Vesiallastreeni aloitettu

Hyppytekniikka kouluttajien koulutuksessa puhuimme paljon vesiallastreenistä, katsoimme videoita ja kävimme läpi saatuja tuloksia vesiallasharjoittelusta. Tutkitusti  koirien kehonkäytössä oli nähtävissä laadullista paranemista. Sen kirjoitettiin myös parantavan maksimissaan jopa noin 0,5 sekunnin ajan koiran nopeutta normaalipituisella agilityradalla. Näistä tutkimuksista voi lukea enemmän agi.fi lehden numeroista 1/2013 ja 6/2013. 

Allasharjoittelua voi ja kannattaa siis käyttää myös terveillä kisa- ja treenikoirilla. Remediumin fyssari Nooran mukaan heillä käy tällä hetkellä aikalailla puolet ja puolet kuntoutuspotilaita sekä urheilukoiria. Uiminen on toki myös hyvä harrastus ja moni koira kesäisin tykkääkin uida. Hyppäämistä varten uiminen ei kuitenkaan kehitä takaosaa tarpeeksi. Domi ei myöskään ole yhtään uimisen ystävä vaan ainoastaan kahlailee vedessä vaikka muut koirat uisivatkin.

Myös Vappu kovasti kyseisen treenimuodon puolesta puhui ja niinpä me viimein aloitimme Domin kanssa vesiallastreenin viime perjantaina Remediumissa. Ensimmäisellä kerralla pääosin vain tutustuimme altaaseen. Domi meni oikein mielellään ja reippasti altaaseen kunnes tajusi, että siellähän on vettä ja olisi mieluummin pakittanut. Hetki Domilla kesti ennen kuin se tajusi homman juonen ja että altaassa tosissaan pitäisi kävellä. Huomasi oikein kun alkuun pienen shetlantilaisen aivot raksuttivat hurjaa vauhtia miettien että mitähän tässä juuri tapahtuu. Juonen tajuttuaan Domi käveli hyvin ja rennosti altaassa. Ekalla kerralla olimme altaassa 15 min, josta kävelyä oli ehkä noin kymmenisen minuuttia. Me jatkamme nyt siis kymmenisen kertaa vesiallastreeniä kerran viikossa. Kaikista parhaan hyödyn vesialtaasta saa kun sen tekee näin tiiviinä harjoitusrupeamana.

äsäm viikonloppu

Viikonloppu vierähti agin SM-kisoissa. Melkoisen mainio viikonloppu takana. Sääkin suosi ja sunnuntaina sai jopa kunnon rusketuksen. Oli huikeata nähdä niin paljon hienoja suorituksia ja välillä jopa kylmät väreet kulki pitkin kroppaa, kun joidenkin koirakoiden yhteistyö oli vaan niin mieletöntä katseltavaa. Jenni ja Amelie vetivät niin huikean suorituksen olemalla lopputuloksissa kahdeksansia, että siinä tuli todella huudettua kurkkunsa käheäksi. Hurjasti onnea vielä kaikille SM-kisoissa menestyneille!!

Yövyttiin Jennin ja Annen kanssa lähellä keskustaa sijaitsevalla Härmälän leirintäalueella. Mökit olivat oikein siistejä ja lenkkimaastot mahtavia, mutta yöunet kyllä jäivät hieman vajaiksi kun alueella ei ilmeisestikään muut mökkiläiset kovinkaan paljoa nukkuneet. Domi lähti turistiksi mukaan, se kun on niin mainion helppoa matkaseuraa. Nähtiin ja käytiin leikkimässä Domin siskon pentueen koirien kanssa. Domi-eno, vaikea ajatella Domia enona kun on itsekin niin kakara vielä. 

Iltalenkin maisemia

Melkoinen treeni-into kisoista jäi. Onneksi tänään jo päästiin Niinulle sitä intoa paikkaamaan. Lompakon yritin pitää kisoissa tiukasti kiinni, mutta ei se aivan onnistunut. Mukaan tarttui pari uutta agilitylelua, herkullisia luita sekä Domille uusi BOT-loimi. Meillä BOTin toppaloimi löytyy, mutta nyt ostettiin verkkoloimi, joka on hieman parempi vaihtoehto näin kesällä käytettäväksi.

Jenni sai houkuteltua jokunen aika sitten lähtemään myös mm-karsintoihin, joten juhannuksen jälkeisenä perjantai-aamuna starttaa auton nokka kohti Rovaniemeä. Melko hullun hommaa istua autossa se 12 h suunta, mutta pääsee ainakin taas nauttimaan huippuagilitysta. Toivottavasti siellä ei kuitenkaan lunta sada niin kuin tänään.

Näistäpä on blogini hakusanahistoria tehty

 

Viikosta toiseen joku eksyy mitä kummallisimpien sanojen saattelemina blogini ääreen. En ole aikaisemmin näitä seurannut oikeastaan ollenkaan, mutta nyt parin kuukauden ajan tämän postauksen innoittamana olen ottanut hakusanoja ylös.

Eniten blogiiin toki löydetään hakusanoilla, jotka sopivat blogiin: senttico, Mari Sydänmaanlakka, sheltti Domi. Nämä ovatkin täysin ymmärrettäviä. Moni myös löytää tänne hakusanalla koiran

varvas murtunut. Näin on valitettavasti käynyt, joten jonkinlaista tietoa varpaan murtumisesta löytyy. Viime kuussa muutama oli eksynyt tänne hakusanalla aikuisviihdettä. Pettymys on tainnut olla melko suuri. On agilitya, koirankarvoja, hyppytekniikkaa, treenejä mutta ei kyllä lainkaan aikuisviihdettä. Sori.

 

Tässä muutama erikoisempi hakusana, joita on käytetty useimpia kertoja:

Käpäläkoplan Harley Quinn

Domin isä, mitään lisätietoa Harkasta ei täältä löydy, pitänee ehkä laittaa linkki Harkan omille sivuille

aaaaaaaaaaaaaa

tää on todella outo

koiran nappuloiden turvotus

joskus turvotellaan, mutta mitään ohjeita siihen ei täältä löydy

jos Domin kanssa menee poikki
tässä blogissa ei olla seurustelusuhteessa Domin kanssa
 

 

sentin blogi

tietääkseni tämä on minun blogi, vaikka Sentistä kirjottelenkin :)

en suunnittele huomista
suunnittelen kyllä, mutta en siitä taida tänne kovin paljoa kirjoitella

meidän vaiva

on meillä toki jotain vaivoja joskus, mutta toivottavasti ei sen enempää

jos domin kanssa menee yht‘‘n
yli 140 klikkausta tällä haulla, pitääköhän paikkansa..

varpaan ohjuri
jaa-a.. mitähän etsijä on yrittänyt löytää...

kesälookki
Domilla on kaksi kesää kesälookki ollut, mutta haulla ei ole taidettu koiran kesälookkia etsiä..hih..

ganglio jalassa
sellainen valitettavasti allekirjoittaneelle tuli rasitusmurtuman seurauksena, siinä kaikki tieto mitä täältä siitä löytyy

pahoinpidellyn koiran oireilu
voi apua.. :( ei onneksi löydy minkäänlaista tietoa aiheesta

pentukoira
tällä hetkellä kotona vain aikuisia koiria.. luojan kiitos...

Onnea ja pientä epäonnea

Viime keskiviikkona käytiin taas fysioterapeutti Petran luona hoidattamassa Domia. Hieman ahkerammin on parisen viikkoa treenattu ja päivät ennen hoitoa oli treenit sekä kisat. Odotinkin mielenkiinnolla missä kunnossa kroppa tällä hetkellä on. Domi oli oikein hyvässä kunnossa, pientä lihaskireyttä, jota kuuluukin urheilijalla (tai oikeastaan tässä tapauksessa urheilijakoiralla) olla. Ihana oli tämä kuulla ja olinkin yhtä hymyä koko loppupäivän. Kävin illalla kaverin kanssa lenkkeilemässä, joka ihmetteli, että miten voin olla pelkkää yhtä hymyä siitä tiedosta että koira on hyvässä kunnossa ja voi hyvin. Ehkäpä sitä ei-koiraihmiset voi tajutakaan.

Petran puolesta Domin hoitoväliä olisi voinut pidentää, mutta haluan kyllä itse edelleen pitää sen tuossa neljässä-viidessä viikossa. Haluan olla varma treenatessani, että koiralla on varmasti kropassaan edellytykset pystyä treenaamaan agilitya täysipainoisesti. Mikäli taukoillaan agilitysta niin tällöin myös hoitoväli voi olla pidempi. Fysioterapiakäyntien lisäksi on toki ensisijaisen tärkeätä huolehtia päivittäisestä monipuolisesta liikunnasta. Nyt lähiaikoina on keskitytty pari kertaa viikossa myös tekemään selkää pyöristäviä jumppaliikkeitä.

 

Maanantaina treenattiin Niinulla ihan huikean hyvät treenit ja saatiin niin hyvää palautetta. Noin hyvin menneillä treeneillä jaksaa taas hymyillä ja pitkään. Tiistaina oli tarkoitus mennä oman seuran treeneihin ja keskiviikkona mennä kokeilemaan kolmosluokan ratoja Purina Openiin. Maanantai iltana kuitenkin hymy hyytyi hetkeksi. Meillä oli vieraita ja kaikki koirat kotona. Koirat olivat tietenkin vieraiden paijattavana illan. Olin itse yläkerrassa, joten en osaa sanoa mitä tapahtua mutta Sentti oli ilmeisesti hermostunut Domin yltiöpositiivisuuteen ja yleiseen sähläykseen ja käynyt Domin päälle. Domi jäi alle ja jouduin ne jopa käydä erottamassa.

 

Tiedän että monissa laumoissa koirat ottavat useastikin yhteen, mutta meillä se on niin harvinaista, että otan sen itse ehkä turhan raskaasti. Tämän nujakoinnin seurauksena Domi kuitenkin ontui vähän aikaa oikeaa etujalkaansa. Käpälöin sen täysin läpi eikä kyllä aristanut mitään kohtaa jalassa. Nukuimme yön yli ja aamulenkillä olin huomaavinani pientä epäpuhtautta (tai ehkä vain kuvittelin). Iltapäivällä koira liikkui kuitenkin jo täysin puhtaasti. Tiedä sitten olisiko kuitenkin vain henkistä ontumista. Varotoimenpiteenä jätettiin kuitenkin treenit ja kisat väliin ja pidetään vielä loppuviikkokin ilman agilitya.

 

Lähiaikoina on pelottavan paljon lähipiirissä mennyt koiria rikki niin monesta erinäisistä syistä. Harmittaa totisesti heidän puolestaan. Ihmiset kyllä pystyvät olla ilman agilitytreenejä ja kisoja (tai jos ei pysty niin kuulostaa huolestuttavalta), mutta koirien puolesta sitä on harmissaan. Koirien pitäisi päästä kirmaamaan, juoksemaan, leikkimään  ja tekemään muita rakastamiaan asioita. Se on koiran elämää. Meiltä lähtee ainakin täydet tsempitykset pikku potilaille ja toivottavasti Teidät nähdään taas pian menossa mukana. 

 

Tästä syystä sitä itsekin pelästyy ja reagoi voimakkaasti tälläisiin pieniin äksidentteihin. Tappelu ei totisesti näyttänyt pahalta ja uskon että Domia kolahti eniten henkisesti kuin fyysisesti. Mamilta piti meinaan saada sympatiaa sen verta paljon maanantai-iltana. Lähipiirin loukkaantumisten vuoksi sitä kyllä varmasti muistaa vielä enemmän nauttia jokaisesta terveestä päivästä koirien kanssa.

Ohjaaja aivan jäässä

Viime tiistaina Purinalla Domin kanssa kisaamassa epävirallisena kaksi kakkosluokan rataa. Tuomareina olivat Anne Savioja sekä Esa Muotka. Parilta kaverilta tulikin palautetta. Mut voi hoplaa miten videolta näkyy oikeesti kuinka jäässä todella olin.

Eka rata Saviojan Annen hyppäri pihalla. Rata oli helppo missä ei kummempia ohjauskuviota tarvittu. Meille vaikeammat kuviot on totisesti helpompia kuin tälläisen pyöritysradat. Mun olisi myös pitänyt osata valita muu ohjausvalinta kuin pyöritys ennen keppejä olevalle hypylle. Kolmas hyppy jäi jo väliin kun oma valssi oli pahasti väärässä kohdassa. Tämän lisäksi kahdessa kohdassa en rytmittänyt ollenkaan ja koira jäi jalkoihin komentamaan. Tuollaiset rytmityskohdat on niin myrkkyä meille tällä hetkellä, joten ne nousee kyllä aivan kärkipäähän pitkällä treenilistalla.

Toka rata sujui jäässä olevasta ohjaajasta huolimatta hyvin. Harmittavasti olin kaksi kertaa myöhässä keilauksen kanssa samassa kohdassa ja koira juoksi suoraan jalkoihin, joista siis tuloksena kymppi meille. Nollatuloksia ei epävirallisissa tullut, joten Domi nappasi kymppituloksella kuitenkin voiton.

Erityisen tyytyväinen olin Domin kisakontakteihin, esimerkiksi meidän juoksu A:n treenit on ollu jo todella pitkään täysin tauolla, mutta silti koira teki sen nyt kisoissa hienosti. Yes! Myös molemmilla radoilla kaikki rimat pysyivät. Viime talvelta muistan ne yhdet epikset, joissa käytiin ja koira vaan juoksi rimoista läpi, kun piti päästä lujempaa. Nyt tehtiin (ajoittain ) yhdessä rataa ja koira kuunteli. Tällä kertaa pidin koiran pidemmällä radasta ihan loppuun asti, enkä muutenkaan viritellyt koiraa. Tämä saattoi toki näkyä vauhdissa, mutta parempi näin kun se kaahottava mielipuoli, joka ei keskity eikä kunnioita rimoja ollenkaan.

Teemun opeilla eteenpäin

Maanantaina treenattiin Niinulla. Niinu lähti kuitenkin Purina Openiin, joten Teemu hyppäsi meitä ohjaamaan. Ja ehkä hyvä niin. Teemu antaa ainakin meille niin hyvää ja suoraa palautetta ja varmaan puoleen vuoteen ei Teemun opeissa olla oltukaan niin hyvä taas päästä vähän "ruoskittavaksi". Eipä ollut helppo pätkä . Varsinkin meille siinä oli monta kinkkistä kohtaa .Alussa piti tehdä pakkovalssi liikkeessä. Mietittiin treenikaverin kanssa että kohta ei olisi yhtään niin vaikea jos tuota hyppyä siirtäisi pari metriä ja huomaisikohan Teemu jos me sitä vaivihkaa siirrettäisiin. Heh.. No eipä kuitenkaan siirretty, se ei ehkä ratkaisi kuitenkaan meidän pakkovalssi liikkeessä ongelmaa loppujen lopuksi.

 

Hallin oikeassa kulmassa oli mielenkiintoinen puomi-putki-keppihässäkkä ahtaasti. Pari kertaa sain koiran hienosti ohjattua putkeen keppien sijasta, mutta tämä meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Domi karkasi kerran puomilta ilman lupaa, jossain lie mielenhäiriössä en samalla sekunnilla pysäyttänyt rataa josta tuli ansaitusti sanomista. Keinua vahvistettiin Teemun kanssa sillä sieltäkin tuppaa juoksemaan helposti läpi. Keinu on typerä este (jonka voisi poistaa) niin sitä ei ole haluttu suuremmin treenatakaan. Lähdöt on taas saatu varmoiksi, eikä hiipimistä ole enää ollut pariin treeneihin. Tämä on kuitenkin sellainen jota täytyy varmasti koko koiran iän ajan vahvistaa.

Tässäpä tärkeimmät Teemun ohjeet meille jatkoon

• Älä ikinä koskaan treeneissä EIKÄ kisoissa tingi koiran kriteereistä (jos juoksee puomista läpi niin rataa ei jatketa. PISTE)
• Älä sano ettet kerkiä sillä KERKIÄT
• Älä jää päivystämään koiraa, vaan näytä tehtävä, jätä koira suorittamaan tehtävää ja etene itse seuraavalle tehtävälle. LUOTA KOIRAAN!
• Puomia nopeammaksi (on ollut nopeampi, täytyy taas vahvistaa)
• Vahvista keppikulmia niin että "hämyesteitä" varsinkin putkenpäitä lähellä
• Keinulle jäämistä/ ohjaajan etu sekä sivuirtoamista vahvistettava
• Nopeana ohjaajana suosi ennemmin edestä ohjausta kuin takaa ohjausta
• RYTMITYS-RYTMITYS-RYTMITYS- ohjaajan treenattava
• Pakkovalsseja liikkeessä ohjaajan harjoiteltava (tell me about it...)

Kampanjoimassa hyvän asian puolesta

 

Domi on päässyt mukaan kampanjoimaan yhteistyökumppanimme Petsuperstore.fi:n kanssa hyvän asian puolesta. Petsuperstore.fi jakaa jokaisesta facebook tykkkäyksestä yhden kilon ruokaa pääkaupunkiseudun Löytöeläintalolle. Käykäähän siis tykkäämässä Petsuperstore.fi:n sivuista täällä ja olette mukana hyvän asian puolesta!

Tallikoira

 

 

Jatkoin tuossa parisen kuukautta sitten tallilla käymistä pitkästä aikaa. Olen aikoinaan Hollannissa ammatikseni ratsastanut, mutta muutama vuosi sitten oman hevoseni kuoltua jäi harrastus kokonaan. Kaverini osti vanhan kilpahevosensa Lupun takaisin ja nyt on taas ihana ollut käydä ratsastelemassa viikottain.En tiedä mitään niin ihanan rentouttavaa kun tallilla käynti ja varsinkin maastoilu noissa upeissa maisemissa. Kyllä unohtuu huolet, murheet ja stressit.

 

Domi on siis saanut tottua käymään kanssani tallilla. Se on vain parisen kertaa aikaisemmin ollut tallilla käymässä, siitä huolimatta se oli ekasta kerrasta asti aivan älyttömän helppo tallilla. Pysyy vapaana turvallisen matkan päässä hevosista, eikä lähde paimentamaan niitä vaikka hevoset riehaantuisivatkin tarhassa. Pystyn hyvin pitämään matkassa mukana, jos lähden vaikka taluttelemaan. Ratsastuksen ajan Domi saa kyllä odottaa autossa tai joko karsinassa.

 

Domia ei tunnu enää yhtään jännittävän hevosten lähellä oleminen. Yksi kerta näin ne jopa kuono ja turpa vastakkain Lupun kanssa. Aika suloista. Lupu onneksi ei ole moksiskaan, vaikka siellä koira mukana menossa paljon pyöriikin. Onneksi Domi kuitenkin sopivasti kunniottaa hevosia ja pysyy pääosin turvallisen välimatkan päässä. Toukokuun alussa tallille syntyi pieni suomenhevosvarsa, josta Domin oli alkuun melkosen vaikea pysyä erossa, kun varsakin olisi niin kovasti laitumeltaan halunnut Domia moikata. Varsan emä oli kuitenkin hieman eri mieltä ja lennättikin sitten Domia pariin otteeseen melko vauhdikkaasti laitumelta pois.

 

Domista siis hetkessä ihan itsekseen kouliutunut melkoisen mahtava tallikoira. Domi myös selvästi nauttii tallilla olosta, onhan siellä usein seurana mukavia koirakavereita. Ei voi taas kuin hehkuttaa miten mahtava, monipuolinen ja helppo koira Domi voikaan olla. (paljon sydämiä perään)

Johan rupesi pelittämään!!



Jee.. Toissapäivänä viimein kotiutui himoittu hyppysarja. Sain kurssikaverilta niin houkuttavan tarjouksen, että olihan siihen tartuttava. Oon jo pitkään himoinnut kunnon hyppyjä pihalle, jotta ainakin hyppytekniikkatreenit voisi tehdä kotona, eikä niitä varten tarvitsisi ajaa agilitykentälle asti. Onhan meillä jotain halpaviritelmiä hyppyinä ollut, mutta ei kunnollisia ja varsinkaan näin hyviä.

 

Nuo hypyt on aivan huippuhyvät, turvalliset, kevyet, hyvännäköiset, riman korkeuden saa tarpeeksi matalalle ja kaikki osat saa purettua, joten ne mahtuu hyvin vaikka autoon. Hyppytekniikkatreeniin noi on kyllä aivan must. Ajatus on kantaa niitä mukana mahdollisimman paljon vaikka kävisikin agilitykentällä kouluttamassa hyppytekniikkaa. Noista kun näkee suoritusta paljon paremmin kuin perinteisistä siivekkeellisistä hypyistä.

 

Nythän ei oikeastaan puuttuisi kuin putki niin pihalle saisi jo pientä ratapätkääkin aikaiseksi, kun kepit ja rengas löytyy ennestään. Mikäli kiinnostaisi samanlaiset hypyt niin yritys, joka näitä myy on Tähtitekniikka. Kannattaa pyytää tarjousta jos vähäänkään kiinnostaa. Niin ja juoksukontaktia opettaville tiedoksi että samainen firma tekee myös A.lle sekä puomille hyviä kehikkoja (kuvassa A:n kehikko nojaa autoa vasten)

Hyppytekniikkaa helteessä

Eilen ajettiin aamusta Ojankoon treenaamaan. Alkuun russelit pääsivät höntsäämään kentälle. Ojankon kentät vaan olivat niin kuumat, että melko nopeasti loppui virta russeleilta. Mutta hauskaa oli. Sitten paneuduttiinkin pariksi tunniksi hyppytekniikan saloihin Domin sekä Vapun koirien Neron ja Soran kanssa. On muuten melkoisen päteviä hyppytekniikkatreenureita Nero ja Sora. 

Domi treenasi pitkästä aikaa hyppytekniikkaa ja sen näköistä oli menokin. Domin kanssa tein kasvavaa sarjaa, etäisyyden arviointia sekä taipumistreeniä. Kasvavalla sarjalla kuten etäisyyden arvioinnissakin ponnu ei takapäästä riitä, jää vajaaksi. Mielellään ottaa ylimääräisen laukan ennemmin kuin lähtisi venyttämään. Tarvitsee itseluottamusta lisää.

Domille heikointa hyppytekniikkatreenissä on juuri tuo etäisyyden arviointi ja sitä olemme myös aivan liian vähän treenanneet. Kesän ajan onkin tarkoitus treenata tätä paremmaksi. Toivottavasti syksyyn mennessä on oppinut arvoimaan ja lisäämään käyttämäänsä voimaa takapäästä. Taipumisessa valui alkuun reilusti ulos loppukaarteessa, varsinkin vasempaan suuntaan. Paransi kuitenkin roimasti treenin aikana ja ihan viimeinen toisto olikin jo oikein hyvä. Rytmi oli hyvä, katse oli kaarteen mukainen ja laukka pysyi hyvin molempiin suuntiin. 

Lähiviikkojen ajan on taas mennyt paljon aikaa hyppytekniikan parissa ja muiden kurssilaisten sekä Vapun kanssa treenejä läpi käyden. Käymme muiden kurssilaisten kanssa ohjauspuheluja treeneistä läpi ja puhelut venyykin melkoisesti. Tästä aiheesta voisin puhua loputtomiiin. Oon kyllä ihan hurahtanu tähän hyppytekniikan opiskeluun. Valitettavasti aika on siihen rajallista, olettaen että sitä on muutakin elämää kuin töitä, koiria ja hyppytekniikkaa. 

Huomenna meillä onkin hyppytekniikan kouluttajien koulutuksen loppukoe (aikas jännää) ja keskiviikkona pääsee Domi taas hommiin. Sen jälkeen (toivottavasti) me valmistummekin. Onneksi treenit jatkuu ja jatkokurssia odotellessa.

Kesä, kesä, kesä

Kesä missä viivyt? Vuosi sitten tähän aikaan nautittiin jo helteistä. Sade onkin kiusannut tässä Espanjan reissun jälkeen ja tuntuu, että koiria on saanut olla koko ajan kuivaamassa. Ja silti koti on täynnä tassunjälkiä ja hiekkaa. Miten kolme pientä koiraa voikaan tuoda niin paljon hiekkaa sisään?

 

Tyhmä sade on myös haitannut harrastamista. Perjantaina ja tiistaina oli kova tarkoitus mennä Domin kanssa epistelemään. Tulipa sitten molempina iltoina vettä melkosen reippaasti ja jäätiin menemättä. Kontaktit ovat kuitenkin märkinä ja kun on vara valita niin mieluummin jätän menemättä ja riskeeraamatta mitään. Domi kun ei itse ihan osaa säädellä vauhtiaan liukkaiden kontaktien mukaan

 

Eilen ja tänään on onneksi näyttänyt jo paljon paremmalta. Ensi viikolla sitten toivottavasti päästään jo yli kahdenkymmenen. Eilen nautittiin kauniista päivästä tekemällä puolentoista tunnin metsälenkki ja pysähdyttiin monta kertaa nauttimaan auringosta. Ihanasti luonto puhkeaa kukkaan tällä hetkellä. Kyllä näyttää koiratkin nauttivan kesän tulosta.

 

Jos ei se tapa ni se todellakin hajottaa!!

 

Tämä teksti on pyörinyt blogin luonnoksissa jo pitkään. Jotenkin sen kirjoittaminen ja julkaiseminen tekee siitä jotenkin konkreettisempaa. Kyyneleitä on myös valutettu paljon tätä tekstiä kirjoittaessa. Vaikka oikeasti mitään pahaa ei ole tapahtumassa, koko lauma voi hyvin. Kuitenkin välillä sattuu niin pirusti ja tuntuu että sydämen tuhansien sirpaleiden keräilyä jatkuu vielä pitkään.

Meidän laumassa on pientä muutosta. Sentti on muuttanut vakituisesti asumaan muualle. Rauhallisempaan kotiin, ainoaksi koiraksi, sohvan valtaajaksi, hemmoteltavaksi. Siellä se saa tehdä niitä asioita, joista se nauttiii eniten. Sen on varmasti todella hyvä olla ja tiedän että se saa parhainta mahdollista hoitoa. Sitä rakastetaan yli kaiken ja taidetaan jopa hemmotella pilalle.

 

Vaikka se sattuu niin kaikista tärkeintä on kuitenkin että Sentti hengittää ja voi hyvin. Sentti tulee kyllä hoitoon ja asuu lähellä. Välillä täytyy myös päästä sen kanssa agilitykentälle, siitä se nauttii. Sentti siis pysyy elämässä. Sen takia ei pitäisi sattua näin paljon. Tiedän myös että tämä on Sentille parhaaksi, se onneksi lohduttaa. Tälläkin hetkellä Sentti on ensi viikkoon asti meillä. Vaikka Sentti useimmiten osaakin kiristää hermoja niin kyllähän sitä tulee heti kuitenkin ikävä. Kuten kirjoitin pääsia että Sentillä on kaikki hyvin ja se on onnellinen. Se on tärkeintä.

Hetken tie on kevyt

 

¨

Loma meni ja jälleen aivan liian nopeasti. Espanjassa oli ihan mielettömät kelit ja kyllä masensi lentää takaisin Suomeen. Varsinkin kun oli kuullut takatalvesta lumesta ja rännästä. Voi kun sen lämmön ja auringon olisi saanut pakattua mukaan. Onneksi seuraava Espanjan reissu on taas tiedossa pian niin sen voimalla jaksaa. Ja onhan meilläkin tulossa pian kesä, toivottavasti.

 

Koiratkin ovat tulleet takaisin kotiin hoitopaikoistaan. Centti ja Domi kyräili päivän toisilleen, mutta nyt taitaa Domi taas muistaa kuka se pomo olikaan. Domi oli viihtynyt enemmän kuin hyvin uudessa hoitopaikassaan labbispennun kanssa. Hassua kun monet aikuiset koirat eivät soi sietää tuollaisia kymmenen viikon ikäisiä yyberärsyttäviä kakaroita, mutta Domi kyllä jaksaa väsymättä leikkiä pennun kanssa. Taitaa olla aika samalla aaltopituudella.

Pojat on siis lähiaikoina viettäneet melko arkista elämää.  Domi kävi fyssarilla  nyt keskiviikkona ja kroppa tuntui jo oikein hyvältä. Pientä lihaskireyttä enää rangassa, mutta sellaista tulee varmaan jokaisella hoitokerralla löytymään. Muuten Domi olikin sitten melko vaikea hoidettava. Piippasi koko hoidon ajan vaikkei siihen koskenutkaan, eikä totisesti olisi malttanut pysyä paikallaan.

 

Se on taas ollut reilu pari viikkoa kevyemmällä liikunnalla ja sen kyllä huomaa. Koira ei meinaa aina ihan pysyä nahoissaan ja tuntuu loman jälkeen korvatkin vähän kadonneen. Domi on myös päässyt vähän lihomaan. Pudotin kyllä ruokamäärää, mutta hoidossa on taidettu hieman lipsua. Laihdutuskuurille siis.

 

 

Nyt siis palataan todella hyvin mielin takaisin agilityn pariin. Tänään oli jo tarkoitus mennä mölleilemään Nasta Cuppiin, mutta sen verran mukavuudenhaluisena ihmisenä taidamme kuitenkin jättää väliin. Illaksi on sen verran paljon sadetta luvassa ja kun valita saa niin taidetaan jäädä kotiin. Onneksi nyt keväällä on enemmänkin epiksiä luvassa.

 

Hyppytekniikkaa pitäisi päästä nyt toukokuussa Domin kanssa treenaamaan, sillä olemme saaneet paljon hyviä kotiläksyjä Vapulta ja sormet syyhyää päästä niitä kokeilemaan. Myös hyppytekniikkakouluttajaksi valmistuminen lähenee. Hui. Kesällä onkin suunnitteilla päästä katsomaan mahdollisimman usean koiran hyppytreenejä.

Tukkoisuutta ilmassa

Torstai- aamuna suunnattiin Petran luo hoidattamaan Domia. Domi sai olla aamun mukana töissä, jotta säästin hieman aikaa. Domi oli onnessaan. Kaksi päivää ennen loman alkua on ihan tarpeeksi HEKTISTÄ muutenkin töissä, joten meinasi olla hieman hankala karata kesken työpäivän viemään koiraa fysioterapeutille, mutta asiat toki tärkeysjärjestykseen.

Petra katsoi alkuun Domin liikkumisen. Liikkeet ok, liikkui täysin puhtaasti ja suoraan. Seisoessa koira myös suora, mutta hieman vasemmalta lantio tippui alas sekä eteen. Tästä jo ajattelimme että sieltä varmaan löytynee jumeja. Hieman aristi rintarangan palpaatiota. Käsiteltäessä rintaranka molemmin puolin tukkoinen, vasemmalta enenmmän. Lanne vasemmalta tukkoinen, enemmän lihaskireyttä kuin rankaperäistä, oikea ok.

Moni koirahan on joka kerta jumissa hoidettaessa, mutta Domista ei tähän mennessä ole löytynyt lähes mitään. Petra myös muisti huomauttaa, että iän karttuessa (koirilla kahden kolmen vuoden iän jälkeen) alkaa helpommin paikat menemään jumiin kuin pentukoiralla. Vanhuus ei tuu yksinään. Vaikka Domia ihan vauvana edelleen pidänkin. Hieman toki myös harmittaa etten ole koirassa mitään huomannut, mutta tuo ei taida kipujansa milläään tavalla näyttää. Tekisi varmaan agilityakin kolmella jalalla. Nyt täytyy myös pitää hoitovali maksimissaan kuudessa viikossa, sillä nyt se oli jo mennyt sen yli.

Tukkoisuus on kyllä aivan yhtä todennäköisesti tullut metsälenkillä tai toisten koirien kanssa riekkumisesta kuin agilityn seurauksena. Petra myös sanoi hyvinkin mahdollisesti tulleen jonkin "tapaturman" (revähdys/venähdys)  Meilläkin on jonkin verran noita isompia leikkikavereita, jotka kyllä onneksi osaa leikkiä Domin kanssa nätisti, mutta ehkä jatkossa pitää olla vielä tarkempi kenen kanssa Domin päästää leikkimään. Sillä kun on aikas vauhdikkaat painit aina.

Domi aloitti heti samana päivänä kuuriluonteisen magnesiumin syönnin sekä saimme kotiin päivittäiseksi jumppaohjeiksi sivutaivutukset sekä selän pyöristykset.

Pari päivää otettiin kevyemmin, mutta nyt jatketaan ihan normaalia elämää. Agilitytreenit jätetään kuitenkin pariksi viikoksi varmuuden vuoksi tauolle. Olen lähdössä Espanjaan ja koirat menossa hoitoon niin taukoa olisi muutenkin tullut. Harmittavasti kyllä Jennan eiliset treenit jäi väliin. Heti kun tulen reissusta niinvien Domin uudelleen Petran hoidettavaksi, toivottavasti silloin ollaan jo paaaljon vetreämpiä.

Russelit on siis jo hoidossa ja Domi menee tänään yhdeksän viikkoisen labbispennun luokse hoitoon, joten tylsää ei ainakaan Domilla pitäisi olla. Saa nähdä miten Domi jaksaa viikon ajan riiviötä kannassaan. Ihan oikein Domille, se on ihan samanlainen pain in the ass ollut russeleille pentuna ja vielä välillä edelleen. Kiitos taas hoitopaikoille,  toivottavasti koirat ovat kiltisti!

Agilitytreenit vaihtuivat eläinlääkärikäyntiin

Eilisiltana oli ohjelmassa agilitytreenit, mutta niiden sijasta löysimmekin itsemme eläinlääkäriasema Remediumilta. Kävimme iltapäivällä tekemässä kavereiden kanssa puolentoista tunnin remmilenkin merenrannassa. Koirat olivat koko ajan remmissä eikä Domi päässyt riehumaan muiden kanssa vaikka sitä kovasti yrittikin. Lenkin loppuvaiheessa huomasin, että Domi alkoi liikkumaan hieman epäpuhtaasti. Siinä sitten sitä ravuutettiin suoralla ja ympyrällä. Vasenta takajalkaa oireili. Ei muuta kuin koira kainaloon ja kannoin sen autolle saakka. 

Kello oli varttia vaille seittemän ja ajattelin ettei sitä varmaan enään mihinkään kerkeä viemään. Meillä ei kuitenkaan ollut edes kipulääkettä himassa, joten yritin soitella kaikki paikat läpi, jos vain johonkin olisi vielä ollut mahdollista päästä. Onneksi Remediumille vielä pääsimme. Tälläisia tilanteita varten pitäisi kyllä olla aina kaapissa kipulääkettä valmiina, mutta nyt oli päässyt loppumaan.

Katsoimme koiran liikkeet ja edelleen vasen takajalka oli epäpuhdas. Eläinlääkäri kävi todella tarkasti koko koiran läpi. Erityishuolellisesti takajalat. Takajalkojen liikkuvuus oli oikein loistava, ei kinnannut yhtään vastaan eikä aristellut muutenkaan yhtään mitään paikkaa. Selkä koluttiin myös tarkasti läpi ja pienen pientä reagointia saatin aikaan rintarangan kohdalla. Tämä voisi viitata jonkinlaiseen jumiin. Mitään hälyttävää reagointia, turvotusta tai muuta vastaavaa ei löytynyt, joten mitään järkeä ei ollut kuvata mitään, ainakaan vielä.

Jotain posiitivistakin eläinlääkärikäynnissä oli. Domi sai paljon kehuja avoimuudestaan ja reippaudestaan. On varmaan nähnyt vain arkoja shelttejä, sillä ihmetteli suuresti miten kyseisen rodun edustaja voikaan olla näin iloinen ja helposti lähestyttävä tapaus. Luonteen lisäksi kehuja sai takapään lihakset. Yesh. On niitä työstettykin.

Noin tunti lääkärin jälkeen koira ei ollut enää yhtään epäpuhdas. Johtui toki varmastikin kipulääkkeestä. Aamulla koira liikkui täysin puhtaasti eikä halunnut ymmärtää miksi aamulenkki piti tehdä remmissä. Jätin kipulääkkeen antamatta ja on koko päivän liikkunut puhtaasti. Onneksi huomen aamusta päästään fyssarille. Toivottavasti olisimme sen jälkeen hieman taas viisaampia. Kun nuo karvakorvat vain osaisivat puhua niin olisi huomattavasti helpompaa.