Vielä on kesää jäljellä

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus suunnnata mökkeilemään, mutta hääkiireiden sekä Itä-Suomeen luvattujen huonompien kelien vuoksi jäimmekin Espooseen. Ihanaa oli viettää välillä ihan kotona vapaa viikonloppua. Mitä luksusta. Perjantaina käytiin katsastamassa Espooseen avattu uusi golf-kenttä ja lenkkeiltiin siellä koirien kanssa tuulisessa säässä.

Eilen oltiin talkoilemassa seuran talkoissa. Talkoiden jälkeen pääsi kaikki koirat vähän agiliitämään. Hyppytekniikkaa saivat kaikki kolme tehdä. Ensin perussarjaa ja sitten kasvavaa sarjaa. Kaikki tekivät hienoa työtä. Erityismaininta Domin huikean hienoista hypyistä kasvavalla sarjalla.

Hyppytekniikan lisäksi tehtiin putkirallirataa, jossa oli myös kepit keskellä rataa. Hyvin kaikki kepit hakivat, vaikka niille tultiin täydessä vauhdissa hieman hankalammasta umpikulmasta. Aika päteviä nelijalkaisia olivat kaikki siis eilen. Senttikään ei yrittänyt kuin kerran purra treenien aikana. Saavutus sekin. On muuten aika aikaavievää treenata kolme koiraa kunnon alku-ja loppu veryttelyineen. Vaikka kaikki tekivät vain vähän niin yli kaksi ja puolituntia meillä meni.

Tänään tehtiin aamupäivällä reilu parin tunnin lenkki Nuuksiossa. Lähtiessä oli pilvistä ja tuntui viileämmältä, mutta Nuuksioon päästessämme taivas aukeni. Lenkistä tulikin ennakoitua raskaampi, mutta onneksi reitin varrella oli useampi järvi (tai lampi), johon koirat pääsivät vilvoittelemaan sekä juomaan. Kovasti turisteja Nuuksiossa oli, mutta eipä ihme niissä maisemissa. Meille ne toki on ihan arkipäivää, mutta voin kuvitella niiden olevan aika extremeä miljoonakaupungeista tuleville turisteille.

Liukas kuin saippua

Tiistaina ajettiin Ojankoon teemakoulutukseen. Aiheena valssit ja pakkovalssit. Meidän valssit on saaneet kehuja useammalta meitä kouluttaneelta, mutta tänään tuntui kyllä ainakin alkuun, että ne taidot oli jääneet kotiin. Domi tuntui jotenkin todella liukkaalta ohjattavalta ja hyppäsi pitkälle sekä kaarrokset vielä siitäkin valui. Koira vain kaahotti eteenpäin ja ehkä ohjaajakin oli alkuun vielä muissa maailmoissa. Pistetään tämä väsymykseen piikkiin- toivottavasti.

Lämpömittari huiteli taas vähän liian korkeissa lämpötiloissa agilitytreniä ajatellen, joten tehtiin useassa pienissä pätkissä. Treenattiin oheisella radan pätkällä neljä eri treeniä. Ensimmäisenä pätkänä esteet 1-6. Kutsu kakkos putken takaa- merkkaus kolmoshypyllä josta heti liikkeellelähtö- valssi neloshypylle- valssi vitoshypylle. Domin kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa näin, että kutsuin putken takaa, mutta koira tajusi ekalla kerralla jo juonen ja kaarsi todella tiukasti putkesta ulos kolmoshypylle. 

Sain Domin pari kertaa ohi kolmoshypyn, kun yritin vain merkata ja lähteä saman tien kohti neloshyppyä ja sinne tehtävää valssia. Tämä vaatii ehdottomasti lisätreeniä. Pelkkä merkkaus joka jälkeen jätetään koira suorittamaan estettä ja itse liikutaan jo kohti seuraavaa estettä. Tätä Domi ei vielä kestä vaan lähtee rynnimään perään. Target treenillä tätä on kuitenkin hyvä lähteä vahvistamaan. Nelos- ja vitoshypyn kaarteet valui..valui..valui. Palkattiin vain yhdestä valssista, jotta saatiin hieman inhimilliset kaarrokset aikaan. 

Seuraavassa pätkässä (6-10)  koira kutosputkeen- seiska- kasi ja ysihypylle valssit. Tässä oli selkeästi pidempi esteväli kasihypylle, joka aiheutti meille pulmia. Yritin lähteä ajoissa liikkeelle kasihypyn valssista, mutta sain koiran useampaan otteeseen kieltämään koko hypyn. Palkattiin kasihypyn taakse lelulla, niin pääsin itse kuitenkin lähtemään ajoissa kohti ysihyppyä ja siellä tehtävää valssia. Valssit on kyllä mulle niin paljon helpompia lyhyemmillä esteväleillä.

Kolmannella pätkällä (10-15) 11 hypylle pakkovalssi- pieni välistäveto 12 hypylle-13 hypylle valssi. Pakkovalssi 11 hypylle ei ollut helppo ja kuten kaikki koirat myös Domi hyppäsi pariin otteeseen hypyn väärinpäin. Vahvistettiin lelulla käteen tulemista, jonka jälkeen kuvio toimi loistavasti. En yleensä halua käyttää radalla TÄSSÄ käskyä, mutta tässä tilanteessa se oli tarpeen ja toimi hyvin. Tällä kertaa tuo kolmetoista hypyn valssikaan ei valunut yhtään niin paljon kuin alussa.

Viimeinen pätkä (15-19). Koira putkeen -16 hypylle pakkovalssi- 17 hypylle pakkovalssi-jaakotus ja vielä pakkovalssi 18 putkeen. Tämä olikin sellaista pakkovalssailua, että en ikinä olisi uskoutunut selviäni siitä. Niin vain se nollana heti tehtiin. Tyyli oli varmaan aika karmasevaa, mutta onneksi tyylipisteitä ei jaettu. Tuo vauhdissa pakkovalssaaminen vaatii vielä aika paljon treeniä ohjaajalle. Hyvin kuuliaisesti Domi kuitenkin luki ohjausta. Ilmoitti kyllä haukkumalla, että voisiko kartturi hieman selvemmin jaella niitä ohjeita, ettei tarttis huudella koko ajan. Pakkovalssi- jaakotus toimi sika hienosti! Tämä oli oikein hyvä pätkä treenata valsseja sekä pakkovalsseja. Täytyy tehdä sama treeni joku kerta uudelleen!

Suuntaa antava ratapiirros

Tuutin täydeltä..... agilitya

Viikonloppu tuli Domin kanssa vietettyä seuran agilityleirillä Järvenpäässä kauniissa maisemissa. Kouluttajiksi leirille oli saatu Jenna Caloander, Ville Liukka sekä Janne Karstunen. Meillä huonekaverina mökissä oli Tiina sekä flätti Moona. Moona on hieman vanhempi narttu ja Domi hienosti kunnioitti Moonaa. Tiina valitettavasti sairastui ja joutui jättämään leirin kesken jo lauantai-aamuna.

Leiri alkoi jo perjantai-iltapäivänä leirikisalla. Leirikisa oli leikkimielinen joukkuekisa. Kisa kisattiin samalla kaavalla kuin EO:n joukkuekisa. Seuraava koirakko lähti radalle samn tien kun edellinen oli maalissa. Jokainen koirakko teki eri rataa ja radat jaoimme ryhmän kesken. Domin kanssa saimme helpoimman 14 esteen radan, missä oli vain hypppyjä ja putkia.Tämän lisäksi jokaisella joukkueella oli kymmenen "erityistehtävää" jotka piti suorittaa. Meille Domin kanssa valikoitui 10 esteen ohjaaminen ilman käsiä sekä pyllähdys radalle. J

Lähdimme koko kisan ensimmäisenä koirakkona, joten valmistautuminen oli hiukan huolimatonta, Parista hypystä Domi juoksi ohi, mutta muuten rata sujui ihan hyvin ilman käsiä ohjaten. Pyllähdyksen suoritin maaliin tullessa ja kyllä oli shetlantilainen ihmeissään kun ohjaaja heitti kuperkeikkaa maalissa. Aika vaarallinen tilanne meidän radalla myös nähtiin, sillä kolmos- ja neloskoirakko lähtivät vahingossa samaan aikaan radalle, onneksi siitä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä.

-------------------------------------------------------------------------------

Lauantai-aamupäivän treeneissä meitä koulutti Ville. Ville oli kehitellyt meidän mölliryhmälle melko helppoa kiemuraa. Mikä sopi vallan mainiosti, sillä lähiaikoina on jopa vähän liikaa ehkä tehty tekniikkatreeniä ja olikin kiva suorittaa ihan perusohjausta. Valsseissa ja tiukissa takaaleikkauksissa ei ongelmaa mutta löysät takaaleikkaukset eivät tunnu meiltä sujuvan ollenkaan. Ongelmana näissä  on että Domi on liian kiinni mussa, eikä irtoa tarpeeksi. 

Kuten videolla näkyy Domi kielsi muutaman kerran siniseen putkeen ja Ville rupesi enemmänkin onneksi ihmettelemään Domin kieltämistä. Putkeen oli jäänyt muurin palikka. Noin ei kyllä todellakaan saisi käydä. Eipä Domi onneksi siitä ottanut nokkiinsa, toivottaavasti ei muutkaan treenin koirakot. Ville oli sitä mieltä että Domissa on vielä paukkuja ja vauhtia varastossa ja neuvoikin käyttämään mm. hetsausta treeneissä. 

Iltapäivällä päästiin sitten Jennan oppeihin. Rata oli melko tekniikkapainotteinen. Uutena tekniikkana meille radalla oli sylivekki-jaakotus, jota ei olla Domin kanssa ennen treenattu. Tässä itselläni olikin suuria vaikeuksia. Jenna pisti ensin ohjaajan kuivaharjoittelemaan sitä jonka jälkeen tehtiin useita useita toistoja myös koiran kanssa.  Melko perfektionisteja oltiin. Sylkkäri ja välistäveto onnistui hienosti radan osana. Viimeisellä pätkällä hyvällä rytmityksellä ja aikaisella liikkeelle lähdöllä ehdin hyvin tekemään putken jälkeen persjätön mitä en alkuun olisi todella uskonut. 

Ilta sujui rattoisasti saunoessa ja uidessa sekä syöden ja juoden. Uni maistui kuitenkin jo puolen yön paikkeilla. Domikin oli ihanan väsynyt illalla ja sain jopa houkuteltua sen kainalooni nukkumaan koko yön ajaksi. Ei tainnut vaan jaksaa vaihtaa paikkaa. Pelkät treenit itsessään väsytti jo melkoisesti ja vielä jatkuva koiraseura sen päälle. Aamulla koira onneksi tuntui olevan taas täynnä tarmoa ja veti alituiseen kohti agilitykenttiä. Omat jalat ei kyllä todellakaan tuntuneet yhtä virkeältä.

------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntaina aloitettiin Jennan opeissa. Tällä radalla Jenna ei todellakaan antanut armoa ohjaajille vaan treenissä sai todella juosta. Loppusuoralla oli kolmen putken suora jonka jälkeen hyppy takaakiertona. Siihen me ei vielä pystytty, mutta kaukana se ei ollut. Täytyy vain opettaa Domi lähtemään takaakiertoon reilusti kauempaa. 

Tässä treenissä hiottiin Jennan kanssa pitkään niisto-persjättöä ja nyt sainkin ahaa elämyksen ohjauksesta. Viimein. Myös back flap tarvitsee vielä reilusti vahvistamista. Kellotetiin niisto-persjätön sekä normaaliin pyörityksen ero. Ja vaikka niisto- persjättö tuntuu itselle konköltä ja hitaalta niin niin se vaan oli jopa kaksikymmenystä nopeampi. Tässä treenissä (kuten useissa muissakin treeneissä) todella kävi ilmi miten tärkeätä rytmitys on. Meillä on siinä suuria puutteita, jonka vuoksi kieltoja Domille tulee. Ja kun olen myöhässä jää se viimeinen "keilaava" askel tekemättä, joka lukitsee koiran esteeseen.

Domissa rupesi näkymään väsymyksen merkkejä aamupäivän treenissä. Eikä kyllä ihme, kentät olivat aivan suorassa auringon paahteessa. Radalla kyllä teki kaiken, mutta tauoilla meni varjoon makaamaan. Tästä syystä päätin jättää iltapäivän treenit Villen kentällä välistä. Domi on nuori koira, eikä meillä ole vielä koskaan ollut näin rankkaa treeniviikonloppua. Olin myös niin tyytyväinen Domin tähän astiseen menoon. Jennan viimeisessä iltapäivätreenissä olleet koirat juoksi kaikki varjoon kesken treeniin tai jäi putkeen makaamaan. Tulin entistä varmemmaksi päätöksestäni jättää iltapäivän treeni väliin. Domi kun varmaan tekisi vaikka lämpöhalvaukseen saakka niin täytyy osata itse oppia tarkkailemaan koiraa.

Viikonloppu oli aivan älyttömän kuuma. Varmasti yksi kesän kuumimmista viikonlopuista. Auton mittari näytti yli kolmeakymmentä astetta varjossa ja vielä iltayhdeksältä oltiin hellelukemissa. Onneksi kenttien vieressä oli Tuusulanjärvi, jossa pystyi kesken treenien käydä uittamassa koiria. Rannassa tulikin käytyä Domin kanssa varmaan parisenkymmentä kertaa. 

Illalla vielä pakkasimme kolme kentällistä agilityesteitä rekkaan Järvenpäässä ja ajoimme Ojankoon purkamaan ne. Oli aikas hikinen ja likainen olo kun viimein yhdeksän aikaan illalla kammettiin itsemme kotiin. Eilen olikin kroppa aivan jumissa ja mustelmilla ja päivä menikin ihan palautellessa. Sekä itselläni että Domilla. Oli pakko jättää juoksulenkkikin välistä kun jalat tuntuivat niin väsyneiltä. Toivottavasti päästään leirille ensi vuonna uudestaan!

Rankka, mutta mahtava viikonloppu takana. En pysty sanoin kuvaamaan miten tyytyväinen olen tuon pienen hopea nuolen menoon koko viikonlopun ajan.  Välillä jopa itsekin toivoin että Domi olisi antanut hieman tasoitusta ohjaajalle ja himmannut, mutta täysillä se jokaisen pätkän suoritti vaikka jaloissa varmasti paino. Villeltä sekä Jennalta saatiin todella tärkeitä vinkkejä jatkoa varten. Varsinkin Jennan kanssa käydyistä pitkistä keskusteluista sain aivan hirmuisesti irti. Ja miten upeita kehuja Domi saikaan Jennalta. Näillä eväin on taas huikeata jatkaa eteenpäin.

Viikonloppu kuvin

Viikonloppuna pakattiin taas koirat autoon ja suunnattiin mökkeilemään ja nauttimaan helteisestä Itä- Suomesta. Ja koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin olkaas hyvät..

Länsirannikolla epistelemässä

Torstaina tehtiin visiitti länsirannikolle ja samalla käytiin illalla Koirakerho Tassun järjestämissä epiksissä. Olosuhteet olivat todella helteiset. Tuolla Turun suunnalla tuntuu aina olevan vielä Espoota kuumempaa. Onneksi radan vieressä oli lampi, jossa käytiin ennen ja jälkeen koirat uittamassa. Muutenkin aivan ihanat lenkkimaastot kenttien vieressä oli.

Möllirata oli täysin mentävissä, yhtä pienen pientä A:n tiukkaa käännöstä lukuunottamatta. Radalla oli siis tiukka käännös A-esteen jälkeen, josta olisi pitänyt saada vielä reilusti sivuetäisyyttä jotta kerkesi ohjamaan seuraavan kuvion. Ei mikään helppo kohta mölliradalle.

Ajattelin kuitenkin keskittyä hyvään A:n suoritukseen ja vaikka keskeyttää radan A.n jälkeen, kunhan vain A-este tulisi suoritettua puhtaasti. Domi teki hienon A:n alastulon ja kääntyikin niin hyvin heti A.n jälkeen että ohjaaja oli kuin olikin pahasti myöhässä. Olin suunnittellut valssaavani tai plan b:nä tekeväni takaaleikkauksen. Nooh, teinkö kumpaakaan. En. Huomasin tekeväni persjätön pahasti myöhässä. Muuten Domilta hienoa menoa. Kovasti puomia olisin radalle kaivannut, sillä puomitreeniä olisimme kaivannet.

Domi pääsi kuitenkin kakkospallille (ohjaajan torpedoinnista huolimatta). Taitava Domi tienasi siis starttirahat takaisin. Vaikka Domilla oli keskiviikko-iltana kunnon agilitytreenit, eilen rankka reissupäivä takana ja ilma oli vielä tuskastuttavan kuuma niin silti Domi veti täysillä. Sillä on niin valtava hinku tekemään mun kanssa, että se ei kuule eikä nää ketään muuta kisapaikalla. Se ainakin tekee joka kerta parhaansa kävi miten kävi. Tuota piirrettä niin rakastan tuossa paimenkoirassa. 

Pomo poissa

Sentti jäi viime viikonlopun mökkireissun jälkeen äidilleni Lahteen hoitoon nauttimaan jakamattomasta huomiosta sekä hyvästä ruoasta. Toivottavasti Sentti ei kuitenkaan lihonneena palaa (*vink vink äiti, tiedän että luet tätä kuitenkin*). Pikkuset saavat siis temmeltää ihan kahdestaan. Kevinistä kyllä välillä huomaa, että se taitaa hieman ikävöidä Senttiä. Voi pientä. Mutta kyllä se nauttii kun saa rauhassa leikkiä vinkuleluilla. Sentin ollessa kotona tämä ei onnistu, sillä Sentillä kaatuu vati nurin vinkuleluista.

Keviniä ja Domia kahdestaan on kyllä ihana seurailla. Ainahan ne tulevat loistavasti toimeen ja leikkivät yhdessä, mutta Sentin ollessa pois se jotenkin korostuu entisestään. Ne on kuin paita ja peppu. Majakka ja perävaunu. Hellyyttäviä

Kuva viime syksyltä

Lähiaikoina on ollut keskustelupalstoilla paljon keskustelua siitä kannattaako samaan perheeseen ottaa kahta urosrusselia. On ihmisiä jotka ovat sitä mieltä ettei missään nimessä. Itse en moista kantaa ymmärrä, mutta mielipiteensä kullakin. Toki jos itse yhtään epäilee pärjääkö kahden russeliuroksen kanssa niin silloin toki kannattaa olla yrittämättä. Fakta on kuitenkin se että paljon helpompiakin rotuja koiramaailmasta löytyy kuin russeli.

Muistan Domia etsiessämme törmänneeni shelttikasvattajaan joka ei pentujaan anna terrierikotiin sillä hänen mukaansa terrierit ovat aina agresssiivisia. Melkoiset ennakkoluulot. Kohta parin vuoden kokemuksella voin todeta kuitenkin terrierin ja paimenkoiran sopivan loistavasti saman katon alle. Lähiaikoina onkin useampaan tuttuun terrierikotiin paimenkoira kotiutunut.

Meillä onneksi on selkeä arvojärjestys laumassa ja rauha maassa . Tottakai pientä nahistelua kolmen uroksen kanssa silloi tällöin tapahtuu, mutta mitään suurempaa yhteenottoja noilla kolmella ei ole koskaan ollut. Kevin ja Domi silloin tällöin yrittää kukkoilla, mutta useimmiten ne pudotetaan takaisin maan pinnalle tarpeen mukaan.

Nyt lähiaikoina on kuitenkin Kevin jostain tuntemattomasta syystä nostanut pariin otteeseen jalkaa olohuoneen lehtikoriin ja pöydän jalkaan. Tällä viikolla jo kaksi kertaa Sentin ollessa pois. Sisälle merkkaaminen voisi olla merkki että koirien välinen arvojärjestys ei olisi kaikille selvä. En kuitenkaan Kevinillä usko tämän johtuvan siitä, sillä uskoisin huomaavamme sen jollain muullakin tavoin kuin merkkailemalla. Se voi olla myös merkki virtsatien tulehduksesta, virtsakivestä tai jostain muusta sairaudesta. Mikäli toiminta jatkuu niin visiitti eläinlääkäriin on ehdottomasti tehtävä. Tai olisiko naapurustossamme juoksu-aikaisia narttuja, joihin Kevin voisi reagoida. En tiedä, mutta merkkailukaan ei voi jatkua, tai meillä on pian parketti pilalla useammasta kohtaa.

Meidän edesmennyt Cicero koira täytyi lopulta leikata sillä merkkailua ei muuten kuriin saatu. Toivoisin että Kevinin kanssa siihen ei pitäisi mennä. Leikkaaminen voisi mahdollisesti vaikuttaa myös lauman hierarkiaan. Onhan nykypäivänä olemassa myös hormoonipistoksia, joita Kevinin kanssa onkin jo pariin otteeseen hyvällä menestyksellä kokeiltu. Toivottavasti asia selviäisi pian.

Pientä pihatreeniä

 

Domin kanssa ei olla agilitykentällä muutamaan viikkoon käyty kuin hyppytekniikkaa vääntämässä. Mutta pientä pihatreeniä ollaan pari kertaa tehty omassa tai mökin pihassa yhdellä tai kahdella hypyllä. Yhdellä hypyllä olemme vahvistaneet:

• sylkkäriä
• poispäinkäännöstä
• pakkovalssia
• ennakoivaa valssia
• niistopersjättöä

Sylkkäri ja poispäinkäännös on Domin bravuureita. Myös pakkovalssi sujuu hyvin ja pääsen todella aikaisin liikkeelle merkkauksen jälkeen ja koira kääntyy siivekkeitä "nuollen". Ennakoiva valssi on sitten taas meille hankala. Yhdellä hypyllä kotona se toki onnistuu mutta radan osana meillä (siis minulla) on siinä suuria vaikeuksia. Olen liian töksähtävä ja kunnon rytmitys puuttuu. Tätä ollaankin nyt siis vahvistettu kotona paljon.

 

Ihan ylivoimainen ohjauskuvio meille sitten onkin tuo niistopersjättö. Domi on niin nopea etten kerkeä siinä alta pois ja jos lähden rynnimään niin eihän koira tietenkään hyppää koko estettä. Tätä täytyy ehdottomasti päästä taitavampien silmien alle treenaamaan. En uskalla sitä itse enää harjoitella, taitaa mennä vain huonompaan suuntaan. Pelkkää niistoa toki vahvistetaan.

 

Aika opettavaista muuten oli räpsiä kuvia näistä treeneistä. Huomaa kyllä hyvin miten ne kädet ei aina kovin hallitusti mukana pysy.  Katsokaa nyt näitäkin kuvia. Huoh.

 

 

Kahdella hypyllä vahvistettiin:

• päällejuoksuja
• välistävetoja
• välistäveto-poispäinkäännöstä

Päällejuoksussa  sekä välistävedoissa meinaa ohjaajalla tulla kiire, mutta näin ei radan osana onnistuu hyvin. Sitten eikun treenaamaan nämä varmoiksi vielä radan osana. Taitaa olla hiukan helpommin sanottu kuin tehty. Tänään ajetaan Ojankoon tekemään hyppytekniikkaa sekä vähän ratatreeniä. Huomenna teemme päiväreissun Saloon ja käymme samalla reissulla siellä epistelemässä.

 

Small boys in the big world

Meidän maalaisjunttikolmikko pääsi eilen ihmettelemään Tall Ships Raceen ihmishulinaa. Ne kun kulkevat 99 prosenttia lenkeistään hiekkatiellä, niin kyllä voi olla vaikeata pienen koiran löytää edes kakkapaikkaa keskustassa. Ei oo helppoo. Sentti varsinkin veti jokaisen pienenkin ruohonkorren luokse, joka alueelta löytyi. Hyvä kuitenkin välillä koirien kanssa käydä ihmettelemässä kaupungin hulinaa, jottei ne ny ihan landeiksi muutu.

 

Yksi mies tuli aivan tosissaan kysymään multa, että onko Domi joku turkiseläin? Muistuttaa kuulemma naalia. Hetken mä sitä varmaan hiukan monttu auki katselin, kun rupesi selittämään ihan tosissaan, että venäjällä on ruvettu kasvattamaan esimerkiksi naaleja kotieläimiksi?? Just. Domi tuttuun tapaan saa hirveästi huomiota missä tahansa ollaan, näin ajeltuna vielä enemmän, mutta ei sitä nyt vielä turkiseläimeksi ole luultu. Lähes kaikki luulevat sen olevan sheltti pentu, enkä oikeastaan jaksakaan enää edes korjata asiaa. Mieleltään se ainakin on aivan pentu.

Mut nyt nää pakkaa maalaisjunttikoiransa autoon ja suuntaa viikonlopuksi landelle. Hyvää viikonloppua!

Se ui

Iik, mun häntä ei saa kastua!

Trio on palannut mökiltä rähjääntyneinä ja väsyneinä ja kaikkensa antaneena. Lauantaina oltiin veneilemässä ja pysähdyttiin uittamaan koiria Haukilahden koirarantaan. Ja jopa Domi ui. Pienellä houkuttelemisella kyllä, mutta kuitenkin. Valtava harppaus on kuitenkin otettu keväästä, jolloin sitä ei edes saanut kastelemaan tassujaan veteen. 

Agilitytauko jatkuu. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä tekemään hyppytekniikkaa, mutta lähdimme mielummin uudestaan uimaan. Syksyllä ja talvella ehtii taas treenaamaan. Nyt nautitaan mieluummin kesästä. Viime viikonlopun kamala tapaturma JEO:ssa (Agility Junior European Open), joka johti malinoisin kuolemaan agilityradalla ei myöskään yhtään lisännyt treeni-intoa. Aivan kamalaa.

Hyppytreeniä ja keinuprobleemaa

Tämä viikko ja viimekin viikko ollaan pidetty taukoa ohjatuista treeneistä. Hyppytekniikkatreeniä käytiin kuitenkin viime viikolla tekemässä kolmeen eri otteeseen. Kaikilla kerroilla treenattiin perussarjaa neljän askeleen väleillä sekä viiden askeleen väleillä (mulla on niin kääpiö jalka, että oikeastaan välit taisivat olla kolme ja puoli jalkaa ja neljä ja puoli jalkaa). Domi kokoaa itsensä jo selvästi paremmin ja venyttää tarvittaessa. Ihan keskelle ei vielä laskeudu, mutta edistystä on silti havaittavissa. 

Perussarjan lisäksi tehtiin korkeuden arviointi niin että viimeinen hyppy käy 35 cm okserina ja siitä helpotetaan takaisin. Näissäkään ei mitään probleemaa. Seuraavaksi pitäisi ottaa treenin alle kasvava sarja sekä etäisyyden arvionti. Reilun kuukauden päästä meillä onkin taas Vapun yksäri, josta saadaankin varmasti lisää treenattavaa.

Hyppytekniikan lisäksi otettiin myös keinutreeniä. Meillehän on kehkeytymässä keinu probleema. Domihan haluaisi lentää keinusta läpi. Välillä tuntuu että ei paljosta treenistä huolimatta erota puomia ja keinua. Yksissä treeneissä kesäkuussa Domi teki todella lennokkaan lentokeinun, josta säikähdin melkoisesti. Siinä ei ollut pienintäkään ajatusta jarruttamisesta vaan lennettiin suoraan läpi. Onni onnettomuudessa, että koira tuli kuin tulikin jaloilleen ylä-ilmoista alas. Koirahan ei ollut moksiskaan tapahtuneesta vaan juoksi heti uudelleen reippaasti keinulle. Tapahtuneen jälkeen ollaan myös käyty osteopaatilla eikä mitään normaalista poikkeavaa onneksi löydetty.

Niinulta saatiin vinkiksi että treenien ensimmäiset keinut tehtäisiin nyt jonkun aikaa remmissä niin, että apuohjaaja on remmin päässä ja itse pääsisin juoksemaan normaalisti. Parin remmikeinun jälkeen pari viimeistä toistoa on uskallettu mennä ilman remmiä. Itse vaan pitäisi olla rohkeampi. Mikäli itse jännitän keinua niin saan kyllä hyvää vauhtia pilattua keinusuorituksen heti alkuun. 

Vielä vähään aikaan keinua ei uskalla radan osana tehdä vaan kerätään sitä luottamusta (ohjaajalle) näin. Nyt omalla jännittämiselläni olen saanut koirallekin epävarman tunteen. Tämä tuo myös sen ongelman, että koira katsoo liikaa muhun keinulla. Täytynee ottaa etupalkka avuksi varmaankin. Niin ja hoitaa oma pääkoppa kuntoon. Tai muuten joudun ulkoistamaan meidän keinun opetuksen jollekin muulle ja katson itse jostain kulman takaa.

Juha koirineen lähti tiistai-aamuna viettämään poikien viikkoa mökille koirien kanssa sekä tekemään valtavasti puutöitä. Veikkaampa että koirista ei ole apua puutöissä, päinvastoin varastavat puita kasoista ja levittävät niitä pitkin pihaa. Mutta ainakin hengessä ne on mukana koko ajan, jos ei muuta. Eipä siinä, kyllä ne varmasti oppisi kuskaamaan ne oikeaan paikkaan kun vain opettaisi.

Minä olen täällä sitten pohtinut, että mitä sitä kuulukaan tehdä ilman koiria? Aikaisemmin olen aina halunnut jättää edes yhden koiran seurakseni. Nyt päätin nauttia koiratonta elämää. Mut onhaan tää nyt ihan outoa. Ehkäpä tää on sitä normaalia elämää. On ainakin ollut aikaa keskittyä häävalmisteluihin sekä kuntoiluun. Hääkuntoon elokuun loppuun mennessä- projekti on nytkähtänyt hieman myöhässä käyntiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt onkin viimeinen aika aloittaa sillä häihin on enää reilu seitsemän viikkoa (kääääk!)

Kevinin kuvatervehdys mökiltä

Jos lorvii koko päivän, ei saa paljoa aikaan

Lomailu on rankkaa, ainakin koirien mielestä. Mökillähän ei nukuta ei, vaan ollaan mukana kaikessa toiminnassa. Ja jos muuta puuhaa ei ole niin Domi ja Kevin osaa kyllä keksiä omia leikkejä.  Toki koirilla on mahdollisuus nukkua päivät pitkät, mutta meidän koirista ainoa joka sen kortin käyttää on Sentti. Eipä sekään kovin paljoa mökillä taida nukkua, lähinnä möllöttää pihalla ja vahtii, ettei kukaan vaan eksy pihapiiriin.

Alkuviikosta Domi pääsi lempihoitopaikkaansa Tepon luokse, jossa puuhaa oli varmasti aamusta iltamyöhään. Loppuviikko vietettiinkiin siis mökillä. Mökillä koirat on mm. osallistunut metsätöihin, mustikanpoimintaan ja sulkkismatseihin. Toimineet mölkkytuomareina, metsästäneet hiiriä, kiusannut sammakkoja,  uinut (poislukien Domi) ja toki vähän myös syönyt, juonut ja nkkunut. 

Sentti taas kerran aiheutti pieniä sydämentykytyksiä varastamalla kalan jätteet ruotoineen roskiksesta. Tästä onneksi selvittiin vain pingottuneella mahalla ja oksentelulla ja koira oli taas entisensä. Kevin - the vesipeto taas on keksinyt, että laiturilta voi hypätä veteen. Kaikkien yllätykseksi myös Sentti hyppäsi tänään kerran Kevinin perässä laiturilta. Voi olla, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta sen verran ikävältä korvien kastuminen Sentistä tuntui.

Pari tuntia sitten kotiuduttiin ja kaikki koirat on aika raatoina siitä asti maanneet pitkin kotia ja Domi takapihalla. Kotiin tullessa meidän yläkerran lämpötila lähenteli varmaan plus neljääkymmentä, joten Domi katsoi parhaakseen nukkua ulkona. Sitä onkin pitänyt välillä käydä tarkastelemassa, että hengittääkö se. Harvoin sitä näin väsyneenä näkee. Nyt koirat onneksi pääsivät pariksi yöksi kotiin lepäämään ja sitten jatkuu taas mökkeilyt.