Sunnuntai-aamuna ajettiin epistelemään Lohjalle Sentin ja Domin kanssa. Eipä siellä sitten oikestaan ketään muita oikein ollutkaan, eikä kyllä muutenkaan mikään toiminut. Mineissä taisi olla kuusi koiraa, medeissä ja maxeissa vielä vähemmän. Ja kun niistä kuudesta koirakosta kaksi oli meidän startteja niin melkoiseksi säädöksi meni. Paikalla olin tietenkin vielä yksin, joten minkäänlaisia apukäsiä ei apuna siis ollut.
Järjestäjien sekoilu ei helpottanut tätä tilannetta yhtään. Rataantutustuessa eikä vielä sen jälkeen ollut tietoakaan lähtöjärjestyksestä. Yritin myös pyytää, että saisin lähteä alussa ja lopussa, kun olin ainoana kahden koiran kanssa. Tämä ei kuitenkaan sopinut vaan lähtöjärjestys piti ehdottomasti arpoa. Vielä tokalla radallakaan ei voinut olla sama lähtöjärjestys kuin ekalla vaan taas ne arvottiin. Eikä edelleenkään ollut tietoa kuka menee missäkin välissä.
Eipä meidän tuloksetkaan yhtään sen parempia ollut. Neljä starttia, neljä hyllyä. Onneksi hyllyt ei aina kerro koko totuutta. Hyllyt olisivat myös jääneet puoleen, jos ohjaaja olisi viitsinyt tutustua oikein ensimmäiseen rataan. Puolet hyllyistä sai siis ihan yksin ohjaaja ottaa omalle kontolleen. Eipä noinkaan ole ennen käynyt, eikä onneksi tässä tapauksessa haitannut mitään. Koirat luulivat tehneensä oikeaa rataa.
Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Domilla putosi okserin rima. Sentti teki hienon "puhtaan" radan. Toinen rata oli agilityrata, jossa oli kontakteista kuitenkin vain puomi. Domin kanssa lähti mopo keulimaan heti alusta ja rata olikin ihan kaaosta. Domi paineli aivan tuhatta ja sataa. Olin auttamattomasti myöhässä ja rimat kolisi. Ilmeisesti ennen rataa tapahtunut sähläys ja odottelu oli "hieman" nostanut Domin kierroksia. Pysäytin radan puoleen väliin menon kokonaan ja otin koiraa hallintaan hetken ajan. Tämän jälkeen rata oli aivan toisennäköistä ja rata suoritettiin puhtaasti loppuun. Sentti teki taas oikein hyvän puhtaan radan, mutta eksyi yhteen putkiansaan. Tuollaiset kahden putken suun ohitukset on sen kanssa aika mahdottomia. Mitäpä putkihullu russeli itselleen voi.
Sentin menoon olin äärimmäisen tyytyväinen. Vielä kun sen kanssa ehtisi hieman treenaamaankin niin voisi katsella kisakalenteria. Domi varmaan jää joulukuussa taas muutaman viikon totaalitauolle agilitysta ja silloin pääsee Sentti paikkaamaan Domia treeneihin. Myös Domin radoilta löytyy positiivisiakin asioita kuten lähdössä pysymiset molemmilla radoilla ja hyvät keppisuoritukset ensimmäistä kertaa kisoissa. Valitettavasti rengasta, keinua eikä A-estettä ollut kummallakaan radalla, vaikka niitä kovin oltaisiin haluttu harjoitella.
Ainakin opin etten pysty vaihtamaan noin lennosta ohjaustapojani. Sentti ja Domi on niiiiin erilaisia ohjata. Kuin yö ja päivä. Parin minuutin tauko ei aivan kyllä riittänyt muuttamaan asetuksia päässäni. Ja se kyllä myös näkyi ohjatessani.
 |
| Kuvia Janakkalan kisoista 20.10 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti