Löysin kamerasta kuvia, jotka on otettu lokakuun alussa. Domi sai (joutui) toimia mallina. Muistatteko vielä, silloin oli kaunis syksy, ruska parhaimmillaan, kuivaa, suhteellisen valoisaa ja aurinkoakin riitti alkusyksyllä. Nyt parin viikon ajan se on tuntunut kaukaiselta. Päinvastoin on tuntunut että saisipa sitä käpertyä talvi-unille ja herätä keväällä. Pieni lumikerros ja valkoinen maa auttaisi kyllä valtavasti.
Moni sanoo vihaavansa marraskuuta. Vaikka haluankin ajatella kaiken aina positiivisen kautta niin kyllä tavallaan voin hieman ymmärtää heitä. En ole koskaan osannut myöskään vihata marraskuuta , sillä olen syntynyt marraskuussa. Toki näin kolmen kympin rajapyykin lähestyessä en kyllä enään koe suurta iloa synttäreistäni, pienenä kyllä. Marraskuussa on todella helppoa vajota talvihorrokseen, kun valoa tuskin näkee. Kun kerran olen positiivinen ihminen niin haluan löytää myös positiivisia ajatuksia marraskuusta.
Marraskuussa voi hyvällä omallatunnolla vain olla, käpertyä viltin alle katsomaan hyviä ohjelmia ja juoda punaviiniä tai vaikka glögiä. Välillä tekee hyvää ihan vain olla, lopettaa se suorittaminen edes hetkeksi. Voi sytyttää kämpän täyteen kynttilöitä. Ilma on raikas ja harvemmin on vielä kovia pakkasia. Paras appelsiinikausi on alkamassa, niistä saa ihania ja terveellisiä vastapuristettuja mehuja. Muutenkin voi keskittyä ruoanlaittoon, kaivaa ruoka-ohjeita laatikoista, leipoa vaikka ihania sämpylöitä (mihin ei muka ole ikinä aikaa) tai järjestää ihanan fondue tai raclette illan rakkaimpien kanssa. Ehkäpä se ei tunnukaan niin pahalta kuukaudelta tämä marraskuu. Nautitaan joka hetkestä, ollaan kiitollisia, eikä ole eletä "sitten kun" tai "olisin onnellinen jos" elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti