Hyppytekniikkakoulutus: CHECK!!

Koko kevät ja vielä osa kesästäkin on enemmän tai vähemmän mennyt koirien hyppytekniikkaa opiskellessa. Palkintona, että olen nyt valmistunut koirien hyppytekniikan kouluttajaksi. Ihan mielettömän iso kiitos Vapulle koulutuksen järkkäämisestä ja siitä että pääsin mukaan monien hakijoiden joukosta. Vappu on aivan huippuhyvä ja häneltä löytyy niin paljon tietoa asiasta, että olen saanut olla todella etuoikeutettu, kun olen hänen oppiinsa päässyt. Valtava kiitos myös fysioterapeutti Tanja Kotille jakamistaan ohjeista koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen. 

Näiden lisäksi suurenmoiset kiitokset kurssikavereille sekä projektikoirilleni. Meillä oli kurssilla niin hyvä henki, fiilis ja HAUSKAA, että niitä hetkiä on jo ikävä. Onneksi meillä on yhteisö, jossa jaemme edelleen tulevaisuudessakin vertaistukea toisillemme, mutta eihän mikään voita yhteisiä hetkiä. Erityiskiitokset Salme Räsäselle ja Nina Mesirannalle syvällisistä pohdinnoista ja vertaistuesta. Toivon myös todella, että ensi vuonna suunnitelmissa oleva jatkokurssimme onnistuu. Ilman projektikoiraryhmääni en olisi saanut harjoituksia vedettyä, joten valtava kiitos siis Teille jotka projektikoirakoikseni halusitte. Osan kanssa kävi valitettavasti huonoa tuuria ja koirat joutuivat sairaslomalle, mutta toivottavasti vielä pääsemme näidenkin koirien kanssa joskus jatkamaan. Myös kiitokset omalle rakkaalle ja parhaalle projektikoira Domille, joka jaksoi ahkerasti ja motivoituneena olla mukana jokaisella lähiopetusjaksolla.

Hyppytekniikkaa ei voi oppia kuin katsomalla ja arvioimalla tuhansia tuhansia toistoja. Koskaan ei tule valmiiksi vaan jatkuvasti tulee kohtaamaan erilaisia koiria. Huikeasti itseluottamusta kuitenkin jatkoon ja tulevaisuuteen sain arvioinnistani, jossa mm. kirjallisesta loppukokeesta sain täydet pisteet!! :)

Ilo huomata miten paljon asiakkaita hyppytekniikkakouluttajilla on ja miten on herätty että hyppytekniikkatreenit eivät ole vain "ongelmatapauksia" varten. Suurin osa esteistä agilityradalla on hyppyesteitä. Kisaava agilitykoira hyppää kymmeniätuhansia kertoja elämänsä aikana, miksi emme siis opettaisi koirille oikeata suoritustekniikkaa. Oikealla suoritustekniikalla voimme myös ehkäistä mahdollisia vammoja ja jumeja koiralle. Hyvän hyppytekniikan omaava koira käyttää kroppaansa oikein ja tällöin myös kuormittavuus pienenee. Hyppäämisen tekniikan lisäksi koiralta toki tarvitaan myös hyvää fyysistä peruskuntoa, kehonhallintaa sekä koordinaatiota. Näitä voi työstää paljon myös ihan kotona.  

Olen oppinut valtavan paljon tämän kevään aikana, koiran fysiikasta, lihaksistosta, koiran liikkeistä, eri koiraroduista, jumppaamisesta, hyppytekniikasta, vesijuoksumattotreenistä jne.. listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Minkäänlaista keittokirjaa hyppytekniikan opettamisesta ei voi kirjoittaa. On tärkeätä muistaa että jokainen koira on yksilö ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Myös tutun koiran kohdalla tulee muistaa se koiran päivän kunto. Vaikka koiralla on ollut hyvä hyppytekniikka se voi myös hyvin nopeasti muuttua jumin, loukkaantumisen, huonon kokemuksen tai vaikka leikkauksen jälkeen.

Ps: Haluan oppia lisää hyppytekniikan saloista, joten tarjoan hyppytekniikkakoulutusta pääkaupunkiseudun alueella edullisesti kulukorvauksia vastaan. Otahan yhteyttä jos tämä kiinnostaa. Yhteystiedot löytyvät sivun yläreunasta löytyvän palkin alta.

Ei ole koiraa karvoihin katsomista- vai onko sittenkin

Tuossa heinäkuun puolessa välissä helteiden oltua päällä muutaman viikon lähti Domilta taas karvat. Pitkään me sinniteltiin karvan kanssa ja jos koiralla olisi yhtä hyvä olla helteillä turkin kanssa kuin ilman turkkia niin mielelläni pitäisin turkin. Ei se munkaan mielestä kaunis ole. Kuitenkin vieläkin lähes joka ikinen päivä jos yhtään julkisemmalla paikalla liikumme se saa kommentteja kuinka söpö se onkaan. En ihan välttämättä yhdy, mutta ehkä sen erikoinen ulkonäkö kääntää katseita. Siinä vaihessa kun selkeästi huomaan että koiran on much much parempi olla ilman turkkia niin mulle on ihan sama kuinka ruma tai kuinka kaljurotalta se näyttää.

Helteiden tultua oli siis helppo ja selvä ratkaisu ajaa karvat pois. En vaan enään raaskinut katsoa toisen yöllisiä läähätyksiä enkä halua miettiä saako se lämpöhalvauksen pienestä lenkistä päivällä. Saati että olisin viitsinyt mennä koiralle agilityesteitä näyttämään tai muuta suurempaa aktiviteettia ulkona harrastamaan.

Tämä aihe jostain syystä jakaa mielipiteitä aivan käsittämättömän paljon. Mun pieneen päähäni ei mahdu miten jotkut voi saada siitä niin paljon angstia itselleen, että voivat uhkailla koiransa kesäturkkiin ajelleita. Eihän asia koske heitä millään muotoa. Miksi se kaataa heidän maailmansa? Eikös jokainen kuitenkin saa tehdä koiralleen niin kuin itse parhaaksi näkee. Tämä on kolmas kesä, kun Domi on ajeltu ja me emme ole saaneet kuin positiivista palautetta turkin ajelemisesta, mutta valitettavasti jotkut on saaneet siitä valtavia ryöppyjä ja vihoja päälleensä. 

Meidän pointit ajelemiseen on kuitenkin se että koira jaksaa enemmän, voi paremmin, on energisempi ja iloisempi nuori pojankloppi. Domilla on aivan liikaa turkkia, juuh onhan se varmasti hieno näyttelyturkki ja niin edespäin, mutta jos kuitenkin mentäisiin mieluummin koiran hyvinvointi eikä kauneus edella. Mä myöskin haluisin ajatella että turkki viilentää koiraa, mutta miten tuollainen hillittömän paksu ja runsas turkki, josta ei pääse iholle ollenkaan niin miten se tuulettuu ja viilentää. Nyt koiran saa myös viilennettyä tarvittaessa, kun turkkia ei ole niin järin paljoa. Kaikista tärkeintä tässä on että Domilla on niiiiiin selvästi paljon mukavampi olla näin. Se riittää mulle. Iloinen koira, iloinen omistaja.

Hot hot summer

Voi pojat. Takana ihanan huikea kesäviikonloppu. Viikonloppuun kuului paljon veneilyä (ei tällä helteellä voi olla kuin veden ääressä), vesijetillä ajoa, vesihiihtoa, aurinkoa, merta, Kaivopuistoa, Haukilahden rantaa, Lonnan saarta, terasseja, hiekkaa, nurmikkoa, kavereita, koirakavereita, aurinkorasvaa ja kuohuviiniä. Ja nämä kaikki vielä hyvässä seurassa, parempaa ei voisi toivoa. Jäin myös ihan koukkuun vesijetillä ajamiseen, ihan huippuhauskaa!!

 

Domi pääsi mukaan veneilemään kun on ruvennut tykkäämään siitä hirmuisesti. Nuorempana pelkäsi isompia aaltoja, mutta nyt tuntuu olevan aika uhkarohkeakin veneessä ja taiteilee vaikka missä laidalla. Vaikka merellä oltiinkin niin veneessäkin oli sen verta kuuma, että sekä ihmisten että koiran oli päästävä usein uimaan. Domi olikin helppo pelastusliivien kanssa dipata välillä laidan yli uimaan. Näitä viikonloppuja voi sitten muistella lokakuussa kun on pimeätä, kylmää ja märkää. 

 

Kuten kuvista huomaa Domilta lähti taas karvat, mutta ehkäpä siitä voisi kirjoittaa vaikka ihan oman postauksensa.

 

If it doesn`t challenge You it wont change You

  

Nyt on aika todella kääriä hihat ja ruveta Domin kanssa treenaamaan sillä meidät valittiin mukaan FitDog agilityvalmennustiimiin!!! IHAN HUIKEETA!! Jo pitkään on ollut valtava kiire ja kaikki suunnitelmallinen ja tavoitteellinen treenaaminen on jäänyt lähes kokonaan. Punnitsin todella pitkään mitä haluan ja voiko meillä oikeasti riittää aika melkein vuoden pituiselle rypistykselle. Läheisieni kanssa juteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että niistä asioista mistä nauttii niille täytyy järkätä aikaa. Se on sitten vain järjestelykysymys jos todella haluaa.

Meillä tulee ihan huikea vuosi ja toivottavasti kaikki tämä palkitaan tulevaisuudessa. Tulen varmasti oppimaan paljon uutta sekä itsestäni, rakkaasta koirastani sekä koko lajista. Koossa on loistava porukka ja uskon vahvasti että saamme mahtavan yhteishengen kasaan ja tsemppaamme toisiamme niin leireillä kuin myös leirien välissä.

FitDog Agilitytiimissä on  mukana Suomen huippukouluttajat Niinu ja Teemu, Jenna sekä Juha, mentaalivalmentajana Christina Forssell sekä fysiikkavalmentajana Jerry Stenberg. Ohjelmassa on on leiriviikonloppujen aikana perjantaisin mentaalivalmennusta, ohjaajalle parit fysiikkatreenit, kolmet agilitytreenit ja viikonlopun päivät tulevat venymään kaksitoistatuntisiksi. Kovaa kuntoa varmasti tarvitaan syksystä alkaen sekä koira että ohjaaja. Mielenkiintoinen ja varmasti tiukka vuosi tulossa. En malta odottaa.

Kesä, mökki, helle ja koirat

Sanoja ei tarvita, ainoastaan lisäisin tähän paljon sydämiä jos se onnistuisi <3

 

 

Se kilometrin pituinen treenilista

Meidän agilityn treenilista on hyyyyvin pitkä, se ei varmaan ole uutta. Taitaa se olla pitkä monella muullakin. Joskus olisi kuitenkin ihana päästä myös vetämään siitä jotain yli ja todeta, että me oikeasti osataan se. Jatkuvaa treenaustahan agility on ja kun joku asia vahvistuu toinen heikentyy, mutta silti... Ohjaajan eikä koiran motivaatiosta tämä ei onneksi ole kiinni. Ennemminkin ajanpuutteesta.

 

Jotenkin tyhmästi sitä ajatteli, että kesällä olisi enemmän aikaa treenilistan lyhentämiselle, kun on lomaa ja valosaa yms. NOT. Kesällä haluaa nauttia mökkeilystä, veneilystä, kavereiden kanssa puuhailusta, terasseista, tuoreista vihanneksista ja hedelmistä, uimisesta, auringosta, reissuista Suomessa .. Tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Suomen kesäkin on niin lyhyt, mutta kuitenkin ainutlaatuinen, että siitä täytyy pystyä nauttimaan.

 

Listasin kuitenkin meidän suurimmat treenintarpeet. Vaikka aika on kortilla niin yritetään tehdä edes pieniä täsmätreenejä sopivissa väleissä, varsinkin kun ne hyvät hyppyesteet sieltä kotoa löytyy. Treenatessa muistetaan aina kuitenkin tärkeimpänä asiana pitää hauskaa ja se pilke silmäkulmassa.

 

•  Irtoamistreeniä (apuohjaaja palkkaa ja myös hetsaa koiraa lähdössä)
•  Koiran katsetta esteisiin, ei ohjaajassa
• Tavoitteena estehakuisempi koira -> mieluummin valitsee väärät esteet kuin ei valitse mitään ja räksyttää ohjaajalle
•  Hypyille häirötreeniä-> rynniminen, rytminmuutokset, käskytys hypyn päällä, lelun heittäminen, selän taakse jättäminen, informaatio myöhässä, ohjaavan käden pudotus hypyn päällä -> ei toki kaikkea kerralla vaan pikkuhiljaa -> Domin tulee kestää myös ohjaajan virheitä, ohjaajasta ei virheetöntä saa, se on varma
• Takaaleikkausten treenausta -> vaikka suosinkin ehdottomasti edestä ohjausta niin aina siihen ei pysty, takaaohjauksella myös koiralle itseluottamusta
• Omassa ohjauksessa käsien käytön vähentäminen -> pehmeää, sulavaa ohjausta, kädet vain tukevat
• Keppejä vielä itsenäisemmäksi, sisäänmenot hienot -> treenin alle pujottelu seinää kohti, reilu sivuirtoaminen, pujottelu loppuun asti ilman ohjaajan omaa liikettä, pujottelu niin että putki suoraan edessä, vielä vaativammat sisäänmenokulmat -> hakee kulmasta kun kulmasta itsenäisesti
• Pakkovalssi liikkeessä
• Merkkauksiin tulo ja ohjaajan luottaminen koiraan merkkauksissa ->aikaisempi liikkeellelähtö merkkauksista
• Puomin vahvistaminen -> välillä vapauttaa itse itsensä sekä liikaa liikkeessä kiinni -> koske tarkoittaa kontaktille jäämistä sekä keinulla että puomilla -> tästä ei koskaan tingitä
• Juoksu A, tasaisesti hyppää kontakti-alueelle mutta aika ylös -> kehikkoa mukaan ratatreeniin niin saisi hieman venytettyä laukkaa, ei kuitenkaan ylimääräistä A:n hinkkaamista -> liian rankka este
• Pöytä esteen opettelu, tehty todella vähän

• Hyppytekniikkatreenit jatkuu -> tällä hetkellä työn alla etäisyyden arvionti, taipuminen sekä erikoisesteet (okseri, muuri, pituus) hyppytekniikkatreenissä
• Selkälihastreenit jatkuu kerran kaksi viikossa

• Ohjaajan asenne kohdillaan joka treenissä -> koira tekee aina parhaansa myös ohjaajan tulisi joka treenissä näin tehdä
• Koiran vire kohdillaan, kun keittää yli -> tauolle, tätä esiintynyt enemmän epiksissä kuin treeneissä tällä hetkellä
• Mahdollisimman paljon epiksissä käyntiä -> kisatilanteeseen tottumista -> vireen pitäminen kohdillaan myös "kisa"tilanteessa

Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee

 

 

Elossa ollaan. Lomalla on näkäjään sen verta enempi kiirusta kun ei ehdi blogiakaan päivittämään. Nyt kuitenkin palattu taas sorviin ääreen, mutta onneksi vielä kolme viikkoa lomaa tälle kesälle jäljellä. Juhannusta vietettiin perinteiseen tapaan lähimmäisten parissa mökillä ja jälleen kerran ihana ja rentouttava juhannus takana. Omien koirien lisäksi mukana oli taas myös kultainennoutaja Hipsu. Itä-Suomessa sääkin suosi ja sade pysyi lähes koko ajan muualla. Juhannus saisi kyllä olla useamman kerran vuodessa.

Koirat olivat taas perinteiseen tapaan kaikessa mukana, paitsi lavatansseihin eivät kuitenkaan päässeet mukaan. Kevin meni aivan sekaisin meidän uudesta harrastuksesta suppailusta. Se ei suosutunut millään pysymään poissa laudan päältä vaan olisi halunnut suppailla kaikkien kanssa pitkin järveä.

Juhannuksen jälkeen tultiin kaupunkiin muutamiksi päiviksi ja Domin kanssa käytiin viimeisissä Niinun treeneissä. Treenit jatkuukin sitten vasta elokuun puolenvälin paikkeilla. Ohjaaja olikin sitten hieman lomatunnelmissa kun en näköjään edes muistanut miltä puolelta keppejä mennään sisään, voi hohhoijaa! Koira joutui hieman paikkailemaan ohjaajaa, mikä ei toki ole mitenkään uutta. Ohjaajan sekoilun lisäksi treeneistä jäi mieleen, että sen meidän hurjan pitkän treenilistan (jota pitäisi yrittää ehtiä lyhentämään) kärkeen täytyy nostaa kepit.

 

Ihanaa helteistä kesäviikkoa!!

Vesiallastreeni aloitettu

Hyppytekniikka kouluttajien koulutuksessa puhuimme paljon vesiallastreenistä, katsoimme videoita ja kävimme läpi saatuja tuloksia vesiallasharjoittelusta. Tutkitusti  koirien kehonkäytössä oli nähtävissä laadullista paranemista. Sen kirjoitettiin myös parantavan maksimissaan jopa noin 0,5 sekunnin ajan koiran nopeutta normaalipituisella agilityradalla. Näistä tutkimuksista voi lukea enemmän agi.fi lehden numeroista 1/2013 ja 6/2013. 

Allasharjoittelua voi ja kannattaa siis käyttää myös terveillä kisa- ja treenikoirilla. Remediumin fyssari Nooran mukaan heillä käy tällä hetkellä aikalailla puolet ja puolet kuntoutuspotilaita sekä urheilukoiria. Uiminen on toki myös hyvä harrastus ja moni koira kesäisin tykkääkin uida. Hyppäämistä varten uiminen ei kuitenkaan kehitä takaosaa tarpeeksi. Domi ei myöskään ole yhtään uimisen ystävä vaan ainoastaan kahlailee vedessä vaikka muut koirat uisivatkin.

Myös Vappu kovasti kyseisen treenimuodon puolesta puhui ja niinpä me viimein aloitimme Domin kanssa vesiallastreenin viime perjantaina Remediumissa. Ensimmäisellä kerralla pääosin vain tutustuimme altaaseen. Domi meni oikein mielellään ja reippasti altaaseen kunnes tajusi, että siellähän on vettä ja olisi mieluummin pakittanut. Hetki Domilla kesti ennen kuin se tajusi homman juonen ja että altaassa tosissaan pitäisi kävellä. Huomasi oikein kun alkuun pienen shetlantilaisen aivot raksuttivat hurjaa vauhtia miettien että mitähän tässä juuri tapahtuu. Juonen tajuttuaan Domi käveli hyvin ja rennosti altaassa. Ekalla kerralla olimme altaassa 15 min, josta kävelyä oli ehkä noin kymmenisen minuuttia. Me jatkamme nyt siis kymmenisen kertaa vesiallastreeniä kerran viikossa. Kaikista parhaan hyödyn vesialtaasta saa kun sen tekee näin tiiviinä harjoitusrupeamana.

äsäm viikonloppu

Viikonloppu vierähti agin SM-kisoissa. Melkoisen mainio viikonloppu takana. Sääkin suosi ja sunnuntaina sai jopa kunnon rusketuksen. Oli huikeata nähdä niin paljon hienoja suorituksia ja välillä jopa kylmät väreet kulki pitkin kroppaa, kun joidenkin koirakoiden yhteistyö oli vaan niin mieletöntä katseltavaa. Jenni ja Amelie vetivät niin huikean suorituksen olemalla lopputuloksissa kahdeksansia, että siinä tuli todella huudettua kurkkunsa käheäksi. Hurjasti onnea vielä kaikille SM-kisoissa menestyneille!!

Yövyttiin Jennin ja Annen kanssa lähellä keskustaa sijaitsevalla Härmälän leirintäalueella. Mökit olivat oikein siistejä ja lenkkimaastot mahtavia, mutta yöunet kyllä jäivät hieman vajaiksi kun alueella ei ilmeisestikään muut mökkiläiset kovinkaan paljoa nukkuneet. Domi lähti turistiksi mukaan, se kun on niin mainion helppoa matkaseuraa. Nähtiin ja käytiin leikkimässä Domin siskon pentueen koirien kanssa. Domi-eno, vaikea ajatella Domia enona kun on itsekin niin kakara vielä. 

Iltalenkin maisemia

Melkoinen treeni-into kisoista jäi. Onneksi tänään jo päästiin Niinulle sitä intoa paikkaamaan. Lompakon yritin pitää kisoissa tiukasti kiinni, mutta ei se aivan onnistunut. Mukaan tarttui pari uutta agilitylelua, herkullisia luita sekä Domille uusi BOT-loimi. Meillä BOTin toppaloimi löytyy, mutta nyt ostettiin verkkoloimi, joka on hieman parempi vaihtoehto näin kesällä käytettäväksi.

Jenni sai houkuteltua jokunen aika sitten lähtemään myös mm-karsintoihin, joten juhannuksen jälkeisenä perjantai-aamuna starttaa auton nokka kohti Rovaniemeä. Melko hullun hommaa istua autossa se 12 h suunta, mutta pääsee ainakin taas nauttimaan huippuagilitysta. Toivottavasti siellä ei kuitenkaan lunta sada niin kuin tänään.

Näistäpä on blogini hakusanahistoria tehty

 

Viikosta toiseen joku eksyy mitä kummallisimpien sanojen saattelemina blogini ääreen. En ole aikaisemmin näitä seurannut oikeastaan ollenkaan, mutta nyt parin kuukauden ajan tämän postauksen innoittamana olen ottanut hakusanoja ylös.

Eniten blogiiin toki löydetään hakusanoilla, jotka sopivat blogiin: senttico, Mari Sydänmaanlakka, sheltti Domi. Nämä ovatkin täysin ymmärrettäviä. Moni myös löytää tänne hakusanalla koiran

varvas murtunut. Näin on valitettavasti käynyt, joten jonkinlaista tietoa varpaan murtumisesta löytyy. Viime kuussa muutama oli eksynyt tänne hakusanalla aikuisviihdettä. Pettymys on tainnut olla melko suuri. On agilitya, koirankarvoja, hyppytekniikkaa, treenejä mutta ei kyllä lainkaan aikuisviihdettä. Sori.

 

Tässä muutama erikoisempi hakusana, joita on käytetty useimpia kertoja:

Käpäläkoplan Harley Quinn

Domin isä, mitään lisätietoa Harkasta ei täältä löydy, pitänee ehkä laittaa linkki Harkan omille sivuille

aaaaaaaaaaaaaa

tää on todella outo

koiran nappuloiden turvotus

joskus turvotellaan, mutta mitään ohjeita siihen ei täältä löydy

jos Domin kanssa menee poikki
tässä blogissa ei olla seurustelusuhteessa Domin kanssa
 

 

sentin blogi

tietääkseni tämä on minun blogi, vaikka Sentistä kirjottelenkin :)

en suunnittele huomista
suunnittelen kyllä, mutta en siitä taida tänne kovin paljoa kirjoitella

meidän vaiva

on meillä toki jotain vaivoja joskus, mutta toivottavasti ei sen enempää

jos domin kanssa menee yht‘‘n
yli 140 klikkausta tällä haulla, pitääköhän paikkansa..

varpaan ohjuri
jaa-a.. mitähän etsijä on yrittänyt löytää...

kesälookki
Domilla on kaksi kesää kesälookki ollut, mutta haulla ei ole taidettu koiran kesälookkia etsiä..hih..

ganglio jalassa
sellainen valitettavasti allekirjoittaneelle tuli rasitusmurtuman seurauksena, siinä kaikki tieto mitä täältä siitä löytyy

pahoinpidellyn koiran oireilu
voi apua.. :( ei onneksi löydy minkäänlaista tietoa aiheesta

pentukoira
tällä hetkellä kotona vain aikuisia koiria.. luojan kiitos...

Onnea ja pientä epäonnea

Viime keskiviikkona käytiin taas fysioterapeutti Petran luona hoidattamassa Domia. Hieman ahkerammin on parisen viikkoa treenattu ja päivät ennen hoitoa oli treenit sekä kisat. Odotinkin mielenkiinnolla missä kunnossa kroppa tällä hetkellä on. Domi oli oikein hyvässä kunnossa, pientä lihaskireyttä, jota kuuluukin urheilijalla (tai oikeastaan tässä tapauksessa urheilijakoiralla) olla. Ihana oli tämä kuulla ja olinkin yhtä hymyä koko loppupäivän. Kävin illalla kaverin kanssa lenkkeilemässä, joka ihmetteli, että miten voin olla pelkkää yhtä hymyä siitä tiedosta että koira on hyvässä kunnossa ja voi hyvin. Ehkäpä sitä ei-koiraihmiset voi tajutakaan.

Petran puolesta Domin hoitoväliä olisi voinut pidentää, mutta haluan kyllä itse edelleen pitää sen tuossa neljässä-viidessä viikossa. Haluan olla varma treenatessani, että koiralla on varmasti kropassaan edellytykset pystyä treenaamaan agilitya täysipainoisesti. Mikäli taukoillaan agilitysta niin tällöin myös hoitoväli voi olla pidempi. Fysioterapiakäyntien lisäksi on toki ensisijaisen tärkeätä huolehtia päivittäisestä monipuolisesta liikunnasta. Nyt lähiaikoina on keskitytty pari kertaa viikossa myös tekemään selkää pyöristäviä jumppaliikkeitä.

 

Maanantaina treenattiin Niinulla ihan huikean hyvät treenit ja saatiin niin hyvää palautetta. Noin hyvin menneillä treeneillä jaksaa taas hymyillä ja pitkään. Tiistaina oli tarkoitus mennä oman seuran treeneihin ja keskiviikkona mennä kokeilemaan kolmosluokan ratoja Purina Openiin. Maanantai iltana kuitenkin hymy hyytyi hetkeksi. Meillä oli vieraita ja kaikki koirat kotona. Koirat olivat tietenkin vieraiden paijattavana illan. Olin itse yläkerrassa, joten en osaa sanoa mitä tapahtua mutta Sentti oli ilmeisesti hermostunut Domin yltiöpositiivisuuteen ja yleiseen sähläykseen ja käynyt Domin päälle. Domi jäi alle ja jouduin ne jopa käydä erottamassa.

 

Tiedän että monissa laumoissa koirat ottavat useastikin yhteen, mutta meillä se on niin harvinaista, että otan sen itse ehkä turhan raskaasti. Tämän nujakoinnin seurauksena Domi kuitenkin ontui vähän aikaa oikeaa etujalkaansa. Käpälöin sen täysin läpi eikä kyllä aristanut mitään kohtaa jalassa. Nukuimme yön yli ja aamulenkillä olin huomaavinani pientä epäpuhtautta (tai ehkä vain kuvittelin). Iltapäivällä koira liikkui kuitenkin jo täysin puhtaasti. Tiedä sitten olisiko kuitenkin vain henkistä ontumista. Varotoimenpiteenä jätettiin kuitenkin treenit ja kisat väliin ja pidetään vielä loppuviikkokin ilman agilitya.

 

Lähiaikoina on pelottavan paljon lähipiirissä mennyt koiria rikki niin monesta erinäisistä syistä. Harmittaa totisesti heidän puolestaan. Ihmiset kyllä pystyvät olla ilman agilitytreenejä ja kisoja (tai jos ei pysty niin kuulostaa huolestuttavalta), mutta koirien puolesta sitä on harmissaan. Koirien pitäisi päästä kirmaamaan, juoksemaan, leikkimään  ja tekemään muita rakastamiaan asioita. Se on koiran elämää. Meiltä lähtee ainakin täydet tsempitykset pikku potilaille ja toivottavasti Teidät nähdään taas pian menossa mukana. 

 

Tästä syystä sitä itsekin pelästyy ja reagoi voimakkaasti tälläisiin pieniin äksidentteihin. Tappelu ei totisesti näyttänyt pahalta ja uskon että Domia kolahti eniten henkisesti kuin fyysisesti. Mamilta piti meinaan saada sympatiaa sen verta paljon maanantai-iltana. Lähipiirin loukkaantumisten vuoksi sitä kyllä varmasti muistaa vielä enemmän nauttia jokaisesta terveestä päivästä koirien kanssa.

Ohjaaja aivan jäässä

Viime tiistaina Purinalla Domin kanssa kisaamassa epävirallisena kaksi kakkosluokan rataa. Tuomareina olivat Anne Savioja sekä Esa Muotka. Parilta kaverilta tulikin palautetta. Mut voi hoplaa miten videolta näkyy oikeesti kuinka jäässä todella olin.

Eka rata Saviojan Annen hyppäri pihalla. Rata oli helppo missä ei kummempia ohjauskuviota tarvittu. Meille vaikeammat kuviot on totisesti helpompia kuin tälläisen pyöritysradat. Mun olisi myös pitänyt osata valita muu ohjausvalinta kuin pyöritys ennen keppejä olevalle hypylle. Kolmas hyppy jäi jo väliin kun oma valssi oli pahasti väärässä kohdassa. Tämän lisäksi kahdessa kohdassa en rytmittänyt ollenkaan ja koira jäi jalkoihin komentamaan. Tuollaiset rytmityskohdat on niin myrkkyä meille tällä hetkellä, joten ne nousee kyllä aivan kärkipäähän pitkällä treenilistalla.

Toka rata sujui jäässä olevasta ohjaajasta huolimatta hyvin. Harmittavasti olin kaksi kertaa myöhässä keilauksen kanssa samassa kohdassa ja koira juoksi suoraan jalkoihin, joista siis tuloksena kymppi meille. Nollatuloksia ei epävirallisissa tullut, joten Domi nappasi kymppituloksella kuitenkin voiton.

Erityisen tyytyväinen olin Domin kisakontakteihin, esimerkiksi meidän juoksu A:n treenit on ollu jo todella pitkään täysin tauolla, mutta silti koira teki sen nyt kisoissa hienosti. Yes! Myös molemmilla radoilla kaikki rimat pysyivät. Viime talvelta muistan ne yhdet epikset, joissa käytiin ja koira vaan juoksi rimoista läpi, kun piti päästä lujempaa. Nyt tehtiin (ajoittain ) yhdessä rataa ja koira kuunteli. Tällä kertaa pidin koiran pidemmällä radasta ihan loppuun asti, enkä muutenkaan viritellyt koiraa. Tämä saattoi toki näkyä vauhdissa, mutta parempi näin kun se kaahottava mielipuoli, joka ei keskity eikä kunnioita rimoja ollenkaan.

Teemun opeilla eteenpäin

Maanantaina treenattiin Niinulla. Niinu lähti kuitenkin Purina Openiin, joten Teemu hyppäsi meitä ohjaamaan. Ja ehkä hyvä niin. Teemu antaa ainakin meille niin hyvää ja suoraa palautetta ja varmaan puoleen vuoteen ei Teemun opeissa olla oltukaan niin hyvä taas päästä vähän "ruoskittavaksi". Eipä ollut helppo pätkä . Varsinkin meille siinä oli monta kinkkistä kohtaa .Alussa piti tehdä pakkovalssi liikkeessä. Mietittiin treenikaverin kanssa että kohta ei olisi yhtään niin vaikea jos tuota hyppyä siirtäisi pari metriä ja huomaisikohan Teemu jos me sitä vaivihkaa siirrettäisiin. Heh.. No eipä kuitenkaan siirretty, se ei ehkä ratkaisi kuitenkaan meidän pakkovalssi liikkeessä ongelmaa loppujen lopuksi.

 

Hallin oikeassa kulmassa oli mielenkiintoinen puomi-putki-keppihässäkkä ahtaasti. Pari kertaa sain koiran hienosti ohjattua putkeen keppien sijasta, mutta tämä meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Domi karkasi kerran puomilta ilman lupaa, jossain lie mielenhäiriössä en samalla sekunnilla pysäyttänyt rataa josta tuli ansaitusti sanomista. Keinua vahvistettiin Teemun kanssa sillä sieltäkin tuppaa juoksemaan helposti läpi. Keinu on typerä este (jonka voisi poistaa) niin sitä ei ole haluttu suuremmin treenatakaan. Lähdöt on taas saatu varmoiksi, eikä hiipimistä ole enää ollut pariin treeneihin. Tämä on kuitenkin sellainen jota täytyy varmasti koko koiran iän ajan vahvistaa.

Tässäpä tärkeimmät Teemun ohjeet meille jatkoon

• Älä ikinä koskaan treeneissä EIKÄ kisoissa tingi koiran kriteereistä (jos juoksee puomista läpi niin rataa ei jatketa. PISTE)
• Älä sano ettet kerkiä sillä KERKIÄT
• Älä jää päivystämään koiraa, vaan näytä tehtävä, jätä koira suorittamaan tehtävää ja etene itse seuraavalle tehtävälle. LUOTA KOIRAAN!
• Puomia nopeammaksi (on ollut nopeampi, täytyy taas vahvistaa)
• Vahvista keppikulmia niin että "hämyesteitä" varsinkin putkenpäitä lähellä
• Keinulle jäämistä/ ohjaajan etu sekä sivuirtoamista vahvistettava
• Nopeana ohjaajana suosi ennemmin edestä ohjausta kuin takaa ohjausta
• RYTMITYS-RYTMITYS-RYTMITYS- ohjaajan treenattava
• Pakkovalsseja liikkeessä ohjaajan harjoiteltava (tell me about it...)

Kampanjoimassa hyvän asian puolesta

 

Domi on päässyt mukaan kampanjoimaan yhteistyökumppanimme Petsuperstore.fi:n kanssa hyvän asian puolesta. Petsuperstore.fi jakaa jokaisesta facebook tykkkäyksestä yhden kilon ruokaa pääkaupunkiseudun Löytöeläintalolle. Käykäähän siis tykkäämässä Petsuperstore.fi:n sivuista täällä ja olette mukana hyvän asian puolesta!

Tallikoira

 

 

Jatkoin tuossa parisen kuukautta sitten tallilla käymistä pitkästä aikaa. Olen aikoinaan Hollannissa ammatikseni ratsastanut, mutta muutama vuosi sitten oman hevoseni kuoltua jäi harrastus kokonaan. Kaverini osti vanhan kilpahevosensa Lupun takaisin ja nyt on taas ihana ollut käydä ratsastelemassa viikottain.En tiedä mitään niin ihanan rentouttavaa kun tallilla käynti ja varsinkin maastoilu noissa upeissa maisemissa. Kyllä unohtuu huolet, murheet ja stressit.

 

Domi on siis saanut tottua käymään kanssani tallilla. Se on vain parisen kertaa aikaisemmin ollut tallilla käymässä, siitä huolimatta se oli ekasta kerrasta asti aivan älyttömän helppo tallilla. Pysyy vapaana turvallisen matkan päässä hevosista, eikä lähde paimentamaan niitä vaikka hevoset riehaantuisivatkin tarhassa. Pystyn hyvin pitämään matkassa mukana, jos lähden vaikka taluttelemaan. Ratsastuksen ajan Domi saa kyllä odottaa autossa tai joko karsinassa.

 

Domia ei tunnu enää yhtään jännittävän hevosten lähellä oleminen. Yksi kerta näin ne jopa kuono ja turpa vastakkain Lupun kanssa. Aika suloista. Lupu onneksi ei ole moksiskaan, vaikka siellä koira mukana menossa paljon pyöriikin. Onneksi Domi kuitenkin sopivasti kunniottaa hevosia ja pysyy pääosin turvallisen välimatkan päässä. Toukokuun alussa tallille syntyi pieni suomenhevosvarsa, josta Domin oli alkuun melkosen vaikea pysyä erossa, kun varsakin olisi niin kovasti laitumeltaan halunnut Domia moikata. Varsan emä oli kuitenkin hieman eri mieltä ja lennättikin sitten Domia pariin otteeseen melko vauhdikkaasti laitumelta pois.

 

Domista siis hetkessä ihan itsekseen kouliutunut melkoisen mahtava tallikoira. Domi myös selvästi nauttii tallilla olosta, onhan siellä usein seurana mukavia koirakavereita. Ei voi taas kuin hehkuttaa miten mahtava, monipuolinen ja helppo koira Domi voikaan olla. (paljon sydämiä perään)