Kroppa mustelmilla

Viime viikon tiistai-iltana lähdin normaalisti koirien kanssa metsälenkille, Sentti oli myös mukana. Yhden mutkan takaa melko puskista ilmestyi valtavan kokoinen sekarotuinen koira ja kultainen noutaja. Iso sekarotuinen lähti tulemaan kohti. Tuli kuitenkin rauhallisesti ja iloisesti ja ajattelin, että ehdin sen hyvin häätää pois, otan vain russelit ensin hihnaan kun Domi kuitenkin pysyy hyvin jaloissa. No enpäs ehtinyt kuin saada russelit remmiin.  Huomasin että koira lähestyikin vauhdilla, jolloin yritin häätää sitä pois, mutta sehän ei sitten todella pysähtynytkään. Vaan nappasi Domin kaulasta kiinni nosti ilmaan ja paiskasi alas, luojan kiitos ei kuitenkaan ravistellut. Samantien kun näin että nappasi Domin suuhunsa päästin Sentin tilanteeseen, jolloin tilanne luojan kiitos laukesi. 

Ja juu en todellakaan tiedä oliko järkevää päästä Sentti tilanteeseeen, mutta voin kertoa että tuossa vaiheessa kun näkee oman koiran lähtevän toisen koiran suussa niin ei ihan hirveästi kerkeä miettimään mitään. Tämä tällä kertaa nyt kuitenkin auttoi kun Sentti meni puolustamaan Domia. Toki jos se koira olisi Domin halunnut tappaa niin olisihan se sen tehnyt.  Domi huusi hetken, mutta toipui yllättävän nopeasti.  Juttelin omistajan kanssa pidempään ja kävin siinä paikan päällä koko koiran läpi. Tosi hyvin antoi käydä kropan läpi ja taivuttaa jalat. Ainoa mihin ei antanut koskea oli niskan alueen seutu, mistä koira oli Domin ilmaan nostanut. Domi myös liikkui heti täysin puhtaasti eikä misssän tilanteessa ontunut.

Meillä oli luojan kiitos keskiviikolle eli seuraavalle päivälle varattu Remediumista Marilta aika. Pelkäsin kyllä melkoisesti minkälaisen tuomion saisimme. Selkeästi selvisimme säikähdyksellä kun mitään suurempaa ei käynyt, mutta kyllä vaan jännitti minkälaiset ruhjeet ja lihasjumit tuollainen jättää koiran kroppaan. Olin jo valmistautunut ainakin kuukauden sairaslomaan.

Mari aloitti hoitamalla päätä ja sanoi kyllä melko nopeasti, että eihän täällä kropassa mitään kovin huolestuttavaa löydy. Melkoinen helpotus. Tottakai kropasta huomasi tapahtuneen, mutta siihen nähden todella pienin vaurioin selvittiin. Domin kropan hyvä lihaksisto on varmastikin auttanut ja Domi on ilmeisesti osannut myös suojata tilanteessa kroppaansa hyvin. Koko vasen puoli tuntui olevan aivan mustelmilla. Lavan ja rintarangan alueelta varsinkin vasemmalta puolelta löytyi eniten jumeja. Olkanivel oli hieman paikaltaan mutta Mari sai sen onneksi näin pian tapahtuneen jälkeen hoidettua kohdilleen, joten se ei ehtinyt vaikuttaa vielä suuremmin muualle kroppaan. Pientä kolhua tuntui myös vasemman jalan etuvarpaissa. Hoito kuitenkin tehosi heti ja lähtiessä Domilla oli varmasti parempi olo. Onneksi on loistavia hoitokasiä!! <3

Niskan alueen iho oli alkuun tosi hellänä kohdista, joihin koiran hampaat olivat uponneet. Mitään muuta näkyvää ei tilanteesta jäänyt. Tapahtunut ei kyllä ole näkynyt koirassa mitenkään, näköjään vain omistajaan jätti jälkensä. Kolme- neljää päivää otettiin melko paljo rauhallisesti, mutta nyt ollaan palattu normaaliin elämään. Alkoi olemaan Domikin melko rasittava jo parin päivän jälkeen, se kyllä kaipaa niin paljon tekemistä tai sillä alkaa menemään pian hommat vähän yli. Viikon verran Mari suositteli pitämään treenitaukoa ja siitä pikkuhiljaa taas palata normaaliin treeniin. Ajattelin loppuviikosta joko lauantaina tai sunnuntaina pikkuhiljaa palata agilityn pariin. Tehdään alkuun ensin ilman rimoja tai 5-10 cm rimoilla, ihan varmuuden vuoksi.