maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tallikoira

 
 

Jatkoin tuossa parisen kuukautta sitten tallilla käymistä pitkästä aikaa. Olen aikoinaan Hollannissa ammatikseni ratsastanut, mutta muutama vuosi sitten oman hevoseni kuoltua jäi harrastus kokonaan. Kaverini osti vanhan kilpahevosensa Lupun takaisin ja nyt on taas ihana ollut käydä ratsastelemassa viikottain.En tiedä mitään niin ihanan rentouttavaa kun tallilla käynti ja varsinkin maastoilu noissa upeissa maisemissa. Kyllä unohtuu huolet, murheet ja stressit.
 
Domi on siis saanut tottua käymään kanssani tallilla. Se on vain parisen kertaa aikaisemmin ollut tallilla käymässä, siitä huolimatta se oli ekasta kerrasta asti aivan älyttömän helppo tallilla. Pysyy vapaana turvallisen matkan päässä hevosista, eikä lähde paimentamaan niitä vaikka hevoset riehaantuisivatkin tarhassa. Pystyn hyvin pitämään matkassa mukana, jos lähden vaikka taluttelemaan. Ratsastuksen ajan Domi saa kyllä odottaa autossa tai joko karsinassa.
 
Domia ei tunnu enää yhtään jännittävän hevosten lähellä oleminen. Yksi kerta näin ne jopa kuono ja turpa vastakkain Lupun kanssa. Aika suloista. Lupu onneksi ei ole moksiskaan, vaikka siellä koira mukana menossa paljon pyöriikin. Onneksi Domi kuitenkin sopivasti kunniottaa hevosia ja pysyy pääosin turvallisen välimatkan päässä. Toukokuun alussa tallille syntyi pieni suomenhevosvarsa, josta Domin oli alkuun melkosen vaikea pysyä erossa, kun varsakin olisi niin kovasti laitumeltaan halunnut Domia moikata. Varsan emä oli kuitenkin hieman eri mieltä ja lennättikin sitten Domia pariin otteeseen melko vauhdikkaasti laitumelta pois.
 
Domista siis hetkessä ihan itsekseen kouliutunut melkoisen mahtava tallikoira. Domi myös selvästi nauttii tallilla olosta, onhan siellä usein seurana mukavia koirakavereita. Ei voi taas kuin hehkuttaa miten mahtava, monipuolinen ja helppo koira Domi voikaan olla. (paljon sydämiä perään)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti