Tiistaina lähdettiin koirien kanssa Ojankoon epistelemään helteisessä säässä. Domilla oli ohjelmassa kaksi möllirataa. Möllirata oli tällä kertaa agilityrata. Eka rata oli itseltäni todella huonoa ohjaamista. Huonon ohjauksen lisäksi tein myös huonoja ohajusvalintoja. Kyllä pitäisi jo osata valita ohjaukset noin helpolle mölliradalle. Domi pudotti radalla muurin palikan. Ohjasin ihan suoraan ohi A-esteeltä ja sitten vielä koira juoksi puomistakin läpi. Uusittiin koko puomi. Maalissa sätin itseäni ja aiheesta.
Tokalle radalle lähdettiin sitten hieman paremmalla tekemisellä ja tehtiin ihan sujuva nolla. Tai oikeastaan sujuva vitonen. Virallisesti A:n alastulolta rapsahti vitonen. Itse en kunnolla kerennyt näkemään, mutta näytti siltä, että olisi normaalilla rytmillä juossut A:n ja näin osunut kontaktille. Radan jälkeen seurakaverit sanoivat, että Domi olisi selvästi ottanut kontaktin. Hidastusta katsoessa näytti myös siltä, että koira juoksisi alas asti. Mutta mutta, onneksi tuloksella ei ollut meille merkitystä. Domilla oli kuitenkin nopein aika.
Fakta joka tapauksessa on se, että meidän A-este tarvitsee vielä paljon treeniä. Ollaan hävettävän vähän treenattu sitä viimeiseen pariin kuukauteen. Muutenkin meidän treenilista on kasvanut todella pitkäksi. Mutta mihinkäs meillä kiire olisi. Aloitetaan mielummin kisaaminen vaikka kolme vuotiaana, kuin että aloitettaisiin kisaaminen liian aikaisin ei-valmiin koiran kanssa. Domi on ainakin vielä näin puolitoista vuotiaana niin pentu ja kropastaankin vielä kesken, vaikka melko pieni koira onkin. Järjeltään se tulee varmaan olemaan vielä pitkään pentu ja toivottavasti pysyykin juuri tuollaisena :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti