Unettomia öitä ja heikosti sujuneita treenejä

Taas on se aika vuodesta kun meidän russselit viettää vähän vähä unisempia öitä ja näkee unia narttukoirista. Sentti on oikeastaan tällä kertaa se pahempi, eikä sekään kovin voimakkaasti reagoi, sillä kuitenkin syö hyvin, ei itke kotona, eikä merkkaile. Muuten kyllä käyttäytyy huonosti, kulkee nenä maassa, merkkailee ja vapaana ollessa haahuilee ja tuntuu korvat kadonneen tietyissä tilanteissa. Hormonipistos toimi Sentillä pari vuotta sitten hyvin, mutta jos haluamme agilityssa kilpailla niin se ei ole vaihtoehto, sillä se luokitellaan dopingiksi. 

Mikäli Sentti ei tämän viikon jälkeen rupea rauhoittumaan niin käydään ottamassa pistos ja sitten jää kisaaminen ainakin joksikin aikaa. Pääasia että koira rauhottuisi. Myös akupunktiota on meille suositeltu. En tiedä voiko tähän "vaivaan" auttaa, mutta ainakin lievittäisi stressiä. Silla varmaa on, että stressaavaa täytyy olla, kun pitää olla koko ajan hieman täpinöissään, katsella päivät pitkät ikkunasta ulos ja vielä päästä haistamaan ja merkkaamaan kaikki pissat. Ei ole helppoa tuo uroskoiran elämä.

Koirat olivat viime viikon lopun hoidossa, kun omistajat viettivät ansaittua vapaa viikonloppua koirista. Iso kiitos taas meidän ihanille hoitopaikoille. Kolmen koiran kanssa elämä voisi olla hieman mutkikkampaa, jos ei olisi hyviä hoitopaikkoja. Vapaa viikonloppu tuli todella tarpeeseen. Töissä on menty aika tukka putkella, eikä taida helpotusta ihan hetkeen sillä saralla ainakaan olla tulossa. Onneksi yksi päivä kuulin jo lintujen laulavan ja aurinkokin on näyttänyt merkkejä olemassa olostaan. On kyllä tuntunut taas erityisen pitkältä tämä talvi, eipä ihme onhan tämä ollut uutisten mukaan pilvisin talvi  50 vuoteen. Melko masentavaa.

Maanantaina treenit menivät ohjaajalta hieman surkeahkonlaisesti. Alkuun otettiin yksittäisenä okseri-rengas pätkää. Okseria ei ole radan osana tehty vielä yhtään ja rengastakin on hävettävän vähän treenattu. Seuraavalla pätkällä ei sitten ohjaajalla meinannut toimia oikein mikään. Putkesta olen ohjaamassa sitä rintakehällä hämy esteelle (onneksi on vielä sen verta kokematon koira, joka ei niin kovin irtoile), toinen valssi valuu ja lähden myöhässä liikkeelle, seuraavassa valssissa oli rytmitys ongelmia ja valumista havaittavissa ja viimeisen putkeen vetokin unohtui pari kertaa. Huoh.

Treenattiin sitten noita valsseja kuntoon, mutta eipä meinannut mennä oppi tänään ohjaajalle perille. Yleensä olen helppo oppilas ja opin nopeasti, mutta tänään taisi puuttua jotkut piuhat jalkojen ja aivojen välillä. Tiesin kyllä että en voi peruutella noissa valsseissa enkä ottaa "töppöaskelia", mutta miksi mä silti niin teen? Onneksi parilla viimeisellä toistolla rupesi jo vähän kulkemaan. Miten se joskus voikaan olla niin vaikeeta saada jalat tottelemaan aivojen käskyjä. Parasta on kuitenkin saada kehuja siitä, että koirahan kääntyy oikeinkin tiukasti, kun sitä ohjataan oikein.