja tai kireyksiä. Saimme myös jumppa-ohjeita lisää syvien lihasten treenaamiseen. Pitkän loppuverryttelyn jälkeen suuntasimme illalla kotiin tankkaamaan energiavarastoja huomista varten.

Sunnuntai

Meidät jaettiin lauantain testipäivän perusteella ahden eri kouluttajan klinikoihin. Kuten arvelinkin ja toivoinkin niin meidät laitettiin Jennan kontaktiklinikalla sekä Juhan rytmitys oppeihin. Meidän aamu kuitenkin alkoi jo ennen kahdeksaa Niinun hallilta ohjaajien juoksutesteillä. Kello soi jo ennen kuutta, jotta ehdin varmasti tankata jotain ennen juoksurypistyksiä. Kelloin soidessa kävi kyllä mielessä, että on aivan hullunhommaa lähteä sunnuntai-aamuna järkyttävässä kaatosaateessa lähteä juoksutesteihin ennen kello kahdeksaa aamulla. Ajatus kyllä unohtui heti kun pääsi hallille ja näki mahtavat ja tsemppaavat treenikaverit sekä meille tehdyn houkuttelevan aamupalan. Juoksutestit menivät ihan ok, mutta resursseja pitäisi kyllä olla parempaankiin. Vaikka ei ikinä saisi selitellä niin olihan se voinut olla hieman vauhdikkaampaa ja inhimillisempää jos ei tuuli ja sade olisi piiskannut vasten kasvoja. Keli kuin keli niin parempaan olisi pitänyt pystyä ja keväällä näiden tulosten on parannuttava.

Loppuverryttelyjen, venyttelyiden ja sen houkuttelevan aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan Agilityakatemialle verryttelemään koiria. Aloitimme Juhan rytmitystreeneillä. Radalta löytyi tuhansia valsseja ja vähän myös saksalaisia, takaakiertopäällejuoksuja ja ennen kaikkea sitä rytmittämistä. Ohjaaja ei todellakaan ollut mukavuusalueella, joka oli aivan huippua. Mehän selvesimme kuitenkin yllättävän hyvin jopa tuosta kolmesta pikavauhdissa toteutettavasta valssista. Juha halusi fiksata meidän hypyille lähettämistä sekä saksalaisia vielä paremmaksi, tämän vuoksi emme ehtineet koko rataa edes suorittamaan. Valsseihin, välistävetoihin sekä päällejuoksuihin saimme loistavat kotitreeniläksyt.

Sitten vielä Jennan kontaktiklinikalle. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jalat painamaan. Aamun juoksurykäisyt, Juhan treeni, kaikki verryttelyt, eilinen päivä ja kamala kaatosade keli niin kaipa sitä jo vähän tuntua saakin. Jennan kanssa paneuduttiin vain ja ainoastaan keinun suoritukseen. Jotain on suorituksessa valitettavasti tapahtunut mutta sitä on turha mietiskellä. Palasimme keinun suorituksessa taaksepäin rutkasti. Vaikka aloitimme melko epävarmasta suorituksesta saimme lyhyessä ajassa jo valtavasti varmuutta. Mennään kuitenkin todella varovasti eteenpäin, joten tehdään nyt noin kuukauden päivät keinua tällä tavalla, jotta takapakkia ei varmasti ainakaan tulisi.

Treenien jälkeen pakkasin koiran autoon ja jäimme vielä katsomaan muiden treenejä sekä odottamaan henkilökohtaista palautetta sunnuntain valmentajilta. Meidän henkilökohtaisessa kävimme läpi meidän heikkouksia sekä tietenkin myös vahvuuksia ja niitä asioita joita valmentajat odottavat meidän tekevän ennen seuraavaa leiriä

Ennen leiriä mietitytti mietitytti miten sitä saa itsensä ja koiran pidettyä oikein ravittuna, oikeassa vaatetuksessa, kuivana (etenkin sunnuntaina, kun sadetta oli tiedossa ja hyvinhyvin paljon) , tarpeeksi aina verryteltyä ja vielä varmasti pysyttyä aina aikataulussa. Tämä puoli onnistui kyllä oikein hyvin. Mutta olihan sitä tavaraa ihan pirusti mukana. Ohjaajalle neljät eri kengät, koiralle neljä eri takkia, evästä ohjaajalle (PALJON!!) sekä koiralle, FitDog tuotteet, eri vaatteet omaan liikuntaan ja agilityyn, hirveä määrä varmuuden vuoksi vaihtovaatteita, tarpeeksi nesteitä.. Kyllä se auto aika täynnä olikin. Ja olihan se aikamoista säätöä aina vaihdella takkeja edestakaisin, mutta pysyipä koira kuivana ja lämpimänä. Tällaisena leiriviikonloppuna on vain mielestäni ensisijaisen tärkeätä, että pystyy pitämään treenaavan koiran kuivana ja lämpimänä koko ajan. Auton sai hyvin pidettyä lämpimänä, lauantaina auto pysyi aurinkoisessa säässä lämpimänä ihan itsestään ja sunnuntaina otin lämppärin autoon puhaltamaan lämpöä, kun Agilityakatemialta sai onneksi sähköä.

Rankkaa oli mutta kuitenkin huippuhauskaa. Aivan innolla täällä odotellaan seuraavaa leiriä sekä ohjaaja että aivan varmasti myös koira!