keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Sairaalareisssuja

Tiistai-iltana Sentti kävi eläinlääkärissä selän kutinasta johtuen. Selästä ei onneksi löytynyt kuin ihottuman tyyppistä punoitusta sekä hankaumaa. Mitään loista, kapia tai muuta vastaavaa ei löytynyt. Lääkkeet saatuaan kutina on helpottanut selkeästi. Hintaa tälle pikaiselle eläinlääkärikäynnille jossa otettiin tarranäyte jotta voitiin poissulkea loiset ynnä muut ja saatiin lääke sekä pullo shampoota oli reilu 220 euroa. Ihan päätöntä. Onhan meillä onneksi vakuutus, mutta ihan käsittämättömiä hintoja, huh huh.

Sillä aikaa kun Juha oli viemässä Senttiä eläinlääkäriin niin itse makasin Jorvin päivystyksessä odottamassa olkapääni paikalleen laittamista. Tiistain koiralenkillä sain olkapääni sijoiltaaan (ei kannata puhua puhelimessa ja taluttaa kolmea koiraa). En muista miten mutta jotenkin pääsin koirien kanssa kotiin, vein koirat naapurille ja hälytin äiidn viemään mut pikapikaa sairaalaan. Jorvissa onneksi tajuttiin mun tuska ja pääsin heti päivystyksen ohi. Sain diapamiia, suoraan suoneen kipulääkettä ja lihaksia rentouttavaa lääkettä. Olkapää oli todella pahasti sijoiltaan sillä tunnin verran olkapäätä yritettiin korjata paikalleen. Viimeinen vaihtoehto olisi ollut laittaa olkapää nukutuksessa takas, mutta viimein kolmen miehen voimin ja lisäpainoin olkapää paikalleen rusahti. Onneksi olin sen verran huumeissa että en kauhean hyvin tapahtumia muista, mutta kipeää se teki.

Nyt on ihan hyvä olla, pahimmat kivut ovat helpottaneet ja käsi kyynärpäästä alaspäin liikkuu jo hyvin.  Elämä ilman oikeaa kättä, näin oikeakätisenä, on tietenkin hieman avutonta, mutta pakon edessä sitä pystyy tekemään yllättävän paljon asioita yhdellä kädellä. Sairaslomalla olen nyt pari viikkoa alkuun ja katsotaan vuodenvaihteen tienoilla, miten olkapää on lähtenyt paranemaan. Mä todella toivon että mitään suurempaa siellä ei ole mennyt rikki, sillä jos on, leikkaushoito taitaa olla väistämätön jolloin toipuminen kestää kahdesta kolmeen kuukauteen. Tämähän ei totiseti ollut ensimmäinen kerta kun olkapää sijoiltaan meni, mutta näin pahasti se ei ennen ole mennyt. Lääkärit tietenkin ovat leikkauksen kannalla mutta itselle se tuntuu aika kamalalta ajatukselta. Inhottavintahan tässä kaikessa on se etten tietenkään pysty ulkoiluttamaan koiria saati harrastamaan niiden kanssa vähään aikaan. Tämän vuoksi Sentti lähtikin äidille hoitoon jotta Juhalla olisi vähän helpompaa koirien kanssa. Täytyy myös miettiä Domin hoitoa sillä varsinkaan sille en valitettavasti pysty tarjoaamaan tarpeeksi aktiviteettejä juuri nyt.  Eipä koirien tarvitsee ainakaan olla yksin yhtään kotona, jotain positiivista. Ja en ole vielä koettanut mutta eiköhän sitä pysty kotona aktivoimaan niitä yhdenkin käden turvin

Ennen sairaalareissuja ehdittiin kuitenkin käydä Domin kanssa pari kertaa hallilla sekä shelttilenkillä.Domin vajaan kuukauden aksatauko päättyi perjantaina, hetkeksi. Nyt taukoili valitettavasti taitaa jatkua jonkun aikaa. Mikäli käsi ei pian kuntoudu niin täytyy ehdottomastti harkita Domille lainakartturia, jotta se pääsisi kuitenkin treenaamaan. Sentti onkin lomaillut jo hieman pidempään ja taitaa nyt mun käden vuoksi vielä ainakin toisenkin kuukauden taukoilla. Ehkäpä se oppii levossa? Kasvaahan lihaksetkin levossa :) Mutta viime perjantain treeneihin.. Joko perjantain treeneissä ohjaaja oli toivottaman hidas tai koira oli kasvattanut vauhtia melkoisesti. Enhän mä meinannut keretä mihinkään noinkaan lyhyellä radalla (alla). Hitaus meni toivottavasti väsymyksen piikkiin, tuo 12 h lento kun ei ole mitään herkkua ainakaan kun ei osaa yhtään lentokoneessa nukkua.



Otettiin ensin rengasta yksittäisenä esteenä ja muutaman kerran jälkeen jo radan  osana. Ohjurit oli vielä renkaan edessä, mutta Heli siirsi niitä pikkuhiljaa kauemmaksi rengasta. Hienosti haki renkaan radallakin kovassa vauhdissa. Meille vaikea kohta oli myös kasi putkeen irtóaminen, oli melkoinen kiirus ehtiä sinne ja tarkoitus olisikin että Domi irtoisi kauempaa putkeen. Heli sanoikin että parempi että irtoisi mieluummin vaikka väärään putken päähään kuin jäisi kyselemään.A-esteen haki todella hienosti mutta hieman yriti lintsata alastulossa. Tuli hienosti alas mutta takajalat jätti ilman roikkumaan alastulossa, ajatteli varmaan että en nää että ne ei osu kontaktille. Hassu koira. Tästä ei kyllä lipsuta yhtään vaan joka kerta korjasin alastulon. Vaatii ilmeisesti A-esteellä vielä ohjaajalta melko lähellä oloa. Nollalla mentiin rata läpi.

Lauantaina Sporttiksella jatkettiin rengas treeniä. Se ei valitettavasti vaan ollut yhtä menestyksekästä kuin perjantain treeneissä. Erilainen rengas toki vaikutti asiaan. Renkaan lisäksi treenattiin alkuun hyppytekniikkaa ja lopuksi vähän keppejä. Maltoin itse pysyä tarpeeksi rauhallisena kepeillä ja Domi suorittikin kuutta keppiä todella mallikkaasti eri kulmista. Ehkäpä muutaman kerran päästä uskallettaisiin ottaa jo kepeistä yksi ohjuri pois. Hitsi kun harmitaa että on niin paljon lunta ettei pihalle saa keppejä, nyt sairaslomalla olisi hyvin aikaa niitä pari kertaa päivässä käydä tekemässä. Sillä saahan sitä nyt yhdellä kädelläkin kepeille ohjattua :)

Treenien lisäksi käytiin lauantai-aamuna kaverin uuden koiranpennun kanssa pitkällä rämpimislenkillä Vantilan metsässä. (Lumentulo muuten riittäis jo, kiitos.) Pentu oli whippetti ja kyllä harmitti Domia kun se ei todellakaan pysynyt perässä. Oli muuten harvinaisen rohkea ja vauhdikas 4,5 kk vanha pentu kun pisti jo russeleita ruotuun. Sentti kyllä yritti kovasti näytellä hampaita mutta pentu pomppi päälle kaikista eri suunnista. Treenien jälkeen ajettiin vielä Riikan ja belgianpaimenkoira Haikun kanssa lenkkeilemään. Toscan kanssa myös lenkkeiltiin alkuviikosta.. Domilla on tainnu olla kova ikävä Toscaa kun piti pusutella koko lenkin ajan. Domilla on aika söpö tapa nostaa toisten koirien ylähuulta ja pussailla menemään vauhdissakin. Ihanaa kun on paljon ihania koiraystäviä niin pääsee juoruilemaan hyvässä seurassa ja koirat purkamaan yhdessä.

Loppuu vielä muutama kuva viime viikonlopun ESS:n pikkujouluista. Keli oli aika karmea mutta hyvässä koira- ja ihmisseurassa tuli tehtyä pitkä lenkki sekä lenkin jälkeen nautitiin vähän makkaraa, pipareita ja glögiä. Ihanaa joulu on jo aivan ovella <3.







2 kommenttia:

  1. Pikaisia paranemisia teidän konkkaronkalle! Rauhassa vaan nyt! Kaikesta huolimatta mukavaa joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia! Oikein ihanaa joulua myös Teidän konkkaronkalle!

      Poista