Paljon on lähiaikoina kysytty mitä Shokin kanssa on tehty ja mitä se osaa. Oon tainnut vastata, että ei se osaa vielä oikein mitään. Osaahan se kuitenkin jo jotain, ei saisi vähätellä. Mä myös pidän sitä melkoisen pienenä vauvana vielä ja olen jotenkin suojellut, että sen kanssa ei vaan vahingossa tehdä mitään liian aikaisin. Edelleen olen pitänyt huolta, että kaikki "treenihetket" pysyvät varmasti tarpeeksi lyhyinä, jotta into tekemisessä pysyy yllä. Onhan me jo leikin kautta opeteltukin ainakin seuraavia:
- opeteltu leikkimään eri paikoissa ja eri leluilla
- opeteltu kehonhallintaa ja tuntemaan omaa kroppaa
- tasapainoiltu tasapainotyynyllä
- käyty eri halleissa ja paikoissa
- opeteltu häkkiin rauhoittumista
- opetettu, että ruoka on tavoittelemisen arvoista
- opeteltu irtoamaan targetille ja kuolleelle lelulle
- opeteltu esteen tarjoamista kotona tötsillä
- juossut kotipihalla bumpereiden yli etupalkalle
Mä niin jotenkin vaan kammoksun sitä, että agilityssa tuijotetaan vaan kalenterikuukausia ja odotetaan sitä 18 kk ikää, jotta päästään kisaamaan. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kisa-ikä pitäisi nostaa 24 kk. Onneksi myös moni muu on samoilla linjoilla ja ehkäpä tähän vielä muutos voi joskus tulla. Sillä saisi ainakin osalta hillittyä liian aikaisten treenien aloittamista. Toki koirat kehittyvät hyvin eri tahtiin, mutta fysiologinen fakta on vain se, että koiran kroppa ei ole valmis puolitoistavuotiaana kuormittavaan treenaukseen. Koirakohtaisia eroja on aina ja toiset ovatkin valmiimpia kahden vuoden iässä kuin toiset. Minikoirat kehittyvät eri aikaan esimerkiksi maksikoirien kanssa, myöskin maksikoirien hyppykorkeudet ovat eri. On myös paljon eroa kuinka paljon nuorien koirien kanssa panostetaan kropan rakentamiseen. Pelkällä lajitreenillä se ei onnistu.
Tämän vuoden karsinnoissa oli mukana 22 kk koira. Sen tietää kuinka paljon koiran kanssa on pitänyt treenata saati sitten kisata päästääkseen mukaan mm-karsintoihin. Onneksi asia on muuttunut muutamien vuosien takaa, jolloin oikeasti ihannoitiin mitä nuorempana koira on päässsyt sm-kisoihin tai mm-karsintoihin. Monien nuorien koirien radalla liikkumisesta ja hyppytekniikasta vaan näkee, että kroppa ei ole vielä valmis täyden agilityradan suorittamiseen ja saati siihen treenimäärään, jota on tarvittu koiran kisavalmiiksi saamiseen. Koira ei fyysistä syistä pysty vielä hyppäämään oikealla tekniikalla. Puhtaita ratojahan ne voivat toki tehdä, kyse ei ole siitä. Se ei vaan kerro koko totuutta koiran fyysisestä kapasiteetistä. Koiran kroppa on kuitenkin valmiimpana ja parhaimmillaan vasta kolmen-neljän ikävuoden tienoilla.
Valitettavan usein törmää myös blogeissa pentuvideoihin, joissa sanotaan, että pennun kanssa ei ole treenattu kuin pari kertaa, mutta hupsista se osaakin jo kaiken. Mistähän itsekin saisin tuollaisen täydellisen luonnonlahjakkuuden, joka treenaamatta osaa jo kaiken? Toiset oppivat muita nopeammin ja/tai paljon on merkitystä myös kuinka taitava kouluttaja/ohjaaja koiralla on. Laatu korvaa määrän. Avoimuus näissäkin asioissa olisi tärkeintä, eikä niin että pentuja treenataan "salaa". Onneksi pentujen kanssa voi harjoitella hyvin paljon agilityyn valmistavia taitoja jo nuorella iällä. Näiden peruasioiden huolelliseen opettamiseen käytetty aika maksaa varmasti itsensä takaisin.
Sepä se. Miksi meillä ihmisillä on kiire ja miksi on niin kova palo päästä tekemään rataa, vaikka siellä olisi vielä paljon perustyötäkin motivaation, kropankäytön ja yhteistyön rakentamisessakin? Monesti tuntuu, että sinne radallekin on niin kova kiire, ettei ehditä lähdössä odottamistakaan opettaa, koska pitää päästä jo juoksemaan. Toinen miksi kysymys on se, että miksi 1,5-vuotiaana pitää olla valmis kisaamaan monessa lajissakin? Mitäs sitten tehdään sen 2-3-vuotiaan multivalion kanssa ja mistä löydetään haastavuutta treeneihin. Malttia peliin ja leikkimällä rauhassa eteenpäin. Hyvin kirjoitettu, Mari!
VastaaPoistaKiitos Mia! Puit kyllä niin hyvin sanoiksi juuri mitä ajan takaa :)
Poista