Meidän pitkääkin pidempi kisatauko päättyi eilen oman seuran kisoissa Ojangossa. Kaksi nollatulosta, joissa molemmissa hieman yliaikaa. Ihme kisajännityksenkin sain aikaiseksi, joka näköjään heijastui totisesti myös Senttiin, joka varsinkin ekalla radalla kulki kuin anteeksipyydellen omaa olemassaoloaan radalla. Sen verta vaisusti ensimmäinen rata kulki. Verkassa se paahtaa kyllä, mutta heti kun sen istuttaa lähtöön alkaa epävarmuus ja vauhti hiipuu. Yleensä ensimmäiset viisi estettä menee aivan käsijarru pohjassa ja sitten pikkuhiljaa meno vapautuu. Usein lähtee keskellä rataa paahtamaan oikein kunnolla, mutta se on usein vähän myöhäistä ihanneaikaan ehtimiseksi.
Mutta itse ratoihin, ekana oli Henri Luomalan agirata. Mukava, helppo, sujuva rata, josta olisi pitänyt ihanneaikaan päästä. Tahmeaa oli meno kokonaisuudessaan, mutta meidän KONTAKTIT varsinkin on aivan liian hitaat. Pitäisi ehkä nostattaa virettä lähdössä korkeammalle tasolle, mutta se ei ole tehty kovin helpoksi, kun niin aikaisin starttiin täytyy tulla eikä lelua enää siinä vaihessa esillä saa pitää. Ehkäpä lentävä lähtö voisi auttaa. Ainakin kokeilemisen arvoinen.
Toka rata oli Esa Muotkan käsialaa oleva agilityrata ja se ei taas ollut yhtään meille sopiva. Tuollaiset pyörityskohdat tappaa meillä ainakin vauhdin. Kepeille vienti oli myös melkoisen hankala, jossa kuitenkin hyvin onnistuttiin, mutta hitaasti. Olisi ollut kiva nähdä miten koira, jolla on juoksu A selviytyi tuosta kohdasta. Keppien jälkeinen valssi oli myöhässä pahasti, mutta Sentti kilttinä poikana jäi odottelemaan kun ohjaaja rävelsi, että mihinhän tästä jatketaan. Ratavirheittä kuitenkin taas maaliin.
Tarkoitus oli kyllä osallistua hyppy- ja agility radalle, mutta jossain mielenhäiriössä olin ilmoittanut meidät vain molemmille agiradoille. Ensi kerralla sitten hyppiksellekin. Paljon hyvääkin radoissa oli ja onhan nolla aina nolla, vaikka hieman yliaikaa saatiinkin. Ja onhan tässä taukoakin ollut melkoisesti. Ei muuta kuin lisää kisastartteja alle ja lisää vauhtia hakemaan. Treeneissä vauhti on kohdallaan, joten ei kai tähän auta kuin treenata kisaratoja. Sentti on kuitenkin ihanan helppo ja mainio kisakaveri ja oli ihana nähdä kuinka innoissaan se oli kisapaikalla, vaikka yleison edessä aksaaaminen jännittääkin <3.
Kokeilemaan niitä yhteislähtöjä vaan. Saisitko muuten riekutettua Senttiä juuri ennen lähtöä? Ja viekö tuo istuminen vireen?
VastaaPoistaJa itelle vaan sellanen menomeininki heti alusta lähtien! Hyvä siitä tulee!
Kiitos Mia vinkeistä :)
PoistaAinakin tuota yhteislähtöa täytyy kokeilla.