Huh huh. Olipahan vilkas viikonloppu sekä nelijalkaisilla että meillä. Aikaisia heräämisiä, eikä kovin montaa vapaahetkeä viikonlopussa ollut. Viikonloppuun kuului mm. koirakavereiden kanssa lenkkeilyä, yövieraita pohjoisesta, kaverin tuparit, epäviralliset agilitykisat, ski-expoa ja agilitykouluttamista.
Menossa mukana koko viikonlopun myös Kevinin tyttöystävä Luna. Domi yritti kyllä kovasti omia Kevinin tyttöystävää viikonlopun aikana, siinä kuitenkaan onnistumatta. Luna on niin täpäkkä tyttö ja sopii kyllä älyttömän hyvin laumaan. Oli heti kuin kotonaan. Pitää loistavasti pojat kurissa. Ja jaksaa painia kaikkien kanssa loputtomiin. Ihana, pieni ja pippurinen tyttö.
Eilen illalla olikin sitten ihanan väsyneitä nelijalkaisia meillä. Ihan raatoina nukkuivat pitkin kämppää. Domin nukkuminen iltäpäivällä muiden puuhatessa on niin harvinaista, että oli pakko välillä käydä tunnustelemassa sen varmasti hengittävän.
Syksy on kyllä niin pimeätä ja väsyttävää aikaa, että täytyy pysyä koko ajan liikkeessä, ettei rupea masentamaan. Tähän astinen syksy on ollut niin kaunista, että melkein unohtanut kuinka synkkää ja harmaata sitä voikaan olla. Sais tämä vesisade ja jatkuva koirien tassujen pyyhkiminen jo loppua. Mutta ei auta itku markkinoilla. Tällä hetkellä tämän kanssa on vain elettävä. Helpotusta ei ainakaan ilmatieteen laitoksen mukaan ole odotettavissa. Onneksi joka päivä ollaan lähempänä kevättä, joten turha jäädä märehtimään.
Tänään kyllä märehdittiin ja laiskoteltiin oikein urakalla. Koirat pääsi vain alle puolen tunnin lenkeille, töissä ei tuntunut saavan mitään tehtyä, treenit jätin Domin kanssa välistä (jottei treenejä tulisi kolmelle päivälle peräkkäin), me käperryttiin peiton alle jo ennen iltakuutta ja syötiin roskaruokaa. Huomenna taas ryhdistytään ja uhmataan vesisadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti