Vain elämää....

Eilinen ilta tuli vietettyä Vain Elämää- konsertissa Barona Areenalla loistavilla paikoilla punaviiniä juoden. Aivan huikea ilta ja kylmiä väreitä tulee vieläkin tietyistä esityksistä. En varmasti ollut ainoa 8000 ihmisestä, jolle kyynel vierähti poskelle. Kiitos ihanille artisteille mielettömästä konsertista. Jatko-osaa odotellessa vaikka mikään ei koskaan voi voittaa ensimmäistä osaa, valitettavasti.

Täällä on vietetty rauhallista elämää. Vielä kaksi viikkoa olisi sairaslomaa jäljellä, mutta mielenterveys alkaa kyllä järkkymään näin joutenolosta. Meijän koiratkin on ollut vähän pimeitä. Sentti on saanut hepulikohtauksia ja leikkinyt yksikseen siihen tahtiin, että on saanut pelätä paikkojen särkyvän. Sentti saa harvoin hepulikohtauksia, mutta silloin kun saa niin siitä kuulee varmasti koko naapurusto. Tänään Kevin tallusti makkarista ihan muina miehinä kohti olohuonetta ja matkalla nosti jalkaa omalle lempi futispallo lelulleen?? Sisälle?? WTF!! Mä jäin niin suu auki kattomaan, etten tajunnut ees räjähtää sille kunnolla. Melko black moment Kevinille sekä meille. Domi muuten vain häröilee.

Domi oli Ellan ja Tepon luona muutaman yön aktivoitumassa, suurkiitokset taas Ellalle. Eilen Heli ohjasi Domia agilitytreeneissä, en päässyt itse paikalle, mutta sininen salama oli kuuleman mukaan ollut oikein pätevä. Kiitos Ellan sain muutaman videopätkän nähtäväkseni ja on se kyllä hienoa nähdä Domi niin taitavan ohjaajan kanssa.

Tänään Juha treenasi kaikkien kolmen kanssa hyppytekniikkaa hallilla. Domille uutena asiana laitettiin hyppysarjan viimeiseksi esteeksi okseri. Tehtiin myös korkeuden arviointia, jossa Domille nostettiin rima ensimmäisen kerran 30 cm. Eipä tuottanut kumpainenkaan ongelmia. Domin ja Sentin kanssa Juha teki myös puomilla pelkkää alastuloa, molempien kanssa etupalkalla. Domi teki tasaista työtä, välillä epäröi vapautuksen kanssa. Sentti tuli lujaa alas asti, mutta varasti kyllä muutamaan otteeseen. Sen verta olen sen hitaiden kontaktien kanssa tuskastellut, että mieluummin tulee lujaa alas asti ja varastaa kuin jää himmailemaan jo ennen kontakti osaa. Taas iski pienen pieni toivon kipinä, ehkä Sentillä on vielä jonain kauniina päivänä hyvät kontaktit.

Meillä vietetään taas uuttavuotta kotona, kiitos Sentin paukkuarkuuden. Yllättäen kukaan ei halua sitä hoitoon uutenavuotena, enkä myöskään itse halua antaa sitä hoitoon kenellekään muulle kuin omalle äidille ja se nyt sattuu olemaan noin 1000 km päässä. Helpointa on siis kutsua meille vieraita aina uudeksi vuodeksi ja jäädä koirien kanssa kotiin. Uudeksi vuodeksi on muuten luvattu vesisadetta, sound`s nice.

Huomenna pitäisi mennä oman seuran kisoihin kuuluttajaksi, jännittävää. Parasta että olin unohtanut koko jutun ja sen että enhän mä sinne voi edes ajaa. Onneksi kuuluttajan tehtäviin ei hirveästi käsiä tarvita. Olisinhan mä toki voinut käteen vedoten koko homman peruuttaa, mutta enpä enää edellis-iltana viitti ja toivon voivani pummata Juhalta kyydin. Huominen menee siis laatu-agilitya katsellessa. Lähtöjä on aivan turkasesti, mistä niitä kisaajia riittää edes noin paljon ja vielä uutena vuotena? Kisat jatkuvat aina kello 23 asti, onneksi itse kuuluttelen vain keskimmäisenä olevat medikoirakot.